Hakuilmoitus

Euroopan investointipankki-instituutilta haettavana uusi EIBURS-tutkimusapuraha Knowledge-ohjelmahankkeesta

(2018/C 65/07)

Euroopan investointipankki-instituutin Knowledge-ohjelmahanke kanavoi tutkimusapurahansa eri rahoitusohjelmien kautta, joista yksi on:

EIBURS-ohjelmasta myönnetään apurahoja EU:n jäsenvaltioissa, jäsenehdokasvaltioissa ja liittymisneuvotteluja käyvissä valtioissa toimiville yliopistojen laitoksille ja yliopistoihin sidoksissa oleville tutkimuskeskuksille, jotka työskentelevät Euroopan investointipankin kannalta erityisen tärkeiden tutkimusaiheiden parissa. EIBURS-tutkimusapurahan suuruus on enintään 100 000 euroa vuodessa, ja se myönnetään kolmeksi vuodeksi. Apuraha jaetaan kilpailumenettelyn kautta yliopistojen laitoksille tai tutkimuskeskuksille, joilla on tunnustettua asiantuntemusta valitulla aihealueella. Tuettavaan hankkeeseen on sisällyttävä erilaisia tuotoksia, joista sovitaan erikseen EIP:n kanssa.

EIBURS-ohjelma hakee ehdotuksia kaudelle 2018–2019 seuraavasta tutkimusaiheesta:

1.   Tutkimusaiheen taustaa

EIP (jäljempänä ’pankki’) arvioi rahoittamiensa hankkeiden yhteiskunnallista ja taloudellista kannattavuutta pääosin kustannus-hyötyanalyysin (CBA) (1) keinoin. Menetelmää voisi kuvata investointihankkeen liiketoimintasuunnitelman jatkeeksi. Liiketoimintasuunnitelma keskittyy hankkeen rahavirtoihin. Siinä tarkastellaan menojen (kustannusten) ja tulojen (tuottojen) rahallista eli käteisarvoa. Jos tuotot ovat riittävässä määrin kustannuksia suuremmat, investointi tuottaa rahallista arvoa ja on siten taloudellisesti tavoiteltava operaatio.

Kustannus-hyötyanalyysi laajentaa tarkastelua selvittämällä hankkeen kustannuksia ja tuottoja perusteellisemmin kahdessa suhteessa. Ensinnäkin siinä otetaan huomioon kaikki kustannukset ja tuotot riippumatta siitä, onko kyse rahavirroista vai muunlaisista vaikutuksista. Toiseksi analyysi tarkastelee yhteiskunnalle kokonaisuutena eikä ainoastaan yksityisille investoijille kertyviä kustannuksia.

Tätä varten on tarkasteltava myös monia liiketoimintasuunnitelman ulkopuolisia tekijöitä, joista ehkä tunnetuin esimerkki ovat ulkoisvaikutukset. Niillä tarkoitetaan hankkeesta kolmansille osapuolille eli muille kuin sen toteuttajille tai käyttäjille aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä. Ulkoisvaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia sen mukaan, tuottavatko ne kolmansille osapuolille hyötyä vai kustannuksia. Positiivinen ulkoisvaikutus on esimerkiksi tiedon leviäminen – investoinnit yhdelle taloussektorille tuottavat tietoa, joka lisää tuottavuutta myös muilla toimialoilla. Tyypillinen esimerkki negatiivisista ulkoisvaikutuksista on puolestaan ympäristön saastuminen. Ulkoisvaikutukset ovat siis liiketoimintasuunnitelman ulkopuolisille syntyviä hyötyjä tai kustannuksia, jotka eivät yleensä ilmene rahavirtoina, joskin niillä voi olla kolmansille osapuolille myös taloudellista vaikutusta. Esimerkiksi tietoon liittyvä positiivinen ulkoisvaikutus voi alentaa toimintakustannuksia muilla teollisuudenaloilla.

