1.

Nyt käsiteltävä asia koskee oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 (jäljempänä asetus N:o 1348/2000) ( 2 ) 8 artiklan 1 kohdan tulkintaa ja erityisesti sitä, saako vastaanottaja kieltäytyä ottamasta vastaan tiedoksi annettavaa, hänelle vierasta asiakirjaa, jos ulkomaisessa riita-asiassa tiedoksi annettava kannekirjelmä on kyllä käännetty vastaanottavan jäsenvaltion viralliselle kielelle, mutta tämän kannekirjelmän liitteitä ei ole käännetty tälle viralliselle kielelle, ja vastaanottaja väittää, että hän ei ymmärrä asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä, vaikka hän on elinkeinotoimintansa harjoittamisen yhteydessä tehnyt sopimuksen, jossa sovittiin asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielen käyttämisestä yhtäältä sopimuspuolten ja toisaalta viranomaisten ja julkisoikeudellisten elinten välisessä kirjeenvaihdossa.

2.

Tämä Bundesgerichtshofin ennakkoratkaisupyyntö liittyy vahingonkorvauskanteeseen, jonka Industrie- und Handelskammer Berlin (jäljempänä IHK Berlin) on nostanut Englannin oikeuden mukaan perustettua Nicholas Grimshaw & Partners Ltd -nimistä arkkitehtitoimistoa (jäljempänä Grimshaw) vastaan rakennuksen puutteellisen suunnittelun vuoksi. IHK Berlin vetoaa Grimshaw’n virhevastuuseen. Osapuolten välillä on erillisessä menettelyssä riitaa siitä, onko kanne annettu tehokkaalla tavalla tiedoksi Grimshaw’lle. Aachenissa sijaitsevalle Ingenieurbüro Weiss und Partnerille (jäljempänä Weiss) ilmoitettiin riidasta.

3.

Asetuksen N:o 1348/2000 johdanto-osan 8 ja 10 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

4.

Asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen

1   Vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava vastaanottajalle, että tämä voi kieltäytyä vastaanottamasta tiedoksiannettavaa asiakirjaa, jollei se ole jollakin seuraavista kielistä:

5.

IHK Berlin vaatii Grimshawlta, joka on Lontoossa sijaitseva Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, 16.2.1994 tehdyn arkkitehtisopimuksen perusteella vahingonkorvausta puutteellisen suunnittelun vuoksi. Grimshaw oli sitoutunut kyseisessä sopimuksessa tekemään suunnittelutyöt Berliinissä sijaitsevaa rakennushanketta varten. Kyseisen arkkitehtisopimuksen 3.2.6 kohdassa sovittiin seuraavaa:

”Palvelut on suoritettava saksan kielellä. [IHK Berlinin] ja [Grimshaw’n] sekä viranomaisten ja julkisoikeudellisten elinten välinen kirjeenvaihto on käytävä saksan kielellä.”

Arkkitehtisopimuksen 10.2 kohdassa sovittiin seuraavaa:

”Oikeuspaikkana riitojen käsittelyssä on Berliini.”

Arkkitehtisopimuksen 10.4 kohdassa sovittiin seuraavaa:

”Tähän sopimukseen sovelletaan Saksan lainsäädäntöä.”

6.

IHK Berlin lähetti saksalaisille tuomioistuimille jäljennökset kannekirjelmästä ja kaikista liitteistä, joihin se viittasi tässä kirjelmässä, jotta ne voitaisiin antaa tiedoksi Grimshaw’lle. Ne käsittävät sopimuspuolten välillä tehdyn arkkitehtisopimuksen, sopimuksen erillistä korvausta vastaan tehdyistä töistä sekä niiden luonnoksen, otteen sopimusasiakirjoista sekä useita kirjeitä, jotka koskevat sellaisten yritysten kanssa käytyä kirjeenvaihtoa, joille oli annettu toimeksi huomautusten kohteena olevien puutteiden toteaminen ja korjaaminen, ja joihin sisältyi myös Grimshaw’n kirjeitä. Bundesgerichtshofin tietojen mukaan kaikki liitteet eivät kuitenkaan olleet Grimshaw’lle tuttuja ennen kanteen nostamista, erityisesti asiakirjat, jotka koskivat huomautusten kohteena olevien puutteiden toteamista ja korjaamista ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Näiden liitteiden sisältö, johon IHK Berlin viittaa, oli toistettu lisäksi osittain kannekirjelmässä.

7.

Kannekirjelmä, joka oli päivätty 29.5.2002 ja jolla IHK Berlin vaati Grimshaw’lta vahingonkorvausta arkkitehtisopimuksen perusteella, annettiin tiedoksi Grimshaw’lle saksan kielellä jo 20.12.2002. Sen jälkeen kun Grimshaw oli kieltäytynyt ottamasta kannetta vastaan aluksi englanninkielisen käännöksen puuttumisen vuoksi, sille luovutettiin 23.5.2003 Lontoossa englannin kielelle käännetty kannekirjelmä ja saksan kielellä laaditut kääntämättömät liitteet.

8.

Grimshaw riitautti tiedoksiannon virheellisenä 13.6.2003 päivätyllä kirjelmällä, koska liitteitä ei ollut käännetty englannin kielelle, ja kieltäytyi tästä syystä asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan nojalla ottamasta kannetta vastaan, koska se piti sen tiedoksiantoa tehottomana. Lisäksi Grimshaw esitti vanhentumisväitteen ja ilmoitti riidasta Weissille, joka osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana saksalaisissa tuomioistuimissa.

9.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Landgericht Berlin totesi erillisessä menettelyssä annetussa tuomiossa, että kanne oli annettu 23.5.2003 laillisesti tiedoksi. Grimshaw’n valitus hylättiin Kammergericht Berlinin tuomiolla. Väliintulija – Weiss – on hakenut tähän Kammergerichtin tuomioon muutosta Revision-menettelyssä ennakkoratkaisupyynnön esittäneeltä tuomioistuimelta eli Bundesgerichtshofilta.

10.

Bundesgerichtshof toteaa, että Saksan siviiliprosessioikeuden mukaan tiedoksi annettava kannekirjelmä, jossa viitataan sen liitteisiin, muodostaa liitteidensä kanssa kokonaisuuden ja että vastaajalla on oltava käytettävissään kaikki kantajan esittämät tiedot, joita se tarvitsee puolustautumistaan varten. Tämän vuoksi kannekirjelmän tiedoksiannon tehokkuutta ei voida arvioida liitteiden tiedoksiannosta riippumatta sillä perusteella, että olennaisten tietojen oletetaan ilmenevän jo kannekirjelmästä ja puolustautumisoikeudet taataan sillä, että vastaaja kykenee vielä oikeudenkäynnin kuluessa puolustautumaan riittävällä tavalla.

11.

Poikkeus tästä periaatteesta sallitaan, jos vastaajan tiedon tarvetta ei olennaisesti loukata esimerkiksi siksi, että kannekirjelmään liittämättä jätetty liite lähetetään lähes samanaikaisesti kanteen nostamisen kanssa tai että kaikki asiakirjat olivat vastaajalle tuttuja jo ennen kanteen nostamista. Kansallinen tuomioistuin viittaa siihen, että tässä tapauksessa kaikki asiakirjat eivät olleet Grimshaw’lle tuttuja, erityisesti asiakirjat, jotka koskivat huomautusten kohteena olevien puutteiden toteamista ja korjaamista ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Näitä asiakirjoja ei sen mielestä voida pitää merkityksettöminä yksityiskohtina, koska vastineen antamista koskeva päätös saattaa riippua niiden arvioimisesta.

12.

Bundesgerichtshof toteaa myös, että yksikään Grimshaw’ta edustamaan oikeutetuista elimistä ei ymmärrä saksan kieltä, ja katsoo, että asetusta N:o 1348/2000 on mahdollista tulkita siten, että asiakirjan vastaanottamisesta ei voida kieltäytyä sillä perusteella, että liitteitä ei ole käännetty. Asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdassa ei näet mainita mitään liitteiden vastaanottamisesta kieltäytymisestä. Lisäksi asetuksen N:o 1348/2000 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen perusteella tiedoksiantoa Euroopan unionin jäsenvaltioissa koskevia pyyntöjä varten varatun vakiolomakkeen mukaan tiedot asiakirjan luonteesta ja asiakirjan kielestä edellytetään ainoastaan tiedoksi annettavan asiakirjan osalta (vakiolomakkeen 6.1. ja 6.3. kohta), ei sen sijaan liitteiden osalta, joiden suhteen on ilmoitettava vain niiden määrä (vakiolomakkeen 6.4. kohta). Bundesgerichtshofin mielestä ratkaisevaa on kuitenkin vain se, onko asianomainen asiakirja asetuksessa N:o 1348/2000 tarkoitettu tiedoksi annettava asiakirja; vakiolomakkeen muoto ei voi vaikuttaa tähän seikkaan.

13.

Siltä varalta, että ei ole mahdollista kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta yksinomaan sillä perusteella, että liitteitä ei ole käännetty, Bundesgerichtshof esittää, että sen käsityksen mukaan sopimus, jossa kantaja ja vastaaja ovat määränneet, että kirjeenvaihto käytäisiin saksan kielellä, ei riitä perusteluksi sille, että vastaajalla ei olisi asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua oikeutta kieltäytyä ottamasta asiakirjaa vastaan. Tämä lauseke ei merkitse sitä, että vastaaja ymmärtäisi kieltä asetuksessa N:o 1348/2000 tarkoitetulla tavalla.

14.

Siltä varalta, että sopimuslauseketta ei voida pitää olettamana kielen ymmärtämisestä, Bundesgerichtshof pohtii lopuksi, voidaanko kannekirjelmän vastaanottamisesta kieltäytyä aina silloin, jos liitteitä ei ole käännetty, vai onko olemassa poikkeuksia esimerkiksi silloin, jos vastaajalla on jo olemassa liitteiden käännös tai jos liite toistetaan kannekirjelmässä sananmukaisesti ja kannekirjelmä käännetään. Tilanne voisi kuitenkin olla tällainen myös silloin, jos liitteinä lähetetyt asiakirjat on laadittu osapuolten sopimuksen yhteydessä käytettäväksi sopimalla kielellä. Bundesgerichtshof viittaa tapaukseen, jossa on mukana heikkoja, mahdollisesti suojaa tarvitsevia osapuolia, kuten rajatylittävissä sopimuksissa kuluttajia, jotka ovat suostuneet sopimuksessa siihen, että kirjeenvaihto käydään elinkeinonharjoittajan kielellä. Grimshaw on kuitenkin tehnyt tässä tapauksessa sopimuksen elinkeinotoimintansa harjoittamisen yhteydessä. Tällä toimistolla ei näytä olevan erityistä suojan tarvetta eikä näin ollen myöskään ole tarvetta antaa sille oikeutta kieltäytyä ottamasta asiakirjaa vastaan.

15.

Koska Bundesgerichtshof on epävarma asetuksen N:o 1348/2000 tulkinnasta, se on lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

16.

Oikeudenkäyntiin ovat osallistuneet Grimshaw, Weiss, IHK Berlin, Ranskan, Italian, Slovakian ja Tšekin tasavallan hallitukset sekä komissio.

17.

Weiss, Grimshaw, Ranskan hallitus ja komissio esittivät 24.10.2007 pidetyssä istunnossa suullisia huomautuksia ja vastasivat yhteisöjen tuomioistuimen kysymyksiin.

18.

Weiss katsoo, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tämän asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vastaanottajan oikeus kieltäytyä ottamasta asiakirjaa vastaan on olemassa myös silloin, jos tiedoksi annettavan asiakirjan liitteet eivät ole vastaanottavan jäsenvaltion kielellä tai asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää.

19.

Grimshaw katsoo, että vastaanottajalla on oikeus kieltäytyä ottamasta asiakirjaa vastaan, jos ainoastaan tiedoksi annettavan asiakirjan liitteet eivät ole vastaanottavan jäsenvaltion kielellä tai asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää. Jo asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan sanamuodon mukaan asiakirjoja eivät ole ainoastaan asianajajan laatimat kannekirjelmät vaan kaikki kirjelmät ja tositteet, joita toimitetaan tiedoksiannettaviksi. Asetuksen N:o 1348/2000 5 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan tarkoitus puoltaa ratkaisevasti sitä, että myös kannekirjelmän liitteiden on oltava ”asiakirjoja”. Grimshaw viittaa yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestykseen (29 artiklan 3 kohta) ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestykseen (35 artiklan 3 kohta), joista ilmenee sen mielestä, että kannekirjelmää ja liitteitä pidetään yhtenä kokonaisuutena. Molemmat on laadittava samalla kielellä, eli kielellä, jota vastaaja ymmärtää. Se, että käännöksen tarpeellisuutta arvioitaessa pidetään ratkaisevana sitä, mikä on tarpeen vastaajan puolustautumista varten, ei kuitenkaan ole peruste, joka takaisi riittävän oikeusvarmuuden. Pikemminkin kaikki liitteet on käännettävä, koska niihin tutustuminen ei mahdollista ainoastaan päätöksen tekemistä puolustautumisesta vaan myös tavasta, jolla se tehdään. Jotkin puolustautumisperusteet ilmenevät mahdollisesti vasta liitteistä, eivätkä ne ole välttämättä kantajan esittämiä näkökohtia. Grimshaw katsoo lopuksi, että sillä, että kannekirjelmän kaikkia liitteitä ei ole käännetty, loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska täysin kansallisessa saksankielisessä oikeudenkäynnissä kaikki liitteet ovat käytettävissä saksaksi.

20.

IHK Berlin viittaa siihen, että Grimshaw sai kannekirjelmän yhteydessä haltuunsa myös huomioon otetut liitteet. IHK Berlin vetoaa siihen, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan mukainen vastaanottajan oikeus kieltäytyä ottamasta asiakirjaa vastaan koskee sanamuodon ja systematiikan perusteella vain tuomioistuinasiakirjoja. Liitteet eivät ole tällaisia asiakirjoja. Ne ovat pikemminkin muita lähetettäviä asiakirjoja. Jotta täytettäisiin tarkoitus ilmoittaa vastaajalle kanteen kohteesta ja perusteluista, ei ole tarpeen kääntää laajoja liitteitä, joissa mahdollisesti vain yksi ainoa lauseke on merkityksellinen. Näyttö väitetyistä tosiseikoista on esitettävä oikeudenkäynnin aikana, ja tässä vaiheessa on aina mahdollista käännättää tiettyjä asiakirjoja, joita ei käännetty kanteen nostamisen yhteydessä. Jos kantaja pakotetaan kääntämään kaikki liitteet, tämä saattaa osoittautua erittäin kalliiksi ja olla ristiriidassa asetuksen mukaisen nopeuttamistarkoituksen kanssa.

21.

Ranskan hallitus korostaa, että kaikkien lähetettävien asiakirjojen kääntäminen kielelle, jota vastaanottaja ymmärtää, on välttämätön edellytys hänen etujensa suojaamiseksi ja puolustautumisoikeuksien takaamiseksi. Se katsoo myös, että kaikkia asiakirjoja, joita tiedoksianto koskee, koskevat samat lähettämistä koskevat säännöt ja erityisesti samat käännösvelvoitteet riippumatta siitä, onko kyseessä itse tiedoksi annettava asiakirja vai sen liitteet. Liitteet ovat nimittäin erottamaton osa asiakirjaa. Lisäksi asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta tiedoksi annettavaa asiakirjaa, vastaanottava viranomainen palauttaa lähettävälle viranomaiselle asiakirjat, joista pyydetään käännöstä. Näin ollen tämän artiklan sanamuodon mukaan on mahdollista vaatia kaikkien lähetettävien asiakirjojen, ei ainoastaan tiedoksi annettavan asiakirjan kääntämistä.

22.

Italian hallitus viittaa substantiivin monikkomuodon ”asiakirjojen” käyttämiseen ja katsoo, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että vastaanottaja voi kieltäytyä ottamasta vastaan tiedoksi annettavaa asiakirjaa, jos siihen kuuluvat liitteet ovat jollain toisella kielellä kuin vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää. Tämän vuoksi tiedoksiannon vastaanottajalle on annettava oikeus kieltäytyä ottamasta asiakirjaa vastaan siinäkin tapauksessa, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdassa säädetyt kääntämistä koskevat edellytykset jäävät täyttymättä vain yhden liitteen tai muutamien liitteiden osalta.

23.

Slovakian hallitus toteaa asetukseen N:o 1348/2000, lähinnä sen johdanto-osaan sisältyvän säännön perusteella, että asetuksen yhdenmukaisen tulkinnan ja soveltamisen nimissä käsitteellä ”tiedoksiannettava asiakirja” ei pidä ymmärtää tarkoitettavan ainoastaan pääasiakirjaa vaan myös liitteitä, jotka annetaan vastaanottajalle tiedoksi yhdessä tämän asiakirjan kanssa. Jotta vastaanottaja kykenisi tutustumaan perusteellisesti asiakirjaan, joka on annettu sille tiedoksi nyt käsiteltävässä asiassa, ja jotta se voisi vedota tehokkaasti oikeuksiinsa asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion tuomioistuimessa, on välttämätöntä, että se tuntee tarkasti koko tiedoksi annettavan asiakirjan sisällön. Tämän perusteella Slovakian hallitus katsoo, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että vastaanottajalla on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan tiedoksi annettavaa asiakirjaa myös silloin, jos ainoastaan tiedoksi annettavan asiakirjan liitteet eivät ole vastaanottavan jäsenvaltion kielellä tai asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää.

24.

Tšekin hallitus katsoo, että kannekirjelmän liitteiden on ymmärrettävä muodostavan kannekirjelmän kanssa kokonaisuuden ja että niihin on sovellettava samaa kielijärjestelyä. Tätä tulkintaa puoltaa pääasiallisesti se, että kannekirjelmän liitteiden merkitys vastaajalle ja tuomioistuimelle oikeudenkäynnin yhteydessä oikeuttaa tulkinnan oikeudesta sääntöjenmukaiseen oikeudenkäyntiin siinä mielessä, että se käsittää liitteiden sisältöä koskevan tiedon antamisen vastaajalle. Liitteet täytyy kääntää myös siinä tapauksessa, että kantaja lainaa tai muutoin esittää niistä olennaisia osia kannekirjelmässä. On saavutettava asianosaisten tasapainoinen asema, mikä merkitsee oikeudenkäynnissä asianosaisten prosessuaalista yhdenvertaisuutta. Jos kantaja liittää kannekirjelmään liitteen, voidaan katsoa, että sen sisältö on hänen tiedossaan, ja tämä mahdollisuus on annettava myös vastaajalle. Olennaisten osien esittäminen itse kannekirjelmässä ei muuta millään tavoin vastaajan oikeutta. Asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että vastaanottajalla on oikeus kieltäytyä ottamasta asiakirjaa vastaan myös silloin, kun ainoastaan asiakirjan liitteet ovat jollain toisella kielellä kuin virallisella kielellä tai vastaanottajan ymmärtämällä kielellä.

25.

Komissio viittaa aluksi siihen, että kannekirjelmän liitteillä pyritään yleensä antamaan lisätietoja kannekirjelmästä, esimerkiksi osoittamaan kannekirjelmässä esitetyt tiedot oikeiksi. Tämän vuoksi liitteet ovat lähtökohtaisesti kanteen osa. Lisäksi asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdassa käytetään yleiskäsitettä, kun siinä puhutaan tiedoksi annettavasta asiakirjasta, mikä viittaa tämän käsitteen laajaan tulkintaan; se voi käsittää sekä kannekirjelmän että myös sen liitteet. Asetuksen N:o 1348/2000 liitteenä olevassa vakiolomakkeessa ei vastata siihen kysymykseen, mikä on tiedoksi annettava asiakirja.

26.

Asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan mukaisen kielijärjestelyn perustelut sisältyvät asetuksen N:o 1348/2000 johdanto-osan 10 perustelukappaleeseen. Liitteiden kääntämisen välttämättömyyttä on arvioitava komission mielestä sen mukaan, miten ne vaikuttavat kannekirjelmän vastaanottajan etuihin. Ei esimerkiksi ole välttämätöntä kääntää liitteitä, jos niiden sisältö toistetaan itse kannekirjelmässä. Sitä vastoin liitteiden kielellisellä ymmärtämisellä on merkitystä vastaanottajien etujen suojaamiseksi silloin, jos kannekirjelmässä viitataan liitteisiin ilman niiden sisällön esittämistä. Jos liitteet sisältävät tältä osin välttämättömiä tietoja, joita ei sisälly itse kannekirjelmään, vastaaja voi kieltäytyä ottamasta niitä vastaan, jos niitä ei ole käännetty.

27.

Weiss väittää, että ei ole asetuksen N:o 1348/2000 kanssa yhteensopivaa, että oikeus asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytymiseen riippuu siitä, onko vastaanottaja tehnyt oikeudenkäynnin vastapuolen kanssa sopimuksen, jossa hän on sopinut kirjeenvaihdon käymisestä asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä. Tällainen määräys ei ole indisio siitä, että tiedoksiannon vastaanottaja todellisuudessa ymmärtäisi asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä. Hän voi käyttää erityisesti kirjeenvaihdon käymiseen myös käännöstoimiston palveluja. Sopimuskielestä sopimista ei voida rinnastaa suostumukseen, joka koskisi oikeusriidan käymistä vastaavalla oikeudenkäyntikielellä. Oikeusriidan käyminen asettaa – jo erityisen oikeudellisen ammattikielen vuoksi – tyypillisesti selvästi korkeampia vaatimuksia vastaanottajan vieraan kielen taidolle kuin sopimussuhteen hoitaminen omalla ammattialalla.

28.

Grimshaw katsoo, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa ei voida tulkita siten, että vastaanottaja ”ymmärtää” asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä jo sillä perusteella, että hän on sopinut elinkeinotoimintaansa harjoittaessaan sopimuksessa hakijan kanssa siitä, että kirjeenvaihto käydään asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä. Se, että asiakirjan vastaanottaja on sopinut elinkeinotoimintaansa harjoittaessaan sopimuksessa hakijan kanssa siitä, että kirjeenvaihto käydään asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, on ainoastaan indisio kielitaidosta. Mikäli kannekirjelmän tiedoksi antaminen tapahtuisi indisioiden perusteella, jätettäisiin puolustautumisoikeudet huomiotta. Se, että vastaanottaja on sopinut sopimuksessa, että kirjeenvaihto käydään asiakirjan lähettäneen valtion kielellä, ei vielä tarkoita sitä, että hän myös tosiasiallisesti ymmärtäisi tätä kieltä. Sen perusteella ei voida myöskään perustella ehdottomalla tavalla, miksi yksityisten välillä tehdyn sopimuksen, jonka pitäisi osapuolten tahdon mukaan koskea ainoastaan näiden kahden yksityishenkilön välistä tavanomaista sopimuksen täytäntöönpanoa, täytyisi rajoittaa subjektiivis-julkisia puolustautumisoikeuksia, jotka vastaanottajalla on viranomaisen ominaisuudessa toimiviin tuomioistuimiin nähden.

29.

IHK Berlin katsoo, että osapuolten sopimus siitä, että riitaiseksi tulleessa oikeussuhteessa käytetään tiettyä kieltä, menee asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan edelle. Tällainen sopimus on perustana tosiasialliselle oletukselle siitä, että vastaanottaja ymmärtää asiakirjan sisällön, jos se koskee kyseistä konkreettista oikeussuhdetta ja on laadittu sovitulla kielellä. Mikäli asianosaiset ovat määränneet siitä, mitä kieltä käytetään niiden oikeussuhteessa, tämä palvelee sopimuksen kitkatonta täytäntöönpanoa, ja sillä on merkitystä myös silloin, jos joudutaan riitatilanteeseen tai jopa kanteen nostamiseen. Tällaisella määräyksellä osapuolet luopuvat vastavuoroisesti vetoamasta asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sopimuskielellä laaditun asiakirjan vastaanottamisen yhteydessä.

30.

Ranskan hallitus katsoo aluksi, että on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä arvioida kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvien seikkojen perusteella, voidaanko asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä pitää asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielenä, jota vastaanottaja ymmärtää. Se, että sopimuskumppanit ovat valinneet asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielen kirjeenvaihtoa varten, voidaan ottaa tässä yhteydessä huomioon yhtenä näkökohtana.

31.

Tämä seikka ei kuitenkaan yksin riitä siihen, että asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä olisi pidettävä asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielenä, jota vastaanottaja ymmärtää, ja että kansallinen tuomioistuin vapautettaisiin tutkimuksen tekemisestä kyseisessä yksittäistapauksessa. Jos nimittäin asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä pidettäisiin kielenä, jota vastaanottaja ymmärtää, yksinomaan sen vuoksi, että sopimuslausekkeessa määrätään, että kirjeenvaihto on käytävä tällä kielellä, tällä otettaisiin käyttöön oikeudellinen olettama, jolla mennään huomattavasti pidemmälle kuin asetuksessa säädetään.

32.

Italian hallitus katsoo, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että vastaanottajalla on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan tiedoksi annettavaa asiakirjaa tai tämän asiakirjan liitteitä, jos ne eivät ole vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää; siinä yhteydessä osapuolten kirjeenvaihtoaan varten valitsemalla sopimuskielellä ei ole merkitystä silloinkaan, jos asiakirjan liitteet annetaan vastaanottajalle tiedoksi tällä sopimuksessa sovitulla kielellä. Mahdollisuutta kieltäytyä sellaisen asiakirjan vastaanottamisesta, joka on jollain toisella kuin tiedoksiannon vastaanottajalle tutulla kielellä, ei voida poissulkea yksinomaan sillä perusteella, että osapuolet ovat sopineet kyseisen kielen käyttämisestä kirjeenvaihdossaan. Voidaan epäillä, voisivatko sopimukset jonkin kielen valitsemisesta sitoa sopimuskumppanin siihen, että kieltä pitäisi käyttää myös siinä vaiheessa, jos sopimussuhteessa ilmenee vaikeuksia, erityisesti silloin, jos osapuolten välinen riita saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi.

33.

Slovakian hallituksen mukaan asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei voida tulkita siten, että vastaanottaja ”ymmärtää” asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä yksinomaan sillä perusteella, että sen ja hakijan välillä on tehty sopimus siitä, että kirjeenvaihto käydään elinkeinotoiminnan harjoittamisen yhteydessä asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä. Slovakian tasavalta katsoo, että vastaanottajan ja hakijan välisellä yksityisellä sopimuksella asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielen käyttämisestä kirjeenvaihdossa elinkeinotoiminnan harjoittamisen yhteydessä ei ole merkitystä asetuksessa tarkoitetun sääntöjenmukaisen tiedoksiantamisen varmistamisen kannalta.

34.

Tšekin hallitus katsoo, että sopimus tietyn kielen käyttämisestä elinkeinotoiminnan yhteydessä ei välttämättä merkitse kielen ymmärtämistä asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tuomioistuin voi ottaa huomioon osapuolten sopimuksen tietyn kielen käyttämisestä arvioidessaan sitä, onko siinä, että asiakirjan vastaanottamisesta kieltäydytään, kyse oikeuden väärinkäytöstä, mutta se ei sellaisenaan anna yksiselitteistä vastausta. Se, että kahden yrittäjän välisessä kirjeenvaihdossa suostutaan käyttämään jotain tiettyä kieltä, ei sellaisenaan vielä merkitse sitä, että molemmat osapuolet ymmärtäisivät kieltä niin laajasti, että ne voisivat puolustaa tehokkaasti oikeuksiaan oikeudenkäynnissä, jossa kannekirjelmä ja sen liitteet on laadittu tietyllä kielellä. Tšekin hallitus ehdottaa näin ollen, että toiseen kysymykseen pitäisi vastata kieltävästi.

35.

Komissio esittää, että mikään asetuksessa N:o 1348/2000 yleensä ja 8 artiklan 1 kohdassa erityisesti ei viittaa siihen, että sitä, ”ymmärtääkö” vastaanottaja asiakirjan lähettäneen valtion kieltä, pitäisi arvioida pelkän olettaman perusteella eikä todellisten kykyjen perusteella. Sana ”ymmärtää” viittaa todelliseen, objektiiviseen tilanteeseen eikä pelkkään olettamaan siinäkään tapauksessa, että siinä voitaisiin tukeutua joihinkin indisioihin – kuten esimerkiksi kirjeenvaihdossa käytettävää kieltä koskevan sopimuksen tekemiseen. Näin ollen siihen, että tässä tapauksessa vastaanottaja on sopinut elinkeinon harjoittamisen yhteydessä tekemässään sopimuksessa kantajan kanssa siitä, että kirjeenvaihto käydään asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, voidaan vedota ainoastaan yhtenä viitteenä tämän kielen ymmärtämisestä, mutta itse sopimus ei ole vielä riittävä todiste siitä, että vastaanottaja myös tosiasiallisesti ymmärtää asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä.

36.

Weiss korostaa, että jos oikeus kieltäytyä ottamasta kääntämättömiä liitteitä vastaan riippuisi siitä, ovatko ne sovitulla sopimuskielellä ja koskevatko ne sopimuksen kohdetta, vastaajan pitäisi päättää lyhyen määräajan sisällä asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytymistä koskevasta oikeudestaan ilman, että hän voisi käännöksen perusteella arvioida, täyttyvätkö nämä edellytykset, ja erityisesti sitä, onko yhteyttä sopimussuhteeseen olemassa. Vastaajan tahtoa ei voida pelkästään sen vuoksi, että vastaaja on sitoutunut käyttämään sopimuksen täytäntöönpanossa tiettyä kieltä, alistaa siihen, että hänen puolustautumisoikeuksiaan rajoitetaan niin laajasti, että hän luopuu saamasta tietoa oikeusriidan kohteesta jollain hänen (tyypillisesti) ymmärtämällään kielellä.

37.

Grimshaw esittää, että mikäli asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa pitäisi tulkita siten, että vastaanottaja ei missään tapauksessa saa kieltäytyä ottamasta kannekirjelmää vastaan asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan nojalla, ainakaan silloin, kun tämä tekee elinkeinotoimintansa harjoittamisen yhteydessä sopimuksen, jossa se sopii, että kirjeenvaihto käydään asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, ja toimitettavat liitteet koskevat tätä kirjeenvaihtoa ja ovat myös sopimuksen mukaisella kielellä laadittuja, tehtäisiin asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 mukaisesti arvopäätös siitä, onko kyseessä vastaajan vilpillinen menettely. Asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa ei pidä tulkita siten, että vastaaja saisi sen nojalla kieltäytyä ottamasta vastaan asiakirjan sellaisia liitteitä, jotka eivät ole vastaanottavan jäsenvaltion kielellä tai asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää, ainakaan silloin, kun tämä tekee elinkeinotoimintansa harjoittamisen yhteydessä sopimuksen, jossa se sopii, että kirjeenvaihto käydään asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, ja toimitettavat liitteet koskevat tätä kirjeenvaihtoa ja ovat sovitulla kielellä laadittuja.

38.

IHK Berlin katsoo, että vastaanottaja ei saa kieltäytyä ottamasta vastaan asiakirjan liitteitä asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan nojalla, kun tämä tekee elinkeinotoimintansa harjoittamisen yhteydessä lähettäjän kanssa sopimuksen, jossa se sopii, että kirjeenvaihto käydään asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, ja toimitettavat liitteet koskevat tätä kirjeenvaihtoa ja ovat sovitulla kielellä laadittuja. Tässä tapauksessa asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytymistä koskevan oikeuden käyttäminen merkitsee väärinkäyttöä.

39.

Ranskan hallitus viittaa asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan sanamuotoon ja katsoo, että vastaanottajalla on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan asiakirjaa ja sen liitteitä, jos ne on laadittu osapuolten kirjeenvaihtoa varten sopimalla kielellä eikä tämä kieli ole vastaanottavan jäsenvaltion kieli eikä asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieli, jota vastaanottaja ymmärtää. Ei siis voida tehdä suoraan eikä epäsuorasti poikkeusta oikeudesta kieltäytyä sellaisen asiakirjan vastaanottamisesta, joka on laadittu jollain muulla kuin asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklassa säädetyllä kielellä. Toisenlainen tulkinta heikentäisi asetuksen täyttä tehokkuutta.

40.

Italian hallitus esittää, että asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytymistä voidaan pitää oikeuden väärinkäyttönä ainoastaan siinä tapauksessa, että liitteiden sisältö on kokonaisuudessaan esitetty vastaanottajan kielelle käännetyssä oikeudellisessa asiakirjassa tai että nämä liitteet ovat kokonaisuudessaan vastaanottajan tiedossa tiedoksiannosta riippumatta, koska ne sisältyvät kaikilta osin osapuolten väliseen kirjeenvaihtoon, jota on niiden toiveesta käyty asiakirjan lähettäneen valtion kielellä. Näitä kumpaakaan edellytystä ei ole kuitenkaan tutkittu tässä tapauksessa. Vastaanottajan kieltäytymistä ottamasta asiakirjaa vastaan on pidettävä laillisena. Tämän perusteella kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen toista osaa, joka edellyttää tosiasiallisia, ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen poissulkemia seikkoja, ei voida tutkia, koska sillä ei ole merkitystä ratkaisun kannalta.

41.

Slovakian hallitus katsoo, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että vastaanottajalla on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan tiedoksi annettavaa asiakirjaa tai tämän asiakirjan liitteitä, jotka eivät ole vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää; siinä yhteydessä osapuolten kirjeenvaihdon yhteydessä valitsemalla sopimuskielellä ei ole merkitystä edes silloin, kun asiakirjan liitteet on annettu vastaanottajalle tiedoksi tällä sopimuksen mukaisella kielellä.

42.

Tšekin hallitus viittaa kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen osalta toisen kysymyksen yhteydessä esitettyihin lausumiin ja esittää, että vastaus kolmanteen kysymykseen sisältyy jo toiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen.

43.

Komissio nojautuu asetuksen N:o 1348/2000 johdanto-osan 10 perustelukappaleen sanamuotoon ja katsoo niin ikään, että asiakirjan vastaanottajan edut turvataan riittävällä tavalla, jos hänellä on tai voisi olla tiedossaan kääntämättömien liitteiden sisältö. Pääasian oikeudenkäynnissä tietyn kielen käyttämistä koskeva sopimuslauseke ei koske yksinomaan osapuolten välistä kirjeenvaihtoa vaan myös viranomaisten ja julkisoikeudellisten elinten kanssa käytävää kirjeenvaihtoa. Tämä kattaa kirjeenvaihdon siinä tapauksessa, että sopimusvelvoitteita koskevat näkemykset poikkeavat toisistaan, sekä kirjeenvaihdon oikeudenkäyntimenettelyn yhteydessä. Komissio selventää kuitenkin, että saattaisi olla asianmukaista tulkita toisin lauseketta, joka sisältyisi sopimukseen, joka tehdään heikon osapuolen ja vahvan osapuolen välillä, kuten kuluttajasopimukseen.

44.

Asetuksen N:o 1348/2000 tarkoituksena on ennen kaikkea toisessa jäsenvaltiossa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa tiedoksi annettavien oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen lähettämisen parantaminen ja nopeuttaminen. Asiakirjojen lähettämisen parantamisella ja nopeuttamisella pyritään välillisesti takaamaan ”sisämarkkinoiden moitteeton toiminta”. ( 3 ) Tämä toteamus koskee erityisesti siviili- tai kauppaoikeudellisia riitoja eli riitoja, jotka perustuvat elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin, kuluttajasopimuksiin ja myös kiellettyihin menettelytapoihin. On korostettava, että asetuksessa N:o 1348/2000 tarkoitettu siviili- tai kauppaoikeudellisten asioiden käsite ei vastaa kansallisen oikeuden mukaista käsitettä. ( 4 )

45.

Tässä asiassa on esitetty kolme ennakkoratkaisukysymystä. Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellä on yleistä merkitystä kaikissa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettavien tiedoksiantojen osalta. Toinen ja kolmas kysymys on sitä vastoin rajattava koskemaan tiedoksiantojen erityisaluetta eli sopimuksia, joita tehdään elinkeinonharjoittajien välillä.

46.

Pyrittäessä löytämään kompromissi nopeaa ja edullista tiedoksi antamista koskevien kantajan intressien ja vastaajaa vastaan nostetun kanteen sisältöön tutustumista koskevien vastaajan intressien välillä asetuksessa N:o 1348/2000 luovutaan oikeuskirjallisuuden mukaan aikaavievistä ja kalliista käännöksistä, jos vastaanottaja ymmärtää asiakirjan lähettäneen valtion kieltä. ( 5 )

47.

On katsottava, että asiakirjojen lähettämistä ja tiedoksi antamista koskevat asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi koskevan oikeuden, vastaajansuojan ja prosessiekonomian erisuuntaiset tavoitteet. Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttaminen vaikuttaa siksi siltä osin ongelmalliselta, että asiakirjojen toimittamisen nopeuttaminen saattaa merkitä vastaajansuojan heikentämistä, esimerkiksi silloin, jos ei enää varmisteta sitä, että vastaaja kykenee valmistelemaan tehokkaasti puolustuksensa, ovatpa kyseessä sitten kielelliset, ajalliset tai muut syyt. Vastaajansuoja ei puolestaan saa kuitenkaan johtaa siihen, että kantajalta evätään pääsy laillisesti perustettuun tuomioistuimeen – esimerkiksi sen vuoksi, että vastaaja voi vesittää tiedoksiannon. ( 6 ) On nimenomaisesti korostettava, että vastaajansuoja ja erityisesti vastaajan puolustautumisoikeudet ovat etusijalla prosessiekonomiaan nähden. Se, että asetuksessa N:o 1348/2000 valitaan yksinkertaistettu kansainvälinen tiedoksiantomuoto, ei saa muuttaa millään tavoin vastaajalle eli nyt käsiteltävässä asiassa vastaanottajalle annettavia oikeudellisia takeita. ( 7 )

48.

Nyt käsiteltävän asian kohteena on myös ongelma, joka liittyy siihen, osaako vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleva vastaanottaja asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä. Komissio on viitannut kielitaidon tutkimista koskevaan ongelmaan jo yhdessä tutkimuksessaan ja todennut, että vetoaminen asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielen osaamattomuuteen on perustavanlaatuinen ongelma tiedoksiannon vastaanottamisesta kieltäytymisen yhteydessä. ( 8 )

49.

Asetuksen N:o 1348/2000 mukaan kääntämättömien asiakirjojen tiedoksianto ei ole tehoton. ( 9 ) Käännöksen puuttuminen voidaan korjata. ( 10 ) Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ”jos asiakirjan vastaanottaja kieltäytyy ottamasta vastaan asiakirjaa sillä perusteella, että sitä ei ole laadittu jollakin vastaanottavan jäsenvaltion virallisista kielistä tai sellaisella asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää, lähettäjällä on mahdollisuus korjata asia lähettämällä pyydetty käännös”. ( 11 )

50.

Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklaa on tulkittava siten, että ”jos asiakirjan vastaanottaja kieltäytyy ottamasta vastaan asiakirjaa sillä perusteella, että sitä ei ole laadittu jollakin vastaanottavan jäsenvaltion virallisista kielistä tai sellaisella asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää, tämä tilanne voidaan korjata lähettämällä asiakirjan käännös asetuksessa säädettyjen menettelytapojen mukaisesti ja viipymättä niiden ongelmien ratkaisemiseksi, jotka liittyvät tapaan, jolla käännöksen puute korjataan, ja joista ei säädetä asetuksessa, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin sitä tulkitsee, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on soveltaa kansallista prosessioikeuttaan huolehtien siitä, että asetuksen tehokas oikeusvaikutus taataan asetuksen tavoitetta noudattamalla.” ( 12 )

51.

Bundesgerichtshof toteaa, että Saksan oikeuden mukaan varsinainen kannekirjelmä ja siinä huomioon otetut, siihen liitetyt liitteet muodostavat kokonaisuuden, joten myös liitteet ovat osa kannekirjelmää. ( 13 ) Vastaajalla on oltava puolustautumisoikeuksiensa takaamiseksi käytettävissään tiedot, joita hän tarvitsee ratkaistakseen sen, puolustautuuko hän kannetta vastaan ja miten hän puolustautuu. ( 14 )

52.

Kansallinen tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, koskeeko asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan mukainen oikeus kieltäytyä ottamasta ”asiakirjaa” vastaan yksinomaan kannekirjelmää vai myös sen liitteitä.

53.

Ensimmäinen kysymys on muotoiltu yleisluontoisesti, ja se koskee kaikkia siviili- ja kauppaoikeudellisia riitoja. Kuten edellä 44 kohdassa todetaan, asetuksessa N:o 1348/2000 tarkoitettu siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden käsite ei vastaa kansallisen oikeuden mukaista käsitettä. ( 15 )

54.

Kaikki osapuolet IHK Berliniä lukuun ottamatta katsovat, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa pitäisi tulkita siten, että käsite ”asiakirja” tarkoittaa myös liitteitä silloin, kun kyseessä on kanteen tiedoksi antaminen siviilioikeudellisessa asiassa.

55.

Yleiskäsitettä ”asiakirja” ei määritellä tässä asetuksessa. Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisupyyntö, oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot ( 16 ) sekä komission ja Slovakian tasavallan lausumat, joista voidaan päätellä, että prosessioikeus ei ole yhdenmukaista jäsenvaltioissa, asetuksessa N:o 1348/2000 tarkoitettu käsite ”asiakirja” on määriteltävä eurooppaoikeudessa yhdenmukaisesti ja itsenäisesti. Yhteisön oikeusjärjestyksessä ei lähtökohtaisesti määritellä primäärioikeuden ja johdetun oikeuden käsitteitä yhden tai useamman kansallisen oikeusjärjestyksen perusteella, ellei tästä säädetä nimenomaisesti kyseisessä säännöksessä. ( 17 ) Asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklaan ei sisälly kuitenkaan mitään viittausta jäsenvaltioiden kansalliseen prosessioikeuteen. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sellaiselle yhteisön oikeuden säännökselle tai määräykselle, joka ei sisällä mitään nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin kyseisen säännöksen tai määräyksen merkityksen ja ulottuvuuden selvittämiseksi, on yleensä annettava koko yhteisössä sellainen itsenäinen ja yhdenmukainen tulkinta, jossa otetaan huomioon kyseisen säännöksen tai määräyksen asiayhteys sekä kyseessä olevan lainsäädännön tavoite. ( 18 )

56.

Sanamuotoon ja systematiikkaan liittyvät perusteet puoltavat riidanalaisen käsitteen ”asiakirja” laajaa tulkintaa kansallisissa siviilioikeudellisissa oikeudenkäynneissä ja sitä, että vastaanottajalla on asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan mukainen oikeus kieltäytyä ottamasta asiakirjaa vastaan myös silloin, jos ainoastaan tiedoksi annettavan asiakirjan liitteitä ei ole laadittu vastaanottavan jäsenvaltion kielellä tai asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää.

57.

Jo sen, että normaalisti asetuksessa käytetään yleisluontoisesti ja siten ilman mitään viittauksia rajoituksiin yleiskäsitettä ”asiakirja”, pitäisi johtaa siihen – ja tässä kohtaa yhdyn Weissin, Grimshaw’n sekä Tšekin, Ranskan, Italian ja Slovakian hallitusten näkemyksiin – että tätä käsitettä on tulkittava siviilioikeudellisissa asioissa laajasti, mikä siis vähintään lähtökohtaisesti puoltaa sitä käsitystä, että kaikkien kannekirjelmän liitteiden, ei ainoastaan itse asiakirjan, pitäisi siviilioikeudellisten asioiden oikeudenkäynnissä kuulua asetuksen soveltamisalaan. ( 19 ) Tässä asetuksessa ei myöskään käsitellä käsitettä ”asiakirja”.

58.

Tiedoksi antamisen tavoitteena on siviilioikeudellisissa asioissa varmistaa se, että tiedoksiannon vastaanottaja saa tiedon asiakirjan sisällöstä puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseksi. Tämä edellyttää, että hän kykenee ymmärtämään asiakirjaa. ( 20 ) Koska englannin kielen valta-asemasta huolimatta kansainvälisessä kaupassa ja oikeudessa ei ole kuitenkaan mitään modernia yhteistä kieltä, kannekirjelmän ja sen liitteiden viralliseen tiedoksiantoon on liitettävä käännös, joka antaa tiedoksiannon vastaanottajalle tarvittavat tiedot tiedoksi annettavan asiakirjan sisällöstä. ( 21 ) Tässä valossa kannekirjelmän liitteet ovat tämän kannekirjelmän tarpeistoa, ja niitä koskee yleinen oikeusperiaate accessio cedit principali. ( 22 )

59.

Myöskään viittaus asetuksen N:o 1348/2000 liitteessä olevaan vakiolomakkeeseen ei ole ristiriidassa tämän kanssa. Myös asetuksen N:o 1348/2000 liitteenä olevan vakiolomakkeen 6 kohdan TIEDOKSIANNETTAVA ASIAKIRJA 6.4 kohdassa mainitaan ”Asiakirjojen määrä”. Kuten komissio perustellusti huomauttaa, tätä voidaan käyttää indisiona käsitteen ”asiakirja” laajasta tulkinnasta, koska siinä mainitaan liitteet tiedoksi annettavan asiakirjan käsittelyn yhteydessä. Weiss viittaa perustellusti siihen, että käytännössä kannekirjelmässä ei siviilioikeudellisissa asioissa toisteta liitteitä kaikilta osin vaan luonnehditaan ainoastaan niiden tärkeimpiä kohtia ja otetaan ne huomioon. Tämän perusteella puolustautumisoikeuksia koskeva periaate edellyttää myös liitteiden kääntämistä, koska muutoin osapuolen täydelliset lausumat eivät tulisi siviilioikeudellisissa asioissa ymmärrettäviksi.

60.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo esittänyt näkemyksenään, että suoran kanteen yhteydessä ”muiden osapuolten, mukaan lukien väliintulijat, esittämiinsä kirjelmiin liittämät asiakirjat on periaatteessa käännettävä oikeudenkäyntikielelle. Näiden määräysten tarkoituksena on nimenomaan suojata erityisesti oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä sellaisen osapuolen asemaa, joka riitauttaa yhteisöjen toimielinten tekemän hallintotoimen laillisuuden, kyseisen toimielimen käyttämästä kielestä riippumatta”. ( 23 )

61.

Vastaajansuojaa kunnioitetaan kääntämällä asiakirjat, joita ovat siviilioikeudellisessa asiassa kannekirjelmä ja liitteet. Liitteet saattavat kuitenkin olla erittäin pitkiä, joten saattaa olla epäasianmukaista vaatia laajojen kannekirjelmän liitteiden kääntämistä. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 29 artiklan 3 kohdan 3 alakohdassa määrätään siltä varalta, että kannekirjelmään on liitetty laajoja asiakirjoja, seuraavaa: ”Jos asiakirjat ovat laajoja, käännökset voidaan rajoittaa otteisiin niistä. Yhteisöjen tuomioistuin voi kuitenkin aina, joko omasta aloitteestaan tai asianosaisen pyynnöstä, vaatia laajempaa tai täydellistä käännöstä.”

62.

Tällainen ratkaisu saattaisi olla puollettavissa myös siviili- ja kauppaoikeudellisia asioita koskevien rajatylittävien tiedoksiantojen yhteydessä. Kun kyseessä ovat laajat liitteet, joita ei ole laadittu vastaanottavan jäsenvaltion kielellä tai asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää, voitaisiin kääntäminen rajoittaa niihin otteisiin, joihin kannekirjelmässä viitataan. Myös tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 52 artiklan 2 kohdassa on tehty samanlaisia ratkaisuja. ( 24 ) Minusta vaikuttaa siltä, että tällainen ratkaisu ei olisi asianmukainen vastaajan puolustautumisoikeuksien ja yleisemmin vastaajansuojan kannalta siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden tiedoksi antamisen yhteydessä. Voidaan helposti kuvitella jokapäiväinen tapaus, jossa kuluttaja tekee ulkomailla Euroopan alueella kuluttajasopimuksen, jossa on oikeuspaikkalauseke, jota ei voida pitää väärinkäyttönä, ( 25 ) ja jossa kuluttaja pakotetaan käyttämään elinkeinonharjoittajan kieltä. Ei voida odottaa, että keskivertokuluttaja hallitsisi vieraan jäsenvaltion kieltä.

63.

Vastaajan oikeutta asiakirjojen käännöksiin ei voida kuitenkaan missään tapauksessa tulkita siten, että se olisi asetuksen N:o 1348/2000 tarkoituksen vastaista, jona on ennen kaikkea parantaa ja nopeuttaa oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa jäsenvaltioiden välillä. ( 26 )

64.

Kuten edellä jo mainittiin, asiakirjan, joka käytännössä Saksan siviiliprosessissa käsittää sekä kannekirjelmän että myös sen liitteet, käännöksen puuttuminen voidaan korjata siten, että annetaan jälkikäteen tiedoksi liitteiden käännös tai, kun kyseessä ovat laajat liitteet, annetaan jälkikäteen tiedoksi niiden otteiden käännös, joihin kannekirjelmän yksityiskohtaisissa perusteluissa nimenomaisesti viitataan. ( 27 )

65.

Näillä perusteilla ehdotan, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastattaisiin seuraavasti: asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun kyseessä on asiakirjan ja sen liitteiden tiedoksiantaminen, 8 artiklan 1 kohdan mukainen vastaanottajan oikeus kieltäytyä ottamasta asiakirjaa vastaan on voimassa myös silloin, jos ainoastaan tiedoksi annettavan asiakirjan liitteitä ei ole laadittu vastaanottavan jäsenvaltion kielellä tai asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää.

66.

Kansallinen tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, voidaanko olettaa, että vastaanottaja ”ymmärtää” asiakirjan lähettäneen valtion kieltä asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos tämän kielen käyttämisestä keskinäisessä kirjeenvaihdossa sekä kirjeenvaihdossa viranomaisten ja julkisoikeudellisten elinten kanssa on sovittu sopimuksessa, joka on tehty elinkeinotoiminnan harjoittamisen yhteydessä.

67.

Asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännös, jonka mukaan vastaanottaja saa kieltäytyä tiedoksi annettavan asiakirjan vastaanottamisesta, jos sitä ei ole laadittu asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää, tarjoaa saksalaisen oikeuskirjallisuuden mukaan tulkitsijalle vain hyvin vähän tukea. ( 28 )

68.

Tiedoksiantoja koskevat asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi koskevan oikeuden, vastaajansuojan ja prosessiekonomian erisuuntaiset tavoitteet: siviilioikeudenkäynnissä tiedoksiannot avaavat kantajalle asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi koskevan oikeuden. Kannekirjelmän tiedoksi antaminen saattaa näet joissain oikeusjärjestyksissä johtaa asian vireillepanoon ja palvella määräaikojen noudattamista. Vastaaja puolestaan kuulee kannekirjelmän luovuttamisen yhteydessä oikeudenkäynnin vireillepanosta – tällä tavoin taataan sen puolustautumisoikeudet. ( 29 ) Näiden prosessuaalisten perusoikeuksien on oltava tasapainoisessa suhteessa toisiinsa tiedoksi antamista koskevien säännösten yhteydessä. ( 30 ) Tämän vuoksi edellytetään, että tiedoksi antamista koskevat säännökset eivät yhtäältä johda kohtuuttomiin vastaajansuojan loukkauksiin ja että niillä samanaikaisesti mahdollistetaan oikeudenkäynnin nopea toteuttaminen. Toisaalta vastaajansuoja ei saa muotoutua niin laajaksi, että oikeudenkäynnin toteuttamisesta tulee kantajalle mahdotonta, jolloin hänen mahdollisuutensa saada asia tuomioistuimen käsiteltäväksi viime kädessä evätään tällä tavoin. ( 31 )

69.

Nyt käsiteltävässä asiassa esitetään kaksi vastakkaista näkemystä. IHK Berlin katsoo, että se, että sopimuksessa sovitaan saksan kielen eli asiakirjan lähettäneen valtion kielen käyttämisestä, on myös peruste tosiasialliselle olettamalle siitä, että vastaanottaja ymmärtää tällaista asiakirjaa, jos se koskee kyseistä konkreettista oikeussuhdetta ja on laadittu sovitulla kielellä. Toisaalta Ranskan hallitus katsoo, että tämä seikka ei kuitenkaan yksin riitä siihen, että asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä pitäisi pitää asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna vastaanottajan ymmärtämänä kielenä. Jos nimittäin asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä pitäisi pitää vastaanottajan ymmärtämänä kielenä jo sillä perusteella, että sopimuslausekkeessa määrätään, että kirjeenvaihto on käytävä tällä kielellä, tällä otettaisiin käyttöön oikeudellinen olettama, jolla mennään huomattavasti pidemmälle kuin asetuksessa säädetään.

70.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdassa yhdistetään kielitaidon toteamisen yhteydessä objektiivisia ja subjektiivisia perusteita, jos kyseessä on ulkomainen tiedoksianto. ( 32 ) Tämän näkemyksen mukaan objektiivisena perusteena pitäisi olla vastaanottavan jäsenvaltion virallinen kieli, ja subjektiivisena perusteena pitäisi olla se, osaako vastaanottaja asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä. ( 33 )

71.

Bundesgerichtshof on todennut ennakkoratkaisupyynnössään, että yksikään Grimshaw’ta edustamaan oikeutetuista elimistä ei ymmärrä saksan kieltä. On kuitenkin kiistatonta, että tämän oikeudenkäynnin taustalla oleva sopimus ja kirjeenvaihto on laadittu saksan kielellä ja että oikeuspaikaksi on sovittu Berliini.

72.

Oikeuskirjallisuudessa viitataan siihen, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdasta ei ilmene yksiselitteisesti, kenen kielitaito ratkaisee, kun asiakirja on annettava tiedoksi oikeushenkilölle. ( 34 ) Tällä hetkellä ainoalta käyttökelpoiselta ratkaisulta, joka tähän kysymykseen voitaisiin antaa, vaikuttaa se, että viitataan oikeushenkilön kotipaikkaan ratkaisevana liittymäkohtana oikeushenkilön kielitaitoon. ( 35 ) Koska Grimshaw’n kotipaikka on Lontoossa, tämä olisi englannin kieli. Kuitenkin 16.2.1994 päivätyssä arkkitehtisopimuksessa sovittiin konkreettisesti saksan kielen käyttämisestä kirjeenvaihdossa.

73.

Lisäksi on tutkittava, johtaako tietystä kielestä sopiminen sopimuksessa siihen, että osapuolten voidaan olettaa osaavan tätä kieltä ja oikeus kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta voidaan tämän vuoksi poissulkea. ( 36 )

74.

On vaikeaa todeta, kykeneekö vastaanottaja oman kielitaitonsa perusteella ymmärtämään asiakirjaa, jota ei ole laadittu vastaanottavan jäsenvaltion kielellä. Se, ymmärtääkö henkilö vierasta kieltä vai ei, riippuu viime kädessä hänen omasta arviostaan. ( 37 ) Kielen alkeiden osaaminen ei riitä tuomioistuinasiakirjojen ymmärtämiseen. Tämän vuoksi kielitaidon on oltava niin hyvä, että myös oikeudelliset asiakirjat kyetään olennaisilta osin kielellisesti ymmärtämään. ( 38 ) Tilanne lienee tällainen esimerkiksi silloin, jos vastaanottaja on sopinut kirjeenvaihdon käymisestä asiakirjan lähettäneen valtion kielellä tämän valtion viranomaisten ja julkisoikeudellisten elinten kanssa, kuten tässä tapauksessa on sovittu. Julkisoikeudellisen elimen käsitteen perusteella voidaan olettaa, että osapuolten kirjeenvaihdon kielestä sovittiin kaikkien valtion elinten osalta, ja niihin kuuluvat myös tuomioistuimet eivätkä ainoastaan täytäntöönpanoelimet. ( 39 )

75.

Tämän vuoksi pitäisi mahdollisuuksien mukaan käyttää yksinomaan yleisluontoisia, objektiivisia perusteita, joihin kuuluvat liiketoimet ja kirjeenvaihto asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kyseisellä kielellä. Yksittäisen henkilön kielitaidon tutkimiseen liittyy kaikkien oikeudenkäynnin osapuolten osalta, vastaanottajaa lukuun ottamatta, huomattavia vaikeuksia. ( 40 ) Jos on riidanalaista, ymmärtääkö vastaanottaja asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä, tämä voidaan selvittää ainoastaan sillä, että kansallinen lainkäyttöelin ottaa todistelua vastaan. Voidaan esimerkiksi näyttää toteen, että asiakirjan vastaanottaja ymmärtää asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä, jolla asiakirja on laadittu. ( 41 )

76.

Sopimuskielen määrittämisellä pyritään välttämään tai vähentämään ymmärrysongelmia, joita saattaa aiheutua sellaisten osapuolten välille, jotka eivät puhu samaa kieltä. ( 42 ) Jos sopimuskumppanit sopivat kansainvälisissä oikeustoimissa käytettävästä sopimuskielestä, tämä on indisio siitä, että molemmat osapuolet hallitsevat tätä kieltä. Jos kansainvälisissä oikeustoimissa sovitaan sopimuksella asiakirjan lähettäneen valtion tuomioistuinten toimivallasta tai asiakirjan lähettäneen valtion lainsäädännön soveltamisesta, ( 43 ) tällaista sopimuksessa annettua suostumusta oikeudenkäynnin käymiseen asiakirjan lähettäneen valtion kielellä voidaan myös pitää indisiona kielitaidosta. Nyt käsiteltävässä asiassa sovittiin konkreettisesti arkkitehtisopimuksen 10.2 kohdassa oikeuspaikaksi Berliini.

77.

On tosin täysin mahdollista, että syntyy tilanne, jossa jompikumpi osapuolista ei tosiasiallisesti ymmärrä sopimuskieltä. Tämä osapuoli, joka vetoaa tiedoksiantoyrityksen yhteydessä puuttuvaan kielitaitoon, on kuitenkin tehokkaalla sopimuskieltä koskevalla sopimuksella ilmaissut ulkopuolisille, että sillä on riittävä kielitaito. ( 44 ) Se on objektiivisesti herättänyt vilpittömän oikeustoimen osapuolen ymmärryksen mukaan sen vaikutelman, että se ymmärtää asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä.

78.

Sopimukseen otetulla määräyksellä sopimuskielestä, sovellettavasta lainsäädännöstä ja ennen kaikkea oikeuspaikasta pyritään lisäksi herättämään myös toisessa sopimuspuolessa luottamus siihen, että asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielen osaaminen on riittävä. ( 45 ) Tämä pätee ennen kaikkea myös silloin, jos sopimuksessa vahvistettiin erityisesti sopimuksen osapuolten sekä viranomaisten ja julkisoikeudellisten elinten välistä kirjeenvaihtoa varten käytettäväksi kieleksi asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieli. ( 46 )

79.

Sopimuspuoli ilmoittaa tällaisella sopimuslausekkeella, että sillä on viranomaisten ja muiden julkisoikeudellisten elinten kanssa käytävää kirjeenvaihtoa varten riittävä kielitaito. Tällaisessa tapauksessa on näin ollen katsottava, että on olemassa perusteltu, kumottavissa oleva olettama (praesumptio juris tantum) siitä, että vastaanottajalla on asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu riittävä kielitaito myös virkakielen ymmärtämiseen, ja siihen kuuluu myös tuomioistuinkieli prosessioikeudessa. Asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan mukaisen asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytymistä koskevan oikeuden käyttäminen voisi tällaisessa tapauksessa poissuljettua. ( 47 ) Koska kyseessä on kuitenkin ainoastaan kumottavissa oleva olettama, vastaanottaja voi kumota tämän sen jäsenvaltion todistelua koskevan lainsäädännön mukaan, jossa siviilioikeudellisen asian oikeudenkäynti pidetään.

80.

Tässä vaiheessa haluaisin myös muistuttaa vielä yhdestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräyksestä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vastasi asiassa T-366/04, Hensotherm v. SMHV ( 48 ) ruotsalaiselle yritykselle, joka oli valinnut englannin kielen käsittelykieleksi SMHV:n hallintomenettelyssä ja laatinut itse asiakirjat tällä kielellä, että tämän väitettä, jonka mukaan se ei ruotsalaisena, kansainvälisessä kaupassa toimivana yrityksenä hallinnut englannin kieltä, ei voitu hyväksyä.

81.

Tämän vuoksi asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että on olemassa kumottavissa oleva olettama siitä, että asiakirjan vastaanottaja ymmärtää asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä kyseisessä asetuksessa tarkoitetulla tavalla, jos se on elinkeinotoimintaansa harjoittaessaan sopinut sopimuksessa, että kirjeenvaihto yhtäältä sopimuksen osapuolten ja toisaalta asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion viranomaisten ja julkisoikeudellisten elinten välillä käydään tämän asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä. Koska kyseessä on kuitenkin vain kumottavissa oleva olettama, vastaanottaja voi kumota tämän sen jäsenvaltion todistelua koskevan lainsäädännön mukaan, jossa siviilioikeudellista asiaa koskeva oikeudenkäynti pidetään.

82.

Tällaista päätelmää ei voida yleisesti soveltaa kuluttajasopimuksiin, sillä objektiivisten perusteiden mukaan ammattitaidottoman ja lainsäädäntöä tuntemattoman kuluttajan kirjeenvaihtoa ei voida rinnastaa elinkeinonharjoittajan toimintaan ja kirjeenvaihtoon. Tällä perusteella toiseen kysymykseen annettava vastaus on rajattava koskemaan vain sitä erityistapausta, jossa elinkeinonharjoittaja sopii elinkeinotoimintaa harjoittaessaan sopimuksessa, että yhtäältä sopimuskumppaneiden ja toisaalta asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion viranomaisten ja julkisoikeudellisten elinten välinen kirjeenvaihto käydään tämän asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä.

83.

Bundesgerichtshof tiedustelee kolmannella kysymyksellä lähinnä, voiko vastaanottaja lähtökohtaisesti vedota liitteiden käännöksen puuttumisen vuoksi asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaan, jos hän tekee elinkeinotoimintaansa harjoittaessaan sopimuksen ja sopii siinä, että kirjeenvaihto käydään asiakirjan lähettäneen valtion kielellä.

84.

Asetuksen N:o 1348/2000 johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, että ”asetuksen tehokkuuden varmistamiseksi mahdollisuus kieltäytyä asiakirjojen tiedoksiannosta rajoitetaan poikkeuksellisiin tilanteisiin”. Poikkeuksia on yhteisön oikeudessa tulkittava suppeasti, singularia non sunt extendenda. ( 49 )

85.

Grimshaw tosin vetoaa toista kysymystä koskevassa kannanotossaan sellaisen perustelun ehdottomaan mahdottomuuteen, jonka vuoksi yksityisten välinen sopimus, jonka pitäisi osapuolten tahdon mukaan koskea ainoastaan sopimuksen täytäntöönpanoa, vaikuttaisi rajoittavasti subjektiivis-julkisiin puolustautumisoikeuksiin.

86.

Tällaista asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan laajaa tulkintaa vastaan puhuvat ennen kaikkea arkkitehtisopimuksen 10.2 ja 10.4 kohta, joiden mukaan ”oikeuspaikkana oikeusriidoissa on Berliini” ja arkkitehtisopimukseen sovelletaan Saksan lainsäädäntöä. Tämä sopimuslauseke sekä kielilauseke, jossa sovittiin asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion viranomaisten ja julkisoikeudellisten elinten ( 50 ) kanssa käytävää kirjeenvaihtoa varten kieleksi asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieli, merkitsee tehokasta konkreettista luopumista perusoikeudesta. ( 51 ) Se tarkoittaa tässä asiassa konkreettisesti sitä, että asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivallan hyväksyminen merkitsee samanaikaisesti virallisen tuomioistuinkielen hyväksymistä jossain konkreettisessa siviilioikeudellisessa oikeudenkäynnissä. Sama pätee myös välityssopimuksiin, joissa kansainvälisen sopimuksen osapuolet päättävät vapaan harkintansa mukaan etukäteen välitysmenettelyn kielestä.

87.

Kuten komissio perustellusti toteaa, ( 52 ) Grimshaw’n ja IHK Berlinin välillä tehty sopimus saksan kielen käyttämisestä on sellainen sopimuksen osa, jolla on merkitystä sopimuksen täytäntöönpanon kannalta. Tämä sopimuksen osa ei kuitenkaan liity yksinomaan tämän sopimuksen täytäntöönpanon kannalta olennaiseen kirjeenvaihtoon, vaan se ulottuu myös kirjeenvaihtoon, joka koskee sopimusvelvoitteisiin liittyviä erimielisyyksiä, ja kirjeenvaihtoon, joka liittyy niiden vuoksi vireille pantavaan oikeudenkäyntiin.

88.

Tällaisessa tapauksessa sitä, että asiakirja pitäisi kääntää asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielestä vastaanottavan jäsenvaltion kielelle, ei voida enää perustella vastaanottajan etujen suojaamisella. Se, joka tekee vapaaehtoisesti sopimuskumppaninsa kanssa elinkeinonharjoittajien välisen sopimuksen tietyn kielijärjestelyn käyttämisestä kirjeenvaihdossa, ei voi myöhemmin vedota siihen, että hänen laillisia intressejään ei suojella tämän kielijärjestelyn noudattamisen yhteydessä. Tällainen vetoaminen kuuluisi jo otsikon venire contra factum proprium alle. ( 53 ) Liitteiden kääntämistä asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielelle koskeva vaatimus menettää tällaisessa tapauksessa asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdassa vahvistetun asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytymistä koskevan oikeuden suojatarkoituksen; kun sopimuksessa hyväksytään tällainen kielijärjestely, sillä todetaan, että intressiä kääntämiseen vastaanottavan jäsenvaltion kielelle ei ole, jolloin asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan mukainen oikeus asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytymiseen menettää oikeuttamisperusteensa.

89.

Muussa tapauksessa asiakirja pitäisi kääntää vastaanottavan jäsenvaltion kielelle myös silloin, ( 54 ) jos ensinnäkin osapuolten välillä on heidän elinkeinotoimintansa harjoittamisen yhteydessä tehty sopimus, jossa on vahvistettu, että asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kieltä käytetään kirjeenvaihdossa tämän asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion viranomaisten ja julkisoikeudellisten elinten kanssa, toiseksi siinä on valittu oikeuspaikaksi asiakirjan lähettäneen valtion oikeuspaikka ja kolmanneksi sen lainsäädäntö on valittu sovellettavaksi lainsäädännöksi. Tällainen lopputulos olisi kuitenkin ristiriidassa asetuksen N:o 1348/2000 tarkoituksen kanssa. ( 55 )

90.

Mainittakoon vielä lopuksi, että tällainen ratkaisu ei olisi asianmukainen rajatylittävien kuluttajasopimusten yhteydessä. Sellaisessa tapauksessa vahvempi osapuoli, yritys, pakottaisi heikomman osapuolen, esimerkiksi kuluttajan, käyttämään yrityksen kieltä, jota kuluttaja ei ymmärrä. Kun kyseessä on kuluttaja, joka ei ymmärrä yrityksen ”pakolliseksi” määräämää kieltä, oikeus kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta olisi kääntämättömien asiakirjojen osalta perusteltavissa. ( 56 )

91.

Tämän vuoksi kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että vastaanottaja ei saa kieltäytyä asetuksen N:o 1348/2000 8 artiklan 1 kohdan nojalla ottamasta vastaan kannekirjelmän liitteitä, jotka eivät ole vastaanottavan jäsenvaltion kielellä mutta jotka on laadittu asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä, jonka käyttämisestä asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion viranomaisten ja julkisoikeudellisten elinten kanssa käytävässä kirjeenvaihdossa osapuolet ovat sopineet elinkeinotoimintansa harjoittamisen yhteydessä keskenään tekemässä sopimuksessa, kun se tekee elinkeinotoimintansa yhteydessä sopimuksen, jossa se sopii, että kirjeenvaihto asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion viranomaisten ja julkisoikeudellisten elinten kanssa käydään tämän asiakirjan lähettäneen jäsenvaltion kielellä ja toimitettavat liitteet koskevat tätä kirjeenvaihtoa ja ne ovat sovitulla kielellä laadittuja.

92.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti: