1)

Onko yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17.12.2013 annettu asetus (EU) N:o 1307/2013 (1) esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaisesti vähimmäistoimilla, jotka on toteutettava laitumeksi soveltuvassa kunnossa tavallisesti pysyvällä maatalousmaalla, tarkoitetaan viljelijän käyttämien eläinten laiduntamista?

2)

Jos edellä mainittu [Euroopan unionin] oikeus ei ole esteenä ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulle kansalliselle lainsäädännölle, voidaanko 17.12.2013 annetun asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan a ja c kohtaa sekä 9 artiklan 1 kohtaa tulkita siten, että aktiiviviljelijänä voidaan pitää oikeushenkilöä, joka on tehnyt pääasiassa käsiteltävän kaltaisen konsessiosopimuksen ja joka pitää eläimiä sellaisten käyttöä koskevien sopimusten perusteella, joita on tehty luonnollisten henkilöiden kanssa ja joissa käyttöoikeuden antaja luovuttaa omistajan ominaisuudessa ilmaiseksi eläimiä käyttöoikeuden saajan käyttöön laiduntamista varten laidunmailla, jotka on annettu käyttöoikeuden saajan käyttöön tietyiksi sovituiksi ajanjaksoiksi?

3)

Onko yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (2) 60 artiklan säännöksiä tulkittava siten, että keinotekoisesti luoduilla edellytyksillä tarkoitetaan myös konsessiosopimuksia ja pääasiassa käsiteltävän kaltaisia käyttöä koskevia sopimuksia?