Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto asiasta ”Ehdotus – Neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista”

(COM(2019) 151 final)

(2019/C 282/06)

Esittelijä: Ana BONTEA

Lausuntopyyntö	Euroopan unionin neuvosto, 12/3/2019
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 2 kohta
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	5/6/2019
Hyväksyminen täysistunnossa	20/6/2019
Täysistunnon nro	544
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	211/3/10

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK viittaa jälleen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista jo aiemmin antamiinsa päätelmiin ja suosituksiin, jotta ne käytettäisiin hyödyksi (1).

1.2

ETSK on ilahtunut EU:n ja jäsenvaltioiden toimista, joiden johdosta työllisyyden alalla on saavutettu edistystä, ja suosittaa niiden jatkamista ja kehittämistä, jotta saadaan edistettyä taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä ja varmistettua, että työvoima on ammattitaitoista, koulutettua ja siis paremmin valmistautunutta etenkin teknologiseen kehitykseen, että työmarkkinat kykenevät reagoimaan nopeasti talouden muutoksiin, että täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä koskevat tavoitteet saavutetaan, että kehityserot pienenevät ja että yhtäläisten mahdollisuuksien takaamisessa kaikille, sosiaalisessa osallisuudessa ja köyhyyden torjunnassa edistytään. Näin voidaan poistaa alueiden väliset elin- ja työolojen erot sekä tehostaa työmarkkinoiden toimintaa ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua.

1.3

ETSK toistaa, että työmarkkinoita ja sosiaalisia oikeuksia sääntelevää politiikkaa laadittaessa tulee yhdistää sopusointuisesti kilpailukyvyn, tuottavuuden sekä sosiaalisen kestävyyden ja työntekijöiden oikeuksien ulottuvuudet, jotka liittyvät toisiinsa. Kaikissa EU:n, valtakunnallisten ja paikallisten elinten toteuttamissa toimintapolitiikoissa olisi löydettävä asianmukainen tasapaino taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden välillä.

1.4

On toteutettava politiikkoja ja rakenneuudistuksia, joilla helpotetaan laadukkaiden työpaikkojen luomista ja edistetään vastuullista yrittäjyyttä sekä pk-yritysten ja yhteiskunnallisten yritysten kehitystä.

1.5

ETSK korostaa, että on tärkeää varmistaa osallistava, tasa-arvoinen ja korkealaatuinen tekninen, ammatillinen ja korkea-asteen koulutus, korkeakoulutus mukaan lukien, taata tarvittavan osaamisen ja tietojen korkea taso työllisyyttä, ihmisarvoisia työpaikkoja ja yrittäjyyttä varten sekä edistää kaikkien kansalaisten elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia.

1.6

Toimiva työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on olennaisen tärkeää uudistusten suunnittelun ja täytäntöönpanon mutta myös niiden seurannan parantamiseksi (2).

1.7

ETSK pitäytyy suosituksissaan siitä, että erojen poistamiseen tähtääviä toimia tulee jatkaa, sillä ylöspäin tapahtuva lähentyminen on läpikäyvä periaate, joka on otettava huomioon kaikessa EU:n politiikassa ja nivottava osaksi sitä.

1.8

ETSK toistaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista esittämänsä päätelmät ja suositukset (3).

2.   Yleistä

2.1

Ehdotuksessa neuvoston päätökseksi esitetään, että päätöksen (EU) 2018/1215 (4) liitteessä vahvistetut jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan neljä suuntaviivaa pidetään voimassa myös vuonna 2019.

2.2

ETSK on esittänyt jo aiemmissa lausunnoissaan (5) päätelmiä ja suosituksia jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista ja haluaa viitata niihin myös käsillä olevassa lausunnossa, jotta ne käytettäisiin hyödyksi.

