52003PC0468

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. JOHDANTO

Asetuksia (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 on saatettu ajan tasalle asetuksella (EY) N:o 118/97 [1] ja viimeksi muutettu komission asetuksella (EY) N:o 89/2001 [2]sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1386/2001 [3].

[1] EYVL L 28, 30.1.1997.

[2] EYVL L 14, 18.1.2001.

[3] EYVL L 187, 10.7.2001.

Ehdotuksen tarkoituksena on kyseessä olevien yhteisön asetusten saattaminen ajan tasalle kansallisessa lainsäädännössä tapahtuneiden muutosten ottamiseksi huomioon, oikeudellisen tilanteen selventäminen asetusten eräiden artiklojen osalta sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön huomioon ottaminen.

2. ARTIKLOJA KOSKEVAT KOMMENTIT

1 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 muuttaminen

4 artiklan 2 a kohdan muuttaminen

On katsottu tarpeelliseksi täsmentää maksuihin perustumattomien rahallisten erityisetuuksien erityispiirteet, kun on otettu huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikainen oikeuskäytäntö asiassa C-215/99, Friedrich Jauch vastaan Pensionsversicherungsanstalt der Arbeiter, 8.3.2001 annetussa tuomiossa (Kok. 2001, s. I-1901) ja asiassa C-43/99, Ghislain Leclere ja Alina Deaconescu vastaan Caisse nationale des prestations familiales, 31.5.2001 annetussa tuomiossa (Kok. 2001, s. I-4265).

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa asiassa Jauch 8.3.2001 antamassaan tuomiossa, että etuuden sisältyminen liitteeseen II a ei riitä sen määrittelemiseksi maksuihin perustumattomaksi erityisetuudeksi ja että on tarkasteltava näille etuuksille tyypillisiä piirteitä (erityisyys ja maksuihin perustumattomuus).

Tuomioistuin katsoo lisäksi, että sosiaaliturvaetuuksien maastaviennin periaatteesta poikkeavia säännöksiä, kuten maksuihin perustumattomien erityisetuuksien yhteensovittamista koskevia asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 a artiklassa tarkoitettuja poikkeussäännöksiä on tulkittava suppeasti. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä voidaan soveltaa yksinomaan sellaisiin etuuksiin, jotka täyttävät näissä säännöksissä asetetut edellytykset. Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 a artikla koskee siten ainoastaan niitä etuuksia, joiden osalta kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 a kohdan edellytykset täyttyvät, eli etuuksia, jotka ovat sekä erityisiä että maksuihin perustumattomia ja jotka on mainittu asetuksen liitteessä II a.

Toisin sanoen yhteisöjen tuomioistuin katsoi asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä II a olevan itävaltalaista hoitoetuutta koskevan merkinnän pätemättömäksi ja kielsi, että kyseessä oleva etuus olisi erityisetuus, sillä huoltoavustuksen myöntämisedellytysten tai rahoitustavan tarkoituksena tai seurauksena ei saa olla, että huoltoavustus menettää sen merkityksen, joka sillä on katsottu olevan asiassa C-160/96, Manfred Molenaar ja Barbara Fath-Molenaar vastaan Allgemeine Ortskrankenkasse Baden-Württemberg, 5.3.1998 annetussa tuomiossa: sen mukaan tämänkaltaisilla etuuksilla pyritään ennen kaikkea täydentämään sairausvakuutusetuuksia, joita käsitellään hallinnollisesti yhdessä, ja parantamaan tällä tavoin hoidon tarpeessa olevien henkilöiden terveydentilaa ja elämän laatua. Näin ollen, vaikka tällaisilla etuuksilla onkin omia erityispiirteitä, niitä on pidettävä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuina sairausetuuksina.

Asiassa Leclere 31.5.2001 antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin muistuttaa katsoneensa oikeuskäytännössään, että sosiaalisiin perusteisiin läheisesti liittyvien etuuksien myöntämisen edellytykseksi voidaan aiheellisesti asettaa asuminen siinä jäsenvaltiossa, jossa toimivaltainen laitos sijaitsee; näin ollen tuomioistuin toteaa tuomiossaan, että liite II a on pätemätön siltä osin kuin siihen on otettu luxemburgilainen äitiysavustus ja että kyseistä avustusta ei voida pitää erityisetuutena.

Koska luxemburgilainen, lailla 30.4.1980 säädetty äitiysavustus maksetaan raskaana oleville ja synnyttäneille naisille edellyttäen, että heidän lainmukainen kotipaikkansa on Luxemburgissa oikeuden syntyhetkellä, tuomioistuin katsoo, että sitä ei voida pitää luonteeltaan erityisenä avustuksena suhteessa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin etuuksiin. Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 artiklan 2 a kohdan sanamuodon mukaan tässä säännöksessä tarkoitettuina etuuksina voidaan kuitenkin pitää ainoastaan etuuksia, jotka eivät tavanomaisesti kuulu asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja järjestelmiä koskevan yleisen lainsäädännön alaan.

9 a artiklan muuttaminen

Asetuksen 9 a artiklassa säädetään viitekauden pidentämisestä, jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuutta koskevan oikeuden tunnustaminen edellyttää vähimmäisvakuutuskauden täyttymistä tiettynä aikana ennen vakuutustapahtumaa, jota vastaan vakuutus on otettu (viitekausi), ja jos edellä mainittu lainsäädäntö edellyttää, että kaudet, joiden aikana etuuksia on myönnetty tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai kaudet, jotka on tarkoitettu lasten kasvattamiseen tämän jäsenvaltion alueella, johtavat viitekauden pidentämiseen. Asetuksen 9 a artiklan mukaan kyseisen jäsenvaltion on pidennettävä tätä viitekautta myös kausilla, joiden aikana työkyvyttömyyseläkkeitä tai vanhuuseläkkeitä tai sairausetuuksia, työttömyysetuuksia tai työtapaturmaetuuksia (lukuun ottamatta eläkkeitä) on myönnetty toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ja kausilla, jotka on tarkoitettu lasten kasvattamiseen toisen jäsenvaltion alueella. Artiklassa on siis säädetty poikkeuksesta, joka koskee kausia, jolloin on myönnetty työtapaturmaeläkkeitä.

Ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-290/00, Johann Franz Duchon vastaan Pensionsversicherungsanstalt der Angestellten, 18.4.2002 antama tuomio (Kok. 2002, s. I-3567) asetuksen 9 a artiklaa on aiheellista muuttaa, jotta se olisi yhdenmukainen tuomion kanssa; tuomion mukaan 9 a artikla on nimittäin pätemätön "siltä osin kuin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen viitekauden pidentämiseksi ei sen nojalla voida ottaa huomioon nimenomaisesti niitä kausia, jonka aikana työtapaturmaeläkkeitä on maksettu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan".

10 a artiklan muuttaminen

Asetuksen 10 a artikla sisältää yhteensovittamissäännöt, joita sovelletaan maksuihin perustumattomiin rahallisiin erityisetuudet. Oikeusvarmuuden takaamisen vuoksi on katsottu tarpeelliseksi täsmentää, että kyseisiin etuuksiin sovelletaan näitä sääntöjä eikä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 artiklan ja III osaston säännöksiä.

23 artiklan muuttaminen

Asetuksen 23 artikla koskee sairaus- ja äitiysvakuutuksen rahaetuuksien laskemista.

Artiklan 1 kohdassa säädetään, että mikäli jäsenvaltion lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskemisen on perustuttava keskimääräisiin ansioihin, kyseisen valtion toimivaltainen laitos määrää tällaiset keskimääräiset ansiot yksinomaisesti sellaisten ansioiden perusteella, jotka on vahvistettu maksetuiksi asianomaisen lainsäädännön mukaan täytettyjen kausien aikana. Artiklan 2 kohdassa säädetään vastaavasta säännöstä sellaisia tapauksia varten, joissa rahaetuuksien laskeminen perustuu vakioansioihin.

Artiklaan ehdotetaan uutta 2a kohtaa, jonka mukaan 1 ja 2 kohdan sääntöjä sovelletaan silloin, kun sovellettavan lainsäädännön mukainen viitekausi kokonaan tai osittain kattaa yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täytetyn kauden.

