–

Comité Interprofessionnel du Vin de Champagne, edustajanaan C. Onken, Rechtsanwältin,

–

Galana NV, edustajinaan H. Hartwig ja A. von Mühlendahl, Rechtsanwälte,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas, S. Horrenberger ja E. de Moustier,

–

Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, M. Figueiredo ja A. Gameiro,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään B. Eggers, I. Galindo Martín ja I. Naglis,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL 2007, L 299, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 25.5.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 491/2009 (EUVL 2009, L 154, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1234/2007), 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan sekä b ja c alakohdan sekä maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 671) 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan sekä b ja c alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Comité interprofessionnel du Vin de Champagne (jäljempänä CIVC) ja Aldi Süd Dienstleistungs-GmbH & Co. OHG, aiemmin Aldi Einkauf GmbH & Co. OHG Süd (jäljempänä Aldi), ja joka koskee suojatun alkuperänimityksen (SAN) ”Champagne” käyttöä Aldin myymän pakasteen nimityksessä.

3

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyyntö koskee sekä asetusta N:o 1234/2007, joka oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, että asetusta N:o 1308/2013, jolla asetus N:o 1234/2007 korvattiin 1.1.2014 alkaen, ja kyseinen tuomioistuin katsoo tarvitsevansa tiedon siitä, miten tätä viimeksi mainittua asetusta on tulkittava, koska pääasiassa kyseessä oleva, suojatun alkuperänimityksen ”Champagne” käytön lopettamista koskeva vaatimus koskee tulevaisuutta, joten sen on lausuttava tästä vaatimuksesta siten, että se ottaa huomioon myös ne säännökset, jotka ovat sovellettavissa sen tekemän ratkaisun ajankohtana.

4

Asetuksen N:o 1234/2007 118 b artiklan otsikko on ”Määritelmät”, ja sen 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä alajaksossa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

5

Saman asetuksen 118 k artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Nimiä, joista on tullut yleisnimiä, ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä.

– –”

6

Kyseisen asetuksen 118 m artiklan, jonka otsikko on ”Suoja”, sanamuoto oli seuraava:

”1.   Suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä saa käyttää kuka tahansa asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotettua viiniä kaupan pitävä toimija.

2.   Suojatut alkuperänimitykset ja suojatut maantieteelliset merkinnät sekä kyseisiä suojattuja nimiä käyttävät, asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotetut viinit on suojattu

3.   Suojatuista alkuperänimityksistä ja suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä ei saa tulla yhteisössä 118 k artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yleisnimiä.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen 2 kohdassa tarkoitettu lainvastainen käyttö.”

7

Asetuksen N:o 1308/2013 johdanto-osan 92 ja 97 perustelukappaleessa toistetaan olennaiselta osin viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä, asetusten (EY) N:o 1493/1999, (EY) N:o 1782/2003, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 3/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2392/86 ja (EY) N:o 1493/1999 kumoamisesta 29.4.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 (EUVL 2008, L 148, s. 1) johdanto-osan 27 ja 32 perustelukappaleen sisältö; tämän viimeksi mainitun asetuksen säännökset, jotka koskevat alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen (SMM) suojaa, saatettiin osaksi asetusta N:o 1234/2007 asetuksella N:o 491/2009. Näiden perustelukappaleiden sanamuoto on seuraava:

– –

8

Asetuksen N:o 1308/2013 101 artiklan 1 kohdan ja 103 artiklan sanamuoto vastaa asetuksen N:o 1234/2007 118 k artiklan 1 kohdan ja 118 m artiklan sanamuotoa.

9

Myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.3.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY (EYVL 2000, L 109, s. 29), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, 3 artiklan 1 kohdan sanamuoto oli seuraava:

”Ainoastaan seuraavat tiedot on pakollisesti merkittävä elintarvikkeisiin edellytyksin, joista säädetään 4–17 artiklassa, ja jollei sanotuista artikloista muuta johdu:

– –”

10

Saman direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Elintarvikkeen myyntinimitys on siihen sovellettavissa yhteisön säännöksissä säädetty nimitys.

– –”

11

Mainitun direktiivin 6 artiklan 5 kohdan sanamuoto oli seuraava:

”Ainesosaluettelon on sisällettävä kaikki elintarvikkeen ainesosat painon mukaan alenevassa valmistusajankohdan mukaisessa järjestyksessä. Luettelon otsikon tulee sisältää ilmaisu ’ainesosat’.

– –”

12

Saman direktiivin 7 artiklan 1 ja 5 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Elintarvikkeiden tuotannossa tai valmistuksessa käytettävän ainesosan tai ainesosien ryhmän määrä on ilmoitettava tämän artiklan mukaisesti.

– –

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun maininnan on oltava joko elintarvikkeen myyntinimityksessä tai aivan sitä lähellä taikka ainesosaluettelossa sen ainesosan tai ainesosien ryhmän yhteydessä, johon kyseinen merkintä liittyy.”

13

Direktiivi 2000/13 kumottiin 13.12.2014 alkavin vaikutuksin elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, direktiivin 2000/13, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25.10.2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1169/2011 (EUVL 2011, L 304, s. 18), jonka 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Luettelo pakollisista tiedoista”, säädetään seuraavaa:

”1.   Seuraavien tietojen ilmoittaminen on pakollista 10–35 artiklan mukaisesti, jollei tähän lukuun sisältyvistä poikkeuksista muuta johdu:

– –”

14

Kyseisen asetuksen 17 artiklassa, jonka otsikko on ”Elintarvikkeen nimi”, säädetään seuraavaa:

”1.   Elintarvikkeen nimen on oltava sen virallinen nimi. Jos tällaista nimeä ei ole, elintarvikkeen nimen on oltava sen tavanomainen nimi, tai, jos tavanomaista nimeä ei ole tai tavanomaista nimeä ei käytetä, on annettava elintarviketta kuvaava nimi.

– –”

15

Asetuksen 18 artiklassa, jonka otsikko on ”Ainesosaluettelo”, säädetään seuraavaa:

”1.   Ainesosaluettelo on otsikoitava tai sen edellä on oltava soveltuva otsikko, joka koostuu ilmauksesta ’ainesosat’ tai sisältää sen. Sen on sisällettävä kaikki elintarvikkeen ainesosat painon mukaan alenevassa järjestyksessä sellaisina kuin ne ilmoitettiin niiden käyttöhetkellä elintarvikkeen valmistusprosessissa.

2.   Ainesosat on soveltuvin osin ilmoitettava niiden yksilöllisellä nimellä 17 artiklan ja liitteen VI säännösten mukaisesti.

– –”

16

Saman asetuksen 22 artiklassa, jonka otsikko on ”Ainesosien määrän ilmoittaminen”, täsmennetään seuraavaa:

”1.   Elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa käytetyn ainesosan tai ainesosien ryhmän määrä on ilmoitettava silloin, kun kyseinen ainesosa tai ainesosien ryhmä

– –”

17

Tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta 15.1.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 (EUVL 2008, L 39, s. 16) 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Myyntinimitysten ja maantieteellisten merkintöjen käyttöä koskevat erityiset säännöt”, säädetään seuraavaa:

”1.   Liitteessä II oleviin luokkiin 1‑46 kuuluvia nimityksiä ja liitteessä III rekisteröityjä maantieteellisiä merkintöjä on kiellettyä käyttää yhdistetyssä ilmaisussa, kuten myös viittausta kyseisiin nimityksiin elintarvikkeiden esillepanossa, jollei alkoholi ole yksinomaan peräisin mainitusta tislatusta alkoholijuomasta tai mainituista tislatuista alkoholijuomista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2000/13/EY soveltamista.

– –”

18

Tämän asetuksen 16 artiklan a alakohdassa säädetään liitteessä III rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen suojasta vastaavin sanamuodoin kuin asetuksen N:o 1234/2007 188 m artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdassa.

19

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (EUVL 2012, L 343, s. 1) johdanto-osan 32 perustelukappaleessa säädetään seuraavaa:

”Alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suoja olisi laajennettava koskemaan rekisteröityjen nimien väärinkäyttöä, jäljittelyä ja mielleyhtymien käyttöä sekä tavaroissa että palveluissa, jotta voidaan varmistaa korkea suojan taso ja suoja voidaan yhdenmukaistaa viinialalla jo käytössä olevan suojan kanssa. Kun suojattuja alkuperänimityksiä tai suojattuja maantieteellisiä merkintöjä käytetään ainesosien yhteydessä, olisi otettava huomioon komission tiedonanto ’Suuntaviivat suojatun alkuperänimityksen (SAN) tai suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) saaneita tuotteita ainesosina sisältävien elintarvikkeiden merkinnöistä’.”

20

Asetuksen 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Suoja”, säädetään seuraavaa:

”1.   Rekisteröidyt nimet on suojattu

– –”

21

Suojatun alkuperänimityksen (SAN) tai suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) saaneita tuotteita ainesosina sisältävien elintarvikkeiden merkinnöistä annetuissa suuntaviivoissa (EUVL 2010, C 341, s. 3; jäljempänä suuntaviivat) todetaan seuraavaa:

– –”

22

Aldi, joka on muun muassa elintarvikkeita myyvä yhtiö, toi loppuvuodesta 2012 myyntiin Galana NV:n, joka tukee pääasiassa väliintulijana Aldin vaatimuksia, valmistaman pakasteen, jota myytiin nimellä ”Champagner Sorbet” ja joka sisälsi ainesosanaan 12 prosenttia samppanjaa.

23

CIVC, joka on samppanjan tuottajien yhdistys, katsoi, että tämän tuotteen myyminen tällä nimityksellä loukkaa suojattua alkuperänimitystä ”Champagne”, ja nosti Landgericht München I:ssä (Münchenin ensimmäisen piirin alueellinen siviili- ja rikostuomioistuin, Saksa) kanteen, jossa se vaati asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan perusteella, että Aldi on määrättävä lopettamaan kyseisen nimityksen käyttö pakasteiden myynnissä. Kyseinen tuomioistuin hyväksyi tämän vaatimuksen, mutta se hylättiin muutoksenhaussa Oberlandesgericht Münchenin (Münchenin ylempi alueellinen siviili- ja rikostuomioistuin, Saksa) tekemällä ratkaisulla.

24

Muutoksenhakutuomioistuin katsoi muun muassa, että asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaan sekä b ja c alakohtaan perustuvan kanteen edellytykset eivät täyttyneet, koska suojatun alkuperänimityksen sopimatonta käyttöä koskeva edellytys ei täyttynyt käsiteltävässä asiassa, koska Aldilla oli oikeutettu intressi käyttää nimitystä ”Champagner Sorbet” yleisön tällä nimityksellä tuntemasta ruokalajista, jonka olennainen ainesosa on samppanja, ja koska harhaanjohtavaa nimitystä ei ollut.

25

Näin ollen CIVC teki Revision-valituksen Bundesgerichtshofiin (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa), joka on ensimmäiseksi todennut olevansa taipuvainen katsomaan, että se, että Aldi käytti nimitystä ”Champagner Sorbet”, kuuluu asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan soveltamisalaan, koska Aldi käytti tätä nimitystä jäädykejälkiruuassa eli siis tuotteessa, joka ei ole suojatulla alkuperänimityksellä ”Champagne” suojattujen viinien eritelmien mukainen, ja koska Aldi käytti tätä suojattua alkuperänimitystä kaupallisessa tarkoituksessa.

26

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että nimitys ”Champagner Sorbet” on omiaan yhdistämään suojatun alkuperänimityksen Champagne maineen Aldin myymään tuotteeseen. Se pohtii kuitenkin, onko suojatun alkuperänimityksen käyttö sen maineen hyväksikäyttöä, kun elintarvikkeen nimitys vastaa kohdeyleisön tapaa nimetä tämä elintarvike ja kun ainesosaa on lisätty riittävä määrä olennaisen ominaisuuden antamiseksi sille. Ylioikeuden tavoin se katsoo, että oikeutettu intressi käyttää suojattua alkuperänimitystä sulkee pois tämän suojatun alkuperänimityksen maineen hyväksikäytön.

27

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että CIVC:n kanne saattaisi perustua asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan b alakohtaan ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohtaan, ja se pohtii, merkitseekö suojatun alkuperänimityksen käyttö pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa näissä säännöksissä tarkoitettua lainvastaista väärinkäyttöä, jäljittelyä tai mielleyhtymää. Se katsoo tästä, että nämä viimeksi mainitut edellyttävät, että suojatun alkuperänimityksen riitautettu käyttö on lainvastaista ja että hyväksyttävään syyhyn perustuva käyttö ei näin ollen kuulu niissä vahvistettuihin kieltoihin.

28

Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sen vuoksi, että CIVC väitti Aldin käyttäneen nimitystä ”Champagner Sorbet” asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavasti, kuuluvatko näiden säännösten soveltamisalaan vain sellaiset harhaanjohtavat tiedot, jotka ovat omiaan antamaan kohdeyleisölle väärän kuvan tuotteen maantieteellisestä alkuperästä, vai kuuluvatko siihen myös tämän tuotteen olennaisia ominaisuuksia koskevat harhaanjohtavat tiedot.

29

Näissä olosuhteissa Bundesgerichtshof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa, jotka vastaavat sisällöltään toisiaan, tulkittava siten, että niitä sovelletaan silloin, kun suojattua alkuperänimitystä – kuten ”Champagne” – käytetään osana sellaisen elintarvikkeen nimitystä – kuten ”Champagner Sorbet” –, joka ei ole tätä suojattua alkuperänimitystä koskevan eritelmän mukainen mutta joka sisältää kyseistä eritelmää vastaavaa ainesosaa.

31

On huomautettava yhtäältä, että asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn suojan soveltamisala on erityisen laaja, koska näissä säännöksissä viitataan suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän suoraan tai välilliseen kaupalliseen käyttöön ja säädetään niiden suojaamisesta tällaiselta käytöltä sekä vastaavissa tuotteissa, jotka eivät ole suojattua nimeä koskevan tuote-eritelmän mukaisia, että muissa kuin vastaavissa tuotteissa, jos nimen käytöllä hyödynnetään tämän suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän mainetta. Tämän suojan laajuus vastaa asetuksen N:o 1308/2013 johdanto-osan 97 perustelukappaleessa vahvistettua tavoitetta suojata suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä käytöltä, jolla hyödynnetään edellytykset täyttävien tuotteiden mainetta.

32

Toisaalta unionin oikeuden säännöksiä, jotka koskevat rekisteröityjen nimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa ja kuuluvat – kuten asetuksen N:o 1308/2013 johdanto-osan 92 perustelukappaleessa vahvistetaan – unionin horisontaaliseen laatupolitiikkaan, on tulkittava tavalla, joka mahdollistaa niiden johdonmukaisen soveltamisen.

33

Tältä osin asetuksen N:o 1151/2012 johdanto-osan 32 perustelukappaleessa todetaan, että sillä pyritään varmistamaan korkea suojan taso ja yhdenmukaistamaan suoja viinialalla jo käytössä olevan suojan kanssa, ja sen 13 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään tämän asetuksen mukaisesti rekisteröityjä nimityksiä varten samankaltaisesta suojasta kuin se, josta säädetään asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, ja siinä täsmennetään nimenomaisesti, että tätä suojaa sovelletaan myös ainesosina käytettyihin tuotteisiin.

34

Toiseksi unionin tuomioistuin on jo todennut 14.7.2011 antamassaan tuomiossa Bureau national interprofessionnel du Cognac (C‑4/10 ja C‑27/10, EU:C:2011:484, 55 kohta), jossa oli kyse asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohdan – jonka sanamuoto ja tarkoitus vastaavat asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan sanamuotoa ja tarkoitusta – tulkinnasta, että maantieteellisen merkinnän tai tällaista merkintää vastaavan ilmaisun ja sen käännöksen käyttö tavaramerkissä tislatuille alkoholijuomille, jotka eivät ole vastaavien eritelmien mukaisia, on lähtökohtaisesti tämän maantieteellisen merkinnän suoraa kaupallista käyttöä asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

35

Näiden seikkojen valossa on todettava, että asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa sovelletaan suojatun alkuperänimityksen – kuten ”Champagne” ‑kaupalliseen käyttöön osana tätä suojattua alkuperänimitystä koskevaa eritelmää vastaavaa ainesosaa sisältävän elintarvikkeen nimitystä, kuten ”Champagner Sorbet”.

36

Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa on tulkittava siten, että niitä sovelletaan silloin, kun suojattua alkuperänimitystä – kuten ”Champagne” – käytetään osana sellaisen elintarvikkeen nimitystä – kuten ”Champagner Sorbet” –, joka ei ole tätä suojattua alkuperänimitystä koskevan eritelmän mukainen mutta joka sisältää kyseistä eritelmää vastaavaa ainesosaa.

37

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy lähinnä, onko asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa tulkittava siten, että suojatun alkuperänimityksen käyttö osana tätä alkuperänimitystä koskevaa eritelmää vastaamattoman mutta kyseistä eritelmää vastaavaa ainesosaa sisältävän elintarvikkeen nimitystä, kuten ”Champagner Sorbet”, on näissä säännöksissä tarkoitettua alkuperänimityksen maineen hyväksikäyttöä, kun elintarvikkeen nimi vastaa kohdeyleisössä vallitsevia nimitystapoja ja ainesosaa on lisätty riittävä määrä olennaisen ominaisuuden antamiseksi tuotteelle.

38

Kuten 14.9.2017 annetun tuomion EUIPO v. Instituto dos Vinhos do Douro e do Porto (C‑56/16 P, EU:C:2017:693) 82 kohdassa muistutettiin suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta, asetus N:o 1234/2007 on yhteisen maatalouspolitiikan väline, jolla on tarkoitus ennen kaikkea taata kuluttajille, että saman asetuksen mukaisesti rekisteröidyllä maantieteellisellä merkinnällä varustetuilla maataloustuotteilla on tietyt erityisominaisuudet sen vuoksi, että ne ovat lähtöisin määritellyltä maantieteelliseltä alueelta, ja että ne näin ollen antavat tuotteiden maantieteelliseen alkuperään perustuvan takuun niiden laadusta, minkä tarkoituksena on taata se, että maataloustuottajat voivat saada paremmat tulot vastineeksi aidoille pyrkimyksille parantaa laatua, ja estää se, että ulkopuoliset, jotka pyrkivät hyötymään tällaisten tuotteiden laatunsa perusteella saamasta maineesta, voisivat käyttää kyseisiä nimityksiä väärin.

39

Oikeuskäytännössä on katsottu myös asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a–d alakohdasta 14.7.2011 annetun tuomion Bureau national interprofessionnel du Cognac (C‑4/10 et C‑27/10, EU:C:2011:484) 46 kohdassa, että tässä säännöksessä mainitaan erilaisia tapauksia, joissa tuotteen myynnissä viitataan nimenomaisesti tai implisiittisesti maantieteelliseen merkintään sellaisissa olosuhteissa, jotka voivat joko johtaa yleisöä harhaan tuotteen alkuperästä tai ainakin luoda sille alkuperää koskevan mielleyhtymän tai jotka voivat mahdollistaa sen, että toimija saa oikeudetonta hyötyä kyseisen maantieteellisen merkinnän maineesta.

40

Tästä seuraa, että suojatun alkuperänimityksen maineen hyväksikäyttäminen asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetulla tavalla edellyttää, että tätä suojattua alkuperänimitystä on käytetty siten, että sen mainetta on pyritty hyödyntämään perusteettomasti.

41

Kuten ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoo, käsiteltävässä asiassa nimityksen ”Champagner Sorbet” käyttö, jolla viitataan samppanjaa sisältävään sorbettiin, on omiaan yhdistämään tähän tuotteeseen suojatun alkuperänimityksen ”Champagne” maineen, johon liittyy laadun ja arvostuksen mielikuvia, ja siis hyödyntämään tätä mainetta. Sen ratkaisemiseksi, loukkaako käyttö asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa myönnettyä suojaa, on tarkasteltava, onko tällaisella käytöllä pyritty hyödyntämään perusteettomasti tämän suojatun alkuperänimityksen mainetta.

42

Tästä on todettava aluksi, että direktiivin 2000/13, joka oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, 3 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 1 kohdassa sekä – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi – asetuksen N:o 1169/2011 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 17 artiklan 1 kohdassa ei edellytetä missään tilanteessa, että suojatun alkuperänimityksen on oltava sellaisen elintarvikkeen nimityksessä, joka ei ole tätä suojattua alkuperänimitystä koskevan eritelmän mukainen mutta joka sisältää kyseisen eritelmän mukaista ainesosaa, kun tällaisen nimityksen käyttö on ristiriidassa asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa myönnetyn suojan kanssa.

43

Suojatun alkuperänimityksen maineen perusteetonta käyttöä ei myöskään voida sulkea pois sen perusteella, että elintarvikkeiden nimityksiä koskevia, direktiiviin 2000/13 ja asetukseen N:o 1169/2011 sisältyviä säännöksiä ja elintarvikkeiden ainesosia koskevia säännöksiä, muun muassa direktiivin 2000/13 6 artiklan 5 kohdan ja 7 artiklan 1 ja 5 kohdan sekä asetuksen N:o 1169/2011 18 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 22 artiklan 1 kohdan säännöksiä, on noudatettu tarkasti.

44

Seuraavaksi on katsottava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tavoin, että asetuksen N:o 110/2008 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti rekisteröityjä maantieteellisiä merkintöjä on kiellettyä käyttää yhdistetyssä ilmaisussa, jollei alkoholi ole yksinomaan peräisin mainitusta tislatusta alkoholijuomasta.

45

Lopuksi asetuksen N:o 1151/2012 johdanto-osan 32 perustelukappaleen mukaisesti silloin, kun tuotteita, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä, käytetään ainesosina, on otettava huomioon suuntaviivat, ja niiden 2.1.2 kohdassa todetaan, että suojatun alkuperänimityksen nimisuojan saanut nimi voidaan mainita kyseistä nimisuojan saanutta tuotetta ainesosana sisältävän elintarvikkeen myyntinimikkeessä, jos niissä vahvistetut kolme edellytystä täyttyvät. Koska tällä asetuksella pyritään – kuten edellä 33 kohdassa korostetaan – varmistamaan korkea suojan taso ja yhdenmukaistamaan suoja viinialalla jo käytössä olevan suojan kanssa, nämä suuntaviivat ovat merkitykselliset myös asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan tulkintaa varten.

46

Tästä seuraa, että suojatun alkuperänimityksen käyttöä osana tätä alkuperänimitystä koskevaa eritelmää vastaamattoman mutta kyseistä eritelmää vastaavaa ainesosaa sisältävän elintarvikkeen nimitystä ei itsessään voida pitää perusteettomana käyttönä ja näin ollen käyttönä, jolta suojattuja alkuperänimityksiä suojataan kaikissa olosuhteissa asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti. Kansallisten tuomioistuinten tehtäviin kuuluu näin ollen ratkaista kunkin yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella, pyritäänkö tällaisella käytöllä hyödyntämään perusteettomasti suojatun alkuperänimityksen mainetta.

47

Tässä tarkoituksessa ei tule ottaa huomioon sitä seikkaa, että pääasiassa kyseessä oleva nimitys vastaa kohdeyleisössä vallitsevaa tapaa nimetä asianomainen elintarvike.

48

Koska rekisteröityjen nimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojalla on, kuten tämän tuomion 38 kohdassa muistutetaan, tarkoitus varmistaa kuluttajille, että tällaisella merkinnällä varustetuilla tuotteilla on tietyt erityisominaisuudet sen vuoksi, että ne ovat lähtöisin määritellyltä maantieteelliseltä alueelta, ja että tuotteet antavat niiden maantieteelliseen alkuperään perustuvan takuun niiden laadusta, tätä tarkoitusta ei saavutettaisi, jos suojattu alkuperänimitys voisi olla tai siitä voisi tulla yleisnimi. Näin ollen asetuksen N:o 1234/2007 118 k artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 1308/2013 101 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimiä, joista on tullut yleisnimiä, ei saa suojata alkuperänimityksenä. Lisäksi asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 3 kohdassa säädetään, että suojatuista alkuperänimityksistä ei saa tulla unionissa yleisnimiä. Jos sen, että elintarvikkeen nimitys, kuten ”Champagner Sorbet”, on kohdeyleisön tämän elintarvikkeen nimeämiseksi yleisesti käyttämä nimitys, katsottaisiin voivan vaikuttaa arviointiin siitä, onko suojatun alkuperänimityksen käyttö osana tätä nimitystä perusteetonta, merkitsisi tämä kyseessä olevan suojatun alkuperänimityksen yleisnimenä käytön hyväksymistä, mikä olisi ristiriidassa näillä asetuksilla käyttöön otetun suojan kanssa.

49

Siitä, onko tässä arvioinnissa merkitystä arviointiperusteella, jonka mukaan suojatun alkuperänimityksen saanutta ainesosaa on lisätty riittävä määrä olennaisen ominaisuuden antamiseksi tuotteelle, on todettava, että tämä arviointiperuste vastaa yhtä suuntaviivojen 2.1.2 kohdassa mainituista kolmesta edellytyksestä, joiden täyttyessä voidaan katsoa, että suojatun alkuperänimityksen nimisuojan saanut nimi voidaan mainita kyseistä nimisuojan saanutta tuotetta ainesosana sisältävän elintarvikkeen myyntinimikkeessä. Komissio kuitenkin täsmentää suuntaviivoissa, että koska kyseeseen voivat tulla useat eri tapaukset, se ei voi ehdottaa tiettyä yleisesti sovellettavissa olevaa vähimmäisprosenttimäärää.

50

Tästä on katsottava, että suojatun alkuperänimityksen käytöllä osana sellaisen elintarvikkeen nimitystä, joka ei vastaa tätä alkuperänimitystä koskevaa eritelmää mutta sisältää kyseistä eritelmää vastaavaa ainesosaa, pyritään hyödyntämään perusteettomasti tämän suojatun alkuperänimityksen mainetta, jos tämä ainesosa ei anna tuotteelle olennaista ominaisuutta.

51

Pohdittaessa sitä, antaako kyseessä oleva ainesosa asianomaiselle elintarvikkeelle olennaisen ominaisuuden, tämän ainesosan määrä elintarvikkeen koostumuksessa on merkittävä muttei riittävä arviointiperuste. Sen arvioiminen riippuu kyseessä olevista tuotteista, ja siihen on yhdistettävä laadullinen arviointi. Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 76 ja 77 kohdassa katsoi, kyse ei ole suojatun alkuperänimityksen saaneen ainesosan olennaisten ominaisuuksien havaitsemisesta elintarvikkeessa vaan siitä, että tällä elintarvikkeella on tähän ainesosaan liittyvä olennainen ominaisuus. Tämä ominaisuus on usein kyseisen ainesosan tuoma aromi ja maku.

52

Kun elintarvikkeen nimi osoittaa, kuten käsiteltävässä asiassa, että se sisältää suojatun alkuperänimityksen saanutta ainesosaa, jonka on tarkoitus osoittaa tämän elintarvikkeen makua, tämän ainesosan tuoman maun on oltava kyseisen elintarvikkeen olennainen ominaisuus. Jos nimittäin kyseisen elintarvikkeen makuun vaikuttavat enemmän sen muut ainesosat, tällaisen nimityksen käyttäminen on suojatun alkuperänimityksen maineen perusteetonta hyväksikäyttöä. Näin ollen sen arvioimiseksi, antaako pääasiassa kyseessä olevan tuotteen sisältämä samppanja tuotteelle olennaisen ominaisuuden, kansallisen tuomioistuimen on arvioitava sille esitetyn selvityksen valossa, muodostuuko tämän tuotteen maku pääasiallisesti siitä, että sen koostumuksessa on samppanjaa.

53

Näiden seikkojen valossa toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohtaa on tulkittava siten, että suojatun alkuperänimityksen käyttö osana tätä alkuperänimitystä koskevaa eritelmää vastaamattoman mutta kyseistä eritelmää vastaavaa ainesosaa sisältävän elintarvikkeen nimitystä, kuten ”Champagner Sorbet”, on näissä säännöksissä tarkoitettua alkuperänimityksen maineen hyväksikäyttöä, jos tämän elintarvikkeen olennainen ominaisuus ei ole maku, joka muodostuu pääasiallisesti siitä, että sen koostumuksessa on tätä ainesosaa.

54

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy lähinnä, onko asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että suojatun alkuperänimityksen käyttö osana tätä alkuperänimitystä koskevaa eritelmää vastaamattoman mutta kyseistä eritelmää vastaavaa ainesosaa sisältävän elintarvikkeen nimitystä, kuten ”Champagner Sorbet”, merkitsee näissä säännöksissä tarkoitettua väärinkäyttöä, jäljittelyä tai mielleyhtymää.

55

Tästä on todettava, että asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetaan erilaisia haittoja, joita suojattuihin alkuperänimityksiin, suojattuihin maantieteellisiin merkintöihin ja niihin viineihin, joissa käytetään näitä nimityksiä, saattaa kohdistua ja joilta niitä näissä säännöksissä suojataan.

56

Tässä asiassa ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annetuista vastauksista käy ilmi, että suojatun alkuperänimityksen – kuten ”Champagne” – käyttäminen osana sellaisen elintarvikkeen nimitystä – kuten ”Champagner Sorbet” –, joka ei ole tätä suojattua alkuperänimitystä koskevan eritelmän mukainen mutta joka sisältää kyseistä eritelmää vastaavaa ainesosaa, on asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua kyseisen suojatun alkuperänimityksen kaupallista käyttöä, jolta sitä näissä säännöksissä suojataan, jos tällaisella käytöllä pyritään hyödyntämään perusteettomasti sen mainetta, ja että näin on muun muassa silloin, kun tämä ainesosa ei anna tälle elintarvikkeelle olennaista ominaisuutta.

57

Sitä vastoin suojatun alkuperänimityksen käyttäminen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen elintarvikkeen nimityksessä ei merkitse asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua väärinkäyttöä, jäljittelyä tai mielleyhtymää. Kun kyseessä olevan elintarvikkeen nimitykseen on sisällytetty suojatun alkuperänimityksen saaneen ainesosan nimitys, tätä suojattua alkuperänimitystä on käytetty suoraan osoittamaan avoimesti siihen liittyvää makuominaisuutta, mikä ei merkitse väärinkäyttöä, jäljittelyä tai mielleyhtymää.

58

Mielleyhtymän käsitteestä on myös muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se kattaa muun muassa tapauksen, jossa tuotteen nimeämiseksi käytettyyn ilmaisuun sisältyy suojatun nimityksen osa siten, että kuluttajalle syntyy mainitun tuotteen nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on kyseinen nimitys (ks. vastaavasti tuomio 21.1.2016, Viiniverla, C‑75/15, EU:C:2016:35, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä ei ole kyse silloin, kun suojattua alkuperänimitystä on käytetty kokonaisuudessaan osana elintarvikkeen nimitystä sen maun osoittamiseksi.

59

Kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että suojatun alkuperänimityksen käyttö osana tätä alkuperänimitystä koskevaa eritelmää vastaamattoman mutta kyseistä eritelmää vastaavaa ainesosaa sisältävän elintarvikkeen nimitystä, kuten ”Champagner Sorbet”, ei merkitse näissä säännöksissä tarkoitettua väärinkäyttöä, jäljittelyä tai mielleyhtymää.

60

Neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan c alakohtaa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että niitä voidaan soveltaa ainoastaan vääriin tai harhaanjohtaviin merkintöihin, jotka ovat omiaan synnyttämään väärän kuvan tuotteen maantieteellisestä alkuperästä, vai voidaanko niitä soveltaa myös tämän tuotteen luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia koskeviin vääriin ja harhaanjohtaviin merkintöihin.

61

Tästä on todettava, että vaikka asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan c alakohdassa mainitaan virheelliset ja harhaanjohtavat merkinnät, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai asianomaista viinituotetta koskeviin asiakirjoihin, näillä säännöksillä voi olla tehokas vaikutus pääasian tapauksessa, jossa kyseessä oleva viinituote on elintarvikkeen ainesosa, vain, jos niissä viitataan tämän elintarvikkeen sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin ja sitä koskeviin asiakirjoihin.

62

Näissä säännöksissä säädetään niiden ulottuvuudesta, että suojatut alkuperänimitykset, suojatut maantieteelliset merkinnät ja näitä suojattuja nimityksiä käyttävät, asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotetut viinit on suojattu yhtäältä vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, tuotteen luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia ja jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai tätä tuotetta koskeviin asiakirjoihin, ja toisaalta tuotteen pakkaamiselta tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä. Näin ollen näiden säännösten nojalla voidaan kieltää sekä asianomaisen tuotteen maantieteellistä alkuperää koskevat väärät tai harhaanjohtavat merkinnät että tuotteen luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi sen makua, koskevat väärät tai harhaanjohtavat merkinnät.

63

Siinä tapauksessa, että pääasiassa kyseessä olevan elintarvikkeen olennainen ominaisuus ei olisi maku, joka muodostuu pääasiallisesti siitä, että sen koostumuksessa on samppanjaa, voitaisiin siis katsoa, että tämän elintarvikkeen sisä- tai ulkopakkaukseen merkitty nimitys ”Champagner Sorbet” on virheellinen ja harhaanjohtava merkintä asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

64

Näiden toteamusten valossa neljänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1234/2007 118 m artiklan 2 kohdan c alakohtaa ja asetuksen N:o 1308/2013 103 artiklan 2 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että niitä sovelletaan sekä vääriin tai harhaanjohtaviin merkintöihin, jotka ovat omiaan synnyttämään väärän kuvan asianomaisen tuotteen alkuperästä, että tämän tuotteen luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia koskeviin vääriin ja harhaanjohtaviin merkintöihin.

65

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: