EUR-Lex Acesso ao direito da União Europeia

Voltar à página inicial do EUR-Lex

Este documento é um excerto do sítio EUR-Lex

Documento 62002CJ0276

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 14 päivänä syyskuuta 2004.
Espanjan kuningaskunta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio.
Valtiontuki - Käsite - Yrityksen verojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyönti - Kansallisten viranomaisten menettely maksujen keskeyttämistä koskevan menettelyn aloittamisen jälkeen.
Asia C-276/02.

Oikeustapauskokoelma 2004 I-08091

Identificador Europeu da Jurisprudência (ECLI): ECLI:EU:C:2004:521

Asia C-276/02

Espanjan kuningaskunta

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

 

Valtiontuki – Käsite – Yrityksen verojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyönti – Kansallisten viranomaisten menettely maksujen keskeyttämistä koskevan menettelyn aloittamisen jälkeen


Tuomion tiivistelmä

1.        Valtiontuki – Käsite – Toimenpide, jolla alennetaan yrityksen kustannuksia

(EY 87 artiklan 1 kohta)

2.        Valtiontuki – Komission päätös – Päätöksen lainmukaisuuden arviointi niiden tietojen perusteella, jotka olivat käytettävissä päätöksen tekemishetkellä

(EY 87 artikla)

1.        Perustamissopimuksessa säännelty valtiontuki määritellään EY 87 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltion myöntämäksi taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetyksi tueksi, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, siltä osin kuin kyseinen tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

EY 87 artiklan 1 kohdan mukainen valtiontuen käsite on yleisluonteisempi kuin avustuksen käsite sen vuoksi, että tuella ei tarkoiteta ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös toimenpiteitä, jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia.

(ks. 24 kohta)

2.        Valtiontukipäätöksen lainmukaisuutta on arvioitava niiden tietojen perusteella, joita komissiolla oli päätöstä tehdessään.

(ks. 31 kohta)




YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

14 päivänä syyskuuta 2004 (*)

Valtiontuki – Käsite – Yrityksen verojen ja sosiaaliturvamaksujen laiminlyönti – Kansallisten viranomaisten menettely maksujen keskeyttämistä koskevan menettelyn aloittamisen jälkeen

Asiassa C-276/02,

jossa on kyse EY 230 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta,

joka on nostettu yhteisöjen tuomioistuimessa 23.7.2002,  

Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään S. Ortiz Vaamonde, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään V. Kreuschitz ja J. L. Buendía Sierra, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann, J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), J. N. Cunha Rodrigues ja F. Macken,

julkisasiamies: M. Poiares Maduro,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

kuultuaan julkisasiamiehen 1.4.2004 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Espanjan kuningaskunta vaatii kanteellaan Grupo de Empresas Álvarezille myönnetystä tuesta 14 päivänä toukokuuta 2002 tehdyn komission päätöksen 2002/935/EY (EYVL L 329, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista.

 Tosiseikasto ja riidanalainen päätös

2        Grupo de Empresas Álvarez SA (jäljempänä GEA), joka oli yksi Espanjan merkittävimmistä astioiden ja posliinin valmistajista ja myyjistä, teki huomattavia tappioita vuonna 1991 tapahtuneen yksityistämisensä jälkeen.

3        Yritys sai takausten ja suoran tuen muodossa valtiontukea, jonka komissio hyväksyi 15.7.1997 tekemällään päätöksellä 98/364/EY (EYVL 1998, L 164, s. 30) sillä edellytyksellä, että Espanjan viranomaiset pidättyvät myöntämästä uutta tukea ja noudattavat toimittamaansa rakenneuudistussuunnitelmaa täysimääräisesti.

4        Tätä hyväksyntää seuranneiden kolmen vuoden aikana GEA ja sen tytäryhtiö Vidrios Automáticos del Noroeste SA (jäljempänä VANOSA) laiminlöivät kuitenkin verovelvoitteensa sekä sosiaaliturvamaksunsa.

5        Sen jälkeen kun maksujen keskeytystä koskeva menettely (suspensión de pagos) oli GEA:n osalta aloitettu sen omasta hakemuksesta 19.11.1997 ja VANOSA:n osalta vastaavasti 14.11.1997 Agencia Estatal de Administración Tributaria (valtion verohallinto, jäljempänä verohallinto) teki kummankin yhtiön kanssa erityissopimuksen 14.4.1998.

6        Näiden sopimusten mukaan noin kaksi kolmasosaa olemassa olevasta verovelasta mitätöitiin, ja kyseisen velan jäljellä olevalle määrälle myönnettiin lykkäys sekä pitkän aikavälin maksuohjelma, siten että kahden vuoden lyhennysvapaan ajan jälkeen maksuerät oli tarkoitus maksaa neljän kuukauden välein kymmenen vuoden ajan ensimmäisen maksuerän erääntyessä tammikuussa 2000, ja tämän lykkäyksen ja maksuohjelman ehtona oli se, että nämä kaksi yritystä noudattavat maksuaikataulua ja suorittavat täsmällisesti myöhemmät verovelvoitteensa. Näitä ehtoja oli noudatettava sopimusten purkamisen uhalla, eli sillä uhalla, että alkuperäinen velka tulee kokonaisuudessaan uudelleen voimaan.

7        Myös Tesorería General de la Seguridad Social (jäljempänä sosiaaliturvaviranomainen) teki 6.11.1998 VANOSA:n kanssa 14.4.1998 tehtyjä sopimuksia vastaavan erityissopimuksen, ja maksuohjelman mukaisen ensimmäisen kuukausierän oli määrä erääntyä tammikuussa 2000. GEA ei sitä vastoin tehnyt samanlaista sopimusta sosiaaliturvaviranomaisen kanssa.

8        Sopimusten tekemistä verohallinnon ja sosiaaliturvaviranomaisen kanssa seuranneiden kahden vuoden aikana GEA ja VANOSA jatkoivat erääntyvien sosiaaliturvamaksujensa ja verojensa laiminlyömistä, lukuun ottamatta eräitä ajallaan suoritettuja maksuja. Vuoden 2000 alusta lähtien nämä yritykset eivät liioin maksaneet erääntyneitä maksueriä kyseisissä sopimuksissa määrättyjen ehtojen mukaisesti.

9        Espanjan hallituksen mukaan verohallinto purki GEA:n ja VANOSA:n kanssa 14.4.1998 tehdyt sopimukset useiden tuloksettomien maksukehotusten jälkeen 7.2.2001. Sosiaaliturvaviranomainen puolestaan purki VANOSA:n kanssa 6.11.1998 tekemänsä sopimuksen 20.12.2001.

10      Lisäksi Espanjan hallituksen mukaan sosiaaliturvaviranomainen ja verohallinto hakivat edelleen ulosmittausta useita kertoja myös maksujen keskeytystä koskevan menettelyn aloittamisen jälkeen näiden ulosmittausten ollessa jatkoa ennen kyseisten menettelyjen aloittamista tapahtuneille ulosmittauksille, ja ne ryhtyivät myös muihin täytäntöönpanotoimiin. Verohallinto muun muassa haki yhtiöiden omistuksessa olleiden 96 asunnon ulosmittausta (23.12.1999), GEA-konsernin tavaramerkkien ulosmittausta (22.8.2000), kyseisten yritysten tärkeimmiltä asiakkailta olevien saatavien ulosmittausta (lokakuun 2000 ja huhtikuun 2001 välisenä aikana) ja VANOSA:n tehtaan ulosmittausta (5.6.2002), kun taas sosiaaliturvaviranomainen sai perittyä joitain rahamääriä (esimerkiksi 42 767 950 ESP marraskuussa 1998), minkä lisäksi se haki pankkitilien ulosmittaamista (tammikuussa 2001) sekä valtiokonttorilta olevan saatavan ulosmittaamista (huhtikuussa 2001). Nämä toimet aiheuttivat lopulta yritysten toiminnan päättymisen keväällä 2001, sillä niiden toiminnan perusteella syntyvät tulot ohjautuivat julkishallintoon kuuluville velkojille merkittävässä määrin.

11      Sen jälkeen kun komissiolle oli vuoden 2001 ensimmäisellä vuosipuoliskolla tehty kaksi kantelua, joissa muun muassa väitettiin Espanjan viranomaisten luopuneen verojen ja sosiaaliturvamaksujen perimisestä GEA:lta ja VANOSA:lta, komissio osoitti kyseisille viranomaisille useita tiedonsaantipyyntöjä. Näiden viranomaisten kanssa käydyn kirjeenvaihdon jälkeen komissio aloitti EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn 19.9.2001 ja ilmoitti tästä Espanjan viranomaisille kyseisenä päivänä päivätyllä kirjeellä, jonka komissio sen jälkeen julkaisi Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja kehotti kaikkia asianomaisia esittämään huomautuksensa (EYVL 2001, C 336, s. 6).

12      Espanjan viranomaiset esittivät huomautukset, jotka saapuivat komissiolle 4.12.2001. Mikään muu jäsenvaltio tai muu asianomainen ei esittänyt huomautuksia. Komissio teki riidanalaisen päätöksen 14.5.2002.

13      Kyseisen päätöksen perusteluosassa komissio esittää, että se seikka, että GEA ja VANOSA ovat järjestelmällisesti laiminlyöneet sosiaaliturvamaksut ja verot ainakin maksujen keskeytystä koskevan menettelyn aloittamisesta eli marraskuusta 1997 lähtien aina tammikuuhun 2001 saakka, vastaa valtion varojen siirtämistä näille yrityksille ja on EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

14      Tämä siirto nimittäin tuottaa kyseisille yrityksille kilpailuedun siltä osin kuin näiden yritysten ei tarvitse, toisin kuin niiden kilpailijoiden, suorittaa tavanomaisia sosiaaliturvamaksuja ja veroja. Tämä etu oli mahdollista saavuttaa, koska Espanjan lainsäädännössä säädettyihin toimiin ei ollut ryhdytty, eli ei ollut aloitettu erillistä pakkoperintämenettelyä maksujen keskeytystä koskevan menettelyn aloittamisen jälkeen syntyneiden velkojen osalta, millä olisi vältetty se, että kyseiset yritykset jatkavat toimintaansa maksamatta verojaan tai sosiaaliturvamaksujaan.

15      Kun Espanjan viranomaiset toimivat tällä tavoin, niiden menettelyä ei voida verrata huolellisen yksityisen velkojan toimiin sen pyrkiessä perimään ainakin pienen osan maksettaviksi erääntyneistä veroista ja sosiaaliturvamaksuista. Erääntyneiden ja maksamatta olevien verojen ja sosiaaliturvamaksujen määrä kasvoi viranomaisten passiivisuuden johdosta huomattavasti, mistä oli seurauksena sen rakenneuudistusohjelman merkittävä laiminlyönti, johon 15.7.1997 tehty päätös perustui.

16      Komissio toteaa seuraavaksi, että kyseistä tukea ei voi koskea mikään EY 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyistä poikkeuksista ja että tuki ei ennen kaikkea täytä niitä ehtoja, jotka on asetettu tiedonannossa (1999/C 288/02), joka koskee yhteisön suuntaviivoja valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (EYVL 1999, C 288, s. 2).

17      Komissio on lopuksi päättänyt, että ”tuki, joka muodostuu [GEA:n ja VANOSA:n] jatkuvasta vero- ja sosiaalivakuutusmaksujen laiminlyönnistä vuoden 2001 tammikuuhun saakka siitä lähtien, kun yritykset julistettiin maksukyvyttömiksi marraskuussa 1997, ei sovellu yhteismarkkinoille”. Komissio päätti lisäksi, että Espanjan kuningaskunnan on toteutettava ”kaikki tarvittavat toimenpiteet [kyseisen] tuensaajille sääntöjenvastaisesti maksetun tuen perimiseksi takaisin”.

 Kanne

18      Espanjan hallitus esittää ennen kaikkea, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen sekä tosiseikkoja koskevan virheen EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisessa. Näitä kanneperusteita on syytä tarkastella ensiksi.

 Oikeudelliseen virheeseen perustuva kanneperuste

 Asianosaisten lausumat

19      Espanjan hallitus väittää, että riidanalaisessa päätöksessä on sovellettu virheellisesti EY 87 artiklan 1 kohtaa, sillä käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ole osoitettu, että kyse on tässä säännöksessä tarkoitetusta valtiontuesta.

20      Espanjan hallituksen mukaan toimivaltaiset viranomaiset olivat tyytyneet tekemään GEA:n ja VANOSA:n kanssa sopimukset velkojen mitätöinnistä ja maksuohjelmasta, mikä oli sallittua yritysten maksujen keskeytystä koskevaan menettelyyn sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ja kuten kyseiset viranomaiset olisivat tehneet minkä hyvänsä samassa tilanteessa olevan yhtiön kanssa. Yksinomaan tällaisten sopimusten tekemistä maksujen keskeytystä koskevan menettelyn yhteydessä ei voida katsoa valtiontueksi.

21      Komission sen päätelmän noudattaminen, jonka mukaan kyse on valtiontuesta, kun yritysten kanssa on tehty sopimuksia, joiden avulla niiden on mahdollista jatkaa toimintaansa, vaikka julkishallintoon kuuluvat velkojat olisivat voineet hakea kyseiset yritykset välittömästi selvitystilaan, johtaa siihen, että kaikkiin maksujen keskeytystä koskeviin menettelyihin on katsottava liittyvän valtiontuen aineksia ja että jäsenvaltioiden säätämät konkurssien välttämistä koskevat menettelyt ovat sellaisinaan valtiontukea koskevien yhteisön säännösten vastaisia.

22      Espanjan hallitus väittää myös, että komissio ei ole käsiteltävänä olevassa tapauksessa osoittanut eikä liioin väittänyt, että julkishallintoon kuuluvien velkojien GEA:n ja VANOSA:n kanssa tekemät sopimukset olisivat erilaisia tai edullisempia kuin maksujen keskeytystä koskevien menettelyjen yhteydessä tavanomaisesti tehdyt sopimukset.

23      Komissio korostaa sitä vastoin, että julkishallintoon kuuluvien velkojien kanssa tehdyt sopimukset velkojen mitätöinnistä ja maksuohjelmasta eivät sellaisinaan ole valtiontukea, vaan valtiontuki syntyy siitä passiivisuudesta, jota sosiaaliturvaviranomainen ja verohallinto ovat osoittaneet näiden sopimusten tekemisen jälkeen. Toisin kuin Espanjan hallitus väittää, komissio ei ole käsiteltävänä olevassa tapauksessa koskaan väittänyt, että kyseiset sopimukset olisivat valtiontukea.

 Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

24      EY:n perustamissopimuksessa säännelty valtiontuki määritellään EY 87 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltion myöntämäksi taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetyksi tueksi, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, siltä osin kuin kyseinen tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kyseisen säännöksen mukainen valtiontuen käsite on yleisluonteisempi kuin avustuksen käsite sen vuoksi, että tuella ei tarkoiteta ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös toimenpiteitä, jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia (ks. erityisesti asia 30/59, De Gezamenlijke Steenkolenmijnen in Limburg v. korkea viranomainen, tuomio 23.2.1961, Kok. 1961, s. 1 ja 39, Kok. Ep. I, s. 69; asia C-387/92, Banco Exterior de España, tuomio 15.3.1994, Kok. 1994, s. I-877, 13 kohta; asia C-256/97, DM Transport, tuomio 29.6.1999, Kok. 1999, s. p. I-3913, 19 kohta ja asia C-5/01, Belgia v. komissio, tuomio 12.12.2002, Kok. 2002, s. I-11991, 32 kohta).

25      Tässä tapauksessa komissio ei ole riidanalaisessa päätöksessä kyseenalaistanut velkojen mitätöintiä ja maksuohjelmaa koskevien sopimusten tekemistä GEA:n ja VANOSA:n kanssa. Toisin kuin Espanjan hallitus väittää, komissio ei ole päätellyt siitä, että tällaiset sopimukset on tehty julkishallintoon kuuluvien velkojien kanssa maksujen keskeytystä koskevan menettelyn yhteydessä, että kyseessä on valtiontuki.

26      Komissio nimittäin tarkoittaa riidanalaisen päätöksen perustelu- ja päätösosissa nimenomaisesti sitä, että kyseiset kaksi yritystä ovat jatkuvasti laiminlyöneet veroja ja sosiaaliturvaa koskevat maksuvelvoitteensa. Riidanalaisen päätöksen ja erityisesti sen 44 ja 47 perustelukappaleen mukaan etu, joka aiheutui järjestelmällisestä verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen laiminlyönnistä vähintään vuoden 1997 tammikuusta vuoden 2001 tammikuuhun, eli sekä maksujen keskeyttämistä koskevan menettelyn aloittamista ja sopimusten tekemistä edeltäneenä että niitä seuranneena ajanjaksona, oli valtiontukea. Tämä etu johtui siitä, että toimivaltaiset viranomaiset eivät ryhtyneet erillisiin pakkoperintämenettelyihin, joiden avulla olisi voitu estää se, että kyseiset kaksi yritystä jatkavat toimintaansa erityisesti kyseisten sopimusten tekemisen jälkeen maksamatta verojaan ja sosiaalivakuutusmaksujaan, eli erityisesti maksamatta maksujen keskeyttämisen jälkeen syntyneitä velkojaan, joita sopimuksissa sovittu velkojen mitätöiminen ja maksuohjelma eivät koske. Riidanalaisen päätöksen 53 perustelukappaleessa täsmennetään, että tällä tavalla menetellessään julkishallintoon kuuluvat velkojat eivät toimineet kuten yksityiset velkojat, jotka yrittävät saada takaisin edes pienen osan maksamattomista veroista ja sosiaalivakuutusmaksuista.

27      Espanjan hallituksen ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä, koska se perustuu siihen, että riidanalaista päätöstä on luettu virheellisesti.

 Kanneperuste, joka perustuu tosiseikkoja koskevaan virheeseen

 Asianosaisten lausumat

28      Espanjan hallitus väittää ennen kaikkea, että riidanalaista päätöstä rasittaa tosiseikkoja koskeva virhe, koska komissio on katsonut, että Espanjan viranomaiset eivät ole olleet aktiivisia sen jälkeen, kun GEA:n ja VANOSA:n osalta aloitettiin maksujen keskeyttämistä koskeva menettely marraskuussa 1997.

29      Toisin kuin riidanalaisessa päätöksessä on katsottu, sekä sosiaaliturvaviranomainen että verohallinto olivat käyttäneet kaikkia käytössään olleita keinoja, ennen kaikkea erillisiä pakkoperintämenettelyjä, varmistaakseen niiden velkojen perimisen, jotka olivat syntyneet velkojen mitätöimistä ja maksuohjelmaa koskevien sopimusten tekemisen jälkeen. Espanjan hallitus viittaa tämän tuomion 10 kohdassa mainittuihin toimiin.

30      Komission mukaan Espanjan viranomaiset eivät sitä vastoin olleet osoittaneet toimineensa riittävän huolellisesti kyseessä olevien yritysten laiminlyötyä veroja ja sosiaaliturvaa koskevat velvoitteensa. Sosiaaliturvaviranomainen ja verohallinto eivät nimittäin olleet olleet aktiivisia sen jälkeen kun velkojen mitätöimistä ja maksuohjelmaa koskevat sopimukset tehtiin vuonna 1998, minkä seurauksena myöhemmät velat kasvoivat huomattavasti.

 Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

31      Valtiontukipäätöksen lainmukaisuutta on arvioitava niiden tietojen perusteella, joita komissiolla oli päätöstä tehdessään (ks. erityisesti asia 234/84, Belgia v. komissio, tuomio 10.7.1986, Kok. 1986, s. 2263, Kok. Ep. VIII, s. 717, 16 kohta ja asia C-241/94, Ranska v. komissio, tuomio 26.9.1996, Kok. 1996, s. I-4551, 33 kohta).

32      Mitä sitten tulee riidanalaisen päätöksen perusteisiin, komissio katsoo – kuten tämän tuomion 26 kohdassa on todettu – että kyseessä on valtiontuki, koska Espanjan viranomaiset eivät olleet ryhtyneet erillisiin pakkoperintämenettelyihin eivätkä toimineet kuten yksityiset velkojat, jotka yrittävät saada takaisin edes pienen osan saatavistaan.

33      Asianosaisten hallinnollisen menettelyn aikana käymästä kirjeenvaihdosta ilmenee Espanjan viranomaisten kuitenkin ilmoittaneen, että tammikuun 1997 ja tammikuun 2001 välisenä aikana oli toteutettu toimenpiteitä GEA:n ja VANOSA:n julkishallinnon piiriin kuuluvien velkojen osittaiseksi perimiseksi sekä kyseisten yritysten saamiseksi noudattamaan velvoitteitaan. Komissiolle hallinnollisen menettelyn yhteydessä toimitetut tiedot eivät tosin olleet yhtä täydellisiä kuin Espanjan hallituksen tämän kanteen yhteydessä esittämät tiedot, ja ensiksi mainitut tiedot olivat osittain epätarkkoja, mutta komissio ei olisi saanut päätellä niiden perusteella, että toimenpiteitä, joista säädetään Espanjan lainsäädännössä (erilliset pakkoperintämenettelyt) yritysten estämiseksi jatkamasta toimintaansa maksamatta verojaan tai sosiaalivakuutusmaksujaan, ei olisi lainkaan toteutettu ja että julkishallintoon kuuluvat velkojat eivät siis olisi toimineet kuten yksityiset velkojat, jotka yrittävät saada takaisin edes pienen osan saatavistaan.

34      Komission esittämään tiedonsaantipyyntöön antamassaan vastauksessa, joka saapui komissiolle 5.7.2001, Espanjan viranomaiset tosin mainitsivat ainoastaan sosiaaliturvaviranomaisen hakeman ulosmittauksen GEA:n ja VANOSA:n kiinteistöille ilmoittamatta tarkemmin näiden ulosmittausten päivämääriä ja toimittamatta tietoja verohallinnon mahdollisista toimista. Kirjeessään, jossa komissio ilmoitti kyseisille viranomaisille päätöksestään aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa säädetty menettely, komissio selvitti niille edellä esitetyn pohjalta, että kyseiset viranomaiset eivät olleet ilmoittaneet turvautuneensa tiettyihin kansallisen oikeuden mukaan käytettävissä olleisiin oikeudellisiin keinoihin, kuten konkurssimenettelyyn tai erillisiin pakkoperintämenettelyihin, saadakseen loppumaan sen, että yritykset jättävät sosiaaliturvaa ja veroja koskevat velvoitteensa täyttämättä.

35      Espanjan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 4.12.2001 saapuneissa huomautuksissaan, että koska GEA ja VANOSA eivät olleet noudattaneet 14.4.1998 tehtyjä sopimuksia, verohallinto oli purkanut kyseiset sopimukset 7.2.2001 ja että tuolloin ryhdyttiin tiettyihin pakkoperintätoimiin. Kyseiset viranomaiset luettelivat tältä osin ulosmittaukset, jotka koskivat asiakkailta olevia saatavia, tavaramerkkejä, tytäryhtiöiden osakkeita ja kiinteistöjä. Ne mainitsivat myös kiinteistön kiinnittämisen parhaalla etusijalla. Nämä tiedot on ymmärrettävä siten, että mainittuihin pakkoperintämenettelyihin ryhdyttiin vasta riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetun ajanjakson jälkeen, joka päättyi tammikuussa 2001. Espanjan viranomaiset kuitenkin viittasivat myös vastaukseensa liitettyihin sosiaaliturvaviranomaisen lausuntoon ja asiakirjoihin, joihin sisältyi muun muassa luettelo kiinteistöjen ulosmittauksista, tiliotteista sekä kyseisten kahden yrityksen saatavista muilta yrityksiltä ja valtiokonttorilta. Tätä luetteloa tarkasteltaessa ilmenee, että useita kiinteistöjen ulosmittauksia, joihin oli ryhdytty vuosien 1993 ja 1996 välillä, aloitettiin uudelleen lokakuun 1997 ja marraskuun 1998 välisenä aikana, että GEA:n yhden pankkitilin ulosmittaus annettiin asianomaiselle pankille tiedoksi 1.2.2001, mikä on edellyttänyt tämän toimenpiteen valmistelua edeltävinä viikkoina, ja että valtiokonttorilta oleva saatava ulosmitattiin 9.4.2001.

36      Nämä tiedot huomioon ottaen komissio ei ole voinut yleisluonteisesti katsoa, että ”Espanja ei toteuttanut toimenpiteitä, joista säädetään Espanjan lainsäädännössä (erilliset pakkoperintämenettelyt), estääkseen yrityksiä jatkamasta toimintaansa maksamatta verojaan tai sosiaalivakuutusmaksujaan

37      Ratkaisematta kysymystä siitä, onko käsiteltävänä olevassa tapauksessa kyse valtiontuesta vai ei, on siis todettava, että riidanalaisessa päätöksessä tehty päätelmä, jonka mukaan ”[GEA:n ja VANOSA:n] jatkuva vero- ja sosiaalivakuutusmaksujen laiminlyönti vuoden 2001 tammikuuhun saakka siitä lähtien, kun yritykset julistettiin maksukyvyttömiksi marraskuussa 1997, [on valtiontukea, joka ei sovellu yhteismarkkinoille]”, perustuu virheelliseen tosiseikastoon. Riidanalainen päätös on näin ollen kumottava ilman että on tarvetta tutkia Espanjan hallituksen esittämiä muita kanneperusteita tai väitteitä.

 Oikeudenkäyntikulut

38      Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Espanjan hallitus on vaatinut komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska tämä on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Grupo de Empresas Álvarezille myönnetystä tuesta 14 päivänä toukokuuta 2002 tehty komission päätös 2002/935/EY kumotaan.

2)      Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Allekirjoitukset


* Oikeudenkäyntikieli: espanja.

Início