33 artiklan 1 kohdan muuttaminen

Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 33 artiklassa luodaan periaatteellinen vastaavuus myönnettyjen sairaus- ja äitiysetuuksien ja perittyjen maksujen välille säätämällä, että jäsenvaltion laitos voi vähentää tällaisia maksuja eläkkeistä vain sellaisilta eläkkeensaajilta, jotka saavat sairaus- ja äitiysetuuksia tämän jäsenvaltion kyseiseltä laitokselta, joka vastaa näiden etuuksien kustannuksista.

Asetuksen 33 artiklan 1 kohdan muuttamisella halutaan täsmentää, että tällaisia maksuja voidaan vähentää kaikista kyseisille eläkkeensaajille maksetuista eläkkeistä, jos kansallisessa lainsäädännössä näin säädetään. Lisäksi eläkkeensaaja rinnastetaan näin ollen työssäolevaan työntekijään, jota 14 d artiklan mukaan kohdellaan sen lainsäädännön soveltamisen osalta, joka määräytyy asetuksen mukaisesti, niin kuin hän harjoittaisi kaikkea ammatillista toimintaansa kyseisen jäsenvaltion alueella. On kuitenkin tärkeää säätää, että kyseisten maksujen laskennassa on otettava huomioon määrät, jotka tosiasiallisesti maksetaan kyseisille henkilöille. Kyse on siis nettomääristä eli huomioon otetaan kaikki määrät, jotka on jo mahdollisesti peritty kyseiselle eläkkeensaajalle maksetuista määristä maksamisesta vastuussa olevassa valtiossa. Tämä tärkeä täsmennys vastaa asiassa Sehrer [4] sovellettua oikeuskäytäntöä, ja toisaalta täsmennyksen avulla halutaan välttyä siltä, että kyseisistä eläkkeistä perittyjen sairausvakuutusmaksujen määrä olisi suurempi kuin sellaisen henkilön maksettavaksi kuuluva määrä, joka on hankkinut samansuuruiset tulot yksinomaan toimivaltaisessa valtiossa. On huolehdittava siitä, että ei rajoiteta perusteettomasti kyseisten henkilöiden vapaan liikkuvuuden oikeuden käyttämistä. Vaatimus, jonka mukaan on otettava huomioon kyseisten henkilöiden saamat eläkkeiden nettomäärät, on asianmukainen ja oikeasuhtainen koordinointiyhteydessä, kun halutaan ehkäistä ennalta tietyissä rajatylittävissä tapauksissa mahdollisesti syntyviä vaikeuksia, jotka johtuvat eri jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien ja tarkemmin sanottuna niiden rahoitusmallien eroista.

[4] Asia C-302/98, tuomio 15.6.2000, Kok. s. I-4585.

35 artiklan 2 kohdan poistaminen

Asetuksen 35 artiklan 2 kohdassa säädetään, mitä järjestelmää sovelletaan toimintaa harjoittaviin tai eläkettä saaviin itsenäisiin ammatinharjoittajiin asuinmaassa tai maassa, jossa henkilö oleskelee tilapäisesti, kun kyseisessä maassa sekä maassa, jossa henkilö on vakuutettu (toimivaltaisessa valtiossa), on yksi tai useampia itsenäisten ammatinharjoittajien erityisiä sairausvakuutus- tai äitiysvakuutusjärjestelmiä, jotka myöntävät pienempiä luontoisetuuksia kuin palkatuille työntekijöille myönnettävät.

Asetuksen 35 artiklan 2 kohdan säännökset eivät ole enää perusteltuja, sillä Belgia on ainoa jäsenvaltio, jossa on vielä sellainen itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmä sairauden ja äitiyden perusteella annettavia luontoisetuuksia varten, jonka myöntämät etuudet ovat suppeampia kuin palkattujen työntekijöiden saamat etuudet.

69 artiklan 4 kohdan poistaminen

On syytä ottaa huomioon asiassa C-170/95, Office national de l'emploi vastaan Calogero Spataro, 13.6.1996 annettu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (Kok. 1996, s. I-2921), jossa 69 artiklan 4 kohtaa tulkitaan suppeasti.

95 f artiklan lisääminen

Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 1 artiklan j alakohdan neljännen alakohdan mukaan sellaisia itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmiä koskevat säännökset, joiden muodostaminen on jätetty asianomaisten henkilöiden oman aloitteen varaan tai joita sovelletaan vain osassa kyseisen jäsenvaltion aluetta, eivät kuulu asetuksen aineelliseen soveltamisalaan, joten ne on eritelty liitteessä II. Saksa on pyytänyt poistamaan kyseisiä järjestelmiä (itsenäisten ammatinharjoittajien vakuutus- ja eläkelaitoksia) koskevan maininnan, joka on nykyisin liitteessä II olevassa kohdassa "C. Saksa". Tämän vuoksi tarvitaan siirtymäsäännöksiä.

95 g artiklan lisääminen

Asiassa C-215/88, Friedrich Jauch vastaan Pensionsversicherungsanstalt der Arbeiter, 8.3.2001 antamassaan tuomiossa (Kok. 2001, s. I-1901) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että asetuksen (ETY) N:o 1408/71 II a liitteessä oleva Itävallan hoitoetuutta (huoltoavustusta) koskeva merkintä on pätemätön; etuutta on tuomioistuimen mukaan pidettävä asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuna "normaalina" rahallisena sairausetuutena eikä maksuihin perustumattomana erityisetuutena, jota ei voida suorittaa toiseen jäsenvaltioon. Näin ollen on aiheellista turvata niiden henkilöiden oikeudet, jotka ovat asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 a artiklan 3 kohdan perusteella saaneet tai hakeneet ennen 8. maaliskuuta 2001 huoltoavustusta Itävallan lainsäädännön mukaan. Siksi tämän asetuksen 5 artiklassa on siirtymäsäännös, jonka mukaan oikeus tähän avustukseen säilyy 10 a artiklan 3 kohdan mukaisesti niin kauan kuin kyseisten henkilöiden asuinpaikka pysyy Itävallassa.

Eettä asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 olevat liitteet II, II a, III, IV ja VI muutetaan tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

2 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttaminen

4 ja 32 a artiklan muuttaminen

4 artiklan 11 kohdassa sekä 32 a artiklassa viitataan liitteeseen 11, jossa on lueteltava asetuksen (ETY) N:o 1408/71 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut järjestelmät. Kyseisen 35 artiklan 2 kohdan poistamisen vuoksi on poistettava myös asetuksen (ETY) N:o 574/72 4 artiklan 11 kohta ja 32 a artikla sekä kyseisen asetuksen liite 11.

10 b artiklan lisääminen ja 12 a artiklan muuttaminen

Asetuksen 13 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetään, että virkamiehet ja sellaisina pidettävät henkilöt ovat sen jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, johon heidän työnantajanaan toimiva hallinto kuuluu.

Asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetaan sovellettavan lainsäädännön määräytymistä koskevat säännöt, kun kyseessä on matkustavan tai lentävän henkilökunnan jäsen yrityksessä, joka toisen lukuun tai omaan lukuunsa harjoittaa kansainvälistä liikennettä kuljettaen matkustajia tai tavaraa rautateitse, maanteitse, lentoteitse tai sisävesitse. Työntekijään sovelletaan tilanteen mukaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella yrityksellä, jonka palveluksessa hän on, on kotipaikka tai sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto, taikka sen paikan lainsäädäntöä, jossa hän asuu tai pääasiallisesti työskentelee.

Oikeusvarmuuden vuoksi on säädettävä näiden molempien työntekijäryhmien osalta, että sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, antaa virkamiehelle tai työntekijälle todistuksen siitä, että hän on sen lainsäädännön alainen.

Että asetuksen (ETY) N:o 574/72 liite 4 muutetaan ja saman asetuksen liite 11 poistetaan.

3. LIITETTÄ I KOSKEVAT KOMMENTIT

1. Liitteessä II olevan I jakson muuttaminen

Kohdassa "C. SAKSA" olevan maininnan poistaminen tarkoittaa, että itsenäisten ammatinharjoittajien vakuutus- ja eläkelaitokset (itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevat erityisjärjestelmät) kuuluvat asetuksen (ETY) N:o 1408/71 asialliseen soveltamisalaan 1. tammikuuta 2004 alkaen.

2. Liitteessä II olevan II jakson muuttaminen

Espanjan lainsäädännössä myönnetään syntyvyyden edistämistä koskevan politiikan mukaisesti kaksi etuutta, jotka täyttävät samat tavoitteet kuin asetuksen (ETY) N:o 1408/71 1 artiklan u alakohdan i alakohdassa tarkoitetut ja liitteessä II olevassa II jaksossa mainitut erityiset syntymäavustukset. Kyse on kertakorvauksena maksettavasta rahaetuudesta, jota maksetaan perheille kolmannesta lapsesta alkaen, sekä kertakorvauksena maksettavasta rahaetuudesta, jos lapsia syntyy kerralla kaksi tai useampia. Nämä etuudet on mainittava kohdassa "D. ESPANJA".

Suomen äitiysavustuslain soveltamisalaa on laajennettu siten, että se kattaa kertasuoritteisen tuen kansainvälisen lapseksiottamisen kustannuksiin. Kohdassa "M. SUOMI" olevaa mainintaa on muutettava vastaavasti.

3. Liitteessä II olevan III jakson muuttaminen

Kohdasta "C. SAKSA" on poistettava maininta "Eläkkeiden yhdenmukaistamisesta 28 päivänä kesäkuuta 1990 annetun lain nojalla suoritettu sosiaalituki", sillä tukea on myönnetty 31. joulukuuta 1996 asti.

4. Liitteeseen II a tehtävät muutokset

Liite II a sisältää maksuihin perustumattomat erityisetuudet, joita myönnetään asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 a artiklan mukaisesti asianomaisille henkilöille yksinomaan sen jäsenvaltion alueella, jonka alueella he asuvat.

Liitettä II a muutetaan, jotta otettaisiin huomioon jäsenvaltioiden lainsäädäntöön otetut uudet tämäntyyppiset etuudet sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikainen oikeuskäytäntö, joka liittyy "maksuihin perustumattomien erityisetuuksien" määrittämiseen; kyseessä ovat asiassa C-215/99, Friedrich Jauch vastaan Pensionsversicherungsanstalt der Arbeiter, 8.3.2001 annettu tuomio (Kok. 2001, s. I-1901) ja asiassa C-43/99, Ghislain Leclere ja Alina Deaconescu vastaan Caisse nationale des prestations familiales, 31.5.2001 annettu tuomio (Kok. 2001, s. I-4265).

Oikeuskäytännön perusteella on katsottu välttämättömäksi poistaa liitteestä II a tuomioistuimen pätemättömiksi toteamat etuudet (itävaltalainen huoltoavustus ja luxemburgilainen äitiysavustus) sekä analysoida uudelleen liitteeseen II a sisältyvien etuuksien erityispiirteet, jotta voidaan tarkistaa, vastaavatko ne "erityisyyttä" ja "maksuihin perustumatonta" luonnetta koskevia, tuomioistuimen määrittämiä kriteerejä, jotka etuuden on täytettävä, jotta se voidaan merkitä liitteeseen II a ja ottaa maksuihin perustumattomia erityisetuuksia käsittelevien erityisten yhteensovittamissääntöjen piiriin.

Analyysi, jossa on käyty läpi liitteessä II a olevat nykyiset etuudet sekä etuudet, joiden merkitsemistä liitteeseen on pyydetty, perustuu tuomioistuimen teleologiseen tulkintaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 artiklan 2 a kohdasta ja 10 a artiklasta. Kun tuomioistuimen on otettava kantaa jonkin etuuden luokittelemiseen, se tutkii kyseisen etuuden tavoitetta.

'Maksuihin perustumattoman erityisetuuden' tärkein ominaispiirre on luonnostaan sen "erityisyys"; tämä pätee siitä riippumatta, mihin sosiaaliturvan alaan kyseinen etuus liittyy.

'Erityisetuudet' sijoittuvat sosiaaliturvan "perinteisten" etuuksien ja sosiaalihuollon välimaille, ja ne muistuttavat sosiaalihuoltoa "sikäli, että tarve on olennainen soveltamisperuste" (asetuksen (ETY) N:o 1247/92 [5] johdanto-osan kolmas ja neljäs kappale).

[5] EYVL L 136, 19.5.1992.

Etuuden tärkein tavoite on lähinnä vastata edunsaajan taloudelliseen tarpeeseen ja taata hänelle vähimmäistulo, jonka turvin hän voi tulla toimeen kyseisen jäsenvaltion yhteiskunta- ja talouselämän asettamissa puitteissa. Asiassa Leclere antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin viittaa asiassa C-313/86, Lenoir, 27.9.1988 antamaansa tuomioon (Kok. 1988, s. I-5391) ja asiassa C-20/96, Snares, 4.11.1997 antamaansa tuomioon (Kok. 1997, s. I-6057) ja muistuttaa hyväksyvänsä, että yhteisön lainsäätäjä voi perustamissopimuksen 51 artiklassa (nykyinen 42 artikla) vahvistettuja tavoitteita toteuttaessa antaa poikkeussäännöksiä periaatteeseen, jonka mukaan sosiaaliturvaetuudet voidaan viedä toiseen jäsenvaltioon, ja että sosiaalisiin perusteisiin läheisesti liittyvien etuuksien myöntämisen edellytykseksi voidaan perustellusti asettaa asuminen siinä jäsenvaltiossa, jossa toimivaltainen laitos sijaitsee (32 kohta).

Kyseisellä etuudella taattavan vähimmäistulon on tällöin oltava lähellä vähimmäistoimeentulorajaa tai suhteutettu siihen, sellaisena kuin se on laskettuna tai yleisesti käytössä kyseisessä jäsenvaltiossa, siten että se liittyy tiiviisti tämän valtion sosio-ekonomiseen ympäristöön.

Tarvehankintaperiaate ("means-test") on tärkeä tekijä taloudellisen tarpeen perustetta arvioitaessa ja kyseistä etuutta myönnettäessä. Tämä ehto vastaa vaatimusta päätavoitteen selvittämisestä vähimmäistulon takaamiseksi. Ehdon täyttäminen ei kuitenkaan ole varaukseton ja ratkaiseva peruste sen hyväksymiseksi, että kyse on 'erityisetuudesta'. Toisaalta ei ole suljettava pois mahdollisuutta, että tietyissä säädöksissä oletetaan implisiittisesti riittävien varojen puuttuminen, kun muistetaan keitä edunsaajia tarkoitetaan, ja toisaalta se, että myös "perinteisiä" sosiaaliturvaetuuksia myönnettäessä on otettava huomioon tarvehankintaperiaate.

Joka tapauksessa etuuden on oltava luonteeltaan sellainen, että se lisää, korvaa tai täydentää toista etuutta, joka liittyy asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin perinteisiin sosiaaliturvan aloihin. Tämä sulkee pois järjestelmän, jossa tiettyä vakuutustapahtumaa vastaa kaikille asukkaille tarkoitettu sama perinteinen etuus.

Tekijä, joka määrää, milloin etuus on mainittava liitteessä II a yksinomaan vammaisten suojana, on sosiaalisen integroitumisen tarve. Vammaisten sosiaalisen integroitumisen tarpeen, joka siis normaalisti liittyy tiiviisti kyseisen henkilön sosiaaliseen ympäristöön, on oltava etuuden ainoa tavoite, johon ei saa liittyä muita tarkoitusperiä.

Taloudellista tarvetta koskevan kriteerin osalta on syytä muistaa, että asiassa C-356/89, Newton, (Kok. 1991, s. I-3017) yhteisöjen tuomioistuin hyväksyi Yhdistyneen kuningaskunnan myöntämän etuuden, "liikuntarajoitteisuuskorvauksen", yhdistelmäluonteen, vaikka kyseisen korvauksen myöntämistä ei sitä koskevassa lainsäädännössä ollut sidottu edunsaajan tuloihin. Sosiaaliseen ympäristöön liittyvä tiivis yhteys, jonka olemassaolon tuomioistuin osoitti asiassa Lenoir sen perustelemiseksi, että etuutta ei voida siirtää toiseen jäsenvaltioon, voidaan useimmiten todeta tapauksissa, joissa etuuksilla pyritään vastaamaan edunsaajan sosiaalisen integroitumisen erityistarpeisiin, silloin kun integroitumista vaikeuttaa kyseisen henkilön vammaisuus.

Tämä peruste, joka liittyy vammaisuudesta kärsivän henkilön sosiaalisen integroitumisen tarpeeseen, on tietenkin tulkittava ja sitä on sovellettava rajoitetusti kuten kaikkia maksuihin perustumattomien erityisetuuksien osatekijöitä. Tähän ryhmään kuuluvien, vammaisille tarkoitettujen etuuksien ainoa tavoite on edistää vammaisuudesta kärsivän henkilön sosiaalista integroitumista. Niiden tarkoituksena ei ole kattaa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdassa lueteltuja perinteisiä sosiaaliturvan aloja.