2.3

ETSK on ilahtunut EU:n ja jäsenvaltioiden toimista, joiden johdosta edistystä on saavutettu (6), ja suosittaa niiden jatkamista ja kehittämistä kiinnittäen huomiota työllisyyden laadun jatkuvaan parantamiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen. (Työmarkkinoilla on nimittäin edelleen jäsenvaltioiden, alueiden ja väestöryhmien välisiä eroja, eikä kasvu hyödytä kaikkia maita, alueita ja kansalaisia samassa määrin, sillä joissakin jäsenvaltioissa tilanne on yhä se, että työttömyysaste on korkea, kotitalouksien reaalitulot ovat pienemmät kuin ennen kriisiä ja köyhyyttä on paljon.)

2.4

Jäsenvaltioiden ja unionin tulee pyrkiä yhteisymmärryksessä työmarkkinaosapuolten kanssa siihen, että viimeistään vuonna 2020 laaditaan uusi yhteensovitettu työllisyysstrategia, jonka avulla varmistetaan erityisesti, että taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä saadaan edistettyä, että työvoima on ammattitaitoista, koulutettua ja siis paremmin valmistautunutta etenkin teknologiseen kehitykseen, että työmarkkinat kykenevät reagoimaan nopeasti talouden muutoksiin, että täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä koskevat tavoitteet saavutetaan, että kehityserot pienenevät ja että työmarkkinoiden toiminta ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu tehostuvat.

3.   Erityistä

3.1   Työvoiman kysynnän ja investointien lisääminen

3.1.1

”Kuten vuoden 2019 maaraporteissa todettiin, kaikissa jäsenvaltioissa oli esteitä investoinneille eri politiikan aloilla.””Esimerkkejä näistä ovat sääntely- ja hallintorasitteiden runsaus, sääntelykehyksen ennustettavuuden puute, oikeuslaitoksen tehottomuus ja tehoton julkishallinto” (7) (uudistukset ja investoinnit edellyttävät riittäviä hallinnollisia ja teknisiä valmiuksia, jotta jäsenvaltiot voivat saavuttaa odotetut tulokset), monimutkaiset ja pitkälliset hyväksymismenettelyt sekä osaamisvaje, joka johtuu puutteista koulutusjärjestelmissä. Osaamisvaje mainitaan monissa maaraporteissa investointeja jarruttavana tai viivästyttävänä tekijänä. Rahoitusjärjestelmän puutteiden korjaamiseen liittyvistä viimeaikaisista toimista ja edistyksestä (8) huolimatta on myös aiheellista mainita varsinkin pk-yrityksiä edelleen vaivaavat ongelmat investointirahoituksen saannissa (9). Kaikilla näillä haavoittuvuuksilla on merkittäviä rajatylittäviä vaikutuksia, ja tilanne vaatii asianmukaisia EU- ja jäsenvaltiotason toimia, jotta unioni ja sen jäsenvaltiot saavuttavat jälleen investointiensa kriisiä edeltäneen tason ja jotta Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut yritysten tutkimus- ja kehitystyötä ja niiden henkilöstön koulutusta koskevat tavoitteet saavutetaan.

3.1.2

Investointipolitiikat olisi kohdennettava nykyistä tarkemmin, ja niiden rinnalla tulee toteuttaa tarkoin suunniteltuja rakenneuudistuksia, joilla helpotetaan laadukkaiden työpaikkojen luomista, edistetään vastuullista yrittäjyyttä ja aitoa itsenäistä ammatinharjoittamista sekä tuetaan pk-yritysten ja yhteiskunnallisten yritysten perustamista ja kasvua.

3.1.3

Olisi laadittava osallistava, johdonmukainen ja pk-yrityksille suotuisa laaja-alainen EU-tason politiikka ja siirryttävä ”pienet ensin” -periaatteesta (Think Small First) Act Small First -lähestymistapaan eli siihen, että pienet ovat etusijalla myös käytännössä. ETSK viittaa tässäkin yhteydessä aiempiin suosituksiinsa (10) muun muassa sellaisen indikaattorin luomisesta, jonka avulla voidaan mitata yrittäjyyden edellytyksiä.

