–

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas, E. de Moustier ja E. Armoet,

–

Unkarin hallitus, asiamiehenään M. Z. Fehér,

–

Euroopan komissio, asiamiehenään M. Condou-Durande,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 (EUVL 2013, L 180, s. 31; jäljempänä Dublin III ‑asetus) 26 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa osapuolina ovat Irakin kansalainen Adil Hassan ja Pas-de-Calais’n prefekti (Ranska) ja joka koskee ensin mainitun siirtämisestä Saksaan tehdyn päätöksen laillisuutta.

3

Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 604/2013 tehokkaaksi soveltamiseksi sekä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja Europolin esittämistä, Eurodac-tietoihin lainvalvontatarkoituksessa tehtäviä vertailuja koskevista pyynnöistä sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1077/2011 muuttamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 603/2013 (EUVL 2013, L 180, s. 1) neljännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”[Dublin III ‑asetuksen] soveltamiseksi on tarpeen määrittää kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden henkilöllisyys ja unionin ulkorajojen laittoman ylittämisen yhteydessä kiinni otettujen henkilöiden henkilöllisyys. [Dublin III ‑asetuksen] ja erityisesti sen 18 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdan tehokkaan soveltamisen kannalta on myös suotavaa, että kukin jäsenvaltio voi tarkistaa, onko sen alueella laittomasti oleskeleva kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö hakenut kansainvälistä suojelua toisesta jäsenvaltiosta.”

4

Asetuksen N:o 603/2013 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Perustetaan järjestelmä, jota kutsutaan Eurodaciksi ja jonka tarkoituksena on auttaa määrittämään jäsenvaltio, joka on [Dublin III ‑asetuksen] mukaisesti vastuussa kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä, ja joka myös muuten helpottaa [Dublin III ‑asetuksen] soveltamista tässä asetuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.”

5

Asetuksen N:o 603/2013 9 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kunkin jäsenvaltion on otettava viipymättä kaikkien vähintään 14-vuotiaiden kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden kaikista sormista sormenjäljet ja siirrettävä ne ja tämän asetuksen 11 artiklan b–g alakohdassa tarkoitetut tiedot keskusjärjestelmään mahdollisimman pian ja viimeistään 72 tunnin kuluttua siitä, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty [Dublin III ‑asetuksen] 20 artiklan 2 kohdassa määritellyllä tavalla.”

6

Dublin III ‑asetuksen johdanto-osan 4, 5, 9 ja 19 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

7

Dublin III ‑asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Pääsy kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelymenettelyyn”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on käsiteltävä jokaisen kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön minkä tahansa jäsenvaltion alueella tai rajalla tai kauttakulkualueella tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. Turvapaikkahakemuksen käsittelee yksi ainoa jäsenvaltio, ja tämä jäsenvaltio on se, joka III luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti on vastuussa hakemuksen käsittelystä.”

8

Kyseisen asetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jotta voidaan helpottaa hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä, määrittämisestä vastaavan jäsenvaltion on suoritettava hakijan henkilökohtainen puhuttelu. – –

2.   Henkilökohtainen puhuttelu voidaan jättää suorittamatta, jos

– –

3.   Henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava kohtuullisessa ajassa ja joka tapauksessa ennen kuin 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdään päätös hakijan siirtämisestä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon.

– –”

9

Saman asetuksen 18 artiklan, jonka otsikko on ”Hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion velvollisuudet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltio, joka on tämän asetuksen perusteella vastuussa hakemuksen käsittelystä, on velvollinen:

10

Dublin III ‑asetuksen 19 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos jäsenvaltio myöntää hakijalle oleskeluluvan, 18 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvollisuudet siirtyvät tälle jäsenvaltiolle.

2.   Edellä 18 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvollisuudet lakkaavat, jos hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi silloin, kun sitä pyydetään ottamaan vastaan tai takaisin hakija tai muu 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö, osoittaa, että asianomainen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi, jollei hänellä ole hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion myöntämää voimassa olevaa oleskelulupaa.

– –

3.   Edellä 18 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa yksilöidyt velvollisuudet lakkaavat olemasta voimassa, kun hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi silloin, kun sitä pyydetään ottamaan takaisin hakija tai muu 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö, osoittaa, että asianomainen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta hakemuksen peruuttamisen tai hylkäämisen jälkeen tehdyn palauttamispäätöksen tai annetun maastapoistamismääräyksen nojalla.

– –”

11

Kyseisen asetuksen 21 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty, katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä, se voi mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta hakemuksen jättämispäivästä pyytää tätä toista jäsenvaltiota ottamaan hakijan vastaan.”

12

Kyseisen asetuksen 22 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Pyynnön saanut jäsenvaltio suorittaa tarvittavat tarkistukset, ja sen on tehtävä päätös hakijan vastaanottoa koskevan pyynnön johdosta kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

– –

7.   Jollei vastausta anneta 1 kohdassa mainitun kahden kuukauden ja 6 kohdassa mainitun yhden kuukauden määräajan kuluessa, vastaanottopyyntö katsotaan hyväksytyksi, ja tämä tuo mukanaan velvoitteen ottaa henkilö vastaan, mihin kuuluu velvoite huolehtia asianmukaisista järjestelyistä saavuttaessa maahan.”

13

Saman asetuksen 24 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos jäsenvaltio, jonka alueella 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö oleskelee ilman oleskelulupaa ja jossa ei ole jätetty kansainvälistä suojelua koskevaa uutta hakemusta, katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä 20 artiklan 5 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, se voi pyytää kyseistä toista jäsenvaltiota ottamaan kyseisen henkilön takaisin.

