51998AC1150

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston päätökseksi yhteisön laajuisista lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvän jäsenvaltioiden toiminnan tukemista koskevasta yhteisön keskipitkän aikavälin toimintaohjelmasta (DAPHNE-ohjelma) (2000 2004)" () (98/C 407/31)

Neuvosto päätti 14. elokuuta 1998 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut sosiaali-, perhe-, koulutus- ja kulttuuriasiain jaosto antoi lausuntonsa 16. heinäkuuta 1998. Esittelijä oli Christina Wahrolin.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. 10. syyskuuta 1998 pitämässään 357. täysistunnossa (syyskuun 9. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

Komission tiedonannon tarkoitus on vahvistaa Euroopan tasolla aloitteita, panostuksia ja toimia lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi.

Komissio ehdottaa:

monivuotista yhteisöohjelmaa (Daphne-ohjelma) tavoitteena perustaa uusia ja vahvistaa toimivia yhteisön kansalaisjärjestöjen verkostoja;

erityistoimia lasten suojelemiseksi väkivallalta mukaan lukien tilastointi ja ehdotus hyödyntää täysipainoisesti Europolin palveluja kadonneiden lasten etsimiseksi;

lisäksi erityisiä yhteisötason toimia toteutettavaksi vuonna 1999.

2. TSK:n kommentit

2.1. Ohjelma sisältää erittäin hyödyllisiä näkökohtia, mutta ne tulee esittää selvemmin ja yhtenäisemmin. On tärkeää korostaa, että kyseessä on hyvin monimutkainen ongelma, jonka ratkaisumalleista ja syistä saattaa olla tarpeen keskustella eri tasoilla.

2.2. Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta on levinnyt laajalle ja sitä esiintyy kaikkialla yhteiskunnassa. Pahoinpitelyihin ja seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyviä miehiä on kaikissa ympäristöissä ja ikäluokissa. Pahoinpitelyyn syyllistyvät miehet tuntevat useimmiten teon kohteena olevan naisen, ja väkivaltaiset teot tehdään yleensä kotona. Näistä seikoista johtuu, että väkivalta on usein huomaamatonta ja teot eivät useinkaan tule päivänvaloon.

Tietyt ryhmät ovat erityisen alttiita väkivallalle. Näihin ryhmiin kuuluvat vammaiset. Tämä voi johtua osaksi siitä, että heidän voi olla vaikea ilmaista joutuneensa väkivallan kohteeksi ja osaksi siitä, että he voivat olla riippuvaisia niistä henkilöistä, jotka ovat osa heidän jokapäiväistä elämäänsä.

Vastaavia riippuvuussuhteita voi syntyä lasten ja aikuisten välille useissa muissa yhteyksissä. On esimerkkejä tilanteista, joissa suhteen voimakkaampi osapuoli käyttää riippuvuuteen perustuvaa suhdetta häikäilemättömästi hyväkseen.

Yhteiskunnan viime vuosina toteuttamista useista toimista huolimatta piiloväkivalta on edelleen laaja-alaista. Tämän vakavan yhteiskunnallisen ongelman ratkaiseminen edellyttää, että kiinnitetään enemmän huomiota naisiin kohdistuvan väkivallan syihin. Tällöin on kyse mm. yhteiskunnan ja yksilöiden naiskäsityksestä. Vanhentuneet käsitykset naisten roolista elävät edelleen. Tällaisia ennakkoluuloja, jotka suoranaisesti tai epäsuoraan ilmenevät käsityksissä miehen vallasta naiseen, pitää vastustaa määrätietoisesti. Pitkällä aikavälillä tällaiset ennakkoluulot voivat luoda kasvupohjaa naisiin kohdistuvalle väkivallalle. Jotta voitaisiin ehdottaa asianmukaisia toimia tällaisen väkivallan torjumiseksi, on tärkeää hankkia lisää tietoa naisiin kohdistuvan väkivallan taustatekijöistä.

