Kanne 28.5.2007 — Puola v. komissio

(Asia T-183/07)

(2007/C 155/75)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: E. Ośniecka-Tamecka)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevasta kansallisesta jakosuunnitelmasta, josta Puola ilmoitti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (1) mukaisesti, 26.3.2007 tehdyn komission päätöksen K (2007) 1295 lopullinen. Komissio totesi tässä päätöksessä, että Puolan kansallisen suunnitelman, joka koski CO2:ta koskevien päästöoikeuksien jakamista vuosia 2008–2012 varten ja josta ilmoitettiin komissiolle 30.6.2006, tietyt osat eivät ole direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 1 kohdan, 9 artiklan 3 kohdan, 10 artiklan ja 13 artiklan 2 kohdan eivätkä sen liitteessä III lueteltujen perusteiden mukaisia. Kyseisessä päätöksessä vahvistetaan keskimääräisiksi vuosittaisiksi päästöoikeuksien kokonaismääriksi Puolassa noin 208,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Päätöksellä alennetaan siten 26,7 prosentilla sitä 284,6 hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästörajaa vuosia 2008-2012 varten, jota Puola ehdotti ilmoittamassaan kansallisessa jakosuunnitelmassa.

Kantaja esittää kanneperusteinaan, että koska komissio teki päätöksen sen kolmen kuukauden määräajan kuluttua, joka koski Puolan ilmoittaman kansallisen jakosuunnitelman hylkäämistä kokonaan tai osittain, se on rikkonut direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 3 kohtaa. Kantaja esittää siten komission rikkoneen olennaisia menettelymääräyksiä ja ylittäneen toimivaltansa.

Kantaja väittää myös, että kun komissio arvioi Puolan vuosia 2008-2012 varten esittämää päästöoikeuksia koskevaa kansallista jakosuunnitelmaa, se jätti perusteettomasti arvioimatta Puolan kansallisessa jakosuunnitelmassa esittämiä tietoja ja korvasi näiden tietojen arvioinnin omien tietojensa arvioinnilla. Komission tiedot oli saatu soveltamalla epäjohdonmukaisesti komission valitsemaa taloudellisen analyysin mallia. Komissio oli näin ollen rikkonut direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 1 kohtaa ja liitteessä III esitettyä kolmatta perustetta. Kantaja katsoo komission rikkoneen tällä tavoin olennaisia menettelymääräyksiä.

Tämän lisäksi kantaja väittää komission rikkoneen olennaisia menettelymääräyksiä, kun tämä tehdessään riidanalaista päätöstä ei ollut ottanut huomioon yhteisöä sitovia kansainvälisiä asiakirjoja (erityisesti Kioton pöytäkirjaa). Komissio rikkoi tällä tavoin direktiivin 2003/87/EY liitteessä III esitettyä ensimmäistä, toista ja kahdettatoista perustetta.

Kantaja arvostelee samoin komissiota siitä, että tämä rajoitti perusteettomasti riidanalaisessa päätöksessä mahdollisuutta siirtää CO2:ta koskevia päästöoikeuksia ensimmäiseltä jakokaudelta (vuodet 2005–2007) toiselle jakokaudelle (vuodet 2008–2012) ja rikkoi siten direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan 3 kohtaa ja 13 artiklan 2 kohtaa. Kantaja vetoaa siihen, että komissio on ylittänyt näin toimivaltansa.

Kantaja väittää samoin, että komissio on rikkonut olennaisia menettelymääräyksiä siihen seikkaan nähden, ettei kantajalla ollut käytössään ennen päätöksen tekemistä niitä tosiasiallisia perusteita, joiden mukaisesti komissio aikoi tehdä päätöksensä. Näin ollen kantajalla ei mielestään ollut mahdollisuutta arvioida sitä, oliko päätös EY 175 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja EY 7 artiklan 1 kohdan mukainen.

Lopuksi kantaja esittää, että tehdessään päätöksen kuulematta kantajaa millään tavoin tätä ennen ja siten myöskään ottamatta huomioon Puolan erityistä energiatasetta komissio on saattanut vaarantaa kantajan energiaturvallisuuden ja on siten ylittänyt toimivaltansa.

(1)  Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EUVL L 275, s. 32).