2.   Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY [(EUVL 2008, L 348, s. 98)] 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, jos jäsenvaltio, jonka alueella henkilö oleskelee ilman oleskelulupaa, päättää tehdä Eurodac-järjestelmässä haun – –, pyyntö ottaa takaisin tämän asetuksen 18 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettu henkilö tai sen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu henkilö, jonka kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta ei ole tehty lopullista hylkäävää päätöstä, on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kahden kuukauden kuluessa Eurodac-osuman saamisesta – –

– –

5.   Pyyntö ottaa 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö takaisin on esitettävä vakiolomakkeella, johon on liitettävä 22 artiklan 3 kohdassa mainituissa kahdessa luettelossa kuvatut todisteet tai aihetodisteet ja/tai henkilön antamat asiaan liittyvät tiedot, joiden perusteella sen jäsenvaltion viranomaiset, jolle pyyntö on esitetty, voivat tarkistaa, onko kyseinen jäsenvaltio tässä asetuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti vastuussa hakemuksen käsittelystä.

– –”

14

Dublin III ‑asetuksen 25 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltion, jolta takaisinottoa on pyydetty, on suoritettava tarvittavat tarkistukset ja tehtävä päätös asianomaisen henkilön takaisinottoa koskevasta pyynnöstä mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viimeistään kuukauden kuluttua pyynnön vastaanottamisesta. Jos pyyntö perustuu Eurodac-järjestelmästä saatuihin tietoihin, tämä määräaika rajoitetaan kahteen viikkoon.

2.   Jollei vastausta anneta 1 kohdassa mainitussa kuukauden tai kahden viikon määräajassa, pyyntö katsotaan hyväksytyksi, ja tämä tuo mukanaan velvoitteen ottaa asianomainen henkilö takaisin, mihin kuuluu velvoite huolehtia asianmukaisista järjestelyistä saavuttaessa maahan.”

15

Kyseisen asetuksen 26 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtopäätöksestä ilmoittaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio suostuu ottamaan vastaan tai takaisin hakijan tai muun 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetun henkilön, on pyynnön esittäneen jäsenvaltion ilmoitettava asianomaiselle henkilölle päätöksestä siirtää hänet hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon ja tarvittaessa päätöksestä olla käsittelemättä hänen kansainvälistä suojelua koskevaa hakemustaan. – –

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä on myös oltava tiedot käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, mukaan lukien oikeus hakea tarvittaessa lykkäävää vaikutusta, ja tällaisten oikeussuojakeinojen käyttöön sovellettavista määräajoista ja siirron toteuttamista koskevista määräajoista sekä tarvittaessa maininta paikasta, jossa, ja ajankohdasta, jolloin asianomaisen henkilön on ilmoittauduttava hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa, jos hän siirtyy sinne omin neuvoin.

– –”

16

Mainitun asetuksen 27 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeussuojakeinot”, säädetään seuraavaa:

”1.   Hakijalla tai muulla 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetulla henkilöllä on oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin niin, että hänellä on mahdollisuus hakea muutosta siirtopäätökseen tai sen uudelleen käsittelyä tuomioistuimessa sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta.

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä kohtuullisesta määräajasta, jonka aikana asianomainen henkilö voi käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin 1 kohdan mukaisesti.

3.   Siirtopäätöksiin kohdistuvien muutoksenhaun ja uudelleen käsittelyä koskevien hakemusten osalta jäsenvaltioiden on kansallisessa laissaan säädettävä, että

4.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että toimivaltaiset viranomaiset voivat viran puolesta lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa kunnes muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn tulos on selvillä.

– –”

17

Saman asetuksen 28 artiklassa, jonka otsikko on ”Säilöönotto”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot eivät saa ottaa ketään säilöön pelkästään sen vuoksi, että häneen sovelletaan tässä asetuksessa säädettyä menettelyä.

2.   Kun on olemassa huomattava pakenemisen vaara, jäsenvaltiot voivat ottaa asianomaisen henkilön säilöön tämän asetuksen mukaisten siirtomenettelyjen turvaamiseksi, kun säilöönotto tehdään yksilöllisen arvioinnin pohjalta, kun se on oikeasuhteinen eikä muita vähemmän pakottavia keinoja voida soveltaa tehokkaasti.

3.   Säilöönoton on oltava mahdollisimman lyhytaikainen eikä se saa kestää pidempään kuin on kohtuudella välttämätöntä tarvittavien hallinnollisten menettelyjen toteuttamiseksi asianmukaista huolellisuutta noudattaen, kunnes tämän asetuksen nojalla toteutettava siirto toteutetaan.

Kun henkilö on otettu säilöön tämän artiklan nojalla, vastaanotto- tai takaisinottopyyntö on esitettävä yhden kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä. Tällöin jäsenvaltion, joka toteuttaa tämän asetuksen mukaisen menettelyn, on pyydettävä kiireellinen vastaus. Tällainen vastaus on annettava kahden viikon kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Ellei pyyntöön vastata kahden viikon kuluessa, pyyntö katsotaan hyväksytyksi, ja tämä tuo mukanaan velvoitteen ottaa henkilön vastaan tai takaisin, mihin kuuluu velvoite huolehtia asianmukaisista järjestelyistä saavuttaessa maahan.

– –”

18

Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Hakijan tai muun 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetun henkilön siirto pyynnön esittäneestä jäsenvaltiosta hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon tapahtuu pyynnön esittäneen jäsenvaltion kansallisen lain mukaisesti ja sen jälkeen kun asianomaiset jäsenvaltiot ovat päässeet asiasta yhteisymmärrykseen ja heti kun se on käytännössä mahdollista, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun toinen jäsenvaltio on suostunut pyyntöön ottaa asianomainen henkilö vastaan tai takaisin tai muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn johdosta annetun lopullisen päätöksen tekemisestä, jos sillä on lykkäävä vaikutus 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

– –

2.   Jos siirtoa ei toteuteta kuuden kuukauden määräajan kuluessa, hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio vapautuu velvoitteestaan ottaa asianomainen henkilö vastaan tai takaisin, ja vastuu siirtyy pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle. Määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhteen vuoteen, jos siirtoa ei voida suorittaa asianomaisen henkilön vangitsemisen vuoksi, tai enintään kahdeksaantoista kuukauteen, jos asianomainen henkilö on paennut viranomaisia.”

19

Niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 soveltamista koskevista säännöistä 2.9.2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1560/2003 (EUVL 2003, L 222, s. 3; jäljempänä täytäntöönpanoasetus) 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Takaisinottopyynnön käsittely”, säädetään seuraavaa:

”Jos takaisinottopyyntö perustuu Eurodacin keskusyksikön toimittamiin tietoihin, jotka pyynnön esittänyt jäsenvaltio on tarkistanut – –, pyynnön saaneen jäsenvaltion on tunnustettava vastuunsa, paitsi jos sen suorittamat tarkastukset osoittavat, että sen vastuu on lakannut [Dublin III ‑asetuksen 20 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan tai 19 artiklan 1, 2 tai 3 kohdan] nojalla. Vastuun lakkaamiseen näiden säännösten nojalla voidaan vedota ainoastaan aineellisten todisteiden tai turvapaikanhakijan yksityiskohtaisten ja tarkistettavissa olevien lausumien perusteella.”

20

Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Myönteinen vastaus”, säädetään seuraavaa:

”Jos pyynnön saanut jäsenvaltio tunnustaa vastuunsa, vastauksessa on mainittava tämä ja täsmennettävä se [Dublin III ‑asetuksen] säännös, jonka perusteella pyyntö hyväksytään, sekä ilmoitettava siirron järjestämistä varten tarvittavat tiedot, kuten yhteyshenkilön tai ‑yksikön yhteystiedot.”

21

Ulkomaalaisten maahantulosta ja maassa oleskelusta sekä turvapaikkaoikeudesta annetun lain (code de l’entrée et du séjour des étrangers et du droit d’asile, jäljempänä Ceseda) L. 512-1 §:n III momentin 1 kohdassa, sellaisena kuin se oli pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, säädettiin seuraavaa:

”Jos ulkomaalainen on otettu säilöön L.551-1 §:n mukaisesti, hän voi vaatia hallintotuomioistuimen presidenttiä kumoamaan velvollisuuden poistua Ranskan alueelta, vapaaehtoisen maastapoistumismääräajan epäämistä koskevan päätöksen, kohdemaata koskevan päätöksen ja siihen liittyvän Ranskan alueelle palaamisen tai siellä liikkumisen kieltämistä koskevan päätöksen 48 tunnin määräajassa näiden päätösten tiedoksi antamisesta, kun päätökset annetaan tiedoksi säilöönottopäätöksen kanssa.”

22

Kyseisen lain L.551-1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Hallintoviranomainen voi L.561-2 §:n I momentin 1–7 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ottaa säilöön ulkomaalaisen, joka ei esitä läsnäolostaan menettelyssä tehokkaita takeita, jotka ovat omiaan estämään L.511-1 §:n II momentin 3 kohdassa mainitun riskin, – – 48 tunnin ajaksi.”

23

Kyseisen lain L.561-2 §:n I momentissa säädetään seuraavaa:

”Hallintoviranomainen voi tehdä kotiarestia koskevan päätöksen sellaisen ulkomaalaisen osalta, joka ei voi välittömästi poistua Ranskan alueelta mutta jonka maastapoistaminen on kohtuudella ajateltavissa, kun tämä ulkomaalainen

– –

– –”

24

Cesedan VII osaston, jonka otsikko on ”Oikeus turvapaikkaan”, II luvussa, jonka otsikko on ”Turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettely”, olevan L.742-1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kun hallintoviranomainen katsoo, että turvapaikkahakemuksen käsitteleminen kuuluu jonkin toisen valtion toimivaltaan, ja tälle aiotaan esittää tältä osin pyyntö, ulkomaalaisella on oikeus oleskella Ranskan alueella siihen asti, kunnes hänen hakemuksensa käsittelystä vastuussa olevan valtion määrittämismenettely päättyy tai kunnes hänet tosiasiasiallisesti siirretään kyseiseen valtioon – –”

25

Kyseisen lain L.742-3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Ulkomaalainen, jonka turvapaikkahakemuksen käsittely kuuluu toisen valtion vastuulle, voidaan siirtää käsittelystä vastuussa olevaan valtioon, jollei L. 742-1 §:n 2 momentin soveltamisesta muuta johdu.

Hallintoviranomainen tekee henkilön siirtämisestä perustellun kirjallisen päätöksen.

Päätös annetaan tiedoksi asianomaiselle henkilölle. Siinä mainitaan muutoksenhakukeinot ja ‑ajat sekä oikeus ilmoittaa päätöksestä tai pyytää ilmoittamaan siitä hänen oman maansa konsulaattiin, hänen neuvonantajalleen tai jollekin muulle hänen valitsemalleen henkilölle. – –”

26

Cesedan L.742-4 §:n I momentissa säädetään seuraavaa:

”Ulkomaalainen, josta on tehty L.742-3 §:ssä mainittu siirtopäätös, voi 15 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta vaatia sen kumoamista hallintotuomioistuimen presidentiltä.

Presidentti taikka hänen tätä varten nimeämänsä tuomari – – lausuu tästä vaatimuksesta 15 päivän kuluessa asian vireille tulosta.

– –”

27

Tämän saman lain L.742-5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”L.551-1 ja L.561-2 §:ää sovelletaan ulkomaalaiseen, josta on tehty siirtopäätös, heti päätöksen tiedoksi antamisen jälkeen.

Siirtopäätöstä ei voida panna viran puolesta täytäntöön ennen 15 päivän määräajan päättymistä eikä – jos L.551-1 §:n mukaisesti tehty säilöönottopäätös tai L.561-2 §:n mukaisesti tehty kotiarestipäätös on annettu tiedoksi siirtopäätöksen kanssa – ennen 48 tunnin määräajan päättymistä eikä ennen kuin hallintotuomioistuin on lausunut asiasta, jos se on saatettu tämän käsiteltäväksi.”

28

Pas-de-Calais’n (Ranska) rajavartiolaitoksen (police de l’air et des frontières) yksiköt ottivat kiinni Adil Hassanin 26.11.2016 hänen ollessaan Calais’n (Ranska) satamaterminaalin alueella, jonne pääsy on rajoitettu. Näiden yksiköiden Eurodac-rekisteristä tekemän haun mukaan Saksan viranomaiset ovat ottaneet Hassanin sormenjäljet 7.11.2015 ja 14.12.2015, ja hän oli tällöin pyytänyt kansainvälistä suojelua Saksassa esittämättä kuitenkaan tällaista pyyntöä Ranskassa.

29

Samana päivänä kuin kiinniotto ja haku Eurodac-rekisteristä suoritettiin, Pas‑de‑Calais’n prefekti esitti Saksan viranomaisille Hassanin takaisinottopyynnön ja päätti samanaikaisesti myös tämän siirrosta Saksaan ja hänen säilöön ottamisestaan. Tämä päätös annettiin Hassanille tiedoksi samana päivänä.

30

Hassan riitautti tämän säilöönottotoimenpiteen Cesedan L. 512-1 §:n III momentin säännösten perusteella tribunal de grande instance de Lillessä (Lillen alioikeus, Ranska) vapaudenmenetyksiä koskevissa kysymyksissä toimivaltaisen tuomarin (juge des libertés et de la détention) luona. Kyseinen tuomari määräsi 29.11.2016 tämän toimenpiteen kumottavaksi.

31

Hassan haki lisäksi tribunal administratif de Lillessä (Lillen hallintotuomioistuin, Ranska) lykkäävin vaikutuksin muutosta 26.11.2016 annettuun päätökseen siltä osin kuin siinä määrätään hänet siirrettäväksi Saksaan.

32

Viimeksi mainitussa muutoksenhaussaan Hassan väittää erityisesti, että kyseisessä päätöksessä sivuutetaan Dublin III ‑asetuksen 26 artikla, koska se tehtiin ja annettiin hänelle tiedoksi jopa ennen kuin pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio, tässä tapauksessa Saksan liittotasavalta, oli nimenomaisesti tai implisiittisesti vastannut Ranskan viranomaisten pyyntöön hänen takaisinottamisestaan.

33

Pas‑de‑Calais’n prefekti puolestaan väittää, ettei kyseinen 26 artikla eikä mikään kansallisen oikeuden säännös ole esteenä sille, että hän tekee säilöönoton jälkeen siirtopäätöksen ja että hän antaa sen tiedoksi sille, jota asia koskee, koska viimeksi mainitulla on tätä päätöstä vastaan Dublin III ‑asetuksen 27 artiklassa säädetyt oikeussuojakeinot. Kansallisen oikeuden mukaisesti hänellä oli jopa velvollisuus tehdä ensin siirtopäätös odottamatta pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion vastausta. Siirtoa ei missään tapauksessa voida panna täytäntöön ennen kuin pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on suostunut ottamaan asianomaisen henkilön takaisin.

34

Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että Pas-de-Calais’n prefekti ei ollut velvollinen tekemään siirtopäätöstä voidakseen ottaa Hassanin säilöön, koska tällaisesta säilöönotosta säädetään Dublin III ‑asetuksen 28 artiklassa, jota sovelletaan suoraan. Se myöntää kuitenkin, että kansallisessa lainsäädännössä, johon prefekti vetoaa mainitun siirtopäätöksen tekemiseksi, ei kielletä tällaisen päätöksen tekemistä samanaikaisesti säilöönottopäätöksen kanssa. Se tiedustelee siten tällaisen hallinnollisen menettelyn yhteensoveltuvuudesta Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan kanssa.

35

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että kansalliset tuomioistuimet ovat erimielisiä tästä aiheesta, ja se selittää, että tietyt hallintotuomioistuimet katsovat, että siirtopäätös voidaan tehdä ja antaa tiedoksi asianomaiselle henkilölle ennen kuin pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio antaa vastauksensa, kun taas toiset tuomioistuimet katsovat, että pyynnön esittäneen jäsenvaltion on odotettava vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyn päättymistä, sellaisena kuin siitä säädetään Dublin III ‑asetuksen 20–25 artiklassa, ennen tällaisen päätöksen tekemistä ja tiedoksiantoa.

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo puolestaan, että sekä Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan eri kieliversioiden sanamuodon mukainen tulkinta että mainitun säännöksen ja sen asiayhteyden teleologinen tulkinta puoltavat viimeksi mainittua tulkintaa, minkä vahvistaa muilta osin Dublin III ‑asetuksen valmistelutöiden tutkiminen.

37

Se täsmentää kuitenkin, että siirtopäätöksen tekeminen ja tiedoksi antaminen ennen pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion vastausta ei estä asianomaista henkilöä riitauttamasta hyödyllisesti tätä päätöstä toimivaltaisessa tuomioistuimessa Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan mukaisella oikeussuojakeinolla, jolla on lykkäävä vaikutus. Jos osoittautuisi, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio ei ole vastuussa kyseisessä asetuksessa vahvistettujen kriteerien perusteella, siirtopäätös voitaisiin sitten kumota.

38

Tässä tilanteessa tribunal administratif de Lille on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Ovatko [Dublin III ‑asetuksen] 26 artiklan säännökset esteenä sille, että toimivaltaiset viranomaiset jäsenvaltiossa, joka on esittänyt [kyseisessä] asetuksessa vahvistettujen perusteiden nojalla vastuussa olevaksi katsomalleen toiselle jäsenvaltiolle vastaanotto- tai takaisinottopyynnön kolmannen maan kansalaisesta tai kansalaisuudettomasta henkilöstä, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen mutta jonka hakemuksesta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä, tai muusta [kyseisen] asetuksen 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetusta henkilöstä, tekevät siirtopäätöksen ja antavat sen asianomaiselle tiedoksi ennen kuin pyynnön vastaanottanut valtio suostuu vastaanottoon tai takaisinottoon?”

39

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio, joka on esittänyt sellaiselle jäsenvaltiolle, jonka se katsoo olevan vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä kyseisessä asetuksessa vahvistettujen kriteerien mukaisesti, pyynnön mainitun asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun henkilön vastaanottamisesta tai takaisinottamisesta, tekee siirtopäätöksen ja antaa sen asianomaiselle tiedoksi ennen kuin pyynnön vastaanottanut valtio on antanut tähän pyyntöön nimenomaisen tai implisiittisen suostumuksensa.

40

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemiseksi on otettava huomioon sen sanamuoto, sen syntyhistoria sekä sen asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa se on (ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Acacia ja D’Amato, C-397/16 ja C‑435/16, EU:C:2017:992, 31 kohta ja tuomio 17.4.2018, Egenberger, C-414/16, EU:C:2018:257, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Tältä osin ensinnäkin Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohdan sanamuodosta on todettava, että tässä säännöksessä säädetään, että jos pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio suostuu ottamaan vastaan tai takaisin hakijan tai muun kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetun henkilön, on pyynnön esittäneen jäsenvaltion ilmoitettava asianomaiselle henkilölle päätöksestä siirtää hänet hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon ja tarvittaessa päätöksestä olla käsittelemättä hänen kansainvälistä suojelua koskevaa hakemustaan.

42

Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohdan sanamuodosta – lähes kaikkien sen kieliversioiden mukaan, kuten myös julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 35 kohdassa – ilmenee, että siirtopäätöksestä voidaan ilmoittaa asianomaiselle henkilölle vain, jos – ja näin ollen sen jälkeen, kun – vastaanotto- tai takaisinottopyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on vastannut siihen myöntävästi, tai tarvittaessa sen määräajan päätyttyä, jossa pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion on vastattava siihen, jolloin vastauksen puuttuminen merkitsee Dublin III ‑asetuksen 22 artiklan 7 kohdan ja 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti tällaisen pyynnön hyväksymistä.

43

Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohdan sanamuoto tuo siis itsessään esiin sen, että unionin lainsäätäjä on luonut täsmällisen menettelyllisen järjestyksen vastaanotto- tai takaisinottopyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion antaman hyväksynnän ja siirtopäätöksen asianomaiselle henkilölle tiedoksi antamisen välillä.

44

Tämän jälkeen mainitun 26 artiklan 1 kohdan syntyhistoriasta on huomautettava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 36 kohdassa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston ehdotuksessa kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta annettavasta asetuksesta (KOM/2008/0820/lopullinen), joka koskee asetuksen N:o 343/2003 uudelleen laatimista ja joka johti Dublin III ‑asetuksen antamiseen, todettiin, että oli tarpeen selkeyttää edelleen siirtopäätöksen asianomaiselle henkilölle tiedoksi antamista koskevaa menettelyä, jotta oikeussuojakeinojen tehokkuus voidaan varmistaa.

45

Kuten mainitun asetusehdotuksen perusteluista ilmenee, näiden täsmennysten piti koskea erityisesti siirtopäätöksen tiedoksi antamisen hetkeä, muotoa ja sisältöä. Saman ehdotuksen 25 artiklan 1 kohtaa, josta on tullut Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohta, joka sisältää mainitut täsmennykset, ei ole lainsäädäntömenettelyn aikana tältä osin merkittävästi muutettu.

46

Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, luettuna mainitun säännöksen syntyhistorian valossa, ilmenee, että siirtopäätöksestä voidaan ilmoittaa kyseessä olevalle henkilölle vasta sen jälkeen, kun pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on hiljaisesti tai nimenomaisesti suostunut ottamaan kyseisen henkilön vastaan tai takaisin (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, A.S., C‑490/16, EU:C:2017:585, 33 kohta).

47

Dublin III ‑asetuksen yleinen rakenne vahvistaa tämän tulkinnan.

48

Tästä on todettava, että Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohta sisältyy VI lukuun, jonka otsikko on ”Vastaanotto- ja takaisinottomenettelyt” ja joka sisältää säännöksiä, joissa täsmennetään mainittujen menettelyjen peräkkäiset vaiheet, sekä useita ehdottomia määräaikoja, joilla edesautetaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2017, Shiri, C-201/16, EU:C:2017:805, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Nämä vastaanotto- ja takaisinottomenettelyt on ehdottomasti suoritettava muun muassa kyseisessä VI luvussa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, Mengesteab, C-670/16, EU:C:2017:587, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Siten Dublin III ‑asetuksen VI luvun II ja III jaksosta, jotka koskevat vastaanotto- ja takaisinottopyyntöjä koskevia menettelyjä, ilmenee, että pyynnön esittänyt jäsenvaltio voi ensiksi pyytää toista jäsenvaltiota ottamaan kyseessä olevan henkilön tapauksen mukaan vastaan tai takaisin mainitun asetuksen 21 artiklan 1 kohdan, 23 artiklan 1 kohdan ja 24 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti.

51

Tämän jälkeen pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion on tapauksen mukaan Dublin III ‑asetuksen 22 artiklan 1 kohdan tai 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritettava tarvittavat tarkastukset sen määrittämiseksi, onko se vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä kyseisen asetuksen III luvussa määriteltyjen kriteerien mukaisesti, ja siten lausuttava vastaanotto- tai takaisinottopyynnöstä näissä säännöksissä säädetyssä määräajassa.

52

Näin ollen vasta, kun pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on suorittanut mainitut tarkastukset, se voi lausua vastaanotto- tai takaisinottopyynnöstä ja vastata pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle. Tältä osin suotuisa vastaus merkitsee kyseessä olevan henkilön siirron hyväksymistä periaatteessa, ja tätä hyväksymistä seuraa yleisesti kyseisen siirron täytäntöönpano Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan säännösten mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, A.S., C-490/16, EU:C:2017:585, 50 kohta).

53

Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan, joka yhdessä oikeussuojakeinoja koskevan kyseisen asetuksen 27 artiklan kanssa kuuluu mainitun asetuksen VI luvun IV jaksoon, jonka otsikko on ”Menettelylliset takeet”, 1 kohdan tarkoituksena on siten velvoittamalla pyynnön esittänyt jäsenvaltio antamaan siirtopäätös tiedoksi asianomaiselle henkilölle vahvistaa tämän henkilön oikeuksien suojelua varmistamalla, että kun vastaanotto- tai takaisinottomenettelyyn osalliset jäsenvaltiot ovat periaatteessa sopineet siirrosta, asianomaiselle henkilölle ilmoitetaan kaikki mainitun päätöksen taustalla olevat syyt niin, että hän voi tarpeen vaatiessa riitauttaa sen toimivaltaisessa tuomioistuimessa ja vaatia sen täytäntöönpanon lykkäämistä.

54

Dublin III ‑asetuksen yleinen rakenne puoltaa siten myös tämän asetuksen 26 artiklan 1 kohdan tulkintaa siten, että siirtopäätös voidaan antaa tiedoksi asianomaiselle henkilölle vasta, kun pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on hyväksynyt kyseisen henkilön vastaanottamisen tai takaisinottamisen.

55

Sama pätee Dublin III ‑asetuksen tavoitteeseen, toisin kuin Euroopan komissio näyttää katsovan.

56

Tästä on muistutettava aluksi, että Dublin III ‑asetuksen tavoitteena on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ottaa käyttöön selkeä ja toimiva menettely, jonka perusteiden olisi sekä jäsenvaltioiden että asianomaisten henkilöiden kannalta oltava puolueettomat ja oikeudenmukaiset, jolloin turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voidaan määrittää nopeasti, jotta taataan tehokas oikeus kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevaan menettelyyn ja jotta kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten nopean käsittelyn tavoitetta ei vaaranneta, kun samaan aikaan taataan mainitun asetuksen 19 perustelukappaleen mukaisesti siirtopäätöksiä koskevat tehokkaat oikeussuojakeinot (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2016, Ghezelbash, C-63/15, EU:C:2016:409, 42 kohta ja tuomio 25.10.2017, Shiri, C-201/16, EU:C:2017:805, 31 ja 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena ei ollut asettaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn nopeutta koskevaa vaatimusta hakijoiden oikeussuojan edelle (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2016, Ghezelbash, C-63/15, EU:C:2016:409, 57 kohta ja tuomio 13.9.2017, Khir Amayry, C-60/16, EU:C:2017:675, 65 kohta).

58

Erityisesti perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tehokkaan oikeussuojan osalta Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kansainvälisen suojelun hakijalla on oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin niin, että hänellä on mahdollisuus hakea muutosta siirtopäätökseen tai sen uudelleen käsittelyä tuomioistuimessa sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta. Tällaisen oikeussuojakeinon, jonka ulottuvuutta ei voida tulkita suppeasti, on katettava yhtäältä kyseisen asetuksen soveltamisen tarkastelu sekä sen III luvussa mainittujen kriteerien täytäntöönpanon että erityisesti sen VI luvussa säädettyjen menettelyllisten takeiden osalta ja toisaalta oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin perustuvan tilanteen tarkastelu siinä jäsenvaltiossa, johon hakija siirretään (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, A.S., C-490/16, EU:C:2017:585, 26–28 kohta; tuomio 26.7.2017, Mengesteab, C-670/16, EU:C:2017:587, 43, 47 ja 48 kohta ja tuomio 25.10.2017, Shiri, C-201/16, EU:C:2017:805, 36 ja 37 kohta).

59

Jos tältä osin olisi myönnettävä, että siirtopäätös voidaan antaa tiedoksi asianomaiselle henkilölle ennen kuin vastaanotto- tai takaisinottopyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on vastannut siihen, siitä voisi johtua, että tällä henkilöllä olisi velvollisuus kyseisen päätöksen riitauttaakseen hakea siihen muutosta määräajassa, joka päättyy hetkellä, jona pyynnön saaneen jäsenvaltion pitäisi antaa vastauksensa, taikka jopa – kuten pääasiassa – ennen kuin mainittu vastaus on saatu, koska Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä määräajasta, jonka aikana asianomainen henkilö voi käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ja ainoa tässä säännöksessä asetettu velvoite on, että tämän määräajan on oltava kohtuullinen.

60

Näin ollen kyseessä olevalla henkilöllä olisi tarpeen vaatiessa velvollisuus hakea ennalta ehkäisevästi jo ennen kuin pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on vastannut kyseessä olevan henkilön vastaanottamista tai takaisinottamista koskevaan pyyntöön Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 1 kohdan nojalla muutosta siirtopäätökseen tai vaatia sen uudelleen käsittelyä. Unionin tuomioistuin on sitä paitsi jo todennut, että tällaiseen muutoksenhakuun tai uudelleen käsittelyyn voidaan lähtökohtaisesti turvautua ainoastaan tilanteessa, jossa pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on vastannut myöntävästi tähän pyyntöön (ks. analogisesti tuomio 26.7.2017, Mengesteab, C-670/16, EU:C:2017:587, 60 kohta).

61

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 46–48 kohdassa, Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tehokkaan oikeussuojan ulottuvuus voisi olla rajallinen, koska siirtopäätös, joka on tehty ja joka on annettu tiedoksi asianomaiselle henkilölle ennen kuin pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on vastannut vastaanotto- tai takaisinottopyyntöön, perustuu vain pyynnön esittäneen jäsenvaltion saamaan näyttöön ja aihetodisteisiin eikä pyynnön vastaanottaneesta jäsenvaltiosta peräisin olevaan näyttöön ja aihetodisteisiin, kuten ajankohtaan, jona se on vastannut vastaanotto- tai takaisinottopyyntöön, taikka niihin syihin, joiden perusteella se on hyväksynyt tämän pyynnön, kun sen vastaus on nimenomainen.

62

On todettava – kuten myös julkisasiamies on tehnyt ratkaisuehdotuksensa 48 kohdassa –, että tällaiset pyynnön vastaanottaneelta jäsenvaltiolta peräisin olevat seikat ovat erityisen tärkeitä silloin, kun vastaanottomenettelyn päätteeksi tehtyyn siirtopäätökseen on haettu muutosta tai sen uudelleen käsittelyä on pyydetty, koska pyynnön vastaanottaneella jäsenvaltiolla on velvollisuus varmistaa tyhjentävästi vastuunsa Dublin III ‑asetuksessa säädettyihin kriteereihin nähden ja ottaa huomioon myös tiedot, joita pyynnön esittäneellä jäsenvaltiolla ei välttämättä ole (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2016, Ghezelbash, C-63/15, EU:C:2016:409, 43 kohta).

63

On muistutettava myös, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi joutua myös Eurodacista positiivisen tuloksen saatuaan vastaamaan kielteisesti vastaanotto- tai takaisinottopyyntöön silloin, kun se muun muassa katsoo, että sen vastuu on lakannut Dublin III ‑asetuksen 19 artiklan tai 20 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan perusteella, kuten myös täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklassa vahvistetaan, ja hakijalla täytyy olla mahdollisuus vedota tällaiseen seikkaan muutoksenhaussaan (ks. tältä osin tuomio 7.6.2016, Karim, C-155/15, EU:C:2016:410, 26 ja 27 kohta).

64

Siitä tämän tuomion 33 kohdassa esiin tuodusta seikasta, että pääasian kaltaisessa tilanteessa siirtopäätöksen täytäntöönpanoa lykätään pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion vastaukseen asti, on riittävää todeta, ettei Dublin III ‑asetuksen missään säännöksessä säädetä tällaisesta lykkäämisestä. Kyseisen asetuksen 27 artiklan 3 ja 4 kohdassa mainitut oikeussuojakeinojen lykkääviä vaikutuksia koskevat säännöt tarkoittavat siirtopäätöksen lykkäämismahdollisuuksia muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyä koskevan hakemuksen vireillepanopäivästä enintään kyseisen muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn päättymiseen asti, eikä niiden vireilletulo merkitse välttämättä siirtopäätöksen lykkäämistä (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2017, Khir Amayry, C-60/16, EU:C:2017:675, 64 ja 68 kohta ja tuomio 25.1.2018, Hasan, C-360/16, EU:C:2018:35, 38 kohta).

65

Jos näin ollen myönnettäisiin, että Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätöksen antaminen tiedoksi voisi tapahtua ennen pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion vastausta, tämä johtaisi sellaisissa oikeusjärjestyksissä, joissa – toisin kuin pääasiassa kyseessä olevassa oikeusjärjestyksessä – ei säädetä tällaisen päätöksen lykkäämisestä ennen mainitun vastauksen antamista, siihen riskiin, että kyseessä oleva henkilö siirrettäisiin kyseiseen jäsenvaltioon jo ennen kuin tämä olisi periaatteessa suostunut siihen.

66

Siltä osin kuin Dublin III ‑asetuksen tavoitteena on – kuten tämän tuomion 56 kohdassa on tuotu esiin – saada aikaan selvä ja toimiva menetelmä sen jäsenvaltion määrittämiseksi, joka on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä, ei voida katsoa, että mainitun asetuksen 26 artiklan 1 kohdan, jolla lainsäätäjä on tarkoittanut vahvistaa kyseessä olevan henkilön oikeuksien suojelua, tulkinta voisi vaihdella niiden jäsenvaltioiden, jotka osallistuvat vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyyn, lainsäädännön mukaisesti.

67

Saman logiikan mukaisesti siitä, ettei Ranskan oikeudessa sallita kyseessä olevan henkilön ottamista säilöön ennen kuin tälle on annettu tiedoksi siirtopäätös, on todettava, että tällainen vaikeus, joka – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvistaa – johtuu yksinomaan kansallisesta oikeudesta, ei voi horjuttaa Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohdan tulkintaa, sellaisena kuin se on esitetty tämän tuomion 46 kohdassa. Muilta osin tämän asetuksen 28 artiklan 2 ja 3 kohdasta ilmenee selvästi, että jäsenvaltioilla on oikeus ottaa kyseiset henkilöt säilöön jopa ennen kuin vastaanotto- tai takaisinottopyyntö esitetään pyynnön vastaanottaneelle jäsenvaltiolle, kun tässä artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, eikä siirtopäätöksen antaminen tiedoksi siten ole tällaisen säilöönoton välttämätön ennakkoedellytys (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2017, Al Chodor, C‑528/15, EU:C:2017:213, 25 kohta ja tuomio 13.9.2017, Khir Amayry, C-60/16, EU:C:2017:675, 25–27, 30 ja 31 kohta).

68

Siten Dublin III ‑asetuksen tavoite ei suinkaan horjuta tämän tuomion 46 kohdassa esitettyä tulkintaa vaan tukee sitä.

69

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset eivät kuitenkaan koske ainoastaan sitä hetkeä, jolloin siirtopäätös on annettava tiedoksi, vaan myös hetkeä, jona tämä päätös on tehtävä.

70

Tältä osin pitää paikkansa, että Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohdan sanamuodossa viitataan siirtopäätöksen antamiseen tiedoksi eikä sen tekemiseen. Kuitenkin tämän asetuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa, joissa täsmennetään ne edellytykset, joiden mukaan vastuussa olevan jäsenvaltion määrittävä jäsenvaltio voi jättää suorittamatta hakijan puhuttelun, ja hetki, jona se on pidettävä, säädetään, että tällainen puhuttelu on pidettävä tai hakijalle on annettava muu mahdollisuus esittää merkitykselliset tiedot ennen kuin päätös siirtämisestä tehdään mainitun 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

71

On lisäksi todettava, että Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan siirtopäätöksessä on oltava tiedot käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, mukaan lukien oikeus hakea tarvittaessa lykkäävää vaikutusta, ja tällaisten oikeussuojakeinojen käyttöön sovellettavista määräajoista ja siirron toteuttamista koskevista määräajoista sekä tarvittaessa maininta paikasta, jossa, ja ajankohdasta, jolloin asianomaisen henkilön on ilmoittauduttava hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa, jos hän siirtyy sinne omin neuvoin.

72

Tällaiset tiedot riippuvat kuitenkin periaatteessa – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 44 kohdassa – sekä siitä hetkestä, jona vastaanotto- tai takaisinottopyynnön vastaanottanut jäsenvaltio vastaa siihen, että mainitun vastauksen sisällöstä täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklassa täsmennettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, kun tämä vastaus on nimenomainen.

73

Joka tapauksessa siirtopäätökseen ei voida vedota asianomaista henkilöä vastaan ennen kuin se on annettu hänelle tiedoksi, ja hetki, jolloin tiedoksi antamisen on tapahduttava, on – kuten edellä esitetyistä toteamuksista ilmenee – määritelty täsmällisesti Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa. Tästä johtuu, että tällaisen päätöksen tekeminen ennen pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion antamaa vastausta, vaikka se annettaisiin tiedoksi vasta tämän vastauksen jälkeen, ei voi edesauttaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten nopean käsittelyn tavoitetta eikä tavoitetta varmistaa mainitun henkilön oikeuksien tehokas oikeussuoja, koska siirtopäätökseen haetaan muutosta välttämättä sen tiedoksi antamisen jälkeen (ks. tästä tuomio 26.7.2017, A.S., C-490/16, EU:C:2017:585, 54 kohta).

74

Näin ollen Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohta on esteenä myös siirtopäätöksen tekemiselle ennen kuin vastaanotto- tai takaisinottopyynnön vastaanottanut jäsenvaltio antaa nimenomaisen tai implisiittisen vastauksen siihen.

75

Edellä todetusta johtuu, että Dublin III ‑asetuksen 26 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio, joka on esittänyt toiselle jäsenvaltiolle, jonka se katsoo olevan vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä tässä asetuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti, kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua henkilöä koskevan vastaanotto- tai takaisinottopyynnön, tekee siirtopäätöksen ja antaa sen tiedoksi asianomaiselle henkilölle ennen kuin pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on antanut tähän pyyntöön nimenomaisen tai implisiittisen suostumuksensa.

76

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 26 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio, joka on esittänyt toiselle jäsenvaltiolle, jonka se katsoo olevan vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä tässä asetuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti, kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua henkilöä koskevan vastaanotto- tai takaisinottopyynnön, tekee siirtopäätöksen ja antaa sen tiedoksi asianomaiselle henkilölle ennen kuin pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on antanut tähän pyyntöön nimenomaisen tai implisiittisen suostumuksensa.