3.1.4

Väestönkehityksen vuoksi tuottavuuden lisääminen on perustavan tärkeää pyrittäessä varmistamaan kestävä talouskasvu tulevaisuudessa kaikissa jäsenvaltioissa. Poliittisten päättäjien ja työmarkkinaosapuolten keskeisenä haasteena on edistää tuottavuuden kasvua Euroopassa (11) huolehtimalla siitä, että investointeja kohdennetaan entistä enemmän fyysiseen ja inhimilliseen pääomaan sekä teknologian kehityksen hyödyntämiseen teollisuudessa ja palvelualoilla ja että lisätään tuotannollisia investointeja, jotka suuntautuvat innovointiin, tutkimukseen ja kehittämiseen, kasvua edistäviin hankkeisiin sekä fyysiseen ja sosiaaliseen infrastruktuuriin, kuten tietoliikenne- ja viestintäverkkoihin ja terveydenhuoltojärjestelmiin. On pyrittävä investoimaan lisää laadukkaiden työpaikkojen luomiseen sekä epävarmojen työsuhteiden torjumiseen, sillä myös ne jarruttavat tuottavuutta.

3.2   Työhön pääsyn sekä taitojen ja osaamisen hankkimismahdollisuuksien parantaminen (12)

3.2.1

Yksi suurimmista huolenaiheista vuonna 2019 on sen vahvistuminen, etteivät rakenteellinen osaaminen ja työmarkkinoiden vaatimukset vastaa toisiaan. Eurooppalaisilla yrityksillä on nimittäin yhä enemmän rekrytointivaikeuksia, mikä johtuu EU:ssa vallitsevasta tarvittavien taitojen puutteesta. Se puolestaan lisää entisestään tuotantokapasiteettiin kohdistuvaa painetta. Osaamisvaje vaivaa korkean työllisyysasteen maiden lisäksi myös maita, joissa on paljon työttömiä, ja aivan erityisesti esimerkiksi sellaisia aloja kuin rakentaminen, tieto- ja viestintätekniset palvelut, tekninen suunnittelu ja rahoituspalvelut (13). Tilanteen korjaamiseksi on ryhdyttävä nykyistä tehokkaampiin toimenpiteisiin: useimmissa maissa tarvitaan ensisijaisesti koulutusjärjestelmien uudistamista ja lisäksi korkeakoulutuksessa tulee edistää tuloksiin perustuvaa lähestymistapaa.

3.2.2

Painopisteinä ovat oikeudenmukaisten ja yhtäläisten mahdollisuuksien takaaminen sekä sen varmistaminen, että kaikilla on tasavertainen pääsy laadukkaaseen koulutukseen ja korkealle tiedon ja osaamisen tasolle ja että oppimistulokset jakautuvat tasapuolisesti.

3.2.3

Kun otetaan huomioon maahanmuuttajien ja pakolaisten kotouttamiseen liittyvät vaikeudet, äärioikeistolainen liikehdintä ja populistisen nationalismin ilmentymät, oppilaitoksille ja opettajille olisi annettava tarvittavaa tukea, tilaa ja välineitä, jotta demokratian, aktiivisen kansalaisuuden, kriittisen ajattelun, suvaitsevaisuuden ja rauhan arvot voidaan iskostaa osaksi opetusta.

3.2.4

Toimiva harjoittelu- ja opiskelujaksojen yhdistelemiseen perustuva ammatillinen koulutus on omiaan edistämään nuorten työllistymistä.

3.2.5

Jotta päästäisiin sellaiseen tilanteeseen, että kaikki opettajat, oppilaat ja kansalaiset, myös syrjäytyneiden alueiden asukkaat, ovat täysin digilukutaitoisia, on varmistettava, että käytettävissä on riittävästi julkista rahoitusta ja kehittyneet laitteet ja että tekninen henkilöstö on ammattitaitoista.

3.2.6

Osaamisvajeen poistaminen on moniulotteinen tehtävä, jonka täyttäminen edellyttää mittavia ponnisteluja. Luovuutta, yrittäjyyttä ja koulutukseen liittyvää liikkuvuutta sekä elinikäistä oppimista ja yritysten ja koulutuksen tarjoajien välisten yhteyksien tiivistämistä on edistettävä kaikilla tasoilla. Myös työmarkkinaosapuolilla on tässä yhteydessä merkittävä rooli.

3.2.7

Laadukkaan yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen lisäksi vammaisille ja muille heikommassa asemassa oleville ryhmille on tarjottava kohdistettuja toimia ja tukea heidän työmarkkinoille pääsynsä parantamiseksi.

3.3   Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuuden parantaminen jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla (14)

3.3.1

Hyvin toimiva työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on oleellisen tärkeää edellä mainittujen ylöspäin tapahtuvan sosiaalisen lähentymisen, laadukkaaseen työhön pääsyn sekä taitojen ja osaamisen hankkimismahdollisuuksien tavoitteiden saavuttamiseksi sekä näihin tavoitteisiin liittyvien uudistusten suunnittelun ja täytäntöönpanon parantamiseksi, jotta ne koettaisiin entistä enemmän omaksi asiaksi.

3.3.2

Työmarkkinaosapuolten tulee voida osallistua talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon merkityksellisellä tavalla ja oikealla hetkellä läpi koko prosessin, jotta sitoutuminen toimintapolitiikkoihin paranee, sillä näin niitä on helpompi toteuttaa onnistuneesti siten, että työntekijöiden ja työnantajien edut sovitetaan yhteen. Työmarkkinaosapuolten yhteistyö on omiaan edistämään talous-, työllisyys- ja sosiaalisen osallisuuden politiikkojen onnistumista, kestäväpohjaisuutta ja osallistavuutta.

3.3.3

Työmarkkinaosapuolet pystyvät löytämään innovatiivisia ratkaisuja, joiden avulla voidaan vastata yhteiskunnan, työmarkkinoiden ja väestörakenteen muutoksiin, digitalisaatiokehitykseen ja globalisaation vaikutuksiin. Sekä kansallisen että eurooppalaisen lainsäädäntökehyksen olisi taattava edellytykset yrityksissä, eri aloilla ja jäsenvaltioiden tasolla tapahtuvaan innovointiin työmarkkinaosapuolten kehityksen vauhdittamiseksi. Euroopan sosiaalirahastolla (ESR) on tärkeä tehtävä tuettaessa työmarkkinaosapuolten valmiuksien kehittämistä, mistä on osoituksena työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun uudesta alusta vuonna 2016 annettu neljän osapuolen kokouksen julkilausuma (15). ETSK kannustaakin komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että työmarkkinaosapuolten esittämistä suosituksista otetaan vaari.

3.3.4

Työmarkkinaosapuolten osallistuminen EU-ohjausjaksoon edellyttää myös lisätukea valmiuksien kehittämiseen, jotta nämä tahot voivat antaa panoksensa prosessin eri vaiheissa, myös uudistusten täytäntöönpanovaiheessa. Eräissä maissa tarvitaan työmarkkinaosapuolten valmiuksien kehittämistä myös sitä ajatellen, että EU-tason työmarkkinavuoropuhelun tulokset saataisiin siirrettyä kansalliselle tasolle.

3.3.5

Kuten vuoden 2019 maaraporteissa korostuu, siinä missä eräiden jäsenvaltioiden kehitys on ollut myönteistä, toisissa jäsenvaltioissa on otettu takapakkia. Työmarkkinaosapuolten kansallisen tason osallistuminen on joissakin jäsenvaltioissa käytännössä vähentynyt. Niiden kuulemisen olisi oltava pakollista.