Tämä lähestymistapa merkitsee, että mukaan ei tule ottaa

- asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja etuuksia: "työkyvyttömyysetuuksia, mukaan lukien ne joiden tarkoituksena on ansiokyvyn ylläpitäminen ja parantaminen"

- vammaisuudesta kärsiville lapsille myönnettäviä etuuksia, joiden päätavoitteena on korvata perheeseen kuuluvasta vammaisesta lapsesta perheelle aiheutuvat lisäkustannukset

- hoitoetuuksia, jotka tuomioistuin luokitteli asiassa Jauch rahallisiksi sairausetuuksiksi ja joilla pyritään parantamaan hoidon tarpeessa olevien henkilöiden terveydentilaa ja elämänlaatua, vaikka etuus voi kattaa monia itse sairaudesta riippumattomia näkökohtia.

Erityisetuuden maksuihin perustumattoman luonteen horisontaalisen perusteen osalta on aiheellista viitata asiassa C-34/98 (sosiaaliturvavelan kattamiseksi tarkoitettu maksuosuus, jäljempänä CRDS-maksu, Kok. 2000, s. I-995), ja asiassa C-169/98 (yleinen sosiaaliturvamaksu, jäljempänä CSG-maksu, Kok. 2000, s. I-1049) 15.2.2000 annettuihin yhteisöjen tuomioistuimen tuomioihin, joissa tuomioistuin toteaa seuraavaa:

"Maksun luokitteleminen kansallisessa lainsäädännössä veroksi ei merkitse sitä, etteikö sen voitaisi katsoa kuuluvan asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan, joten sitä koskee sovellettavien lainsäädäntöjen kumuloitumiskielto."

Kuten yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-327/92, Rheinhold & Mahla, 18.5.1995 antamassaan tuomiossa (Kok. 1995, s. I-1223, 15 kohta) todennut, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 artiklassa määritellään asetuksen säännösten soveltamisala niin, että siitä käy ilmi, että yhteisön oikeuden sääntöjä sovelletaan sosiaaliturvajärjestelmiin kokonaisuudessaan. Saman tuomion 23 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin on tarkentanut, että ratkaiseva merkitys asetuksen N:o 1408/71 soveltamisen kannalta on kulloinkin kyseessä olevan säännöksen ja asetuksen 4 artiklassa lueteltuja sosiaaliturvan aloja koskevan lainsäädännön välisellä yhteydellä, "jonka on oltava suora ja riittävän asiaan kuuluva" (asia C-34/98, 34 ja 35 kohta, sekä asia C-169/98, 32 ja 33 kohta).

Tuomioistuin totesi, että CRDS- ja CSG-maksuilla on tällainen suora ja riittävän asiaankuuluva yhteys Ranskan sosiaaliturvalainsäädäntöön, sillä ne on nimenomaisesti tarkoitettu suoraan Ranskan yleisen sosiaaliturvajärjestelmän alijäämän kattamiseen, ja ne liittyvät Ranskan sosiaaliturvan yleiseen uudistamiseen, jolla pyritään takaamaan, että järjestelmä pysyy tulevaisuudessa taloudellisesti tasapainossa, joten on kiistatonta, että järjestelmään kuuluvat sosiaaliturvan alat ovat asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdassa lueteltuja aloja (asia C-34/98, 36 ja 37 kohta, sekä asia C-169/98, 34 ja 35 kohta).

Tuomioistuin päätteli, että ratkaiseva kriteeri on se, onko maksu nimenomaisesti tarkoitettu jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän rahoitukseen (asia C-34/98, 40 kohta, ja asia C-169/98, 38 kohta).

On myös syytä huomauttaa, että vastaavaa analyysiä on luonnollisesti käytetty, kun on käsitelty uusia pyyntöjä, jotka koskevat tietyissä kansallisissa säädöksissä vahvistettujen etuuksien ottamista liitteeseen II a. Näin ollen seuraavat etuudet voidaan merkitä liitteeseen:

- Saksa: "Vanhuuden ja alentuneen ansiokyvyn perusteella maksettavasta tarveharkintaisesta perusturvasta annetun lain mukaiset etuudet."

- Italia: "sosiaalinen lisä" (29 päivänä joulukuuta 1988 annetun lain N:o 544, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklan 1 ja 12 alakohta)

- Alankomaat: "etuuksien saajille myönnettävät lisät" (6 päivänä marraskuuta 1986 annettu laki, sellaisena kuin se on muutettuna)

- Ruotsi: "vanhustuki" (laki 2001:853)

- Yhdistynyt kuningaskunta: eläkehyvitys (etuus korvaa vanhusten toimeentulotuen, joka mainitaan nykyisin liitteessä II a).

5. Liitteen III muuttaminen

Liitteessä III olevaan A osaan liittyen voidaan katsoa, että asetuksen voimaatuloa edeltävien kahdenvälisten sopimusten määräysten jääminen sovellettaviksi on perusteltua vain kahdessa tapauksessa: jos sopimusmääräysten vaikutukset ovat edullisia kyseisen sopimuksen edunsaajille (tämä hypoteesi vastaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä) tai jos kysymys on erityisistä - yleensä johonkin historialliseen tilanteeseen liittyvistä - poikkeuksellisista olosuhteista, joiden vaikutukset kestävät rajatun ajan ja ovat sidoksissa tämän erityistilanteen piiriin kuuluvien henkilöiden mahdollisten oikeuksien lakkaamiseen.

Liitteessä III olevaan B osaan tehtyjen merkintöjen tulisi olla rajattuja ja liittyä objektiivisiin erityistilanteisiin; lisäksi kirjauksilla olisi voitava perustella poikkeamista asetuksen 3 artiklan 1 kohdasta sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 12, 39 ja 42 artiklasta.

Etuuksien maksamisesta kolmansiin maihin tehdyt merkinnät on poistettava. Eläkkeen maksu kolmanteen valtioon joko kuuluu asetuksen soveltamisalaan (jos eläke kuuluu asetuksen asialliseen soveltamisalaan ja etuudensaaja asetuksen henkilölliseen soveltamisalaan) ja tällöin sovelletaan tasa-arvoisen kohtelun periaatetta, tai eläkkeen maksu ei kuulu asetuksen soveltamisalaan, jolloin asiaa ei voida käsitellä sen enempää liitteessä III kuin itse asetuksessakaan. Nämä säännökset olisi näin ollen poistettava liitteessä III olevasta A ja B osasta.

6. Liitteessä IV olevan B osan muuttaminen

Liitteessä IV oleva B osa sisältää luettelon, jossa mainitaan "asetuksen (ETY) N:o 1408/71 38 artiklan 3 kohdassa ja 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmät".

Italiassa on otettu uusia ammattiryhmiä itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmien piiriin, minkä vuoksi kohtaa "H. ITALIA" on muutettava.

Syyskuun 14. päivänä 1965 annettu maatalousyrittäjien vanhuusavustusta koskeva laki on korvattu 29. heinäkuuta 1994 annetulla ja 1. tammikuuta 1995 voimaan tulleella lailla, joka koskee maanviljelijöiden vanhuusvakuutusta (Gesetz über die Alterssicherung der Landwirte). Kohdassa "C. SAKSA" olevaa merkintää on muutettava, jotta se vastaisi uutta lakia.

7. Muutokset liitteeseen VI

Liite VI sisältää erityiset menettelyt tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen soveltamiseksi.

Kohdan "B. TANSKA" 6 kohdan b alakohdassa oleva maininta ja kohdan "G. IRLANTI" 5 kohdassa oleva maininta ovat tulleet tarpeettomiksi, sillä niissä tarkoitettuihin tilanteisiin on olemassa yleinen ratkaisu, josta säädetään asetuksen (ETY) N:o 1408/71 23 artiklaan lisätyssä uudessa 3 kohdassa.

Saksan liittohallitus antoi 10. lokakuuta 2001 lain sosiaaliturvaa koskevien sopimusten soveltamisesta ja erilaisten ratifiointilakien muuttamisesta (Gesetz zur Umsetzung von Abkommen über Soziale Sicherheit und zur Änderung verschiedener Zustimmungsgesetze). Laki luo oikeusperustan jakojärjestelmälle, jonka mukaan jaetaan tietyille Saksan sairausvakuutuslaitoksille asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 soveltamisesta aiheutuvat poikkeukselliset kustannukset Saksan sairausvakuutuslaitosten välillä, ja näin ollen voidaan poistaa kohdan "C. SAKSA" 3 kohta.

Syyskuun 14. päivänä 1965 annettu maatalousyrittäjien vanhuusavustusta koskeva laki on korvattu 29. heinäkuuta 1994 annetulla ja 1. tammikuuta 1995 voimaan tulleella lailla, joka koskee maanviljelijöiden vanhuusvakuutusta (Gesetz über die Alterssicherung der Landwirte). Kohdasta "C. SAKSA" poistetaan 11 kohta, koska uuteen lakiin ei ole otettu vanhan maanviljelijöiden vanhuusavustusta koskevan lain 27 artiklan säännöksiä.

Kohdan "C. SAKSA" 17 kohta poistetaan. Kyseessä olevat säännökset on kumottu ja korvattu Saksan sosiaalivakuutussäädöksen XI osan hoitovakuutusta koskevilla säännöksillä. Hoitovakuutuksesta myönnetään etuuksia, jotka Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-160/96, Molenaar, 5.3.1998 antaman tuomion (Kok. s. I-843) mukaisesti kuuluvat sairausetuuksia koskevan koordinoinnin piiriin.

Kohdan "E. RANSKA" 7 kohdasta poistetaan vanhempien lastenkasvatusavustusta koskeva maininta; etuudelle ei nimittäin voida asettaa ehtoa, jonka mukaan kyseisten henkilöiden on asuttava Ranskan alueella, koska etuutta on pidettävä työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdan mukaisena sosiaalisena etuna. Asiassa C-57/96, H. Meints vastaan Minister van Landbouw, Natuurbeheer en Visserij, 27.11.1997 annetun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion (Kok. 1997, s. I-6689) mukaisesti sosiaaliset edut voidaan viedä maasta.

Kohdan "O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA" 2 kohtaan tehdään tekninen muutos, sillä säännöksiä (Welfare Reform and Pensions Act 1999, vuoden 1999 sosiaaliturva- ja eläkevakuutuslaki), joilla otettiin 9. huhtikuuta 2001 alkaen käyttöön uusia jälkeenjääneiden etuuksia, on laajennettu siten, että myös leskeksi jääneet miehet kuuluvat niiden piiriin.

Kohdan "G. IRLANTI" 11 kohta ja kohdan "O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA" 21 kohta eivät enää ole tarpeen. Nämä soveltamista koskevat erityiset menettelyt olivat tarpeen, koska asetuksissa (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 ei ollut sääntöjä sellaista erityisetuuksien päällekkäisyyttä varten, joka syntyy kun sovelletaan kahta ammatinharjoittamiseen liittyvää lainsäädäntöä ja kun otetaan huomioon toisen jäsenvaltion alueella harjoitettu ammatti. Kyseessä olivat perheavustukseen ("Family Credit") liittyvä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntö ja perheen tulolisään ("Family Income Supplement") liittyvä Irlannin lainsäädäntö. Yhdistyneessä kuningaskunnassa otettiin 6. huhtikuuta 2003 käyttöön uusi perhe-etuus: lapsivähennys ("Child Tax Credit"). Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäätäjän tavoitteena on ollut yhtenäistää lapsista myönnettävien tulosidonnaisten tukien järjestelmää, ja yhtenäistämistoimien perusteella on poistettu samaan tarkoitukseen myönnetyt vanhat etuudet, muun muassa perheavustus ("Family Credit"). Oikeus lapsivähennykseen ("Child Tax Credit") ei edellytä ammatillisen toiminnan harjoittamista, toisin kuin irlantilainen perheen tulolisä ("Family Income Supplement"), ja näin ollen näihin kahteen päällekkäiseen etuuteen sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 574/72 10 artiklaa.

4. LIITETTÄ II KOSKEVAT KOMMENTIT

1. Liitteen 4 muuttaminen

Liitteessä 4 olevaan kohtaan "C. SAKSA" lisätään 9 kohta, jossa nimetään yhteyselin ammatillisten eläkejärjestelmien hallinnoimille itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmille.

2. Liitteen 11 poistaminen

Liitteessä 11 luetellaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut järjestelmät eli järjestelmät, jotka myöntävät itsenäisille ammatinharjoittajille pienempiä sairaus- ja äitiysetuuksia kuin palkatuille työntekijöille myönnettävät. Asetuksen 35 artiklan 2 kohdan soveltaminen edellyttää, että tällaisia järjestelmiä on vähintään kahdessa jäsenvaltiossa, mutta nykyisin edellytys ei enää täyty. Näin ollen tämä säännös poistetaan tämän asetuksen nojalla, mikä on perusteena liitteen 11 poistamiselle.

5. SOVELTAMINEN EUROOPAN TALOUSALUEEN MAISSA JA SVEITSIN VALALIITOSSA

Henkilöiden vapaa liikkuvuus on yksi tavoitteista ja periaatteista Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyssä sopimuksessa [6], joka tuli voimaan 1. tammikuuta 1994. Sopimuksen 3 osan 1 luku koskee henkilöiden, palveluiden ja pääomien vapaata liikkuvuutta, ja sen 28, 29 ja 30 artiklassa käsitellään palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien vapaata liikkuvuutta. Erityisesti 29 artiklassa toistetaan EY:n perustamissopimuksen 42 artiklassa esitetyt periaatteet, jotka liittyvät yhteisön sisällä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaan. Jos tämä asetusehdotus hyväksytään, sitä on näin ollen sovellettava ETA-valtioihin.

[6] EYVL L 1, 3.1.1994, sellaisena kuin se on muutettuna ETA:n sekakomitean päätöksellä 7/94, 21.3.1994 (EYVL L 160, 28.6.1994).

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tuli voimaan 1. kesäkuuta 2002, ja sen 8 artiklassa esitetään EY:n perustamissopimuksen 42 artiklaan sisältyvät periaatteet yhteisön sisällä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvasta. Jos tämä asetusehdotus hyväksytään, sitä on näin ollen sovellettava Sveitsin valaliittoon.

2003/0184 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 308 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen, [7]

[7] EUVL C , , s. .

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, [8]

[8] EUVL C , , s. .

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon, [9]

[9] EUVL C , , s. .

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä, [10]

[10] EUVL C , , s. .

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Neuvoston asetuksiin (ETY) N:o 1408/71 [11] ja (ETY) N:o 574/72 [12] on tehtävä tiettyjä muutoksia, jotta otettaisiin huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikainen oikeuskäytäntö, helpotettaisiin kyseisten asetusten soveltamista ja otettaisiin huomioon jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädännössä tapahtuneet muutokset.

[11] EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2. Asetus sellaisena kuin se on saatettuna ajan tasalle asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL L 28, 30.1.1997, s. 1) ja viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1399/1999 (EYVL L 164, 30.6.1999, s. 1).

[12] EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on saatettuna ajan tasalle asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL L 28, 30.1.1997, s. 1) ja viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1399/1999 (EYVL L 164, 30.6.1999, s. 1).

(2) Oikeuskäytännön kehittymisen huomioon ottamiseksi on tehtävä johtopäätelmät tuomioista, jotka on annettu varsinkin asiassa Johann Franz Duchon vastaan Pensionsversicherungsanstalt der Angestellten [13] ja asiassa Office national de l'emploi vastaan Calogero Spataro [14].

[13] Asia C-290/00, Johann Franz Duchon vastaan Pensionsversicherungsanstalt der Angestellten, tuomio 18.4.2002 (Kok. 2002, s. I-3567).

[14] Asia C-170/95, Office national de l'emploi vastaan Calogero Spataro, tuomio 13.6.1996 (Kok. 1996, s. I-2921).

