–

M1.R. ja M2.R., edustajanaan P. Mędygrał, radca prawny,

–

AAA sp. z o.o., edustajanaan K. Bień, radca prawny,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään B. Sasinowska ja N. Yerrell,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) 2 artiklan g alakohdan sekä 3 artiklan 2 ja 3 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain kaksi lentomatkustajaa M1.R. ja M2.R. (jäljempänä pääasiassa kyseessä olevat matkustajat) ja lentoliikenteen harjoittaja AAA sp. z o.o. ‑yhtiö ja joka koskee kyseisten matkustajien asetuksen N:o 261/2004 perusteella esittämää vaatimusta saada korvausta siitä, että lennon saapuminen lopulliseen määräpaikkaansa viivästyi pitkäaikaisesti.

3

Asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan ensimmäisessä ja viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –”

4

Asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

– –

– –”

5

Asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan

2.   Edellä 1 kohtaa sovelletaan sillä edellytyksellä, että

3.   Tätä asetusta ei sovelleta matkustajiin, jotka matkustavat ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, jota ei tarjota suoraan tai välillisesti yleisölle. Sitä kuitenkin sovelletaan matkustajiin, joilla on lentoliikenteen harjoittajan tai matkanjärjestäjän kanta-asiakasohjelman tai muun kaupallisen ohjelman mukaisesti kirjoitettu lippu.

– –

5.   Tätä asetusta sovelletaan lennosta vastaaviin lentoliikenteen harjoittajiin, jotka suorittavat 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen matkustajien kuljetusta. Kun lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, jolla ei ole sopimusta matkustajan kanssa, suorittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia velvollisuuksia, sen katsotaan toimivan sen henkilön lukuun, joka on tehnyt kyseisen matkustajan kanssa sopimuksen.

– –”

6

AAA, joka on tilauslentoja tarjoava lentoliikenteen harjoittaja, teki matkanjärjestäjä BBB sp. z o.o:n kanssa sopimuksen, jonka mukaan AAA suoritti BBB:lle tiettyinä päivinä tiettyjä lentoja, joiden osalta BBB myi sitten lippuja lentomatkustajille. BBB maksoi AAA:lle korvauksen lennoista.

7

Pääasiassa kyseessä olevat matkustajat osallistuivat pakettimatkalle, johon kuului lento Teneriffalta (Espanja) Varsovaan (Puola) 20.5.2021 AAA:n liikennöimällä lennolla. Sopimus pakettimatkasta oli tehty CCC sp. z o.o:n, joka toimi kyseisten matkustajien puolesta, ja BBB:n välillä. Lento saapui määränpäähänsä yli 22 tuntia myöhässä.

8

Osoittaakseen asiavaltuutensa kyseessä olevan lennon viivästymiseen liittyvässä vahingonkorvauskanteessa pääasiassa kyseessä olevat matkustajat esittivät jäljennökset lennon tarkastuskorteista. AAA kuitenkin kieltäytyi maksamasta vahingonkorvausta kyseisille matkustajille sillä perusteella, etteivät nämä olleet näyttäneet toteen, että heillä oli vahvistettu ja maksettu varaus kyseiselle lennolle. AAA:n mukaan CCC nimittäin oli maksanut mainittujen matkustajien pakettimatkan edullisin ehdoin, joten kyseiset matkustajat matkustivat asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, mikä sulkee pois oikeuden mainitun asetuksen mukaiseen korvaukseen.

9

Pääasiassa kyseessä olevat matkustajat katsovat, että esittäessään tarkastuskortit tällaisen korvauksen saamiseksi he osoittivat, että heillä oli vahvistettu varaus, sillä muuten kyseisiä kortteja ei olisi myönnetty heille. Lisäksi AAA:n asiana on osoittaa, että kyseiset matkustajat matkustivat ilmaiseksi, eikä heidän asianaan ole todistaa, että he olivat maksaneet AAA:n liikennöimän lennon hinnan. Joka tapauksessa on niin, että koska AAA oli saanut BBB:ltä maksun kyseisen lennon suorittamisesta ja koska BBB oli saanut kyseisten matkustajien pakettimatkan rahoittaneelta CCC:ltä maksun kyseisestä matkasta, joka sisälsi kyseisen lennon, pääasiassa kyseessä olevat matkustajat eivät olleet matkustaneet ilmaiseksi. Tältä osin ei ole asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 3 kohdan kannalta merkitystä sillä, oliko kyseinen lento näiden matkustajien vai jonkin kolmannen maksama, kunhan se ei ollut lentoliikenteen harjoittajan maksama.

10

Sąd Rejonowy dla m. st. Warszawy w Warszawie (Varsovan kaupungin piirioikeus, Puola), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, on epävarma siitä, onko se, että matkustaja esittää tarkastuskortin, asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettu ”muu todiste”, joka osoittaa, että lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on hyväksynyt ja rekisteröinyt kyseisen varauksen.

11

Mainittu tuomioistuin toteaa tältä osin, että 21.12.2021 annetun tuomion Azurair ym. (C‑146/20, C‑188/20, C‑196/20 ja C‑270/20, EU:C:2021:1038) perusteella ei voida vastata kysymykseen siitä, sallitaanko unionin oikeudessa sen käsiteltäväksi saatetun kaltaisessa tilanteessa sellaisen kyseisessä säännöksessä tarkoitetun muun todisteen esittäminen, joka osoittaa, että matkustajalla on vahvistettu varaus lennolle, kun matkustajan esittämä tarkastuskortti ei sisällä kaikkia kyseisessä tuomiossa mainittuja seikkoja, kuten lennon saapumisaikaa.

12

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo lisäksi, että vaikka sen mukaan AAA ja tietyt Puolan ylioikeuksien kokoonpanot ovatkin sitä mieltä, että kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyjä edellytyksiä on tulkittava suppeasti, tarkastuskorttia ei myönnetä satunnaiselle henkilölle vaan matkustajalle, jolla on vahvistettu varaus asianomaiselle lennolle, ja näin tehdään kyseisen matkustajan lähtöselvityksen jälkeen, ja lähtöselvityksen yhteydessä on ilmoitettava lipun tai varauksen numero. Tiettyjä poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta ei ole mitään muuta järkevää keinoa selittää, miten tällainen matkustaja voisi saada kyseisen kortin ilman tällaista varausta.

13

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, toisin kuin AAA ja tietyt Puolan ylioikeuksien kokoonpanot, että lentoliikenteen harjoittajan tehtävänä on osoittaa, että kyseessä oleva lento oli ilmainen, eikä tyytyä tekemään pelkästä kyseisen kaltaisesta väitteestä päätelmiä, jotka merkitsevät sille itselleen suotuisia oikeusvaikutuksia.

14

Lisäksi kyseinen tuomioistuin pohtii, miten on tulkittava asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 3 kohdan sisältämää ilmaisua ”matkustavat ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, jota ei tarjota suoraan tai välillisesti yleisölle”. Se katsoo, että pakettimatkojen tapauksessa on niin, että jos matka, jonka ovat maksaneet matkanjärjestäjälle joko matkustajat suoraan tai jokin muu taho heidän puolestaan, sisältää kyseisen matkanjärjestäjän lentoliikenteen harjoittajalle maksaman lennon, kyseiset matkustajat eivät matkusta mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”ilmaiseksi”.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kyseisessä säännöksessä tarkoitetun käsitteen ”alennettu hinta” osalta erityisesti sitä, onko tätä käsitettä tulkittava siten, että kyse on lentoliikenteen harjoittajan matkustajalle tarjoamasta alennuksesta, vai kattaako se myös tilanteen, jossa kyseinen liikenteenharjoittaja saa matkanjärjestäjältä markkinaperusteisen korvauksen mutta jossa matkanjärjestäjä tai muu taho antaa matkustajille mahdollisuuden osallistua pakettimatkaan edullisin ehdoin. Kyseisen tuomioistuimen mielestä tämä viimeksi mainittu tulkinta vaikuttaa kyseisen asetuksen tavoitteen vastaiselta ja olisi vaikeasti sovellettavissa, kun otetaan huomioon, ettei ole kriteerejä, joiden avulla voitaisiin määrittää, mitä on pidettävä pakettimatkaan osallistumisen edullisina ehtoina.

16

Tässä tilanteessa Sąd Rejonowy dla m. st. Warszawy w Warszawie on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohtaa ja 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että tarkastuskortti voi olla ensin mainitussa säännöksessä tarkoitettu ”muu todiste”, joka osoittaa, että lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on hyväksynyt ja rekisteröinyt varauksen, jolloin matkustajalla, jolla on tällainen kortti, katsotaan olevan jälkimmäisessä säännöksessä tarkoitettu ”vahvistettu varaus” asianomaiselle lennolle, kun ei ole osoitettu mitään erityistä poikkeuksellista olosuhdetta.

18

Asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 2 kohdan a alakohdasta ilmenee, että tätä asetusta sovelletaan vain sillä edellytyksellä, että ensinnäkin matkustajilla on vahvistettu varaus asianomaiselle lennolle ja että toiseksi he ilmoittautuvat oikea-aikaisesti lähtöselvitykseen, paitsi jos lento peruutetaan, mistä säädetään kyseisen asetuksen 5 artiklassa. Kyseiset kaksi edellytystä ovat kumulatiivisia, joten matkustajan ilmoittautumista lähtöselvitykseen ei voida päätellä siitä, että kyseisellä matkustajalla on vahvistettu varaus asianomaiselle lennolle (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2024, Laudamotion (Viivästyneestä lennosta luopuminen), C‑474/22, EU:C:2024:73, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19

Asetuksessa N:o 261/2004 ei määritellä vahvistetun varauksen käsitettä. Asetuksen 2 artiklan g alakohdassa määritellään kuitenkin varauksen käsite, jolla tarkoitetaan ”sitä, että matkustajalla on lippu tai muu todiste, joka osoittaa, että lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on hyväksynyt ja rekisteröinyt kyseisen varauksen”. Lisäksi kyseisen asetuksen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettu lipun käsite sisältää kaikki aineelliset tai aineettomat osatekijät, jotka antavat matkustajalle oikeuden kuljetukseen (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2022, flightright (Lentokuljetus Stuttgartista Kansas Cityyn), C‑436/21, EU:C:2022:762, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 21.12.2021, Azurair ym., C‑146/20, C‑188/20, C‑196/20 ja C‑270/20, EU:C:2021:1038, 40 kohta).

20

Lisäksi asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tarkoitetusta muun todisteen käsitteestä on todettava, että jos lentomatkustajalla on muu todiste, jonka lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on antanut, tämä muu todiste vastaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettua varausta (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2021, Azurair ym., C‑146/20, C‑188/20, C‑196/20 ja C‑270/20, EU:C:2021:1038, 42 kohta).

21

Näitä käsitteitä on tulkittava laajasti kyseisen asetuksen ensimmäisessä perustelukappaleessa tarkoitetun matkustajien suojelun korkean tason varmistamiseksi (tuomio 6.10.2022, flightright (Lentokuljetus Stuttgartista Kansas Cityyn), C‑436/21, EU:C:2022:762, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevilla matkustajilla oli lentoliikenteen harjoittajan myöntämät tarkastuskortit, mikä mahdollisti heidän matkustamisensa kyseisen liikenteenharjoittajan liikennöimällä lennolla Teneriffasta Varsovaan sen jälkeen, kun he olivat ensin ilmoittautuneet lähtöselvitykseen.

23

Kuten pääasiassa kyseessä olevat matkustajat, Puolan hallitus ja Euroopan komissio kirjallisissa huomautuksissaan pääasiallisesti totesivat, tarkastuskortti myönnetään matkustajalle tiettyä lentoa varten, se antaa hänelle oikeuden kuljetukseen, antaa hänelle oikeuden nousta lentokoneeseen ja oikeuden lentää kyseisellä lennolla sen jälkeen, kun kyseinen matkustaja on tehnyt lähtöselvityksen ilmoittamalla muun muassa lipun tai varauksen numeron.

24

Tästä seuraa, että tarkastuskortti voi olla asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettu ”muu todiste”, joka osoittaa, että lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on hyväksynyt ja rekisteröinyt varauksen asianomaiselle lennolle.

25

Tällaista päätelmää ei voi horjuttaa se ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsema seikka, jonka mukaan 21.12.2021 annetun tuomion Azurair ym. (C‑146/20, C‑188/20, C‑196/20 ja C‑270/20, EU:C:2021:1038) perusteella ei voida vastata kysymykseen siitä, voiko tarkastuskortti kuulua asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettuun muun todisteen käsitteeseen, koska kyseinen kortti ei sisällä kaikkia kyseisessä tuomiossa mainittuja osatekijöitä, kuten muun muassa asianomaisen lennon saapumisaikaa.

26

Unionin tuomioistuin totesi kyllä kyseisen tuomion 51 kohdassa, että asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että matkustajalla on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu vahvistettu varaus, jos hän on saanut matkanjärjestäjältä, johon hän on sopimussuhteessa, kyseisen asetuksen 2 artiklan g alakohdassa tarkoitetun muun todisteen, jossa hänet luvataan kuljettaa tietyllä lennolla, joka on yksilöity ilmoittamalla sen lähtö- ja saapumispaikka, lähtö- ja saapumisaika ja numero, ja näin on myös siinä tapauksessa, että matkanjärjestäjä ei ole saanut asianomaiselta lentoliikenteen harjoittajalta vahvistusta lennon lähtö- ja saapumisajasta.

27

On kuitenkin korostettava, että 21.12.2021 annettuun tuomioon Azurair ym. (C‑146/20, C‑188/20, C‑196/20 ja C‑270/20, EU:C:2021:1038) johtaneissa asioissa, toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa, matkanjärjestäjä oli toimittanut matkustajille lentojen aikatauluja koskeneita tietoja, jotka poikkesivat lentoliikenteen harjoittajan viimeksi matkanjärjestäjälle toimittamista tiedoista, eikä näitä viimeksi mainittuja tietoja ollut toimitettu kyseisille matkustajille, joten näillä oli käytettävissään vain matkanjärjestäjän toimittamaan asiakirjaan sisältyneet tiedot.

28

Lisäksi unionin tuomioistuin on jo todennut, että sikäli kuin tietty lentoliikenteen harjoittaja päästää lentokoneeseen matkustajat, joilla on vahvistettu varaus asianomaiselle lennolle, ja kuljettaa heidät määräpaikkaansa, on katsottava, että kyseiset matkustajat ovat noudattaneet vaatimusta ilmoittautua lähtöselvitykseen ennen kyseistä lentoa (ks. vastaavasti määräys 24.10.2019, easyJet Airline, C‑756/18, EU:C:2019:902, 28 kohta).

29

On päinvastoin niin, että siltä osin kuin pääasiassa kyseessä olevien matkustajien kaltaiset matkustajat ovat asianmukaisesti täyttäneet vaatimuksen ilmoittautua lähtöselvitykseen ja ovat lentäneet asianomaisen lennon, jolle heillä oli tarkastuskortti, heidän on katsottava noudattaneen vaatimusta, jonka mukaan heillä on oltava vahvistettu varaus kyseiselle lennolle.

30

Tällainen päätelmä saa vahvistuksen asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa mainitusta tavoitteesta, joka on varmistaa matkustajien suojelun korkea taso.

31

Matkustajilla, joiden lento viivästyy pitkäaikaisesti, nimittäin on näin ollen mahdollisuus käyttää oikeuttaan korvaukseen ilman, että heidät velvoitettaisiin heidän tilanteeseensa sopimattomalla tavalla näyttämään toteen myöhemmin eli silloin, kun he tekevät korvaushakemuksensa, että heillä oli vahvistettu varaus viivästyneelle lennolle, jolla heidät joka tapauksessa kuljetettiin (ks. vastaavasti määräys 24.10.2019, easyJet Airline, C‑756/18, EU:C:2019:902, 32 kohta).

32

Tältä osin on riittävää todeta AAA:n mainitsemasta tilanteesta, jonka mukaan tarkastuskorttia voisi käyttää, jos sen haltija menettää sen, toinen henkilö, jonka tiedot ovat samankaltaiset, että – kuten asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan j alakohdasta ilmenee – siinä sallitaan lentoliikenteen harjoittajan evätä lennolle pääsy muun muassa riittämättömiin matkustusasiakirjoihin liittyvistä syistä.

33

Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan g alakohtaa ja 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että tarkastuskortti voi olla ensin mainitussa säännöksessä tarkoitettu ”muu todiste”, joka osoittaa, että lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on hyväksynyt ja rekisteröinyt varauksen, jolloin matkustajalla, jolla on tällainen kortti, katsotaan olevan jälkimmäisessä säännöksessä tarkoitettu ”vahvistettu varaus” asianomaiselle lennolle, kun ei ole osoitettu mitään erityistä poikkeuksellista olosuhdetta.

34

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella, neljännellä ja viidennellä kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että matkustajan ei katsota matkustavan kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, jota ei tarjota suoraan tai välillisesti yleisölle, silloin, kun yhtäältä matkanjärjestäjä maksaa lennon hinnan lennosta vastaavalle lentoliikenteen harjoittajalle markkinaehtoisesti ja kun toisaalta pakettimatkan hintaa ei maksa matkanjärjestäjälle kyseinen matkustaja vaan kolmas osapuoli. Mainittu tuomioistuin tiedustelee myös, onko kyseisen lentoliikenteen harjoittajan tehtävänä osoittaa, että kyseinen matkustaja on matkustanut ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, vai onko matkustajan asiana osoittaa, että hän on maksanut lennon hinnan.

35

Asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 3 kohdan mukaan tätä asetusta ei sovelleta matkustajiin, jotka matkustavat ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, jota ei tarjota suoraan tai välillisesti yleisölle.

36

Tältä osin on todettava, että kyseisen asetuksen soveltamatta jättäminen, josta mainitussa säännöksessä säädetään, on poikkeus säännöstä, jonka mukaan kyseistä asetusta sovelletaan, kuten sen 3 artiklan 1 kohdasta ilmenee, yhtäältä matkustajiin, jotka lähtevät jäsenvaltion alueella sijaitsevalta ja perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalta lentoasemalta, ja toisaalta matkustajiin, jotka lähtevät kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta jäsenvaltion alueella sijaitsevalle ja perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalle lentoasemalle ja jotka eivät ole saaneet etuuksia tai korvausta ja apua kyseisessä kolmannessa maassa, mikäli kyseisestä lennosta vastaa Euroopan unioniin sijoittautunut lentoliikenteen harjoittaja, kyseisen 3 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin.

37

Kuten unionin tuomioistuin on todennut, on kuitenkin niin, että kun otetaan huomioon asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa tarkoitettu tavoite varmistaa matkustajien suojelun korkea taso, poikkeusta säännöksistä, joilla annetaan matkustajille oikeuksia, on tulkittava suppeasti (tuomio 16.1.2025, Qatar Airways, C‑516/23, EU:C:2025:21, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden määräyksen tai säännöksen tulkitsemiseksi on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi sen asiayhteys sekä sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa se on (tuomio 21.11.2024, Mesto Rimavská Sobota, C‑370/23, EU:C:2024:972, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

On totta, että pelkästään asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen sanamuodon perusteella ei voida määrittää, rajoittuuko kyseisen säännöksen soveltamisala tilanteisiin, joissa lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja on ainoana se, joka tarjoaa matkustajille mahdollisuuden matkustaa ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, jota ei tarjota suoraan tai välillisesti yleisölle.

