–

Kubota (UK) Ltd ja EP Barrus Ltd, edustajinaan V. Sloane, barrister, ja S. Cock,

–

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään C. Crane ja M. Fell,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Caeiros ja J. Hradil,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (EYVL 1987, L 256, s. 1) liitteessä I olevan yhdistetyn nimikkeistön, sellaisena kuin se on muutettuna 9.10.2012 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 927/2012 (EUVL 2012, L 304, s. 1) (jäljempänä yhdistetty nimikkeistö), nimikkeiden 8704 10 10 ja 8704 21 91 tulkintaa sekä tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 10.2.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/221 (EUVL 2015, L 37, s. 1) pätevyyttä.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Kubota (UK) Ltd ja EP Barrus Ltd sekä Commissioners for Her Majesty’s Revenue & Customs (vero- ja tulliviranomainen, Yhdistynyt kuningaskunta) ja jossa on kyse kyseisten yhtiöiden Euroopan unioniin tuomien tiettyjen tavarankuljetukseen tarkoitettujen moottoriajoneuvojen tariffiluokittelusta.

3

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 1992, L 302, s. 1) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei kansainvälisistä yleissopimuksista taikka maantieteelliseltä tai taloudelliselta soveltamisalaltaan rajoitetuista tavanomaisista käytännöistä taikka yhteisön yksipuolisista toimenpiteistä muuta johdu, yhteisön tullilainsäädäntöä sovelletaan yhtenäisesti yhteisön koko tullialueella.

2.   Tiettyjä tullilainsäädännön säännöksiä voidaan soveltaa myös yhteisön tullialueen ulkopuolella erityislainsäädännön tai kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti.”

4

Saman asetuksen 12 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Sellaisen sitovan tariffitiedon saaja, joka lakkaa olemasta voimassa 5 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai iii alakohdan taikka b alakohdan ii alakohdan tai iii alakohdan mukaisesti, voi jatkaa sen käyttämistä kuuden kuukauden ajan mainitusta julkaisemisesta tai ilmoituksesta, jos tämä on sitovan tiedon perusteella ennen kyseisen tariffitoimenpiteen toteuttamista tehnyt sitovia ja lopullisia kyseisten tavaroiden ostoa tai myyntiä koskevia sopimuksia. Tuotteita, joista tullimuodollisuuksia suoritettaessa esitetään tuonti-, vienti- tai ennakkovahvistustodistus, koskee kuitenkin mainitun kuuden kuukauden ajan sijasta todistuksen voimassaoloaika.”

5

Asetuksella N:o 2658/87 käyttöön otettu yhdistetty nimikkeistö perustuu maailmanlaajuiseen harmonoituun tavarankuvaus- ja tavarankoodausjärjestelmään (jäljempänä harmonoitu järjestelmä), jonka on laatinut sittemmin Maailman tullijärjestöksi (WCO) muuttunut tulliyhteistyöneuvosto ja joka on otettu käyttöön Brysselissä 14.6.1983 harmonisoidusta tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmästä tehdyllä kansainvälisellä yleissopimuksella. Kyseinen yleissopimus on yhdessä sen 24.6.1986 tehdyn muutospöytäkirjan kanssa hyväksytty Euroopan talousyhteisön puolesta 7.4.1987 tehdyllä neuvoston päätöksellä 87/369/ETY (EYVL 1987, L 198, s. 1).

6

Yhdistetyn nimikkeistön ensimmäinen osa sisältää kaikki johdantomääräykset. Tämän osan I osaston, joka sisältää yleissäännöt, A kohdassa, jonka otsikko on ”Yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt”, säädetään seuraavaa:

”Tavarat luokitellaan yhdistettyyn nimikkeistöön seuraavien periaatteiden mukaisesti.

– –

– –”

7

Yhdistetyn nimikkeistön nimike 8704 on rakenteeltaan seuraavanlainen:

8

Asetuksen N:o 2658/87 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella annetun täytäntöönpanoasetuksen 2015/221 liitteessä luokitellaan kyseisen asetuksen liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 1 kuvatut tavarat sarakkeessa 2 mainittuun CN-koodiin mainitun taulukon sarakkeessa 3 esitettyjen perusteiden mukaisesti. Liite kuuluu seuraavasti:

9

Euroopan unionin yhdistettyä nimikkeistöä koskevissa selittävissä huomautuksissa, jotka julkaistiin 6.5.2011 (EUVL 2011, C 137, s. 1; jäljempänä selittävät huomautukset), todetaan nimikkeestä 8704 seuraavaa:

10

Tämän tuomion 5 kohdassa mainitun kansainvälisen yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen nojalla tulliyhteistyöneuvostossa perustettiin harmonoidun järjestelmän komitea, joka koostuu kaikkien sopimuspuolten edustajista. Harmonoidun järjestelmän komitean tehtävänä on muun muassa esittää kyseiseen yleissopimukseen muutoksia ja laatia nimikkeistön selityksiä (jäljempänä harmonoidun järjestelmän selitykset), tariffointisuosituksia ja muita ohjeita harmonoidun järjestelmän tulkitsemiseen opastamiseksi.

11

Harmonoidun järjestelmän selityksissä todetaan alanimikkeestä 8704 10 seuraavaa:

”Nämä dumpperit voidaan yleensä erottaa muista tavarankuljetukseen tarkoitetuista ajoneuvoista (erityisesti kippiautoista) seuraavien tunnusmerkkien perusteella:

Huomattakoon kuitenkin, että eräät dumpperit on erityisesti suunniteltu työskentelemään kaivoksissa ja tunneleissa, esim. sellaiset, joissa on pohjasta avattava runko. Näillä on eräitä yllämainittuja tunnusmerkkejä, mutta ohjaamo ja ohjaamon ylle ulottuva kuormalavan etuosa puuttuvat.”

12

Vero- ja tullihallinto antoi Upper Tribunalin (Tax and Chancery Chamber) (ylioikeus, vero- ja sosiaalijaosto, Yhdistynyt kuningaskunta) tekemän ratkaisun johdosta pääasian kantajille näiden pyynnöstä sitovia tariffitietoja, joissa se luokitteli tietyt kantajien maahantuomista, tavarankuljetukseen tarkoitetuista moottoriajoneuvoista alanimikkeeseen 8704 10 kuuluviksi dumppereiksi.

13

Tullikoodeksikomitea suoritti vuoden 2014 kuluessa tiettyjen hyötyajoneuvojen luokittelua koskevan tutkimuksen, jota perusteltiin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Upper Tribunalin (Tax and Chancery Chamber) kyseisellä ratkaisulla. Euroopan komissio antoi mainitun tutkimuksen johdosta asetuksen 2015/221, jossa pääasiassa kyseessä olevien ajoneuvojen kanssa samantyyppiset ajoneuvot luokitellaan alanimikkeeseen 8704 21 91. Mainittu komitea pani kyseisen asetuksen täytäntöön, ja vero- ja tullihallinto ilmoitti pääasian kantajille, että edellä mainitut sitovat tariffitiedot oli peruutettu.

14

Pääasian kantajat riitauttivat peruuttamisen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vetoamalla kahteen perusteeseen. Ensimmäisessä perusteessa ne väittivät, ettei asetusta 2015/221 voida soveltaa niiden maahantuomiin ajoneuvoihin, ja toisessa, että kyseinen asetus oli pätemätön siltä osin kuin siinä luokitellaan sen liitteessä tarkoitettu ajoneuvo alanimikkeeseen 8704 21 91.

15

Todettuaan ensin, että asetusta 2015/221 sovelletaan pääasiassa kyseessä oleviin ajoneuvoihin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, etteivät pääasian kantajien asetuksen pätevyyden riitauttamiseksi esittämät argumentit ole täysin perusteettomia.

16

Tässä tilanteessa First-tier Tribunal (Tax Chamber) (alioikeus, verojaosto, Yhdistynyt kuningaskunta) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

17

Komissio pohtii aluksi, voidaanko ennakkoratkaisukysymykset ottaa tutkittaviksi, koska asetuksen 2015/221 pätevyyttä koskeva ongelma on luonteeltaan pelkästään hypoteettinen. Syyt siihen, miksi vero- ja tullihallinto peruutti pääasiassa kyseessä olevat sitovat tariffitiedot, eivät nimittäin ole selviä, joten pääasian kantajat voivat kyseisen asetuksen 2 artiklan ja asetuksen N:o 2913/92 12 artiklan 6 kohdan säännösten perusteella vedota niihin aina 5.6.2015 saakka.

18

Heti aluksi on muistutettava, että SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siten lähtökohtaisesti ratkaistava ne (tuomio 26.1.2017, Banco Primus, C-421/14, EU:C:2017:60, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19

SEUT 267 artiklan mukaisessa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyömenettelyssä olettamana on nimittäin se, että unionin oikeutta koskevat kysymykset ovat merkityksellisiä. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta SEUT 267 artiklassa tarkoitetun kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen ainoastaan, jos muun muassa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa mainittuja, ennakkoratkaisupyynnön sisältöä koskevia vaatimuksia ei ole noudatettu tai jos on ilmeistä, että kansallisen tuomioistuimen pyytämällä unionin oikeussäännön tulkitsemisella tai pätevyyden arvioimisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen (tuomio 28.3.2017, Rosneft, C-72/15, EU:C:2017:236, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20

Vaikka nyt käsiteltävässä tapauksessa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei ilmene, että pääasiassa olisi kyse asetuksen 2015/221 2 artiklan tulkinnasta tai soveltamisesta, on kuitenkin niin, että pääasian kantajat riitauttavat toisessa kanneperusteessaan mainitun asetuksen pätevyyden niiltä osin kuin siinä luokitellaan kyseisessä kanneperusteessa tarkoitetut tavarat CN-alanimikkeeseen 8704 21 91. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka on sitä mieltä, että pääasiassa kyseessä olevat ajoneuvot kuuluvat mainitun asetuksen soveltamisalaan, katsoo, että asian ratkaisemiseksi on tarpeen saada unionin tuomioistuimen vastaus kyseisen asetuksen pätevyyttä koskevaan kysymykseen.

21

Koska ennakkoratkaisukysymyksissä esitetyt ongelmat eivät ole luonteeltaan hypoteettisia, ne on näin ollen otettava tutkittaviksi.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensimmäisessä ja toisessa kysymyksessään, jotka on syytä tutkia yhdessä, pääasiallisesti, onko asetus 2015/221 pätevä.

23

Aluksi on syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin neuvosto on antanut komissiolle, joka toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden tulliasiantuntijoiden kanssa, laajan harkintavallan tarkentaa tullinimikkeiden sisältöä tietyn tavaran luokittelemiseksi. Komission valta toteuttaa asetuksen N:o 2658/87 9 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä ei kuitenkaan oikeuta sitä muuttamaan tullinimikkeiden sisältöä tai soveltamisalaa (tuomio 4.3.2004, Krings, C-130/02, EU:C:2004:122, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on syytä tutkia, muuttiko komissio alanimikkeen 8704 21 91 ja alanimikkeen 8704 10 sisältöä, kun se suoritti asetuksen 2015/221 liitteessä olevassa sarakkeessa 1 kuvatun ajoneuvon tariffiluokittelun alanimikkeeseen 8704 21 91 eikä alanimikkeeseen 8704 10.

25

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että oikeusvarmuus ja valvonnan helppous edellyttävät, että tavaroiden tariffiluokittelun ratkaisevana luokitteluperusteena on yleensä oltava tavaroiden objektiivisesti todettavat ominaispiirteet ja ominaisuudet, sellaisina kuin ne on määritelty yhdistetyn nimikkeistön nimiketekstissä sekä jaksojen tai ryhmien huomautusten teksteissä (tuomio 27.4.2006, Kawasaki Motors Europe, C-15/05, EU:C:2006:259, 38 kohta; tuomio 29.10.2009, Dinter ja Europol Frost-Food, C-522/07 ja C-65/08, EU:C:2009:663, 29 kohta ja tuomio 22.12.2010, Premis Medical, C-273/09, EU:C:2010:809, 42 kohta).

26

Lisäksi tavaran käyttötarkoitus voi olla objektiivinen luokitteluperuste sikäli kuin se kiinteästi liittyy kyseiseen tavaraan, jolloin liitynnän kiinteyttä on pystyttävä arvioimaan tavaran objektiivisten ominaispiirteiden ja ominaisuuksien mukaan (tuomio 22.3.2017, GROFA ym., C-435/15 ja C-666/15, EU:C:2017:232, 40 kohta).

27

Kuten nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen 2015/221 liitteessä olevan sarakkeen 1 alanimikettä 8704 21 91 koskevasta tekstistä ilmenee, siinä tarkoitettu ajoneuvo on uusi nelivetoinen hyötyajoneuvo, jonka nettopaino on noin 630 kg, vetokyky jarruttomana 750 kg ja mitat noin 300 × 160 cm. Ajoneuvossa on kaksipaikkainen avoin matkustamo, johon on asennettu täydellinen suojarakenne kaatumisen varalta, sekä vahvasta teräskehikosta rakennettu lastitaso, jossa on tukeva kipattava laakalava ja käsikäyttöinen kippi. Se on varustettu maastokäyttöön tarkoitetuilla renkailla, kytkentälaitteella ja etukoukulla, sen enimmäisnopeus on 25 km/h, ja sen jarrutuskyky on hyvä. Ajoneuvo on suunniteltu maastokäyttöön, etenkin erittäin vaikeaan maastoon. Ajoneuvo esitetään moniin toimintoihin käytettävänä, esimerkiksi työntämiseen, perävaunujen vetämiseen, eläinten siirtämiseen, kasvien, laatikoiden, veden ja laitteiden siirtämiseen, ammusten kuljettamiseen ja rehun kuljettamiseen eläimille.

28

On syytä muistuttaa, että alanimikkeeseen 8704 10 kuuluvat tavarat ovat jo sen sanamuodonkin mukaan muita kuin teillä käytettäviä dumppereita. Näin ollen kyseinen sanamuoto edellyttää ajoneuvon täyttävän kaksi ehtoa voidakseen tulla luokitelluksi tähän alanimikkeeseen: ajoneuvon on oltava dumpperi ja tarkoitettu käytettäväksi muualla kuin teillä (tuomio 16.9.2004, DFDS, C-396/02, EU:C:2004:536, 31 kohta).

29

Kuten komissio itsekin vahvistaa, asetuksessa 2015/221 tarkoitettu ajoneuvo täyttää ehdon, jonka mukaan sitä on käytettävä muualla kuin teillä, kun se on varustettu maastokäyttöön tarkoitetuilla renkailla ja sen enimmäisnopeus on 25 km/h.

30

Vielä on päätettävä, täyttääkö tällainen ajoneuvo myös vaatimuksen, jonka mukaan sen on oltava dumpperi.

31

Tältä osin on syytä muistuttaa, että yhdistetyn nimikkeistön alanimike 8704 10 on yksityiskohtainen nimike sellaisille ajoneuvoille, jotka on erityisesti suunniteltu kuljettamaan ja purkamaan lastinaan olevat ainekset muualla kuin teillä (ks. vastaavasti tuomio 11.1.2007, B.A.S. Trucks, C-400/05, EU:C:2007:22, 36 kohta), ja että dumppereiden olennainen tunnusmerkki on se, että niillä on kipattava laakalava tai aukeava pohja, joka mahdollistaa kyseisten ainesten kuljettamisen (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2004, DFDS, C-396/02, EU:C:2004:536, 32 kohta).

32

Yhdistetyn nimikkeistön selittävien huomautusten mukaan alanimikkeisiin 8704 10 10 ja 8704 10 90 kuuluvat lisäksi muun muassa ajoneuvot, jotka on erityisesti suunniteltu hiekan, soran, maan ja kivien – eli louhoksissa, kaivoksissa, rakennustyömailla, tietöissä, lentokentillä ja satamissa käytettävien irtonaisten ainesten – kuljettamiseen.

33

Näin ollen on syytä tutkia, onko asetuksessa 2015/221 tarkoitettu ajoneuvo erityisesti suunniteltu tällaiseen erityiseen käyttöön.

34

Asetuksen sanamuodosta ilmenee tässä suhteessa nimenomaisesti, että tällaisessa ajoneuvossa on avoin matkustamo ja kipattava laakalava, jonka vetoisuus on 0,4 m3 tai noin 400 kg.

35

Asetuksessa 2015/221 tarkoitettu ajoneuvo esitetään heikon rakenteensa, rajoitetun lastinkantokykynsä ja avoimen matkustamonsa, jossa kuljettajaa ei ole suojattu lastina olevilta irtonaisilta aineksilta, vuoksi näin ollen käytettäväksi erilaisten tavaroiden – kuten kasvien tai eläinten, ainesten, laatikoiden tai ammusten – monenlaisissa kuljetustoiminnoissa.

36

Kyseistä ajoneuvoa ei sen teknisten tunnusmerkkien ja asiallisten ominaisuuksien vuoksi voida rinnastaa myöskään alanimikkeeseen 8704 10 kuuluviin ajoneuvoihin, koska se ei ole riittävän vankkatekoinen, jotta sitä voitaisiin käyttää rakennustyömailla, mikä on dumppereihin kiinteästi liittyvä tunnusmerkki (ks. vastaavasti tuomio 11.1.2007, B.A.S. Trucks, C-400/05, EU:C:2007:22, 35 kohta).

37

Näin ollen sillä seikalla, että tällaisessa ajoneuvossa on kipattava laakalava, jolla voidaan satunnaisesti kuljettaa pieniä määriä irtonaisia aineksia, ei voida riitauttaa sitä, että sen luokittelu alanimikkeeseen 8704 21 91 on perusteltua.

38

Lopuksi on todettava, että – kuten tämän tuomion 23 kohdassa on muistutettu – komissiolla on laaja harkintavalta tarkentaa tullinimikkeiden sisältöä.

39

Koska unionin tuomioistuimelle jätettyä asiakirja-aineistoa tutkittaessa ei ole tullut esille minkäänlaista pätemättömyysperustetta, asetuksessa 2015/221 on perustellusti luokiteltu siinä kuvattu ajoneuvo alanimikkeeseen 8704 21 91 eikä alanimikkeeseen 8704 10.

40

Näin ollen esitettyihin kysymyksiin on vastattava niin, ettei niitä tutkittaessa ole tullut esille kyseisen asetuksen pätevyyteen vaikuttavia seikkoja.

41

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Esitettyjä kysymyksiä tutkittaessa ei ole tullut esille tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön 10.2.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/221 pätevyyteen vaikuttavia seikkoja.