3.3.6

Työmarkkinavuoropuhelulla pitäisi olla merkittävämpi sija uudistusten suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja seurannassa. Työmarkkinaosapuolten väliset sopimukset, joissa määritellään työmarkkinoiden parantamiseen liittyvät kiireelliset haasteet ja poliittiset tekijät, olisi otettava huomioon samalla tavoin kuin maaraportit ja sosiaali-indikaattoreiden tulostaulu.

3.4   Yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen sekä köyhyyden torjuminen (16)

3.4.1

ETSK toistaa, että työmarkkinoita ja sosiaalisia oikeuksia sääntelevää politiikkaa laadittaessa tulee yhdistää sopusointuisesti kilpailukyvyn, tuottavuuden sekä sosiaalisen kestävyyden ja työntekijöiden oikeuksien ulottuvuudet, jotka liittyvät toisiinsa. Kaikkien toimijoiden on sitouduttava edistämään osallistavaa kasvua ja saamaan samalla aikaan yrityksille suotuisat olosuhteet, jotta ne voivat luoda enemmän ja parempia työpaikkoja. Ainoa tapa tehdä yhteiskunnista tasa-arvoisempia on luoda osallistavampaa ja kestävämpää kasvua ja työllisyyttä, jotta ihmisille voidaan taata säälliset työolot, riittävät palkat ja eläkkeet sekä mahdollisuus käyttää oikeuksiaan.

3.4.2

Tilanne on parantunut kaikkialla Euroopassa, mutta jäsenvaltioiden, alueiden ja työmarkkinoiden eri ryhmien välillä on edelleen eroja. Kasvu ei hyödytä kaikkia maita, alueita ja kansalaisia samalla tavalla, ja joissakin jäsenvaltioissa tilanne on yhä se, että työttömyysaste on korkea, kotitalouksien reaalitulot ovat pienemmät kuin ennen kriisiä ja köyhyyttä on paljon. Alueelliset erot ovat säilyneet suurina, ja ne kasvavat joissakin jäsenvaltioissa.

3.4.3

Maakohtaisilla suosituksilla (17) voi olla keskeinen rooli työllisyyspolitiikan suuntaviivojen ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tehon parantamisen kannalta. Niiden yhteydessä onkin oiva tilaisuus muokata kansalliset politiikat johdonmukaisiksi suuntaviivojen ja pilarin periaatteiden kanssa yhteisten tulosten saavuttamiseksi. Niissä olisi pyrittävä eroavuuksien vähentämiseen sekä siihen, että resursseja lisätään ja ohjataan tähän tarkoitukseen.

3.4.4

Joissakin jäsenvaltioissa työttömyysaste ei ole täysin korjautunut entiselle tasolle ja on yhä yli 10 prosenttia. Nuorten tilanne on useissa maissa edelleen tukala: suuri osa nuorista ei ole työelämässä eikä koulutuksessa, minkä vuoksi heidän työllistettävyytensä nyt ja tulevaisuudessa herättää huolta (18). Toisissa maissa taas on kasvava työvoimapula, joka muodostaa pullonkaulan tulevalle kasvulle.

3.4.5

Vaikka naisten työllisyysasteet ovat nousseet, sukupuolten välillä on edelleen työllisyyseroja, jotka johtavat palkkaeroihin (19). Vähän koulutetuilla ja erityisesti maahanmuuttajataustaisilla on vaikeuksia löytää työtä (20). Myös vammaiset henkilöt ovat edelleen epäedullisessa asemassa (21). Lisäksi monissa jäsenvaltioissa on suuria alueellisia eroja työmarkkinaosallistumisessa. Väestörakenteen muutokset ja teknologinen kehitys muuttavat Euroopan työmarkkinoita. Nämä ongelmat on ratkaistava lainsäädännöllisten ja hallinnollisten toimenpiteiden sekä asianomaisten toimielinten ja työmarkkinaosapuolten yhteistyön avulla.

3.5   Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari

3.5.1

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari on olennaisen tärkeä sen kannalta, että Euroopassa voidaan parantaa työ- ja palkkaehtoja ja sosiaalisen suojelun järjestelmiä, varmistaa työ- ja yksityiselämän tasapaino, parantaa sosiaalinormeja ja EU:n jäsenvaltioiden lähentymistä – myös keskitettyä sopimista ja sosiaalipalvelujen saatavuutta. ETSK viittaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin osalta päätelmiin ja suosituksiin, jotka se on esittänyt aiemmissa lausunnoissaan (22).

3.5.2

Vuoden 2019 maaraporteissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten jäsenvaltiot suoriutuvat Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin eri osa-alueilla. Pilarin täytäntöönpano antaa suuntaa osallistavan, oikeudenmukaisen ja kestävän kasvun saavuttamiselle.

3.5.3

Työmarkkinoiden tulevaisuuden pitäisi olla keskeinen aihe sosiaalisten oikeuksien pilarista keskusteltaessa. Keskusteluissa olisi käsiteltävä työmarkkinoilla meneillään olevaa suurta murrosta, ja olisi laadittava johdonmukainen eurooppalainen työllisyysstrategia, joka kattaa seuraavat aiheet: — investoinnit ja innovointi — työllisyys ja laadukkaiden työpaikkojen luominen — oikeudenmukaiset työolot ja -ehdot kaikille — oikeudenmukaiset ja joustavat siirtymät, joita tuetaan aktiivisilla työmarkkinatoimenpiteillä — kaikkien sidosryhmien ja erityisesti työmarkkinaosapuolten osallistuminen.

3.5.4

Kaikkien sidosryhmien on pyrittävä yhdessä varmistamaan, että työelämä on tulevaisuudessa oikeudenmukainen ja osallistava, tarjoaa työllistymismahdollisuuksia kaikille ja edistää sosiaalista kehitystä. Lisäksi tavoitteena tulee olla ammattitaitoinen ja motivoitunut työvoima, joka saa säällistä palkkaa ja jolle on tarjolla laadukkaita työpaikkoja.

3.5.5

Tällaista edistystä varten on annettava rahoitusta, sillä sosiaalisten oikeuksien pilaria ei voida panna jäsenvaltioissa tehokkaasti täytäntöön ilman riittäviä taloudellisia resursseja, jotka voidaan investoida sellaisiin sosiaalipolitiikkoihin, joiden puitteissa oikeudet ja periaatteet toteutetaan käytännössä nimenomaisten politiikka-aloitteiden kautta. Tässä tulee hyödyntää esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan strategisten investointien rahaston kaltaisia mekanismeja.

3.6   Euroopan unionin rahastot (23)

3.6.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ESR+-rahastoa koskevassa asetusehdotuksessa ilmaistuun aikomukseen vahvistaa ESR:n ja EU-ohjausjakson – erityisesti maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon – välistä yhteyttä.

3.6.2

Joissakin jäsenvaltioissa EU:n varat muodostavat jopa ratkaisevan osan niiden julkisista investoinneista. EU:n varojen parempi kytkeminen EU-ohjausjakson analyyseihin ja suosituksiin parantaisi tuloksia ja lisäisi koheesiopolitiikan rahoituksen vaikutuksia.

3.6.3

Euroopan strategisten investointien rahastolla ja Euroopan rakenne- ja investointirahastoilla tulisi olla ratkaiseva rooli työpaikkojen ja talouskasvun luomisessa sekä alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä. Näitä varoja olisi kuitenkin käytettävä nykyistä tehokkaammin ja vaikuttavammin, ja sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoon liittyen etusijalle tulee asettaa pitkäjänteiset eurooppalaiset investoinnit laadukkaisiin sosiaalipalveluihin ja sosiaaliseen infrastruktuuriin. Tässä yhteydessä tulee hyödyntää myös Euroopan strategisten investointien rahastoa ja Euroopan investointipankin tarjoamia mahdollisuuksia.

3.7   Digitalisaatio

3.7.1

ETSK on analysoinut useissa lausunnoissaan digitalisaatioilmiötä ja sen vaikutuksia työn organisointiin ja työllisyyteen (24).

3.7.2

Neljäs teollinen vallankumous johtaa mittaviin muutoksiin mm. genetiikan, tekoälyn, robotiikan, nanoteknologian, 3D-tulostuksen ja bioteknologian alalla tapahtuvan kehityksen johdosta. Muutoksia on odotettavissa kulutus- ja tuotantotapoihin sekä työnteon muotoihin, ja niihin liittyy suuria haasteita, jotka edellyttävät yrityksiltä, viranomaisilta ja kansalaisilta ennakoivaa sopeutumista. Teknologisen vallankumouksen rinnalla tullaan tuntemaan yhä voimakkaampina näiden muutosten mukanaan tuomien erilaisten sosioekonomisten, geopoliittisten ja väestörakenteeseen liittyvien seikkojen vaikutukset, sillä ne ovat monitahoisia ja vahvistavat toisiaan. Koko teollisuuden sopeutuessa muutoksiin suurin osa työpaikoista muuttuu perin pohjin.

3.7.3

Osa työpaikoista on vaarassa kadota, ja toisten alojen työpaikat lisääntyvät vauhdilla. Olemassa olevissa työpaikoissa taas on hankittava tarvittavia lisätaitoja. Osaamisvajeeseen, massatyöttömyyteen ja kasvavaan eriarvoisuuteen on puututtava erityistoimenpitein. Tässä yhteydessä tarvitaan uudelleenkoulutusta ja ammattitaidon kehittämistä, ennakoivaa elinikäistä oppimista, kannustintoimia ja asianmukaista infrastruktuuria sekä monialaisia kumppanuuksia.

3.7.4

Kun digitaaliseen aikakauteen liittyviä työn luonteen ja työsuhteiden muutoksia ymmärretään paremmin, EU:n työllisyyspolitiikkaa pystytään todennäköisesti tehostamaan.

3.7.5

Etusijalle on asetettava elinikäinen oppiminen, uudelleenkoulutus ja ammattitaidon kehittäminen, jotta kaikilla olisi mahdollisuus löytää paikkansa huipputeknisessä globalisoituneessa työelämässä ja päästä – osin elimellisen tärkeiden – palvelujen ja tiedon äärelle.

3.7.6

Digitaaliaikakautena on olennaisen tärkeää taata kaikille riskiryhmiin kuuluville mahdollisuus verkkoon pääsyyn ja digitaitojen hankkimiseen ja tarjota heille mahdollisuus käyttää oikeuksiaan ja sosiaalipalveluja, etenkin jos on kyse perusoikeuksista ja -palveluista.

3.7.7

Digitaaliseen vallankumoukseen liittyvät sosiaaliset riskit ja uudenlainen eriarvoisuus voivat myös osittain johtua digitaalisesta syrjäytymisestä, sillä osalla väestöstä ei ole tiedon saannin ja palvelujen käytön – osa niistä oleellisen tärkeitä – edellytyksenä olevia tietoteknisiä taitoja ja perustietämystä.

---

(1)  EUVL C 237, 6.7.2018, s. 57 .

(2)  EUVL C 159, 10.5.2019, s. 1; EUVL C 434, 15.12.2017, s. 30 .

(3)  EUVL C 262, 25.7.2018, s. 1; EUVL C 81, 2.3.2018, s. 145; EUVL C 125, 21.4.2017, s. 10 .

(4)  Neuvoston päätös (EU) 2018/1215, annettu 16 päivänä heinäkuuta 2018, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 224, 5.9.2018, s. 4):

—	työvoiman kysynnän lisääminen

—	työvoiman tarjonnan parantaminen sekä työhön pääsyn, taitojen ja osaamisen parantaminen

—	työmarkkinoiden toiminnan ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuuden parantaminen

—	yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen sekä köyhyyden torjuminen.

(5)  EUVL C 332, 8.10.2015, s. 68; EUVL C 237, 6.7.2018, s. 57 .

(6)  Tiedonanto COM(2019) 150 final – Euroopan unionilla on meneillään seitsemäs peräkkäinen talouskasvun vuosi. Talouden yhtäjaksoinen elpyminen vaikuttaa myönteisesti työmarkkinoihin ja sosiaaliseen edistykseen. Työllisyystilanne paranee edelleen, sillä vuoden 2018 viimeisellä neljänneksellä työelämässä oli 240 miljoonaa ihmistä ja työttömyysaste laski vuoden 2000 tasolle (6,6 prosenttiin). Köyhyydessä tai sosiaalisesti syrjäytyneenä elävien määrä väheni pelkästään vuonna 2017 yli viidellä miljoonalla.

(7)  Tiedonanto COM(2019) 150 final – (liite 4); ks. myös tiedonanto COM (2019) 500 final.

(8)  Pk-yritysten ja markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten (mid caps) rahoituksensaanti kaudella 2014–2020: mahdollisuudet ja haasteet (tiedonanto), EUVL C 345, 13.10.2017, s. 15; EUVL C 197, 8.6.2018, s. 1.

(9)  Ks. alaviite 8.

(10)  COM(2019) 150 final.

(11)  Ks. alaviite 10.

(12)  SOC/622 (valmisteilla), EUVL C 62, 15.2.2019, s. 136; EUVL C 228, 5.7.2019, s.16; EUVL C 237, 6.7.2018, s. 8; EUVL C 81, 2.3.2018, s. 167; EUVL C 13, 15.1.2016, s. 57; EUVL C 161, 6.6.2013, s. 67 .

(13)  Ks. ETSK:n tilaama tutkimus ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta, 2018.

(14)  EUVL C 159, 10.5.2019, s. 1; EUVL C 434, 15.12.2017, s. 30 .

(15)  ”Sosiaalisen vuoropuhelun elvyttäminen”, Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion, Euroopan komission ja eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten julkilausuma, 2016.

(16)  EUVL C 367, 10.10.2018, s. 15; EUVL C 237, 6.7.2018, s. 1; EUVL C 440, 6.12.2018, s. 135; SOC/620 (valmisteilla); EUVL C 228, 5.7.2019, s. 7 .

(17)  Maakohtaiset suositukset

(18)  EUVL C 62, 15.2.2019, s. 142 .

(19)  SOC/610 (EUVL C 240, 16.7.2019, s.3) ; EUVL C 110, 22.3.2018, s. 26; EUVL C 440, 6.12.2018, s. 37; EUVL C 262, 25.7.2018, s. 101; EUVL C 110, 22.3.2019, s. 20 .

(20)  Toteutumatta jäävän muuttoliikkeen ja kotoutumattomuuden kustannukset (tiedonanto); EUVL C 264, 20.7.2016, s. 19; EUVL C 71, 24.2.2016, s. 46 .

(21)  EUVL C 34, 2.2.2017, s. 15; EUVL C 367, 10.10.2018, s. 20; SOC/616 (valmisteilla).

(22)  EUVL C 125, 21.4.2017, s. 10; EUVL C 81, 2.3.2018, s. 145; SOC/614 (valmisteilla).

(23)  EUVL C 62, 15.2.2019, s. 165 .

(24)  EUVL C 237, 6.7.2018, s. 8; EUVL C 129, 11.4.2018, s. 7; EUVL C 237, 6.7.2018, s. 1; EUVL C 434, 15.12.2017, s. 36; EUVL C 434, 15.12.2017, s. 30; EUVL C 173, 31.5.2017, s. 45; EUVL C 303, 19.8.2016, s. 54; EUVL C 13, 15.1.2016, s. 161; EUVL C 128, 18.5.2010, s. 74; SOC/622 (valmisteilla).