Toinen asia, jota voidaan arvioida paremmin kustannus-hyötyanalyysin kuin liiketoimintasuunnitelman perusteella, on kuluttajan rahalleen saaman vastineen arvon muutos (kuluttajan ylijäämä). Liiketoimintasuunnitelma arvioi rahallisia perusteita, mutta jättää huomiotta muut arvon tekijät. Jos hanke esimerkiksi parantaa tuotteen laatua, mutta sitä myydään asiakkaille edelleen samaan hintaan, liiketoimintasuunnitelma ei ota huomioon korkeammasta laadusta kuluttajalle koituvaa hyötyä. Kustannus-hyötyanalyysi sen sijaan pyrkii ottamaan huomioon arvon muutoksen. Liiketoimintasuunnitelman toinen osapuoli (asiakas) saa hankkeesta hyötyä, joka ei näy suunnitelman tuottaman hyödyn mittauksissa. Usein käytetty esimerkki on liikennehankkeista matkustajille tuleva ajansäästö.

Kaikkien yhteiskunnan toimijoiden näkökulman huomioiminen merkitsee myös sitä, että kustannus-hyötyanalyysissa tarkastellaan joitakin rahoitusvirtoja eri tavalla kuin liiketoimintasuunnitelmassa. Liiketoimintasuunnitelmassa esimerkiksi tukirahoitusta käsiteltäisiin samalla tavoin kuin tuottoa, eli sisään tulevana kassavirtana hankkeeseen. Kustannus-hyötyanalyysi taas tunnistaa, että tämäntyyppinen tuotto hankkeen toteuttajalle aiheuttaa samalla kustannuksia veronmaksajille, ja käsittelee sen vuoksi tukirahoitusta siirtona veronmaksajilta yksityiselle hankkeen toteuttajalle. Silloin se ei tosiasiassa ole tuotto eikä kustannus. Vastaavasti liiketoimintasuunnitelma katsoo maksetut verot kustannuksiksi eli hankkeesta ulos meneväksi kassavirraksi. Kustannus-hyötyanalyysissa veroja taas pidetään siirtoina yksityissektorilta valtiolle.

Kustannus-hyötyanalyysiin kriittisesti suhtautuvat mainitsevat usein, että menetelmä ei ota huomioon hankkeen kaikkia tuottoja ja kustannuksia. Sitä kritisoidaan alan kirjallisuudessa usein epäsuorien vaikutusten sivuuttamisesta. Näillä tarkoitetaan hankkeen muilla siihen yhteydessä olevilla markkinoilla eli ”sekundäärimarkkinoilla” aiheuttamia rahallisia tuottoja ja kustannuksia. Vaikutuksista saatetaan myös käyttää talousvaikutuksia käsittelevässä kirjallisuudessa eri nimityksiä, ja terminologisten erojen selventäminen on yksi osa ehdotettavaa tutkimushanketta.

Kustannus-hyötyanalyysissa sekundäärimarkkinat jaotellaan täydentävien ja korvaavien hyödykkeiden markkinoihin. Appelsiininviljelyn tuottavuutta parantava hanke laskee appelsiinien hintaa ja voi siten hyödyttää täydentävää teollisuutta, kuten appelsiinimehun tuotantoa. Kustannus-hyötyanalyysi ei ota huomioon appelsiinimehun myynnin ja tuoton kasvua, jolloin osa hankkeen hyödyistä saattaa jäädä tarkastelun ulkopuolelle. Samaan aikaan appelsiinien edullinen hinta vähentää omenoiden myyntiä, joka on korvaava markkinasektori. Voidaan sanoa, että kustannus-hyötyanalyysi ei ota huomioon omenanviljelyn tuottojen alenemista.

Itse asiassa kustannus-hyötyanalyysi huomioi kaikki nämä vaikutukset, jos täydentävien ja korvaavien hyödykkeiden markkinat eivät ole vääristyneet (2). Markkinat tosin ovat usein vääristyneet, joten kustannus-hyötyanalyysi voi jättää osan epäsuorista vaikutuksista huomiotta. Kustannus-hyötyanalyysin pragmaattinen lähestymistapa perustuu kahteen toteamukseen. Ensinnäkin erilaisten täydentävien ja korvaavien hyödykkeiden markkinoilla syntyvät tuotot ja kustannukset kokonaisuutena tarkastellen usein kumoavat toisensa. Toiseksi jos hankkeen sosioekonominen kannattavuus riippuu toissijaisten markkinoiden tuotoista, se on jo lähtökohtaisesti laadultaan heikko, ja samat hyödyt saavutettaisiin todennäköisesti tehokkaammin jonkin vaihtoehtoisen hankkeen tai toimenpiteen kautta. Vaikka tätä pragmaattista lähestymistapaa pidetään yleensä järkevänä, kustannus-hyötyanalyysi voi kieltämättä olla osin puutteellinen epäsuorien vaikutusten arvioinnissa.