Naisiin kohdistuva väkivalta liittyy siis naisten ja miesten väliseen yhdenvertaisuuteen, sukupuolten väliseen vallanjakoon ja miesten käsityksiin naisista. Raiskaus voidaan nähdä äärimmäisenä esimerkkinä sukupuolten välisten valtasuhteiden tasapainon järkkymisestä. Yhteiskunnassa esiintyy muitakin ilmiöitä, jotka liittyvät läheisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan ja jotka ovat samalla tavalla tällaisen epätasapainon ilmauksia: prostituutio, pornografia, insesti, sukupuolielinten silpominen ja seksuaalinen häirintä.

Näiden ilmiöiden kuvastamaa naiskäsitystä on vaikea sovittaa EU:n yhdenvertaisuustavoitteiseen, johon sisältyvät naisten ja miesten samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet kaikilla elämänaloilla. Komitea toivoo, että Daphne-ohjelma edistää tämän tavoitteen saavuttamista ja perusoikeuksien takaamista naisille ja lapsille.

2.3. Rikoksentekijät

Komitea huomauttaa myös, että keskusteltaessa ennaltaehkäisystä pitää ymmärrettävistä syistä kiinnittää huomiota myös niihin, jotka syyllistyvät pahoinpitelyihin eli rikoksentekijöihin. Yksi ohjelman puutteista on, että pahoinpitelyihin syyllistyviä tuskin mainitaan. Seuraavat kysymykset pitää esittää: Kuka syyllistyy pahoinpitelyyn? Miksi hän tekee niin? Miten hänet saadaan lopettamaan tällainen käyttäytyminen?

Huomautettakoon edelleen, että erityyppiset rikoksentekijät vaativat erilaisia lainsäädäntöratkaisuja ja ohjelmia. Tutkimalla väkivallan syitä sekä väkivaltaisten miesten hoitomenetelmiä voidaan saada vastauksia näihin kysymyksiin. TSK:n mielestä olisi toivottavaa, että hankkeen rahoitusta voitaisiin käyttää myös rikoksentekijöiden hoitomenetelmien tutkimiseen. Komitea on pannut merkille, että seuraamusjärjestelmä vaihtelee maiden välillä. Se katsoo, että jäsenvaltioiden olisi hyödyllistä vaihtaa sekä seuraamusjärjestelmästä että eri kuntoutusohjelmista saamiaan kokemuksia.

Ohjelmaehdotuksessa puhutaan paljon tiedotuskampanjoista, jotka ovat varmasti hyvin tärkeitä. Niillä ei kuitenkaan ole toivottua vaikutusta kaikentyyppisiin rikoksentekijöihin. Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä kaupallisiin tarkoituksiin käsitelleen maailmankongressin () tulokset osoittivat selvästi, että tämäntyyppiset kampanjat eivät juurikaan vaikuta pedofiileihin, mutta niillä voi sitä vastoin olla huomattavaa ennalta ehkäisevää vaikutusta useimpiin sellaisiin miehiin, jotka aikuisten kanssa solmimiensa sukupuolisuhteiden lisäksi käyttävät lapsia hyväkseen.

3. Yhteistyö

Ohjelmassa korostetaan vapaaehtoisjärjestöjen keskinäisen sekä niiden ja viranomaisten välisen yhteistyön tarvetta, mitä TSK pitää hyvänä lähestymistapana. On tärkeää tukea yhteistyön eri muotoja, jotta voidaan hyödyntää eri viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen kokemuksia ja tietoja.

4. Lapset

TSK on tietoinen siitä, että käsite lapsi voidaan määritellä eri tavoin kulttuurisista ja muista syistä. Sen takia on toivottavaa, että käytetään lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 1 artiklassa olevaa määritelmää, jonka mukaan lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin.

Tämän lapsia koskevan yleissopimuksen 12 artiklan mukaisesti tulevan toimintaohjelman pitäisi taata lapsille oikeus ilmaista näkemyksensä kaikista kysymyksistä heidän kehitystasonsa ja ikänsä huomioon ottaen. Lisäksi on tärkeää luoda ja tukea lasten oikeuksia puolustavia lasten ja nuorten verkostoja sekä tunnistaa jo toimivat verkostot kuten myös taata lasten osallistuminen heitä koskevien ohjelmien valmisteluun ja toteuttamiseen.

TSK korostaa myös, että pahoinpideltyjen naisten lapset on unohdettu ja että on korkea aika ottaa huomioon myös ne lapset, joiden perheissä äitiä pahoinpidellään. Lapsia koskevan yleissopimuksen mukaisesti on tärkeää, että näitä lapsia pidetään itsenäisinä yksilöinä, jotka tarvitsevat tukea ja apua. Tutkimustulokset osoittavat, että väkivallan käyttö voi siirtyä sukupolvelta toiselle, ja siksi on tärkeää, että lapsilla on mahdollisuus selvitellä kokemuksiaan välittömästi.

5. Hakijamaat

On hyvin myönteistä, että hakijamaille annetaan mahdollisuus osallistua ohjelmaan. On korkea aika kiinnittää huomiota näiden maiden lasten tilanteeseen ja samalla lisätä sekä suuren yleisön että lainsäätäjien ja -soveltajien tietoisuutta asiasta. Tiedon tarve alalla on suuri, ja siksi on erittäin tärkeää, että lännen vapaaehtoisjärjestöt voivat jakaa kokemuksiaan ja tietojaan kysymyksestä. Hakijamaiden ja Länsi-Euroopan maiden välistä tietojen ja kokemusten vaihtoa tulee edistää.

6. Joukkoviestimet

Joukkoviestimillä on erittäin suuri vaikutusvalta nykyajan yhteiskunnassa, ja niillä voi näin ollen olla suuri merkitys tiedon välittämiselle. On tärkeää rohkaista tiedonvälityksen ammattilaisia kehittämään menettelytapoja joukkoviestimien aseman vahvistamiseksi niin, että ne välittäisivät korkealaatuista, luotettavaa ja eettisesti hyväksyttävää tietoa naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön kaikista ulottuvuuksista.

Ihmiset viestivät yhä enemmän Internetin välityksellä. Se tarjoaa paljon tiedonvälitysmahdollisuuksia ja voi helpottaa organisaatioiden välistä yhteistyötä. Voidaan perustaa tietopankkeja, joihin voidaan kerätä asianmukaista ja helposti saatavissa olevaa tietoa. Uudella teknologialla on kuitenkin haittapuolensa: laittoman materiaalin kuten lapsi- ja väkivaltapornon levittäminen rajojen yli on nyt entistä helpompaa. Koska kyseessä on hyvin vakava maailmanlaajuinen ja rajat ylittävä ongelma, tarvitaan jäsenvaltioiden tiivistä yhteistyötä.

7. Tiivistelmä

TSK korostaa voimakkaasti komission kantaa, jonka mukaan naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta on perusoikeuksien vakava loukkaus. Naisten ja lasten pahoinpitelyä ja seksuaalista hyväksikäyttöä on aivan liian kauan pidetty perheen sisäisenä asiana. Tässä mielessä komission tiedonanto parantaa huomattavasti mahdollisuuksia estää naisten ja lasten alistamista.

Lisäksi on hyvin myönteistä, että vapaaehtoisjärjestöjen merkitys korostuu. Näissä järjestöissä on paljon tietoa ja kokemusta naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.

TSK tukee myös ehdotusta kerätä ja analysoida EU:n tasolla lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia virallisia tilastoja. Se tukee myös ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioille suositetaan Europolin hyödyntämistä kadonneiden lasten jäljittämisessä ja palauttamisessa sekä mahdollisissa rikoksentekijöihin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen kohdistettavissa toimissa.

Koska tämä ongelma esiintyy kaikissa maissa, on erittäin tärkeää tarjota myös hakijamaille mahdollisuus osallistua ohjelmaan.

Bryssel 9. syyskuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() EYVL C 259, 18.8.1998, s. 2.

() Ks. myös TSK:n oma-aloitteinen lausunto aiheesta "Lasten hyväksikäyttö ja seksimatkailu" EYVL C 284, 14.9.1998, s. 92, jota valmistellaan Georgios Sklavounosin johdolla.