1

Euroopan komissio vaati 12.6.2009 antamallaan päätöksellä C(2009) 4694 maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun direktiivin 2003/55/EY (EUVL 2003, L 176, s. 57) 22 artiklan nojalla Bundesnetzagenturia (verkkoinfrastruktuureista vastaava Saksan liittovaltion virasto) muuttamaan viimeksi mainitun 25.2.2009 antamaa päätöstä, jolla Bundesnetzagentur oli jättänyt Ostsee-Pipeline-Anbindungsleitung-kaasuputkea (jäljempänä OPAL) koskevan hankkeen siirtokapasiteetin saman direktiivin 18 artiklassa säädettyjen, kolmansien osapuolien verkkoon pääsyä koskevien sääntöjen sekä 25 artiklan 2–4 kohdassa säädettyjen tariffisääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle; kyseinen kaasuputki on mantereella sijaitseva itäinen osa Nord Stream 1 ‑kaasuputkesta, ja sen alkupää on Saksassa lähellä Greifswaldia ja Lubminin kuntaa ja loppupää Brandovin kunnassa Tšekissä.

2

Komission päätöksessä, joka annettiin 12.6.2009, säädetään seuraavista edellytyksistä:

3

Bundesnetzagentur muutti 25.2.2009 antamaansa päätöstä 7.7.2009 vastaamaan edellä mainittuja, komission päätöksen mukaisia edellytyksiä. Bundesnetzagentur hyväksyi säännöistä vapauttamisen 22 vuodeksi.

4

OPAL-kaasuputki otettiin käyttöön 13.7.2011, ja sen kapasiteetti on noin 36,5 miljardia kuutiometriä. OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetti vapautettiin 12.6.2009 annetun komission päätöksen ja 25.2.2009 annetun Bundesnetzagenturin päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna 7.7.2009 annetulla päätöksellä, nojalla kokonaan direktiiviin 2003/55 perustuvien kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä ja tariffisääntöjä koskevien säännösten soveltamisesta.

5

Kaasuputken kapasiteetista varaamatonta 50 prosentin osuutta ole ei missään vaiheessa käytetty, sillä Gazprom ei ole pannut täytäntöön 12.6.2009 annetussa komission päätöksessä tarkoitettua kaasukapasiteetin vapauttamisohjelmaa. Kaasuputken tulokapasiteetti lähellä Greifswaldia kiinnostaa vain niitä kolmansia osapuolia, jotka pystyvät syöttämään kaasua kaasuputkeen tästä tulokohdasta. Nykyisten teknisten ominaisuuksien vuoksi tähän tulokohtaan voidaan toimittaa kaasua ainoastaan Nord Stream 1 ‑kaasuputkesta, jota Gazprom-ryhmä käyttää Venäjän kaasuesiintymiltä peräisin olevan kaasun kuljettamiseen, joten vain 50 prosenttia OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetista vaikuttaa olevan käytössä.

6

Bundesnetzagentur ilmoitti komissiolle 13.5.2016 maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55 kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (EUVL 2009, L 211, s. 94) 36 artiklan perusteella aikovansa muuttaa joitakin vuonna 2009 myönnettyyn vapautukseen liittyviä säännöksiä, jotka koskivat Opal Gastransport GmbH & Co. KG:n (jäljempänä OGT) hallinnassa olevaa OPAL-kaasuputken osuutta.

7

Komissio antoi 28.10.2016 direktiivin 2009/73 36 artiklan 9 kohdan perusteella Bundesnetzagenturille osoitetun päätöksen C(2016) 6950 final, joka koskee direktiivissä 2003/55 vahvistetuista kolmansien osapuolten pääsyä koskevista säännöistä ja tariffien sääntelystä poikkeamista koskevien edellytysten muuttamista (jäljempänä riidanalainen päätös).

8

Komissio pysytti voimassa riidanalaisessa päätöksessä 12.6.2009 antamassaan päätöksessä hyväksytyn, kolmansien osapuolten OPAL-kaasuputkeen pääsyä koskeviin sääntöihin sovellettavan, enintään 50 prosentin kapasiteettia koskevan vapautuksen osuudella, joka alkaa Greifswaldin lähellä olevasta tulokohdasta ja päättyy Brandovin lähellä olevan loppupisteeseen. Sitä vastoin kyseisen osuuden kapasiteetista loput 50 prosenttia, joka oli ollut siihen asti käyttämättä, koska Gazprom ei ollut pannut täytäntöön kaasukapasiteetin vapauttamisohjelmaa, vapautettiin eli siihen alettiin soveltaa kolmansien osapuolten pääsyä koskevia sääntöjä. Kaasukapasiteetin vapauttaminen on toteutettava jakamalla uudelleen se siirtokapasiteetti, joka kaasuputken haltijan on huutokaupattava avoimella ja syrjimättömällä tavalla.

9

Koska näin vapautettavan siirtokapasiteetin käyttöönotto syrjimättömällä ja läpinäkyvällä tavalla voi niin ikään johtaa tosiasiallisesti siihen, että kyseisen kapasiteetin käyttää Gazprom eksport, komissio korotti Bundesnetzagenturin ehdottamaa enimmäismäärää FZK-tyypin yhteenliittämiskapasiteetille (feste frei zuordenbare Kapazitäten, vapaasti jaettava suljettu kapasiteetti) kaasuputken loppupäässä sen varmistamiseksi, että kolmansilla osapuolilla on tosiasiallinen pääsy vapautuneeseen kapasiteettiin. OPAL-kaasuputken haltijan on siis annettava muiden käyttäjien kuin Tšekin maakaasumarkkinoilla määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttöön huutokauppaamalla FZK-tyypin yhteenliittämiskapasiteetti, jonka alkuvolyymi on 3,2 miljoonaa kilowattituntia. Jos vuosittaisessa huutokaupassa käy kuitenkin ilmi, että FZK-tyypin kapasiteetin kysyntä Brandovin loppupäässä on yli 90 prosenttia tarjotusta kapasiteetista, Bundesnetzagenturin on lisättävä seuraavassa vuotuisessa huutokaupassa saatavilla olevan FZK-tyypin kapasiteetin määrää 1,6 miljoonalla kilowattitunnilla. Saatavilla olevan FZK-tyypin kapasiteetin volyymi voi nousta lopulta 6,4 miljoonaan kilowattituntiin, mikä on 20 prosenttia OPAL-kaasuputken kokonaiskapasiteetista.

10

Huutokauppojen nousujohteisuuden valossa ja Tšekin markkinoilla määräävässä asemassa olevan yrityksen ylisuurten tarjousten välttämiseksi komissio asetti vielä lisäedellytyksen, jonka mukaan tällainen yritys ei voi esittää kapasiteetin pohjahinnan ylittävää tarjousta FZK-tyypin kapasiteetin huutokaupassa, jolloin tarjottu hinta ei voi ylittää vastaavien tuotteiden säännellyn tariffin mukaista keskimääräistä pohjahintaa, joka on voimassa samana vuonna Gaspoolin kauppa-alueella Saksassa sijaitsevassa Tšekkiin kulkevassa siirtoverkossa.

11

Bundesnetzagentur muutti 28.11.2016 OPAL-kaasuputken haltijalle 25.2.2009 antamallaan päätöksellä myönnettyä vapautusta riidanalaisen päätöksen mukaisesti.

12

Puolan tasavalta nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.12.2016 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista.

13

Puolan tasavalta toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä erillisen asiakirjan, joka sisälsi käsiteltävän välitoimihakemuksen, jossa vaaditaan lähinnä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti:

14

Komissio vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.12.2016 jättämissään välitoimihakemusta koskevissa huomautuksissa lähinnä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti:

15

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti antoi työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan nojalla 23.12.2016 määräyksen Puola v. komissio (T‑883/16 R), jossa myönnettiin haettu täytäntöönpanon lykkäys, kunnes käsiteltävässä välitoimimenettelyssä on annettu lopullinen ratkaisu. Lisäksi hän esitti osapuolille joukon kysymyksiä, joihin Puolan tasavalta vastasi 13.1.2017 ja komissio 16.1.2017. Samassa yhteydessä Puolan tasavalta esitti myös prosessinjohtotoimia koskevan pyynnön, jota komissio vaati hylättäväksi 20.1.2017 esittämissään huomautuksissa.

16

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hyväksyi 2.2.2017 Saksan liittotasavallan 19.1.2017 toimittaman väliintulohakemuksen, jota komissio ja Puola eivät kumpikaan vastustaneet 30.1.2017 ja 31.1.2017 jättämissään huomautuksissa. Saksan liittotasavallan väliintulokirjelmä komission vaatimusten tueksi kirjattiin saapuneeksi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.2.2017. Asianosaiset esittivät 3.3.2017 huomautuksensa tästä kirjelmästä.

17

Puolan tasavalta toimitti 1.3.2017 täydentävän kirjelmän sekä kaksi kirjettä, jotka oli päivätty 30.8.2016 ja 9.12.2016 ja jotka Venäjän federaation energiaministeri oli osoittanut Puolan tasavallan energiaministerille.

18

Liettuan tasavalta hyväksyttiin 5.5.2017 väliintulijaksi Puolan tasavallan pääasiassa esittämien vaatimusten tueksi. Sen väliintulokirjelmä toimitettiin käsiteltävässä asiassa 22.5.2017. Puolan tasavalta ja komissio esittivät huomautuksensa väliintulokirjelmästä 9.6.2017.

19

Osapuolet kutsuttiin 22.6.2017 päivätyllä kirjeellä kuulemiseen, joka oli määrä pitää 5.7.2017, esittämään kiireellisyysedellytyksiä ja intressivertailua koskevat väitteensä. Komissiota ja väliintulijoita pyydettiin tässä yhteydessä esittämään huomautuksensa Puolan tasavallan 1.3.2017 toimittamasta täydentävästä kirjelmästä, johon oli liitetty hakemusta tukevia lisätodisteita.

20

Liettuan tasavalta ilmoitti unionin yleiselle tuomioistuimelle 23.6.2017 päivätyllä kirjeellä, ettei osallistuisi kuulemiseen.

21

Puolan tasavalta, komissio ja Saksan liittotasavalta esittivät 5.7.2017 pidetyssä kuulemisessa väitteensä ja vastasivat unionin yleisen tuomioistuimen presidentin esittämiin kysymyksiin.

22

Yhtäältä SEUT 278 ja SEUT 279 artiklasta ja toisaalta SEUT 256 artiklan 1 kohdasta yhdessä luettuina ilmenee, että välitoimista päättävä tuomari voi määrätä työjärjestyksen 156 artiklaa soveltaen unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetun toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä tai tarvittavista välitoimista, jos hän katsoo olosuhteiden sitä edellyttävän. SEUT 278 artiklassa asetetaan kuitenkin periaate, jonka mukaan kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta, koska Euroopan unionin toimielinten toimiin sovelletaan laillisuusolettamaa. Välitoimista päättävä tuomari voi siis määrätä unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetun toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä tai välitoimista ainoastaan poikkeuksellisesti (määräys 19.7.2016, Belgia v. komissio, T‑131/16 R, EU:T:2016:427, 12 kohta).

23

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätään lisäksi, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava ”oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi haetun välitoimen määrääminen on ilmeisesti perusteltua”.

24

Välitoimista päättävä tuomari voi siten lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muita välitoimia, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä hakevan asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja että niiden vaikutukset alkavat ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimet on evättävä, jos jokin niistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tarvittaessa vertailtava esillä olevia intressejä (ks. määräys 2.3.2016, Evonik Degussa v. komissio, C‑162/15 P‑R, EU:C:2016:142, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Välitoimista päättävällä tuomarilla on tässä kokonaisarvioinnissa laaja harkintavalta, ja hän voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä nämä erilaiset edellytykset on tutkittava, sillä unionin oikeuden missään oikeussäännössä ei velvoiteta häntä noudattamaan etukäteen vahvistettua kaavaa hänen arvioidessaan sitä, onko tarpeen määrätä välitoimia (ks. määräys 19.7.2012, Akhras v. neuvosto, C‑110/12 P(R), ei julkaistu, EU:C:2012:507, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Käsiteltävän tapauksen olosuhteissa on tutkittava ensin, täyttyykö kiireellisyysedellytys.

27

Haettujen välitoimien kiireellisyyden selvittämisestä on muistutettava, että välitoimimenettelyn tarkoituksena on varmistaa tulevan lopullisen päätöksen täysi tehokkuus, jotta vältetään aukot unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kiireellisyyttä on arvioitava siihen nähden, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältytään siltä, että väliaikaista oikeussuojaa pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Tämän asianosaisen on näytettävä toteen, että se ei voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (ks. määräys 14.1.2016, AGC Glass Europe ym. v. komissio, C‑517/15 P‑R, EU:C:2016:21, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Käsiteltävässä asiassa Puolan tasavalta pelkää kärsivänsä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, jos välitoimihakemus hylätään, koska riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano lisää OPAL-kaasuputken siirtokapasiteettia ja johtaa väistämättä Yamal-Europe- ja Fraternité-kaasuputken kautta tapahtuvan siirron vähentymiseen ja uhkaa sitä kautta kaasun toimitusvarmuutta Puolassa.

29

Aluksi on huomautettava, etteivät osapuolet kiistä sitä, että riidanalaisen päätöksen vaikutukset johtavat OPAL-kaasuputken kapasiteetin käytön lisääntymiseen.

30

Puolan tasavalta arvioi OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetin kasvun, Yamal-Europe- ja Fraternité-kaasuputken kautta tapahtuvan siirron vähentymisen ja kaasun toimitusvarmuuteen Puolassa kohdistuvan uhkan välisestä yhteydestä lähinnä, että se johtuu kahden samanaikaisen tapahtumasarjan yhdistelmästä.

31

Puolan tasavalta väittää nimittäin yhtäältä, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano antaa Gazpromille mahdollisuuden varata 90 prosenttia OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetista. Riidanalaisen päätöksen mukaan huutokaupattavaksi olisi asetettava 50 prosenttia OPAL-kaasuputken kokonaiskapasiteetista. Puolan tasavalta väittää kuitenkin, että riidanalaisessa päätöksessä vahvistettujen säännöksistä poikkeamisen edellytysten johdosta Gazprom pystyy hankkimaan ainakin 80 prosenttia OPAL-kaasuputken osittain säännellystä huutokaupattavasta siirtokapasiteetista. Jos OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetista jäljellä olevat 50 prosenttia, joka jää unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle ja on myös vapautettu kolmansien osapuolten pääsyä koskevien sääntöjen noudattamisesta, annetaan kokonaisuudessaan Gazpromille, Gazprom voi hyödyntää tosiasiassa ainakin 90 prosenttia OPAL-kaasuputken kokonaiskapasiteetista.

32

Toisaalta Puolan tasavalta väittää, että Gazpromin mahdollisuus lisätä OPAL-kaasuputkessa tarjolla olevan kapasiteetin käyttöä antaa Gazpromille mahdollisuuden muuttaa liiketoimintastrategiaansa, minkä seurauksena Gazpromin kaasuntoimitukset Saksan markkinoille Yamal-Europe-kaasuputken kautta vähenevät huomattavasti tai loppuvat kokonaan ja kaasuntoimituksia Puolan markkinoille Yamal-Europe- ja Fraternité-kaasuputken kautta koskevat ehdot muuttuvat merkittävästi. Gazpromin toimitusten vähentyminen tai loppuminen johtaa ensinnäkin erityisesti siihen, että Yamal-Europe-kaasuputken toimintakustannukset on jaettava uudelleen ottamalla huomioon kaasuvolyymin pienentyminen, mikä lisää huomattavasti siirtokustannuksia, jolloin asianosaisten toimijoiden on mahdotonta päästä kyseiseen kaasuputkeen lännestä tulevan suurimman rajayhteenliitännän (Mallnowin yhteenliitäntäpiste, Saksa) tasolla; että toiseksi markkinatoimijoiden mahdollisuus hyödyntää virtuaalisia vastakkaissuuntaisia siirtopalveluja Yamal-Europe-kaasuputkessa vähentyy, mikä rajoittaa Saksasta ostettua kaasua myyvien vaihtoehtoisten toimittajien pääsyä Puolan markkinoille suhteessa Gazpromiin, ja että kolmanneksi kaasuntoimituksen kustannukset lisääntyvät muilla Puolan ja unionin välisillä liityntäpisteillä muun rajat ylittävän kapasiteetin kysynnän kasvamisen vuoksi. Lännestä peräisin olevan kaasun toimitusten keskeydyttyä Gazprom voisi hyötyä määräävästä asemastaan Puolan markkinoilla ja päättää vapaasti Puolaan toimitettavan kaasun hinnoista, mikä nostaisi loppuasiakkaiden hintoja. Puolan tasavallan mukaan OPAL-kaasuputken lisäkapasiteettiin pääsy antaa Gazpromille mahdollisuuden ohjata Ukrainan kautta kulkeva kaasu Nord Stream 1 ‑kaasuputkeen, jolloin Puolan alueelle suuntautuvan kaasuntoimituksen ylläpito Drozdowiczen pisteessä Puolan ja Ukrainan rajalla sijaitsevan Fraternité-kaasuputken haarautuman kautta on mahdotonta, mikä uhkaa Puolan energiaturvallisuutta, sillä on mahdotonta taata toimitusten jatkuvuus asiakkaille Puolan kaakkoisosassa, jonne toimitukset tulevat suoraan Ukrainasta.

33

Tarvitsematta arvioida, ovatko nämä kaksi tapahtumasarjaa – joista Puolan tasavalta on esittänyt jonkin verran selvityksiä ja asiakirjoja, joilla tapahtumasarjojen todennäköisyys pyritään todistamaan riittävän varmasti, minkä komissio ja Saksan liittotasavalta kuitenkin kiistävät – luonteeltaan hypoteettisia ja onko näiden tapahtumasarjojen ja riidanalaisen päätöksen välillä tosiasiallinen syy-yhteys, riittää, kun todetaan, ettei väitetty vahinko ole käsiteltävässä asiassa välitön.

34

Kuten edellä 27 kohdassa muistutetaan, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältetään vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutuminen välitoimea hakevalle asianosaiselle, ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu, ja tämän asianosaisen on näytettävä toteen, että se ei voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä itse tällaista vahinkoa.

35

Käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta käy kuitenkin ilmi, mitä Puolan tasavalta ei kiistä, että tällä hetkellä vuoteen 2020 asti on voimassa Gazpromin kanssa tehty kauttakuljetussopimus, joka koskee Länsi-Euroopan markkinoille ja myös Puolaan toimitettavan maakaasun (jopa 32,3 miljardia kuutiometriä kaasua) siirtoa Yamal-Europe-kaasuputken Puolan osuuden kautta, ja vuoden 2022 loppuun asti on voimassa PGNiG S.A:n ja Gazpromin välillä vuonna 1996 tehty maakaasun (jopa 10,2 miljardia kuutiometriä kaasua) toimitusta koskeva sopimus.

36

Näitä tietoja ei esitetty Puolan tasavallan alkuperäisessä hakemuksessa, vaan ne toimitti ensimmäisenä komissio 23.12.2016 esittämissään huomautuksissa, mutta niillä on kuitenkin ratkaiseva merkitys välitoimista päättävän tuomarin arvioidessa kiireellisyysedellytystä. Kyseisten sopimusten mukaan Yamal-Europe-kaasuputken Puolan osuuden siirtokapasiteetin käyttö on nimittäin ensi näkemältä varmistettu ainakin vuoden 2019 loppuun asti ja Gazpromin toimitukset Puolan markkinoille on varmistettu vuoteen 2022 asti. Näiden sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättäminen antaisi mahdollisuuden erityisiin oikeussuojakeinoihin, joita Puolan tasavallan olisi käytettävä tarvittaessa. Tältä osin Puolan tasavalta voisi jopa saattaa asian välitoimista päättävän tuomarin käsiteltäväksi työjärjestyksen 160 artiklan mukaisesti.

37

Näin ollen vaikka ensi näkemältä katsottaisiin, että Puolan tasavallan väittämä vahinko on osoitettu riittävän varmasti, vahinko voisi realisoitua aikaisintaan kyseisten sopimusten voimassaolon päättyessä, ellei sopimuksia kaiken lisäksi uusita. Puolan tasavalta arvioi kuitenkin Saksan liittotasavallan kirjelmästä 3.3.2017 esittämissään huomautuksissa, että pääasiassa annetaan todennäköisesti ratkaisu kahden vuoden kuluessa eli vuoden 2019 aikana. Näin ollen on huomautettava, ettei Puolan tasavalta ole näyttänyt toteen, ettei se voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

38

Tässä yhteydessä on kuitenkin tuotava esiin, että Puolan tasavalta liitti 1.3.2017 toimittamaansa täydentävään kirjelmään kaksi kirjettä, jotka oli päivätty 30.8.2016 ja 9.12.2016 ja jotka Venäjän federaation energiaministeri oli osoittanut Puolan tasavallan energiaministerille. Ensimmäinen kirjeistä liittyy Urząd Regulacji Energetykin (Puolan energiansääntelyvirasto) 19.5.2015 antamaan päätökseen, joka koskee riippumattomuustodistuksen myöntämistä Gaz‑Systemille Yamal-Europe-kaasuputken Puolan osuuden haltijana toimimisen osalta ja jonka Venäjän ministeri väittää olevan vastoin 25.10.2010 tehtyä sopimusta, joka koskee kyseisen kaasuputken Puolan osuudesta vastaavan toimijan velvollisuuksia ja perustuu 25.8.1993 Puolan ja Venäjän välillä tehtyyn sopimukseen kaasuputkien rakentamisesta Venäjältä peräisin olevan kaasun kuljettamiseksi Puolan kautta. Toisen kirjeen tarkoituksena on tiedottaa Puolan ministerille Gazpromin Ukrainassa kohtaamista vaikeuksista: Ukrainan hallinto oli määrännyt Gazpromille sakon. Venäjän ministeri ilmoitti kollegalleen myös, että nämä vaikeudet olivat luonteeltaan sellaisia, että jos niitä ei ratkaistaisi, Gazpromin kaasuntoimitukset vähentyisivät. Puolan tasavalta tuokin esille lähinnä, että kyseiset asiakirjat osoittavat Yamal-Europe-kaasuputken kautta Puolan alueelle siirrettävän kaasun toimituksen rajoittamisen tai keskeytymisen vaaran olevan todellinen ja että rajoittaminen on vastedes mahdollista riidanalaisesta päätöksestä seuraavien OPAL-kaasuputken uusien käyttöehtojen vuoksi.