Kustannus-hyötyanalyysin kriitikot myös huomauttavat, että hankkeen kustannukset saavat aikaan merkittäviä kerrannaisvaikutuksia synnyttäessään tuottoja, verokertymää ja työllisyyttä muillakin sektoreilla. Nämä vaikutukset ulottuvat laajemmalle kuin yllä kuvatuille korvaavien ja täydentävien hyödykkeiden markkinoille ja liittyvät hankkeen tosiasialliseen rahankulutukseen. Kriitikot esittävät kustannus-hyötyanalyysin täydentämistä tai jopa korvaamista talousvaikutusten arvioinnilla (EIA). Tällainen arviointi pohjautuu kuitenkin väärinkäsitykseen kustannus-hyötyanalyysin ja talousvaikutusten arvioinnin erilaisesta luonteesta ja tavoitteista. Kustannus-hyötyanalyysi soveltaa hyvinvointitaloutta käytännön päätöksentekoon. Se tarkastelee kaikkia tuottoja ja kustannuksia pyrkien mittaamaan, tuottaako jokin toimintamalli enemmän lisäarvoa kuin toinen ja kasvattaa siten sosiaalista hyvinvointia. Analyysi on tarkoitettu päätöksenteon tueksi, ja sen vuoksi siinä verrataan aina kahta vaihtoehtoista toimintamallia vaihtoehtoiskustannusten sisällyttämiseksi tarkasteluun. Talousvaikutusten arviointi sen sijaan mittaa yksinomaan rahallisia muuttujia eikä välttämättä ota huomioon vaihtoehtoiskustannuksia. Se on ensisijaisesti juuri mittausväline, jota voidaan käyttää päätöksentekoon, mutta sen painopisteet ovat hyvinvointitalouden vaatimuksia kapeammat.

Talousvaikutusten arviointi perustuu panos-tuotostaulukoihin, jotka mallintavat talouden koko kenttää mittaamalla, miten tietyn taloussektorin kustannukset vaikuttavat muiden sektorien kustannuksiin. Siten talousvaikutusten arviointi näyttäisi ottavan samanaikaisesti huomioon sekä epäsuorat että kerrannaisvaikutukset. Talousvaikutusten arvioinnissa on kuitenkin kolme erityispiirrettä, joiden vuoksi se ei sovellu kustannus-hyötyanalyysin korvaajaksi tai edes täydentäjäksi. Seuraavassa käsitellään tarkemmin näitä kolmea ominaisuutta.

Ensimmäinen kolmesta erityispiirteestä on, että talousvaikutusten arviointi olettaa investointien olevan ulkoisia rahavirtoja talouteen. Oletus voi olla hyväksyttävä siltä osin kuin tarkastellaan hankkeen vaikutuksia talouteen, tai miten hankkeeseen liittyvät kustannukset leviävät muille talouden osa-alueille. Se ei kuitenkaan sovellu hankkeen tuottaman lisäarvon mittaamiseen eli sen arviointiin, tulevatko hankkeeseen suunnatut resurssit paremmin käytetyiksi juuri tässä hankkeessa verrattuna siihen, miten samat resurssit olisi käytetty ilman hanketta. Investointihankkeet eivät ole talouden ulkopuolella, vaan ne on rahoitettava resurssien siirrolla muilta sektoreilta.

Hankkeiden käsittely sisäisinä antaa merkittävästi erilaiset tulokset. Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi appelsiinihankkeen kerrannaisvaikutukset syntyvät niiden kerrannaisvaikutusten kustannuksella, joita muutoin syntyisi muilla sektoreilla, joilta kustannuksia on vähennettävä resurssien suuntaamiseksi appelsiinihankkeeseen.

Toinen talousvaikutusten arvioinnin kustannus-hyötyanalyysista erottava ominaisuus on se, että talousvaikutusten arviointi olettaa hintojen olevan muuttumattomat ja resurssien saatavuuden käytännössä rajaton. Talousvaikutusten arviointi rakentuu sille oletukselle, että hankkeen toteutukseen on aina käytettävissä riittävät resurssit muuttamatta hintoja muilla taloussektoreilla, riippumatta siitä, miten laaja hanke on verrattuna talouden koko volyymiin. Todellisuudessa laajamittaiset hankkeet kuitenkin vaikuttavat hintoihin, ja esimerkiksi tuotantopanosten korkeampi hinta merkitsee sitä, että muilla sektoreilla tuotantoa on alennettava.

