This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 61974CJ0008
Judgment of the Court of 11 July 1974. # Procureur du Roi v Benoît and Gustave Dassonville. # Reference for a preliminary ruling: Tribunal de première instance de Bruxelles - Belgium. # Case 8-74.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11 päivänä heinäkuuta 1974.
Procureur du Roi v. Benoît ja Gustave Dassonville.
Tribunal de première instance de Bruxellesin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Asia 8/74.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11 päivänä heinäkuuta 1974.
Procureur du Roi v. Benoît ja Gustave Dassonville.
Tribunal de première instance de Bruxellesin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Asia 8/74.
Englannink. erityispainos II 00349
ECLI identifier: ECLI:EU:C:1974:82
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11 päivänä heinäkuuta 1974. - Procureur du Roi v. Benoît ja Gustave Dassonville. - Tribunal de première instance de Bruxellesin esittämä ennakkoratkaisupyyntö. - Asia 8/74.
Oikeustapauskokoelma 1974 sivu 00837
Kreikank. erityispainos sivu 00411
Portugalink. erityispainos sivu 00423
Espanjank. erityispainos sivu 00383
Ruotsink. erityispainos sivu 00343
Suomenk. erityispainos sivu 00349
Tiivistelmä
Asianosaiset
Oikeudenkäynnin kohde
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
1. Määrälliset rajoitukset - Poistaminen - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Käsite
(ETY:n perustamissopimuksen 30 artikla)
2. Määrälliset rajoitukset - Poistaminen - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Tuotteen alkuperänimitys - Takuutoimenpiteet - Hyväksyttävyys - Edellytykset
(ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla)
3. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yksinoikeussopimus - Kielto - Soveltaminen - Perusteet
(ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla)
4. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Yksinoikeussopimus - Kielto - Soveltaminen - Taloudellinen ja oikeudellinen kokonaisuus
(ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla)
1. Määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavina toimenpiteinä pidetään kaikkia kauppaa koskevia jäsenvaltioiden säännöksiä, jotka voivat rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti taikka tosiasiallisesti tai mahdollisesti.
2. Siihen saakka kunnes on otettu käyttöön yhteisön sääntely, jolla kuluttajille taataan tuotteen alkuperänimityksen aitous, jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä hyvän kauppatavan vastaisten menettelyjen estämiseksi tältä osin, jos kyseiset toimenpiteet ovat kohtuullisia ja jos ne eivät ole keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.
Aitoustodistuksen esittämistä koskeva jäsenvaltion vaatimus on perustamissopimuksen kanssa ristiriidassa oleva määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide, jos todistuksen saaminen on vaikeampaa toisessa jäsenvaltiossa säännönmukaisesti vapaaseen vaihdantaan saatetun tuotteen tuojille kuin suoraan alkuperämaasta tuotavan saman tuotteen tuojille.
3. Yksinoikeussopimus kuuluu 85 artiklassa esitetyn kiellon soveltamisalaan, jos se estää oikeudellisesti tai tosiasiallisesti muita kuin yksinoikeutettua tuojaa tuomasta kyseessä olevia tuotteita muista jäsenvaltioista sopimuksella suojatulle alueelle.
4. Yksinoikeussopimus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja saattaa rajoittaa kilpailua, jos yksinmyyjä sopimuksen ja yksinomaan tietyssä muodossa annettavaa aitoustodistusta edellyttävän kansallisen lainsäädännön yhteisen vaikutuksen perusteella voi estää rinnakkaistuonnin muista jäsenvaltioista alueelle, jota yksinmyyntioikeus koskee.
Jotta voitaisiin arvioida, onko kyseessä tällainen tapaus, on otettava huomioon sopimuksen määräyksistä johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien lisäksi myös se taloudellinen ja oikeudellinen kokonaisuus, johon sopimus liittyy, ja erityisesti kysymys siitä, onko saman tuottajan ja muissa jäsenvaltioissa toimivien jälleenmyyjien välillä tehty samankaltaisia sopimuksia. Jäsenvaltioiden hinnoissa todetut erot on syytä ottaa huomioon.
Asiassa 8/74,
jonka Tribunal de première instance de Bruxelles on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa
Procureur du Roi (virallinen syyttäjä)
vastaan
Benoît ja Gustave Dassonville
sekä riita-asiassa
SA Ets Fourcroy
SA Breuval et Cie
vastaan
Benoît ja Gustave Dassonville
ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen 30-33, 36 ja 85 artiklan tulkinnasta,
1 Tribunal de première instance de Bruxelles on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 11.1.1974 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 8.2.1974, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ETY:n perustamissopimuksen 30, 31, 32, 33, 36 ja 85 artiklan tulkinnasta kaksi kysymystä, jotka koskevat vaatimusta esittää alkuperänimityksellä varustetuille tuotteille viejämaan hallituksen antama virallinen asiakirja.
2 Ensimmäisessä kysymyksessä pyydetään ratkaisemaan, onko kansallinen säännös, jolla kielletään alkuperänimityksellä varustetun tavaran tuonti, jos sen mukana ei seuraa viejävaltion antamaa virallista asiakirjaa, jolla osoitetaan oikeus käyttää tavarasta tätä nimitystä, perustamissopimuksen 30 artiklan mukainen määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide.
