This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62010TN0294
Case T-294/10: Action brought on 30 June 2010 — CBp Carbon Industries v OHIM
Asia T-294/10: Kanne 30.6.2010 — CBp Carbon Industries v. SMHV
Asia T-294/10: Kanne 30.6.2010 — CBp Carbon Industries v. SMHV
EUVL C 260, 25.9.2010, p. 17–17
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
25.9.2010 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 260/17 |
Kanne 30.6.2010 — CBp Carbon Industries v. SMHV
(Asia T-294/10)
()
2010/C 260/23
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: CBp Carbon Industries, Inc. (New York, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor J. Fish ja barrister S. Malynicz)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Vaatimukset
— |
sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 21.4.2010 asiassa R 1361/2009-1 tekemä päätös on kumottava |
— |
vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”CARBON GREEN” luokkaan 17 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 973531
Tutkijan päätös: Yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemus hylättiin.
Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin.
Kanneperusteet: Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen oikeudelliseen perusteeseen.
Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että riidanalainen päätös on neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastainen, koska valituslautakunta erehtyi arvioinnissaan kysymyksessä olevan sanamerkin erottamiskyvystä kyseisten tavaroiden osalta.
Toisessa kanneperusteessaan kantaja katsoo, että riidanalainen päätös on neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan vastainen, koska valituslautakunta (i) arvioi kysymyksessä olevaa sanamerkkiä virheellisesti sen merkityssisällön ja lauseopin kannalta sekä arvioi virheellisesti sitä, onko merkki välittömästi ja suoraan kyseisiä tavaroita kuvaava; (ii) totesi yhtäältä perustellusti, että kohdeyleisönä on erikoistunut yleisö mutta ei toisaalta osoittanut viran puolesta tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan näyttää toteen, että kyseinen merkki on kohdeyleisön mukaan kuvaileva; ja (iii) ei esittänyt todisteita sen tueksi, että muut toimijat kyseisellä erityisalalla kohtuullisella todennäköisyydellä haluaisivat käyttää kyseistä merkkiä tulevaisuudessa.