–

Ranskan hallitus, asiamiehinään E. de Moustier ja A. Ferrand,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Vrignon ja L. Malferrari,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 (EUVL 2006, L 102, s. 1) 3 artiklan a alakohdan ja 19 artiklan 2 kohdan, luettuina yhdessä tieliikenteen valvontalaitteista 20.12.1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 (EYVL 1985, L 370, s. 8), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 561/2006 (jäljempänä asetus N:o 3821/85) kanssa, tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, jonka ministère public (syyttäjäviranomainen, Ranska) on pannut vireille FO:ta, joka on Saksaan sijoittautuneen maantiekuljetusyhtiön johtaja, vastaan siitä, ettei yksi hänen yhtiönsä palveluksessa olleista linja-autonkuljettajista ollut asettanut kuljettajakorttia kuljettamansa ajoneuvon ajopiirturiin.

3

Asetuksella N:o 3821/85 kumottiin ja korvattiin valvontalaitteen käyttöön ottamisesta tieliikenteessä 20.7.1970 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1463/70 (EYVL 1970, L 164, s. 1). Asetus N:o 3821/85 on puolestaan kumottu ja korvattu tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista, asetuksen N:o 3821/85 kumoamisesta ja asetuksen N:o 561/2006 muuttamisesta 4.2.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 165/2014 (EUVL 2014, L 60, s. 1). Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajan vuoksi on kuitenkin otettava huomioon asetus N:o 3821/85.

4

Asetuksen N:o 3821/85 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädettiin seuraavaa:

”Valvontalaite on asennettava ja sitä on käytettävä jäsenvaltiossa rekisteröidyissä ajoneuvoissa, joita käytetään maanteiden henkilö- tai tavaraliikenteessä, lukuun ottamatta asetuksen [N:o 561/2006] 3 artiklassa tarkoitettuja ajoneuvoja.”

5

Asetuksen N:o 3821/85 15 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”– –

2.   Kuljettajien on käytettävä jokaisena ajopäivänä piirturilevyjä tai kuljettajakortteja alkaen hetkestä, jona he ottavat ajoneuvon haltuunsa. Piirturilevy tai kuljettajakortti poistetaan vasta vuorokautisen työajan päätyttyä, jollei poistamiseen anneta lupaa muulla tavoin. Piirturilevyä tai kuljettajakorttia ei saa käyttää tarkoitettua pitempää aikaa.

– –

3.   Kuljettajien on

– –

7.   

– –”

6

Asetuksen N:o 561/2006, jolla korvattiin ja kumottiin tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 20.12.1985 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3820/85 (EYVL 1985, L 370, s. 1), johdanto-osan 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

7

Asetuksen N:o 561/2006 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahvistetaan maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä toimivien kuljettajien ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevat säännöt sisämaan liikennemuotojen välisen kilpailun edellytysten yhdenmukaistamiseksi erityisesti tieliikenteen alalla sekä työolojen ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Tämän asetuksen säännöksillä pyritään myös edistämään jäsenvaltioiden seuranta- ja noudattamisen valvontakäytännön parantamista sekä työskentelytapojen parantamista tieliikennealalla.”

8

Asetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaan tätä asetusta ei sovelleta tieliikenteeseen, jossa käytetään ”säännöllisessä henkilöliikenteessä käytettäv[iä] ajoneuvo[ja], kun kyseisen liikennereitin pituus on enintään 50 kilometriä”.

9

Asetuksen 4 artiklan e alakohdan mukaan tässä asetuksessa tarkoitetaan ”muulla työllä””direktiivin [2002/15] 3 artiklan a alakohdassa määriteltyä kaikkea työajaksi määriteltyä toimintaa ajamista lukuun ottamatta, sekä myös kaikkea samalle tai toiselle työnantajalle tehtyä työtä joko kuljetusalalla tai sen ulkopuolella”.

10

Asetuksen N:o 561/2006 6 artiklan, jossa vahvistetaan vuorokautiset, viikoittaiset ja kahden peräkkäisen viikon aikana kertyvät enimmäisajoajat, 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kuljettajan on kirjattava ’muuksi työksi’ 4 artiklan e alakohdassa tarkoitettu aika ja aika, jonka hän käyttää ajaessaan tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvia kaupallisia tarkoituksia varten käytettävää ajoneuvoa, sekä kirjattava asetuksen [N:o 3821/85] 15 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määritelty ’varallaoloaika’ viimeisestä vuorokautisesta tai viikoittaisesta lepoajasta lähtien. Tämä on merkittävä käsin piirturilevyyn tai tulosteeseen taikka tallennettava käsin valvontalaitteeseen.”

11

Asetuksen N:o 561/2006 V luku, jonka otsikko on ”Valvontamenettelyt ja seuraamukset”, sisältää asetuksen 16-25 artiklan.

12

Asetuksen 19 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän asetuksen ja asetuksen [N:o 3821/85] säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt, sekä toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia, varoittavia ja syrjimättömiä. Tämän asetuksen ja asetuksen [N:o 3821/85] rikkominen ei saa johtaa useampaan kuin yhteen seuraamukseen tai menettelyyn. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä toimenpiteistä ja seuraamuksia koskevista säännöistä komissiolle 29 artiklan toisessa kohdassa säädettyyn päivään mennessä. Komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.

2.   Jäsenvaltion on annettava toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus määrätä seuraamus yritykselle ja/tai kuljettajalle tämän asetuksen rikkomisesta, joka on todettu kyseisen jäsenvaltion alueella ja josta ei ole vielä määrätty seuraamusta, vaikka rikkominen olisi tapahtunut toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella.

– –

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on oikeasuhteisten seuraamusten järjestelmä, joka voi sisältää taloudellisia seuraamuksia ja jota sovelletaan, jos yritys tai siihen sidoksissa olevat lähettäjät, huolitsijat, matkanjärjestäjät, hankkijat, alihankkijat ja kuljettajia välittävät toimistot rikkovat tämän asetuksen tai asetuksen [N:o 3821/85] säännöksiä.”

13

Liikennelain (code des transports) L. 3315-5 §:n 1 momentin mukaan siitä, että tieliikenteessä ajetaan kuljettajakortilla, joka ei ole kyseiseltä kuljettajalta edellytettävän kortin mukainen tai ei kuulu sitä käyttävälle kuljettajalle, tai ilman ajoneuvon ajopiirturiin asetettua korttia, seuraa kuuden kuukauden vankeusrangaistus ja 3750 euron sakko.

14

Tieliikennerikollisuuden ehkäisemisestä ja seuraamusten määräämisestä vastanneen yksikön virkamiehet tekivät valvontaa harjoittaessaan kuljetusyrityksen, jonka kotipaikka on Sengenthal (Saksa), linja-autolle tienvarsitarkastuksen 2.4.2013 Versailles’ssa (Ranska).

15

Tässä tarkastuksessa kuljettajaa pyydettiin osoittamaan toimintansa kuluneelta päivältä ja sitä edeltäneiltä 28 päivältä. Tällöin todettiin, että yhdeksänä päivänä, jotka kuuluivat ajanjaksoon 5.–16.3.2013, ajoneuvo oli ollut liikenteessä ilman, että kuljettajakortti olisi ollut asetettuna ajopiirturiin.

16

Näiden tekojen johdosta FO eli kyseisen kuljetusyrityksen johtaja asetettiin liikennelain L.3315-5 §:n 1 momentin nojalla syytteeseen siitä, että hän oli syyllistynyt kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun rikokseen yhdeksän kertaa.

17

Tribunal correctionnel de Versailles (Versailles’n rikosasioiden tuomioistuin, Ranska) totesi teot toteen näytetyiksi ja määräsi syytetylle 10125 euron sakon.

18

Cour d’appel de Versailles’ssa (Versailles’n ylioikeus, Ranska) FO vetosi siihen, ettei Ranskan rikostuomioistuimilla ollut alueellista toimivaltaa. Hänen mukaansa nimittäin Ranskan lainsäädännössä ei rikoslain alueperiaatteen vuoksi eikä myöskään asetuksen N:o 561/2006 19 artiklan 2 kohdassa anneta Ranskan viranomaisille mahdollisuutta asettaa syytteeseen kyseisten syytetoimien kohteena olevien tekojen tekijää, koska nämä teot ovat tapahtuneet Euroopan unionin toisen jäsenvaltion alueella.

19

Cour d’appel de Versailles pysytti 2.5.2018 antamallaan tuomiolla ensimmäisessä oikeusasteessa annetun ratkaisun niin syyllisyyden kuin rangaistuksenkin osalta. Se totesi erityisesti FO:n esittämästä toimivallan puuttumista koskeneesta oikeudenkäyntiväitteestä, että syytetoimien kohteena olleet teot kuuluivat liikennelain L. 3315-5 §:n säännösten, jotka on annettu asetuksen N:o 3821/85 soveltamiseksi, soveltamisalaan, ja korosti, että asetuksen N:o 561/2006 19 artiklan 2 kohdassa säädetty nimenomainen poikkeus syytetoimia koskevasta alueperiaatteesta käsitti paitsi tämän viimeksi mainitun asetuksen säännökset myös asetuksen N:o 3821/85 säännökset.

20

FO valitti tuomiosta Cour de cassationiin (ylin tuomioistuin, Ranska) ja vaati sitä pyytämään unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua Ranskan rikostuomioistuinten alueellisesta toimivallasta.

21

FO väittää lisäksi, ettei cour d’appel de Versailles vastannut hänen argumentaatioonsa, jonka mukaan ajoaikaa ja lepoaikoja koskevaa säännöstöä ei sovelleta alle 50 kilometrin pituisiin liikennereitteihin. FO väittää erityisesti, että pääasiassa kyseessä olevan ajoneuvon kuljettaja ei valvontapäivää edeltäneiden 28 päivän ajanjaksoon sisältyneinä yhdeksänä päivänä ollut velvollinen asettamaan kuljettajakorttia ajopiirturiin, koska kyseisinä päivinä tehdyillä matkoilla ajoneuvoa käytettiin säännöllisessä henkilöliikenteessä, jonka reitin pituus oli enintään 50 kilometriä. FO:n mielestä tällaiset matkat eivät kuulu asetuksen N:o 561/2006 soveltamisalaan tämän asetuksen 3 artiklan a alakohdan nojalla, joten asetuksen N:o 3821/85 15 artiklassa säädetyt velvollisuudet eivät koskeneet kyseisiä matkoja.

22

Cour de cassation pohtii ensinnäkin asetuksen N:o 561/2006 19 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

23

Kyseinen tuomioistuin toteaa tältä osin, että vaikka FO:n mielestä kyseinen säännös mahdollistaa ainoastaan sen, että jäsenvaltio määrää seuraamuksia alueellaan todetuista ja toisen jäsenvaltion alueella tapahtuneista asetuksen N:o 561/2006 rikkomisista, kyseistä säännöstä olisi mahdollista tulkita siten, että siinä sallitaan myös seuraamus toisen jäsenvaltion alueella tapahtuneista asetuksen N:o 3821/85 rikkomisista, koska seuraamusta tällaisista rikkomisista voitaisiin pitää tarpeellisena asetuksen N:o 561/2006 rikkomisten torjumiseksi. Lisäksi on niin, että vaikka säännöstä tulkittaessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on, asetuksen N:o 561/2006 19 artiklan 2 kohdan laaja tulkinta vastaa tällä asetuksella tavoiteltua päämäärää, joka on parantaa tieliikenteen alan henkilöstön työoloja ja yleensä liikenneturvallisuutta.

24

Cour de cassation huomauttaa myös, että asetuksen N:o 3821/85 15 artiklan 7 kohdassa säädetyn velvollisuuden, joka on esittää milloin tahansa pyynnöstä valvontaviranomaiselle piirturilevyt ja kaikki muistiinpanot kuluvalta päivältä ja sitä edeltäviltä 28 päivältä, rikkominen todetaan välttämättä sen jäsenvaltion alueella, jossa valvonta toteutetaan ja joka aloittaa syytetoimet, joten ei ole kysyttävä, onko kyseistä velvollisuutta rikottu osittain toisen jäsenvaltion alueella.

25

Toiseksi Cour de cassation pohtii sitä, sovelletaanko asetuksen N:o 3821/85 15 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia tapauksessa, jossa ajoneuvo on ”sekakäytössä”, eli tapauksessa, jossa ajoneuvoa käytetään 28 päivän ajanjaksona samanaikaisesti säännöllisessä henkilöliikenteessä, jonka reitin pituus on enintään 50 kilometriä asetuksen N:o 561/2006 3 artiklan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen merkityksessä, ja liikenteessä, joka kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan.

26

Tässä tilanteessa Cour de cassation on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

27

Jälkimmäisellä kysymyksellään, johon on vastattava ensin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 561/2006 3 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että kuljettaja, joka suorittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa tieliikennettä, on velvollinen esittämään milloin tahansa pyynnöstä valvontaviranomaiselle kuljettajakortin, piirturilevyt ja kaikki muistiinpanot valvontapäivästä ja sitä edeltävistä 28 päivästä koostuvalta ajanjaksolta asetuksen N:o 3821/85 15 artiklan 2, 3 ja 7 kohdan mukaisesti silloinkin, kun mainitun ajanjakson aikana kyseinen kuljettaja on suorittanut samalla ajoneuvolla myös säännöllistä henkilöliikennettä, jonka reitin pituus on enintään 50 kilometriä.

28

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tämä kysymys on esitetty asiassa, jossa kyseessä olevan kuljetusyrityksen johtaja on asetettu syytteeseen siitä, että yrityksen palveluksessa oleva kuljettaja ei asettanut kuljettajakorttia ajopiirturiin ajanjaksona, jonka aikana hän suoritti säännöllistä henkilöliikennettä, jonka reitin pituus oli enintään 50 kilometriä.

29

On palautettava mieleen, että asetuksessa N:o 561/2006 vahvistetaan, kuten sen 1 artiklasta ilmenee, maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä toimivien kuljettajien ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevat säännöt sisämaan liikennemuotojen välisen kilpailun edellytysten yhdenmukaistamiseksi erityisesti tieliikenteen alalla sekä työolojen ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi ja samalla sillä pyritään myös edistämään jäsenvaltioiden seuranta- ja noudattamisen valvontakäytännön parantamista sekä työskentelytapojen parantamista tieliikennealalla. Asetuksessa N:o 3821/85 puolestaan vahvistetaan erityisesti tieliikenteen alalla käytettävien valvontalaitteiden tyyppihyväksyntään, asentamiseen, tarkastuksiin ja käyttöön sovellettavat vaatimukset sen varmistamiseksi, että tiettyjä liikennealan sosiaalilainsäädännön säännöksiä ja erityisesti asetuksessa N:o 561/2006 säädettyjä säännöksiä noudatetaan.

30

Asetuksen N:o 3821/85 3 artiklan 1 kohdan mukaan unionin jäsenvaltiossa rekisteröidyissä ajoneuvoissa, joita käytetään maanteiden henkilö- tai tavaraliikenteessä, lukuun ottamatta asetuksen N:o 561/2006 3 artiklassa tarkoitettuja ajoneuvoja, on oltava valvontalaite. Tämän viimeksi mainitun asetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaan tätä asetusta ei kuitenkaan sovelleta tieliikenteeseen, jossa käytetään säännöllisessä henkilöliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja, kun kyseisen liikennereitin pituus on enintään 50 kilometriä.

31

On siis selvitettävä, missä määrin tällainen asetuksen N:o 561/2006 soveltamisalan ulkopuolelle jääminen voi vaikuttaa asetuksen N:o 3821/85 15 artiklassa säädettyihin ajoajan kirjaamista ja valvontaa koskeviin velvollisuuksiin, kun kyse on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta ajoneuvon sekakäytöstä, jossa suoritetaan osittain asetuksen N:o 561/2006 säännösten soveltamisalaan kuuluvaa tieliikennettä ja osittain säännöllistä henkilöliikennettä, jonka reitin pituus on enintään 50 kilometriä.

32

Asetuksen N:o 561/2006 3 artiklan a alakohdan sanamuodosta on huomautettava, että tässä säännöksessä oleva ilmaisu ”säännöllisessä henkilöliikenteessä käytettävät ajoneuvot, kun kyseisen liikennereitin pituus on enintään 50 kilometriä” viittaa – kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksensa 32 kohdassa – siihen, että kyseinen säännös kattaa ainoastaan ajoneuvot, joita käytetään yksinomaan tällaisessa liikenteessä, eikä ajoneuvoja, joita käytettäisiin tässä tarkoituksessa vain satunnaisesti.

33

Lisäksi on huomautettava, että siltä osin kuin asetuksen N:o 561/2006 3 artiklan a alakohdassa säädetään tämän asetuksen soveltamisalan poikkeuksesta, kyseistä alakohtaa on tulkittava suppeasti. Tällaista poikkeusta ei varsinkaan voida tulkita niin, että sen vaikutukset ulottuvat yli sen, mikä on tarpeen niiden etujen suojaamiseksi, jotka sillä on tarkoitus taata, ja poikkeuksen ulottuvuus on määritettävä ottamalla huomioon kyseessä olevan säännöstön tavoitteet (ks. analogisesti tuomio 3.10.2013, Lundberg, C-317/12, EU:C:2013:631, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Asetuksen N:o 561/2006 tavoitteista on muistutettava, että 17 perustelukappaleensa ja 1 artiklansa mukaan tällä asetuksella on tarkoitus yhdenmukaistaa sisämaan liikennemuotojen välisen kilpailun edellytykset erityisesti tieliikenteen alalla sekä parantaa tällä alalla työskentelevien henkilöiden työoloja ja liikenneturvallisuutta; nämä tavoitteet ilmenevät erityisesti velvoitteesta varustaa lähtökohtaisesti maantiekuljetukseen käytettävät ajoneuvot hyväksytyllä ajopiirturilla, jonka avulla voidaan valvoa kuljettajien ajo- ja lepoaikojen noudattamista (tuomio 2.3.2017, Casa Noastră, C-245/15, EU:C:2017:156, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Tältä osin on korostettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että kuljettajan velvollisuus kirjata kaikki asetuksen N:o 3821/85 15 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut ajanjaksot koskee myös ajanjaksoja, jotka kuljettaja on käyttänyt sellaiseen ajotehtävään, joka ei asetuksen N:o 3820/85 4 artiklan 3 alakohdan ja asetuksen N:o 3821/85 3 artiklan 1 kohdan mukaan kuulu asetuksen N:o 3821/85 soveltamisalaan. Tällainen ajanjakso nimittäin on kuljettajan sellaiseen tosiasialliseen toimintaan käyttämä ajanjakso, jonka aikana hän ei voi käyttää aikaansa haluamallaan tavalla ja joka siinä määrin kuin se vaikuttaa kuljettajan väsymystilaan voi vaikuttaa hänen ajoonsa (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2001, Skills Motor Coaches ym., C-297/99, EU:C:2001:37, 10, 25 ja 36–39 kohta).

36

Ajokykyyn voi kohdistua vaikutuksia, vaikka päivät, joilta kirjaaminen puuttuu, eivät ole niitä päiviä, joilta kirjaaminen tehdään sääntöjenmukaisesti. Ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen, jota valvontalaite ei paljasta niiltä päiviltä, joilta kirjaaminen puuttuu, voi nimittäin vaikuttaa kielteisesti kuljettajan fyysiseen ja psykologiseen kykyyn myöhemmän ajanjakson aikana.

37

Tällainen tulkinta saa tukea asetuksen N:o 561/2006 6 artiklan 5 kohdasta, jonka mukaan kuljettajan on kirjattava ”muuksi työksi” aika, jonka hän käyttää ajaessaan mainitun asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvia kaupallisia tarkoituksia varten käytettävää ajoneuvoa.

38

Näin ollen asetuksen N:o 561/2006 3 artiklan a alakohdan sellaisen tulkinnan omaksuminen, jonka mukaan tässä säännöksessä säädetty kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääminen ei rajoitu asianomaisen ajoneuvon yksinomaiseen käyttöön kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa erityisessä tieliikenteessä, olisi vastoin kyseisen asetuksen sitä tavoitetta, joka on työolojen ja liikenneturvallisuuden parantaminen, koska silloin asetusta N:o 561/2006 ei voitaisi soveltaa kyseisen ajoneuvon sellaisiin tiettyihin käyttötarkoituksiin, jotka voivat vaikuttaa ajoon, eikä näitä käyttötarkoituksia voitaisi ottaa asetuksen N:o 3821/85 15 artiklan 2, 3 ja 7 kohdan noudattamisen valvonnassa huomioon.

39

Jälkimmäiseen kysymykseen on siis vastattava, että asetuksen N:o 561/2006 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että kuljettaja, joka suorittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa tieliikennettä, on velvollinen esittämään milloin tahansa pyynnöstä valvontaviranomaiselle kuljettajakortin, piirturilevyt ja kaikki muistiinpanot valvontapäivästä ja sitä edeltävistä 28 päivästä koostuvalta ajanjaksolta asetuksen N:o 3821/85 15 artiklan 2, 3 ja 7 kohdan mukaisesti silloinkin, kun mainitun ajanjakson aikana kyseinen kuljettaja on suorittanut samalla ajoneuvolla myös säännöllistä henkilöliikennettä, jonka reitin pituus on enintään 50 kilometriä.

40

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 561/2006 19 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä seuraamuksen ajoneuvon kuljettajalle tai kuljetusyritykselle asetuksen N:o 3821/85 rikkomisesta, joka on tapahtunut toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella mutta joka on todettu ensin mainitun jäsenvaltion alueella ja josta ei ole vielä määrätty seuraamusta.

41

Heti aluksi on huomattava, että oman yksiselitteisen sanamuotonsa mukaan asetuksen N:o 561/2006 19 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltion on annettava toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus määrätä seuraamus yritykselle ja/tai kuljettajalle rikkomisesta, joka on todettu kyseisen jäsenvaltion alueella ja josta ei ole vielä määrätty seuraamusta, vaikka rikkominen olisi tapahtunut toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella, ainoastaan silloin, kun kyse on ”tämän asetuksen” rikkomisesta. Viimeksi mainitun ilmaisun käyttö osoittaa siten selvästi, että kyseinen säännös koskee ainoastaan asetuksen N:o 561/2006 rikkomisia eikä asetuksen N:o 3821/85 rikkomisia.

42

Tämä sanamuodon mukainen tulkinta saa tukea asetuksen N:o 561/2006 19 artiklan 2 kohdan asiayhteydestä.

43

On nimittäin huomattava, että puolestaan asetuksen N:o 561/2006 19 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan nimenomaisesti vahvistamaan tämän asetuksen ”ja” asetuksen N:o 3821/85 rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja sen 4 kohdassa täsmennetään samoin, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on oikeasuhteisten seuraamusten järjestelmä, joka voi sisältää taloudellisia seuraamuksia ja jota sovelletaan, jos asetusta N:o 561/2006 ”tai” asetusta N:o 3821/85 rikotaan.

44

Se, että kyseisen 19 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitetaan asetusten N:o 561/2006 ja N:o 3821/85 rikkomisia mutta sen 2 kohdassa viitataan ainoastaan asetuksen N:o 561/2006 rikkomisiin, vahvistaa sen, ettei viimeksi mainittua kohtaa voida tulkita siten, että siinä tarkoitettaisiin asetuksen N:o 3821/85 rikkomisia.

45

Tästä seuraa, että unionin oikeuden nykytilassa jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät voi määrätä seuraamuksia sellaisista asetuksen N:o 3821/85 rikkomisista, jotka todetaan tämän jäsenvaltion alueella mutta jotka ovat tapahtuneet toisen jäsenvaltion alueella. Siltä osin kuin tällä voimassa olevaan unionin säännöstöön liittyvällä seikalla voi olla kielteisiä vaikutuksia kuljettajien työoloihin ja liikenneturvallisuuteen, unionin lainsäätäjän asiana on päättää mahdollisesta muutoksesta (ks. analogisesti tuomio 18.1.2001, Skills Motor Coaches ym., C-297/99, EU:C:2001:37, 34 kohta).

46

Lisäksi ainoastaan tällainen tulkinta on sen rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukainen, joka vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä ja joka edellyttää, että rikokset ja niistä määrättävät rangaistukset määritellään selkeästi laissa; tämä edellytys täyttyy, kun yksityinen voi tietää kyseessä olevan säännöksen tai määräyksen sanamuodon ja tarvittaessa tuomioistuinten siitä tekemän tulkinnan perusteella, mitkä toimet tai laiminlyönnit synnyttävät sen rikosoikeudellisen vastuun (ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Vaditrans, C-102/16, EU:C:2017:1012, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Niinpä esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 561/2006 19 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä seuraamuksen ajoneuvon kuljettajalle tai kuljetusyritykselle asetuksen N:o 3821/85 rikkomisesta, joka on tapahtunut toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella mutta joka on todettu ensin mainitun jäsenvaltion alueella ja josta ei ole vielä määrätty seuraamusta.

48

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: