1

Saatuaan kaksi epäreiluun pneumaattisten renkaiden tuontiin keskittyvän koalition tekemää kantelua komissio aloitti 11.8.2017 polkumyynnin vastaisen menettelyn ja 14.10.2017 tukien vastaisen menettelyn, joista molemmat koskivat Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen linja-autoissa ja kuorma-autoissa käytettävien uusien tai uudelleen pinnoitettujen pneumaattisten kumisten renkaiden, joiden kuormitustunnus on suurempi kuin 121 (jäljempänä tarkasteltavana oleva tuote), tuontia. Kyseiset menettelyt aloitettiin polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21; jäljempänä polkumyynnin vastainen perusasetus) 5 artiklan ja muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (EUVL 2016, L 176, s. 55; jäljempänä tukien vastainen perusasetus) 10 artiklan perusteella.

2

Polkumyyntiä, tukia ja vahinkoa koskevat tutkimukset kattoivat 1.7.2016 ja 30.6.2017 välisen ajanjakson (jäljempänä tutkimusajanjakso). Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1.1.2014 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson (jäljempänä tarkastelujakso).

3

Asianomaisia osapuolia, mukaan lukien kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia, joita polkumyynnin vastainen menettely ja tukien vastainen menettely koskevat, sekä niitä edustavia järjestöjä kehotettiin osallistumaan tutkimuksiin. Useat asianomaiset osapuolet, mukaan lukien kantajina olevat China Rubber Industry Association (CRIA) ja China Chamber of Commerce of Metals, Minerals & Chemicals Importers & Exporters (CCCMC), esittivät kirjallisia huomautuksia polkumyynnin vastaisen menettelyn ja tukien vastaisen menettelyn eri vaiheissa. Jotkin asianomaiset osapuolet, muun muassa kantajat, osallistuivat myös komission järjestämiin kuulemisiin.

4

Komissio antoi 1.2.2018 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/163 Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien linja-autoissa tai kuorma-autoissa käytettävien uusien ja uudelleen pinnoitettujen ulkorenkaiden tuonnin kirjaamisvelvoitteesta (EUVL 2018, L 30, s. 12), joka tuli voimaan 3.2.2018. Kyseisen asetuksen nojalla tarkasteltavana olevan Kiinasta peräisin olevan tuotteen tuontiin sovelletaan kirjaamisvelvoitetta.

5

Komissio antoi 4.5.2018 asetuksen (EU) 2018/683 Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen linja-autoissa ja kuorma-autoissa käytettävien uusien tai uudelleen pinnoitettujen pneumaattisten kumisten ulkorenkaiden, joiden kuormitustunnus on suurempi kuin 121, tuonnissa käyttöön otettavasta väliaikaisesta polkumyyntitullista ja täytäntöönpanoasetuksen 2018/163 muuttamisesta (EUVL 2018, L 116, s. 8; jäljempänä väliaikaista polkumyyntitullia koskeva asetus). Kyseisellä asetuksella otettiin käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli tarkasteltavana olevan Kiinasta peräisin olevan tuotteen tuonnissa.

6

Komissio päätti sen sijaan olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä tukien vastaisessa menettelyssä.

7

Komissio antoi 18.10.2018 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1579 Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen linja-autoissa ja kuorma-autoissa käytettävien uusien tai uudelleen pinnoitettujen pneumaattisten kumisten ulkorenkaiden, joiden kuormitustunnus on suurempi kuin 121, tuonnissa käyttöön otettavasta lopullisesta polkumyyntitullista ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä täytäntöönpanoasetuksen 2018/163 kumoamisesta (EUVL 2018, L 263, s. 3; jäljempänä lopullista polkumyyntitullia koskeva asetus).

8

Lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa. Saman asetuksen 1 artiklan 2 kohdan alkuperäisessä versiossa kyseisen polkumyyntitullin määräksi oli vahvistettu kyseistä tuotetta valmistavasta yrityksestä riippuen 42,73–61,76 euroa tarkasteltavana olevan tuotteen yksikköä kohden.

9

Komissio antoi 9.11.2018 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1690 Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen linja-autoissa ja kuorma-autoissa käytettävien uusien tai uudelleen pinnoitettujen pneumaattisten kumisten renkaiden, joiden kuormitustunnus on suurempi kuin 121, tuonnissa käyttöön otettavasta lopullisesta tasoitustullista ja lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen muuttamisesta (EUVL 2018, L 283, s. 1; jäljempänä tukien vastainen asetus).

10

Tukien vastaisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa otetaan käyttöön lopullinen tasoitustulli tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa. Saman asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa kyseisen tasoitustullin määräksi vahvistettiin kyseistä tuotetta valmistavasta yrityksestä riippuen 3,75–57,28 euroa tarkasteltavana olevan tuotteen yksikköä kohden.

11

Tukien vastaisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa muutetaan lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen 1 artiklan 2 ja 3 kohta. Kyseisen muutoksen jälkeen lopullisen polkumyyntitullin määrää pienennettiin kyseistä tuotetta valmistavasta yrityksestä riippuen 0–38,98 euroon kyseisen tuotteen yksikköä kohden.

12

Yhteenvetona voidaan todeta, että lopullista polkumyyntitullia koskevassa asetuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna, ja tukien vastaisessa asetuksessa (jäljempänä yhdessä riidanalaiset asetukset) sovellettavat lopulliset polkumyyntitullit ja tasoitustullit, jotka ilmaistiin euroina kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen yksikköä kohden, olivat lopulta seuraavat:

23

Asiassa T‑30/19 kantajat vaativat lopulta, että unionin yleinen tuomioistuin

24

Asiassa T‑72/19 kantajat vaativat lopulta, että unionin yleinen tuomioistuin

25

Komissio, jota väliintulija pääasiallisesti tukee, vaatii molemmissa asioissa, että unionin yleinen tuomioistuin

52

Komissio katsoo lähinnä, ettei Weifang Yuelong Rubberilla ja Hefei Wanli Tirellä ole asiavaltuutta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan toisen ja kolmannen osan perusteella siltä osin kuin riidanalaiset asetukset eivät yhtäältä koske niitä erikseen ja kyseiset asetukset edellyttävät toisaalta niitä koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä.

53

Kantajat kiistävät komission väitteet.

54

Käsiteltävien asioiden olosuhteissa on aluksi tarkasteltava sitä, onko kantajilla asiavaltuus SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen osan perusteella.

55

Tältä osin on muistutettava, että jotta kanne voidaan ottaa tutkittavaksi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen osan perusteella, kolmen edellytyksen on täytyttävä samanaikaisesti. Ensinnäkin riidanalaisen toimen on nimittäin oltava luonteeltaan sääntelytoimi, sen on toiseksi koskettava kantajaa suoraan, eikä se kolmanneksi voi edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä.

56

SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa tarkoitetusta sääntelytoimen käsitteestä on ensinnäkin todettava, että se koskee lähtökohtaisesti kaikkia yleisesti sovellettavia toimia lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä toimia lukuun ottamatta (ks. vastaavasti tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 23 ja 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Eron tekeminen lainsäädäntötoimen tai muun kuin lainsäädäntötoimen välillä perustuu EUT‑sopimuksen mukaan siihen, onko toimen hyväksymistä edeltänyt menettely ollut lainsäätämisjärjestys (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2017, Slovakia ja Unkari v. neuvosto, C‑643/15 ja C‑647/15, EU:C:2017:631, 58 kohta ja määräys 6.9.2011, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, T‑18/10, EU:T:2011:419, 65 kohta).

57

Käsiteltävissä asioissa kyseessä olevat riidanalaiset asetukset ovat yhtäältä yleisesti sovellettavia, koska niissä otetaan käyttöön lopullisia polkumyynti- ja tasoitustulleja kaikkien muiden kuin kyseisissä asetuksissa nimeltä mainittujen yritysten valmistamien tuotteiden tuonnissa. Ne eivät ole toisaalta lainsäädäntötoimia, koska niitä ei ole annettu tavallisen tai erityisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Kyseiset asetukset ovat siten SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa osassa tarkoitettuja sääntelytoimia siltä osin kuin ne koskevat Weifang Yuelong Rubberia ja Hefei Wanli Tireä.

58

Toiseksi siitä, että toimen on koskettava kantajaa suoraan, on todettava, että kyseisen edellytyksen mukaan riidanalaisella toimenpiteellä on oltava välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan, eikä se saa jättää niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59

Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että toimet, joilla otetaan käyttöön polkumyynti- tai tasoitustulleja, koskevat suoraan yrityksiä, jotka ovat sekä kyseessä olevan tuotteen tuottajia että viejiä ja joita syytetään polkumyynti- tai tukikäytännöistä, sillä viejän asema on tässä suhteessa olennaisen tärkeää (ks. vastaavasti tuomio 28.2.2019, neuvosto v. Growth Energy ja Renewable Fuels Association, C‑465/16 P, EU:C:2019:155, 73 ja 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.2.2019, neuvosto v. Marquis Energy, C‑466/16 P, EU:C:2019:156, 48 ja 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60

Käsiteltävissä asioissa riidanalaisissa asetuksissa otetaan yhtäältä käyttöön lopullisia polkumyynti- ja tasoitustulleja Weifang Yuelong Rubberin ja Hefei Wanli Tiren kaltaisten ”kaikkien muiden yritysten”, joita ei mainita nimeltä kyseisissä asetuksissa, valmistamien tuotteiden tuonnissa.

61

Toisaalta Weifang Yuelong Rubber ja Hefei Wanli Tire ovat kantajien mukaan vientiä harjoittavia tuottajia. Komissio ei kiistä sitä, että ne ovat viejiä. Se nimittäin luokittelee ne vientiä harjoittaviksi tuottajiksi prosessinjohtotoimiin antamissaan vastauksissa.

62

Tästä seuraa, että riidanalaisilla asetuksilla on välittömiä vaikutuksia Weifang Yuelong Rubberin ja Hefei Wanli Tiren oikeusasemaan, koska niillä muutetaan kyseisten yritysten tuotteiden unioniin kohdistuvaan tuontiin sovellettavia kauppajärjestelyjä.

63

Riidanalaisissa asetuksissa lisäksi velvoitetaan jäsenvaltioiden tulliviranomaiset kantamaan käyttöön otetut tullit jättämättä niille minkäänlaista harkintavaltaa (ks. vastaavasti tuomio 25.9.1997, Shanghai Bicycle v. neuvosto, T‑170/94, EU:T:1997:134, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64

Näissä olosuhteissa riidanalaiset asetukset koskevat Weifang Yuelong Rubberia ja Hefei Wanli Tireä suoraan.

65

Kolmanneksi täytäntöönpanotoimenpiteistä on muistutettava, että kun arvioidaan sitä, edellyttääkö sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on kiinnitettävä huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen osan perusteella. On siis merkityksetöntä, edellyttääkö kyseinen toimi täytäntöönpanotoimenpiteitä muihin yksityisiin nähden (ks. tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66

Tässä yhteydessä pitää paikkansa, että tullijärjestelmässä, sellaisena kuin se otettiin käyttöön unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 952/2013 (EUVL 2013, L 269, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi) ja johon riidanalaiset asetukset kuuluvat, säädetään, että kyseisissä asetuksissa vahvistetut tullit kannetaan kaikissa tapauksissa kansallisten viranomaisten toteuttamien toimien perusteella (tuomio 10.12.2015, Kyocera Mita Europe v. komissio, C‑553/14 P, ei julkaistu, EU:C:2015:805, 49 kohta). Tullikoodeksin 102 artiklassa säädetty tullivelan tiedoksi antaminen velalliselle on nimittäin kansallisten viranomaisten toteuttama velallista koskeva riidanalaisten asetusten täytäntöönpanotoimenpide (ks. vastaavasti määräys 21.1.2014, Bricmate v. neuvosto, T‑596/11, ei julkaistu, EU:T:2014:53, 71 kohta ja määräys 14.9.2021, Far Polymers ym. v. komissio, T‑722/20, ei julkaistu, EU:T:2021:598, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

On kuitenkin kiistatonta, että polkumyynti- ja tasoitustulleja maksavat ne, jotka tuovat kyseistä tuotetta EU:hun, eivätkä vientiä harjoittavat tuottajat (ks. vastaavasti tuomio 3.5.2018, Distillerie Bonollo ym. v. neuvosto, T‑431/12, EU:T:2018:251, 62 kohta ja julkisasiamies Tanchevin ratkaisuehdotus Changmao Biochemical Engineering v. Distillerie Bonollo ym., C‑461/18 P, EU:C:2020:298, 88 kohta).

68

Vientiä harjoittaville tuottajille ei näin ollen yleensä ilmoiteta tullivelasta, koska ne eivät ole tullivelallisia, eikä niille siten anneta kyseistä velkaa tiedoksi. Tästä seuraa, etteivät ne – toisin kuin tuojat – voi hyödyntää tehokkaasti tullikoodeksin 44 artiklassa säädettyjä oikeussuojakeinoja kansallisten tulliviranomaisten tekemiä päätöksiä vastaan. Vientiä harjoittavat tuottajat voisivat jäädä ilman tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa, jos niillä ei olisi oikeussuojakeinoa unionin tuomioistuimissa riidanalaisten asetusten laillisuuden kyseenalaistamiseksi.

69

Tästä seuraa, että on olemassa tuojia koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä polkumyynti- ja tasoitustullien määrän sen kantamista varten vahvistavien kansallisten viranomaisten toteuttamien toimien muodossa (tuomio 18.10.2018, Rotho Blaas, C‑207/17, EU:C:2018:840, 16, 17, 38 ja 39 kohta ja tuomio 19.9.2019, Trace Sport, C‑251/18, EU:C:2019:766, 18 ja 31 kohta), mutta ei sen sijaan vientiä harjoittavia tuottajia koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä.

70

Näissä olosuhteissa on katsottava, etteivät riidanalaiset asetukset edellytä Weifang Yuelong Rubberia ja Hefei Wanli Tireä koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä.

71

Kantajilla on edustavina järjestöinä siten SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen osan perusteella asiavaltuus riitauttaa Weifang Yuelong Rubberin ja Hefei Wanli Tiren valmistamille tuotteille määrätyt lopulliset polkumyynti- ja tasoitustullit.

[– –]

98

Kantajat esittävät kanteidensa tueksi kummassakin asiassa kuusi kanneperustetta.

99

Ensimmäisistä viidestä kanneperusteesta ensimmäiset koskevat vahinkoindikaattorien analysoinnissa tehtyjä virheitä, toiset uusien ja uudelleen pinnoitettujen pneumaattisten renkaiden välisiä eroja, kolmannet hintavaikutusten ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korvaavan tason määrittämisessä tehtyjä virheitä, neljännet tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin ja kyseisen vahingon välisen syy-yhteyden virheellistä analysointia ja viidennet puolustautumisoikeuksien loukkaamista.

100

Kuudes kanneperuste koskee asiassa T‑30/19 polkumyyntimarginaalia määritettäessä tehdyn välillisten verojen oikaisemisen laittomuutta ja asiassa T‑72/19 polkumyynnin vastaisen perusasetuksen rikkomista.

[– –]

104

Kolmansissa kanneperusteissa kantajat väittävät, että komissio rikkoi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin tai tuetun tuonnin hintavaikutuksia ja vahingon korvaavaa tasoa määrittäessään asiassa T‑30/19 polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja 3 kohtaa sekä 9 artiklan 4 kohtaa ja asiassa T‑72/19 tukien vastainen perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 2 kohtaa sekä 15 artiklan 1 kohtaa.

105

Erityisesti kolmansien kanneperusteiden toisessa osassa kantajat väittävät lähinnä, että komissio käytti virheellisesti perustana laskennallisesti muodostettuja tuontihintoja hinnan alittavuuden laskennassa.

106

Ensimmäisessä väitteessä kantajat väittävät, ettei hinnan alittavuuden laskennassa voida lähtökohtaisesti käyttää laskennallisesti muodostettuja tuontihintoja eli polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti laskennallisesti muodostettuja vientihintoja, koska se perustuu teoreettisiin hintoihin eikä asiakkaiden unionissa havaitsemiin ja mieltämiin todellisiin hintoihin.

107

Toisessa väitteessä kantajat väittävät, että laskennallisesti muodostettujen tuontihintojen käytön vuoksi komissio ei voinut käsiteltävissä asioissa vertailla tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihintaa ja unionin tuotannonalan valmistaman samankaltaisen tuotteen hintaa tasapuolisesti eli samassa kaupan portaassa.

108

Tarkastellessaan unionin tuottajien niihin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta unionissa toteuttamaa myyntiä komissio otti kantajien mukaan huomioon kyseisten yksikköjen ensimmäisiltä etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamat hinnat, joihin sisällytettiin myyntikustannukset, hallinnolliset kulut ja muut yleiset kulut (jäljempänä myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset) sekä kyseisten yksikköjen saama voitto. Kantajat väittävät sen sijaan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien niihin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta unionissa toteuttaman myynnin yhteydessä, että komissio kieltäytyi ottamasta huomioon kyseisten yksikköjen ensimmäisiltä etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia hintoja ja käytti perustana laskennallisesti muodostettuja tuontihintoja vähentämällä niistä ja jättämällä siten pois myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kyseisten yksikköjen saaman voiton. Kantajien mukaan komissio laski siten saman myyntimallin tapauksessa tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihinnan ja unionin tuotannonalan valmistaman samankaltaisen tuotteen hinnan eri tavoin eikä siksi vertaillut näitä hintoja tasapuolisesti. Näin tehdessään komissio suurensi vahinkomarginaalia kohtuuttomasti sekä vääristi vahinkoanalyysia ja syy-yhteyden arviointia.

109

Komissio kiistää kantajien väitteet. Väliintulija ei esitä mitään huomautusta näistä väitteistä.

110

Aluksi on tutkittava kolmansien kanneperusteiden toisen osan toista väitettä.

111

On muistettava, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon määrittäminen perustuu sitä tukevaan näyttöön, ja siihen kuuluu objektiivinen tarkastelu, jossa tarkastellaan yhtäältä polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin tai tuetun tuonnin määrää ja tämän tuonnin vaikutusta samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla ja toisaalta kyseisen tuonnin vaikutuksia mainittuun tuotannonalaan.

112

Erityisesti siltä osin kuin on kyse polkumyynnillä tapahtuvan tai tuetun tuonnin vaikutuksesta hintoihin polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädetään velvollisuus tutkia, onko kyseisessä tuonnissa esiintynyt merkittävää alihinnoittelua suhteessa unionin tuotannonalan valmistaman samankaltaisen tuotteen hintaan tai onko tällaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin aiheutunut merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti merkittävästi estänyt sellaisia hinnankorotuksia, joita muuten olisi tehty.

113

Polkumyynnin vastaisessa perusasetuksessa ja tukien vastaisessa perusasetuksessa ei määritellä hinnan alittavuuden käsitettä eikä säädetä mainitun alittavuuden laskentamenetelmää (tuomio 10.4. 2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑301/16, EU:T:2019:234, 175 kohta ja tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑300/16, EU:T:2019:235, 238 kohta).

114

Kyseessä olevan tuonnin hinnan alittavuus lasketaan polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti sen määrittämiseksi, onko unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinkoa kyseisen tuonnin takia. Tätä laskelmaa käytetään laajemmin kyseisen vahingon arvioimiseen ja vahinkomarginaalin eli vahingon poistavan tason määrittämiseen. Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetty velvollisuus tarkastella objektiivisesti polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin tai tuetun tuonnin vaikutuksia edellyttää, että tarkasteltavana olevan tuotteen ja unionin tuotannonalan valmistaman samankaltaisen tuotteen hintoja verrataan tasapuolisesti unionin alueella tapahtuvan myynnin yhteydessä. Kyseisen vertailun tasapuolisuuden turvaamiseksi hintoja on verrattava samassa kaupan portaassa. Vertaamalla toisiinsa eri kaupan portaissa saatuja hintoja siten, että ei oteta huomioon kaikkia siihen kaupan portaaseen liittyviä kustannuksia, joka on otettava huomioon, saadaan väistämättä keinotekoisia tuloksia, joiden perusteella ei voida arvioida oikein unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa. Tällainen tasapuolinen vertailu on kyseiselle tuotannonalalle aiheutuneen vahingon laskennan lainmukaisuuden edellytys (tuomio 17.2.2011, Zhejiang Xinshiji Foods ja Hubei Xinshiji Foods v. neuvosto, T‑122/09, ei julkaistu, EU:T:2011:46, 79 ja 85 kohta; tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑301/16, EU:T:2019:234, 176 kohta ja tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑300/16, EU:T:2019:235, 239 kohta).

115

Lisäksi on muistutettava, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon olemassaolon ja määrän sekä syy-yhteyden olemassaolon määrittäminen edellyttää sellaisten monitahoisten taloudellisten tilanteiden arviointia, joissa unionin toimielimillä on laaja harkintavalta (ks. vastaavasti tuomio 10.9.2015, Bricmate, C‑569/13, EU:C:2015:572, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), joten tällaisen arvioinnin tuomioistuinvalvonnan on oltava rajallista edellä 102 ja 103 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti. Tämä laaja harkintavalta ja rajallinen tuomioistuinvalvonta koskevat pääsääntöisesti myös hinnan alittavuuden marginaalin laskentamenetelmän valintaa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 16.12.2011, Dashiqiao Sanqiang Refractory Materials v. neuvosto, T‑423/09, EU:T:2011:764, 41 kohta).

116

Väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149 perustelukappaleessa ja tukien vastaisen asetuksen johdanto-osan 658 perustelukappaleessa komissio totesi määrittäneensä hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

117

Ensimmäisten vertailtavien hintojen, nimittäin unionin tuottajien hintojen, osalta komissio täsmensi lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 178 perustelukappaleessa ja tukien vastaisen asetuksen johdanto-osan 685 perustelukappaleessa niiden kustannusten luonnetta, jotka vähennettiin ensimmäisiltä etuyhteydettömiltä asiakkailta veloitetuista hinnoista, jotta ne voitiin mukauttaa noudettuna lähettäjältä ‑tasolle. Se selitti vähentäneensä ”kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannuksia, alennuksia ja palkkioita”. Komissio totesi lisäksi, ettei se sen sijaan vähentänyt ”välillisiä myynti-, T&K-, rahoitus- ja markkinointikustannuksia eikä voittoa”.

118

Komissio vahvisti lisäksi prosessinjohtotoimiin antamassaan kirjallisessa vastauksessa, että tapauksissa, joissa samankaltaista tuotetta pidetään kaupan unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta, se oli ottanut huomioon kyseisten yksikköjen ensimmäisiltä etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamat jälleenmyyntihinnat eikä ollut vähentänyt myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia eikä kyseisten yksikköjen voittoa.

119

Toisten vertailtavien hintojen, nimittäin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hintojen, yhteydessä komissio oikeutti lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 166–171 perustelukappaleessa ja tukien vastaisen asetuksen johdanto-osan 673–678 perustelukappaleessa laskennallisesti muodostettujen tuontihintojen käytön silloin, kun vientiä harjoittava tuottaja ja tuoja ovat etuyhteydessä. Se muodosti siksi tuontihinnat laskennallisesti käyttämällä lähtökohtana etuyhteydessä olevien tuojien ensimmäisiltä etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia jälleenmyyntihintoja.

120

Erityisesti lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 171 perustelukappaleessa ja tukien vastaisen asetuksen johdanto-osan 678 perustelukappaleessa komissio selitti, että ”tasapuolisen vertailun mahdollistamiseksi on – – perusteltua vähentää myynti- hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto etuyhteydessä olevan tuojan etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuvan jälleenmyynnin hinnasta, jotta saadaan luotettava [hinta unionin rajalla]”.

121

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikista edellä 116–120 kohdassa mainituista seikoista ilmenee yhtäältä, että komissio käytti unionin tuottajien hinnoissa perustana unionin tuottajien ensimmäisiltä etuyhteydettömiltä asiakkailta joko suoraan tai kyseisiin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta veloittamia myynti- tai jälleenmyyntihintoja. Jälkimmäisessä tapauksessa hinnan alittavuuden laskennassa huomioon otettuun samankaltaisen tuotteen hintaan sisältyvät myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen voitto.

122

Toisaalta komissio käytti kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hintojen yhteydessä perustana todellisia tai laskennallisesti muodostettuja tuontihintoja unionin rajalla. Kyseiset hinnat voivat olla joko kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ensimmäisiltä etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia todellisia hintoja tai komission laskennallisesti muodostamia etuyhteydessä oleville tuojille suuntautuvan myynnin teoreettisia hintoja. Jälkimmäisessä tapauksessa hinnan alittavuuden laskennassa huomioon otettu tarkasteltavana olevan tuotteen hinta ei sisällä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia eikä kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen saamaa voittoa.

123

Edellä 116–122 kohdassa kuvaillun laskentamenetelmän perusteella ja kuten lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 160 ja 162 perustelukappaleesta sekä tukien vastaisen asetuksen johdanto-osan 659 ja 667 perustelukappaleesta ilmenee, komissio totesi, että yleinen hinnan alittavuuden taso oli noin 21 prosenttia. Se totesi lisäksi, että painotettu keskimääräinen hinnan alittavuuden marginaali on 18–24 prosenttia riidanalaisissa asetuksissa määritellyissä kolmessa pneumaattisten renkaiden laatuluokassa (18–20 prosenttia luokassa 1 ja 22–24 prosenttia luokissa 2 ja 3).

124

Otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio täsmensi lisäksi ensimmäistä kertaa unionin yleisessä tuomioistuimessa, että hinnan alittavuuden marginaalit olivat 30,0 prosenttia Xingyuan-ryhmän valmistamissa tuotteissa, 19,3 prosenttia Giti-ryhmän valmistamissa tuotteissa, 22,2 prosenttia Aeolus-ryhmän valmistamissa tuotteissa ja 17,6 prosenttia Hankook-ryhmän valmistamissa tuotteissa.

125

Ottaen huomioon edellä 116–122 kohdassa esitetyt huomautukset käsiteltävissä asioissa on todettava, että komissio otti hinnan alittavuuden laskennassa ensimmäisiltä etuyhteydettömiltä asiakkailta veloitetut myyntihinnat järjestelmällisesti huomioon käytetyistä jakelukanavista riippumatta unionin tuotannonalan mutta ei kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteydessä.

126

Tapauksissa, joissa unionin tuottajat tai kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat myyvät tuotteitaan niihin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta, komissio nimittäin käytti perustana unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen veloittamia hintoja ja otti kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen veloittamien hintojen sijaan huomioon unionin rajalla sovellettavat laskennallisesti muodostetut tuontihinnat.

127

Kuten kantajat väittävät, saman myyntimallin, jossa käytetään etuyhteydessä olevia myyntiyksikköjä, tapauksessa komissio kohteli siten unionin tuottajien ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myyntejä eri tavoin ottaen ensin mainittujen kohdalla huomioon ensimmäisiltä etuyhteydettömiltä asiakkailta veloitetut jälleenmyyntihinnat ja jälkimmäisten kohdalla unionin rajalla sovellettavat laskennallisesti muodostetut myyntihinnat.

128

Unionin yleinen tuomioistuin on todennut tällaisen jakelumallin yhteydessä, että koska komissio kuitenkin käytti unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen osalta ensimmäisille riippumattomille ostajille suuntautuvan myynnin hintoja, vaatimus hintojen vertailemisesta samassa kaupan portaassa velvoitti sen vertailemaan niitä tarkasteltavana olevan tuotteen osalta ensimmäisille riippumattomille ostajille suuntautuvan myynnin hintoihin (ks. vastaavasti tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑301/16, EU:T:2019:234, 183 kohta ja tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑300/16, EU:T:2019:235, 247 kohta).

129

On nimittäin huomautettava, että se, ettei tuottaja pidä tuotteita kaupan suoraan vaan myyntiyksiköiden kautta, merkitsee, että kyseisillä yksiköillä on omat kustannukset ja oma voittomarginaali, joten ne perivät riippumattomilta asiakkailta yleensä korkeampia hintoja kuin tuottajat perivät suorista myynneistä tällaisille ostajille, eikä myyntiyksiköiden perimiä hintoja siis voida rinnastaa tuottajien perimiin hintoihin (tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑301/16, EU:T:2019:234, 184 kohta ja tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑300/16, EU:T:2019:235, 248 kohta).

130

Käsiteltävissä asioissa komissio sisällytti samankaltaisen tuotteen hintaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen saaman voiton, mutta ei sisällyttänyt tarkasteltavana olevan tuotteen hintaan vastaavia kustannuksia ja vastaavaa kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen saamaa voittoa. Komissio siis otti samankaltaisen tuotteen osalta huomioon hinnan, jota oli korotettu suhteessa tarkasteltavana olevan tuotteen hintaan ja joka näin ollen oli epäedullisempi kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden myynti unionissa tapahtui kokonaan tai osittain myyntiyksikköjen kautta (ks. analogisesti tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑301/16, EU:T:2019:234, 185 kohta ja tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑300/16, EU:T:2019:235, 249 kohta).

131

Näissä olosuhteissa on todettava, että myyntien tapahtuessa etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta hinnan alittavuutta ei ilmeisesti laskettu vertailemalla hintoja tasapuolisesti samassa kaupan portaassa (ks. analogisesti tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑301/16, EU:T:2019:234, 188 kohta ja tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑300/16, EU:T:2019:235, 252 kohta).

132

Komission esittämillä vastaväitteillä ei kyseenalaisteta tätä päätelmää.

133

Komissio väittää ensinnäkin lähinnä, ettei se, myyvätkö vientiä harjoittavat tuottajat tuotteitaan unionissa suoraan etuyhteydettömille asiakkaille vai niihin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta, eikä se, myyvätkö ne tuotteitaan tuojille vai loppukäyttäjille, vaikuta markkinoilla käytävän hintakilpailun toteutumistapaan. Se selittää, että vientiä harjoittavien tuottajien käyttämästä jakelukanavasta ja asiakastyypistä riippumatta tarkasteltavana oleva tuote kilpailee unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen kanssa heti rajan ylittämisen jälkeen. Komission mukaan tuontihinnat unionin rajalla ovat siten edelleen merkityksellisiä, ja niitä voidaan verrata unionin tuotannonalan joko suoraan (noudettuna lähettäjältä ‑hinnat) tai etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta (noudettuna sivuliikkeestä ‑hinnat) toteutuneiden myyntien hintoihin samassa kaupan portaassa. Komission mielestä tämän lähestymistavan ansiosta saman vientiä harjoittavan tuottajan tai eri vientiä harjoittavien tuottajien, jotka ovat järjestäneet jakelukanavansa eri tavoin, suoria myyntejä (etuyhteydettömille asiakkaille) ja epäsuoria myyntejä (etuyhteydessä oleville myyntiyksiköille) voidaan kohdella samalla tavoin.

134

Tässä yhteydessä on aluksi muistutettava, että käsiteltävä väite koskee ainoastaan sitä, vertailiko komissio käsiteltävissä asioissa hintoja tasapuolisesti samassa kaupan portaassa. Kyseistä väitettä tarkasteltaessa ei ole välttämättä tarpeen määrittää, missä kaupan portaassa hintoja voitiin tai täytyi vertailla, eikä arvioida yleisesti unionin rajalla sovellettavien tuontihintojen merkityksellisyyttä ja sitä, oliko jotkin hinnat täysin laillista muodostaa laskennallisesti hinnan alittavuuden laskentaa varten. Nämä kysymykset liittyvät näet yhtäältä erilliseen väitteeseen, nimittäin kolmansien kanneperusteiden toisen osan ensimmäiseen väitteeseen (ks. edellä 106 kohta). Riippumatta komission valitseman kaupan portaan laillisuudesta ja merkityksellisyydestä vientiä harjoittavien tuottajien tai unionin tuottajien kannalta kyseisen toimielimen suorittaman hintavertailun on toisaalta oltava aina tasapuolista ja koskettava samassa kaupan portaassa olevia hintoja.

135

Komissio väittää kuitenkin lähinnä, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hintojen yhteydessä unionin rajalla sovellettavat tuontihinnat ovat aina merkityksellisiä siitä riippumatta, onko kyse etuyhteydettömiltä asiakkailta veloitetuista todellisista hinnoista vai etuyhteydessä olevilta myyntiyksiköiltä oletettavasti veloitetuista laskennallisesti muodostetuista hinnoista.

136

Komission omaksuma ja kannattama lähestymistapa tarkoittaa tältä osin sitä, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamat hinnat ja samojen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien niihin etuyhteydessä olevilta myyntiyksiköiltä veloittamat hinnat ovat samassa kaupan portaassa. Yleisemmin tästä lähestymistavasta seuraa lisäksi implisiittisesti mutta väistämättä, että kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamat myyntihinnat ja kyseisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen tällaisilta asiakkailta veloittamat jälleenmyyntihinnat eivät ole samassa kaupan portaassa.

137

Jos tätä lähestymistapaa pidetään asianmukaisena, sillä voidaan tietenkin perustella laskennallisesti muodostettujen tuontihintojen käyttö silloin, kun kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat pitävät tuotteitaan kaupan kokonaan tai osittain niihin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta.

138

Kyseinen lähestymistapa ei sen sijaan lähtökohtaisesti oikeuta sitä, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuontihintoja, jotka ovat todellisia myyntihintoja myytäessä etuyhteydettömille asiakkaille ja laskennallisesti muodostettuja hintoja myytäessä kyseisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä oleville myyntiyksiköille (hintoja, jotka eivät sisällä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia eivätkä kyseisten yksikköjen voittoa), vertaillaan, kuten käsiteltävissä asioissa, erityisesti unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamiin jälleenmyyntihintoihin (myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kyseisten yksikköjen voiton sisältämiin hintoihin). Viimeksi mainitut hinnat ovat nimittäin yleensä myöhemmässä kaupan portaassa kuin muut sekä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien että unionin tuottajien osalta huomioon otetut hinnat.

139

Viime kädessä komission olisi pitänyt kyseisen lähestymistavan perusteella ottaa loogisesti huomioon myös unionin tuottajien kannalta ainoana kaupan portaana porras, jolla unionin tuottajat myyvät tuotteitaan kaikille asiakkailleen – sekä etuyhteydettömille asiakkaille että kyseisiin tuottajiin etuyhteydessä oleville myyntiyksiköille. Tällöin komission olisi täytynyt muodostaa laskennallisesti unionin tuottajien myyntihinnat näiden myydessä tuotteitaan niihin etuyhteydessä oleville myyntiyksiköille ja näin ollen vähentää ja siten jättää pois myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen voitto.

140

Muussa tapauksessa olisi pitänyt osoittaa, että kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevilla myyntiyksiköillä ja unionin tuottajiin etuyhteydessä olevilla myyntiyksiköillä on erilaiset taloudelliset roolit.

141

Komissio kuitenkin toteaa käsiteltävissä asioissa ainoastaan, että unionin tuottajien ensimmäisiltä etuyhteydettömiltä asiakkailta suoraan veloittamat myyntihinnat (noudettuna lähettäjältä ‑hinnat) ja kyseisiin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen tällaisilta asiakkailta veloittamat jälleenmyyntihinnat (noudettuna sivuliikkeestä ‑hinnat) ovat samassa kaupan portaassa. Se ei selitä, miten tämä on mahdollista, kun se katsoo samaan aikaan implisiittisesti mutta väistämättä, etteivät kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ensimmäisiltä etuyhteydettömiltä asiakkailta suoraan veloittamat myyntihinnat ja kyseisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen tällaisilta asiakkailta veloittamat jälleenmyyntihinnat ole samassa kaupan portaassa (ks. edellä 136 kohta).

142

Vastatessaan istunnossa esitettyyn kysymykseen komissio totesi, että unionin tuottajat ja niihin etuyhteydessä olevat myyntiyksiköt voitaisiin rinnastaa yksiin taloudellisiin yksikköihin, koska kyseiset etuyhteydessä olevat myyntiyksiköt suorittavat tavallisesti sisäiselle myyntiosastolle kuuluvia tehtäviä.

143

On kuitenkin huomautettava, että komissio totesi myös lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 105 perustelukappaleessa ja kirjelmissään yhtäältä, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ja niihin etuyhteydessä olevat myyntiyksiköt ovat etenkin Hankook-ryhmässä yksiä taloudellisia yksikköjä, ja toisaalta, ettei tällaisten yksien taloudellisten yksikköjen olemassaolo estä komissiota muodostamasta laskennallisesti tuontihintoja.

144

Näissä olosuhteissa komissio ei osoita eikä edes väitä, että unionin tuottajiin ja kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevilla myyntiyksiköillä on erilaiset taloudelliset roolit, joten myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kyseisten etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen voitto olisi sisällytettävä samankaltaisen tuotteen hintaan mutta ei tarkasteltavana olevan tuotteen hintaan.

145

Vaikka komission lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon ainoastaan todelliset tai laskennallisesti muodostetut tuontihinnat unionin rajalla, pidettäisiin asianmukaisena, se ei näin ollen osoita käsiteltävissä asioissa, että kyseisten hintojen vertailu unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen ensimmäisiltä etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamiin jälleenmyyntihintoihin on tasapuolista vertailua.

146

Toiseksi perustellakseen unionin rajalla sovellettujen laskennallisesti muodostettujen tuontihintojen käyttöä komissio vetoaa yhtäältä lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien alumiinifoliorullien tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 11.3.2013 annettuun neuvoston täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 217/2013 (EUVL 2013, L 69, s. 11) (kyseisen täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 51–59 perustelukappale) sekä toisaalta Maailman kauppajärjestön paneelin 25.9.2013 hyväksymään raporttiin asiassa ”China – Anti-Dumping and Countervailing Duty Measures on Broiler Products from the United States” (WT/DS 427/R) (kyseisen raportin 7.485–7.489 kohta).

147

Tästä on riittävää todeta, että sekä edellä 146 kohdassa mainitussa täytäntöönpanoasetuksessa että edellä 146 kohdassa mainitussa raportissa unionin rajalla sovellettuja laskennallisesti muodostettuja tuontihintoja oli vertailtu unionin tuottajien veloittamiin myyntihintoihin eikä kyseisiin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen veloittamiin jälleenmyyntihintoihin. Komission mainitsemat esimerkit ovat siten merkityksettömiä käsiteltävinä olevien asioiden ratkaisemisen kannalta.

148

Kolmanneksi komissio väittää, että 10.4.2019 annettuun tuomioon Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio (T‑301/16, EU:T:2019:234) ja 10.4.2019 annettuun tuomioon Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio (T‑300/16, EU:T:2019:235) johtanut tilanne oli hyvin erityinen, sillä ainoastaan kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa oli toiminut yhteistyössä tutkimuksessa ja ”valtaosa” kyseessä olevan vientiä harjoittavan tuottajan myynneistä oli toteutettu siihen etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta. Tätä ratkaisua ei siten voida soveltaa automaattisesti nyt käsiteltäviin asioihin, joissa kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta tapahtuvien myyntien osuus on huomattavasti pienempi.

149

Tässä yhteydessä on todettava yhtäältä, että hintoja on vertailtava samassa kaupan portaassa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien määrästä riippumatta, ja toisaalta, ettei tätä velvoitetta sovelleta ainoastaan silloin, kun vientiä harjoittavat tuottajat toteuttavat ”valtaosan” myynneistään etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta. Edellä 114 ja 148 kohdassa mainituissa tuomioissa esitettyjä periaatteita voidaan siis soveltaa täysimääräisesti käsiteltävissä asioissa.

150

Lisäksi on huomautettava, että komission tietojen mukaan otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien niihin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta toteuttamien myyntien osuus on 0 prosenttia Xingyuan-ryhmässä, 34 prosenttia Giti-ryhmässä, 19 prosenttia Aeolus-ryhmässä ja 98,6 prosenttia Hankook-ryhmässä. Prosessinjohtotoimeen antamassaan vastauksessa komissio täsmensi lisäksi, että etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta toteutuneiden myyntien osuus on 46,9 prosenttia kaikista otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myynneistä ja 87 prosenttia kaikkien otokseen valittujen unionin tuottajien myynneistä. Etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta toteutuneiden myyntien osuus on siis suuri tai erittäin suuri, kun kumpaakin otosta tarkastellaan kokonaisuutena.

151

Tämä tilanne ei vaikuta poikkeavan olennaisesti edellä 148 kohdassa mainittujen asioiden tilanteesta. Unionin yleinen tuomioistuin totesi nimittäin näissä asioissa yhtäältä, että kyseessä olevan vientiä harjoittavan tuottajan myynnistä unionissa ”suurin osa” tapahtui siihen etuyhteydessä olevien myyntiyksiköiden kautta, ja toisaalta, että unionin tuotannonalan unionin-myynnistä ”suurin osa” tapahtui kahden yhteistyössä toimineen unionin tuottajan myyntiyksikön kautta (tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑301/16, EU:T:2019:234, 184 ja 185 kohta ja tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑300/16, EU:T:2019:235, 249 kohta).

152

Näissä olosuhteissa edellä 148 kohdassa lyhyesti esitetyt komission vastaväitteet on hylättävä.

153

Näin ollen on vahvistettava päätelmä, jonka mukaan komissio ei selvästikään vertaillut tasapuolisesti hintoja samassa kaupan portaassa ainakaan tapauksissa, joissa sekä tarkasteltavana olevaa tuotetta että samankaltaista tuotetta myydään etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta (ks. edellä 131 kohta).

154

On siksi katsottava, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen laskiessaan riidanalaisissa asetuksissa tarkasteltavana olevan tuotteen hinnan alittavuuden ja että tässä laskennassa on siten rikottu polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

155

Riidanalaisten asetusten kumoamiseen ei riitä se, että komissio on tehnyt virheen hinnan alittavuuden marginaalin laskentamenetelmässä, vaan lisäksi edellytetään, että tämä virhe on vaikuttanut vahingon olemassaolon ja määrän määrittämiseen tai syy-yhteyden analysointiin ja siis riidanalaisten asetusten varsinaiseen sisältöön (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 28.10.2004, Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, T‑35/01, EU:T:2004:317, 167 kohta ja tuomio 25.10.2011, Transnational Company Kazchrome ja ENRC Marketing v. neuvosto, T‑192/08, EU:T:2011:619, 119 kohta).

156

Käsiteltävissä asioissa on siis tutkittava, onko komission tekemä virhe vaikuttanut riidanalaisten asetusten sisältöön. Tätä tutkittaessa on erotettava toisistaan kyseisen virheen mahdollinen vaikutus ensinnäkin hinnan alittavuuden tasoon sekä vahingon ja syy-yhteyden analysointiin ja toiseksi vahinkomarginaaleihin sekä riidanalaisten lopullisten polkumyynti- ja tasoitustullien määrään.

157

Komissio väitti kirjelmissään ja istunnossa, että vaikka sen tekemäksi väitetty virhe näytettäisiin toteen, se ei vaikuttanut olennaisesti hinnan alittavuuden tasoon. Hinnan alittavuus oli komission mukaan merkittävä valtaosassa tuontia.

158

Ensinnäkin komissio toimitti vastausvaiheessa hinnan alittavuutta koskevia vaihtoehtoisia laskelmia kunkin neljän otokseen valitun kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän osalta. Se sisällytti kyseisiin vaihtoehtoisiin laskelmiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kyseisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen voiton. Tämän jälkeen komissio vertaili kutakin liiketoimea, jolla oli yksityiskohtaisempi tuotteen valvontakoodi (jäljempänä PCN-koodi), ja erotti nyt toisistaan neljä asiakastyyppiä, nimittäin ensinnäkin tukkukauppiaat, jakelijat tai kauppiaat, toiseksi vähittäiskauppiaat, kolmanneksi käyttäjät ja neljänneksi muut asiakkaat (esimerkiksi ensiasennusrenkaiden valmistajat, julkisen liikenteen yksiköt ja armeija). Komission vaihtoehtoisten laskelmien mukaan hinnan alittavuus on tosiasiassa hieman suurempi kuin riidanalaisissa asetuksissa kaikissa neljässä otokseen valitussa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmässä todettu alittavuus. Hinnan alittavuus suurentuu nimittäin 30,0 prosentista 32,4 prosenttiin Xingyuan-ryhmässä, 19,3 prosentista 23,1 prosenttiin Giti-ryhmässä, 22,2 prosentista 22,4 prosenttiin Aeolus-ryhmässä ja 17,6 prosentista 19,2 prosenttiin Hankook-ryhmässä.

159

Tässä yhteydessä on todettava, ettei komissio ainoastaan sisällyttänyt vaihtoehtoisiin laskelmiinsa myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen voittoa. Se muutti nimittäin myös toista parametria käyttämällä yksityiskohtaisempaa PCN-koodia, johon sisältyi myös asiakastyyppi. Komissio muutti täten riidanalaisten asetusten perustana olevaa hinnan alittavuuden laskentamenetelmää. Jos unionin yleinen tuomioistuin ottaisi huomioon komission vaihtoehtoiset laskelmat, se korvaisi siten perustelut.

160

On palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei voi kumoamiskanteen yhteydessä korvata riidanalaisen toimen toteuttajan perusteluja omillaan (ks. tuomio 26.10.2016, PT Musim Mas v. neuvosto, C‑468/15 P, EU:C:2016:803, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komissio ei näin ollen voi vedota riidanalaisten asetusten tueksi pätevästi sellaisiin perusteisiin, jotka eivät sisältyneet niihin ja joihin se on vedonnut vasta kanteen nostamisen jälkeen (ks. vastaavasti tuomio 21.3.1996, Farrugia v. komissio, T‑230/94, EU:T:1996:40, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

161

Unionin yleinen tuomioistuin ei voi siten ottaa huomioon komission vastausvaiheessa toimittamia hinnan alittavuutta koskevia vaihtoehtoisia laskelmia arvioidessaan tehdyn virheen vaikutusta hinnan alittavuuden tasoon.

162

Toiseksi komissio toimitti prosessinjohtotoimen jälkeen uusia hinnan alittavuutta koskevia vaihtoehtoisia laskelmia, joissa se ainoastaan sisällytti hintoihin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen voiton, mutta ei muuttanut riidanalaisissa asetuksissa käytettyä PCN-koodia. Komission mukaan näiden uusien vaihtoehtoisten laskelmien jälkeen hinnan alittavuus pysyy 30,0 prosentissa Xingyuan-ryhmässä ja pienenee 19,3 prosentista 18,5 prosenttiin Giti-ryhmässä, 22,2 prosentista 16,8 prosenttiin Aeolus-ryhmässä ja 17,6 prosentista 7,3 prosenttiin Hankook-ryhmässä.

163

Jos nämä laskelmat pitävät paikkansa (mikä komission on varmistettava, jos kanteet hyväksytään), kyseisten uusien vaihtoehtoisten laskelmien avulla voidaan arvioida käytettyjä hinnan alittavuuden tasoja, jotka määritettiin kantajien suosittelemalla menetelmällä, jossa hintaan sisällytettiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen voitto sekä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien että unionin tuottajien kohdalla. Tällainen menetelmä mahdollisti hintojen tasapuolinen vertailun tapauksissa, joissa sekä tarkasteltavana olevaa tuotetta että samankaltaista tuotetta myydään etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta.

164

Uusista vaihtoehtoisista laskelmista ilmenee, että jos komissio olisi noudattanut kantajien suosittelemaa menetelmää, hinnan alittavuus olisi olut pienempi kolmessa otokseen valitussa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmässä, nimittäin Giti-, Aeolus- ja Hankook-ryhmissä. Komission toimittamista tiedoista, jotka koskevat kunkin otokseen valitun kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän suhteellista painoarvoa kyseisten ryhmien vientimyynnin kokonaismäärässä (17 % Xingyuan-ryhmällä, 30 % Giti-ryhmällä, 17 % Aeolus-ryhmällä ja 36 % Hankook-ryhmällä), ilmenee, että Giti-, Aeolus- ja Hankook-ryhmien yhteisosuus on 83 prosenttia otoksen vientimyynnin kokonaismäärästä. Todettu ero on lisäksi merkittävä ainakin kahdessa näistä rymistä, nimittäin Aeolus- ja Hankook-ryhmissä, joiden yhteisosuus kyseisistä myynneistä on 53 prosenttia.

165

Kun otetaan huomioon erityisesti otokseen valittujen eri kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien suhteellinen painoarvo, näissä olosuhteissa on selvää, että myös otoksen hinnan alittavuuden kokonaistaso olisi ollut huomattavasti pienempi, jos komissio olisi noudattanut kantajien suosittelemaa menetelmää. Painotettu keskimääräinen hinnan alittavuuden marginaali olisi ollut siten huomattavasti pienempi kuin riidanalaisissa asetuksissa käytetty 21 prosenttia (edellä 123 kohta).

166

Kyseessä olevat uudet vaihtoehtoiset laskelmat osoittavat näin ollen, että komission tekemä virhe saattoi vaikuttaa hinnan alittavuuden tasoon ja johti käsiteltävissä asioissa kyseisen hinnan alittavuuden merkittävään yliarviointiin.

167

On selvää, että myös kyseisten uusien vaihtoehtoisten laskelmien jälkeen hinnan alittavuuden marginaali pysyy samana Xingyuan-ryhmässä ja on edelleen huomattava muissa neljässä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmässä, kuten komissio toteaa.

168

On kuitenkin huomautettava, että komissio totesi unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja syy-yhteyden olemassaolon pelkästään hinnan alittavuuden 21 prosentin kokonaistason eikä neljän otokseen valitun kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän yksittäisten hinnan alittavuuden tasojen perusteella (ks. edellä 123 kohta). Tämä hinnan alittavuuden kokonaistaso olisi ollut huomauttavasti pienempi, jos komissio ei olisi tehnyt väitettyä virhettä (ks. edellä 165 kohta).

169

Kolmanneksi komissio vetoaa tuontitilastoihin, nimittäin Eurostatin (Euroopan unionin tilastotoimisto) tilastoihin ja kiinalaisiin tilastoihin sekä unionin tuottajien tilastoihin, nimittäin otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamiin tietoihin. Komission mukaan kyseisistä tilastoista ilmenee, että tuontihintojen ja unionin tuotannonalan hintojen väliset erot ovat hyvin merkittäviä, koska tarkastelujaksolla Kiinasta tapahtuneen tuonnin keskimääräinen yksikköhinta oli vain 59,08–64,13 prosenttia unionin tuotteiden hinnoista.

170

On kuitenkin todettava, että komissio vetoaa nyt Kiinasta tulevan tuonnin yhteydessä makrotalouden tilastoihin eikä otokseen valituilta kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta peräisin oleviin tilastoihin. Se vetoaa sekä tuonnin että unionin tuotannon yhteydessä lisäksi käsittelemättömiin, yleisiin ja painottamattomiin tilastoihin eikä ota huomioon tuotetyyppejä ja tarkasteltavana olevan tuotteen jakautumista kolmeen ryhmään. Eri tilastoilla, joihin komissio vetoaa, ei näin ollen voida perustella edellä 116–122 kohdassa kuvaillulla menetelmällä tuotelaji- ja segmenttikohtaisten painotettujen keskimääräisten myyntihintojen perusteella lasketun hinnan alittavuuden marginaalin määrää.

171

Edellä esitetyn perusteella se, että komissio laiminlöi velvoitettaan vertailla hintoja tasapuolisesti, vaikutti – vieläpä merkittävästi – hinnan aloittavuuden tason määrittämiseen.

172

Komission mielestä ei ole osoitettu, että vahingollisen polkumyynnin tai vahingollisten tukien olemassaoloa koskeva toteamus olisi ollut erilainen, jos hinnan alittavuuden laskennassa ei olisi tehty kantajien väittämää virhettä.

173

Väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150, 217, 219 ja 230 perustelukappaleesta sekä lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 258 ja 265 perustelukappaleesta ilmenee tässä yhteydessä yhtäältä sekä tukien vastaisen asetuksen johdanto-osan 659, 830, 837, 839, 842 ja 868 perustelukappaleesta toisaalta, että komissio tukeutui muun muassa hinnan alittavuuteen näyttääkseen toteen unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon sekä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin tai tuetun tuonnin ja kyseisen vahingon välisen syy-yhteyden. Se totesi useaan otteeseen, että hinnan alittavuuden taso oli ”merkittävä” tai ”olennainen”. Komissio totesi erityisesti väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 219 perustelukappaleessa ja tukien vastaisen asetuksen johdanto-osan 839 perustelukappaleessa, että hintojen merkittävä alittavuus yhdessä tuonnin jyrkän lisääntymisen kanssa ovat toinen kahdesta päätekijästä, jotka on otettava huomioon arvioitaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin tai tuetun tuonnin vaikutuksia.

174

Komissio piti siis riidanalaisissa asetuksissa laskettua hinnan alittavuutta ratkaisevan tärkeänä, ja tämän alittavuuden perusteella todettiin, että unionin tuotannonalalle aiheutui vahinkoa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista. Komission väitteellä, jonka mukaan se otti huomioon myös muita tekijöitä, ei kyseenalaisteta tätä toteamusta.

175

Lisäksi on todettava, että SEUT 263 artiklassa määrätyssä laillisuusvalvonnassa unionin yleisen tuomioistuimen asiana ei ole arvioida, olisiko komissio voinut todeta vahingollisen polkumyynnin tai vahingollisten tukien olemassaolon myös alemman hinnan alittavuuden tason kuin riidanalaisissa asetuksissa huomattavasti yliarvioidun tason perusteella.

176

Näissä olosuhteissa on todettava, että komission hinnan alittavuuden laskennassa tekemä virhe vaikutti vahingon ja syy-yhteyden olemassaoloa koskevaan komission toteamukseen.

177

Komissio väitti kirjelmissään ja istunnossa lähinnä, ettei ole osoitettu, että vahinkomarginaalit olisivat olleet pienempiä, jos tuontihintoihin olisi sisällytetty myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen voitto.

178

Ensinnäkin komissio korostaa hinnan alittavuuden (undercutting) ja viitehinnan alittavuuden tai vahinkomarginaalin (underselling) välistä eroa, jota ei komission mukaan käsitelty 10.4.2019 annetussa tuomiossa Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio (T‑301/16, EU:T:2019:234) ja 10.4.2019 annetussa tuomiossa Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio (T‑300/16, EU:T:2019:235).

179

Tässä yhteydessä on todettava, että kaupan portaan valinta ja se, sisällytetäänkö hintaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin ja unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen voitto, vaikuttavat tuontihintojen alittavuuden tasoon ja unionin tuotannonalan hintojen tasoon. Kuten muun muassa väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 254–256 perustelukappaleesta ilmenee, vahinkomarginaalia laskettaessa hinnan alittavuuden laskennassa käytettyjä tuontihintoja verrataan samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattomiin hintoihin, joihin sisältyy tavanomaisten markkinaehtojen ja ‑olosuhteiden mukainen tavoitevoitto. Kaupan portaaseen, jossa hintavertailu tehdään, liittyvä virhe on siten omiaan vaikuttamaan sekä hinnan alittavuuden että vahinkomarginaalin laskentaan.

180

Toisin kuin komissio väittää, unionin yleinen tuomioistuin käsitteli lisäksi tosiasiassa vahinkomarginaalia koskevaa kysymystä edellä 178 kohdassa mainituissa tuomioissa ja totesi, ettei voida sulkea pois sitä, että jos hinnan alittavuus oli laskettu oikein, unionin tuotannonalan vahinkomarginaali olisi alennettu polkumyyntimarginaalia alhaisemmalle tasolle (tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑301/16, EU:T:2019:234, 194 kohta ja tuomio 10.4.2019, Jindal Saw ja Jindal Saw Italia v. komissio, T‑300/16, EU:T:2019:235, 258 kohta).

181

Toiseksi komissio laski vastausvaiheessa vahinkomarginaalit uudelleen samoilla menetelmillä kuin hinnan alittavuuden uudelleenlaskennassa (edellä 158 kohta). Näiden vaihtoehtoisten laskelmien mukaan vahinkomarginaalit ovat tosiasiassa vielä hieman suuremmat kuin riidanalaisissa asetuksissa käytetyt vahinkomarginaalit kaikissa neljässä otokseen valitussa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmässä. Kyseisten vaihtoehtoisten laskelmien jälkeen hinnan alittavuus suurentuu nimittäin 55,1 prosentista 60,8 prosenttiin Xingyuan-ryhmässä, 29,6 prosentista 36,8 prosenttiin Giti-ryhmässä, 37,3 prosentista 40,2 prosenttiin Aeolus-ryhmässä ja 23,4 prosentista 29,6 prosenttiin Hankook-ryhmässä.

182

Tässä yhteydessä on riittävää todeta, että edellä 159–161 kohdassa hinnan alittavuutta koskevien vaihtoehtoisten laskelmien yhteydessä mainituista syistä unionin yleinen tuomioistuin ei voi ottaa huomioon komission vastausvaiheessa toimittamia vahinkomarginaalia koskevia vaihtoehtoisia laskelmia korvaamatta perusteluja.

183

Kolmanneksi komissio teki prosessinjohtotoimen jälkeen uusia vahinkomarginaalia koskevia vaihtoehtoisia laskelmia samalla menetelmällä kuin uusia hinnan alittavuutta koskevia vaihtoehtoisia laskelmia eli muuttamatta riidanalaisissa asetuksissa käytettyä PCN-koodia (edellä 162 kohta). Näiden uusien vaihtoehtoisten laskelmien jälkeen vahinkomarginaali pysyy 55,1 prosentissa Xingyuan-ryhmässä ja pienenee 29,6 prosentista 28,5 prosenttiin Giti-ryhmässä, 37,3 prosentista 29,8 prosenttiin Aeolus-ryhmässä ja 23,4 prosentista 10,3 prosenttiin Hankook-ryhmässä.

184

Jos nämä laskelmat pitävät paikkansa (mikä komission on varmistettava, jos kanteet hyväksytään), kyseisten uusien vaihtoehtoisten laskelmien avulla voidaan arvioida vahinkomarginaaleja, joita komissio olisi käyttänyt, jos se olisi noudattanut kantajien suosittelemaa menetelmää ja ottanut huomioon myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen voiton.

185

Tässä yhteydessä on erotettava toisistaan kolme tilannetta.

186

Ensinnäkin vahinkomarginaali olisi ollut pienempi kolmessa otokseen valituista neljästä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmästä, nimittäin Giti-, Aeolus- ja Hankook-ryhmissä. Todettu ero olisi ollut lisäksi merkittävä ainakin kahdessa näistä rymistä, nimittäin Aeolus- ja Hankook-ryhmissä.

187

Kun otetaan huomioon erityisesti otokseen valittujen eri kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien suhteellinen painoarvo, näissä olosuhteissa on toiseksi selvää, että myös koko otosta koskeva vahinkomarginaali olisi ollut huomattavasti pienempi, jos komissio olisi noudattanut kantajien suosittelemaa menetelmää. Painotettu keskimääräinen vahinkomarginaali olisi ollut siten huomattavasti pienempi kuin riidanalaisissa asetuksissa käytetty 32,39 prosenttia. Kuten lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen taulukosta 11 ja tukien vastaisen asetuksen johdanto-osan 933 perustelukappaleeseen sisältyvästä taulukosta kuitenkin ilmenee, riidanalaisten asetusten liitteissä I ja II lueteltujen, tapauksesta riippuen polkumyyntitutkimuksessa tai tukien vastaisessa tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kohdalla käytettiin viimeksi mainittua vahinkomarginaalia.

188

Näissä olosuhteissa kyseiset uudet vaihtoehtoiset laskelmat osoittavat, että tekemänsä virheen vuoksi komissio yliarvioi vahinkomarginaalit kaikkien edellä 28 kohdassa lueteltujen joko Giti-, Aeolus- ja Hankook-ryhmiin kuuluvien tai riidanalaisten asetusten liitteissä I ja II lueteltujen vientiä harjoittavien tuottajien kohdalla. Tätä toteamusta ei kyseenalaista se komission esittämä seikka, että vahinkomarginaali on vielä näiden uusien laskelmien jälkeenkin merkittävä kussakin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmässä.

189

Kolmanneksi kyseisten uusien vaihtoehtoisten laskelmien mukaan Xingyuan-ryhmän vahinkomarginaali pysyi ennallaan 55,1 prosentissa. Kuten lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen taulukosta 11 ja tukien vastaisen asetuksen johdanto-osan 933 perustelukappaleeseen sisältyvästä taulukosta kuitenkin ilmenee, kyseistä suurinta otokseen valituilla kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla todettua vahinkomarginaalia käytettiin sellaisten riidanalaisten asetusten liitteissä I ja II lueteltujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kohdalla, jotka eivät tapauksesta riippuen toimineet yhteistyössä polkumyyntitutkimuksessa tai tukien vastaisessa tutkimuksessa. Käytännössä tätä tarkalleen 55,07 prosentin jäännösvahinkomarginaalia voidaan soveltaa ”kaikkiin muihin yrityksiin”, joita ei mainita nimeltä riidanalaisissa asetuksissa, erityisesti Weifang Yuelong Rubberiin ja Hefei Wanli Tireen. Sitä voidaan soveltaa myös Zhongce Rubber Groupiin pelkästään tukien vastaisessa menettelyssä, koska kyseinen yritys mainitaan tukien vastaisen asetuksen liitteessä II.

190

On kuitenkin huomautettava, että kyseessä olevilla uusilla vaihtoehtoisilla laskelmilla voidaan ainoastaan neutralisoida sen virheen vaikutukset, jossa unionin rajalla sovellettavia laskennallisesti muodostettuja myyntihintoja verrataan unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen veloittamiin jälleenmyyntihintoihin. Niillä ei sen sijaan voida neutralisoida sen virheen mahdollisia vaikutuksia, jossa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien unionin asiakkailta suoraan veloittamia todellisia myyntihintoja verrataan unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen veloittamiin jälleenmyyntihintoihin. Jälkimmäinen vertailu on myös yksi samassa kaupan portaassa olevien hintojen tasapuolisen vertailun puuttumisen osatekijä (ks. edellä 138 ja 145 kohta).

191

Näissä olosuhteissa ei voida sulkea kokonaan pois sitä, että jos komissio olisi vertaillut samassa kaupan portaassa olevia hintoja tasapuolisesti, se olisi soveltanut Xingyuan-ryhmään ja siten edellä 189 kohdassa mainittuihin kolmeen yritykseen riidanalaisissa asetuksissa käytettyä 55,07 prosentin vahinkomarginaalia pienempää vahinkomarginaalia.

192

Näin ollen on katsottava, että se, että komissio laiminlöi velvoitettaan vertailla hintoja tasapuolisesti, vaikutti tai saattoi vaikuttaa kaikkiin – riidanalaisissa asetuksessa mainittuihin tai mainitsemattomiin – kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavien vahinkomarginaalien määrittämiseen.

193

Komissio mainitsee kirjelmissään ”alhaisemman tullin säännön”. Se väittää erityisesti asiassa T‑72/19, että kantajien väitteet ovat täysin tehottomia siltä osin kuin lopullisten tasoitustullien taso vahvistettiin tämän säännön nojalla todettujen tukien määrän eikä vahinkomarginaalin perusteella.

194

Tässä yhteydessä on muistutettava, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaan lopullisen polkumyyntitullin suuruus ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, ja sen on oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Tässä yhteydessä on muistutettava, että tukien vastaisen perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaan lopullisen tasoitustullin suuruus ei saa ylittää todettua tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrää, ja sen olisi oltava tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen kokonaismäärää alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

195

Tästä seuraa, että jos komissio ottaa käyttöön sekä polkumyyntitullin että tasoitustullin, nämä kaksi tullia eivät vaihtoehtoisesti tai kumulatiivisesti voi ylittää vahinko-marginaalin tasoa (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2014, Gold East Paper ja Gold Huasheng Paper v. neuvosto, T‑444/11, EU:T:2014:773, 217 kohta).

196

Käsiteltävissä asioissa lopullista polkumyyntitullia koskevan asetuksen taulukosta 11 ja tukien vastaisen asetuksen johdanto-osan 933 perustelukappaleeseen sisältyvästä taulukosta ilmenee, että kaikkien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta vahinkomarginaali (23,41–55,07 %) vahvistettiin polkumyyntimarginaalia (56,8–106,7 %) alhaisemmalle mutta tukimarginaalia (2,06–51,08 %) ylemmälle tasolle. Kuten tukien vastaisen asetuksen johdanto-osan 929 perustelukappaleesta ilmenee, komissio päätti näissä olosuhteissa ottaa käyttöön yhtäältä lopullisen tasoitustullin vahvistettujen lopullisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien tasoisina ja toisaalta soveltaa lopullista polkumyyntitullia asianmukaiseen vahingon korjaavaan tasoon asti ylittämättä sitä. Mitään lopullista polkumyyntitullia ei kuitenkaan vahvistettu Zhongce Rubber Groupin kaltaisille riidanalaisten asetusten liitteissä II luetelluille vientiä harjoittaville tuottajille (edellä 78 kohta), joihin sovellettu vahinkomarginaali on pienempi polkumyynnin vastaisessa menettelyssä (32,39 %) kuin tukien vastaisessa menettelyssä (55,07 %).

197

Ensinnäkin tästä seuraa, että sekä riidanalaisissa asetuksissa mainittujen että mainitsemattomien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kohdalla kyseisten asetusten liitteissä II lueteltuja tuottajia lukuun ottamatta lopullisen polkumyyntitullin ja lopullisen tasoitustullin kumulatiivinen määrä vastaa vahinkomarginaalia. Edellä 194 kohdassa mainituissa säännöksissä vahvistetun ”alhaisemman tullin säännön” ja edellä 195 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti kaikki vahinkomarginaalin laskennassa tehdyt virheet vaikuttavat siten kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien valmistamille tuotteille määrättävien lopullisten polkumyynti- ja tasoitustullien kokonaismäärän laillisuuteen. Kuten edellä 192 kohdassa todettiin, komission käyttämä hintojen vertailumenetelmä vääristi vahinkomarginaalin laskentaa kaikkien kyseisissä asetuksissa mainittujen ja mainitsemattomien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kohdalla.

198

Toiseksi riidanalaisten asetusten liitteissä II lueteltujen vientiä harjoittavien tuottajien, kuten Zhongce Rubber Groupin, kohdalla pitää paikkansa, että niille määrättiin ainoastaan lopullinen tasoitustulli, jonka määrä (51,08 %) on niiden tukien vastaisessa menettelyssä sovellettua vahinkomarginaalia (55,07 %) pienempi. Kun otetaan huomioon muun muassa kyseisen lopullisen tasoitustullin ja kyseisen vahinkomarginaalin välillä oleva pieni ero, ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, että jos kyseinen vahinkomarginaali olisi laskettu oikein, se olisi ollut tukimarginaalia pienempi.

199

Se, että komissio laiminlöi velvoitettaan vertailla hintoja tasapuolisesti, vaikutti siten kaikkiin – riidanalaisissa asetuksessa mainittuihin tai mainitsemattomiin – kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavien lopullisten polkumyynti- ja tasoitustullien kokonaismäärään.

200

Edellä esitetyn perusteella hinnan alittavuuden laskennassa todettu virhe vaikutti yhtäältä vahingon ja syy-yhteyden olemassaoloa koskevaan komission analyysiin sekä toisaalta sen lopullisten polkumyynti- ja tasoitustullien määrää koskeviin laskelmiin. Kyseinen virhe on siten omiaan vaikuttamaan riidanalaisten asetusten laillisuuteen.

201

Kolmansien kanneperusteiden toisen osan toinen väite on näin ollen perusteltu, ja se on hyväksyttävä.

202

Kolmansien kanneperusteiden toisen osan toisen väitteen hyväksymisellä voidaan sellaisenaan perustella riidanalaisten asetusten kumoaminen siltä osin kuin niissä otetaan käyttöön lopullisia polkumyynti- ja tasoitustulleja edellä 28 kohdassa lueteltujen vientiä harjoittavien tuottajien valmistamien tuotteiden tuonnissa, jollei edellä 82 kohdassa todetusta tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten täyttymättä jäämisestä muuta johdu.

203

Komissio kuitenkin vaatii, että jos unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy nyt käsiteltävän väitteen, se kumoaa riidanalaiset asetukset ainoastaan siltä osin kuin riidanalaiset lopulliset polkumyynti- ja tasoitustullit vahvistettiin komission tekemiin uusiin vaihtoehtoisiin laskelmiin perustuvaa vahinkomarginaalia suuremmiksi.

204

Tästä on todettava ensinnäkin, että komission hinnan alittavuutta laskiessaan tekemä virhe vaikutti siihen, miten se analysoi vahingon ja syy-yhteyden olemassaoloa (ks. edellä 176 ja 200 kohta), joten sille on määrättävä seuraamukseksi riidanalaisten lopullisten polkumyynti- ja tasoitustullien kumoaminen kokonaisuudessaan.

205

Toiseksi asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat eivät osoita, että komission tekemät uudet vaihtoehtoiset laskelmat riittävät neutralisoimaan tehdyn virheen kokonaan (ks. edellä 190 ja 191 kohta). Kyseisten laskelmien avulla ei voida siten määrittää tarkasti, missä määrin riidanalaiset lopulliset polkumyynti- ja tasoitustullit ovat osittain perusteltuja.

206

Kolmanneksi hinnan alittavuuden, vahinkomarginaalin ja sovellettavan polkumyynti- tai tasoistustullin laskeminen edellyttää merkityksellisen kaupan portaan valitsemista hintojen tasapuolistan vertailua varten. Komission hintojen tasapuolisessa vertailussa perustana käyttämän kaupan portaan muuttaminen merkitsee perustelujen korvaamista ja vaikuttaa riidanalaisten asetusten keskeiseen sisältöön. Näin ollen riidanalaisia lopullisia polkumyynti- ja tasoitustulleja ei voida pysyttää edes osittain sillä perusteella, että osa niiden määrästä olisi perusteltu (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 15.9.2016, Unitec Bio v. neuvosto, T‑111/14, EU:T:2016:505, 76 kohta).

207

Kolmansien kanneperusteiden toisen osan toisen väitteen hyväksyminen on siten omiaan johtamaan riidanalaisten lopullisten polkumyynti- ja tasoitustullien kumoamiseen kokonaisuudessaan siltä osin kuin kyseiset tullit riitautetaan tutkittaviksi otettavissa vaatimuksissa (ks. edellä 202 kohta).

[– –]

278

Kaikesta edellä esitetystä seuraa

[– –]

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kymmenes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: