Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62013TN0031

    Asia T-31/13 P: Valitus, jonka Vincent Bouillez on tehnyt 24.1.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-75/11, Bouillez v. neuvosto, 14.11.2012 antamasta tuomiosta

    EUVL C 86, 23.3.2013, p. 22–22 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    23.3.2013   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 86/22


    Valitus, jonka Vincent Bouillez on tehnyt 24.1.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-75/11, Bouillez v. neuvosto, 14.11.2012 antamasta tuomiosta

    (Asia T-31/13 P)

    2013/C 86/35

    Oikeudenkäyntikieli: ranska

    Asianosaiset

    Valittaja: Vincent Bouillez (Overijse, Belgia) (edustajat: asianajajat D. Abreu Caldas, A. Coolen, J.-N. Louis ja É. Marchal)

    Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto

    Vaatimukset

    Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

    kumoamaan virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-75/11, Vincent Bouillez vastaan neuvosto, 14.11.2012 antaman tuomion

    kumoamaan päätöksen, jolla valittaja jätettiin ylentämättä

    velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut kummassakin oikeusasteessa.

    Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

    Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.

    1)

    Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, sillä virkamiestuomioistuin katsoi — suorittamatta todellista tutkintaa —, että ensimmäisessä oikeusasteessa riitautettu päätös oli perusteluvelvollisuutta koskevan periaatteen mukainen, vaikka virkamiestuomioistuin ei ollut pyytänyt neuvostolta todisteita Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 45 artiklaan sisältyvien kriteerien konkreettisesta soveltamisesta valittajan ja muiden ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailussa.

    2)

    Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, sillä virkamiestuomioistuin katsoi pelkkien neuvoston sellaisten väitteiden perusteella, joiden mukaan vastuullisten tehtävien taso oli otettu huomioon ansioiden vertailussa, ettei valittaja ollut osoittanut asian olevan päinvastoin, valittajan prosessinjohtotoimien puitteissa esittämistä sellaisista tiedoista huolimatta, joista ilmeni, että useiden ylennettyjen virkamiesten vastuullisten tehtävien taso ei ollut niin korkea ja yhdenmukainen arvio ei ollut niin hyvä kuin valittajan eikä heidän käyttämiensä kielien määrä ollut suurempi kuin valittajan (koskee valituksenalaisen tuomion 45 ja 46 kohtaa).

    3)

    Kolmas valitusperuste, joka perustuu ristiriitaiseen päättelyyn, sillä virkamiestuomioistuin ei voinut katsoa yhtäältä, että neuvosto päätti perustellusti suorittaa uuden kaikkien palkkaluokkaan AST 6 kuuluvien virkamiesten, jotka olivat ylennyskelpoisia vuoden 2007 ylennyskierroksella, ansioiden vertailun, mutta toisaalta, että neuvosto ei ollut velvollinen ottamaan huomioon tietyn virkamiehen, joka oli jo ylennetty kyseisellä kierroksella ja jonka ylennys oli tullut lainvoimaiseksi, ansioita (koskee valituksenalaisen tuomion 69 ja 70 kohtaa).

    Valittaja väittää myös, että virkamiestuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei katsonut asiakirja-aineistosta ilmenevien seikkojen perusteella, että tosiseikat merkitsivät ilmeistä arviointivirhettä.


    Top