39

Ensinnäkin on huomautettava, että vaikka Puolan tasavalta vaikuttaa pitävän näitä lisätodisteita ensisijaisena, niitä ei kuitenkaan ollut liitetty 16.12.2016 toimitettuun välitoimihakemukseen. Tässä vaiheessa ei ole tarpeen ratkaista, onko kyseisten asiakirjojen sisällön ja riidanalaisen päätöksen välillä yhteys, joten riittää, kun todetaan, että väitetyt uhkat edellyttävät ensi näkemältä Puolan energiansääntelyviraston 19.5.2015 antaman päätöksen täytäntöönpanoa, jonka olisi pitänyt tapahtua viimeistään toukokuussa 2017. Puolan tasavalta ilmoitti kuulemisessa unionin yleisen tuomioistuimen presidentille, ettei päätöstä ollut vieläkään pantu täytäntöön. Jos tällaiset repressiiviset toimet toteutuisivat kyseisen täytäntöönpanon jälkeen, ne katsottaisiin hyvin todennäköisesti uusiksi tosiseikoiksi, joiden perusteella Puolan tasavallalla on mahdollisuus tehdä uusi välitoimihakemus työjärjestyksen 160 artiklan mukaisesti, ja välitoimesta päättävä tuomari voisi määrätä tuolloin uuden lykkäämistoimenpiteen toista osapuolta kuulematta työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan mukaisesti palauttaakseen väliaikaisesti voimaan ennen riidanalaisen päätöksen mukaisen säännöstön voimaantuloa sovelletun säännöstön, kunnes uuden hakemuksen perusteltavuus olisi ratkaistu uusien tosiseikkojen perusteella.

40

Näin ollen on todettava, ettei väitetyn vahingon välittömyyttä ole näytetty toteen, joten Puolan tasavalta ei ole täyttänyt sitä edellytystä, ettei se voisi odottaa vahinkoa kärsimättä, että unionin yleinen tuomioistuin antaa pääasiassa ratkaisun.

41

Tilanne olisi toisin vain, jos tapahtumat toteutuisivat jo nyt ja väitetystä vahingosta tulisi jo nyt peruuttamaton. Puolan tasavalta vaikuttaa katsovan, että tällainen päätelmä olisi tehtävä käsiteltävän asian tosiseikkojen perusteella, koska Gazpromin mahdollisuus tehdä pitkäaikaisia varauksia seuraavassa vuotuisessa huutokaupassa, jonka kohteena on riidanalaisella päätöksellä vapautettu 50 prosentin osuus siirtokapasiteetista, vakiinnuttaa tilanteen sellaiseksi, että riidanalaisen päätöksen oikeusvaikutukset ulottuisivat huomattavasti sen oikeudellista voimassaoloa pidemmälle.

42

Puolan tasavalta korostaa ensinnäkin, että OPAL-kaasuputken uusien käyttöehtojen mukaisesti huutokaupattavaa siirtokapasiteettia koskevat varaukset voidaan tehdä 15 vuodeksi. Se väittää kuitenkin olevan odotettavissa, että Gazprom varaa valtaosan siirtokapasiteetista kyseiselle ajanjaksolle, mikä vakiinnuttaa tulevien 15 vuoden tilanteen sellaiseksi kuin edellä 32 kohdassa on kuvattu.

43

Toiseksi se täsmentää, että varauksista, jotka ovat muodoltaan yksityisoikeudellisia sopimuksia, aiheutuu puolestaan oikeuksia ja velvollisuuksia suojelluille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille pääasian ratkaisusta riippumatta. Sen mukaan jopa riidanalaisen päätöksen kumoaminen saattaa tehdä OPAL-kaasuputken kautta siirrettävää tai toimitettavaa kaasua koskevista sopimuksista pätemättömiä. Se korostaa samoin, että näiden siirtosopimusten seurauksena tehdään rinnakkain myös kaasukauppaa koskevia kaupallisia sopimuksia, mikä haittaa osaltaan niin ikään siirtosopimusten irtisanomista.

44

On kuitenkin tuotava esiin, että tämä arvio perustuu virheelliseen käsitykseen perussopimuksilla muodostetun oikeusjärjestyksen toiminnasta (ks. vastaavasti tuomio 15.7.1964, Costa, 6/64, EU:C:1964:66, s. 1158). Jos riidanalainen päätös kumotaan, siihen perustuvia OPAL-kaasuputken käyttöehtoja ei enää sovelleta. Tämän seurauksena yhtään näihin ehtoihin perustuvaa yksityisoikeudellista toimea ei voida panna täytäntöön. Sekä komissio että Saksan liittotasavalta ovat korostaneet perustellusti tätä seikkaa sekä kirjelmissään että 5.7.2017 pidetyssä kuulemisessa.

45

Puolan tasavalta ottaa tässä yhteydessä esille käytännön ongelmat, joita tällaisen kumoamisen vaikutusten täytäntöönpanossa on, niiden oikeudellisten esteiden lisäksi, joita ei voida kuitenkaan katsoa olevan olemassa, kuten edellä 44 kohdassa on muistutettu. Myöskään kyseistä väitettä ei voida kuitenkaan hyväksyä. Kuten komissio nimittäin korostaa 16.1.2017 antamissaan vastauksissa unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 23.12.2016 esittämiin kysymyksiin, jos unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen, vuotuisten kapasiteettia koskevien tuotteiden varaus unionin yleisen tuomioistuimen tuomion antopäivän jälkeiselle ajalle on mitätöitävä, koska kyseessä olevat vuotuiset tuotteet eivät ole samat, ja ne voidaan varata jopa 15 vuodeksi vain, jos ne yhdistetään toisiin tuotteisiin, ja koska kyseessä ovat siis toisistaan riippumattomat tuotteet. Lisäksi komission toimittaman OPAL-kaasuputken kautta tapahtuvaa kaasun siirtoa koskevan sopimuksen sopimusehdoista käy ilmi, että verkon käyttäjien ja OGT:n välillä tehty siirtosopimus voidaan purkaa välittömästi huutokaupalla hankittua kapasiteettia koskevien tuotteiden osalta, jos tähän on tärkeä syy, jollainen unionin yleisen tuomioistuimen antama ratkaisu riidanalaisen päätöksen kumoamisesta eittämättä olisi. Komissio lisää aiheellisesti, että päätöksen kumoaminen on sattumanvarainen seikka, jolla on sopimukseen sellainen oikeudellinen vaikutus, että sen perusteella voidaan muuttaa kyseisen sopimuksen ehtoja. Lisäksi yleisissä sopimusehdoissa annetaan OGT:lle mahdollisuus muuttaa sopimusehtoja jatkossa, jos oikeudellisessa tilanteessa tapahtuvat muutokset on tarpeen ottaa huomioon, esimerkiksi jos kansainvälinen tuomioistuin on antanut asiaan liittyvän tuomion. Ei kuitenkaan vaikuta lähtökohtaisesti mahdottomalta lisätä – kun otetaan huomioon unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävä asia – tuleviin huutokauppoihin liittyviin kaikkiin sopimuksiin (esimerkiksi Gazpromin toimittaman kaasun siirtoon, jakeluun ja toimitukseen osallistuvien toimijoiden tuotantoketjun loppupäässä tekemiin sopimuksiin sekä kaasukauppaa koskeviin kaupallisiin sopimuksiin) suojalauseke, jossa määrätään, mitä seuraa, jos riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätään jälleen tai se kumotaan. Joka tapauksessa koska riidanalainen päätös on riitautettu unionin yleisessä tuomioistuimessa, kaupallinen riski on kiistatta olemassa, eivätkä markkinatoimijat voi olla ottamatta sitä huomioon.

46

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että vaikka seurausten varmuus on osoitettu riittävällä tavalla, kaikki edellä 31 ja 32 kohdassa kuvattujen tapahtumasarjojen yhdistelmään liittyvät seuraukset rajoittuvat tosiasiassa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun antopäivää edeltävään aikaan, eivätkä ne ulotu 15 vuoden ajalle. Tässä yhteydessä on huomautettava yhtäältä, että vaikka Puolan tasavalta ei ole katsonut aiheelliseksi esittää kanteensa yhteydessä pyyntöä asian käsittelemisestä nopeutetussa menettelyssä, unionin yleinen tuomioistuin voi päättää omasta aloitteestaan käsitellä asian nopeutettua menettelyä noudattaen työjärjestyksen 151 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Muussa tapauksessa on aina mahdollista, jos olosuhteet niin edellyttävät, päättää ratkaista asia antamalla sen käsittelylle etusija työjärjestyksen 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Toisaalta Puolan tasavalta korostaa Saksan liittotasavallan kirjelmää koskevissa huomautuksissaan, että sille aiheutuva vahinko johtuu ennen kaikkea mahdollisista muutoksista unioniin suuntautuvan kaasun kauttakulkureiteissä. Kuten edellä 35 ja 36 kohdassa on todettu, tällaisen hypoteesin toteutuminen ainakaan ennen vuotta 2020 on mahdotonta paitsi tällä hetkellä voimassa olevien sopimusten myös erityisten oikeussuojakeinojen vuoksi, sillä asia on esimerkiksi mahdollista saattaa välitoimista päättävän tuomarin käsiteltäväksi uusien tosiseikkojen perusteella, ja nämä oikeussuojakeinot takaavat Puolan tasavallalle tehokkaan oikeussuojan unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä riita-asiassa kyseisten sopimusten rikkomisen varalta. Näin ollen ainoastaan edellä 31 kohdassa kuvattu Puolan tasavallan esittämä hypoteesi saattaisi toteutua, ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin antaa lopullisen ratkaisunsa pääasiassa. Tämä hypoteettinen tilanne, jossa Gazprom käyttäisi 90 prosenttia OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetista, ei kuitenkaan itsessään aiheuta Puolan tasavallan väittämää vahinkoa eli kaasun toimitusvarmuuteen kohdistuvaa uhkaa Puolassa. Näin ollen vaikka tällaisen hypoteettisen tilanteen vaikutukset olisivat peruuttamattomat, Puolan tasavallalle aiheutuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon – joka oikeuttaisi pyydettyjen välitoimien toteuttamisen – toteen näyttämistä koskeva vaatimus ei täyty.

47

Edellä esitetyn perusteella on siis todettava, ettei Puolan tasavalta ole näyttänyt toteen, ettei se voisi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä itse vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon vuoksi.

48

Tästä seuraa, ettei kiireellisyysedellytys täyty, joten käsiteltävä välitoimihakemus on hylättävä, eikä fumus boni juris ‑edellytystä ole tarpeen tarkastella eikä intressivertailua suorittaa.

49

Puolan tasavalta esitti 13.1.2017 prosessinjohtotoimia koskevan pyynnön, jossa se pyytää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin määrää komission antamaan seuraavia seikkoja koskevat tiedot:

50

Tästä riittää, kun todetaan ensinnäkin, että vaikka 23.12.2016 annetun määräyksen Puola v. komissio (T‑883/16 R) jälkeiseen aikaan sijoittuvasta OPAL-kaasuputken siirtokapasiteetin käytöstä voisi nousta esille aiheellisia kysymyksiä, asiakirja-aineistosta käy ilmi, että yhtäältä kyseisen kaasuputken käyttöön sovelletaan nykyisellään ehtoja, joita sovellettiin ennen riidanalaisen päätöksen antamista, ja että toisaalta 6.3.2017 pidettäväksi suunniteltua huutokauppaa, johon liittyvien olosuhteiden selvittämistä Puolan tasavalta piti erityisen tärkeänä, ei lopulta järjestetty.

51

Toiseksi vaikka Saksan liittotasavalta on vahvistanut 5.7.2017 pidetyssä kuulemisessa, että ennen 23.12.2016 annettua määräystä Puola v. komissio (T‑883/16 R) järjestettyihin huutokauppoihin liittyvät tietyt sopimukset oli pantu täytäntöön välitoimista päättävän tuomarin määräämien lykkäävien vaikutusten vastaisesti, se korostaa tilanteen olleen hyvin sekava. Kyseisen määräyksen antamisen jälkeen oli nimittäin Oberlandesgericht Düsseldorfissa (Düsseldorfin alueellinen muutoksenhakutuomioistuin, Saksa) tullut vireille asia, jonka päätteeksi 30.12.2016 annettiin ratkaisu, jolla lykättiin OGT:n ja Bundesnetzagenturin välillä 28.11.2016 tehdyn sopimuksen täytäntöönpanoa. Saksan liittotasavalta oli näin ollen katsonut virheellisesti, kuten se itsekin kuulemisessa myönsi, että 23.12.2016 annettu määräys Puola v. komissio (T‑883/16 R) vaikuttaisi ainoastaan jatkossa järjestettäviin huutokauppoihin eikä lainkaan aiempiin huutokauppoihin liittyvien sopimusten täytäntöönpanoon. Käsiteltävän asian yhteydessä sittemmin käytyjen keskustelujen osalta Saksan liittotasavalta katsoo, ettei tällainen virheellinen tulkinta toistuisi, vaikka välitoimista päättävä tuomari määräisi uudesta lykkäämisestä tai unionin yleinen tuomioistuin kumoaisi riidanalaisen päätöksen. Tässä yhteydessä se täsmentää, että Saksan lainsäädännössä annetaan sille määräysvalta Bundesnetzagenturiin nähden, mikä riittää varmistamaan unionin yleisen tuomioistuimen ja välitoimista päättävän tuomarin ratkaisujen täyden vaikutuksen.

52

Näin ollen kyseisessä pyynnössä tarkoitettujen tietojen saaminen ei vaikuta olevan välttämätöntä, ja pyyntö on siis hylättävä.

53

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin työjärjestyksen 158 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa: