21.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 152/16

a)

Onko direktiivin 2008/115/EY (1) 7 artiklan 1 ja 4 kohtaa, 8 artiklan 1, 3 ja 4 kohtaa sekä 15 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että niissä kielletään jäsenvaltiota poikkeamasta näissä säännöksissä mainituista ensisijaisista säännöistä ja menettelystä määräämällä, että laittomasti maassa oleskelevan ulkomaalaisen on lähdettävä maasta, jos häntä ei ole mahdollista poistaa maasta välittömästi tai säilöönoton jälkeen?

b)

Onko direktiivin 2008/115/EY 15 artiklan 1, 4, 5 ja 6 kohtaa näin ollen tulkittava siten, että niissä kielletään jäsenvaltiota määräämästä seurauksena siitä, että ulkomaalainen kieltäytyy ilman perusteltua syytä lähtemästä vapaaehtoisesti maasta, ja vain tällä perusteella, että hän on syyllistynyt rikosoikeudellisesti rangaistavaan tekoon, josta on seurauksena vankeusrangaistus, joka on (jopa kymmenen kertaa) pidempi kuin säilöönotto maasta poistamista varten, joka on jo päättynyt tai jota on objektiivisesti mahdotonta toteuttaa?

c)

Voidaanko direktiivin 2008/115/EY 2 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkita, myös saman direktiivin 8 artiklan ja erityisesti SEUT 79 artiklassa vahvistetun yhteisen politiikan valossa, siten, että riittää, että jäsenvaltio päättää määrätä, että on rikosoikeudellisesti rangaistavaa, että ulkomaalainen ei lähde vapaaehtoisesti maasta, jotta direktiiviä ei sovelleta?

d)

Onko direktiivin 2008/115/EY 2 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 15 artiklan 4, 5 ja 6 kohtaa päinvastoin tulkittava, myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan valossa, siten, että ne estävät sen, että laittomasti maassa oleskelevaan ulkomaalaiseen, jota ei ole objektiivisesti mahdollista tai jota ei voida enää ottaa säilöön, kohdistetaan maastapoistumismääräyksiä ja vapaudenrajoituksia, jotka johtuvat rangaistuksista, joita on määrätty näiden määräysten noudattamatta jättämisestä muodostuvista rikosoikeudellisesti rangaistavista teoista?

e)

Voidaanko johtopäätöksenä, myös kymmenennen perustelukappaleen, aiemmin voimassa olleen Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 23 artiklan, direktiivin 2008/115/EY johdanto-osassa mainittujen suositusten ja suuntaviivojen sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan valossa katsoa, että 7 artiklan l ja 4 kohdassa, 8 artiklan 1, 3 ja 4 kohdassa ja 15 artiklan 1, 4, 5 ja 6 kohdassa vahvistetaan sääntö, jonka mukaan vapaudenrajoituksen maastapoistamista varten on katsottava olevan viimeinen vaihtoehto ja että säilöönotto ei voi olla perusteltua, jos se liittyy maastapoistamismenettelyyn, jonka osalta ei ole kohtuullisia mahdollisuuksia maastapoistamiseen.