Kahden ensimmäisen talousvaikutusten arvioinnin puutteen korjaamiseksi akateeminen yhteisö on kehittänyt edistyneempiä yleisen tasapainon malleja (CGE). Tämä menetelmä on melko monimutkainen ja mallintaa taloutta kokonaisuudessaan, ottaen huomioon resurssien rajallisuuden. CGE-mallit oikaisevat aiemmin käsitellyn perinteisen talousvaikutusten arvioinnin heikkouksia. CGE-mallit ensinnäkin tunnustavat, etteivät investointihankkeeseen käytettävät resurssit tule ulkopuolelta, vaan ne ovat pois samojen resurssien vaihtoehtoisesta käytöstä. Toiseksi näissä malleissa otetaan huomioon myös hintojen muutokset (3). Ei ole kovinkaan yllättävää, että näiden mallien avulla toteutetuissa empiirisissä tutkimuksissa kerrannaisvaikutukset on todettu merkittävästi pienemmiksi kuin talousvaikutusten arvioinnissa. Lisäksi CGE-tutkimukset osoittavat, että eri sektoreiden tuottavuudesta ja resurssirajoituksista riippumatta hankkeen nettovaikutus talouteen voi olla kokonaisuutena negatiivinen.

CGE-mallit voidaan siten nähdä talousvaikutusten arvioinnin kehittyneempänä versiona, ja ne myös lähentävät vaikutusarviointia kustannus-hyötyanalyysiin. Talousvaikutusten arvioinnin kolmas haittapuoli kustannus-hyötyanalyysiin nähden kuitenkin säilyy myös CGE:ssä. Sekin keskittyy nimittäin yksinomaan rahavirtoihin – tuottoihin, veroihin, palkkoihin jne. – jättäen huomiotta monet kustannus-hyötyanalyysiin sisältyvät muuttujat, kuten ulkoisvaikutukset ja rahalle saatavan vastineen. CGE-tutkimukset, samoin kuin talousvaikutusten arviointi, on suunniteltu linkiksi hanke- tai politiikka-analyysin ja makrotalouden välille, ja makrotaloudellisen suorituskyvyn pääasiallinen indikaattori on kansantulo tai bruttokansantuote (BKT).

Edellä lueteltujen puutteiden ei kuitenkaan pidä antaa hämärtää sitä tosiseikkaa, että CGE-mallit antavat monipuolisemman kuvan taloudesta hankkeen toimintaympäristönä, ja toiseksi CGE-menetelmät ovat viime aikoina kehittyneet. Dynaamiset stokastiset yleisen tasapainon mallit (DSGE) ottavat huomioon myös talouden dynaamisen käyttäytymisen. Kustannus-hyötyanalyysin avulla arvioidun hankkeen elinkaari voi olla yli 20 vuotta, mikä korostaa dynaamisten mallien etuja. Esimerkiksi suuren teknologiamuutoksen sisältävän hankkeen vaikutusta talouteen voidaan ymmärtää paremmin DSGE:n kuin staattisten mallien avulla.

Ehdotettavan EIBURS-hankkeen tavoitteena on tarkastella talousvaikutusten arvioinnin viimeksi mainittua haittapuolta niin, että vaikutusmallien tulokset saataisiin paremmin yhteensopiviksi kustannus-hyötyanalyysin kanssa. Tutkijoiden tulisi esittää empiirisessä tutkimuksessa nykyisin käytettävien menetelmien joukosta valittu vaikutustenarviointimenetelmä, jonka voidaan olettaa olevan parhaiten yhteen sovitettavissa kustannus-hyötyanalyysiin, sekä pyrkiä tarkastelemaan niiden yhteensopivuutta lähemmin. Tämä auttaa kustannus-hyötyanalyysin käyttäjiä maailmanlaajuisesti ja etenkin EIP:tä määrittämään, miten tarkkoja kustannus-hyötyanalyysit ovat investointihankkeen kaikkien sosioekonomisten vaikutusten mittaamisessa.

2.   Tutkimushankkeen sisältö

Rahoitettavaan tutkimusohjelmaan kuuluu neljä tehtävää.

Tehtävä 1

Tutkijat tarkastelevat erilaisia vaikutustenarviointimenetelmiä, jotka näyttäisivät olevan helpoimmin muokattavissa yhteentoimiviksi kustannus-hyötyanalyysin kanssa. Menetelmän valinta perustuu seuraaviin kriteereihin:

Tehtävä 2

Tutkimuksen toisessa osassa on tarkoitus laatia kaksi vaikutusmallia, jotka sisältävät kaikki tarvittavat edellytykset niiden sovittamiseksi yhteen kustannus-hyötyanalyysin lisäarvon mittarien kanssa. Toinen malleista soveltuisi EU:n tehokkaasti toimiville ja kilpailukykyisille, suhteellisen korkean tulotason talousalueille, ja toinen kilpailukyvyltään heikommille korkean työttömyyden ja matalan tulotason alueille. Kahden hyvin erilaisen talouden mallintamisen tavoitteena on selvittää, voiko analyysi tuottaa merkittävästi erilaisia tuloksia alueen taloudellisista olosuhteista riippuen. Köyhemmät alueet voivat yleensä saada helpommin julkista rahoitusta. Olisi tärkeää tutkia, hyötyisivätkö taloudellisesti heikommin kehittyneiden alueiden hankearvioinnit niistä lisäkustannuksista, joita vaikutusarvioinnin toteuttamisesta aiheutuu.

Tutkijat voivat joko suunnitella vaikutusmallit alusta alkaen tai muokata olemassa olevia malleja. Näistä vaihtoehdoista on mahdollista valita vapaasti edellyttäen, ettei valittu malli vaaranna tutkimusohjelman keskeistä tarkoitusta, joka on yhteensopivuus kustannus-hyötyanalyysin kanssa.

Vaikutusmallien sovittaminen kustannus-hyötyanalyysiin edellyttää työskentelyä samanaikaisesti kahdella tasolla: reaalitalouden ja finanssitalouden osa-alueilla. Monet nykyiset vaikutusmallit eivät ota huomioon finanssitaloutta. Kun otetaan huomioon kustannus-hyötyanalyysin oletukset hankkeeseen investoitujen resurssien alkuperästä ja erityisesti se, että EIP itse toimii finanssisektorin kautta, laadittavissa vaikutusmalleissa on syytä kiinnittää erityistä huomiota finanssitalouteen.

Reaalitalouden osalta vaikutusmallit mittaavat jo sellaisia muuttujia kuin BKT, työllisyys ja kauppatase. Muutoksia olisi tehtävä etenkin yhteiskunnallisen hyödyn laskentaan, kuten:

Finanssitalouden osalta mallien tulisi ottaa huomioon hankerahoituksen eri vaihtoehdot, mukaan lukien:

Tehtävään 2 kuuluu myös menetelmien välisten terminologisten erojen selventäminen. Esimerkiksi CGE-malleissa puhutaan indusoiduista vaikutuksista (induced effects) ehkä talousvaikutusten arvioinnin terminologiaa mukaillen. Näille vaikutuksille ei välttämättä ole suoraa vastinetta kustannus-hyötyanalyysissa. Joitakin CGE-mallin indusoiduista vaikutuksista saatetaan käsitellä välillisinä vaikutuksina ja toisia kerrannaisvaikutuksina, jolloin ne tosiasiassa jäävät huomiotta.

Tehtävä 3

Tutkijoiden tehtävänä on myös simuloida erilaisten investointihankkeiden vaikutusta näissä kahdessa eri taloustyypissä. Simuloitavien hankkeiden lukumäärä päätetään tutkimushankkeen aikana. Tutkijat voivat ehdottaa simuloinnin kohteeksi otettavia toimialoja, joista sitten sovitaan EIP:n hankevalvojan kanssa. Mahdollisia kohteita olisivat infrastruktuurihanke, laajamittainen teollisuushanke sekä palvelusektorin hanke esimerkiksi koulutuksen, vapaa-aikapalvelujen ym. alalla. Jokaista hanketta simuloidaan useita vaihtoehtoisia rahoituslähteitä käyttäen.

Tehtävä 4

Lopuksi tutkijat arvioivat, missä määrin vaikutustenarvioinnin tulokset eroavat ”tyypillisen” kustannus-hyötyanalyysin tuloksista. ”Tyypillinen” kustannus-hyötyanalyysi keskittyy primäärimarkkinoihin ja vain kaikkein tärkeimpiin sekundäärimarkkinoihin. Tutkijat tekevät johtopäätöksiä ja antavat suosituksia seuraavista asioista:

3.   Tutkimushankkeen merkitys EIP:lle

Tutkimuksen aihe on EIP:n rahoitustoiminnan kannalta keskeinen. EIP:n perussäännön mukaan pankki rahoittaa investointihankkeita, jotka lisäävät taloudellista tuottavuutta (18 artikla, kohta 1.b) (5). Kustannus-hyötyanalyysi on pankille tärkeä työkalu sen mittaamiseen, missä määrin investointi tosiasiassa lisää tuottavuutta. Tutkimushankkeen tulisi edistää kustannus-hyötyanalyysin luotettavuuden testausta sekä arvioida, olisiko joissain tilanteissa suositeltavaa täydentää analyysia CGE-simulointimalleilla.

4.   Tutkimushankkeen hyöty akateemiselle tutkimukselle

Akateemisten tutkijoiden tuottamat tai tutkimuslaitosten tilaamat uusimmat vaikutusarviointimallit ovat tuoneet parannuksia aiempiin malleihin. Näiden arviointimallien tarkoitus on silti edelleen sama: ne mittaavat hankkeen tai politiikan nettovaikutusta kansantuloon tai BKT:hen. Kansantulo on kuitenkin riittämätön mittari valtion tuotannolle ja siten puutteellinen väline talouden kokonaistuottavuuden mittaamiseen niin, että huomioon otettaisiin myös sosiaalisen hyvinvoinnin näkökohdat. Siitä syystä mallit eivät ole täysin yhteensopivia kustannus-hyötyanalyysin kanssa. BKT-mittarit jättävät huomiotta useita tekijöitä, kuten rahalle saatavan vastineen arvon lisääntymisen (kuluttajan ylijäämä) sekä ympäristövaikutukset. Kun vaikutusarvioinnin menetelmiä mukautetaan yhteensopiviksi kustannus-hyötyanalyysin kanssa, niiden tulokset mittaavat paremmin investointihankkeen kokonaisvaikutusta talouden tuottavuuteen ja hyvinvointiin. Tällaisia vaikutusarviointimenetelmiä voidaan käyttää paitsi investointihankkeiden, myös politiikkavaihtoehtojen arviointiin.

Tietojemme mukaan tällaista vaikutusarviointimallien sovitusta kustannus-hyötyanalyysiin ei vielä ole tehty. Tutkimushankkeen tavoitteena on siten kehittää talousmalleista uusia versioita hankkeiden ja politiikkavaihtoehtojen sosioekonomiseen arviointiin.

Hakemukset on laadittava englanniksi. Määräaika ehdotusten jättämiselle on 15. huhtikuuta 2018 klo 24.00 Keski-Euroopan aikaa (CET). Määräajan jälkeen jätettyjä hakemuksia ei käsitellä. Hakemukset toimitetaan sähköpostitse osoitteeseen:

Events.EIBInstitute@eib.org

Tarkempaa tietoa EIBURS-ohjelman valintamenettelystä ja EIP-instituutista saat osoitteesta: http://institute.eib.org/.

(1)  European Investment Bank (2013), The Economic Appraisal of Transport Projects at the EIB. Luxembourg: European Investment Bank. (Saatavissa sähköisenä: http://www.eib.org/infocentre/publications/all/economic-appraisal-of-investment-projects.htm).

(2)  Just, R.E., Hueth, D.L. and Schmitz, A. (2004), The Welfare Economics of Public Policy: A Practical Approach to Project and Policy Evaluation. Cheltenham: Edward Edgard.

(3)  Hosoe, N., Gasawa, K. and Hashimoto, H. (2010), Textbook of Computable General Equilibrium Modelling: Programming and Simulations. Basingstoke: Palgrave Macmillan.

(4)  Godley, W., and Marc L. (2007), Monetary Economics: An Integrated Approach to Credit, Money, Income, Production and Wealth. New York: Palgrave MacMillan.

(5)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Pöytäkirja (N:o 5) Euroopan investointipankin perussäännöstä, EUVL C 202, 7.6.2016, s. 251–264. (Saatavissa sähköisenä: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=celex:12016E/PRO/05).