—

kumoamaan 5.5.2022 tehdyn päätöksen, jolla kantajaa ei otettu kilpailujen EPSO/AD/380/19-AD7 ja EPSO/AD/380/19-AD9 varallaololuetteloon

—

kumoamaan 15.7.2022 tehdyn päätöksen, jolla hylättiin oikaisuvaatimus kilpailujen EPSO/AD/380/19-AD7 ja EPSO AD/380/19-AD9 varallaololuetteloon ottamatta jättämisestä

—

kumoamaan nimittävän viranomaisen 6.3.2023 hiljaisesti tekemän päätöksen, jolla 6.10.2022 tehty Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan mukainen valitus katsotaan hylätyksi, koska EPSO ei vastannut siihen neljän kuukauden kuluessa

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin toimielinten kieliä koskevista järjestelyistä annettujen oikeussääntöjen rikkomiseen. Kirjallisen ja suullisen kokeen järjestäminen sellaisella kielellä (englanti ja ranska), joka ei ole kantajan äidinkieli, on estänyt hänen pätevyytensä asianmukaisen arvioinnin, koska kokeiden tulos on riippunut myös kielitaidon tasosta. Tästä on ollut seurauksena myös henkilöstösääntöjen 27 artiklan rikkominen.

—

Toinen kanneperuste, joka perustuu hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen ja siihen, ettei hakijoita ole arvioitu objektiivisesti (tuomio Glantenay), sekä henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan ensimmäisen ja kolmannen kohdan rikkomiseen. Eräät hakijoista ovat nimittäin suorittaneet uudelleen kirjalliset kokeet, joiden vaativuustaso on ollut huomattavasti helpompi.

Hakijoiden vertailu arviointikeskuksessa järjestettyjen kokeiden aikana on vääristynyt, koska valintalautakunta ei ollut etukäteen tarkistanut hakemuksessa kykyjen kartoitus -osiossa (Talent Screener) ilmoitettujen tietojen paikkansa pitävyyttä.

—

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja siihen liittyvään asianosaisten yhdenvertaisuutta oikeudenkäynnissä koskevan periaatteen (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla) loukkaamiseen, koska kantajalla ei ole ollut mahdollisuutta saada ennen kanteen nostamista tietoonsa hänen kilpailusta sulkemisensa täydellisiä perusteluja. Tästä on ollut seurauksena myös asianosaisten menettelyllisen yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaaminen.

—

Neljäs kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan viidennen ja kuudennen kohdan rikkomiseen, koska valintalautakunta ei ottanut varallaololuetteloon vähintään kaksi kertaa niin paljon hakijoita kuin kilpailussa on avoimia virkoja.

—

Viides kanneperuste, joka perustuu kilpailuilmoituksen noudattamatta jättämiseen, henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan ensimmäisen kohdan rikkomiseen ja tästä seuranneeseen ilmeiseen arviointivirheeseen, koska AD7-kilpailussa arvioitiin myös hakijoiden johtamistaitoja, vaikka niillä piti olla merkitystä vain AD9-kilpailussa.

—

Kuudes kanneperuste, joka perustuu tuomiosta Di Prospero v. komissio ilmenevän oikeuskäytännön noudattamatta jättämiseen, henkilöstösääntöjen 27 artiklan rikkomiseen ja yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska kilpailuilmoituksessa ei sallittu osallistumista sekä AD7-kilpailuun että AD9-kilpailuun mutta AD7-kilpailun varallaololuetteloon otettiin viran puolesta joitakin hakijoita, joiden hakemus oli koskenut AD9-kilpailua.

—

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen ja siihen, ettei arviointi ole ollut objektiivinen, koska valintalautakunnan kokoonpano ei ole pysynyt samana vaan sen kokoonpano on vaihdellut useaan kertaan eikä puheenjohtaja ole tarkkaillut työskentelyä (”shadowing”).