1

Euroopan komissio vaatii kanteessaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (EUVL L 204, s. 23) mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa kyseisen direktiivin 1 artiklan toisen kohdan a ja b alakohdan, 15 artiklan ja 28 artiklan 2 kohdan kanssa ristiriidassa olevat Alankomaiden lainsäädännön säännökset.

2

Direktiivillä 2006/54, jonka tarkoituksena on sen 1 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan ”taata miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpano työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa”, kumottiin 15.8.2009 alkaen miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9.2.1976 annettu neuvoston direktiivi 76/207/ETY (EYVL L 39, s. 40). Kuten direktiivin 2006/54 johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee, kyseisessä direktiivissä on selkeyden vuoksi laadittu uudelleen ja siihen on koottu yhteen yhdeksi tekstiksi sen kattamia aloja koskevat aikaisemmin voimassa olleet tärkeimmät säännökset.

3

Direktiivin 2006/54 15 artiklan otsikko on ”Äitiysvapaalta palaaminen”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”Äitiysvapaalla olevalla naisella on äitiysvapaan loputtua oltava oikeus palata työhönsä tai vastaavaan toimeen työehdoilla, jotka eivät ole hänelle aikaisempia epäedullisemmat, ja hänen on saatava edukseen kaikki työehtojen parannukset, joihin hänellä olisi ollut oikeus poissaolonsa aikana.”

4

Saman direktiivin 28 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että direktiivillä ”ei rajoiteta [UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3.6.1996 annetun neuvoston] direktiivin 96/34/EY [(EYVL L 145, s. 4)] tai [toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19.10.1992 annetun neuvoston] direktiivin 92/85/ETY [(EYVL L 348, s. 1)] säännösten soveltamista”.

5

Direktiivin 2006/54 15 artiklaa ja 28 artiklan 2 kohtaa vastaavat säännökset lisättiin direktiivin 76/207 2 artiklan 7 kohdan toiseen ja neljänteen alakohtaan direktiivin 76/207 muuttamisesta 23.9.2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/73/EY (EYVL L 269, s. 15).

6

Alankomaiden kuningaskunta pani direktiivin 2002/73 täytäntöön yhdenvertaisesta kohtelusta annetulla yleisellä lailla (Algemeene wet gelijke behandeling, jäljempänä AWGB), miesten ja naisten tasa-arvoisesta kohtelusta annetulla lailla (Wet gelijke behandeling van mannen en vrouwen) ja Alankomaiden siviililakiin (Nederlands Burgerlijk Wetboek, jäljempänä BW) tehdyillä muutoksilla.

7

Miesten ja naisten tasa-arvoisesta kohtelusta annetun lain 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä laissa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

– –

– –

2.   Välittömällä syrjinnällä tarkoitetaan myös raskauteen, synnytykseen tai äitiyteen perustuvaa syrjintää.”

8

AWGB:n 1 §:ssä ja BW:n 7:646 §:n 5 momentissa on ulottuvuudeltaan vastaavat säännökset.

9

AWGB:n 5 §:n 1 momentin a kohdassa ja BW:n 7:646 §:n 1 momentissa kielletään kaikenlainen syrjiminen ja eron tekeminen miesten ja naisten välillä työehtojen osalta.

10

BW:n 7:611 §:ssä säädetään, että ”työnantajan ja työntekijän on käyttäydyttävä hyvän työnantajan ja hyvän työntekijän tavoin”.

11

Komissio kehotti 29.6.2007 päivätyllä virallisella huomautuksella EY 226 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti Alankomaiden kuningaskuntaa esittämään huomautuksensa lainsäädännöstä, jolla direktiivin 2002/73 eri säännökset pannaan täytäntöön. Alankomaiden viranomaiset vastasivat 7.8.2007 päivätyllä kirjeellä.

12

Komissio lähetti 2.2.2009 Alankomaiden kuningaskunnalle täydentävän virallisen huomautuksen, johon Alankomaiden viranomaiset vastasivat 27.3.2009 päivätyllä kirjeellä. Kyseisen vastauksen ansiosta komissio saattoi luopua useista väitteistään, jotka koskivat useita esiin tuotuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen liittyviä eri seikkoja.

13

Komissio lähetti 30.9.2011 yhä riidanalaisena olevien kysymysten osalta Alankomaiden kuningaskunnalle perustellun lausunnon, jossa se katsoi, ettei Alankomaiden lainsäädännöllä ollut pantu tiettyjä direktiivin 2006/54 säännöksiä täytäntöön riittävän selkeästi ja täsmällisesti. Se päätteli, että kyseisen direktiivin 1 artiklan toisen kohdan a ja b alakohdan, 15 ja 16 artiklan sekä 28 artiklan 2 kohdan kanssa ristiriidassa olevien säännösten voimassapitäminen merkitsi mainitussa direktiivissä säädettyjen velvoitteiden noudattamatta jättämistä. Alankomaiden viranomaiset vastasivat kyseiseen perusteltuun lausuntoon 1.12.2011 päivätyllä kirjeellä.

14

Koska komissio katsoi, että sen direktiivin 2006/54 1 artiklan toisen kohdan a ja b alakohdan, 15 artiklan ja 28 artiklan 2 kohdan osalta esittämä väite ei mainitusta vastauksesta huolimatta ollut menettänyt tarkoitustaan, se päätti nostaa nyt käsiteltävänä olevan kanteen.

15

Komissio vaatii kannekirjelmässään, että unionin tuomioistuin

16

Komissio ilmoitti 6.6.2013 päivätyllä kirjeellä unionin tuomioistuimen kirjaamolle, että se oli huomannut, että sen ensimmäinen vaatimus oli ”laadittu epäselvästi”, ja että se haluaisi korjata sen sanamuotoa. Kyseinen vaatimus oli siis komission mukaan ymmärrettävä siten, että siinä vaaditaan unionin tuomioistuinta toteamaan ainoastaan, että ”Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 2006/54 mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa kyseisen direktiivin 1 artiklan [toisen kohdan] a ja b alakohdan, 15 artiklan ja 28 artiklan 2 kohdan kanssa ristiriidassa olevat Alankomaiden lainsäädännön säännökset”.

17

Alankomaiden kuningaskunta vaatii kanteen hylkäämistä ja komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18

Alankomaiden kuningaskunta on sitä mieltä, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi, koska kannekirjelmässä ei noudateta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetettuja selkeyttä, täsmällisyyttä ja johdonmukaisuutta koskevia vaatimuksia.

19

Mainittu jäsenvaltio huomauttaa ensinnäkin, että kanteen kohteena, sellaisena kuin se on esitetty kannekirjelmän ensimmäisellä sivulla, on direktiivi 2002/73, vaikka kyseisen kanteen vaatimuksissa viitataan yksinomaan direktiiviin 2006/54.

20

Alankomaiden kuningaskunta väittää toiseksi, että mainituilla vaatimuksilla ei ole mitään yhteyttä kannekirjelmän perusteluosassa esitettyihin väitteisiin. Sen mukaan kyseiset väitteet eivät koske sellaisten lainsäännösten voimassapitämistä, jotka olisivat ristiriidassa direktiivin 2006/54 säännösten kanssa, eikä niitä myöskään ole yksilöity täsmällisesti kyseisessä kannekirjelmässä, vaan niissä toistetaan komission näkemys, jonka mukaan Alankomaiden lainsäädännöllä ei varmisteta kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa kokonaisuudessaan.

21

Komission mukaan ne aineelliset epätäsmällisyydet, joiden Alankomaiden kuningaskunta väittää sisältyvän kannekirjelmään, eivät haittaa kannekirjelmän selkeyttä.

22

Komissio huomauttaa väitteestä, jonka mukaan se ei ole yksilöinyt niitä kansallisia säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa direktiivin 2006/54 kanssa, että se on koko oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn ajan ilmoittanut selkeästi, etteivät AWGB:n 1 §:n ja BW:n 7:646 §:n 5 momentin säännökset riitä varmistamaan kyseisen direktiivin 15 artiklan ja 28 artiklan 2 kohdan tyydyttävää täytäntöönpanoa.

23

Komissio viittaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan direktiivin täytäntöönpanon kannalta on välttämätöntä, että kansallisessa oikeudessa taataan tosiasiallisesti kyseisen direktiivin täysimääräinen soveltaminen, että kansalliseen oikeuteen perustuva oikeudellinen tilanne on riittävän täsmällinen ja selkeä ja että oikeudensaajat voivat tuntea täysin oikeutensa ja tarvittaessa vedota niihin kansallisissa tuomioistuimissa.

24

Se väittää tässä yhteydessä, että ne yleiset säännökset, joissa kielletään kaikenlainen raskauteen, synnytykseen ja äitiyteen perustuva syrjintä, ja ”hyvää työnantajaa koskeva periaate”, sellaisena kuin se on vahvistettu Alankomaiden oikeusjärjestyksessä, eivät merkitse direktiivin 2006/54 kyseessä olevien säännösten riittävän selkeää ja täsmällistä täytäntöönpanoa.

25

Alankomaiden kuningaskunta viittaa puolustuksessaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan yleisten oikeusperiaatteiden olemassaolo voi tehdä tarpeettomaksi direktiivin täytäntöönpanon toteuttamisen erityisin lainsäädäntötoimin tai asetuksin, kuitenkin sillä edellytyksellä, että nämä periaatteet takaavat sen, että kyseistä direktiiviä sovelletaan tosiasiallisesti kaikilta osin.

26

Mainittu jäsenvaltio katsoo, että direktiivin 2006/54 täysimääräinen soveltaminen taataan Alankomaiden lainsäädännön eri säännöksillä, joihin se on viitannut oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana ja jotka se on maininnut vastineessaan.

27

Aluksi on täsmennettävä nyt käsiteltävänä olevan kanteen ulottuvuus.

28

Tässä yhteydessä on huomautettava, että SEUT 258 artiklaan perustuvaa kannetta tutkittaessa voidaan ottaa huomioon yksinomaan kannekirjelmään sisältyvät vaatimukset (ks. mm. tuomio komissio v. Belgia, C-132/09, EU:C:2010:562, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

On myös huomautettava, että kyseiset vaatimukset on muotoiltava yksiselitteisesti, jottei unionin tuomioistuin lausuisi kanteen ulkopuolelta tai jättäisi lausumatta jostakin perusteesta (ks. mm. tuomio komissio v. Espanja, C‑67/12, EU:C:2014:5, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Nyt käsiteltävässä tapauksessa kannekirjelmässä oleva ensimmäinen vaatimus oli laadittu epäselvästi, koska siinä voitiin tulkita esitetyn kaksi väitettä eli yhtäältä väite siitä, ettei direktiivin 2006/54 täydellisen täytäntöönpanon varmistavia kansallisia toimenpiteitä ole toteutettu, ja toisaalta väite siitä, että Alankomaiden kuningaskunta on pitänyt voimassa kyseisen direktiivin kanssa ristiriidassa olevat säännökset.

31

Komissio on 6.6.2013 päivätyllä kirjeellään myöntänyt, että sen ensimmäinen vaatimus on epäselvä, ja todennut, että kyseisen vaatimuksen oli ymmärrettävä koskevan vain yhtä ainoaa väitettä, eli sitä, että vastaajana oleva jäsenvaltio on pitänyt voimassa direktiivin 2006/54 kanssa ristiriidassa olevat säännökset.

32

Koska mainitussa komission kirjeessä rajoitetaan kannekirjelmässä esitettyjen vaatimusten ulottuvuutta, tämä seikka on otettava huomioon ja sen on katsottava merkitsevän kanteen osittaista peruuttamista. Nyt käsiteltävänä olevan kanteen on siis katsottava koskevan sitä, että Alankomaiden kuningaskunta on pitänyt voimassa säännökset, joiden komissio väittää olevan ristiriidassa direktiivin 2006/54 1 artiklan toisen kohdan a ja b alakohdan, 15 artiklan ja 28 artiklan 2 kohdan kanssa.

33

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 120 artiklan c alakohdasta ja siihen liittyvästä oikeuskäytännöstä seuraa, että kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja esitettävä yhteenveto kanteen tueksi vedotuista perusteista, ja näiden mainintojen on oltava riittävän selviä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa. Tästä johtuu, että niiden oleellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin kanne perustuu, on ilmettävä johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä (ks. mm. tuomio komissio v. Espanja, EU:C:2014:5, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että SEUT 258 artiklaan perustuvassa kanteessa on esitettävä väitteet johdonmukaisesti ja täsmällisesti, jotta jäsenvaltio ja unionin tuomioistuin voivat arvioida tarkasti sen unionin oikeuden rikkomisen laajuuden, josta jäsenvaltiota moititaan; tämä on välttämätön edellytys sille, että kyseinen jäsenvaltio voi käyttää hyödyllisesti puolustautumisoikeuksiaan ja että unionin tuomioistuin voi tutkia, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta väitetyllä tavalla (ks. mm. tuomio komissio v. Espanja, EU:C:2014:5, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Tässä tapauksessa Alankomaiden kuningaskunta väittää ensinnäkin, ettei nyt käsiteltävä kanne täytä näitä edellytyksiä, koska siinä viitataan sekavasti direktiiveihin 2002/73 ja 2006/54.

36

Tässä yhteydessä on korostettava, että oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely nyt vireillä olevassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä aloitettiin vuoden 2007 kesäkuussa alkuperäisen virallisen huomautuksen lähettämisellä ja se päätettiin 7.5.2013, kun nyt käsiteltävä kanne nostettiin. Kyseisen lähes kuuden vuoden pituisen ajanjakson aikana direktiivi 2002/73, jota kyseinen virallinen huomautus koskee, kumottiin 15.8.2009 alkaen ja se korvattiin oikeudellisesti lähes muuttumattomana direktiivillä 2006/54. Kuten unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä on kyseisestä ajankohdasta lukien jatkettu viittaamalla tuon viimeksi mainitun direktiivin pääosin samanlaisiin säännöksiin.

37

Tämän perusteella pelkästään se, että nyt käsiteltävän kanteen kohde, sellaisena kuin se on esitetty kannekirjelmän ensimmäisellä sivulla, koskee direktiiviä 2002/73, vaikka vaatimuksissa viitataan yksinomaan direktiiviin 2006/54, ei voi aiheuttaa epäilystä niiden unionin oikeuden säännösten yksilöimisestä, joiden kannalta tämän kanteen asiakysymystä on arvioitava. Samoista syistä Alankomaiden kuningaskunta ei voi väittää, ettei se ole voinut ymmärtää sen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen laajuutta, josta sitä moititaan, eikä käyttää täysimääräisesti puolustautumisoikeuksiaan.

38

Alankomaiden kuningaskunta väittää toiseksi, että kannekirjelmässä esitetty yhteenveto niistä tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, joihin kanne perustuu, ei ole johdonmukainen niihin vaatimuksiin nähden, jotka kyseisessä yhteenvedossa lopulta esitetään.

39

Tässä tapauksessa komissio vaatii unionin tuomioistuimen toteavan, että Alankomaiden kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 2006/54 mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt kansallisessa oikeusjärjestyksessään voimassa kyseisen direktiivin 1 artiklan toisen kohdan a ja b alakohdan, 15 artiklan ja 28 artiklan 2 kohdan kanssa ristiriidassa olevat säännöt. Nämä vaatimukset rajaavat kanteen kohteen, joten unionin tuomioistuin ei voi lausua kanteen ulkopuolelta.

40

Vaikka komissio esittää kanteensa perusteluissa suhteellisen yksityiskohtaisen yhteenvedon Alankomaiden säännöstön voimassaolevista toimenpiteistä, se tekee näin väittääkseen, etteivät kyseiset toimenpiteet ole riittäviä edellä olevassa kohdassa tarkoitettujen direktiivin 2006/54 säännösten täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

41

Komissio ei sitä vastoin yksilöi mitään Alankomaiden oikeussääntöä, jonka sisältö olisi ristiriidassa mainitun direktiivin kyseessä olevien säännösten sanamuodon tai tavoitteen kanssa tai jota sovellettaisiin tällä tavalla.

42

Tämän perusteella on todettava, että koska komissio ei ole maininnut seikkaa, joka on välttämätön, jotta unionin tuomioistuin voisi ottaa kanteen vaatimuksiin kantaa kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, kyseinen kanne ei täytä asiaa koskevassa oikeuskäytännössä asetettuja selkeyttä, täsmällisyyttä ja johdonmukaisuutta koskevia vaatimuksia

43

Koska unionin tuomioistuin ei voi tarkastaa, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä väitetyllä tavalla, kanne on jätettävä tutkimatta.

44

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Alankomaiden kuningaskunta on vaatinut komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska komissio on hävinnyt asian, tämä on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: