1.

Jossain jäsenvaltiossa määrätty vakuustakavarikko voidaan asetuksen (EY) N:o 44/2001 ( 2 ) mukaisesti lähtökohtaisesti panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun se on ensin julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi siellä. Vakuustakavarikon täytäntöönpanoa koskevat säännöt kuitenkin vaihtelevat huomattavasti. Siksi ei ole selvää, kuinka määritetään, mitä täytäntöönpanopyynnön vastaanottavan jäsenvaltion oikeuden säännöksiä sovelletaan silloin, kun pannaan täytäntöön ulkomaisia ratkaisuja. Pääasiassa on kyse tällaisesta tilanteesta.

2.

Unionin tuomioistuin voi nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisukysymyksessä ottaa kantaa siihen, sovelletaanko asetuksen N:o 44/2001 mukaisessa järjestelmässä tällaisiin muissa jäsenvaltioissa annettuihin ratkaisuihin sellaista täytäntöönpanopyynnön vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen oikeuden säännöstä, jossa vahvistetaan määräaika, jonka kuluessa velkojan on pantava täytäntöön vakuustakavarikosta annettu ratkaisu.

3.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma erityisesti siitä, voidaanko Saksan oikeuden tiettyä säännöstä, siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung, jäljempänä ZPO) 929 §:n 2 momenttia, soveltaa pääasiassa, jossa on kyse Italian viranomaisten antaman hukkaamiskieltoa ja vakuustakavarikkoa koskevan ratkaisun täytäntöönpanosta. ( 3 )

4.

Tuomiolla, joka unionin tuomioistuimen on määrä antaa käsiteltävässä tapauksessa, on kuitenkin merkitystä laajemmalti kuin vain niiden valtioiden kannalta, joita nyt käsiteltävä asia koskee. Tällä ongelmalla saattaakin olla merkitystä kaikille niille jäsenvaltioille, joiden kansallisessa oikeudessa säädetään määräajasta vakuustakavarikon täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen esittämiselle. Sama ongelma näyttäisi tulevan esiin myös asetuksen N:o 44/2001 korvanneen asetuksen (EU) N:o 1215/2012 ( 4 ) yhteydessä.

5.

Asetuksen N:o 44/2001 III luvussa, joka sisältää sen 32–58 artiklan, säädetään pääasiallisesti jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamien tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, mukaan lukien täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevasta menettelystä.

6.

Asetuksen N:o 44/2001 38 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiossa annettu ja siellä täytäntöönpanokelpoinen tuomio on pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun tuomio asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi.”

7.

Asetuksen N:o 1215/2012 III luku, joka sisältää sen 36–57 artiklan, koskee jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamien tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Antaessaan asetusta N:o 1215/2012 unionin lainsäätäjä päätti ottaa käyttöön automaattista tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan järjestelmän. Asetuksen N:o 1215/2012 39 artiklassa säädetäänkin, että muissa jäsenvaltioissa annetut tuomiot voidaan panna täytäntöön ilman, että niitä olisi tarpeen julistaa täytäntöönpanokelpoisiksi.

8.

Asetuksen N:o 1215/2012 41 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Toisessa jäsenvaltiossa annettujen tuomioiden täytäntöönpanomenettelyyn sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lakia, jollei tämän jakson säännöksistä muuta johdu. Jäsenvaltiossa annettu tuomio, joka on täytäntöönpanokelpoinen vastaanottavassa jäsenvaltiossa, pannaan siellä täytäntöön samoin edellytyksin kuin kyseisessä jäsenvaltiossa annettu tuomio.”

9.

ZPO:n 929 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Vakuustakavarikkoa tai hukkaamiskieltoa koskevaa päätöstä ei voida panna täytäntöön, jos on kulunut kuukausi siitä päivästä, jona päätös on julistettu tai annettu tiedoksi osapuolelle, jonka pyynnöstä se tehtiin.”

10.

Lisäksi ZPO:n 932 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”1)   Kiinteän omaisuuden hukkaamiskiellon täytäntöönpano – – tapahtuu rekisteröimällä saatavaa koskeva kiinnitys – –

– –

3)   Hakemusta kiinnityksen rekisteröimiseksi pidetään 929 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuna hukkaamiskiellon täytäntöönpanona.”

11.

Italian oikeuden mukaan perustetun yhtiön Società Immobiliare Al Bosco Srl:n hakemuksesta Tribunale de Gorizia (Gorizian alioikeus, Italia) määräsi 19.11.2013 Gunter Hoberin (jäljempänä vastapuoli) kiinteää ja irtainta omaisuutta koskevasta miljoonan euron hukkaamiskiellosta ja vakuustakavarikosta (”sequestro conservativo”).

12.

Toimivaltainen tuomioistuin julisti päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi Saksassa 22.8.2014 tekemällään päätöksellä.

13.

Yli kahdeksan kuukautta myöhemmin eli 23.4.2015 hakija haki saatavansa vakuudeksi kiinnitystä vastapuolen Saksassa sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen.

14.

Ensimmäisen asteen tuomioistuin hylkäsi rekisteröintihakemuksen.

15.

Valitusta käsitellyt tuomioistuin hylkäsi sen jälkeen hakijan kyseisestä ratkaisusta tekemän valituksen. Se katsoi, ettei kiinnitystä voitu rekisteröidä, sillä hakija ei ollut noudattanut ZPO:n 929 §:n 2 momentissa säädettyä yhden kuukauden määräaikaa.

16.

Valitusta käsitellyt tuomioistuin katsoi, että asetuksen N:o 44/2001 38 artiklan perusteella toisessa jäsenvaltiossa annetun ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuus vastaa sisällöllisesti täytäntöönpanokelpoisuutta, joka on vastaavalla kansallisella ratkaisulla. Se katsoo myös, että muissa jäsenvaltioissa annettujen ratkaisujen varsinainen täytäntöönpano määräytyy lex forin perusteella.

17.

Valitusta käsitellyt tuomioistuin katsoi myös, että Italian oikeuden mukainen takavarikko (”sequestro conservativo”) vastaa Saksan oikeuden mukaista vakuustakavarikkoa ja hukkaamiskieltoa. Tämän samankaltaisuuden vuoksi pääasiassa olisi sen mukaan noudatettava tämäntyyppisiin ratkaisuihin sovellettavia menettelysäännöksiä ja siksi myös ZPO:n 929 §:n 2 momenttia.

18.

Saatuaan valitusta käsitelleeltä tuomioistuimelta valitusluvan hakija teki Bundesgerichtshofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) valituksen, jossa hän vaatii edelleen kiinnityksen rekisteröintiä saatavansa vakuudeksi.

19.

Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen N:o 44/2001 38 artiklan 1 kohdan kanssa yhteensopivaa se, että täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä säädettyä määräaikaa, jonka perusteella täytäntöönpanoperuste ei ole enää täytäntöönpanokelpoinen tietyn ajanjakson päätyttyä, sovelletaan myös toiminnallisesti siihen rinnastettavissa olevaan täytäntöönpanoperusteeseen, joka on annettu toisessa jäsenvaltiossa ja joka on tunnustettu ja julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi täytäntöönpanovaltiossa?”

20.

Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 26.6.2017.

21.

Ainoastaan komissio on esittänyt kirjallisia huomautuksia. Saksan hallitus ja Euroopan komissio osallistuivat 11.4.2018 pidettyyn istuntoon.

22.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisukysymyksellään, onko asetuksen N:o 44/2001 38 artiklan 1 kohdan mukaista soveltaa täytäntöönpanevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaista määräaikaa, jonka mukaan vakuustakavarikkoa ja hukkaamiskieltoa ei voida enää panna täytäntöön tietyn ajanjakson päätyttyä, toisessa jäsenvaltiossa määrättyyn vakuustakavarikkoon.

23.

Ennakkoratkaisukysymykseen, sellaisena kuin kansallinen tuomioistuin on sen muotoillut, vastaamiseksi on ratkaistava lähinnä se, liittyykö täytäntöönpanevan jäsenvaltion oikeuden säännös, jonka nojalla vakuustakavarikkoa ja hukkaamiskieltoa ei voida enää panna täytäntöön tietyn ajanjakson päätyttyä, kyseisen ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuuteen, joka määräytyy sen jäsenvaltion oikeuden perusteella, jossa ratkaisu on annettu (jäljempänä alkuperäjäsenvaltio), vai onko kyseistä säännöstä pidettävä varsinaista täytäntöönpanoa koskevana sen jäsenvaltion oikeuden sääntönä, jossa ratkaisun täytäntöönpanoa on pyydetty (jäljempänä pyynnön vastaanottava jäsenvaltio).

24.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen perusolettamuksena on, että italialaista vakuustakavarikkoa on pidettävä toiminnallisesti Saksan oikeuden mukaisena vakuustakavarikkona ja hukkaamiskieltona. Kansallinen tuomioistuin on tässä yhteydessä epävarma siitä, määräytyvätkö käsiteltävässä tapauksessa italialaisen ratkaisun täytäntöönpanoedellytykset Saksassa niiden Saksan säännösten mukaisesti, jotka koskevat vakuustakavarikosta ja hukkaamiskiellosta annettujen ratkaisujen täytäntöönpanoa.

25.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa yhtäältä, että ZPO:n 929 §:n 2 momentin mukainen määräaika ei oikeusteknisesti tarkasteltuna liity aineelliseen oikeuteen, toisin kuin esimerkiksi jossain tuomiossa vahvistettujen oikeuksien vanhentumista koskeva säännös. Sen mielestä kyseinen määräaika saattaa näin ollen kuulua varsinaista täytäntöönpanoa koskevaan lainsäädäntöön, jolloin siihen ei sovelleta asetusta N:o 44/2001.

26.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa toisaalta, että ZPO:n 929 §:n 2 momentin mukaisen määräajan soveltamisen seurauksena täytäntöönpanoperusteen täytäntöönpanokelpoisuus päättyy tietyn ajanjakson kuluttua. Määräajalla on näin ollen viime kädessä sama vaikutus kuin täytäntöönpanoperusteen kumoamisella muutoksenhakumenettelyssä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee tässä tilanteessa, voiko pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion oikeuden mukainen vakuustakavarikkoa ja hukkaamiskieltoa koskevan ratkaisun ajallinen rajoitus olla ristiriidassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan täytäntöönpanovaltion menettelysäännösten soveltaminen ei saa asettaa kyseenalaisiksi asetuksessa N:o 44/2001 säädettyjä periaatteita.

27.

Saksan hallitus huomauttaa ensinnäkin, että asetus N:o 44/2001 koskee ainoastaan eksekvatuurimenettelyä. Sen mukaan kyseisessä asetuksessa ei sitä vastoin säädetä ratkaisujen varsinaisesta täytäntöönpanosta. Se katsookin, että asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan kuuluvat ratkaisut tulisi siksi panna täytäntöön ZPO:n 929 §:n 2 momentin kaltaisten pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion menettelysäännösten mukaisesti.

28.

Toiseksi Saksan hallitus viittaa asioissa Apostolides ( 5 ) ja Prism Investments ( 6 ) annettuihin tuomioihin ja muistuttaa unionin tuomioistuimen jo todenneen, että pantaessa tuomiota täytäntöön sillä ei ole syytä katsoa olevan vaikutuksia, joita pyynnön vastaanottavassa valtiossa suoraan annetulla samankaltaisella tuomiolla ei olisi. Saksan hallitus katsoo, että kyseiseen, Italiassa määrättyyn vakuustakavarikkoon on mainitun oikeuskäytännön perusteella sovellettava ZPO:n 929 §:n 2 momentissa säädettyä määräaikaa, sillä Saksassa annettua samankaltaista ratkaisua ei voitaisi enää panna täytäntöön kuukauden määräajan päätyttyä.

29.

Kolmanneksi ja viimeiseksi Saksan hallitus katsoo asetuksen N:o 1215/2012 säännöksiin vedoten, että kyseisen asetuksen 41 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen sanamuoto tukee edellä esitettyä kantaa.

30.

Komissio sitä vastoin katsoo, että päättelyssä, joka pääosin perustuu tuomioon Prism Investments, ( 7 ) ei oteta asianmukaisesti huomioon sitä, että pääasia ylittää valtioiden rajat.

31.

Komissio muistuttaa unionin tuomioistuimen korostaneen oikeuskäytännössään, että täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan menettelyn ja varsinaisen täytäntöönpanon erottelu toisistaan ei voi rajoittaa asetuksen N:o 1215/2012 perusperiaatteita, kuten tuomioiden vapaata liikkuvuutta. Vaikka asetuksessa N:o 44/2001 säädetystä täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevasta menettelystä seuraisi ulkomaisen tuomion sisällyttäminen pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion oikeusjärjestykseen, tämän jäsenvaltion oikeuden kaavamaisessa soveltamisessa jäisi ottamatta huomioon täytäntöönpanoperusteen alkuperä. Käsiteltävässä tapauksessa saattaisikin käydä niin, että silloin kun Italian oikeuden mukaisen, vakuustakavarikosta annetun ratkaisun täytäntöönpanossa sovelletaan ZPO:n 929 §:n 2 momenttia, kyseistä ratkaisua ei enää olisi mahdollista panna täytäntöön pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa, vaikka se olisikin täytäntöönpanokelpoinen alkuperäjäsenvaltiossa.

32.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ilmaisema epävarmuus sekä asianosaisten ja muiden osapuolten esittämät väitteet huomioon ottaen aion ensin tarkastella sitä, onko ZPO:n 929 §:n 2 momentin kaltainen sääntö, jossa asetetaan määräaika turvaamistoimen täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen jättämiselle, luokiteltava pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion lex forin menettelysäännökseksi. Sen jälkeen tarkastelen tällaisesta luokittelusta tehtyjä päätelmiä unionin tuomioistuimen sen oikeuskäytännön pohjalta, joka koskee ulkomaisten tuomioiden vaikutuksia täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan menettelyn alalla asetuksen N:o 44/2001 järjestelmässä. Lopuksi käsittelen edeltäviä arvioita suhteessa ratkaisuihin, jotka unionin lainsäätäjä on tehnyt asetuksen N:o 1215/2012 osalta.

33.

Muistutan unionin tuomioistuimen katsoneen Brysselin yleissopimuksen ( 8 ) yhteydessä, että siinä määrätään ainoastaan ulkomaisten täytäntöönpanoperusteiden eksekvatuurimenettelystä, ei varsinaisesta täytäntöönpanosta, johon sovelletaan yhä asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä. ( 9 ) Unionin tuomioistuin on myöhemmin vahvistanut, että kyseinen oikeuskäytäntö on sovellettavissa asetukseen N:o 44/2001, sillä siinäkin säädetään eksekvatuurimenettelystä. ( 10 )

34.

Saksan hallitus huomauttaa kyseisen oikeuskäytännön asiayhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tavoin, että ZPO:n 929 §:n 2 momentti luokitellaan Saksan oikeuden mukaisesti menettelysäännökseksi. Näin ollen kyseisen säännöksen mukainen määräaika saattaisi ainakin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kuulua asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalan ulkopuolelle jäävää varsinaista täytäntöönpanoa koskevaan lainsäädäntöön.

35.

Totean tämän suhteen, että suurin osa käsitteistä, joita unionin lainsäätäjä on käyttänyt oikeudellista yhteistyötä siviilioikeudellisissa asioissa koskevissa säädöksissä, myös asetuksessa N:o 44/2001, on luonteeltaan itsenäisiä. ( 11 ) Siksi ZPO:n 929 §:n 2 momentin kaltaisten sääntöjen luokittelu kansallisella tasolla ei voi olla ratkaisevaa nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisukysymyksessä esitetyn juridisen ongelman ratkaisemisen kannalta.

36.

ZPO:n 929 §:n 2 momentin itsenäinen määritteleminen menettelysäännöksi asetusta N:o 44/2001 sovellettaessa ei myöskään ole ratkaisevaa ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen kannalta. Käsiteltävässä tapauksessa ei ole kiistetty sitä, etteikö myös Italian oikeudessa säädettäisi vakuustakavarikon täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen jättämisen määräajasta. Mikään ei viittaa siihen, etteikö sellaisesta määräajasta annettua säännöstä voitaisi pitää myös menettelysääntönä ZPO:n 929 §:n 2 momentin tapaan. Ratkaisevana seikkana onkin se, tulisiko mainittua ZPO:n säännöstä sen itsenäisen luokittelun mukaisesti soveltaa silloin, kun muissa jäsenvaltioissa määrättyjä vakuustakavarikoita pannaan täytäntöön Saksassa. ( 12 )

37.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä ei ole tarpeen tarkastella kysymystä siitä, säädetäänkö Italian oikeudessa myös määräajasta, joka koskee vakuustakavarikon täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen jättämistä.

38.

Kansallinen tuomioistuin katsoo erityisesti, että kiinteistörekisterin pitämisestä vastaava Saksan viranomainen ei pääasiassa voi ratkaista sitä, säädetäänkö alkuperäjäsenvaltion oikeudessa täytäntöönpanomääräajasta, tai vahvistaa täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, eikä se myöskään voi soveltaa toisen maan lakia. Tämän viranomaisen noudattaman menettelyn kannalta merkityksellistä on ainoastaan se, onko ZPO:n 929 §:n 2 momenttia sovellettava. Jos kyseessä olevaa täytäntöönpanoperustetta ei Italian oikeuden mukaisen määräajan päättymisen vuoksi ole enää mahdollista panna täytäntöön, velallisen olisi sen mielestä silti vedottava tähän seikkaan eksekvatuuripäätökseen kohdistuvassa muutoksenhakumenettelyssä.

39.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsookin, että täytäntöönpanomenettelyn ulkopuolella Italian oikeuden mukainen määräaika on sovellettavissa myös ratkaisuun, jonka täytäntöönpanoa on pyydetty pääasiassa. Tästä seuraisi, että ulkomailla määrättyyn vakuustakavarikkoon sovellettaisiin Saksan alueella kahta järjestelmää eli alkuperäjäsenvaltion ja pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion järjestelmiä.

40.

Tässä tilanteessa herää kysymys, eikö se, että velkojan on noudatettava mainittuja kahta edellytystä, ole osoitus heikosta kohdasta tulkinnassa, jonka mukaan ZPO:n 929 §:n 2 momenttia olisi sovellettava lex forin sääntönä, kun kyse on ulkomaisten vakuustakavarikkojen varsinaisesta täytäntöönpanosta. Siinä tapauksessa on yhtäältä niin, että täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen jättämisen määräaikaa koskevaa Saksan oikeuden säännöstä sovellettaisiin varsinaista täytäntöönpanoa sääntelevänä säännöksenä. Toisaalta vastaavanlaista määräaikaa sääntelevää alkuperäjäsenvaltion oikeuden säännöstä sovellettaisiin ulkomaisen ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuuden määrittävänä sääntönä. ( 13 )

41.

Tässä yhteydessä minua arveluttaa ensinnäkin se, kuinka suhteutuvat toisiinsa yhtäältä vakuustakavarikon täytäntöönpanokelpoisuus, jota arvioidaan tällaisen ratkaisun täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen jättämisen määräaikaa koskevan alkuperäjäsenvaltion oikeuden säännöksen perusteella, ja toisaalta tosiasiallisen täytäntöönpanon rajoittaminen vastaanottavan jäsenvaltion säännöksen mukaisella vastaavanlaisella määräajalla.

42.

Toiseksi pohdin sitä, olisiko ZPO:n 929 §:n 2 momentin kaltaista säännöstä systeemisestä näkökulmasta sovellettava erillään, ottamatta huomioon Saksassa täytäntöönpantavaksi pyydetyn ratkaisun rajat ylittävää asiayhteyttä ja alkuperää.

43.

Kolmanneksi ja viimeiseksi pohdin sitä, olisiko kyseisen Saksan oikeuden säännöksen tavoite sovitettavissa yhteen säännöksen soveltamisen kanssa, jossa ei oteta huomioon vakuustakavarikon rajat ylittävää asiayhteyttä ja alkuperää.

44.

Komissio on huomauttanut, että vaikka Saksan oikeudessa vakuustakavarikko menettää oikeudellisen pätevyytensä määräajan päättymisen vuoksi, näin ei ole Italian oikeudessa, jonka mukaan ainoastaan vakuustakavarikon nimenomainen kumoaminen tekisi siitä oikeudellisesti täysin pätemättömän. Komissio muistuttaa myös, että kyseisen määräajan noudattamatta jättäminen otetaan Saksan oikeuden nojalla huomioon viran puolesta, mutta Italian oikeuden mukaan vastapuolen olisi itse vedottava määräajan päättymiseen. Italian oikeuden mukaisen vakuustakavarikon täytäntöönpano olisi siis periaatteessa mahdollista asiaankuuluvan määräajan päätyttyäkin.

45.

Siksi on mahdollista, että vakuustakavarikon täytäntöönpanokelpoisuus, joka asetuksen N:o 44/2001 38 artiklan mukaan on edellytys tällaisen ratkaisun täytäntöönpanolle pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa, ( 14 ) vaikeutuisi sikäli, että velkoja ei voisi panna sitä täytäntöön Saksassa, vaikka se onkin alkuperäjäsenvaltion oikeuden mukaan täytäntöönpanokelpoinen.

46.

Tämä huomautus voi olla osoituksena siitä, että ZPO:n 929 §:n 2 momentissa ei ole kyse turvaamistoimen täytäntöönpanosta vaan paremminkin sen täytäntöönpanokelpoisuudesta, vähintäänkin samassa määrin kuin samankaltaisessa Italian oikeuden säännöksessä.

47.

Vakuustakavarikko poikkeaa siitä yleissäännöstä, jonka mukaan ainoastaan asiakysymystä koskevan menettelyn päätteeksi annetut ja lainvoiman saaneet tuomiot voidaan pakkotäytäntöönpanna. Siitä huolimatta, että vakuustakavarikon avulla ei sen poikkeuksellisen luonteen vuoksi kateta velkojan vaateita, ( 15 ) sellainen voidaan määrätä ainoastaan tiettyjen edellytysten täyttyessä.

48.

Useimmissa oikeusjärjestyksissä tällaisen perusedellytyksen tosin luo se, että pääasiassa annettua tuomiota ei voida panna täytäntöön myöhemmin. Vaikka vakuustakavarikon keskeinen tarkoitus on ratkaiseva tämän edellytyksen kannalta, kansallisissa lainsäädännöissä kuitenkin esiintyy vertailevan tarkastelun perusteella eroja siinä, millä yksityiskohtaisilla edellytyksillä vakuustakavarikosta voidaan määrätä. ( 16 )

49.

Vakuustakavarikon määräämiselle asetetut edellytykset määräytyvätkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä tehtyjen valintojen perusteella niiden pyrkiessä löytämään tasapainon velkojien ja velallisten etujen välillä. Tästä pyrkimyksestä kertoo myös määräajan asettaminen sille, milloin velkojan on jätettävä turvaamistoimen täytäntöönpanoa koskeva hakemus.

50.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ZPO:n 929 §:n 2 momentin tavoitteena on velallisen suojelu. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseisen säännöksen tarkoituksena on erityisesti estää se, että välitoimia koskevan summaarisen menettelyn seurauksena tehdyt päätökset pysyisivät täytäntöönpanokelpoisina, jolloin ne voidaan pakkotäytäntöönpanna varsin pitkän ajan kuluessa huolimatta tilanteessa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista. Saksan hallitus totesi istunnossa vastaavasti, että ZPO:n 929 §:n 2 momentin mukaisen määräajan tarkoituksena on estää se, että vakuustakavarikko pantaisiin täytäntöön kuukauden määräajan kuluttua, vaikka tilanteessa olisikin tapahtunut huomattava muutos.

51.

Jopa siinä osassa oikeuskirjallisuutta, jonka mukaan merkittäviä eroja esiintyy nimenomaan turvaamistoimien vaikutuksissa, kun turvaamistoimien määräämiselle asetetut edellytykset puolestaan vaikuttaisivat paljon samankaltaisemmilta, ( 17 ) katsotaan, että näistä edellytyksistä ilmenee, että turvaamistoimet liittyvät väistämättä menettelyihin, joiden yhteydessä ne on annettu. ( 18 ) Siksi voitaisiinkin esittää sellainen väite, että vakuustakavarikon ja alkuperäjäsenvaltion säännösten välillä on sellainen yhteys rajat ylittävässä tilanteessa.

52.

Lisäksi se, että lainsäätäjä ottaa käyttöön ZPO:n 929 §:n 2 momentissa säädetyn kaltaisen määräajan, olisi tältä kannalta tarkasteltuna ikään kuin verrattavissa tilanteeseen, jossa kansallinen tuomioistuin täsmentäisi ratkaisussaan määräajan, jonka kuluessa velkojan on toteutettava tietyt toimet. Jos ratkaisuun sisältyy sellainen täsmennys, se on epäilemättä olennainen osa ratkaisua.

53.

Katsonkin, että ZPO:n 929 §:n 2 momentissa säädetyn kaltaista määräaikaa ei voida erottaa vakuustakavarikon määräämisen edellytyksistä eikä ylipäätään alkuperäjäsenvaltion oikeudesta. Sellaista määräaikaa ei siksi voida soveltaa varsinaista täytäntöönpanoa koskevana lex forin sääntönä, kun kyse on ulkomaisten ratkaisujen täytäntöönpanosta Saksassa. ( 19 )

54.

Palautan mieleen, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ZPO:n 929 §:n 2 momentin pääasiallisena tavoitteena on taata, ettei turvaamistointa panna täytäntöön kohtalaisen pitkän ajan kuluttua ja tilanteen mahdollisista muutoksista huolimatta. Ulkomaisten ratkaisujen osalta niin ennakkoratkaisupyynnöstä kuin Saksan hallituksen selityksistä ilmenee myös, että kyseinen määräaika lasketaan alkavaksi siitä, kun eksekvatuuripäätös on annettu tiedoksi velkojalle.

55.

Velkoja ei siltikään ole velvollinen hakemaan vakuustakavarikkoa koskevaa eksekvatuuripäätöstä heti, kun vakuustakavarikosta on määrätty alkuperäjäsenvaltiossa. Hän voi siis lykätä hakemuksen jättämistä, vaikka olosuhteissa tapahtuisikin muutoksia vakuustakavarikosta määräämisen jälkeen.

56.

Sen vuoksi ratkaisu, jonka mukaan ZPO:n 929 §:n 2 momenttia sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lex forin sääntönä ja mainitun säännöksen mukaisen määräajan lasketaan alkavan eksekvatuuripäätöksen tiedoksiantamisesta velkojalle, mahdollistaisi sen, että velkoja voi systemaattisesti olla ottamatta huomioon olosuhteissa mahdollisesti tapahtuneen muutoksen ja panna turvaamistoimen täytäntöön.

57.

Katsonkin, että ZPO:n 929 §:n 2 momentin soveltaminen ulkomaisten ratkaisujen täytäntöönpanossa ei ole sovitettavissa yhteen kyseisen säännöksen tavoitteen kanssa, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja Saksan hallitus ovat sitä tarkentaneet.

58.

Tämä tarkastelu osoittaa ensinnäkin, että ZPO:n 929 §:n 2 momentin kaltainen kansallinen säännös koskee vakuustakavarikon täytäntöönpanokelpoisuutta eikä niinkään sen varsinaista täytäntöönpanoa. Toiseksi on todettava, että kyseistä määräaikaa ei voida soveltaa erillään, ottamatta huomioon täytäntöönpantavaksi pyydetyn ratkaisun alkuperää. Kolmanneksi on niin, että jos ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ja Saksan hallituksen näkemys ZPO:n 929 §:n 2 momentin tavoitteesta hyväksytään, mainittu säännös ei voi täyttää tehtäväänsä, jos sitä sovelletaan ulkomaisiin ratkaisuihin, joiden täytäntöönpanoa on pyydetty Saksassa.

59.

Edellä esitetyn perusteella katson, että ZPO:n 929 §:n 2 momentin kaltaista kansallista säännöstä, jossa säädetään määräajasta, jonka kuluessa velkojan on jätettävä täytäntöönpanoa koskeva hakemus, ei ole syytä pitää menettelysääntönä, jota voitaisiin soveltaa pantaessa toisessa jäsenvaltiossa määrättyä vakuustakavarikkoa täytäntöön Saksassa.

60.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on yhtäältä niin, että pantaessa jossain jäsenvaltiossa annettua tuomiota täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa tuomiolle ei ole mitään syytä antaa oikeusvaikutuksia, joita sillä ei ole alkuperäjäsenjäsenvaltiossa. ( 20 ) Tästä käytetään yleisesti nimitystä ”oppi vaikutusten laajentamisesta”. ( 21 ) Tuomiosta Health Service Executive, ( 22 ) joka annettiin asetuksen (EY) N:o 2201/2003 ( 23 ) soveltamisen yhteydessä mutta joka nähdäkseni on sovellettavissa asetukseen N:o 44/2001, ilmenee, että kyseinen rajoitus on ymmärrettävä nimenomaan siten, että ulkomainen tuomio voi toimia ainoastaan perustana pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa tapahtuvalle täytäntöönpanolle itse tuomiosta johtuvissa rajoissa.

61.

Toisaalta ei ole syytä antaa tällaiselle tuomiolle sellaisia vaikutuksia, joita ei olisi pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa suoraan annetulla samankaltaisella tuomiolla. ( 24 ) Pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa täytäntöönpantujen tuomioiden vaikutusten rajoittamiseen viitataan nimityksellä ”oppi vaikutusten vastaavuudesta”. ( 25 )

62.

Saksan hallitus katsoo tämän oikeuskäytännön pohjalta, että ulkomaisten ja kansallisten ratkaisujen vastaavan kohtelun varmistamiseksi ZPO:n 929 §:n 2 momenttia olisi sovellettava pantaessa vakuustakavarikosta Italian oikeuden mukaisesti annettuja ratkaisuja täytäntöön Saksassa.

63.

En yhdy tähän näkemykseen. Olen komission tavoin sitä mieltä, että Saksan hallituksen kannassa ei oteta huomioon eräitä pääasian rajat ylittävään luonteeseen liittyviä seikkoja ja ZPO:n 929 §:n 2 momentin soveltamisen seurauksia tällaisen asian yhteydessä. Katson lisäksi, että kyseinen kanta perustuu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön puutteelliseen tulkintaan.

64.

Niin ennakkoratkaisupyynnöstä kuin Saksan hallituksen istunnossa esittämästä kannasta ilmenee, että kansallisissa tilanteissa, joissa Saksan viranomaiset määräävät vakuustakavarikosta tai hukkaamiskiellosta ja panevat sen sitten täytäntöön, velkoja, joka ei ole noudattanut ZPO:n 929 §:n 2 momentin mukaista määräaikaa, voi heti saada uuden vakuustakavarikkoa tai hukkaamiskieltoa koskevan määräyksen.

65.

Olettaen, että ZPO:n 929 §:n 2 momenttia sovelletaan rajat ylittävässä asiayhteydessä pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion lex forin sääntönä, ei ole selkeätä vastausta siihen, miten mainitun säännöksen mukaista määräaikaa noudattamatta jättäneen velkojan on toimittava.

66.

On kuvaavaa, että sen paremmin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuin Saksan hallituskaan eivät ole esittäneet, että velkoja voisi hakea uudestaan eksekvatuuripäätöstä Saksassa, jotta ZPO:n 929 §:n 2 momentin mukainen määräaika alkaisi kulua uudelleen. Ihmettelenkin, vastaisiko sellainen ratkaisu ZPO:n 929 §:n 2 momentin perimmäistä tarkoitusta. Hakemuksen uudistaminen ainakin mahdollistaisi velan vakuutena olevan kiinnityksen rekisteröintiajankohdan lykkäämisen loputtomiin saman ratkaisun perusteella. Sellainen mahdollisuus olisi minusta kyseisen säännöksen logiikan vastainen.

67.

Totean, että vastauksena istunnossa esitettyyn kysymykseen Saksan hallitus vahvisti, että velkojan olisi mahdollista hakea uudestaan vakuustakavarikkoa alkuperäjäsenvaltiossa siellä säädettyjen määräaikojen myös päätyttyä. Komissio sitä vastoin katsoi, että velkoja ei käsiteltävässä tapauksessa voinut hakea toista ratkaisua Italiassa, sillä Italian viranomaisten määräämä alkuperäinen vakuustakavarikko oli vielä täytäntöönpanokelpoinen tämän ratkaisuehdotuksen 44 kohdassa esitetyistä syistä.

68.

Näistä huomautuksista käy ilmi, että velkojan, joka ei ole noudattanut ZPO:n 929 §:n 2 momentin mukaista määräaikaa, olisi luultavasti käännyttävä alkuperäjäsenvaltion – tässä tapauksessa Italian – tuomioistuinten puoleen toisen vakuustakavarikon määräämiseksi.

69.

Unionin tuomioistuimelle esitetyn ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelun ei mielestäni pitäisi edellä esitetystä huolimatta rajoittua nyt käsiteltävään asiaan. Onhan ratkaisu, jonka täytäntöönpanoa on pyydetty Saksassa, annettu Italian oikeuden mukaisesti, ja siinä säädetään varsin samankaltaisesta määräajasta kuin ZPO:n 929 §:n 2 momentissa. Oletan kuitenkin, että samaa epävarmuutta, joka liittyy viimeksi mainitun säännöksen soveltamiseen Saksassa täytäntöönpanokelpoiseksi julistetun turvaamistoimen täytäntöönpanon yhteydessä, esiintyy aivan kaikkien muissa jäsenvaltioissa vakuustakavarikosta annettujen ratkaisujen suhteen.

70.

Näin ollen – vaikka en haluakaan lausua käsitystäni hakijan tämänhetkisestä tilanteesta Italian oikeuteen nähden – minusta näyttää siltä, että pääasian kaltaisessa tilanteessa velkojan olisi alkuperäjäsenvaltion viranomaisille esittämänsä toisen hakemuksen avulla periaatteessa osoitettava uudestaan ainakin vakuustakavarikosta määräämisen edellyttämien olosuhteiden uskottavuus. Tällöin ei olisi kyse saman ratkaisun uudesta julistamisesta vaan uuden ratkaisun antamisesta, mitä ennen arvioidaan uudestaan kaikki edellytykset, joiden täyttymistä vakuustakavarikon määrääminen edellyttää.

71.

Ei voida myöskään sulkea kokonaan pois sitä mahdollisuutta, että alkuperäjäsenvaltion oikeudessa ei erinäisistä syistä säädetä mahdollisuudesta tosiasiallisesti hakea uutta päätöstä. Esimerkiksi alkuperäjäsenvaltion viranomaisten näkökulmasta uutta hakemusta ei ehkä olisi mahdollista ottaa käsiteltäväksi niin kauan kuin aiempaa ratkaisua ei ole kumottu tai se ei ole menettänyt oikeudellista pätevyyttään muita syistä. ( 26 )

72.

Tietyissä tapauksissa saattaisikin käydä niin, että pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa vahvistettujen soveltamissääntöjen, kuten käsiteltävässä tapauksessa ZPO:n 929 §:n 2 momentin mukaisen määräajan, soveltaminen toisessa jäsenvaltiossa annetun ratkaisun täytäntöönpanon yhteydessä johtaisi umpikujaan. Seurauksena olisi erityisesti se, että velkoja, joka ei ole noudattanut mainitun säännöksen mukaista määräaikaa, ei voisi enää panna kyseistä ratkaisua täytäntöön Saksassa eikä velkoja myöskään voisi hakea alkuperäjäsenvaltion viranomaisilta uutta ratkaisua.

73.

Brysselin yleissopimuksen määräysten suhteen muistutan unionin tuomioistuimen todenneen, että vastaanottavan jäsenvaltion menettelysääntöjen soveltaminen ei saa heikentää kyseisen yleissopimuksen mukaisen järjestelmän tehokasta vaikutusta. ( 27 ) Tähän oikeuskäytännön suuntaukseen lukeutuvissa tuomioissaan unionin tuomioistuin on myös todennut erityisesti varsinaista täytäntöönpanoa koskevien kansallisten sääntöjen suhteen, että pyynnön vastaanottavan valtion menettelysääntöjen soveltaminen täytäntöönpanon yhteydessä ei saa haitata Brysselin yleissopimuksen mukaisen eksekvatuurijärjestelmän tehokasta vaikutusta tekemällä tyhjiksi asiaa koskevat periaatteet, joista asetuksessa N:o 44/2001 itsessään säädetään joko nimenomaisesti tai implisiittisesti. ( 28 ) Unionin tuomioistuin onkin myöhemmin vahvistanut, että mainittu oikeuskäytäntö on sovellettavissa asetukseen N:o 44/2001. ( 29 )

74.

Totean lisäksi, että tämän päättelyn pohjalta on myös annettu oikeuskäytäntöä, joka liittyy määräyksiin, joilla asianosaista kielletään nostamasta kannetta tai jatkamasta kanteen ajamista kansallisessa tuomioistuimessa. Unionin tuomioistuin onkin katsonut, että sellaiset kieltomääräykset saattavat rajoittaa toimivaltasääntöjen soveltamista sekä poistaa vireilläolovaikutusta ja samassa yhteydessä käsiteltäviä kanteita varten määrättyjen erityisten mekanismien tehokkaan vaikutuksen. ( 30 ) Unionin tuomioistuin on sen vuoksi katsonut, että estämällä toisen jäsenvaltion tuomioistuinta käyttämästä sille asetuksessa N:o 44/2001 annettua toimivaltaa tällaiset välimiesmenettelyssä annetut kieltomääräykset estävät kantajaa saamasta asiaansa käsitellyksi siinä kansallisessa tuomioistuimessa, jossa hän on pannut asian vireille kyseisen asetuksen mukaisten toimivaltasääntöjen nojalla, ja vievät kantajalta siten mahdollisuuden turvautua sellaiseen oikeussuojan muotoon, johon hänellä on oikeus. ( 31 )

75.

Turvaamistoimien suhteen katson, että se, että ZPO:n 929 §:n 2 momentin kaltaisen säännön soveltaminen ulkomaisiin vakuustakavarikkoratkaisuihin saattaisi johtaa umpikujaan, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 71 ja 72 kohdassa on esitetty, voisi heikentää asetuksen N:o 44/2001 järjestelmän tehokasta vaikutusta.

76.

Komission tavoin katson toki, ettei voida sulkea pois sitä, että pääasian kaltaisessa tilanteessa velkoja voisi hakea turvaamistointa pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisilta asetuksen N:o 44/2001 31 artiklan ( 32 ) nojalla. Velkoja olisi kuitenkin epäedullisessa asemassa joutuessaan kääntymään toisen jäsenvaltion tuomioistuinten puoleen, kun otetaan huomioon siitä aiheutuvat seuraukset. ( 33 ) Mielestäni tämä vahvistaa sen, että ZPO:n 929 §:n 2 momentin soveltaminen ulkomaisen ratkaisun täytäntöönpanon yhteydessä saattaisi johtaa umpikujaan.

77.

Siinä tapauksessa voisi yhtäältä käydä niin, että pääasian tutkimiseen toimivaltaiset jäsenvaltion tuomioistuimet eivät pystyisikään varmistamaan velkojan oikeussuojaa, johon tällä on oikeus lopullisen tuomion antamiseen johtavassa menettelyn vaiheessa. Toisaalta on niin, että asetuksen N:o 44/2001 säännöksiin perustuvaa näiden tuomioistuinten toimivaltaa loukattaisiin, jos velkoja velvoitettaisiin kääntymään toisen jäsenvaltion tuomioistuinten puoleen jättääkseen hakemuksen vakuustakavarikosta, vaikka velkoja perustellusti haluaisi jättää hakemuksensa pääasian käsittelemisessä toimivaltaiselle tuomioistuimelle.

78.

Asetuksen N:o 44/2001 tehokkaan vaikutuksen säilyttämistä koskevan oikeuskäytännön perusteella katsonkin, että ZPO:n 929 §:n 2 momentin kaltaista pyynnön vastaanottavan valtion sääntöä ei ole tarkoitus soveltaa pantaessa täytäntöön muista jäsenvaltioista peräisin olevia, vakuustakavarikkoa koskevia ratkaisuja.

79.

Muistutan, että ZPO:n 929 §:n 2 momentin kaltaista säännöstä ei edellä esitetyn perusteella voida pitää sääntönä, joka koskisi ulkomaisten ratkaisujen varsinaista täytäntöönpanoa asetuksen N:o 44/2001 mukaisessa järjestelmässä. ( 34 )

80.

Vaikka katsottaisiinkin, että kyseistä säännöstä tulisi pitää varsinaista täytäntöönpanoa koskevana lex forin sääntönä, sitä ei voida soveltaa pantaessa ulkomaisia ratkaisuja täytäntöön Saksassa sikäli kuin se heikentäisi kyseisen asetuksen tehokasta vaikutusta.

81.

Nähdäkseni asetuksen N:o 44/2001 tehokkaan vaikutuksen säilyttämistä koskevan oikeuskäytännön soveltamisen logiikka ja vaikutukset tuovatkin mieleen unionin tuomioistuimen hiljattain antaman ratkaisun, joka liittyi asetukseen (EU) N:o 650/2012. ( 35 ) Kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee, että kansallisten säännösten luokitteleminen niiden soveltamiseksi asetuksen N:o 650/2012 soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa ei saa estää kyseisen asetuksen tavoitteiden toteutumista eikä sen säännösten tehokasta vaikutusta. ( 36 ) Oikeudellista yhteistyötä siviilioikeudellisissa asioissa koskevan unionin oikeuden toimen tehokkaalla vaikutuksella saattaa siksi olla merkitystä, kun sen soveltamisalaan kuuluvia kansallisia säännöksiä määritellään itsenäisesti kyseisen toimen soveltamiseksi. Myöskään ZPO:n 929 §:n 2 momenttia ei vastaavasti tulisi pitää varsinaista täytäntöönpanoa koskevana sääntönä sikäli kuin se saattaisi heikentää asetuksen N:o 44/2001 tehokasta vaikutusta.

82.

Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee yksinomaan asetusta N:o 44/2001. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä sen esittämä ennakkoratkaisukysymys kuitenkin on samalla tavoin relevantti asetuksen N:o 1215/2012 yhteydessä. Jälkimmäiseen asetukseen ovat vedonneet myös asianosaiset ja muut osapuolet istunnossa esittämissään väitteissään.

83.

Tämän suhteen katson, ettei edellä esitettyä voida kyseenalaistaa asetuksen N:o 1215/2012 perusteella.

84.

Ensinnäkin on niin, että vaikka asetuksessa N:o 44/2001 ei säännellä nimenomaisesti kysymystä pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion lex forin asemasta ulkomaisten ratkaisujen täytäntöönpanossa, asetuksessa N:o 1215/2012, erityisesti sen 41 artiklan 1 kohdassa, sitä vastoin säädetään, että ulkomaiset tuomiot pannaan täytäntöön pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisessä jäsenvaltiossa annetut tuomiot. ( 37 )

85.

Siitä huolimatta, että eksekvatuurimenettely on lakkautettu asetuksen N:o 1215/2012 järjestelmässä, unionin lainsäätäjä on kuitenkin säilyttänyt täytäntöönpanokelpoisuuden ja pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion lex forin mukaan määräytyvän varsinaisen täytäntöönpanon toisistaan erillisinä tämän asetuksen puitteissa. ( 38 )

86.

Saman tulkinnan on esittänyt myös Saksan hallitus, joka erilaisiin päätelmiin päädyttyäänkin toteaa, että asetuksen N:o 44/2001 puitteissa sovelletut periaatteet on esitetty asetuksen N:o 1215/2012 41 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä. Myös eräät kirjoittajat katsovat, että asetuksen N:o 1215/2012 mainitussa säännöksessä on kodifioitu unionin tuomioistuimen asetusta N:o 44/2001 käsittelevässä oikeuskäytännössään vahvistamat periaatteet. ( 39 )

87.

Mikään ei näin ollen viittaa siihen, että asetuksen N:o 1215/2012 voimaantulolla voisi olla merkitystä ZPO:n 929 §:n 2 momentin kaltaisen säännöksen luokittelun kannalta.

88.

Toiseksi olen sitä mieltä, että ongelma, joka koskee umpikujaan ajautumista sovellettaessa ZPO:n 929 §:n 2 momentin kaltaista kansallista sääntöä pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion sääntönä, esiintyy samalla tavoin myös asetuksen N:o 1215/2012 järjestelmässä. Siksi olisikin sovellettava asetuksen N:o 1215/2012 tehokkaan vaikutuksen säilyttämistä koskevaa oikeuskäytäntöä. ( 40 )

89.

Näistä syistä katson, että sen paremmin eksekvatuurimenettelyn poistamisesta kuin asetuksen N:o 1215/2012 41 artiklan 1 kohdan kaltaisen säännöksen käyttöönotosta saaduilla kokemuksilla ei voida perustella sellaista näkemystä, että asetuksen N:o 44/2001 järjestelmässä voitaisiin soveltaa ZPO:n 929 §:n 2 momentin kaltaista sääntöä pantaessa täytäntöön ulkomaisia ratkaisuja Saksassa.

90.

Totean lopuksi, että säännös, joka ensinnäkään ei koske ulkomaisen ratkaisun täytäntöönpanoa vaan paremminkin eksekvatuurimenettelyä ( 41 ) ja jonka soveltaminen täytäntöönpanon yhteydessä toiseksi heikentää asetuksen N:o 44/2001 järjestelmän tehokasta vaikutusta, ei ole täytäntöönpanoa koskeva pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion lex forin sääntö. ( 42 ) Edellä esitettyä ei voida kyseenalaistaa asetuksen N:o 1215/2012 tarkasteluun pohjautuvien päätelmien perusteella. Kyseisellä asetuksella ei nimittäin ole muutettu pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion lex forin soveltamisen rajoituksia koskevia logiikkaa tai periaatteita.

91.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 ja erityisesti sen 38 artiklan 1 kohdan on tulkittava olevan esteenä sellaisen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion oikeuden säännöksen soveltamiselle, jossa säädetään vakuustakavarikon täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen jättämisen määräajasta, toisessa jäsenvaltiossa annetun, takavarikkoa koskevan ratkaisun varsinaisen täytäntöönpanon yhteydessä.