Valitus, jonka Saksan liittotasavalta on tehnyt 31.1.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-270/08, Saksan liittotasavalta v. Euroopan komissio, 21.11.2012 antamasta tuomiosta

(Asia C-54/13 P)

2013/C 86/22

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Saksan liittotasavalta (asiamies T. Henze, avustajinaan Rechtsanwalt C. von Donat ja Rechtsanwalt J. Lipinsky)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Espanjan kuningaskunta, Alankomaiden kuningaskunta ja Ranskan tasavalta

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa neljään perusteeseen valituksensa tueksi.

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi asetuksen N:o 4253/88 (1) 24 artiklan 2 kohtaa yhdessä asetuksen N:o 2988/952 (2) 1 artiklan ja annetun toimivallan periaatteen (aiemmin EY 5 artikla, nyt SEU 5 artiklan 2 kohta, SEUT 7 artikla) kanssa, koska se teki valituksenalaisessa tuomiossa oikeudellisen virheen olettaessaan, että kansallisten viranomaisten pelkät hallinnolliset virheet ovat ”väärinkäytöksiä”, joiden vuoksi komissio voi tehdä rahoituskorjauksia asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Toinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohtaa yhdessä annetun toimivallan periaatteen (SEU 5 artiklan 2 kohta, SEUT 7 artikla) kanssa, koska se katsoi virheellisesti, että komissio voi tehdä rahoituskorjauksia ekstrapolointia käyttäen (toisen valitusperusteen ensimmäinen osa). Vaikka asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdasta voitaisiin päätellä, että komissio voi tehdä leikkauksia ekstrapolointia käyttäen, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se vahvisti tavan, jolla ekstrapolointi toteutettiin tässä tapauksessa. Ensinnäkään komission ei olisi pitänyt luokitella systemaattisiksi moitittuja virheitä koko toimenpideohjelman osalta eikä ekstrapoloida näin laskettua virheellistä määrää koko ohjelmaan. Toiseksi komission ei olisi pitänyt soveltaa otantatekniikkaa, johon se turvautui leikkausten tekemiseksi ekstrapolointia käyttäen koko ohjelman osalta (toisen valitusperusteen toinen osa). Lisäksi virheitä, jotka eivät olleet edustavia, ja kiinteämääräisiä korjauksia ekstrapoloimalla komissio teki suhteettomia leikkauksia toimenpideohjelman rahoitusosuuteen (toisen valitusperusteen kolmas osa).

Kolmas valitusperuste: Valituksenalaisella tuomiolla rikotaan myös asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohtaa yhdessä annetun toimivallan periaatteen kanssa, koska unionin yleinen tuomioistuin vaikuttaa olettaneen virheellisesti, että komissio voi tehdä kiinteämääräisiä korjauksia (kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa). Vaikka komissio voisi tehdä kiinteämääräisiä korjauksia, unionin yleinen tuomioistuin teki kuitenkin virheen hyväksyessään komission suhteettomat kiinteämääräiset korjaukset tässä asiassa (kolmannen valitusperusteen toinen osa).

Neljäs valitusperuste: Valittaja väittää lopuksi, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi päätöstensä perusteluvelvollisuutta, joka vahvistetaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklassa yhdessä unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan ja 53 artiklan 1 kohdan kanssa, koska valituksenalaisen tuomion perusteluista ei ilmene, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tarkastellut valittajan väitettä, joka koski sitä, että kiinteämääräiset rahoituskorjaukset ovat lainvastaisia (toisen valitusperusteen ensimmäinen osa), tai syyt tämän väitteen hylkäämiseen eivät ole ilmeiset.

(1)  Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1)

(2)  Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1)