Valitus, jonka Trasta Komercbanka AS on tehnyt 15.2.2023 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-698/16, Trasta Komercbanka ym. v. EKP, 30.11.2022 antamasta tuomiosta

(Asia C-90/23 P)

(2023/C 134/06)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Trasta Komercbanka AS (edustaja: O. Behrends, Rechtsanwalt)

Muut osapuolet: Euroopan keskuspankki (EKP), Latvian tasavalta, Euroopan komissio, Ivan Fursin, Igors Buimisters, C & R Invest SIA, Figon Co. Ltd, GCK Holding Netherlands BV ja Rikam Holding SA

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki useita virheitä siltä osin kuin on kyse valittajan edustamisesta, jota unionin tuomioistuin (suuri jaosto) tarkasteli 5.11.2019 antamassaan tuomiossa EKP ym. v. Trasta Komercbanka ym. (C-663/17 P, C-665/17 P ja C-669/17 P, EU:C:2019:923).

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti valittajan väitteen siitä, että EKP ei ollut antanut valituksenalaista päätöstä tiedoksi valittajalle, koska kyseinen tuomioistuin otti tältä osin asian tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla eikä ottanut huomioon unionin tuomioistuimen 8.7.1999 antaman tuomion Hoechst v. komissio (C-227/92 P, EU:C:1999:360) 72 kohdassa esitetyn toteamuksen vaikutuksia.

Valittaja väittää lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti valittajan väitteen tämän edustuksen puuttumisesta menettelyssä, joka johti valituksenalaisen päätöksen tekemiseen. Kyseinen tuomioistuin otti asian tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, kun se ei ottanut huomioon sitä, että valituksenalaisessa päätöksessä nimenomaisesti todetaan, että valittaja ei osallistunut menettelyyn, joka johti kyseisen päätöksen tekemiseen, ja ettei valittajan EKP:n mukaan tarvinnut osallistua menettelyyn.

Lopuksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti valittajan väitteen, jonka mukaan tämän oikeutta tulla kuulluksi oli loukattu, ja että tämä virhe perustui myös siihen, että kyseinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että valittaja ei osallistunut menettelyyn, joka johti valituksenalaisen päätöksen tekemiseen.

Toinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki virheen siltä osin kuin on kyse siitä, miten kyseinen tuomioistuin käsitteli yhtäältä EKP:n päätöstä, joka on tehty ennen EKP:n oikaisulautakunnan uudelleenkäsittelyä, ja toisaalta EKP:n päätöstä, joka on tehty oikaisulautakunnan uudelleenkäsittelyn jälkeen. Valittaja väittää tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi perusteltua luottamusta, jonka se oli luonut 17.11.2021 antamallaan määräyksellä Trasta Komercbanka v. EKP (T-247/16 RENV, ei julkaistu, EU:T:2021:809).

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti valittajan väitteen YVM-asetuksen (1) 24 artiklan 7 kohdan rikkomisesta, kun se katsoi virheellisesti, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan päätöstä, jolla on takautuvia oikeusvaikutuksia (ex tunc). Myös komissio piti tätä kyseisen tuomioistuimen näkemystä virheellisenä (vrt. 17.11.2021 annetun määräyksen Trasta Komercbanka v. EKP (T-247/16 RENV, ei julkaistu, EU:T:2021:809) 37 kohta).

(1)  Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 63).