6.10.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 351/2

1)

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 artiklaa, luettuna yhdessä sen 52 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se estää sellaisten kansallisten oikeussääntöjen soveltamisen, joissa edellytetään liikenteenharjoittajan, jonka kotipaikka on jossain toisessa jäsenvaltiossa ja joka on sijoittautunut Tšekin tasavaltaan toimipaikan välityksellä saadakseen sellaisten toimilupien ja konsessioiden lisäksi, joiden perusteella liikenteenharjoittaja, jonka kotipaikka on Tšekin tasavallassa, saa harjoittaa kotimaista linjaliikennettä (julkinen kaupunkiliikenne), hankkivan saman toiminnan harjoittamista varten myös erityisluvan, jonka myöntäminen on hallintoviranomaisten harkintavallassa?

2)

Onko sillä merkitystä ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta, että kyseessä on julkinen kaupunkiliikenne, jota liikennöidään julkisen palvelun velvoitteeseen perustuvan järjestelmän mukaisesti julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen perusteella julkisista varoista maksettavaa korvausta vastaan rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 (1) tarkoitetulla tavalla?

3)

Voidaanko edellytyksiä, joilla muut kuin jäsenvaltiosta olevat liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa kansallista maanteiden henkilöliikennettä jäsenvaltiossa 11.12.1997 koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 12/98 (2) 3 artiklan kolmatta kohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91 artiklan kanssa, tulkita siten, että siinä sallitaan se, että jäsenvaltio rajoittaa julkisen kaupunkiliikenteen harjoittamista liikenteenharjoittajalta, jonka kotipaikka on jossain toisessa jäsenvaltiossa ensimmäisessä kysymyksessä kuvatulla tavalla?