40

Mainitun säännöksen asiayhteyden osalta kyseisen asetuksen 3 artiklan 3 kohdasta ilmenee muun muassa, että lentoliikenteen harjoittajan ilmaiseksi kirjoittamilla lipuilla matkustavat matkustajat eivät kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan, paitsi jos nämä liput on kirjoitettu kanta-asiakasohjelman tai muiden kaupallisten ohjelmien yhteydessä (ks. vastaavasti määräys 26.11.2020, SATA International– Azores Airlines, C‑316/20, EU:C:2020:966, 15 kohta).

41

Unionin tuomioistuin on jo todennut tältä osin, että asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että kyseistä asetusta ei sovelleta matkustajaan, joka matkustaa lentoliikenteen harjoittajan tapahtuman sponsoroinnin yhteydessä kirjoittamalla lipulla, jonka hintaa on alennettu ja jonka käyttöoikeus on rajattu tietyille määritellyille henkilöille ja jonka kirjoittaminen edellyttää kyseisen lentoliikenteen harjoittajan etukäteen antamaa yksilöityä lupaa (määräys 26.11.2020, SATA International – Azores Airlines, C‑316/20, EU:C:2020:966, 19 kohta).

42

Lisäksi kyseisen asetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan kyseistä asetusta sovelletaan lennosta vastaaviin lentoliikenteen harjoittajiin, jotka suorittavat jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta lähtevien taikka sinne saapuvien matkustajien kuljetusta. Samassa säännöksessä täsmennetään, että kun lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja, jolla ei ole sopimusta matkustajan kanssa, suorittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia velvollisuuksia, sen katsotaan toimivan sen henkilön lukuun, joka on tehnyt kyseisen matkustajan kanssa sopimuksen (tuomio 26.3.2020, Primera Air Scandinavia, C‑215/18, EU:C:2020:235, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

43

Tältä osin unionin tuomioistuin on todennut, että kolme tuntia tai enemmän viivästyneen lennon matkustaja voi nostaa asetuksen N:o 261/2004 6 ja 7 artiklan perusteella korvauskanteen lennosta vastaavaa lentoliikenteen harjoittajaa vastaan, vaikka kyseinen matkustaja ja kyseinen lentoliikenteen harjoittaja eivät olekaan tehneet keskenään sopimusta ja vaikka kyseessä oleva lento on osa matkapakettia (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Primera Air Scandinavia, C‑215/18, EU:C:2020:235, 38 kohta).

44

On siis todettava, että kun otetaan huomioon lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan velvollisuus maksaa matkustajille korvaus lennon saapumisen pitkäaikaisesta viivästymisestä, asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetty poikkeus kattaa ainoastaan tilanteet, joissa lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja on se, joka sallii matkustajien matkustaa ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, jota ei tarjota suoraan tai välillisesti yleisölle.

45

Tällainen tulkinta on asetuksen N:o 261/2004 tavoitteen, joka on varmistaa lentomatkustajien suojelun korkea taso, mukainen.

46

Tältä osin kyseisen asetuksen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan tällä tavoin olisi säännöllisen lentoliikenteen matkustajien lisäksi suojeltava myös muun lentoliikenteen matkustajia, mukaan luettuna pakettimatkoihin sisältyvien lentojen matkustajat.

47

Mainitun asetuksen valmistelutyöt nimittäin osoittavat, että unionin lainsäätäjä ei ole aikonut sulkea niitä matkustajia kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, joiden lento on osa matkapakettia, vaan aikomuksena on päinvastoin ollut antaa heille mahdollisuus hyödyntää siinä annettuja oikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 26.3.2020, Primera Air Scandinavia, C‑215/18, EU:C:2020:235, 36 kohta).

48

Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että koska matkanjärjestäjä on saanut vastikkeen pääasiassa kyseessä olevien matkustajien tekemästä pakettimatkasta ja maksanut lennon hinnan lennosta vastaavalle lentoliikenteen harjoittajalle ja viimeksi mainittu on saanut markkinaehtoisen korvauksen, on katsottava, että kyseiset matkustajat eivät ole asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla matkustaneet ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, jota ei tarjota suoraan tai välillisesti yleisölle.

49

Kuten tämän tuomion 43 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, on niin, että jotta pääasiassa kyseessä olevat matkustajat voisivat vedota oikeuksiinsa lennosta vastaavaa lentoliikenteen harjoittajaa kohtaan, sillä, että pakettimatkan hintaa eivät ole maksaneet kyseiset matkustajat, jotka eivät olleet sopimussuhteessa kyseiseen lentoliikenteen harjoittajaan, vaan sen on maksanut kolmas osapuoli matkanjärjestäjälle, joka puolestaan maksoi lennon hinnan mainitulle liikenteenharjoittajalle, ei ole merkitystä.

50

Todistustaakasta, joka koskee sitä, onko matkustaja matkustanut asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, jota ei tarjota suoraan tai välillisesti yleisölle, on korostettava, että kyseisellä säännöksellä, jossa ei säännellä nimenomaisesti sitä, kenellä todistustaakka on, otetaan käyttöön – kuten tämän tuomion 37 kohdasta ilmenee – poikkeus säännöksistä, joilla matkustajille annetaan oikeuksia, jättämällä mainitun kaltainen matkustaja kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

51

Niinpä lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on vapautuakseen velvollisuudestaan maksaa kyseiselle matkustajalle korvaus osoitettava kansallisessa oikeudessa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, että kyseinen matkustaja on mainitun asetuksen 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla matkustanut ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, jota ei tarjota suoraan tai välillisesti yleisölle, ja ettei hän siis kuulu asetuksen soveltamisalaan.

52

On todettava, että tulkinta, jonka mukaan todistustaakka on matkustajilla, olisi paitsi vastoin asetuksen N:o 261/2004 tavoitetta, joka on varmistaa lentomatkustajien suojelun korkea taso, myös vaikea toteuttaa erityisesti nyt käsiteltävän asian erityisessä yhteydessä, jossa pääasiassa kyseessä olevat matkustajat varasivat pakettimatkan matkanjärjestäjältä.

53

Kuten pääasiassa kyseessä olevat matkustajat ja komissio pääasiallisesti väittivät kirjallisissa huomautuksissaan, on nimittäin niin, että kun matkustaja ei varaa pakettimatkaansa lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta suoraan vaan matkanjärjestäjän välityksellä, yleensä – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – juuri tämä viimeksi mainittu on se, joka maksaa lennon hinnan kyseiselle liikenteenharjoittajalle, ja kyseinen matkustaja maksaa koko pakettimatkan hinnan, lennon hinta mukaan lukien. Sen lisäksi, ettei kyseinen matkustaja tiedä matkanjärjestäjän maksaman lennon tarkkaa hintaa, hänellä on myös rajalliset mahdollisuudet todistaa maksaneensa kyseisen lennon hinnan.

54

Edellä esitetystä seuraa, että kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että matkustajan ei katsota matkustavan kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, jota ei tarjota suoraan tai välillisesti yleisölle, silloin, kun yhtäältä matkanjärjestäjä maksaa lennon hinnan lennosta vastaavalle lentoliikenteen harjoittajalle markkinaehtoisesti ja kun toisaalta pakettimatkan hintaa ei maksa matkanjärjestäjälle kyseinen matkustaja vaan kolmas osapuoli. Kyseisen lentoliikenteen harjoittajan asiana on osoittaa kansallisessa oikeudessa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, että kyseinen matkustaja on matkustanut ilmaiseksi tai alennettuun hintaan.

55

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: