–

Finnair Oyj, edustajanaan T. Väätäinen, asianajaja,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään J. Heliskoski,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann ja A. Berg,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan G. Natale, avvocato dello Stato,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään aluksi J. Schmoll ja G. Hesse, sittemmin J. Schmoll,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään N. Yerrell ja I. Koskinen,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) 5 ja 7 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä kahdeksan lentomatkustajaa ja toisaalta lentoyhtiö Finnair Oyj ja joka koskee korvausvaatimusta Finnairin tarjoaman uudelleenreititetyn lennon viivästymisen johdosta.

3

Asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 1, 2 ja 12–15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Kyseisen asetuksen 2 artiklan l alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

5

Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan

2.   Edellä 1 kohtaa sovelletaan sillä edellytyksellä, että

6

Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklassa, jonka otsikkona on ”Peruuttaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos lento peruutetaan

2.   Kun matkustajalle ilmoitetaan peruutuksesta, hänelle on selvitettävä mahdolliset vaihtoehtoiset kuljetusvaihtoehdot.

3.   Lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ei tarvitse maksaa 7 artiklan mukaista korvausta, jos se pystyy osoittamaan, että peruutus johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.

4.   Näyttövelvollisuus siitä, että matkustajalle on ilmoitettu lennon peruuttamisesta ja ajankohdasta, jona ilmoitus on tehty, kuuluu lennosta vastaavalle lentoliikenteen harjoittajalle.”

7

Saman asetuksen 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus korvaukseen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajan on saatava seuraavan suuruinen korvaus:

Lennon pituutta määriteltäessä on perusteena käytettävä viimeistä määräpaikkaa, johon matkustaja saapuu myöhässä aikataulun mukaisesta saapumisajasta siksi, että lennolle pääsy on evätty tai lento on peruutettu.

2.   Jos matkustajalle tarjotaan matkan uudelleenreititystä 8 artiklan mukaisesti siten, että hän pääsee lopulliseen määräpaikkaansa vaihtoehtoisella lennolla, jonka saapumisaika verrattuna alun perin varatun lennon aikataulun mukaiseen saapumisaikaan ei ylitä

lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja voi alentaa 1 kohdassa säädettyä korvausta 50 prosentilla.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu korvaus on maksettava käteisenä, sähköisenä pankkisiirtona, pankkisiirtona, sekillä tai, matkustajan allekirjoitetulla suostumuksella, matkakuponkeina ja/tai muina palveluina.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa mainitut etäisyydet mitataan isoympyräratamenetelmällä.”

8

Mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajalle on annettava mahdollisuus valita jokin seuraavista vaihtoehdoista:

9

Pääasian kantajat varasivat Finnairilta suoran lennon Helsingistä (Suomi) Singaporeen.

10

Lennon aikataulun mukainen lähtöaika oli 11.10.2013 kello 23.55. Lento kuitenkin peruutettiin koneessa ilmenneen teknisen vian vuoksi.

11

Pääasian kantajien hyväksyttyä Finnairin tekemän tarjouksen heidät uudelleenreititettiin seuraavana päivänä eli 12.10.2013 kello 17.40 lähteväksi suunnitellulle lennolle Helsingistä Chongqingin (Kiina) kautta Singaporeen, jonne aikataulun mukainen saapumisaika oli 13.10.2013 kello 17.25.

12

Finnair oli lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja uudelleenreititetyllä lennolla Helsinki–Chongqing–Singapore.

13

Pääasian kantajien uudelleenreititetty lento kuitenkin viivästyi asianomaisen koneen peräsimen ohjainservon vikaantumisen vuoksi. Kantajat saapuivat tämän vuoksi Singaporeen 14.10.2013 kello 00.15.

14

Pääasian kantajat nostivat kanteen Finnairia vastaan Helsingin käräjäoikeudessa ja vaativat, että lentoyhtiö velvoitetaan maksamaan kullekin erikseen 600 euroa korkoineen alkuperäisen lennon Helsinki–Singapore peruuttamisen vuoksi. He vaativat lisäksi, että Finnair velvoitetaan korvaamaan kullekin erikseen 600 euroa korkoineen, koska uudelleenreititetty lento Helsinki–Chongqing–Singapore saapui määräpaikkaansa yli kolme tuntia viivästyneenä.

15

Finnair myönsi kullekin pääasian kantajalle 600 euron korvauksen alkuperäisen lennon Helsinki–Singapore peruuntumisen vuoksi. Yhtiö kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä kantajien vaatimusta toisen korvauksen saamisesta. Finnair katsoi, että kyseinen vaatimus oli perusteeton, koska asetuksessa N:o 261/2004 ei velvoiteta lentoliikenteen harjoittajaa maksamaan matkustajalle, jonka lento on peruutettu, korvausta tälle tämän seurauksena tarjotun uudelleenreititetyn lennon viivästyessä. Finnair vetosi myös siihen, että pääasian kantajien hyväksymä uudelleenreititetty lento oli viivästynyt kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

16

Helsingin käräjäoikeus hylkäsi 21.6.2017 antamallaan tuomiolla pääasian kantajien uudelleenreititetyn lennon viivästymisen perusteella esittämät korvausvaatimukset, koska se katsoi, että kantajilla ei ollut asetuksen N:o 261/2004 nojalla oikeutta korvaukseen tällä perusteella. Kyseinen tuomioistuin ei näin ollen lausunut siitä, oliko uudelleenreititetyn lennon viivästymisen aiheuttanutta teknistä vikaa pidettävä mainitun asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna poikkeuksellisena olosuhteena.

17

Pääasian kantajat ovat valittaneet kyseisestä tuomiosta Helsingin hovioikeuteen ja vaatineet, että Finnair velvoitetaan korvaamaan kullekin erikseen 600 euroa korkoineen uudelleenreititetyn lennon Helsinki–Chongqing–Singapore viivästymisen vuoksi.

18

Finnair on vaatinut, että valitus hylätään, koska yhtäältä pääasian kantajilla ei ole oikeutta toiseen korvaukseen asetuksen N:o 261/2004 nojalla ja koska toisaalta uudelleenreititetty lento oli viivästynyt kyseisessä asetuksessa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Finnair väittää, että yksi kolmesta ohjainservosta, jotka mahdollistivat kyseiseen lentoon käytetyn koneen ohjaamisen, oli vikaantunut, ja se täsmentää tästä, että kysymyksessä oleva lentokone oli Airbus A 330, jonka valmistaja oli ilmoittanut (Technical Follow-up), että useissa tämän tyyppisissä koneissa oli piilevä valmistus- tai suunnitteluvirhe, joka vaikutti ohjainservoihin. Finnair väittää lisäksi, että ohjainservo on niin kutsuttu on condition ‑osa, joka vaihdetaan uuteen vain vikatilanteen ilmaannuttua.

19

Tässä tilanteessa Helsingin hovioikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

20

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetusta N:o 261/2004 ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että lentomatkustaja, joka on saanut korvauksen lennon peruuttamisen vuoksi ja hyväksynyt hänelle tarjotun uudelleenreititetyn lennon, voi vaatia korvausta uudelleenreititetyn lennon viivästymisen vuoksi, kun kyseinen lento on viivästynyt sen aikataulun mukaisesta saapumisajasta korvaukseen oikeuttavan tuntimäärän ja kun uudelleenreititetyn lennon lentoliikenteen harjoittaja on sama kuin peruutetun lennon lentoliikenteen harjoittaja.

21

Tämän osalta on palautettava mieleen, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, tarkasteltuna yhdessä kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan kanssa, on niin, että kun lento peruutetaan, lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on tarjottava asianomaisille matkustajille kolmentyyppistä erilaista apua eli joko lipusta maksettu hinta on palautettava ja tarvittaessa on järjestettävä paluulento alkuperäiseen lähtöpaikkaan tai matka on uudelleenreititettävä siten, että matkustaja pääsee mahdollisimman pian lopulliseen määräpaikkaansa, taikka matka on uudelleenreititettävä matkustajalle sopivaan myöhempään ajankohtaan edellyttäen, että paikkoja on saatavilla.

22

Pääasiassa tilanne on se, että Finnair maksoi asianomaisten matkustajien varaaman lennon peruuttamisen jälkeen kyseisille matkustajille korvauksen asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan mukaisesti ja tarjosi heille kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti uudelleenreititystä, jonka he hyväksyivät. Koska uudelleenreititettyyn lentoon käytetyssä koneessa oli tekninen vika, matkustajat kuitenkin saapuivat lopulliseen määräpaikkaansa yli kuusi tuntia tarjouksessa, jonka he olivat hyväksyneet, ilmoitetun aikataulun mukaisen saapumisajan jälkeen.

23

Unionin tuomioistuin on katsonut, että matkustajilla, joiden lento on viivästynyt, on katsottava olevan oikeus asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, tarkasteltuna yhdessä saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan kanssa, säädettyyn korvaukseen, kun he saapuvat lopulliseen määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia lentoliikenteen harjoittajan ilmoittaman aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2009, Sturgeon ym., C‑402/07 ja C‑432/07, EU:C:2009:716, 61 kohta ja tuomio 23.10.2012, Nelson ym., C‑581/10 ja C‑629/10, EU:C:2012:657, 38 kohta).

24

Pääasian kaltaisessa tapauksessa nousee näin ollen esiin kysymys siitä, voivatko korvausta koskevaan oikeuteen, joka viivästyneiden lentojen matkustajilla on ja joka edellisessä kohdassa palautettiin mieleen, vedota myös matkustajat, jotka ovat lentonsa peruuttamisen, jonka perusteella he ovat saaneet korvauksen, jälkeen hyväksyneet lentoliikenteen harjoittajan asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdan nojalla tarjoaman uudelleenreititetyn lennon ja jotka ovat saapuneet lopulliseen määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia lentoliikenteen harjoittajan kyseisen uudelleenreititetyn lennon osalta ilmoittamaa aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.

25

Tämän osalta on todettava, että asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan, jossa määritetään asetuksen soveltamisala, 2 kohdassa säädetään, että kyseistä asetusta sovelletaan sillä edellytyksellä, että matkustajalla on vahvistettu varaus asianomaiselle lennolle tai lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on siirtänyt matkustajan lennolta, jolle hänellä oli varaus, toiselle lennolle, riippumatta siirron syystä.

26

Kyseisestä säännöksestä ilmenee, että asetusta N:o 261/2004 sovelletaan muun muassa tilanteeseen, jossa lentoliikenteen harjoittaja on siirtänyt lentomatkustajan tämän varaaman lennon peruuttamisen jälkeen uudelleenreititetylle lennolle tämän lopulliseen määräpaikkaan.

27

On todettava, että asetuksessa N:o 261/2004 ei ole ensimmäistäkään säännöstä, jolla pyrittäisiin rajoittamaan sellaisten matkustajien oikeuksia, joita pääasiassa kyseessä olevan kaltainen uudelleenreititys koskee, heidän korvausoikeutensa mahdollinen rajoittaminen mukaan lukien.

28

Tästä seuraa, että tämän tuomion 23 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla lentomatkustaja, joka hyväksyttyään lentoliikenteen harjoittajan tarjoaman uudelleenreititetyn lennon lentonsa peruuttamisen jälkeen saapuu lopulliseen määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia kyseisen lentoliikenteen harjoittajan uudelleenreititetyn lennon osalta alun perin ilmoittaman aikataulun mukaisen saapumisajan jälkeen, on oikeutettu korvaukseen.

29

Tämä tulkinta saa erityisesti vahvistuksen kahdesta muusta seikasta.

30

Yhtäältä asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisellä asetuksella pyritään korjaamaan vakavia vaikeuksia ja haittoja, joita lennolle pääsyn epääminen, lennon peruuttaminen tai lennon pitkäaikainen viivästyminen aiheuttavat.

31

Matkustajille, joita pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset peruuttamiset tai pitkäaikaiset viivästymiset koskevat, on aiheutunut tällaisia haittoja sekä heidän alun perin varaamansa lennon peruuttamisen että tämän jälkeen heidän uudelleenreititetyn lentonsa pitkäaikaisen viivästymisen vuoksi. On näin ollen näiden vakavien haittojen korjaamista koskevan tavoitteen mukaista myöntää kyseisille matkustajille oikeus korvaukseen kunkin peräkkäisen haitan perusteella.

32

Toisaalta tällaisessa tilanteessa on niin, että jos lentoliikenteen harjoittajalla ei olisi velvollisuutta maksaa asianomaisille matkustajille korvausta säädettyjen edellytysten mukaisesti, sen asetuksen N:o 261/2004 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn avustamisvelvollisuuden laiminlyönnillä ei olisi seurauksia. Koska korvaamisvelvollisuudella on kiistämättä kannustava vaikutus kyseiseen lentoliikenteen harjoittajaan, kun on kyse tämän avustamisen tehokkaasta täytäntöönpanosta, tällaisten seurausten puuttuminen johtaisi siihen, että matkustajien uudelleenreititystä koskevan oikeuden kunnioittaminen vaarannettaisiin, mikä olisi vastoin kyseisen asetuksen johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa säädettyä suojelun korkean tason tavoitetta.

33

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetusta N:o 261/2004 ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että lentomatkustaja, joka on saanut korvauksen lennon peruuttamisen vuoksi ja hyväksynyt hänelle tarjotun uudelleenreititetyn lennon, voi vaatia korvausta uudelleenreititetyn lennon viivästymisen vuoksi, kun kyseinen lento on viivästynyt sen aikataulun mukaisesta saapumisajasta korvaukseen oikeuttavan tuntimäärän ja kun uudelleenreititetyn lennon lentoliikenteen harjoittaja on sama kuin peruutetun lennon lentoliikenteen harjoittaja.

34

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että vapautuakseen korvausvelvollisuudestaan lentoliikenteen harjoittaja voi vedota kyseisessä säännöksessä tarkoitettuihin poikkeuksellisiin olosuhteisiin, jotka koskevat niin kutsutun on condition ‑osan eli osan, joka vaihdetaan uuteen vasta sen vikaannuttua, vikaantumista, kun sillä on aina varaosa varastossa.

35

Aluksi on todettava, että – kuten kansallisille tuomioistuimille ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisestä annettujen unionin tuomioistuimen suositusten (EUVL 2018, C 257, s. 1) 11 kohdassa huomautetaan – vaikka unionin tuomioistuimen on tietenkin otettava ratkaisussaan huomioon pääasian oikeudenkäyntiä koskevat oikeussäännöt ja tosiseikat, sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on määrittänyt ne ennakkoratkaisupyynnössään, unionin tuomioistuin ei itse sovella unionin oikeutta kyseiseen oikeusriitaan. Lausuessaan unionin oikeuden tulkinnasta tai pätevyydestä unionin tuomioistuin pyrkii antamaan vastauksen, joka on hyödyllinen pääasian ratkaisemiseksi, mutta siitä johtuvien konkreettisten johtopäätösten tekeminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

36

Unionin tuomioistuin pyrkii edellä mainitut suositukset huomioiden antamaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemisen kannalta hyödyllisiä ohjeita.

37

Tämän osalta on palautettava mieleen, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa, tarkasteltuna yhdessä saman asetuksen johdanto-osan 14 ja 15 perustelukappaleen kanssa, säädetään kyseisen artiklan 1 kohdan säännöksistä poiketen, että lentoliikenteen harjoittaja vapautuu sillä kyseisen asetuksen 7 artiklan nojalla matkustajia kohtaan olevasta korvausvelvollisuudesta, jos se pystyy osoittamaan, että lennon peruuttaminen tai sen saapumisen viivästyminen vähintään kolme tuntia johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu, tai kun tällainen olosuhde ilmenee, että se on toteuttanut tilanteeseen soveltuvat toimenpiteet hyödyntämällä kaiken käytettävissään olevan henkilökunnan ja kaluston sekä taloudelliset keinot välttääkseen asianomaisen lennon peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen (tuomio 26.6.2019, Moens, C‑159/18, EU:C:2019:535, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuina poikkeuksellisina olosuhteina voidaan pitää tapahtumia, jotka eivät luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eivätkä ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa, ja nämä kaksi edellytystä ovat kumulatiivisia (tuomio 4.4.2019, Germanwings, C‑501/17, EU:C:2019:288, 20 kohta ja tuomio 26.6.2019, Moens, C‑159/18, EU:C:2019:535, 16 kohta).

39

Tekniset viat, jotka ilmenevät ilma-alusten huollon yhteydessä, eivät unionin tuomioistuimen mukaan sellaisinaan voi olla kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksellisia olosuhteita (ks. vastaavasti tuomio 22.12.2008, Wallentin-Hermann, C‑549/07, EU:C:2008:771, 25 kohta).

40

Unionin tuomioistuin on nimittäin katsonut, että lentoliikenteen harjoittajat joutuvat toimintaansa harjoittaessaan kohtaamaan säännöllisesti tällaisia vikoja, kun otetaan huomioon ne erityiset olosuhteet, joissa lentoliikennettä harjoitetaan, ja ilma-alusten teknologinen kehittyneisyys (tuomio 4.4.2019, Germanwings, C‑501/17, EU:C:2019:288, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Täsmällisemmin on todettava, että ilma-aluksen tiettyjen osien ennenaikainen toimimattomuus, vaikka se olisi odottamatonkin, ei ole poikkeuksellinen olosuhde, koska se on lähtökohtaisesti luonnostaan sidoksissa koneen toimintajärjestelmään (ks. vastaavasti tuomio 4.4.2019, Germanwings, C‑501/17, EU:C:2019:288, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

On ilmeistä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen niin kutsutun on condition ‑osan, jonka lentoliikenteen harjoittaja on valmistautunut vaihtamaan pitämällä aina varaosan varastossa, vikaantuminen on tämän tuomion 38 kohdassa mieleen palautetun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tapahtuma, joka luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liittyy asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen ja on tämän tosiasiallisesti hallittavissa, paitsi jos se ei ole luonnostaan sidoksissa koneen toimintajärjestelmään, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä.

43

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että vapautuakseen korvausvelvollisuudestaan lentoliikenteen harjoittaja ei voi vedota kyseisessä säännöksessä tarkoitettuihin poikkeuksellisiin olosuhteisiin, jotka koskevat niin kutsutun on condition ‑osan eli osan, joka – vaikka sillä on aina varaosa varastossa – vaihdetaan uuteen vasta sen vikaannuttua, vikaantumista, paitsi tilanteessa, jossa tällainen vikaantuminen on tapahtuma, joka ei luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eikä ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, mutta on kuitenkin katsottava, että jos kyseinen vikaantuminen on lähtökohtaisesti luonnostaan sidoksissa koneen toimintajärjestelmään, sitä ei ole pidettävä tällaisena tapahtumana.

44

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: