1.

Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 ( 2 ) (jäljempänä perusasetus) 15 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa sekä Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa asetuksella (EY) N:o 91/2009 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Malesiasta lähetettyjen tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, 18.7.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 723/2011 ( 3 ) pätevyyttä. Tämän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä nousee etenkin esille se erittäin keskeinen kysymys, voiko perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tiettyjen menettelyllisten takeiden noudattamatta jättäminen johtaa täytäntöönpanoasetuksen kumoamiseen.

2.

Ennakkoratkaisupyyntö esitettiin oikeudenkäynnissä, jossa asianosaisina ovat Eurobolt BV ja Staatssecretaris van Financiën (Alankomaiden valtiovarainsihteeri) ja joka koskee polkumyyntitullien määräämistä tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnille Euroopan unioniin.

3.

Polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa säänneltiin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan perusasetuksessa.

4.

Ensinnäkin on aiheellista kiinnittää huomiota perusasetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleeseen, jossa todettiin seuraavaa:

”On tarpeen määrittää, millä tavalla osapuolille olisi ilmoitettava viranomaisten vaatimista tiedoista, ja olisi järjestettävä niille hyvät mahdollisuudet esittää kaikki olennaiset todisteet ja puolustaa etujaan. Lisäksi on suotavaa määrittää selkeästi tutkimuksen kuluessa noudatettavat säännöt ja menettelyt ja erityisesti sitä koskevat säännöt, miten osapuolien on ilmoittauduttava, esitettävä näkökantansa ja toimitettava tiedot tietyssä määräajassa, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon. Olisi myös osoitettava edellytykset, joiden mukaisesti osapuolet voivat saada muiden osapuolien toimittamia tietoja käyttöönsä ja esittää huomionsa niistä. Tietojen keräämisen osalta olisi lisäksi luotava yhteistyö jäsenvaltioiden ja komission välille.”

5.

Samoin on hyödyllistä palauttaa mieleen, että perusasetuksen johdanto-osan 25 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

”Tiedot, joita jäsenvaltioille toimitetaan neuvoa-antavassa komiteassa, ovat luonteeltaan usein hyvin teknisiä ja sisältävät monimutkaisia taloudellisia ja oikeudellisia analyysejä. Jotta jäsenvaltioilla olisi riittävästi aikaa näihin tietoihin perehtymiseen, tiedot olisi toimitettava niille asianmukaisena ajankohtana ennen neuvoa-antavan komitean puheenjohtajan vahvistamaa kokouksen päivämäärää.”

6.

Perusasetuksen 13 artiklassa, jonka otsikkona on ”Kiertäminen”, säädettiin seuraavaa:

”1.   Jos voimassa olevia toimenpiteitä kierretään, tämän asetuksen perusteella käyttöön otetut polkumyyntitullit voidaan laajentaa koskemaan samankaltaisen tuotteen tai siihen verrattuna vähäisiä muutoksia sisältävän tuotteen tuontia kolmannesta maasta, kyseisen vähäisiä muutoksia sisältävän samankaltaisen tuotteen tuontia toimenpiteiden kohteena olevasta maasta tai näiden tuotteiden osien tuontia. Jos voimassa olevia toimenpiteitä kierretään, polkumyyntitullit, jotka vastaavat enintään 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti käyttöön otettua jäännöspolkumyyntitullia, voidaan laajentaa koskemaan sellaisista toimenpiteiden kohteena olevien maiden yrityksistä peräisin olevaa tuontia, joiden tuotteisiin sovelletaan yksilöllistä tullia. Kiertäminen määritellään kolmansien maiden ja yhteisön tai toimenpiteiden kohteena olevan maan yksittäisten yritysten ja yhteisön välisen kaupan rakenteen muutokseksi, joka johtuu käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole riittävästi perusteita tai jolla ei ole muuta taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen, ja kun lisäksi on olemassa näyttöä vahingosta tai siitä, että tullin korjaavat vaikutukset vaarantuvat samankaltaisen tuotteen hintojen ja/tai määrien osalta ja näyttöä polkumyynnistä verrattuna samankaltaisen tuotteen aikaisemmin määritettyihin normaaliarvoihin, tarvittaessa 2 artiklan säännösten mukaisesti.

– –

3.   Tutkimus pannaan vireille tämän artiklan mukaisesti komission aloitteesta tai jäsenvaltion tai minkä tahansa asianomaisen osapuolen pyynnöstä, jos on olemassa riittävä näyttö 1 kohdassa luetelluista tekijöistä. Tutkimus pannaan neuvoa-antavan komitean kuulemisen jälkeen vireille komission asetuksella, jolla voidaan myös velvoittaa tulliviranomaiset saattamaan tuonnin kirjaaminen pakolliseksi 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai vaatimaan vakuuksia. Tutkimuksen suorittaa komissio, mahdollisesti tulliviranomaisten avustuksella, ja se on päätettävä yhdeksän kuukauden kuluessa. Jos lopullisesti vahvistettujen tosiasioiden mukaan on perusteltua laajentaa toimenpiteiden soveltamisalaa, neuvosto päättää asiasta komission ehdotuksesta, jonka tämä tekee kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa. Neuvosto on hyväksynyt ehdotuksen, jollei se yksinkertaisella enemmistöllä päätä hylätä sitä kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on toimittanut sille ehdotuksen. Toimenpiteiden laajentaminen tulee voimaan siitä päivästä alkaen, jolloin kirjaaminen tehtiin pakolliseksi 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai jolloin vakuudet on vaadittu. Tämän artiklan osalta sovelletaan tämän asetuksen asiaa koskevia, tutkimusten vireillepanoa ja suorittamista sääteleviä menettelysäännöksiä.

– –”

7.

Perusasetuksen 15 artiklassa, jonka otsikkona on ”Konsultaatiot”, säädettiin seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa säädetyt konsultaatiot järjestetään neuvoa-antavassa komiteassa, joka koostuu kunkin jäsenvaltion edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja. Konsultaatio järjestetään välittömästi joko jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta ja joka tapauksessa sellaisen ajan kuluessa, että tässä asetuksessa vahvistettuja määräaikoja voidaan noudattaa.

2.   Komitean kutsuu koolle sen puheenjohtaja. Hänen on toimitettava jäsenvaltioille kaikki asiaa koskevat tiedot niin pian kuin mahdollista mutta viimeistään 10 työpäivää ennen kokousta.

3.   Konsultaatio voidaan tarvittaessa järjestää ainoastaan kirjallisesti; tässä tapauksessa komissio ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille ja vahvistaa määräajan, jonka kuluessa nämä voivat antaa lausuntonsa tai pyytää suullista konsultaatiota, jonka puheenjohtaja järjestää sillä edellytyksellä, että tämä suullinen konsultaatio voidaan suorittaa sellaisen ajan kuluessa, että tässä asetuksessa vahvistettuja määräaikoja voidaan noudattaa.

4.   Konsultaatio käsittää erityisesti:

8.

Neuvosto antoi 26.1.2009 asetuksen (EU) N:o 91/2009 lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa. ( 4 )

9.

Asetuksella (EU) N:o 966/2010 komissio päätti perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan perusteella panna vireille tutkimuksen asetuksella N:o 91/2009 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollisesta kiertämisestä kuljettamalla tuotetta Malesian kautta. ( 5 )

10.

Asetuksen N:o 966/2010 2 artiklan mukaan tulliviranomaisten oli kirjattava tietyt Malesiasta lähetetyt, Euroopan unioniin tuodut rauta- ja teräskiinnittimet.

11.

Täytäntöönpanoasetuksella N:o 723/2011 Kiinan kansantasavallasta peräisin oleville tietyille rauta- ja teräskiinnittimille määrätty lopullinen polkumyyntitulli laajennettiin koskemaan tiettyjä Malesiasta lähetettyjä rauta- ja teräskiinnittimiä riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia.

12.

Eurobolt on yhtiö, jonka kotipaikka on ’s-Heerenberg (Alankomaat). Se käy kauppaa teräs- ja rautakiinnittimillä, joita se ostaa Aasiasta EU:ssa myyntiä varten.

13.

Sen jälkeen, kun asetuksella N:o 91/2009 oli otettu käyttöön lopulliset polkumyyntitullit yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 7318 kuuluville Kiinan kansantasavallasta peräisin oleville tietyille rauta- ja teräskiinnittimille, valittaja alkoi ostaa vastaavia kiinnittimiä kahdelta Malesiaan sijoittautuneelta toimittajalta, jotka olivat TZ Fasteners (jäljempänä TZ) ja HBS Fasteners Manufacturing (jäljempänä HBS).

14.

Ajanjaksolla 29.10.2010–4.8.2011 valittaja jätti Alankomaissa 32 ilmoitusta teräskiinnittimien, jotka se oli ostanut HBS:ltä ja TZ:lta, vapaaseen liikkeeseen luovutusta varten. Kiinnittimien alkuperämaaksi ilmoitettiin Malesia. Asetuksen N:o 966/2010 nojalla tulliviranomaiset kirjasivat kyseiset kiinnittimet ja luovuttivat ne vapaaseen liikkeeseen polkumyyntitulleja kantamatta.

15.

Kyseisen asetuksen julkaisemisen jälkeen komissio päätti panna vireille tutkimuksen. Päätöksestä ilmoitettiin virallisesti Kiinan ja Malesian viranomaisille sekä tuontia kyseisistä maista harjoittaville tunnetuille toimijoille – joista yksi oli Eurobolt – ja asianomaisille teollisuudenaloille koko unionin alueella.

16.

HBS ja TZ ilmoittautuivat komissiolle kyseisen tutkimuksen yhteydessä ja toimittivat vastauksensa polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen. Eurobolt ilmoittautui asianomaiseksi osapuoleksi.

17.

Komissio lähetti 26.5.2011 päivätyllä kirjeellä Euroboltille tutkimusta koskevat alustavat päätelmänsä. Valittaja vastasi tähän kirjeeseen asetetussa määräajassa kirjallisesti 13.6.2011. Neuvoa-antava komitea kokoontui 15.6.2011.

18.

Täytäntöönpanoasetuksella N:o 723/2011 Kiinasta peräisin oleville tietyille rauta- ja teräskiinnittimille määrätty lopullinen polkumyyntitulli laajennettiin koskemaan tiettyjä Malesiasta lähetettyjä rauta- ja teräskiinnittimiä riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia. Valittajan ostamia kiinnikkeitä ei näin ollen vapautettu tullista.

19.

Täytäntöönpanoasetuksen voimaantulon jälkeen Inspecteur (tulliviranomaisen tarkastaja) teki valittajaa koskevia tuonnin jälkeisiä tarkastuksia. Näiden seurauksena Inspecteur määräsi kannettavaksi polkumyyntitullia yhteensä 587802,20 euroa.

20.

Sen jälkeen, kun Nijmegenin tullitoimipaikka oli hylännyt Euroboltin tekemän oikaisuvaatimuksen, Eurobolt nosti kumoamiskanteen kansallisissa tuomioistuimissa. Rechtbank Noord-Holland (Pohjois-Hollannin alioikeus, Alankomaat) hylkäsi kanteen, ja Gerechtshof Amsterdam (Amsterdamin ylioikeus, Alankomaat) hylkäsi siitä tehdyn valituksen. Tämän jälkeen Eurobolt teki kassaatiovalituksen Hoge Raad der Nederlandeniin (ylin tuomioistuin, Alankomaat). Viimeksi mainittu tuomioistuin esitti nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön.

21.

Kassaatiovalituksessaan Eurobolt vetosi ensinnäkin asetuksen N:o 723/2011 pätemättömyyteen perusasetuksen 13 artiklassa säädettyjen edellytysten perusteella. Toiseksi Eurobolt väitti, että komissio oli loukannut tutkimuksen aikana sen puolustautumisoikeuksia, koska neuvoa-antava komitea ei ollut saanut kaikkia asiaa koskevia tietoja, jotka Eurobolt oli lähettänyt komissiolle, viimeistään 10 työpäivää ennen sen kokousta, toisin kuin perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdassa säädetään.

22.

Tässä tilanteessa Hoge Raad der Nederlanden on epävarma sen tehtävän laajuudesta, joka kansallisilla tuomioistuimilla on unionin toimielinten toimien valvonnassa, etenkin perusoikeuskirjan 47 artiklan kannalta. Toinen esille tuleva kysymys koskee sitä, olisiko valittajan vastausta tutkimuksen päätelmiin pidettävä perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina ”asiaa koskevina tietoina” ja jos olisi, mitä seurauksia on oltava väitteellä, jonka mukaan neuvoa-antava komitea ei saanut kaikkia asiakirjoja komissiolta viimeistään 10 työpäivää ennen sen kokousta, toisin kuin perusasetuksessa edellytetään.

23.

Tässä tilanteessa Hoge Raad der Nederlanden päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

24.

Kirjallisia huomautuksia esittivät Eurobolt, Italian ja Alankomaiden hallitukset sekä Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio. Unionin tuomioistuin katsoi asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päätteeksi, että sillä on unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan 2 kohdan mukaisesti riittävät tiedot asian ratkaisemiseen ilman suullista käsittelyä.

25.

Ensimmäisen kysymyksen a kohdassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää lähinnä selventämään kansallisten tuomioistuinten tehtävän laajuutta, kun niiden käsiteltäväksi saatetaan kysymys unionin toimen pätevyydestä. Vastaus näihin kysymyksiin löytyy Euroopan unionissa käytettävästä tuomioistuinvalvonnan mekanismista, joka perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen.

26.

Tuomiosta Les Verts ilmenee, että Euroopan unioni on oikeusunioni, koska sekä sen jäsenvaltiot että sen toimielimet ovat sellaisen valvonnan alaisia, jonka kohteena on niiden toteuttamien toimenpiteiden yhteensoveltuvuus perustuslakia vastaavan asiakirjan eli perustamissopimuksen tai siihen perustuvan lainsäädännön kanssa. ( 6 ) Tämä tarkoittaa, että ”yksityisillä on oikeus riitauttaa tuomioistuimissa minkä tahansa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuus, joka liittyy unionin toimen soveltamiseen niiden osalta”. ( 7 )

27.

