Nimen rekisteröintihakemuksen julkaiseminen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla

(2023/C 199/08)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”Meso turopoljske svinje”

EU-nro: PDO-HR-02858 – 2.8.2022

SAN (X) SMM ( )

1.   [SAN:n tai SMM:n] nimi tai nimet

”Meso turopoljske svinje”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Kroatia

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1.   Tuotelaji

Luokka 1.1 Tuore liha (ja muut eläimenosat)

3.2.   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Meso turopoljske svinje” -nimitystä käytetään tuoreesta lihasta ja muista syötävistä ruhonosista, jotka saadaan kotoperäisen Turopolje-sikarodun kastroiduista uroksista sekä naaraista. Porsiminen, kasvatus ja teurastus tapahtuvat 4 kohdassa yksilöidyllä maantieteellisellä alueella.

Meso turopoljske svinje -sianlihaa pidetään kaupan tuoreena tai pakastettuna, ja se myydään käsiteltyinä puoliruhoina, luullisina puoliruhon osina (ruhonosina) tai luuttomana lihana (kokonaisina paloina tai viipaloituna, irtotavarana tai pakattuna).

Siat teurastetaan vähintään 12 kuukauden ikäisinä. Tuotteeseen voidaan käyttää ainoastaan luokkien T1 (lihotetut siat) ja T2 (lihotetut siat, joiden loppupaino on suurempi) käsiteltyjä ruhoja. Selkäsilavan paksuus mitataan M. gluteus medius -lihaksen päältä kahden mittauskohdan menetelmällä (ZP-menetelmä), ja sen on oltava vähintään 30 millimetriä.

Lihan pH-arvo mitataan M. longissimus dorsi -lihaksesta ja noudattaa normaalilaatuiselle sianlihalle määriteltyjä raja-arvoja (pH1 > 6,0 ja pH2 5,5–6,1). Lihan väri vastaa väriarvoja CIE L* < 50 ja CIE a* > 15.

Tavanomaisesti tuotettuun sianlihaan verrattuna ”Meso turopoljske svinje” on tummempaa ja punaisempaa, lihaskudos on tiiviimpää ja pintaeritettä on vähemmän. Liha on luontaisesti rasvapitoisempaa, ja rasvaa kertyy erityisesti nahan alle ja lihasten väliin. Jäähdytetyn lihan rasvakudos on kiinteää ja kiiltävän valkoista.

Kypsennetty liha on rakenteeltaan kimmoisaa ja mehukasta, maku on runsas ja lihassa on aistittavissa sulaneen rasvan erityinen aromi.

3.3.   Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Imetysaikana porsaita voidaan kolmen viikon iästä lähtien ruokkia vierottamattomille porsaille tarkoitetulla valmiilla rehuseoksella, jonka raakavalkuaispitoisuus on vähintään 18 prosenttia. Kun vieroittamisesta on kulunut noin kymmenen päivää, porsaita voidaan ruokkia vähintään 16 prosenttia raakavalkuaista sisältävällä rehuseoksella lihotuksen aloittamiseen asti. Vieroittamisen jälkeen ja lihotuksen aloittamiseen asti porsaita voidaan ruokkia myös maatilalla valmistetulla viljapohjaisella rehuseoksella, jonka on sisällettävä vähintään 70 prosenttia maissia, ohraa, vehnää tai ruisvehnää. Tasapainoisen ravintosisällön varmistamiseksi rehuseokseen lisätään valkuaista, vitamiineja ja kivennäisaineita. Porsaita ruokitaan kerta-annoksilla, ja niiden saatavilla on aina oltava riittävästi raikasta juomavettä. Kasvatuksen aikana porsaiden saatavilla on oltava karkearehua.