(3) Asiassa Friedrich Jauch vastaan Pensionsversicherungsanstalt der Arbeiter ja asiassa Ghislain Leclere ja Alina Deaconescu vastaan Caisse nationale des prestations familiales annetut tuomiot [15], jotka liittyvät etuuksien määrittämiseen maksuihin perustumattomiksi erityisetuuksiksi, edellyttävät oikeusvarmuuden vuoksi, että täsmennetään huomioon otettavat kaksi kumulatiivista kriteeriä, joiden perusteella tällaiset etuudet voidaan pätevästi merkitä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteeseen II a. On aiheellista tehdä liitteeseen tältä pohjalta tarkistuksia ottaen huomioon myös jäsenvaltioiden lainsäädännössä tapahtuneet muutokset, jotka koskevat tämän tyyppisiä etuuksia, jotka yhdistelmäluonteensa vuoksi kuuluvat erityisen yhteensovittamisen piiriin. Etuudensaajien oikeuksien turvaamiseksi on myös tärkeää antaa tarkat siirtymäsäännökset etuudesta, jota edellä mainittu asiassa Jauch annettu tuomio koskee.

[15] Asia C-215/99, tuomio 8.3.2001 (Kok. 2001, s. I-1901) ja asia C-43/99, tuomio 31.5.2001 (Kok. 2001, s. I-4265).

(4) Asetuksen ja kahdenvälisten sosiaaliturvasopimusten välisiä suhteita koskevan oikeuskäytännön ja varsinkin asiassa Rönfeldt [16] annetun tuomion perusteella on tarpeen tarkistaa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitettä III. Liitteessä III olevan A osan merkinnät ovat perusteltuja vain kahdessa tapauksessa: jos ne ovat edullisempia siirtotyöläisille tai jos ne koskevat erityisiä - yleensä historiallisiin tilanteisiin liittyviä - poikkeuksellisia olosuhteita. Lisäksi B osaan voidaan hyväksyä merkintöjä vain siinä tapauksessa, että poikkeamista asetuksen 3 artiklan 1 kohdasta sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 12, 39 ja 42 artiklasta voidaan perustella poikkeuksellisilla ja objektiivisilla tilanteilla [17].

[16] Asia C-227/89, Ludwig Rönfeldt, tuomio 7.2.1991 (Kok. 1991, s. I-323); tuomion mukaista periaatetta on sen jälkeen käytetty jatkuvasti, muun muassa seuraavissa asioissa: asia C-475/93, Jean-Louis Thévenon, tuomio 9.11.1995 (Kok. 1995, s. I-3813), asia C-75/99, Edmund Thelen, tuomio 9.11.2000 (Kok. 2000, s. I-9399) ja asia C-277/99, Doris Kaske, tuomio 5.2.2002 (Kok. s. I-1261).

[17] - Asia C-214/94, Ingrid Boukalfa, tuomio 30.4.1996, Kok. 1996, s. I-2253.

(5) Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamisen helpottamiseksi on annettava tiettyjä säännöksiä, jotka koskevat virkamiehiä tai sellaisina pidettäviä henkilöitä ja toisaalta matkustavan tai lentävän henkilökunnan jäseniä yrityksissä, jotka harjoittavat kansainvälistä liikennettä kuljettaen matkustajia tai tavaraa rautateitse, maanteitse, lentoteitse tai sisävesitse; lisäksi on annettava yksityiskohtaiset säännöt mainitun asetuksen 23 artiklan mukaisen huomioon otettavan keskimäärän määrittämiseksi.

(6) Jotta - niiden jäsenvaltioiden pyynnöstä, joiden laitosten toimivaltaan sairausetuudet kuuluvat - luotaisiin uudelleen vastaavuus kohdeltaessa ennen siirtotyöläisinä olleita eläkkeensaajia, jotka saavat muiden jäsenvaltioiden laitosten maksamia eläkkeitä, ja koko ajan samassa valtiossa työskennelleitä eläkkeensaajia, jotka saavat vastaavat tulot kokonaisuudessaan yksinomaan asuinvaltionsa laitoksilta, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 33 artiklan 1 kohdan tekstiä on muutettava täsmentämällä, että sairausvakuutusta koskevat sosiaaliturvamaksut voidaan laskea ottaen huomioon kaikki vakuutetuille maksetut eläkkeet, jos toimivaltaisen valtion lainsäädännössä niin säädetään. Laskennassa otetaan kuitenkin yksinomaan huomioon muiden jäsenvaltioiden laitosten myöntämien eläkkeiden efektiiviset määrät eli nettomäärät, joissa on otettu huomioon kaikki määrät, jotka eläkkeistä on jo mahdollisesti peritty maksajana olevan laitoksen jäsenvaltiossa,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (ETY) N:o 1408/71 seuraavasti:

1) Korvataan 4 artiklan 2 a kohta seuraavasti:

"2 a. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan maksuihin perustumattomiin rahallisiin erityisetuuksiin, jotka annetaan sellaisen lainsäädännön mukaan, jolla on henkilöllisen soveltamisalansa, tavoitteidensa ja/tai oikeutta koskevien edellytysten vuoksi sekä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sosiaaliturvalainsäädännön että sosiaalihuollon piirteitä.

Maksuihin perustumattomat rahalliset erityisetuudet ovat etuuksia,

a) jotka on tarkoitettu

i) antamaan lisä-, korvaavaa tai täydentävää turvaa sellaista tapahtumaa vastaan, joka kuuluu 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sosiaaliturvan aloihin, ja jotka takaavat asianomaisille henkilöille vähimmäistoimeentulon ottaen huomioon taloudellinen ja sosiaalinen tilanne kyseisessä jäsenvaltiossa

tai

ii) vain vammaisten erityistä suojelemista varten ja jotka liittyvät läheisesti kyseisen henkilön sosiaaliseen ympäristöön kyseisessä jäsenvaltiossa

ja

b) joiden rahoitus saadaan yksinomaan pakollisesta verotuksesta, joka on tarkoitettu kattamaan yleiset julkiset menot, ja joiden myöntämis- ja laskentaedellytykset eivät riipu mistään etuudensaajan osalta suoritettavasta maksusta. Maksuihin perustuvan etuuden lisänä myönnettäviä etuuksia ei kuitenkaan katsota maksuihin perustuviksi etuuksiksi yksinomaan tästä syystä,

ja

c) jotka on lueteltu liitteessä II a."

2) Korvataan 9 a artikla seuraavasti:

"9 a artikla

Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuutta koskevan oikeuden tunnustaminen edellyttää vähimmäisvakuutuskauden täyttymistä tiettynä aikana ennen vakuutustapahtumaa, jota vastaan vakuutus on otettu (viitekausi), ja jos edellä mainittu lainsäädäntö edellyttää, että kaudet, joiden aikana etuuksia on myönnetty tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai kaudet, jotka on tarkoitettu lasten kasvattamiseen tämän jäsenvaltion alueella, johtavat viitekauden pidentämiseen, kaudet, joiden aikana työkyvyttömyyseläkkeitä tai vanhuuseläkkeitä tai sairausetuuksia, työttömyysetuuksia tai työtapaturmaetuuksia on myönnetty toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ja kaudet, jotka on tarkoitettu lasten kasvattamiseen toisen jäsenvaltion alueella, johtavat samoin edellä sanotun viitekauden pidentämiseen."

3) Korvataan 10 a artiklan 1 kohta seuraavasti:

"1. Edellä 10 artiklan ja III osaston säännöksiä ei sovelleta 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuihin maksuihin perustumattomiin rahallisiin erityisetuuksiin. Henkilöille, joihin tätä asetusta sovelletaan, myönnetään näitä etuuksia yksinomaan sen jäsenvaltion alueella ja kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella he asuvat, edellyttäen että nämä etuudet on lueteltu liitteessä II a. Etuudet myöntää asuinpaikan laitos omalla kustannuksellaan."

4) Lisätään 23 artiklaan 2 a kohta seuraavasti:

"2 a. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun toimivaltaisen laitoksen soveltamassa lainsäädännössä asetetaan tietty viitekausi ja tämä kausi tapauksen mukaan kokonaisuudessaan tai osittain vastaa yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan asianomaiselle henkilölle täyttyneitä vakuutuskausia."

5) Korvataan 33 artiklan 1 kohta seuraavasti:

"Jäsenvaltion laitoksella, joka on vastuussa eläkkeen maksamisesta ja jonka soveltaman lainsäädännön mukaan eläkkeistä vähennetään eläkkeensaajan suoritettavaksi kuuluvia maksuja sellaisten sairaus- ja äitiysetuuksien kattamiseksi, joita koskevat kustannukset ovat 27, 28, 28 a, 29, 31 ja 32 artiklan mukaisesti sen vastuulla, on oikeus tehdä tällaiset vähennykset laskettuina kyseisen lainsäädännön mukaan kyseisen laitoksen tai toisen jäsenvaltion maksettavasta eläkkeestä. Tämä laitos ottaa huomioon muiden jäsenvaltioiden myöntämien eläkkeiden efektiiviset määrät."

6) Poistetaan 35 artiklan 2 kohta.

7) Poistetaan 69 artiklan 4 kohta.

8) Lisätään 95 f ja 95 g artikla seuraavasti:

"95 f artikla

Liitteessä II olevan I jakson kohdan "C. SAKSA" muuttamista koskevat siirtymäsäännökset

"1. Liitteessä II olevan I jakson kohdassa "C. SAKSA", sellaisena kuin se muutettuna asetuksella ...[tämä asetus], ei anneta mitään oikeuksia ajalle ennen 1 päivää tammikuuta 2004.

2. Kaikki ennen 1 päivää tammikuuta 2004 jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet ja tarvittaessa työskentelykaudet, kaudet itsenäisenä ammatinharjoittajana tai asumiskaudet otetaan huomioon määritettäessä tämän asetuksen säännösten mukaisesti saatuja oikeuksia.

3. Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan tämän asetuksen nojalla, vaikka se liittyy vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen 1 päivää tammikuuta 2004.

4. Kaikki etuudet, joita ei ole myönnetty tai joiden maksaminen on keskeytetty asianomaisen henkilön kansalaisuuden tai asuinpaikan vuoksi, myönnetään tai palautetaan asianomaisen pyynnöstä 1 päivästä tammikuuta 2004, jolleivät aikaisemmat oikeudet ole antaneet aihetta kertakorvauksen maksamiseen.

5. Sellaisten henkilöiden oikeudet, joille on myönnetty eläke ennen 1 päivää tammikuuta 2004, voidaan heidän pyynnöstään tarkistaa, ottaen huomioon tämän asetuksen säännökset. Tätä säännöstä sovelletaan myös muihin 78 artiklassa tarkoitettuihin etuuksiin.

6. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu pyyntö jätetään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä tammikuuta 2004, tämän asetuksen mukaisesti saadut oikeudet ovat voimassa kyseisestä päivämäärästä, eikä kyseisiin henkilöihin voida soveltaa oikeuksien menettämistä tai raukeamista koskevaa minkään jäsenvaltion lainsäädäntöä.

7. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu pyyntö jätetään 1 päivänä tammikuuta 2004 alkaneen kahden vuoden määräajan päättymisen jälkeen, oikeudet, joita ei ole menetetty tai jotka eivät ole rauenneet, ovat voimassa pyynnön päivämäärästä alkaen, jollei jäsenvaltioiden lainsäädännössä ole asiasta edullisempia säännöksiä."

95 g artikla

Liitteessä II a olevan, itävaltalaista huoltoavustusta koskevan merkinnän poistamista koskevat siirtymäsäännökset (Pflegegeld)

Jos Itävallan liittovaltion huoltoavustuslain mukaista huoltoavustusta haetaan tämän asetuksen 10 a artiklan 3 kohdan nojalla viimeistään 8 päivänä maaliskuuta 2001, on sovellettava asetuksen tätä säännöstä niin kauan kuin avustuksen saajan asuinpaikka pysyy Itävallassa 8 päivän maaliskuuta 2001 jälkeen."

9) Muutetaan liitteet II, II a, III, IV ja VI tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

2 artikla

Muutetaan asetus (ETY) N:o 574/72 seuraavasti:

1) Poistetaan 4 artiklan 11 kohta.

2) Lisätään 10 c artikla seuraavasti:

"10 c artikla

Muodollisuudet sovellettaessa asetuksen 13 artiklan 2 kohdan d alakohtaa virkamiehiin ja sellaisina pidettäviin henkilöihin

Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, on annettava 13 artiklan 2 kohdan d alakohdan soveltamiseksi todistus siitä, että virkamies tai sellaisena pidettävä henkilö on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen."

3) Muutetaan 12 a artikla seuraavasti:

a) Korvataan artiklan 12 a otsikko seuraavasti:

"Sellaisiin henkilöihin sovellettavat säännöt, joita tarkoitetaan asetuksen 14 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 14 a artiklan 2-4 kohdassa ja 14 c artiklassa ja jotka normaalisti tekevät työtä tai harjoittavat itsenäisesti ammattia kahden tai useamman jäsenvaltion alueella"

b) Korvataan johdantolause seuraavasti:

"Asetuksen 14 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 14 a artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa ja 14 c artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan seuraavia sääntöjä:"

c) Lisätään 1 a kohta seuraavasti:

"1 a. Jos asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti henkilö, joka on matkustavan tai lentävän henkilökunnan jäsen kansainvälistä liikennettä harjoittavassa yrityksessä, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hänet työllistävän yrityksen kotipaikka tai sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto sijaitsee tai jonka alueella hän asuu tai pääasiallisesti työskentelee, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen on annettava asianomaiselle henkilölle todistus siitä, että hän on sen lainsäädännön alainen."

4) Poistetaan 32 a artikla.

5) Muutetaan liitteet tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan [...] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämän asetuksen 1 artiklan 8 kohtaa, joka koskee asetuksen (ETY) N:o 1408/71 95 f artiklaa, sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2004.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä [...]

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Muutetaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteet seuraavasti:

1) Muutetaan liite II seuraavasti:

a) Korvataan I jakson kohdassa "C. SAKSA" oleva teksti maininnalla "Ei mitään."

b) Muutetaan II jakso seuraavasti:

i) Korvataan kohdassa "D. ESPANJA" oleva maininta "Ei mitään" seuraavasti:

"Synnytysavustukset (kertakorvauksena suoritettavat rahaetuudet, joita maksetaan perheille kolmannesta lapsesta alkaen, sekä kertakorvauksena suoritettavat rahaetuudet, jos lapsia syntyy kerralla kaksi tai useampia)."

ii) Korvataan kohdassa "M. SUOMI" oleva teksti seuraavasti:

"Äitiysavustuslain nojalla myönnettävät äitiyspakkaus, kertasuoritteinen äitiysavustus ja kertasuoritteinen tuki kansainvälisen lapseksiottamisen kustannuksiin."

c) Poistetaan III jakson kohdan "C. SAKSA" b alakohta. 2) Korvataan liite II a seuraavasti:

"Liite II a

MAKSUIHIN PERUSTAMATTOMAT ERITYISETUUDET

(10 a artikla)

A. BELGIA

a) Tuloja korvaava tuki (27 päivänä helmikuuta 1987 annettu laki).

b) Vanhuksille taattu toimeentulo (1 päivänä huhtikuuta 1969 annettu laki).

B. TANSKA

Eläkkeensaajien asumiskulut (laki yksilöllisestä asumistuesta, kodifioitu lailla N:o 204 29 päivänä maaliskuuta 1995).

C. SAKSA

Vanhuuden ja alentuneen ansiokyvyn perusteella maksettavasta tarveharkintaisesta perusturvasta annetun lain mukaiset etuudet.

D. ESPANJA

a) Taattu vähimmäistoimeentulo (7 päivänä huhtikuuta 1982 annettu laki N:o 13/82).

b) Vanhusten ja työhön kykenemättömien vammaisten avustamiseksi annetut rahaetuudet (24 päivänä heinäkuuta 1981 annettu kuninkaallinen asetus N:o 2620/81).

c) Yleisen sosiaaliturvalain tarkistetun tekstin (hyväksytty lain tasoisella asetuksella N:o 1/1994 20 päivänä kesäkuuta 1994) 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut maksuihin perustumattomat työkyvyttömyyseläkkeet ja vanhuuseläkkeet.

E. RANSKA

a) Lisäavustus kansallisesta avustusrahastosta (30 päivänä kesäkuuta 1956 annettu laki).

b) Vammaisten aikuisten avustus (30 päivänä kesäkuuta 1975 annettu laki).

c) Erityisavustus (10 päivänä heinäkuuta 1952 annettu laki).

F. KREIKKA

Erityisetuudet vanhuksille (laki N:o 1296/82).

G. IRLANTI

a) Työttömyyskorvaus [Social Welfare (Consolidation) Act 1993, III osa, 2 luku].

b) Vanhuuseläkkeet (maksuihin perustumattomat) [Social Welfare (Consolidation) Act 1993, III osa, 4 luku].

c) Leskeneläkkeet (maksuihin perustumattomat) [Social Welfare (Consolidation) Act 1993, III osa, 6 luku, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1997 Social Welfare -säädöksen V osalla].

d) Vammaisavustus (Social Welfare Act 1996, IV osa).

H. ITALIA

a) Sosiaalieläkkeet toimeentuloa vailla oleville henkilöille (30 päivänä huhtikuuta 1969 annettu laki N:o 153).

b) Etuudet vammaisille tai työkyvyttömille siviilihenkilöille (30 päivänä maaliskuuta 1974 annettu laki N:o 118, 11 päivänä helmikuuta 1980 annettu laki N:o 18 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508).

c) Eläkkeet ja avustukset kuuroille ja mykille (26 päivänä toukokuuta 1970 annettu laki N:o 381 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508).

d) Eläkkeet ja avustukset sokeille siviilihenkilöille (27 päivänä toukokuuta 1970 annettu laki N:o 382 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508).

e) Peruseläkettä täydentävät etuudet (4 päivänä huhtikuuta 1952 annettu laki N:o 218, 11 päivänä marraskuuta 1983 annettu laki N:o 638 ja 29 päivänä joulukuuta 1990 annettu laki N:o 407).

f) Vammaisavustuksia täydentävät etuudet (12 päivänä kesäkuuta 1984 annettu laki N:o 222).

g) Sosiaaliavustus (8 päivänä elokuuta 1995 annettu laki N:o 335).

h) Sosiaalinen lisä.

I. LUXEMBURG

Ei mitään.

J. ALANKOMAAT

a) Laki nuorten vammaisten työkyvyttömyyskorvauksista (24 päivänä huhtikuuta 1997 annettu laki).

b) Laki lisän myöntämisestä edunsaajille vähimmäistoimeentulon saavuttamiseksi työttömyyslain, sairausvakuutuslain, itsenäisten ammatinharjoittajien työkyvyttömyyttä koskevan lain, nuorena vammautuneiden työkyvyttömyyslain, työkyvyttömyysvakuutuslain ja sotilaiden työkyvyttömyyslain perusteella (lisän myöntämisestä 6 päivänä marraskuuta 1986 annettu laki).

K. ITÄVALTA

Korvauslisä (yleisestä sosiaalivakuutuksesta 9 päivänä syyskuuta 1955 annettu liittovaltion laki - ASVG, kaupan alalla työskentelevien henkilöiden sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annettu liittovaltion laki - GSVG ja maanviljelijöiden sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annettu liittovaltion laki - BSVG).

L. PORTUGALI

a) Maksuihin perustumaton valtion vanhuus- ja työkyvyttömyyseläke (13 päivänä lokakuuta 1980 annettu säädös N:o 464/80).

b) Maksuihin perustumaton leskeneläke (11 päivänä marraskuuta 1981 annettu sääntelyasetus N:o 52/81).

M. SUOMI

a) Vammaistuki (Vammaistukilaki, 124/88).

b) Eläkkeensaajien asumistuki (Eläkkeensaajien asumistukilaki, 591/78).

c) Työmarkkinatuki (Laki työmarkkinatuesta, 1542/93).

N. RUOTSI

a) Eläkkeellä oleville maksettava asumistuki (laki 1994:308).

b) Vanhustuki (laki 2001:853).

O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

a) Eläkehyvitys.

b) Tulosidonnaiset työnhakutuet [Jobseekers Act 1995, 28.6.1995, osastot I(2)(d)(ii) ja 3, ja Jobseekers (Northern Ireland) Order 1995, 18.10.1995, artiklat 3(2)(d)(ii) ja 5].

3) Muutetaan liite III seuraavasti:

a) Poistetaan seuraavat A osan kohdat:

1, 3, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21 22, 23, 24 ja 27 kohta, 29 kohdan a ja b alakohta, 30 kohdan a ja c alakohta, 31 ja 32 kohta, 35 kohdan a, b, c, d, e, f ja g alakohta, 36, 37, 38, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 48, 49, 50, 51, 52, 54, 55, 56, 57, 58, 59, 60, 61, 62, 63, 64, 65, 66, 67, 68, 69, 70, 71, 72, 73, 74, 75, 76, 78, 79, 80, 81, 82, 83, 84, 85, 86, 87, 88, 89, 90, 91, 93, 94, 95, 96, 97, 98, 99, 100, 101, 104, 105, 106, 107, 108, 109, 110, 111, 112, 113, 114, 115, 116, 117, 119, 120, 121, 122, 123, 124, 125, 126, 127, 128, 129, 130, 131, 132, 133, 134, 135, 136, 137, 138, 139, 140, 141, 142, 143, 144, 145, 146, 147, 148, 149, 150, 152 ja 153 kohta.

b) Poistetaan kaikki B osassa olevat maininnat.

4) Muutetaan liitteessä IV oleva B jakso seuraavasti:

a) Korvataan kohdassa "C. SAKSA" oleva teksti seuraavasti:

"Maanviljelijöiden vanhuusvakuutus (Alterssicherung der Landwirte)."

b) Korvataan kohdassa "H. ITALIA" oleva teksti seuraavasti:

"Seuraavien alojen eläkevakuutusjärjestelmät (Assicurazione pensioni per):

- lääkärit (medici),

- farmaseutit (farmacisti),

- eläinlääkärit (veterinari),

- sairaanhoitajat, apuhoitajat ja lastenhoitajat (infermieri, assistenti sanitari, vigilatrici infanzia),

- insinöörit ja arkkitehdit (ingegneri ed architetti),

- maanmittaajat (geometri),

- asianajajat (avvocati),

- taloustieteilijät (dottori commercialisti),

- tilintarkastajat ja liike-elämän asiantuntijat (ragionieri e periti commerciali),

- työvoima-asiantuntijat (consulenti del lavoro),

- notaarit (notai),

- tullivirkailijat (spedizionieri doganali),

- biologit (biologi),

- maatalousteknikot ja maatalousasiantuntijat (agrotecnici e periti agrari)

- kaupalliset agentit ja edustajat (agenti e rappresentanti di commercio),

- toimittajat (giornalisti),

- teollisuusasiantuntijat (periti industriali),

- aktuaarit, kemistit, agronomit, metsänhoitajat ja geologit (attuari, chimici, dottori agronomi, dottori forestali, geologi)."

5) Muutetaan liite VI seuraavasti:

a) Poistetaan kohdan "B. TANSKA" 6 kohdan b alakohta.

b) Poistetaan kohdan "C. SAKSA" 3, 11 ja 17 kohta.

c) Poistetaan kohdan "E. RANSKA" 7 kohdassa oleva ilmaus "ja vanhempien lastenkasvatusavustus".

d) Poistetaan kohdan "G. IRLANTI" 5 ja 11 kohta.

e) Muutetaan jaksossa "O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA" oleva teksti seuraavasti:

i) Korvataan 2 kohdan b alakohdan i ja ii alakohta seuraavasti:

i) puolison tai entisen puolison osalta, jos hakemuksen tekee:

- avioliitossa oleva nainen tai

- henkilö, jonka avioliitto on päättynyt muutoin kuin puolison kuoleman vuoksi,

tai

ii) entisen puolison osalta, jos hakemuksen tekee:

- leskeksi jäänyt mies, joka välittömästi ennen eläkeikää ei ole oikeutettu leskeksi jääneen vanhemman avustukseen, tai

- leskeksi jäänyt nainen, joka välittömästi ennen eläkeikää ei ole oikeutettu leskeksi jääneen äidin etuuteen, leskeksi jääneen vanhemman avustukseen tai leskeneläkkeeseen tai joka on oikeutettu vain ikään suhteutettuun leskeneläkkeeseen, joka on laskettu asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti; tässä yhteydessä 'ikään suhteutetulla leskeneläkkeellä' tarkoitetaan leskeneläkettä, jota maksetaan alennettu määrä vuoden 1992 Social Security Contributions and Benefits Actin 39 jakson 4 kohdan mukaisesti."

iii) Poistetaan 22 kohta.

LIITE II

Muutetaan asetuksen (ETY) N:o 574/72 liitteet seuraavasti:

1) Lisätään liitteessä 4 olevaan kohtaan "C. SAKSA" 9 kohta seuraavasti:

"9. Ammatilliset eläkejärjestelmät:

Arbeitsgemeinschaft Berufsständischer Versorgungseinrichtungen (vapaiden ammatinharjoittajien eläkejärjestelmien yhteisö), Köln".

2) Poistetaan liite 11.