3 Tämä kysymys esitettiin rikosasian yhteydessä, joka nostettiin Belgiassa kauppiaita vastaan, jotka olivat laillisesti hankkineet erän Ranskassa vapaassa vaihdannassa olevaa Scotch whiskyä mutta jotka tuodessaan erän Belgiaan olivat rikkoneet kansallista säännöstä, koska heillä ei ollut Ison-Britannian tulliviranomaisten antamaa alkuperätodistusta.
4 Esitetyistä asiakirjoista ja suullisesta käsittelystä ilmenee, että kauppias, joka haluaa tuoda Belgiaan Ranskassa vapaassa vaihdannassa olevaa Scotch whiskyä, ei pysty hankkimaan kyseistä todistusta ilman huomattavia vaikeuksia, toisin kuin tuottajavaltiosta suoraan tuova tuoja.
5 Määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavina toimenpiteinä pidetään kaikkia kauppaa koskevia jäsenvaltioiden säännöksiä, jotka voivat rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti.
6 Siihen saakka kunnes on otettu käyttöön yhteisön sääntely, jolla kuluttajille taataan tuotteen alkuperänimityksen aitous, jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä hyvän kauppatavan vastaisten menettelyjen estämiseksi tältä osin. Edellytyksenä on kuitenkin, että kyseiset toimenpiteet ovat kohtuullisia ja että vaaditut todistukset eivät estä jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja ovat näin ollen jäsenvaltioiden kaikkien kansalaisten saatavilla.
7 Tällaiset toimenpiteet eivät 36 artiklan toisessa virkkeessä esitetyn periaatteen mukaan missään tapauksessa saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Tällöin ei ole tarpeen edes tutkia, kuuluvatko tällaiset toimenpiteet kyseisen artiklan soveltamisalaan.
8 Muodollisuudet, jotka jäsenvaltio vaatii erityisesti tuotteen alkuperäselvitystä varten ja jotka käytännössä ainoastaan tuotetta suoraan maahan tuovat tuojat pystyvät täyttämään ilman huomattavia vaikeuksia, voivat olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.
9 Aitoustodistuksen esittämistä koskeva jäsenvaltion vaatimus on perustamissopimuksen kanssa ristiriidassa oleva määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide, jos todistuksen saaminen on vaikeampaa toisessa jäsenvaltiossa säännönmukaisesti vapaassa vaihdannassa olevan aidon tuotteen tuojille kuin suoraan alkuperämaasta tuotavan saman tuotteen tuojille.
10 Toisessa kysymyksessä pyydetään ratkaisemaan, onko sellainen sopimus mitätön, joka rajoittaa kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun sitä sovelletaan yhdessä alkuperätodistusta koskevan kansallisen säännöksen kanssa, jos sopimuksessa ainoastaan annetaan yksinoikeutetulle tuojalle oikeus soveltaa kyseistä säännöstä rinnakkaistuonnin estämiseksi, tai jos sopimuksessa ei estetä tuojaa tekemästä näin.
11 Yksinoikeussopimus kuuluu 85 artiklassa esitetyn kiellon piiriin, jos se oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estää muita kuin yksinoikeutettua tuojaa tuomasta kyseessä olevia tuotteita muista jäsenvaltioista sopimuksella suojatulle alueelle.
12 Yksinoikeussopimus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja saattaa rajoittaa kilpailua erityisesti, jos yksinmyyjä sopimuksen ja yksinomaan tietyssä muodossa annettavaa aitoustodistusta edellyttävän kansallisen lainsäädännön yhteisen vaikutuksen perusteella voi estää rinnakkaistuonnin muista jäsenvaltioista alueelle, jota yksinmyyntioikeus koskee.
13 Tämän arvioimiseksi on otettava huomioon sopimuksen määräyksistä johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien lisäksi myös se taloudellinen ja oikeudellinen kokonaisuus, johon sopimus liittyy, ja erityisesti kysymys siitä, onko saman tuottajan ja muissa jäsenvaltioissa toimivien jälleenmyyjien välillä tehty samankaltaisia sopimuksia.
14 Se, että jossakin jäsenvaltiossa on tuntuvasti korkeampi hintataso kuin toisessa jäsenvaltiossa, voi antaa aihetta tutkia, käytetäänkö yksinoikeussopimusta sen estämiseksi, että tuojat saisivat mahdollisuuden hankkia sellaista kyseisen tuotteen aitoutta koskevaa selvitystä, joka vaaditaan sen kaltaisissa kansallisissa säännöksissä, joita kysymyksellä tarkoitetaan.
15 Se, että sopimuksessa ainoastaan sallitaan tällaisen kansallisen säännöksen käyttö tai että sopimuksessa ei estetä sitä, ei kuitenkaan yksin tee sopimuksesta mitätöntä.
16 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Belgian ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi.
17 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe Tribunal de première instance de Bruxellesissa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi Tribunal de première instance de Bruxellesin asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on ratkaissut Tribunal de première instance de Bruxellesin 11.1.1974 esittämät kysymykset seuraavasti:
1) Aitoustodistuksen esittämistä koskeva jäsenvaltion vaatimus on perustamissopimuksen kanssa ristiriidassa oleva määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide, jos todistuksen saaminen on vaikeampaa toisessa jäsenvaltiossa säännönmukaisesti vapaassa vaihdannassa olevan aidon tuotteen tuojille kuin suoraan alkuperämaasta tuotavan saman tuotteen tuojille.
2) Se, että sopimuksessa ainoastaan sallitaan tällaisen kansallisen säännöksen käyttö tai että sopimuksessa ei estetä sitä, ei yksin tee sopimuksesta mitätöntä.