Lihotus aloitetaan 4–6 kuukauden iässä. Lihotettavien sikojen ruokavalio koostuu ruohosta ja muista paikallisessa luonnossa saatavilla olevista ravinnonlähteistä (mm. yrtit, puiden hedelmät, luonnonvaraiset hedelmät, juuret, mukulat, sienet, hyönteiset, madot, etanat, kuoret). Siat hankkivat ruokansa laiduntamalla ja tonkimalla. Lisäksi niitä ruokitaan päivittäin täydennysrehulla lihotuksen tehostamiseksi. Täydennysrehuna annettavan väkirehun on oltava vähintään 75 prosenttia viljaa, ja tasapainoisen ravintosisällön varmistamiseksi väkirehuun on lisätty valkuaista, vitamiineja ja kivennäisaineita (vähintään 12 prosenttia raakavalkuaista). Tällaisen rehun päiväannos voi olla enintään 2 prosenttia eläimen elopainosta tai poikkeuksellisesti enintään 3 prosenttia elopainosta, jos laiduntaminen ei ole mahdollista luonnonkatastrofien takia (esim. kuivuus, tulvat, raemyrskyt). Lihotussikojen saatavilla on lisäksi oltava karkearehua: tuoretta sinimailasta ja sinimailasheinää, apilan ja ruohon sekoituksia, siilossa varastoitavaa kuivaa heinää, kurpitsaa, nauriita, kaaleja, perunoita, nokkosia, hedelmiä ja vihanneksia, vehnäleseitä ja puristeleikettä.

Kaiken rehun on oltava peräisin maantieteelliseltä tuotantoalueelta, lukuun ottamatta rehua, jota paikallisten rajoitteiden vuoksi ei voida tuottaa riittäviä määriä (valkuais-, kivennäisaine- ja vitamiinilisät) tai joiden paikallinen hankkiminen ei ole mahdollista luonnonkatastrofien takia. Jos luonnonkatastrofit (esim. kuivuus, tulvat tai raemyrskyt) estävät tarvittavan rehun tuotannon yksilöidyllä alueelle, samantyyppistä rehua voidaan poikkeuksellista hankkia muilta alueilta. Omistajan on toimitettava tästä kirjalliset todisteet. Rehua, joka on peräisin 4 kohdassa määritellyn maantieteellisen alueen ulkopuolelta, saa vuosittain olla enintään 50 prosenttia kuiva-aineen määrästä.

3.4.   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Kaikkien Meso turopoljske svinje -sianlihan tuotantovaiheiden, mukaan lukien porsiminen sekä sikojen kasvatus, lihotus ja teurastus, on tapahduttava 4 kohdassa yksilöidyllä maantieteellisellä alueella.

Jalostukseen voidaan poikkeustapauksissa käyttää myös yksilöidyn alueen ulkopuolelta tulevia eläimiä, jos tähän on perustellut jalostukselliset syyt (esim. geeniperimän uudistaminen).

Kaikkien Meso turopoljske svinje -sianlihan tuotantoketjuun kuuluvien rekisteröityjen tai hyväksyttyjen laitosten (maatilat ja teurastamot) on sijaittava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella.

3.5.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

Meso turopoljske svinje -sianliha voidaan myydä jäähdytettynä (tuoreena) tai pakastettuna, kokonaisina paloina tai viipaloituna ja irtotavarana tai pakattuna.

3.6.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Kun tuote saatetaan markkinoille puoliruhoina ja ruhonosina, tuotteen etiketissä on lakisääteisten tietojen lisäksi oltava alkuperänimitys ”Meso turopoljske svinje” sekä alkuperämerkinnän yhteinen tunnus. Tämä koskee myös kaikkia vähittäismyyntipakkauksia.

Yhteinen tunnus:

Oikeus yhteisen tunnuksen käyttöön myönnetään yhtäläisin edellytyksin kaikille alkuperämerkinnän ”Meso turopoljske svinje” käyttäjille, jotka saattavat markkinoille tuote-eritelmän mukaisia tuotteita.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Meso turopoljske svinje -sianlihan tuotantoalue käsittää Manner-Kroatian, johon kuuluu 13 maakuntaa ja Zagrebin kaupunki. Tuotantoalue sijaitsee yksinomaan niiden kaupunkien ja kuntien hallinnollisten rajojen sisällä, jotka kuuluvat seuraaviin maakuntiin: Zagreb, Sisak-Moslavina, Varaždin, Vukovar-Syrmia, Osijek-Baranja, Brod-Posavina, Požega-Slavonia, Virovitica-Podravina, Bjelovar-Bilogora, Koprivnica-Križevci, Međimurje, Krapina-Zagorje, Karlovac ja Zagrebin kaupunki.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Maantieteellisen alueen erityisyys

Turopolje-sikarotu on peräisin Turopoljen alueelta. Pinnanmuodoiltaan ja maantieteeltään alue on tulvatasankoa, jota ympäröivät pohjoisessa Savajokea reunustavat Posavinan soiset alangot ja etelässä Vukomeričke goricen matala ja pyöreähuippuinen vuorijono. Turopoljen tasankoa halkovat Odrajoki ja sen sivujoet, jotka säännöllisesti tulvivat ja täyttävät alueen painanteet, kun vedenpinta nousee korkealle keväisin ja syksyisin. Tätä edesauttaa alueen vettä läpäisemätön maaperä, joka on raskasta mineraalimaata ja soistuvaa savimaata.

Alueen merkittävimmät kasviyhdyskunnat ovat metsätammi (Quercus robur) ja soisilla niityillä kasvava nurmilauha (Deschampsia cespitosa).

Kuten suurimmassa osassa Manner-Kroatiaa, alueen ilmasto on kohtalaisen lämmin sekä kostea. Vuoden keskilämpötila on 10,2 celsiusastetta, vuotuinen sademäärä 893 millimetriä ja keskimääräinen suhteellinen kosteus 78,6 prosenttia. Huhtikuusta syyskuuhun kestävällä kasvukaudella ilman keskilämpötila on 16,7 celsiusastetta. Metsäkasvillisuuden kannalta on tärkeää, että sademäärä jakautuu tasaisesti koko vuodelle ja että yli 50 prosenttia sateista ajoittuu kasvukaudelle. Sademäärät ovat pienimmillään talvella. Nämä ilmastoon ja pinnanmuotoihin liittyvät piirteet vaikuttavat merkittävästi jokivarsien tulvatasanteilla sijaitseviin laajoihin metsä- ja laidunalueisiin. Samanlaiset piirteet ovat ominaisia myös muille Manner-Kroatian alueille, joille Turopolje-sikojen kasvatus on levinnyt.

Metsäisyys (etenkin runsaat tammimetsät), lukuisat vesistöt sekä Turopoljen lauhkea ilmasto ovat jo pitkään tarjonneet suotuisat olosuhteet siankasvatuksen kehittymiselle. Turopolje-sikojen kasvatus on vuosisatojen ajan ollut tärkeä elinkeino alueella, ja paikalliset asukkaat ovat kautta aikojen olleet erinomaisia siankasvattajia. Siankasvatuksen pitkistä perinteistä alueella on säilynyt runsaasti kirjallista materiaalia, kuten erilaisia määräyksiä, päätöksiä ja asiakirjoja, joissa nimetään merkittäviä siankasvattajia, annetaan ehdot sikojen pitämiselle metsässä, säädetään lihotusmaksuista tai määrätään sikavarkauksiin sovellettavista rangaistuksista. Tällaista aineistoa on löydetty kuntarekistereistä, historiallisista asiakirjoista ja muista paikallisista kirjallisista lähteistä, ja varhaisimmat maininnat ovat jo vuodelta 1352.

Turopolje-sikojen kasvatus levisi 1800-luvun loppupuoliskolla ja 1900-luvun alkupuoliskolla Turopoljesta kohti Sisakia ja Draganićia ja myöhemmin osaan Slavoniaa ja Podravinaa aina Unkarin rajalle asti. Tämä teki Turopoljesta Kroatian laajimmin levinneen sikarodun. Esimerkiksi vuonna 1921 Turopolje-sikoja oli 85 000, joista osa oli tarkoitettu vientiin.

Kun siankasvatuksessa siirryttiin 1900-luvun puolivälissä laajaperäisestä maataloudesta tehotalouteen, Turopolje-sikarotu menetti taloudellisen merkityksensä ja oli vaarassa hävitä kokonaan. Kasvatusta alettiin elvyttää vuonna 1996, kun rotu otettiin mukaan lajien uudelleenelvytystä ja paikalla tapahtuvaa suojelua koskevaan valtion ohjelmaan.

Nykyään kotoperäisiä Turopolje-sikoja näkee harvoin, sillä niiden tuotannolliset ominaisuudet eivät yllä muiden sikarotujen tasolle. Turopolje-sikojen kasvatus rajoittuu lähes yksinomaan 4 kohdassa yksilöidylle maantieteelliselle alueelle, jossa sikoja edelleen kasvatetaan perinteisin, entisaikaisin menetelmin. Vähäisiä tuotantopanoksia vaativassa paikallisessa kasvatusmenetelmässä Turopolje-siat kasvatetaan ulkosalla tulvatasanteiden metsien ja soisten niittyjen muodostamassa ekosysteemissä. Näin kasvatetut siat kasvavat hitaasti, pääsevät liikkumaan vapaasti sekä syövät ruohoa ja muita luonnossa saatavilla olevia ravinnonlähteitä (mm. yrtit, tammenterhot ja muut puiden hedelmät, luonnonvaraiset hedelmät, juuret, mukulat, sienet, hyönteiset, madot, etanat, kuoret). Siat hankkivat ruokansa itsenäisesti laiduntamalla ja tonkimalla. Lisäksi niiden ruokavaliota täydennetään vähimmäismäärällä väkirehua.

Tämä vähäisiä tuotantopanoksia vaativa kasvatusmenetelmä on ominainen 4 kohdassa yksilöidylle maantieteelliselle alueelle, jossa sitä on käytetty Turopolje-sikojen ulkokasvatukseen vuosisatojen ajan. Maantieteellisen alueen ulkopuolella siankasvatus on tehostetumpaa, rehuseoksen osuus ruokavaliosta on suurempi, liikkuminen on vähäistä eikä luontaisia ravinnonlähteitä käytetä. Tämä vaikuttaa haitallisesti Turopolje-sikojen lihan ominaisuuksiin, erityisesti lihan väriin ja rakenteeseen sekä lihan makuun ja aromiin.

Tuotteen erityisyys

Turopolje-sian arvellaan syntyneen varhaisella keskiajalla, kun paikallinen kesysika risteytettiin Šiška-rotuisen sian kanssa. Näistä ensin mainittu oli alun perin jalostettu Välimeren alueella elävästä Sus scrofa mediterraneus -villisiasta. Jälkimmäinen taas polveutui suoraan keskieurooppalaisesta Sus scrofa ferus -villisiasta, ja vastikään alueelle saapuneet slaavilaiset heimot olivat tuoneet sen mukanaan. Risteytyksen tuloksena saatiin sikarotu, joka oli sopeutumiskykyinen sekä sään- ja taudinkestävä. Se myös sopi erittäin hyvin Turopoljen ekosysteemiin. Jalostustyö tapahtui paikallisesti, ilman merkittäviä ulkoisia vaikutteita. Tästä syystä Turopolje-rodun geneettinen perimä poikkeaa nykyään merkittävästi niin lähellä kuin kauempana kehitetyistä sikaroduista.

Turopolje-rotuiset lihotussiat kasvavat tavallista hitaammin, ja niillä on lyhyempi ruho, jossa on suhteessa vähemmän lihaa kuin muilla sikaroduilla. Liha on kuitenkin huomattavasti rasvapitoisempaa, ja rasvaa kertyy erityisesti nahan alle ja lihasten väliin. (Karolyi ym. 2019. Turopolje Pig. Teoksessa European Local Pig Breeds – Diversity and Performance. A study of project TREASURE (M. Čandek-Potokar & R. Nieto Linan (toim.), IntechOpen, s. 271–274).

Koska siat teurastetaan vanhempina ja ulkona olo saa ne liikkumaan enemmän, niiden liha on tummempaa ja punaisempaa, lihaskudos on tiiviimpää ja pintaeritettä on vähemmän tavanomaisesti tuotettuun sianlihaan verrattuna. Lihassa ei esiinny ns. PSE-lihan ominaisuuksia (vaaleus, pehmeys ja vetisyys), joita usein tavataan stressiherkillä genotyypeillä. Turopolje-sioilla ei ole tavattu PSE-lihaa aiheuttavia geenimutaatioita. Tämän vahvistavat tieteelliset tutkimukset, joiden mukaan M. longissimus dorsi -lihaksesta mitattu lihan pH-arvo noudattaa normaalilaatuiselle sianlihalle määriteltyjä raja-arvoja (pH1 > 6,0 ja pH2 5,5–6,1). Lihan väri vastaa väriarvoja CIE L* < 50 ja CIE a* > 15.

Turopolje-sikojen liha on aina ollut erityisen arvostettua, ja usein sitä pidetään muiden sikarotujen lihaa parempana. Ritzoffy (1931) katsoo, että Turopolje-sianlihan korkeampi laatu, ohuemmat lihassolut sekä lihalle ominainen väri ja maku ovat seurausta Välimeren alueen geenien käytöstä jalostuksessa. Viimeaikaset tutkimustulokset vahvistavat, että Turopolje-sikojen lihassolut ovat ohuempia (= läpileikkaukseltaan pienempiä) kuin lihateollisuudessa käytetyillä risteytetyillä sioilla (Đikić ym. 2010. Biological characteristics of Turopolje pig breed as factors in renewing and preservation of population. Stočarstvo 64 (2–4), s. 86).

Turopolje-siat ovat edelleen julkisen mielenkiinnon kohteena, mistä kertovat lukuisat maininnat painetuissa ja sähköisissä tiedotusvälineissä. Kuluttajien mieltymyksiä kartoittaneen kyselytutkimuksen mukaan Turopolje-siat olivat tuttuja suurimmalle osalle kroatialaisista kuluttajista (89,5 prosenttia vastaajista), ja niiden lihaa ja niistä valmistettuja tuotteita pidettiin laadukkaina. Melkein puolet kaikista vastaajista (47 prosenttia) ja enemmistö paikallisista vastaajista (55–57 prosenttia) piti Turopolje-sikojen lihaa ja niistä valmistettuja tuotteita parempina kuin nykyaikaisten sikarotujen lihaa ja niistä valmistettuja tuotteita (Liite 5.4, Cerjak 2019. Znanje i preferencije potrošača prema turopoljskoj svinji i proizvodima od turopoljske svinje [Turopolje-sikojen ja niistä valmistettujen tuotteiden tunnettuus kuluttajien keskuudessa sekä kuluttajien mieltymykset]. Zagrebin yliopiston maataloustieteellinen tiedekunta, s. 1–40).

Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen ja tuotteen

Tuotteen ”Meso turopoljske svinje” suojelu perustuu lihan erityislaatuun, joka johtuu tuotantoeläinten geeniperimästä, sikojen pito- ja ruokintatavasta sekä sikojen teurastusiästä.

Pokupljen ja Posavinan alankojen metsäekosysteemien maantiede, pinnanmuodot sekä ilmasto- ja bioottiset tekijät loivat suotuisat olosuhteet siankasvatuksen varhaiselle kehittymiselle Turopoljen alueella, jonka asukkaat ovat kautta aikojen olleet erinomaisia siankasvattajia. Turopolje on yksi Euroopan vanhimmista sikaroduista, ja sen jalostus tapahtui pitkän ajan kuluessa ilman merkittäviä ulkoisia vaikutteita. Tänä aikana genotyypin ja ympäristön jatkuva vuorovaikutus saivat rodun sopeutumaan alueelle ja hyödyntämään tarjolla olevia luonnonvaroja. Turopolje-siat ovat aina kyenneet selviämään ulkona, sillä ne kestävät hyvin sääolosuhteita ja tauteja, eivät tarvitse paljoa ja pystyvät löytämään ruokansa itse. Ne viettävätkin suuren osan vuodesta metsässä laiduntaen. Ulkona sikojen pääasiallisia energianlähteitä ovat ruoho ja tammenterhot, ja tarvitsemansa valkuaispitoisen ravinnon siat saavat tonkimalla. Kasvatusmenetelmä vaatii vain vähän tuotantopanoksia (ruoka ja pitopaikka) ja hyödyntää täysipainoisesti luonnon tarjoamia resursseja. Sitä käytetään Turopolje-sikojen kasvatuksessa vielä tänäkin päivänä.

Turopolje-sian kasvuominaisuuksiin ovat vaikuttaneet kasvatusmenetelmä (siat laiduntavat vapaasti metsissä ja laitumilla ja käyttävät ruoakseen luonnossa saatavilla olevia ravinnonlähteitä), rodun luontaiset ominaisuudet (mm. vantteruus, hidas painonnousu ja kyky kompensatoriseen kasvuun ja rasvan kerryttämiseen), sekä se, että rodun jalostus ei ole ollut intensiivistä eikä siihen ole liittynyt merkittävää risteyttämistä. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat suoraan kudosten kehittymiseen ja Meso turopoljske svinje -sianlihan erityispiirteisiin. Koska siat oleskelevat ulkona ja käyttävät lihaksiaan enemmän, lihaksiin kertyy enemmän pigmenttiä ja lihasta tulee tummempaa ja punaisempaa. Tähän vaikuttaa myös se, että lihotussiat teurastetaan tavanomaista vanhempina. Turopolje-sikojen liha ja pekoni myös säilyttävät värinsä paremmin, sillä monipuolisempi ruokavalio ja siitä saatavat luontaiset antioksidantit ja muut aineet auttavat kudosten stabiloinnissa. Lihassolujen pienempi poikkileikkaus tekee lihasta hienojakoisempaa. Lisäksi liha on tiivistä eikä pinnalle muodostu eritettä. Kun syksyllä kasvatuksen loppuvaiheessa siirrytään runsasenergiseen ruokavalioon, kompensatorinen kasvu kevään ja kesän hitaamman kasvun jälkeen johtaa nopeaan rasvakudoksen kehittymiseen Turopoljen kaltaisilla roduilla, joilla lihasten kasvupotentiaali on pieni. Tästä syystä Turopolje-sikojen liha on luontaisesti rasvapitoisempaa, ja rasvaa kertyy erityisesti nahan alle ja lihasten väliin. Kypsennetty liha onkin rakenteeltaan kimmoisaa ja mehukasta, maku on runsas ja lihassa on aistittavissa sulaneen rasvan erityinen aromi.

Ulkokasvatuksen ja lihan laadun vuoksi valtaosa nykykuluttajista ja etenkin paikallisista kuluttajista pitää Turopolje-sikojen lihaa tavanomaista sianlihaa parempana ja suuremman markkina-arvon omaavana.

Eritelmän julkaisutiedot

https://poljoprivreda.gov.hr/UserDocsImages/dokumenti/hrana/proizvodi_u_postupku_zastite-zoi-zozp-zts/Specifikacija_Meso_turopoljske%20svinje.pdf

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.