Tätä varten yhtäältä EUT-sopimuksen 263 ja 277 artiklalla sekä toisaalta sen 267 artiklalla on luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta antamalla se unionin tuomioistuimien tehtäväksi. ( 8 )

28.

Näin ollen on kiistatonta, että Euroopan unionin oikeusjärjestyksen noudattamista koskevan tuomioistuinvalvonnan takaavat unionin tuomioistuin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet. SEU 19 artiklassa, jossa SEU 2 artiklassa vahvistettu oikeusvaltion arvo konkretisoituu, määrätään nimenomaisesti, että unionin oikeusjärjestyksessä tuomioistuinvalvonnan varmistavat paitsi unionin tuomioistuin myös jäsenvaltioiden tuomioistuimet. ( 9 )

29.

Tässä yhteydessä on myös muistutettava ensinnäkin, että SEU 19 artikla ja perusoikeuskirjan 47 artikla liittyvät selkeästi toisiinsa. Unionin tuomioistuimen mukaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa jäsenvaltioille asetettu velvollisuus säätää tarvittavista oikeussuojakeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla vastaa nimittäin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua oikeutta, jonka mukaan jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa. ( 10 ) Toiseksi pätevyyden arviointia koskeva ennakkoratkaisupyyntö on kumoamiskanteen kaltainen keino valvoa unionin toimien laillisuutta. ( 11 )

30.

Tästä asiayhteydestä ja ennen kaikkea kumoamiskanteen ja ennakkoratkaisupyynnön rinnakkaisuudesta seuraa, että koska SEUT 267 artiklassa ei määrätä tästä kysymyksestä, SEUT 263 artiklassa mainittuja tuomioistuinvalvonnan perusteita käyttäen voidaan vedota kansallisessa tuomioistuimessa kyseessä olevan unionin toimen pätemättömyyteen, jotta unionin tuomioistuimelle esitettäisiin ennakkoratkaisupyyntö. ( 12 )

31.

Voidaan lisätä, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että ”[unionin] tuomioistuimen [SEUT 267] artiklan mukaista toimivaltaa ratkaista [unionin] toimielimen säädöksen pätevyys ei ole rajoitettu niiden perusteiden osalta, joiden nojalla kyseisen säädöksen pätevyys voitaisiin kiistää”. ( 13 ) Tämän oikeuskäytännön perusteella voidaan jopa väittää, että unionin oikeuden pätevyyttä koskeva ennakkoratkaisupyyntö ei rajoitu kumoamiskanteen osalta määrättyihin perusteisiin. ( 14 )

32.

Ensimmäisen kysymyksen toinen kohta koskee kansallisen tuomioistuimen ja oikeudenkäynnissä osapuolina olevien unionin toimielinten välistä yhteistyötä. Tällä kysymyksellä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko perusoikeuskirjan 47 artiklaa, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa, tulkittava siten, että unionin toimielimet, jotka ovat osallistuneet sellaisen päätöksen valmisteluun, jonka pätevyys riitautetaan oikeudenkäynnissä kansallisessa tuomioistuimessa, ovat pyydettäessä velvollisia toimittamaan kansalliselle tuomioistuimelle kaikki niillä olevat tiedot, jotka ne ovat ottaneet huomioon tai jotka niiden olisi pitänyt ottaa huomioon päätöksen valmistelussa.

33.

Kuten edellä jo mainittiin, SEU 19 artiklassa määrätään nimenomaisesti, että unionin oikeusjärjestyksessä tuomioistuinvalvonnan varmistavat paitsi unionin tuomioistuin myös jäsenvaltioiden tuomioistuimet. Näin SEU 19 artiklassa vahvistetaan, että kansallinen tuomioistuin on ensimmäinen unionin oikeutta soveltava tuomioistuin. ( 15 )

34.

Tätä tarkoitusta varten on niin, että vaikka kansalliset tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia itse toteamaan, että unionin toimielimen toimi on pätemätön, ( 16 ) nämä tuomioistuimet voivat tarkastella unionin toimen pätevyyttä. Jos ne katsovat, että asianosaisten pätemättömyyden tueksi esittämät perusteet ovat perusteettomia, ne voivat hylätä ne ja todeta, että toimi on täysin pätevä. Toisaalta, jos tällainen tuomioistuin katsoo, että yksi tai useampi asianosaisten esittämistä tai mahdollisesti viran puolesta tutkittavista pätemättömyysperusteista on perusteltu, niiden on lykättävä asian käsittelyä ja pyydettävä unionin tuomioistuimelta pätevyyden arviointia ennakkoratkaisumenettelyssä. ( 17 )

35.

Tässä yhteydessä on todettava, että koska kansallisella tuomioistuimella on oltava kaikki tarvittavat tiedot unionin oikeuden soveltamisen ja tehokkuuden takaamiseksi, sillä on myös oltava kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voi tarkastella alustavasti toimen lainmukaisuutta ja arvioida, onko asiassa tarpeen esittää ennakkoratkaisupyyntö SEUT 267 artiklan nojalla.

36.

Näin ollen on niin, että mikäli kansallinen tuomioistuin tarvitsee tietoja, joita ainoastaan unionin toimielimet voivat toimittaa, viimeksi mainituilla on SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla lähtökohtaisesti velvollisuus toimittaa nämä tiedot mahdollisimman pian sen jälkeen, kun kansallinen tuomioistuin on niitä pyytänyt, jollei kieltäytyminen tällaisten tietojen antamisesta ole perusteltua pakottavista syistä, jotka koskevat tarvetta estää unionin toiminnalle ja itsenäisyydelle aiheutuvat rajoitteet tai suojata sen etuja. ( 18 )

37.

Tämä pätee etenkin siksi, että tämän säännön oikeuttaa se, että Euroopan unioni on oikeusunioni, koska sekä sen jäsenvaltiot että sen toimielimet ovat sellaisen valvonnan alaisia, jonka kohteena on niiden toteuttamien toimenpiteiden yhteensoveltuvuus perussopimuksen ( 19 ) kanssa, ja näin ”[unionin] toimielimiä velvoittava vilpittömän yhteistyön velvoite on erityisen tärkeä suhteessa jäsenvaltioiden lainkäyttöviranomaisiin, joiden tehtävänä on valvoa [unionin] oikeuden soveltamista ja noudattamista kansallisissa oikeusjärjestyksissä”. ( 20 )

38.

On kuitenkin syytä muistuttaa, että ”unionin toimielinten toimia nimittäin koskee pääsääntöisesti lainmukaisuusolettama, ja niillä on näin ollen oikeusvaikutuksia niin kauan kuin niitä ei ole peruutettu, kumottu kumoamiskanteen johdosta tai todettu pätemättömiksi ennakkoratkaisupyynnön tai lainvastaisuusväitteen seurauksena”. ( 21 ) Tästä olettamasta seuraa, että lainvastaisuuteen vetoavan kantajan tehtävänä on osoittaa ensinnäkin väitteensä todennäköisyys ja toimittaa kaikki käytettävissään olevat tiedot.

39.

Ensimmäisen kysymyksen kolmas kohta koskee tuomioistuinvalvonnan laajuutta. Kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkastelee tosiseikkojen oikeellisuuden arviointia mutta myös mahdollisuutta arvioida tutkittujen tosiseikkojen täydellisyyttä ja riittävyyttä.

40.

Tältä osin on huomautettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhteisen kauppapolitiikan ja aivan erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. Tällaista harkintavaltaa koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on näin ollen rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. ( 22 )

41.

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut todisteita koskevasta unionin yleisen tuomioistuimen valvonnasta, ”unionin yleisen tuomioistuimen on näet paitsi selvitettävä esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkasteltava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voidaanko niillä tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty”. ( 23 )

42.

Kuten edellä mainittiin, vaikka kansalliset tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia itse toteamaan, että unionin toimielimen toimi on pätemätön, nämä tuomioistuimet voivat tarkastella unionin toimen pätevyyttä. Näin ollen ei ole mitään syytä, miksi edellisessä kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä ei sovellettaisi näihin tuomioistuimiin.

43.

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna kansallisen tuomioistuimen on kiistatta voitava tarkistaa, että menettelysääntöjä on noudatettu ja että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, mutta myös, että toimivaltainen toimielin on ottanut huomioon kaikki merkitykselliset tosiseikat.

44.

Näin tehdessään kansallinen tuomioistuin ei korvaa toimielimen, jolle tämä tehtävä on annettu perussopimuksessa, tekemää tosiseikkojen arviointia omalla arvioinnillaan; se yksinkertaisesti tarkistaa, että toimi on annettu sellaisten oikeiden tietojen perusteella, jotka ovat riittäviä, jotta asiaa koskeva arviointi on mahdollista. Tämä on nähdäkseni sopusoinnussa sen tuomioistuimen roolin kanssa, jolla on toimivalta tutkia toimen pätevyys.

45.

Sitä vastoin, koska unionin toimielimillä on laaja harkintavalta kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla, koottuaan ja tutkittuaan merkitykselliset tosiseikat lainmukaisuutta tutkiva tuomioistuin voi arvioida ainoastaan, onko näiden tosiseikkojen arvioinnissa tai muiden tosiseikkojen huomiotta jättämisessä tehty ilmeinen virhe. Aineellisten edellytysten (sellaisina kuin ne sisältyvät perusasetukseen) arviointiin sovelletaan sama rajoitusta.

46.

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä, onko täytäntöönpanoasetus N:o 723/2011 pätemätön perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdan säännösten perusteella, siltä osin kuin huomautuksia, jotka Eurobolt toimitti vastauksena komission päätelmiin ( 24 ) – jos ne ovat kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja asiaa koskevia tietoja – ei toimitettu neuvoa-antavalle komitealle viimeistään 10 työpäivää ennen sen kokousta.

47.

Perusasetukseen ei sisälly ”asiaa koskevien tietojen” käsitteen määritelmää. Perusasetuksen systematiikasta kuitenkin ilmenee, että sen 15 artiklan 2 kohtaan sisältyvä käsite ”kaikki asiaa koskevat tiedot” sisältää komission tutkimuksen kohteena olevien tavaroiden riippumattoman maahantuojan vastauksen.

48.

Neuvosto nimittäin ottaa käyttöön polkumyyntitullit ja määrää niiden laajentamisesta, jos polkumyyntitoimenpiteitä kierretään, komission ehdotuksesta ja neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan. Komission ehdotus perustuu sen tutkimuksen tuloksiin, jossa on perusasetuksen 5 artiklan 10 kohdan mukaisesti otettava huomioon asianomaisten osapuolten näkökannat ja niiden toimittamat tiedot. Perusasetuksen 6 artiklan 7 kohdassa säädetään lisäksi, että valituksen tekijät, tuojat ja viejät sekä niitä edustavat järjestöt, käyttäjät ja kuluttajajärjestöt, jotka ovat ilmoittautuneet 5 artiklan 10 kohdan mukaisesti, voivat lähtökohtaisesti tutustua kaikkiin tietoihin, jotka mikä tahansa tutkimuksen kohteena oleva osapuoli on toimittanut. Kyseisen säännöksen mukaan ”kyseiset osapuolet voivat esittää huomioitaan näistä tiedoista, ja niiden huomautukset otetaan huomioon siltä osin kuin ne ovat riittävästi perusteltuja”. ( 25 ) Perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdassa puolestaan säädetään, että ”lopullinen ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti. Se on tehtävä mahdollisimman nopeasti – – ja tavallisesti viimeistään kuukautta ennen lopullista päätöstä tai lopullisia toimenpiteitä koskevan komission ehdotuksen jättämistä 9 artiklan mukaisesti – –”, ja saman artiklan 5 kohdassa huomautetaan, että ”lopullisen ilmoittamisen jälkeen tehdyt havainnot voidaan ottaa huomioon” ainoastaan, jos ne saadaan määräajassa, jonka komissio vahvistaa kunkin tapauksen yhteydessä mutta joka on vähintään kymmenen päivää.

49.

Tämän tulkinnan vahvistaa perusasetuksen johdanto-osan 12 perustelukappale, jossa painotetaan puolustautumisoikeuksien tärkeyttä ja asianomaisten osapuolten mahdollisuutta esittää näkökantansa ja puolustaa etujaan koko menettelyn ajan.

50.

Edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen on selvää, että komissiolle tutkimuksen aikana toimitetut tiedot, huomautukset ja näkökannat samoin kuin vastauksena komission tutkimusta koskeviin päätelmiin toimitetut huomautukset ovat näin ollen väistämättä neuvoa-antavalle komitealle ”asiaa koskevia tietoja”, jotta se voi esittää relevantin lausunnon komission ehdotuksesta. Näin ollen on selvää, että Euroboltin 13.6.2011 päivätyssä kirjeessään toimittamat tiedot olivat tässä tarkoitettuja ”asiaa koskevia tietoja”.

51.

Koska vastauksena komission tutkimusta koskeviin päätelmiin toimitetut huomautukset ovat perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ”asiaa koskevia tietoja”, herää kysymys, olisiko sillä, ettei niitä toimitettu neuvoa-antavalle komitealle määräajassa, oltava seurauksia ja jos, niin millaisia.

52.

Ensinnäkin on syytä muistuttaa, että tilanteissa, joissa unionin toimielimellä on laaja harkintavalta – ja näin on, kuten edellä jo huomautettiin, polkumyyntitoimenpiteiden kaltaisten kaupallisten suojatoimenpiteiden tapauksessa ( 26 ) –, menettelyllisten takeiden noudattamisen valvonta on erityisen tärkeää. ( 27 )

53.

Perusasetuksen 15 artiklalla pyritään erityisesti varmistamaan, että yksi polkumyyntitullin käyttöönottoa koskevan menettelyn pakollisista vaiheista, nimittäin neuvoa-antavan komitean kuuleminen, järjestetään asianmukaisesti. Kyseiseen säännökseen sisältyykin useita menettelyllisiä takeita, kuten edellytys, jonka mukaan kaikki asiaa koskevat tiedot on toimitettava ”niin pian kuin mahdollista mutta viimeistään 10 työpäivää ennen kokousta”.

54.

Näin ollen on selvää, että perusasetuksen 15 artiklaan voidaan – ainakin lähtökohtaisesti – vedota pätevyyttä koskevan kumoamiskanteen tai ennakkoratkaisupyynnön perusteena.

55.

Muistutettakoon, että neuvoa-antava komitea koostuu kunkin jäsenvaltion edustajista, ja sen puheenjohtajana toimii komission edustaja. ( 28 ) Tämänkaltainen komitea ei ole mitenkään epätavallinen unionin oikeuden toimien antamismenettelyssä.

56.

Tällä hetkellä voimassa olevassa uudessa lainsäädännössä neuvoa-antavan komitean on pelkästään korvannut yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16.2.2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. ( 29 )

57.

Asetuksen N:o 182/2011 yhteydessä huomautan, että kun lainsäätäjä edellyttää, että tiedot on lähetettävä jäsenvaltioiden edustajille tietyssä määräajassa, unionin tuomioistuin on jo katsonut, että tämänkaltaisella määräajalla pyritään takaamaan, että jäsenvaltioiden hallitukset saavat komitean jäsentensä välityksellä tietoa komission ehdotuksista. ( 30 ) Tämänkaltaisella määräajalla lisäksi varmistetaan, että jäsenvaltioilla on riittävästi aikaa tutkia näitä asiakirjoja, jotka voivat olla erityisen monimutkaisia sekä vaatia huomattavan paljon yhteydenottoja ja keskusteluja eri hallintoviranomaisten välillä tai sisäisiä ja ulkoisia kuulemisia. ( 31 )

58.

Käsiteltävässä asiassa ei voida kiistää sitä, että 15 artiklan 2 kohdalla on juuri tämä tavoite, sillä johdanto-osan 25 perustelukappaleessa todetaan nimenomaisesti, että ”tiedot, joita jäsenvaltioille toimitetaan neuvoa-antavassa komiteassa, ovat luonteeltaan usein hyvin teknisiä ja sisältävät monimutkaisia taloudellisia ja oikeudellisia analyysejä”, ja lisätään, että ”jotta jäsenvaltioilla olisi riittävästi aikaa näihin tietoihin perehtymiseen, tiedot olisi toimitettava niille asianmukaisena ajankohtana ennen neuvoa-antavan komitean puheenjohtajan vahvistamaa kokouksen päivämäärää”.

59.

Vaikka kyseisessä perusasetuksen johdanto-osan perustelukappaleessa käytetään konditionaalia, sen 15 artiklan 2 kohdassa käytetään indikatiivia. Lisäksi unionin lainsäätäjä lisäsi siihen tiukan määräajan käyttämällä ilmauksen ”niin pian kuin mahdollista” jälkeen sanamuotoa ”viimeistään 10 työpäivää ennen kokousta”. Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut toisaalla, ”ei ole epäilystäkään siitä, etteikö mainittu määräaika olisi tällaisen muotoilun vuoksi pakottava”. ( 32 )

60.

Tämä tulkinta vastaa myös yhtä perusasetuksen päätavoitteista, sillä sen johdanto-osan 12 perustelukappaleen mukaan asetuksessa määritetään selkeästi tutkimuksen kuluessa noudatettavat säännöt ja menettelyt ja erityisesti sitä koskevat säännöt, miten osapuolien on ilmoittauduttava, esitettävä näkökantansa ja toimitettava tiedot tietyssä määräajassa, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon.

61.

Edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen katson, että minun on sovellettava unionin tuomioistuimen tuomiossa Tilly-Sabco v. komissio omaksumaa ratkaisua ja katsottava, että perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdassa asetetut edellytykset ovat ”olennaisia menettelysääntöjä, jotka kuuluvat menettelyn sääntöjenmukaisuutta koskeviin olennaisiin muotomääräyksiin ja joiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa kyseessä olevan toimen pätemättömyyden”. ( 33 )

62.

On totta, että kyseisessä aiemmassa tapauksessa riitautettu rikkominen ei koskenut tietojen toimittamista myöhässä vaan itse täytäntöönpanoasetusta koskevan ehdotuksen toimittamista myöhässä.

63.

Voitaisiin kuitenkin huomauttaa, että periaate, johon tuomiossa Tilly-Sabco v. komissio esitetyt perustelut pohjautuvat, ei perustu toimitetun asiakirjan luonteeseen, vaan se koskee pikemminkin täytäntöönpanoasetusta koskevan ehdotuksen ja alustavan esityslistan toimittamista koskevan määräajan tavoitetta. Kuten unionin tuomioistuin korosti, kyseisen määräajan ”tarkoituksena on mahdollistaa se, että hallintokomitean jäsenet voivat ennen jokaista kokousta tarkastella rauhallisesti täytäntöönpanotoimea koskevaa ehdotusta”. ( 34 ) Kyseinen edellytys on unionin tuomioistuimen mukaan yksi niistä olennaisista menettelysäännöistä, jotka kuuluvat menettelyn sääntöjenmukaisuutta koskeviin olennaisiin muotomääräyksiin ja joiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa kyseessä olevan toimen pätemättömyyden. ( 35 )

64.

Käsiteltävässä asiassa unionin lainsäätäjä itse korostaa sen tärkeyttä, että on riittävästi aikaa tarkastella paitsi komission ehdotusta myös asiaa koskevia tietoja. Kuten edellä huomautettiin, perusasetuksen johdanto-osan 25 perustelukappaleessa nimittäin todetaan, että tiedot, joita jäsenvaltioille toimitetaan neuvoa-antavassa komiteassa, ovat luonteeltaan usein hyvin teknisiä ja sisältävät monimutkaisia taloudellisia ja oikeudellisia analyysejä. Tästä syystä on niin, että ”jotta jäsenvaltioilla olisi riittävästi aikaa näihin tietoihin perehtymiseen, tiedot olisi toimitettava niille asianmukaisena ajankohtana ennen neuvoa-antavan komitean puheenjohtajan vahvistamaa kokouksen päivämäärää”.

65.

Tätä taustaa vasten perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdassa säädetään, että neuvoa-antavan komitean puheenjohtajan on toimitettava jäsenvaltioille kaikki asiaa koskevat tiedot niin pian kuin mahdollista, ja lisätään tiukka määräaika käyttämällä ilmaisua ”mutta viimeistään 10 työpäivää ennen kokousta”.

66.

Tässä tilanteessa ja, kun otetaan huomioon perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdan sanamuoto ja tavoite, en näe, miksi kyseisen säännöksen rikkomisen osalta olisi tehtävä toisenlainen ratkaisu kuin se, jota unionin tuomioistuin sovelsi tuomiossa Tilly-Sabco v. komissio. Kyseisessä säännöksessä asetettu määräaika on olennainen menettelysääntö, joka kuuluu menettelyn sääntöjenmukaisuutta koskeviin olennaisiin muotomääräyksiin ja jonka noudattamatta jättäminen aiheuttaa kyseessä olevan toimen pätemättömyyden.

67.

Tarkastelen seuraavaksi kysymystä siitä, jätettiinkö säännöstä tosiasiallisesti noudattamatta käsiteltävässä asiassa.

68.

Käsiteltävässä asiassa myönnetään, ettei neuvoa-antava komitea saanut kaikkia asiaa koskevia tietoja 10 työpäivää ennen sen kokousta, toisin kuin perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdassa säädetään. Tässä tilanteessa on väistämättä pääteltävä, että kyseistä säännöstä on jätetty noudattamatta.

69.

Tämän määräajan rikkomisesta seuraa, että asianomaisessa menettelyssä annettu toimi on mitätön. Käsiteltävässä asiassa tämä tarkoittaa myös sitä, että asetus N:o 723/2011 on pätemätön.

70.

On totta, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimenomaisesti kyseenalaista suoraan asetuksen N:o 723/2011 pätevyyttä. Sekä toisen kysymyksen b että c kohdasta kuitenkin ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt selventämään sen seurauksia, että perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdan vaatimuksia ei noudateta. Koska tällaisen noudattamatta jättämisen välittömänä seurauksena on käsiteltävässä asiassa se, että täytäntöönpanoasetus on pätemätön, katson, ettei unionin tuomioistuin voi välttyä lausumasta tästä kysymyksestä – joka vaikuttaa joka tapauksessa sisältyvän implisiittisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin –, jos tähän ennakkoratkaisupyyntöön halutaan antaa hyödyllinen vastaus.

71.

Kuten olen lisäksi jo edellä huomauttanut, kansalliset tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia itse toteamaan, että unionin toimielimen toimet ovat pätemättömiä. ( 36 ) Tässä nimenomaisessa asiayhteydessä ja, kun otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien kysymysten luonne ja se, että yleisesti ottaen on suotavaa välttää uuden ennakkoratkaisupyynnön esittäminen, ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa asetuksen N:o 723/2011 pätemättömäksi.

72.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Hoge Raad der Nederlandenin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: