EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.3.2017

COM(2017) 134 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet – täytäntöönpanostrategia

{SWD(2017) 112 final}
{SWD(2017) 113 final}

1Johdanto

Yksi puheenjohtaja Junckerin esittämistä komission kymmenestä tavoitteesta 1 on digitaalisten sisämarkkinoiden esteiden poistaminen Euroopassa. Julkisella sektorilla, joka edustaa yli neljännestä kokonaistyöllisyydestä ja noin viidesosaa EU:n bruttokansantuotteesta julkisten hankintojen kautta, on digitaalisilla sisämarkkinoilla keskeinen asema sääntelijänä, palveluntarjoajana ja työnantajana.

Jäsenvaltiot digitalisoivat julkista hallintoaan säästääkseen aikaa, vähentääkseen kustannuksia, lisätäkseen läpinäkyvyyttä ja parantaakseen sekä tietojen laatua että julkisten palvelujen toimittamista. Digitaaliset julkiset palvelut eivät kuitenkaan ole vielä arkipäivää Euroopan unionissa, kuten vuoden 2016 digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi osoittaa sähköisten viranomaispalvelujen osalta 2 . Tilanne on vieläkin haastavampi rajat ylittävien palvelujen osalta Euroopan unionissa, sillä rajat ylittävien palvelujen käyttöön liittyy vielä esteitä 3 .

Julkisia palveluja voidaan parantaa vielä merkittävästi päästä päähän integraation ja automaation, luotettavien tiedonlähteiden paremman käytön sekä julkisten tietojen avoimen julkaisun kautta varmistaen samalla, että kansalaisten ja yritysten asiakirjoja käsitellään tietosuojasääntöjen mukaisesti luottamuksen lisäämiseksi. Kansalliset julkiset palvelut olisi liitettävä toisiinsa yli kansallisten rajojen huolehtimalla kytköksistä vastaaviin palveluihin EU:n tasolla digitaalisten sisämarkkinoiden edistämiseksi. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan koordinoitua lähestymistapaa kaikilla tasoilla lainsäädännön valmistelussa, julkishallintojen toimintaprosessien järjestämisessä, tiedon hallinnassa ja IT-järjestelmien kehittämisessä julkisia palveluja varten. Muussa tapauksessa nykyisin vallitseva digitaalinen sirpaloituminen vahvistuu entisestään, mikä vaarantaisi yhdistettyjen julkisten palvelujen tarjoamisen kaikkialla EU:ssa.

Yhteentoimivuus on keskeinen digitaalisen muutoksen mahdollistava tekijä. Sen avulla hallinnolliset yksiköt voivat vaihtaa keskenään sekä kansalaisten ja yritysten kanssa merkityksellisiä tietoja sähköisesti tavalla, jotka kaikki osapuolet ymmärtävät. Se koskee kaikkia näkökohtia, jotka vaikuttavat digitaalisten julkisten palvelujen toimittamiseen EU:ssa, mukaan lukien seuraavat:

oikeudelliset kysymykset, esimerkiksi varmistamalla, että lainsäädännöllä ei määrätä perusteettomia esteitä tietojen uudelleenkäytölle eri politiikanaloilla;

organisatoriset näkökohdat, esimerkiksi edellyttämällä muodollisia sopimuksia organisaatioiden väliseen vuorovaikutukseen sovellettavista ehdoista;

tietoja tai semanttisia seikkoja koskevat kysymykset, esimerkiksi varmistamalla, että vaihdetuissa tiedoissa käytetään yhteisiä kuvauksia;

tekniset haasteet, esimerkiksi luomalla tarvittava tietojärjestelmäympäristö, joka mahdollistaa bittien ja tavujen keskeytymättömän virran.

Komissio tunnisti julkishallintojen välisen yhteentoimivuuden tarpeen jo vuonna 1999 4 , ja se on siitä lähtien tukenut yhteentoimivuusratkaisujen kehittämistä, edistämistä ja käyttöä EU:ssa. Komissio antoi vuonna 2010 tiedonannon 5 ”Tavoitteena eurooppalaisten julkisten palvelujen yhteentoimivuus”, jonka liitteenä on Euroopan yhteentoimivuusstrategia 6 (EIS) ja eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet 7 (EIF). Siitä asti eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet ovat toimineet viitekehyksenä kaikkialla Euroopan unionissa ja myös sen ulkopuolella, ja niitä on käytetty pohjana useimmissa kansallisissa yhteentoimivuusperiaatteissa (NIF) ja strategioissa. Tämän menestyksen pohjalta on nyt aika ajantasaistaa ja laajentaa nykyisiä eurooppalaisia yhteentoimivuusperiaatteita siten, että niihin sisällytetään uudet tai tarkistetut yhteentoimivuusvaatimukset, jotka johtuvat unionin toimintalinjoista ja ohjelmista sekä julkishallinnoista, ottaen samalla huomioon teknologinen kehitys ja suuntaukset.

Tässä yhteydessä muistutettakoon, että 6 päivänä toukokuuta 2015 annetussa digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaa Euroopalle koskevassa tiedonannossa 8 tunnustetaan, että yhteentoimivuus on edellytys ”tehokkaammille yhteyksille rajojen yli, yhteisöjen välillä sekä julkisten palvelujen ja viranomaisten välillä”, ja siinä vaaditaan nykyisten eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden tarkistamista ja laajentamista.

2Yhteentoimivuutta koskeva nykytilanne ja tulevat toimet

Yhteentoimivuusratkaisut eurooppalaisille julkishallinnoille -ohjelma (ISA) (2010-2015) 9 ja sitä seurannut ISA2-ohjelma (2016-2020) 10 ovat tärkeimmät välineet, joilla nykyinen Euroopan yhteentoimivuusstrategia ja eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet on toteutettu. Toteutukseen on kuulunut monenlaisia toimenpiteitä, joilla on pyritty parantamaan julkishallintojen välistä digitaalista yhteistyötä Euroopassa.

Kansallisten yhteentoimivuusperiaatteiden seurantakeskus (NIFO), jonka komissio perusti ISA-ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä yhteentoimivuuden edistymisen mittaamiseksi ja sen tilanteen seuraamiseksi Euroopan unionissa, on todennut, että vuonna 2014 kansallisten yhteentoimivuusperiaatteiden mukauttamisessa eurooppalaisiin yhteentoimivuusperiaatteisiin oli saavutettu 72 prosentin keskiarvo 11 . Kansallisten yhteentoimivuusperiaatteiden täytäntöönpanon taso yksittäisissä kansallisissa hankkeissa oli kuitenkin 45 prosenttia vuonna 2015, mikä osoittaa, että nykyisten suositusten käytännön toteutuksessa on edelleen vaikeuksia.

Julkishallinnot tarvitsevat tarkempia ohjeita yhteentoimivuutta koskevien toimiensa hallinnon parantamiseen, organisaatioiden välisten suhteiden luomiseen, digitaalisia päästä päähän palveluja tukevien prosessien yhdenmukaistamiseen ja sen varmistamiseen, että nykyinen ja uusi lainsäädäntö eivät vaaranna yhteentoimivuuteen liittyviä pyrkimyksiä. Nämä ohjeet esitetään eurooppalaisiin yhteentoimivuusperiaatteisiin sisältyvissä ajantasaistetuissa yhteentoimivuutta koskevissa suosituksissa tämän tiedonannon liitteen 2 mukaisesti.

Suositusten on tarkoitus auttaa julkishallintoja

parantamaan yhteentoimivuutta koskevien toimiensa kansallista hallintoa

käyttämään yhteisiä toimintamalleja parempien digitaalisten julkisten palvelujen kehittämiseksi ja muiden EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten ja yritysten tarpeiden huomioon ottamiseksi

hallinnoimaan niiden omistamia tietoja yhteisissä semanttisissa ja syntaktisissa muodoissa, jotta niitä olisi helpompi julkaista portaaleissa ja koota yhteen, jakaa ja käyttää uudelleen.

Ajantasaistetuissa yhteentoimivuutta koskevissa suosituksissa otetaan huomioon EU:n toimintalinjat, kuten tarkistettu julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annettu direktiivi 12 , INSPIRE-direktiivi 13 ja eIDAS-asetus 14 .

Uudet EU:n aloitteet, kuten eurooppalainen pilvipalvelualoite 15 ja EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelma 2016–2020 16 , sekä suunnitellut aloitteet, kuten yksi kaikenkattava portaali 17 , otetaan myös huomioon siten, että ajantasaistetuilla yhteentoimivuutta koskevilla suosituksilla edistetään niiden täytäntöönpanoa.

Tarve tarkistaa eurooppalaisia yhteentoimivuusperiaatteita vahvistui kuulemistoimissa 18 , jotka järjestettiin kaikkien asianomaisten sidosryhmien eli jäsenvaltioiden julkishallintojen, kansalaisten, yritysten ja muiden asianomaisten osapuolten, kuten unionin toimielinten ja elinten, kanssa.

3Uusien eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden tarpeellisuus

Komissio esittää tässä tiedonannossa uudet eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet ja niiden täytäntöönpanoa koskevan strategian, joilla pyritään ratkaisemaan tunnistetut yhteentoimivuutta koskevat haasteet.

Uusissa eurooppalaisissa yhteentoimivuusperiaatteissa painotetaan enemmän yhteentoimivuusperiaatteiden ja -mallien käytännön toteutusta, ja niissä otetaan huomioon uudet toimintalinjoihin ja teknologiaan liittyvät tarpeet. Suositusten määrä on kasvanut 25:stä 47:ään. Suosituksia on täsmennetty niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi. Avoimuutta ja tiedonhallintaa, tietojen siirrettävyyttä, yhteentoimivuuden hallintoa ja integroitua palveluntoimitusta painotetaan enemmän 19 .

Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden täytäntöönpanoa ohjaa seuraava näkemys: ”Julkishallintojen on tarjottava sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla yrityksille ja kansalaisille keskeisiä yhteentoimivia ja käyttäjäkeskeisiä digitaalisia julkisia palveluja, jotka tukevat tavaroiden, ihmisten, palvelujen ja tietojen vapaata liikkuvuutta kaikkialla Euroopan unionissa”. Kuulemiseen osallistuneiden jäsenvaltioiden edustajat ISA- ja ISA2-komiteoissa, julkishallinnoissa ja muissa sidosryhmissä ovat kannattaneet laajalti tätä näkemystä 20 .

Tiedonannon mukana on yhteentoimivuuden toimintasuunnitelma (liite 1), joka on jaettu viiteen strategiseen painopistealueeseen. Se perustuu yhteentoimivuutta koskeviin painopisteisiin, joiden tarkoitus on tukea eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden täytäntöönpanoa vuosina 2016–2020.

Yhteentoimivuuden toimintasuunnitelman tarkoituksena on ohjata eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden täytäntöönpanoa. Lisäksi jäsenvaltioiden odotetaan täydentävän EU:n tason toimenpiteitä (jotka täsmennetään yhteentoimivuuden toimintasuunnitelmassa) kansallisilla toimenpiteillä, jotta voidaan varmistaa yhtenäisyys, joka on olennainen seikka yhteentoimivuuden onnistuneen toteutuksen kannalta julkisella sektorilla Euroopan unionissa. Yhteentoimivuuden toimintasuunnitelmassa käsitellään sellaisten vankkojen mekanismien määrittelyyn liittyviä kysymyksiä, joiden avulla voidaan ohjata yhteentoimivuuden hallintaa kansallisella tasolla ja rajojen yli, organisaatioiden välistä yhteistyötä, sidosryhmien sitoutumista sekä yhteentoimivuuden hyötyjä koskevan tietoisuuden lisäämistä. Se kattaa myös keskeisten yhteentoimivuuden mahdollistajien ja tukivälineiden kehityksen, parantamisen ja edistämisen siten, että loppukäyttäjien tarpeet ja prioriteetit otetaan huomioon.

4Painopistealueet

4.1Yhteentoimivuusaloitteiden hallinnon, koordinoinnin ja jakamisen varmistaminen

Julkishallintojen yhteentoimivuuden toteutukseen tarvitaan hallinto- ja koordinointielimiä sekä yhteentoimivuusratkaisujen suunnittelua, täytäntöönpanoa ja käyttöä koskevia prosesseja sekä kansallisesti että kaikkialla Euroopan unionissa.

Tässä yhteydessä komissiolla ja jäsenvaltioilla on kaksitahoinen keskeinen asema:

I.kaikkien yhteentoimivuusaloitteiden 21 hallinnointi, koordinointi ja jakaminen kansallisella ja Euroopan unionin tasolla, tavoitteena varmistaa, että julkishallinnoissa noudatetaan eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden periaatteita ja suosituksia, 22  

II.yhteistyön parantaminen kaikilla julkishallinnon tasoilla Euroopan unionissa ja jäljellä olevien organisatoristen ja digitaalisten siilojen purkaminen.

Komission ja jäsenvaltioiden olisi pantava eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet täytäntöön. Komissio seuraa eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden täytäntöönpanoa ISA2-ohjelman kautta 23 .

ISA2-ohjelmalla on keskeinen rooli sellaisten yhteentoimivuusratkaisujen kehittämisessä, perustamisessa, kypsyttämisessä, käytössä, uudelleenkäytössä, parantamisessa ja edistämisessä, jotka helpottavat julkishallintojen välistä yhteistyötä. Komissio varmistaa ISA2-ohjelman tukemana asianmukaisen yhteentoimivuuden hallinnon, luokittelee yhteentoimivuusratkaisut ja edistää niitä sekä koordinoi erilaisia EU:n yhteentoimivuusaloitteita 24 .

4.2Organisatoristen yhteentoimivuusratkaisujen kehittäminen

Yritysten ja kansalaisten olisi voitava hyötyä yhteentoimivista julkisista palveluista, jotka perustuvat parempaan toimintaprosessien integraatioon ja tietojenvaihtoon Euroopan unionissa sijaitsevien julkishallintojen välillä.

Tässä yhteydessä organisatorinen yhteentoimivuus tarkoittaa organisaatioiden välisten toimintaprosessien integraatiota tai yhteensovittamista ja eurooppalaisten julkisten palvelujen palveluntarjoajien ja kuluttajien välisten suhteiden virallistamista.

4.3Sidosryhmien sitouttaminen ja yhteentoimivuutta koskevan tietämyksen lisääminen

Kunkin yhteentoimivuusaloitteen tulisi pohjautua tiettyihin liiketaloudellisiin perusteisiin, jotka osoittavat, että yhteentoimivuuteen kannattaa investoida ja että käyttäjien tarpeet täyttyvät paremmin, kun tietojärjestelmät ovat yhteydessä toisiinsa.

Tässä yhteydessä julkishallintojen olisi

I.mitattava pääasialliset hyödyt, jotka voidaan saada noudattamalla eurooppalaisia yhteentoimivuusperiaatteita ja suosituksia, ja tiedotettava niistä

II.edistää eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden ja niissä ehdotettujen ratkaisujen soveltamista.

Loppukäyttäjät, yritykset ja kansalaiset olisi otettava mukaan eurooppalaisten julkisten palvelujen suunnitteluun, analyysiin, arviointiin ja kehitykseen. Tästä syystä yhteentoimivuutta koskevalla toimintasuunnitelmalla on erityinen tehtävä käyttäjien sitouttamisessa eli yritysten ja kansalaisten (myös vammaisten) näkemysten ja tarpeiden kerääminen osallistavalla ja yhteistyöhön perustuvalla tavalla. Komission ja jäsenvaltioiden olisi suunniteltava ja kehitettävä julkisia palveluja mahdollisimman pitkälti käyttäjien tarpeiden pohjalta.

4.4Keskeisten yhteentoimivuuden mahdollistajien kehittäminen, ylläpito ja edistäminen

Julkishallinnot käsittelevät nykyisin suuria määriä tietoja eri muodoissa erilaisten tiedonhallintamenetelmien avulla, säilyttävät useita kopioita monissa eri tietovarastoissa ja usein julkaisevat tietoja portaaleissa kaikkialla Euroopassa ilman minkäänlaista sisällön tai esitystavan yhtenäistämistä. Tämä selittää sen, miksi ne uudelleenkäyttävät olemassa olevaa tietoa kansalaisista ja yrityksistä vain 48 prosentissa tapauksista 25 . Tämän vuoksi julkisten palvelujen toimittaminen kansalaisille ja yrityksille on usein monimutkaista ja aikaavievää. Esiin saattaa nousta myös tietoturvaan liittyvää luottamusta koskevia kysymyksiä.

Loppukäyttäjille digitaalisesti toimitettujen eurooppalaisten julkisten palvelujen laadun parantamiseksi komission ja jäsenvaltioiden olisi määritettävä, kehitettävä, parannettava, saatettava toimiviksi, ylläpidettävä ja edistettävä yhteentoimivuuden mahdollistavia tekijöitä 26 ja samalla varmistettava vaihdettujen tietojen turvallisuus.

4.5Yhteentoimivuutta tukevien välineiden kehittäminen, ylläpito ja edistäminen

Jäsenvaltiot tarvitsevat käytännön välineitä tukemaan yhteentoimivuusratkaisujen suunnittelua, täytäntöönpanoa ja käyttöä eli työkaluja, puitteita, suuntaviivoja ja eritelmiä, joita tarvitaan yhteentoimivuuden saavuttamiseksi kansallisella tasolla ja yli kansallisten rajojen. Komission ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä olemassa olevien välineiden uudelleenkäyttöä ja kehitettävä uusia välineitä, kuten

eurooppalaisen yhteentoimivuuden viitearkkitehtuuri ja Euroopan yhteentoimivuuskartoitus 27 ;

unionin lainsäädännön tieto- ja viestintäteknisten vaikutusten arviointi 28 ja yhteentoimivuutta haittaavien lainsäädännön puutteiden määrittely 29 ;

ISA2-ohjelman yhteydessä kehitetyt puitteet tietoteknisten ratkaisujen jakamiselle ja uudelleenkäytölle, jotta voidaan edistää ja parantaa tietoteknisten ratkaisujen (mukaan lukien avoimen lähdekoodin ratkaisut) jakamista, yhteistyössä tehtävää kehitystä ja uudelleenkäyttöä julkishallinnoissa.

5Rahoitusvälineet

Komissio tukee, edistää ja seuraa yhteentoimivuuden toimintasuunnitelman ja yleisesti ottaen eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden täytäntöönpanoa, pääasiassa ISA2-ohjelman kautta.

Suunnitellut toimenpiteet voidaan rahoittaa kokonaan tai osittain myös muista välineistä. Esimerkiksi:

Horisontti 2020-puiteohjelmalla 30 voidaan tukea julkisen sektorin innovaatioihin liittyviä toimenpiteitä 31 ;

Verkkojen Eurooppa -välineellä 32 voidaan tukea keskeisten rajat ylittävien ja kypsien digitaalisten palvelujen, kuten sähköisen tunnistamisen, hankinnan ja yhteentoimivien terveyspalvelujen, käyttöönottoa ja käyttöä;

Euroopan rakenne- ja investointirahastot 33 voivat tukea toimenpiteitä, jotka liittyvät digitaaliseen kasvuun tieto- ja viestintäteknologisten tuotteiden ja palvelujen kehittämisen kautta 34 tai julkishallintojen institutionaalisten valmiuksien ja tehokkuuden vahvistamiseen 35 ;

rakenneuudistusten tukiohjelmalla 36 voidaan tukea julkishallintoja eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden kansallisessa täytäntöönpanossa.

Muilla rahoitusvälineillä voidaan tukea yhteentoimivuuden toimintasuunnitelman tai eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden täytäntöönpanoa kohdennetuilla toimenpiteillä tietyillä politiikan osa-alueilla.

6Seuranta ja raportointi

Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden ja erityisesti yhteentoimivuuden toimintasuunnitelman täytäntöönpano on mahdollinen vain komission ja jäsenvaltioiden yhteisomistuksen kautta. Komission on hallinnoitava ja koordinoitava täytäntöönpanoa ja seurantaa ISA2-ohjelman tukemana.

Komissio luo yhtenäisen kehyksen eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden ja yhteentoimivuuden toimintasuunnitelman täytäntöönpanon edistymisen seurantaa, arviointia ja raportointia varten. Nämä toimet toteutetaan ISA2-ohjelman yhteentoimivuuden seurantatyön puitteissa keskeisten suorituskykyindikaattorien ja mitattavien tavoitteiden avulla.

Komissio arvioi eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden täytäntöönpanon vuoden 2019 loppuun mennessä. Komissio voi arvioinnin tulosten perusteella ja parempaa sääntelyä koskevien periaatteiden mukaisesti arvioida, pitäisikö tiettyjen eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden suositusten kuulua johonkin pakolliseen välineeseen.

7Päätelmät

Sidosryhmät ovat laajalti yhtä mieltä siitä, että nykyisiä eurooppalaisia yhteentoimivuusperiaatteita on tarpeen ajantasaistaa. Jos toimenpiteisiin ei ryhdytä, jäsenvaltiot saattavat valita yksittäisiä keskenään erilaisia lähestymistapoja yhteentoimivuuteen, kun ne pyrkivät vastaamaan ripeästi tämänhetkisiin haasteisiin. Tämä johtaisi yhteensopimattomiin ratkaisuihin, jotka saattavat lisätä digitaalista sirpaloitumista EU:n alueella ja estää digitaalisten sisämarkkinoiden toteutumisen.

Uudet eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet on kehitetty tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja kaikkien muiden asianomaisten sidosryhmien laajan kuulemisen jälkeen. Niiden menestyksekkääseen täytäntöönpanoon tarvitaan kaikkien toimijoiden, erityisesti julkishallintojen, aktiivista osallistumista. Suunnitelluilla toimenpiteillä varmistetaan, että uusilla eurooppalaisilla yhteentoimivuusperiaatteilla voidaan saavuttaa niiden perimmäinen tavoite eli yhteentoimivat käyttäjäkeskeiset julkiset palvelut EU:ssa.

(1)

Uusi alku Euroopalle: Työllisyyden, kasvun, oikeudenmukaisuuden ja demokraattisen muutoksen ohjelma, poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle, avauspuheenvuoro Euroopan parlamentin täysistunnossa, Strasbourg 15. heinäkuuta 2014.

(2)

Sähköisten viranomaispalvelujen lukema on 55,4 prosenttia, ja korkeimman ja alimman lukeman saaneiden jäsenvaltioiden välillä on merkittävä ero.

(3)

Kuten vuoden 2014 sisämarkkinoiden tulostaulu toteaa keskitettyjen yhteyspisteiden osalta.

(4)

Komissio käynnisti vuonna 1999 yhteentoimivuutta koskevan hankkeen: 1719/1999/EY – Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös, tehty 12 päivänä heinäkuuta 1999, eräistä hallintojen välisen telemaattisen tietojenvaihdon (HVT) Euroopan laajuisia verkkoja koskevista suuntaviivoista, mukaan lukien yhteistä etua koskevien hankkeiden yksilöiminen.

(5)

 KOM(2010) 744 lopullinen, Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tavoitteena eurooppalaisten julkisten palvelujen yhteentoimivuus, Bryssel, 16.12.2010.

(6)

 KOM(2010) 744 lopullinen, liite 1.

(7)

 KOM(2010) 744 lopullinen, liite 2.

(8)

  COM(2015) 192 final, Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle, Bryssel, 6.5.2015.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 922/2009/EY, tehty 16 päivänä syyskuuta 2009, yhteentoimivuusratkaisuista eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA).

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/2240, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, eurooppalaisia julkishallintoja, yrityksiä ja kansalaisia palvelevia yhteentoimivuusratkaisuja sekä yhteisiä toteutuspuitteita koskevasta ohjelmasta (ISA2-ohjelma) julkisen sektorin nykyaikaistamisen välineenä.

(11)

Yhteentoimivuuden nykytilanne Euroopassa – vuoden 2014 raportti.

(12)

2003/98/EY, sellaisena kuin se on tarkistettuna direktiivillä 2013/37/EU.

(13)

Direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta.

(14)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014 , sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta.

(15)

COM(2016) 178 final, Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan.

(16)

COM(2016) 179 final, Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelma 2016–2020, Hallinnon digitalisaatiokehityksen vauhdittaminen.

(17)

Sähköisiä viranomaispalveluja koskeviin toimenpiteisiin kuuluva digitaalisia sisämarkkinoita koskeva aloite.

(18)

Kuulemistoimien tiivistelmäraporttiin liittyvä SWD(2017)113 osoittaa, että jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten mukaan uusissa eurooppalaisissa yhteentoimivuusperiaatteissa on i) otettava huomioon uudet teknologiset suuntaukset (73 prosenttia); ii) annettava käytännöllisiä ja kohdennetumpia ohjeita yhteentoimivuusvaatimusten täytäntöönpanoon (73 prosenttia); ja iii) otettava huomioon EU:n strategioiden kehitys, erityisesti digitaalisia sisämarkkinoita koskeva strategia (65 prosenttia).

(19)

Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden tarkistamisesta tehtyä analyysia koskevassa SWD(2017)112 annetaan lisätietoja suositusten kasvaneesta määrästä ja päivitysten tuomasta lisäarvosta.

(20)

Kuulemistoimien tiivistelmäraporttiin liittyvä SWD(2017)113 osoittaa, että 87 prosenttia vastaajista kannatti tätä näkemystä.

(21)

Yhteentoimivuusaloitteet on ymmärrettävä toimenpiteinä ja ratkaisuina (puitteina, palveluina ja välineinä), joiden avulla parannetaan eurooppalaisten julkishallintojen välistä vuorovaikutusta kaikilla tasoilla, mukaan lukien tietojen ja tietämyksen jakaminen organisaatioiden välillä. Näiden aloitteiden on katettava kaikki yhteentoimivuuden tasot: oikeudellinen, organisatorinen, semanttinen ja tekninen.

(22)

Suhteellisuusperiaate rajoittaa EU:n toiminnan siihen, mikä on välttämätöntä sovittujen politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä tarkoittaa, että EU valitsee ratkaisuja, jotka jättävät mahdollisimman paljon vapautta jäsenvaltioille.

(23)

ISA2-ohjelmasta annettu päätös (EU) 2015/2240, 1 artiklan 2 kohta.

(24)

ISA2-ohjelmasta annettu päätös (EU) 2015/2240, 1 ja 3 artikla.

(25)

Kuten digitaalisten sisämarkkinoiden strategian (COM(2015) 192 final) 4.3.2 osassa ”Sähköinen hallinto” mainitaan.

(26)

ISA2-päätöksen 14 artiklan 2 kohdan mukaan ’keskeisillä yhteentoimivuuden mahdollistajilla’ tarkoitetaan yhteentoimivuusratkaisuja (esimerkiksi palveluja ja työkaluja, standardeja ja eritelmiä), jotka ovat tarpeen tehokkaan ja toimivan julkisten palvelujen toimittamisen mahdollistamiseksi kaikkialla hallinnossa.

(27)

ISA2-ohjelmasta annettu päätös (EU) 2015/2240, 3 artiklan f kohta.

(28)

ISA2-ohjelmasta annettu päätös (EU) 2015/2240, 3 artiklan c kohta.

(29)

ISA2-ohjelmasta annettu päätös (EU) 2015/2240, 3 artiklan d kohta.

(30)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1291/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta (Euroopan unionin virallinen lehti L 347/104), Bryssel 20.12.2013.

(31)

Horisontti 2020-puiteohjelman yhteiskunnallinen haaste 6 ”Eurooppa muuttuvassa maailmassa - osallistavat, innovatiiviset ja pohtivat yhteiskunnat”.

(32)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 283/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan laajuisia verkkoja televiestintäinfrastruktuurien alalla koskevista suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1336/97/EY kumoamisesta.

(33)

  http://ec.europa.eu/regional_policy/en/information/legislation/guidance/ .

(34)

ERI-rahastojen temaattinen tavoite nro 2.

(35)

ERI-rahastojen temaattinen tavoite nro 11.

(36)

  http://ec.europa.eu/about/srss/index_en.htm .

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.3.2017

COM(2017) 134 final

LIITE

KOMISSION TIEDONANTOON EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet - täytäntöönpanostrategia

Yhteentoimivuutta koskeva toimintasuunnitelma

{SWD(2017) 112 final}
{SWD(2017) 113 final}

Yhteentoimivuuden toimintasuunnitelma

Yhteentoimivuuden toimintasuunnitelma on suuntaa-antava, ja sillä puututaan nykyisten yhteentoimivuusongelmien syihin 1 . Sitä voidaan ajantasaistaa, mikäli muita toimenpiteitä yksilöidään ja sisällytetään siihen tai jos joitakin toimenpiteitä poistetaan. Euroopan komissio voi ehdottaa muutoksia milloin tahansa perustelluista syistä, esimerkiksi yhteentoimivuustoimenpiteiden seurannasta saatujen havaintojen perusteella. Komissio on vastuussa luetteloon tehtäviä päivityksiä koskevista päätöksistä kuultuaan ISA2-komiteaa tai tarvittaessa yhteentoimivuuden toimintasuunnitelmaa tukevien aloitteiden hallintoelimiä.

(1)

Yhteentoimivuuteen liittyvät syyt on mainittu tiedonannon päätekstissä. Painopistealueiden ja niiden taustalla olevien syiden välillä ei ole yksiselitteistä vastaavuutta; kaikkia syitä käsitellään kuitenkin yhdellä tai useammalla ehdotetulla toimenpiteellä.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.3.2017

COM(2017) 134 final

LIITE

KOMISSION TIEDONANTOON EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet - täytäntöönpanostrategia

{SWD(2017) 112 final}
{SWD(2017) 113 final}

Sisällys

1    Johdanto    

1.1    Määritelmät    

1.2    Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden tarkoitus ja oikeudellinen kehys    

1.3    Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden soveltamisala, kohderyhmä ja käyttö    

2    Eurooppalaisten julkisten palvelujen perusperiaatteet    

2.1    Johdanto    

2.2    Perusperiaate 1: toissijaisuus ja suhteellisuus    

2.3    Perusperiaate 2: avoimuus    

2.4    Perusperiaate 3: läpinäkyvyys    

2.5    Perusperiaate 4: uudelleenkäytettävyys    

2.6    Perusperiaate 5: teknologianeutraalius ja tietojen siirrettävyys    

2.7    Perusperiaate 6: käyttäjäkeskeisyys    

2.8    Perusperiaate 7: osallisuus ja saavutettavuus    

2.9    Perusperiaate 8: tietoturva ja yksityisyys    

2.10    Perusperiaate 9: monikielisyys    

2.11    Perusperiaate 10: hallinnon yksinkertaistaminen    

2.12    Perusperiaate 11: tietojen säilyttäminen    

2.13    Perusperiaate 12: tehokkuuden ja tuloksellisuuden arviointi    

3    Yhteentoimivuuden tasot    

3.1    Yhteentoimivuuden hallinta    

3.2    Integroitu julkisten palvelujen hallinta    

3.3    Oikeudellinen yhteentoimivuus    

3.4    Organisatorinen yhteentoimivuus    

3.5    Semanttinen yhteentoimivuus    

3.6    Tekninen yhteentoimivuus    

4    Integroidun julkisten palvelujen tarjoamisen käsitteellinen malli    

4.1    Johdanto    

4.2    Mallin kuvaus    

4.3    Perusosat    

5    Päätelmät    

6    Liite    

6.1    Lyhenteet    

Kuvat

Kuva1: Eurooppalaisten, kansallisten ja alakohtaisten yhteentoimivuusperiaatteiden väliset suhteet    

Kuva2: Yhteentoimivuuden periaatteet    

Kuva3: Yhteentoimivuusmalli    

Kuva4: Integroitujen julkisten palvelujen käsitteellinen malli    

Kuva5: Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden käsitteellisen mallin suhteet    

1Johdanto

Kuten Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa säädetään, EU:n sisämarkkinat takaavat neljä ”vapautta” – tavaroiden, pääoman, palvelujen ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden 28 jäsenvaltion välillä. Nämä vapaudet taataan yhteenliitettyjen ja yhteentoimivien verkkojen ja järjestelmien tukemien yhteisten toimintalinjojen avulla. Ihmiset ovat vapaita työskentelemään ja muuttamaan ja yritykset ovat vapaita käymään kauppaa ja toimimaan kaikissa EU:n jäsenmaissa. Tämä edellyttää väistämättä sähköistä asiointia jäsenvaltioiden julkishallintojen kanssa.

Jotta tämä vuorovaikutus olisi tehokasta, tuloksellista, oikea-aikaista ja korkealaatuista ja jotta byrokratiaa sekä kustannuksia ja työmäärää voitaisiin vähentää, jäsenvaltiot nykyaikaistavat julkishallintojaan ottamalla käyttöön digitaalisia julkisia palveluja. Näin ne saattavat kuitenkin luoda toisistaan erillisiä digitaalisia ympäristöjä ja siten sähköisiä esteitä, jotka saattavat estää julkishallintoja olemasta yhteydessä toisiinsa ja kansalaisia ja yrityksiä tunnistamasta ja käyttämästä saatavilla olevia digitaalisia julkisia palveluja muissa kuin omissa maissaan. Tämän vuoksi julkisen sektorin digitalisointiin tähtääviä pyrkimyksiä on koordinoitava hyvin EU:n tasolla ja kansallisesti, jotta voidaan välttää palvelujen ja tietojen digitaalinen sirpaloituminen ja auttaa EU:n digitaalisia sisämarkkinoita toimimaan sujuvasti.

Samalla Euroopan unionin kohtaamiin haasteisiin on vastattava jäsenvaltioiden ja komission yhteisillä toimintalinjoilla sellaisen EU:n lainsäädännön kautta, joka edellyttää vuorovaikutusta yli valtioiden ja politiikanalojen rajojen. Tämä edellyttää myös yhteentoimivien järjestelmien perustamista ja ylläpitoa. Digitaalisten sisämarkkinoiden strategian 1 mukaisesti tällaiset järjestelmät on tarkoitettu digitaalisten komponenttien, kuten laitteiden, verkkojen ja tietovarastojen, tehokkaasta kommunikoinnista huolehtimiseen. Niillä tarjotaan myös tehokkaammat yhteydet rajojen yli, yhteisöjen välillä sekä julkisten palvelujen ja viranomaisten välillä.

Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet (EIF) ohjeistavat suositusten kautta julkishallintoja niiden yhteentoimivuutta koskevien toimien hallinnon parantamiseen, organisaatioiden välisten suhteiden luomiseen, digitaalisia päästä päähän palveluja tukevien prosessien yhdenmukaistamiseen ja sen varmistamiseen, että nykyinen ja uusi lainsäädäntö eivät vaaranna yhteentoimivuuteen liittyviä pyrkimyksiä.

1.1Määritelmät

1.1.1Yhteentoimivuus

Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden yhteydessä ’yhteentoimivuudella’ tarkoitetaan organisaatioiden 2 kykyä olla vuorovaikutuksessa niiden yhteistä etua palvelevien tavoitteiden saavuttamiseksi jakamalla tietoa ja osaamista organisaatioiden kesken niiden käyttämien toimintaprosessien kautta ja hyödyntämällä niiden tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmien välistä tiedonsiirtoa.

1.1.2Eurooppalaiset julkiset palvelut

Eurooppalaisilla julkisilla palveluilla tarkoitetaan julkisen sektorin palveluja, joilla on rajat ylittävä ulottuvuus ja joita julkishallinnot tarjoavat joko toisilleen tai Euroopan unionin yrityksille ja kansalaisille.

1.1.3Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet

Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet ovat yhteisesti sovittu lähestymistapa eurooppalaisten julkisten palvelujen toimittamiseen yhteentoimivalla tavalla. Niillä määritetään yhteentoimivuuden perussuuntaviivat yhteisten periaatteiden, mallien ja suositusten muodossa.

1.2Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden tarkoitus ja oikeudellinen kehys

Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden on tarkoitus:

kannustaa eurooppalaisia julkishallintoja suunnittelemaan ja toimittamaan muille julkishallinnoille, kansalaisille ja yrityksille saumattomia eurooppalaisia julkisia palveluja, jotka ovat mahdollisimman pitkälti oletusarvoisesti digitaalisia (eli ne tarjoavat palveluja ja tietoja mieluiten digitaalisten kanavien kautta), rajat ylittäviä (eli kaikkien EU:n kansalaisten käytettävissä) ja avoimia (eli ne mahdollistavat uudelleenkäytön, osallistumisen/pääsyn ja läpinäkyvyyden);

antaa julkishallinnoille ohjeistusta kansallisten yhteentoimivuusperiaatteiden (NIF) tai yhteentoimivuutta edistävien kansallisten toimintalinjojen, strategioiden ja suuntaviivojen suunnitteluun ja ajantasaistamiseen;

osallistua digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiseen edistämällä valtioiden ja alojen rajat ylittävää yhteentoimivuutta eurooppalaisten julkisten palvelujen toimittamista varten.

Yhteentoimivuuden puute on pääasiallinen este digitaalisten sisämarkkinoiden edistymiselle. Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden käyttäminen eurooppalaisten yhteentoimivuusaloitteiden ohjaamiseen luo osaltaan yhtenäistä eurooppalaista yhteentoimivaa ympäristöä ja helpottaa sellaisten palvelujen toimittamista, jotka toimivat yhteen organisaatioiden tai toimialojen kanssa, niiden sisällä tai välillä.

Eurooppalaisia yhteentoimivuusperiaatteita edistetään ja ylläpidetään pääasiassa ISA2-ohjelmalla 3 tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 26, 170 ja 171 artiklan hengessä; näissä artikloissa edellytetään sellaisten yhteentoimivien Euroopan laajuisten verkkojen perustamista, joiden avulla kansalaiset voivat saada täyden hyödyn Euroopan sisämarkkinoista.

1.3Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden soveltamisala, kohderyhmä ja käyttö

Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet on tarkoitettu yleiseksi kehykseksi, jota sovelletaan kaikkiin julkishallintoihin EU:ssa. Niissä esitetään yhteentoimivuuden saavuttamisen perusedellytykset, ja ne toimivat asiaankuuluvien aloitteiden yhteisenä nimittäjänä kaikilla tasoilla, mukaan lukien eurooppalainen, kansallinen, alueellinen ja paikallinen taso, joihin kuuluvat julkishallinnot, kansalaiset ja yritykset. Tämä asiakirja on tarkoitettu kaikille, jotka osallistuvat eurooppalaisten julkisten palvelujen määrittelemiseen, suunnitteluun, kehittämiseen ja toimittamiseen.

Koska jäsenvaltioiden hallinnolliset ja poliittiset järjestelmät ovat erilaisia, kansalliset erityispiirteet on otettava huomioon, kun eurooppalaisia yhteentoimivuusperiaatteita sovelletaan kansallisella tasolla. EU:n ja kansallisten toimintalinjojen (esimerkiksi kansallisten yhteentoimivuusperiaatteiden) odotetaan rakentuvan eurooppalaisille yhteentoimivuusperiaatteille siten, että lisätään uusia elementtejä tai hienosäädetään olemassa olevia elementtejä. Samalla tavoin alakohtaisten yhteentoimivuusperiaatteiden (DIF) 5 tulisi olla yhteensopivia eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden kanssa ja tarvittaessa laajentaa niiden soveltamisalaa kyseessä olevan toimialan erityisten yhteentoimivuusvaatimusten huomioon ottamiseksi. Siten osa eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden elementeistä voidaan kopioida suoraan kansallisiin tai alakohtaisiin yhteentoimivuusperiaatteisiin, kun taas toiset elementit täytyy mahdollisesti sovittaa asiayhteyteen ja mukauttaa erityistarpeiden kattamiseksi.

Eurooppalaisten, kansallisten ja alakohtaisten yhteentoimivuusperiaatteiden väliset suhteet esitetään kuvassa 1. Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet tarjoavat yhteentoimivuuden elementtien yhteisen ytimen Euroopan unionin kansallisille ja alakohtaisille yhteentoimivuusperiaatteille. Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden noudattaminen takaa sen, että kansallisia ja alakohtaisia yhteentoimivuusperiaatteita kehitetään koordinoidulla ja yhteensovitetulla tavalla mutta samalla joustavasti, jotta kansalliset ja alakohtaiset erityisvaatimukset voidaan ottaa huomioon.

Kuva1: Eurooppalaisten, kansallisten ja alakohtaisten yhteentoimivuusperiaatteiden väliset suhteet

Yleensä eurooppalaisista yhteentoimivuusperiaatteista on hyötyä kahdessa suunnassa:

alhaalta ylös: kun eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden mukaisia kansallisia yhteentoimivuusperiaatteita käytetään julkisten palvelujen toteutuksessa kaikilla kansallisten hallintojen tasoilla, luodaan sellaiset yhteentoimivuusedellytykset, joilla palvelut voidaan ulottaa rajojen yli;

ylhäältä alas: kun eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet otetaan huomioon EU:n lainsäädännössä ja politiikan osa-alueilla joko viittaamalla niihin tapauskohtaisesti tai jäsennellymmin alakohtaisten yhteentoimivuusperiaatteiden avulla, ne lisäävät edellytyksiä kansallisesta soveltamisesta syntyvien kansallisten jatkotoimien yhteentoimivuudelle.

Molemmissa tapauksissa lopputuloksena on eurooppalaisten julkisten palvelujen ekosysteemi, jossa järjestelmien ja julkisten palvelujen omistajat ja suunnittelijat tulevat tietoisiksi yhteentoimivuusvaatimuksista, julkishallinnot ovat valmiita tekemään yhteistyötä keskenään sekä yritysten ja kansalaisten kanssa ja tieto virtaa saumattomasti yli rajojen, ja kaikki tämä tukee Euroopan digitaalisia sisämarkkinoita.

1.3.1Yhteentoimivuuden osa-alueet

Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden soveltamisala kattaa kolmentyyppisen vuorovaikutuksen:

A2A (hallinnolta hallinnolle), joka tarkoittaa julkishallintojen (esim. jäsenvaltioiden tai EU:n toimielinten) välistä vuorovaikutusta;

A2B (hallinnolta yritykselle), joka tarkoittaa julkishallintojen (esim. jäsenvaltioiden tai EU:n toimielinten) ja yritysten välistä vuorovaikutusta;

A2C (hallinnolta kansalaiselle), joka tarkoittaa julkishallintojen (esim. jäsenvaltioiden tai EU:n toimielinten) ja kansalaisten välistä vuorovaikutusta.

1.3.2Sisältö ja rakenne

Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden sisältö ja rakenne esitetään jäljempänä:

Luvussa 2 esitellään periaatteet, joilla on tarkoitus luoda yleiset yhteentoimivuutta koskevat toimintatavat;

Luvussa 3 esitellään kerrostettu yhteentoimivuusmalli, jossa järjestetään kerroksiin erilaiset yhteentoimivuutta koskevat näkökohdat, jotka on otettava huomioon eurooppalaisia julkisia palveluja suunniteltaessa;

Luvussa 4 esitellään yhteentoimivien julkisten palvelujen käsitteellinen malli. Malli noudattaa yhteentoimivuusperiaatteita ja edistää ajatusta oletusarvoisesta yhteentoimivuudesta vakiolähestymistapana eurooppalaisten julkisten palvelujen suunnitteluun ja käyttöön;

Luku 5 päättää asiakirjan yleiskatsaukseen ja tiivistelmään eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden tärkeimmistä piirteistä;

Eri luvuissa tarkastellaan 47 suositusta julkishallinnoissa toteutettaviksi toimenpiteiksi.

2Eurooppalaisten julkisten palvelujen perusperiaatteet

2.1Johdanto

Yhteentoimivuusperiaatteet ovat toimintatapoja koskevia perustavanlaatuisia seikkoja, joilla yhteentoimivuustoimenpiteitä ohjataan. Tässä kappaleessa esitetään yleiset yhteentoimivuusperiaatteet, jotka ovat tärkeitä yhteentoimivien eurooppalaisten julkisten palvelujen perustamisprosessissa. Ne kuvaavat ympäristöä, jossa eurooppalaiset julkiset palvelut suunnitellaan ja toteutetaan.

Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden kaksitoista perusperiaatetta 6 on ryhmitelty neljään luokkaan:

1.Periaate, joka määrittää EU:n yhteentoimivuustoimenpiteiden viitekehyksen (nro 1);

2.Yhteentoimivuuden ydinperiaatteet (nro 2–5);

3.Periaatteet, jotka liittyvät käyttäjien yleisiin tarpeisiin ja odotuksiin (nro 6–9);

4.Julkishallintojen välisen yhteistyön perusperiaatteet (nro 10–12).

Kuva2: Yhteentoimivuuden periaatteet

2.2Perusperiaate 1: toissijaisuus ja suhteellisuus

Toissijaisuusperiaate edellyttää, että EU:n päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia. Toisin sanoen EU ei toteuta toimenpidettä, ellei se ole tehokkaampi kuin sama toimenpide toteutettuna kansallisella tasolla. Suhteellisuusperiaate rajoittaa EU:n toiminnan sellaiseen toimintaan, joka on välttämätöntä perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yhteentoimivuuden osalta eurooppalaiset periaatteet ovat perusteltuja, sillä ne poistavat toimintalinjojen erot, jotka johtavat epäyhtenäisyyteen ja yhteentoimimattomuuteen ja estävät digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnan.

Eurooppalaisista yhteentoimivuusperiaatteista kaavaillaan jäsenmaiden yhteentoimivuutta koskevien toimintalinjojen ’yhteistä nimittäjää’. Jäsenvaltioilla pitäisi olla riittävästi vapauksia kansallisten yhteentoimivuusperiaatteiden kehittämisessä eurooppalaisiin yhteentoimivuusperiaatteisiin nähden. Kansallisia yhteentoimivuusperiaatteita odotetaan mukautettavan ja laajennettavan siten, että kansalliset erityispiirteet otetaan riittävästi huomioon.

2.3Perusperiaate 2: avoimuus

Yhteentoimivien julkisten palvelujen yhteydessä avoimuuden käsite liittyy pääasiassa tietoon, eritelmiin ja ohjelmistoihin.

Avoin valtionhallinnon data (jäljempänä yksinkertaisesti ’avoin data’) viittaa ajatukseen, että kaiken julkisen tiedon pitäisi olla vapaasti muiden käytettävissä ja uudelleenkäytettävissä, ellei niissä ole esimerkiksi henkilötietojen suojaamiseen, luottamuksellisuuteen tai immateriaalioikeuksiin liittyviä rajoituksia. Julkishallinnot keräävät ja tuottavat valtavia määriä tietoja. Julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetulla direktiivillä 7 jäsenvaltioita kannustetaan asettamaan julkiset tiedot saataville käyttöä ja uudelleenkäyttöä varten avoimena datana. INSPIRE-direktiivi 8 edellyttää lisäksi paikkatietoaineistojen ja -palvelujen jakamista viranomaisten kesken siten, ettei niiden uudelleenkäytölle ole rajoituksia tai käytännön esteitä. Tällaiset tiedot on julkaistava mahdollisimman vähin rajoituksin ja siten, että niiden käytölle on selkeät lisenssit, jotta hallintojen päätöksentekoprosesseja voidaan seurata paremmin ja läpinäkyvyyttä voidaan toteuttaa käytännössä. Avointa dataa käsitellään tarkemmin osassa 4.3.4.

Avoimen lähdekoodin ohjelmistoteknologioiden ja tuotteiden käytöllä voidaan säästää kehityskustannuksissa, välttää lukkiutumisvaikutus ja mahdollistaa nopea sopeutuminen erityisiin liiketoimintatarpeisiin, sillä niitä tukevat kehittäjäyhteisöt mukauttavat niitä jatkuvasti. Julkishallintojen pitäisi avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käytön lisäksi edistää asiaankuuluvia kehittäjäyhteisöjä mahdollisuuksien mukaan. Avoin lähdekoodi on eurooppalaisiin yhteentoimivuusperiaatteisiin lähtökohtaisesti kuuluvan uudelleenkäytettävyysperiaatteen mahdollistava tekijä.

Eritelmän tai standardin avoimuuden taso on ratkaiseva seikka eritelmän toteuttamista palvelevien ohjelmistokomponenttien uudelleenkäytön kannalta. Tämä pitää paikkansa myös silloin, kun tällaisia komponentteja käytetään uusien eurooppalaisten julkisten palvelujen luomiseen. Kun avoimuusperiaatetta sovelletaan täysimääräisesti:

kaikilla sidosryhmillä on mahdollisuus osallistua eritelmän kehittämiseen, ja julkinen tarkastelu on osa päätöksentekoprosessia;

kaikilla on mahdollisuus tutustua eritelmään;

eritelmään liittyvät immateriaalioikeudet lisensoidaan FRAND-ehdoin 9 tavalla, joka mahdollistaa toteutukset sekä omistusoikeudella suojatuilla että avoimen lähdekoodin ohjelmistoilla 10 , mieluiten rojaltivapaasti.

Koska avoimilla eritelmillä on myönteinen vaikutus yhteentoimivuuteen, niiden käyttöä on kannatettu monissa poliittisissa julkilausumissa ja niitä suositellaan käytettäviksi eurooppalaisia julkisia palveluja tarjottaessa. Avointen eritelmien myönteinen vaikutus näkyy internetin ekosysteemissä. Julkishallinnot voivat kuitenkin päättää käyttää vähemmän avoimia eritelmiä, mikäli avoimia eritelmiä ei ole tai ne eivät vastaa toiminnallisia tarpeita. Kaikissa tapauksissa eritelmien tulisi olla kypsässä vaiheessa ja niillä tulisi olla markkinoiden riittävä tuki, paitsi jos niitä käytetään osana innovatiivisten ratkaisujen luomista.

Avoimuus tarkoittaa myös kansalaisten ja yritysten tukemista, jotta ne osallistuisivat uusien palvelujen suunnitteluun ja palvelujen parantamiseen ja antaisivat palautetta olemassa olevien julkisten palvelujen laadusta.

2.4Perusperiaate 3: läpinäkyvyys

Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden yhteydessä läpinäkyvyys viittaa seuraaviin:

I.Näkyvyyden mahdollistaminen julkishallinnon hallinnollisessa ympäristössä. Tämä tarkoittaa sitä, että sallitaan muiden julkishallintojen, kansalaisten ja yritysten tarkastella ja ymmärtää hallinnollisia sääntöjä, prosesseja 11 , tietoja, palveluja ja päätöksentekoa.

II.Rajapintojen varmistaminen sisäisiin tietojärjestelmiin. Julkishallinnot käyttävät sisäisten prosessiensa tukena monia tietojärjestelmiä, jotka ovat usein keskenään epäyhtenäisiä ja erilaisia. Yhteentoimivuus riippuu siitä, onko näihin järjestelmiin ja niiden käsittelemiin tietoihin olemassa rajapinnat. Yhteentoimivuus puolestaan helpottaa järjestelmien ja tietojen uudelleenkäyttöä ja mahdollistaa niiden integroinnin suurempiin järjestelmiin.

III.Henkilötietojen suojan varmistaminen noudattamalla voimassa olevaa lainsäädäntöä, joka koskee julkishallintojen suurina määrinä säilyttämiä ja hallinnoimia kansalaisten henkilötietoja.

2.5Perusperiaate 4: uudelleenkäytettävyys

Uudelleenkäytöllä tarkoitetaan sitä, että julkishallinto, jolla on tietty ongelma, pyrkii hyötymään muiden jo tekemästä työstä tutkimalla, minkälaisia ratkaisuja on käytettävissä, ja arvioimalla niiden hyödyllisyyttä tai merkitystä käsillä olevan ongelman kannalta ja tapauksen mukaan ottaa käyttöön ratkaisuja, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi muualla. Tämä edellyttää, että julkishallinto on avoin jakamaan yhteentoimivuusratkaisunsa, konseptinsa, kehyksensä, eritelmänsä, työkalunsa ja komponenttinsa muiden kanssa.

Tietotekniikkaratkaisujen (esim. ohjelmistokomponentit, sovellusrajapinnat, standardit), tietojen ja datan uudelleenkäytettävyys on yhteentoimivuuden mahdollistava tekijä, joka parantaa laatua, sillä se laajentaa operatiivista käyttöä ja auttaa säästämään rahaa ja aikaa. Siksi se on merkittävä EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden kehitystä edistävä tekijä. Alakohtaisissa yhteentoimivuusperiaatteissa on myös joitakin EU:n standardeja ja eritelmiä, ja niitä pitäisi soveltaa laajemmin. Esimerkiksi INSPIRE-direktiivissä säädetään yhteentoimivuutta koskevista standardeista osoitteiden, maarekisterien, teiden ja monien muiden useille julkishallinnoille merkityksellisten aiheiden osalta. Näitä olemassa olevia standardeja ja eritelmiä voidaan ja niitä pitäisi käyttää laajemmin sen toimialan ulkopuolella, jolle ne on alun perin kehitetty.

Monet julkishallinnot ja valtionhallinnot EU:ssa edistävät jo tietotekniikkaratkaisujen jakamista ja uudelleenkäyttöä ottamalla käyttöön uusia toimintamalleja ja kannustamalla avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöön keskeisissä tieto- ja viestintäteknisissä palveluissa ja digitaalisen palveluinfrastruktuurin käyttöönotossa. 

Tietotekniikkaratkaisujen jakamista ja uudelleenkäyttöä rajoittavat eräät keskeiset haasteet teknisellä, organisatorisella, oikeudellisella ja viestintään liittyvällä tasolla. ISA2-ohjelman puitteet tietoteknisten ratkaisujen jakamiselle ja uudelleenkäytölle 12 sisältävät sellaisia suosituksia julkishallinnoille, joiden avulla ne voivat ratkaista tällaiset haasteet ja jakaa tai käyttää uudelleen yhteisiä tietotekniikkaratkaisuja. Uudelleenkäyttöä ja jakamista voidaan tukea tehokkaasti yhteistyöfoorumien avulla 13 .

2.6Perusperiaate 5: teknologianeutraalius ja tietojen siirrettävyys

Julkishallintojen olisi eurooppalaisia julkisia palveluja perustettaessa keskityttävä toiminnallisiin tarpeisiin ja lykättävä teknologiaa koskevia päätöksiä mahdollisimman pitkään teknologisten riippuvuuksien minimoimiseksi voidakseen välttää sen, että niiden rakenneosissa on pakko käyttää tiettyjä teknisiä toteutuksia tai tuotteita, ja voidakseen mukautua tekniikan nopeaan kehitykseen.

Julkishallintojen olisi mahdollistettava niiden julkisten palvelujen käyttö ja uudelleenkäyttö teknologioista tai tuotteista riippumatta.

Digitaalisten sisämarkkinoiden toiminta edellyttää, että tietoja on helppo siirtää eri järjestelmien välillä tietojen jumiutumisen välttämiseksi ja tietojen vapaan liikkuvuuden tukemiseksi. Tämä vaatimus liittyy tietojen siirrettävyyteen – valmiuksiin siirtää ja käyttää tietoja uudelleen helposti eri sovellusten ja järjestelmien välillä, mikä on entistä haastavampaa rajat ylittävissä tilanteissa.

2.7Perusperiaate 6: käyttäjäkeskeisyys

Eurooppalaisten julkisten palvelujen käyttäjiä ovat kaikki julkishallinnot, kansalaiset tai yritykset, joilla on pääsy näihin palveluihin ja jotka hyötyvät niiden käytöstä. Käyttäjien tarpeet on otettava huomioon, kun määritetään, mitä julkisia palveluja tarjotaan ja miten.

Siten käyttäjien tarpeiden ja vaatimusten on ohjattava julkisten palvelujen suunnittelua ja kehitystä mahdollisimman pitkälle seuraavien edellytysten mukaisesti:

Monikanavainen lähestymistapa palvelujen toimittamiseen, eli mahdollisuus käyttää palvelua vaihtoehtoisten fyysisten ja digitaalisten kanavien kautta on tärkeä osa julkisten palvelujen suunnittelua, sillä käyttäjät haluavat mahdollisesti käyttää eri kanavia olosuhteiden ja tarpeidensa mukaan;

Käyttäjien saataville on asetettava keskitetty yhteydenottopiste, joka peittää sisäisen hallinnon monimutkaisuuden ja helpottaa julkisten palvelujen käyttöä esimerkiksi silloin, kun julkisen palvelun tuottamiseen tarvitaan usean elimen välistä yhteistyötä;

Käyttäjien palautetta on järjestelmällisesti kerättävä, arvioitava ja käytettävä uusien julkisten palvelujen suunnitteluun ja olemassa olevien palvelujen parantamiseen;

Mahdollisuuksien mukaan ja voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti on luotava sellainen tilanne, jossa käyttäjät antavat tietonsa vain kerran, ja hallinnonyksiköt pystyvät hakemaan nämä tiedot ja jakamaan ne tietosuojasääntöjen mukaisesti käyttäjän palvelemiseksi;

Käyttäjiltä on pyydettävä vain sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tietyn julkisen palvelun käyttämiseksi.

2.8Perusperiaate 7: osallisuus ja saavutettavuus

Osallisuus on sitä, että annetaan kaikille mahdollisuus saada täysi hyöty uusien teknologioiden tarjoamista mahdollisuuksista käyttää ja hyödyntää eurooppalaisia julkisia palveluja sosiaalisista ja taloudellisista eroista ja syrjäytymisestä huolimatta.

Saavutettavuudella varmistetaan, että vammaiset ja ikääntyneet henkilöt ja muut heikommassa asemassa olevat ryhmät voivat käyttää julkisia palveluja sellaisilla palvelutasoilla, jotka vastaavat muille kansalaisille tarjottuja palvelutasoja 14 .

Osallisuuden ja saavutettavuuden on oltava osa eurooppalaisten julkisten palvelujen koko kehityskaarta suunnittelun, tietosisällön ja toimituksen kannalta. Palvelujen on oltava Euroopassa tai kansainvälisesti laajalti hyväksyttyjen esteetöntä tietoyhteiskuntaa koskevien eritelmien mukaisia 15 .

Osallisuus ja saavutettavuus merkitsevät tavallisesti monikanavaista toimitusta. Perinteinen paperipohjainen tai henkilökohtainen palvelun tarjoaminen on mahdollisesti säilytettävä sähköisen palvelun rinnalla.

Osallisuutta ja saavutettavuutta voidaan parantaa myös järjestelmän valmiudella antaa kolmansien osapuolten toimia sellaisten kansalaisten puolesta, jotka eivät joko pysyvästi tai väliaikaisesti itse pysty suoraan käyttämään julkisia palveluja.

2.9Perusperiaate 8: tietoturva ja yksityisyys

Kansalaisten ja yritysten on voitava luottaa siihen, että heidän vuorovaikutuksensa viranomaisten kanssa tapahtuu turvallisessa ja luotettavassa ympäristössä ja täysin asiaa koskevien säädösten, esimerkiksi tietosuojaa koskevan asetuksen ja direktiivin 16 sekä sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annetun asetuksen 17 mukaisesti. Julkishallintojen on taattava kansalaisten yksityisyys sekä kansalaisten ja yritysten antamien tietojen luottamuksellisuus, aitous, eheys ja kiistämättömyys. Tietoturvaa ja yksityisyyttä käsitellään tarkemmin osassa 4.3.7.

2.10Perusperiaate 9: monikielisyys

Eurooppalaisia julkisia palveluja voi periaatteessa käyttää kuka tahansa missä tahansa jäsenvaltiossa. Siksi monikielisyys on otettava huolellisesti huomioon palveluja suunniteltaessa. Kansalaisilla ympäri Eurooppaa on usein ongelmia digitaalisten julkisten palvelujen saavuttamisessa ja käytössä, jos niitä ei ole saatavilla heidän puhumillaan kielillä.

On löydettävä tasapaino kansalaisten ja yritysten odotuksille tulla palvelluksi omalla tai ensisijaisella kielellään ja jäsenvaltioiden julkishallintojen valmiuksille tarjota palveluja kaikilla EU:n virallisilla kielillä. Sopiva tasapaino voisi olla sellainen, että eurooppalaiset julkiset palvelut olisivat saatavilla oletettujen loppukäyttäjien kielillä, eli kielien lukumäärä päätettäisiin käyttäjien tarpeiden perusteella, joihin kuuluu palvelun merkitys digitaalisten sisämarkkinoiden tai kansallisten toimintalinjojen toteutukselle sekä asianomaisen yleisön koko.

Monikielisyys on otettava huomioon paitsi käyttäjäliittymässä, myös kaikilla eurooppalaisten julkisten palvelujen suunnittelun tasoilla. Esimerkiksi tiedon esittämistä koskevat valinnat sähköisessä tietokannassa eivät saisi rajoittaa mahdollisuuksia tukea eri kieliä.

Yhteentoimivuuden monikielinen näkökulma tulee esiin myös silloin, kun julkinen palvelu edellyttää tietojen vaihtoa tietojärjestelmien välillä yli kielirajojen, sillä vaihdettujen tietojen merkitys on säilytettävä samana.

2.11Perusperiaate 10: hallinnon yksinkertaistaminen

Julkishallintojen olisi mahdollisuuksien mukaan pyrittävä virtaviivaistamaan ja yksinkertaistamaan hallinnollisia prosessejaan parantamalla niitä tai poistamalla prosesseja, joilla ei ole julkista arvoa. Hallinnon yksinkertaistamisella voidaan auttaa yrityksiä ja kansalaisia vähentämään hallinnollista rasitusta, joka syntyy EU:n lainsäädännön tai kansallisten velvoitteiden noudattamisesta. Julkishallintojen olisi myös otettava käyttöön eurooppalaisia julkisia palveluja, jotka muun muassa vuorovaikutuksessaan muiden julkishallintojen, kansalaisten ja yritysten kanssa ovat sähköisesti tuettuja.

Julkisten palvelujen digitalisoinnissa on otettava huomioon seuraavat periaatteet:

oletusarvoinen digitaalisuus, aina kun se on tarkoituksenmukaista, siten, että eurooppalaiset julkiset palvelut ovat aina saatavilla ja käytettävissä vähintään yhden digitaalisen kanavan kautta;

digitaalisuuden ensisijaisuus, eli julkisten palvelujen käyttö digitaalisten kanavien kautta on ensisijaista, ja samalla sovelletaan monikanavaista toimitusta ja politiikkaa, jossa vääriä ovia ei ole, eli fyysiset ja digitaaliset kanavat ovat olemassa rinnakkain.

2.12Perusperiaate 11: tietojen säilyttäminen

Lainsäädännön mukaan päätöksiä ja tietoja on säilytettävä ja niihin on oltava pääsy tietyn ajanjakson ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että dokumentointimenettelyjä ja päätöksiä varten julkishallintojen hallussa olevat sähköisessä muodossa olevat tallenteet 18 ja tiedot on säilytettävä ja muunnettava tarvittaessa uusiin tietovälineisiin, kun aiemmat tietovälineet vanhentuvat. Tavoitteena on varmistaa, että asiakirjat ja muut tietomuodot säilyttävät luettavuutensa, luotettavuutensa ja eheytensä ja että niitä voidaan käyttää niin pitkään kuin on tarpeen tietoturvaa ja yksityisyyttä koskevien säädösten mukaisesti.

Jotta sähköisten asiakirjojen ja muunlaisten tietojen pitkäaikainen säilytys voidaan taata, tietomuodot on valittava siten, että varmistetaan tietojen pitkäaikainen saavutettavuus, mihin kuuluu myös niihin liittyvien sähköisten allekirjoitusten tai leimojen säilyttäminen. Tältä osin asetuksen (EU) N:o 910/2014 mukaisilla hyväksytyillä säilytyspalveluilla voidaan varmistaa tietojen pitkäaikainen säilytys.

Kansallisten hallintojen omistamien ja hallinnoimien tietolähteiden säilyttäminen on puhtaasti kansallinen asia. Sellaisten tietojen säilyttäminen, jotka eivät ole yksinomaan kansallisia, on ulottuvuudeltaan eurooppalainen asia. Tällaisessa tapauksessa asianomaisten jäsenvaltioiden olisi sovellettava asianmukaista ”säilytyspolitiikkaa”, jolla ratkaistaan tietojen käytöstä eri lainkäyttöalueilla mahdollisesti syntyvät vaikeudet.

2.13Perusperiaate 12: tehokkuuden ja tuloksellisuuden arviointi

Yhteentoimivia eurooppalaisia julkisia palveluja voidaan arvottaa monella tavalla, kuten ottamalla huomioon sijoituksen tuotto, omistajuuden kokonaiskustannukset, joustavuus ja mukautuvuus, vähentynyt hallinnollinen rasitus, tehokkuus, pienemmät riskit, läpinäkyvyys, yksinkertaistaminen, paremmat työmenetelmät ja käyttäjätyytyväisyys.

Erilaisia teknisiä ratkaisuja 19 olisi arvioitava, kun pyritään varmistamaan eurooppalaisten julkisten palvelujen tehokkuus ja tuloksellisuus.

3Yhteentoimivuuden tasot

Tässä luvussa kuvataan yhteentoimivuusmalli, jota voidaan soveltaa kaikkiin digitaalisiin julkisiin palveluihin ja jota voidaan myös pitää oletusarvoisen yhteentoimivuuden ajatuksen olennaisena osana. Siihen kuuluvat seuraavat:

neljä yhteentoimivuuden tasoa: oikeudellinen, organisatorinen, semanttinen ja tekninen

neljän tason poikkileikkaava komponentti, ”integroitu julkisten palvelujen hallinta”

taustataso, ”yhteentoimivuuden hallinta”.

Malli esitetään alla:

Kuva3: Yhteentoimivuusmalli

3.1Yhteentoimivuuden hallinta

Yhteentoimivuuden hallinta tarkoittaa päätöksiä, jotka liittyvät yhteentoimivuusperiaatteisiin, institutionaalisiin järjestelyihin, organisaatiorakenteisiin, rooleihin ja vastuualueisiin, toimintalinjoihin, sopimuksiin ja muihin seikkoihin, joilla varmistetaan yhteentoimivuus kansallisella ja EU:n tasolla ja seurataan sitä.

Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet, yhteentoimivuuden toimintasuunnitelma (tiedonannon liite 1) ja eurooppalainen yhteentoimivuusarkkitehtuuri (EIRA) ovat tärkeitä yhteentoimivuuden hallinnan osatekijöitä EU:n tasolla.

INSPIRE-direktiivi on tärkeä alakohtainen esimerkki 20 yhteentoimivuusperiaatteista, joihin kuuluu oikeudellinen yhteentoimivuus, koordinointirakenteet ja tekniset yhteentoimivuussopimukset.

Eurooppalaiset julkiset palvelut toimivat monimutkaisessa ja muuttuvassa ympäristössä. Poliittista tukea tarvitaan, kun kyse on alojen ja/tai valtioiden rajat ylittävän yhteentoimivuuden lisäämisestä, jolla helpotetaan julkishallintojen välistä yhteistyötä 21 . Tehokas yhteistyö edellyttää, että kaikilla sidosryhmillä on yhteinen visio ja että ne sopivat tavoitteista ja aikarajoista ja yhdenmukaistavat painopisteensä. Julkishallintojen välinen yhteentoimivuus hallinnon eri tasoilla voi onnistua vain, jos hallitukset pitävät omia yhteentoimivuuspyrkimyksiään riittävän tärkeinä ja osoittavat niille voimavaroja 22 . 

Tarvittavan sisäisen osaamisen puuttuminen on myös este yhteentoimivuuspolitiikkojen toteuttamiselle. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä yhteentoimivuustaidot yhteentoimivuusstrategioihinsa ottaen huomioon, että yhteentoimivuus on moniulotteinen asia, joka edellyttää oikeudellista, organisatorista, semanttista ja teknistä tietämystä ja osaamista.

Tietyn eurooppalaisen julkisen palvelun toteuttaminen ja toimittaminen riippuu usein osatekijöistä, jotka ovat yhteisiä useille eurooppalaisille julkisille palveluille. Osatekijät kuuluvat tietyn eurooppalaisen julkisen palvelun soveltamisalaa laajempiin yhteentoimivuussopimuksiin, ja niiden pysyvyys ajan mittaan on varmistettava. Tämä on olennaisen tärkeää, sillä yhteentoimivuus on taattava kestävällä tavalla, ei kertaluonteisena tavoitteena tai hankkeena. Yhteiset osatekijät ja yhteentoimivuussopimukset ovat tulosta julkishallintojen eri tasoilla (paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla) tekemästä työstä, joten koordinointi ja seuranta edellyttävät kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

Yhteentoimivuuden hallinta on avain yhteentoimivuutta koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, sillä se kokoaa yhteen kaikki tällaiseen lähestymistapaan tarvittavat välineet.

Koordinointi, viestintä ja seuranta ovat äärimmäisen tärkeitä hallinnan onnistumisen kannalta. Euroopan komissio tukee kansallisten yhteentoimivuusperiaatteiden seurantakeskusta (NIFO) ISA2-ohjelman kautta. Seurantakeskuksen päätavoite on tarjota tietoja kansallisista yhteentoimivuusperiaatteista ja niihin liittyvistä yhteentoimivuutta ja digitaalisuutta koskevista strategioista ja siten auttaa julkishallintoja jakamaan ja käyttämään uudelleen kokemuksia ja antaa tukea eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden kansalliselle soveltamiselle. Kansalliset yhteentoimivuusperiaatteet voivat koostua yhdestä tai useammasta asiakirjasta, joka määrittää yhteentoimivuutta koskevat kehykset, politiikat, strategiat, suuntaviivat ja toimintasuunnitelmat tietyssä jäsenvaltiossa.

3.1.1Standardien ja eritelmien yksilöiminen ja valitseminen

Standardit ja eritelmät ovat olennaisen tärkeitä yhteentoimivuuden kannalta. Niiden asianmukaiseen hallintaan kuuluu kuusi vaihetta:

mahdollisten standardien ja eritelmien yksilöiminen erityisten tarpeiden ja vaatimusten perusteella;

mahdollisten standardien ja eritelmien arviointi vakioitujen, läpinäkyvien, oikeudenmukaisten ja syrjimättömien menetelmien avulla 23 ;

standardien ja eritelmien täytäntöönpano suunnitelmien ja käytännön suuntaviivojen mukaisesti;

standardien ja eritelmien noudattamisen seuranta 24 ;

muutoksenhallinta soveltuvilla menetelmillä;

standardien ja eritelmien dokumentointi avoimissa luetteloissa vakiomallisen kuvauksen avulla 25 .

Standardit ja eritelmät voidaan sisällyttää eurooppalaiseen yhteentoimivuusarkkitehtuuriin ja merkitä Euroopan yhteentoimivuuskartoitukseen (EIC).

Joissakin tapauksissa julkishallinnot voivat katsoa, että tietylle tarpeelle tietyllä alalla ei ole sopivia standardeja tai eritelmiä. Aktiivinen osallistuminen standardointiprosessiin lieventää viipeistä aiheutuvia ongelmia, parantaa standardien ja eritelmien linjaamista julkisen sektorin tarpeiden suuntaisesti ja voi auttaa hallintoja pysymään teknologisten innovaatioiden tasalla.

3.2Integroitu julkisten palvelujen hallinta

Eurooppalaisten julkisten palvelujen tarjoaminen edellyttää usein eri julkishallintojen yhteistyötä, jotta voidaan vastata loppukäyttäjien tarpeisiin ja tarjota julkisia palveluja integroidulla tavalla. Kun mukana on useita organisaatioita, eurooppalaisten julkisten palvelujen suunnittelusta, toteutuksesta ja toiminnasta vastaavien viranomaisten täytyy koordinoida ja hallinnoida toimintaa. Palveluja on hallinnoitava siten, että voidaan varmistaa integraatio, saumaton toteutus, palvelujen ja tietojen uudelleenkäyttö sekä uusien palvelujen ja rakenneosien 26  kehitys. Osassa 4.3.1 käsitellään tarkemmin integroituun julkisten palvelujen tarjoamiseen liittyviä seikkoja.

Mitä tulee hallintaan, sen on katettava kaikki kerrokset: oikeudellinen, organisatorinen, semanttinen ja tekninen kerros. Jotta eurooppalaisia julkisia palveluja tukevien säädösten, organisaatioiden toimintaprosessien, tiedonvaihdon, palvelujen ja osatekijöiden välinen yhteentoimivuus voidaan varmistaa, sen eteen on tehtävä jatkuvasti työtä, koska ympäristössä tapahtuu säännöllisesti yhteentoimivuutta häiritseviä muutoksia, joita ovat lainsäädännön, yritysten tai kansalaisten tarpeiden, julkishallintojen organisaatiorakenteen ja toimintaprosessien muutokset sekä uuden teknologian kehittyminen. Tämä edellyttää muun muassa organisaatiorakenteita sekä rooleja ja vastuualueita julkisten palvelujen toimittamista ja ylläpitoa varten, palvelutasosopimuksia, yhteentoimivuussopimusten tekemistä ja hallintaa, muutoksenhallintamenettelyjä sekä toiminnan jatkuvuutta ja tiedon laatua koskevia suunnitelmia.

Integroituun julkisten palvelujen hallintaan kuuluvat vähintään seuraavat:

asianomaisten sidosryhmien organisaatiorakenteiden, roolien ja vastuualueiden ja päätöksentekoprosessin määritelmä;

vaatimusten määrittäminen seuraaville:

oyhteentoimivuutta koskevat näkökohdat, kuten uudelleenkäytettävien rakenneosien laatu, skaalautuvuus ja saatavuus, mukaan lukien tietolähteet (perusrekisterit, avoimen datan portaalit jne.) ja muut yhteenliitetyt palvelut;

oulkoiset tiedot tai palvelut, joista on tehty selkeät palvelutasosopimukset (myös yhteentoimivuuden osalta);

muutoksenhallintasuunnitelma, jossa määritetään muutosten käsittelyyn ja hallintaan tarvittavat menettelyt ja prosessit;

toiminnan jatkuvuutta koskeva suunnitelma tai palautumissuunnitelma, jolla varmistetaan, että digitaalisten julkisten palvelujen ja niiden rakenneosien toiminta jatkuu erilaisissa tilanteissa, kuten verkkohyökkäyksen sattuessa tai rakenneosien häiriötilanteessa.

3.2.1Yhteentoimivuussopimukset

Eurooppalaisiin julkisiin palveluihin osallistuvien organisaatioiden olisi tehtävä virallisia yhteistyöjärjestelyjä yhteentoimivuussopimuksilla. Tällaisten sopimusten laatiminen ja hallinta kuuluu julkisten palvelujen hallintaan.

Sopimusten on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta niiden tavoite eli eurooppalaisten julkisten palvelujen tarjoaminen voidaan saavuttaa siten, että kullakin organisaatiolla säilyy mahdollisimman paljon sisäistä ja kansallista riippumattomuutta.

Yhteentoimivuussopimuksiin kuuluu yleensä standardeja ja eritelmiä semanttisella ja teknisellä tasolla ja joissain tapauksissa myös organisatorisella tasolla. Oikeudellisella tasolla yhteentoimivuussopimuksista tehdään erityisiä ja sitovia EU:n ja/tai kansallisen tason lainsäädännöllä tai kahden- ja monenvälisillä sopimuksilla.

Yhteentoimivuussopimuksia voidaan täydentää muuntyyppisillä sopimuksilla, joissa käsitellään operatiivisia asioita. Näitä ovat esimerkiksi yhteisymmärryspöytäkirjat, palvelutasosopimukset, tuki- tai eskalointimenettelyt ja yhteystiedot, joissa viitataan tarvittaessa varsinaisiin sopimuksiin semanttisella ja teknisellä tasolla.

Koska eurooppalaisen julkisen palvelun tarjoaminen on tulosta sellaisten osapuolten kollektiivisesta työstä, jotka tuottavat tai kuluttavat palvelun osia, yhteentoimivuussopimuksiin on olennaisen tärkeää sisällyttää asianmukaiset muutoksenhallintaprosessit, joilla voidaan varmistaa muille julkishallinnoille, yrityksille ja kansalaisille tarjotun palvelun täsmällisyys, luotettavuus, jatkuvuus ja kehitys.

3.3Oikeudellinen yhteentoimivuus

Jokainen eurooppalaisen julkisen palvelun tarjoamiseen osallistuva julkishallinto tekee sen omissa kansallisissa säädöskehyksissään. Oikeudellisella yhteentoimivuudella varmistetaan, että erilaisten oikeudellisten kehysten, toimintalinjojen ja strategioiden nojalla toimivat organisaatiot voivat tehdä yhteistyötä. Edellytyksenä saattaa olla, ettei lainsäädäntö estä eurooppalaisten julkisten palvelujen tarjoamista jäsenvaltioissa tai niiden välillä ja että sopimuksissa määritetään selkeästi, kuinka eri valtioiden erilaisten lainsäädäntöjen suhteen toimitaan, esimerkiksi ottamalla käyttöön uusia säädöksiä.

Ensimmäinen vaihe oikeudellisen yhteentoimivuuden käsittelyssä on ”yhteentoimivuustarkastusten” suorittaminen etsimällä olemassa olevasta lainsäädännöstä mahdollisia yhteentoimivuutta estäviä tekijöitä: tietojen käyttöä ja säilytystä koskevat alakohtaiset tai maantieteelliset rajoitukset, erilaiset ja epätäsmälliset tietoja koskevat lisenssimallit, liian rajoittavat velvoitteet käyttää tiettyjä digitaalisia teknologioita tai toimitustapoja julkisten palvelujen tarjoamisessa, samojen tai samankaltaisten toimintaprosessien keskenään ristiriitaiset vaatimukset, vanhentuneet tietoturva- ja tietosuojatarpeet jne.

Lainsäädännön yhtenäisyys yhteentoimivuuden varmistamisen kannalta on arvioitava ennen säädösten hyväksymistä sekä arvioimalla säädösten tuloksellisuutta säännöllisesti niiden voimaantulon jälkeen.

Ottaen huomioon, että eurooppalaiset julkiset palvelut on selkeästi tarkoitettu tarjottavaksi muiden muassa digitaalisten kanavien kautta, tieto- ja viestintäteknisiä ratkaisuja on mietittävä mahdollisimman aikaisessa lainsäädäntöprosessin vaiheessa. Ehdotetuille säädöksille olisi tehtävä erityisesti digitaalinen tarkastus, jossa

varmistetaan, että säädös soveltuu fyysisen lisäksi myös digitaaliseen maailmaan (kuten internetiin);

kartoitetaan digitaalisen tietojenvaihdon esteitä; ja

kartoitetaan ja arvioidaan säädöksen tieto- ja viestintäteknisiä vaikutuksia sidosryhmiin.

Näin helpotetaan julkisten palvelujen yhteentoimivuutta myös alemmilla (semanttisella ja teknisellä) tasolla ja lisätään mahdollisuuksia käyttää uudelleen olemassa olevia tieto- ja viestintäteknisiä ratkaisuja, ja näin vähennetään kustannuksia ja toteutukseen kuluvaa aikaa.

Jäsenvaltioiden välillä vaihdettujen tietojen oikeudellinen arvo on säilytettävä rajojen yli, ja sekä lähtömaan että vastaanottavan maan tietosuojalainsäädäntöä on noudatettava. Tämä saattaa edellyttää lisäsopimuksia, joilla voidaan paikata mahdolliset erot sovellettavan lainsäädännön täytäntöönpanossa.

3.4Organisatorinen yhteentoimivuus

Tämä viittaa tapaan, jolla julkishallinnot sovittavat yhteen toimintaprosessinsa, vastuualueensa ja odotuksensa yhteisesti sovittujen ja vastavuoroisesti hyödyllisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Käytännössä organisatorinen yhteentoimivuus tarkoittaa toimintaprosessien ja asiaankuuluvien vaihdettujen tietojen dokumentointia ja integroimista tai yhdenmukaistamista. Organisatorisella yhteentoimivuudella pyritään myös täyttämään käyttäjäyhteisön vaatimukset antamalla palvelut käyttöön helposti tunnistettavassa ja saavutettavassa sekä käyttäjäkeskeisessä muodossa.

3.4.1Toimintaprosessien yhdenmukaistaminen

Jotta erilaiset hallintoyksiköt voisivat tehdä yhteistyötä tehokkaasti ja tuloksellisesti eurooppalaisten julkisten palvelujen tarjoamisessa, niiden on mahdollisesti yhdenmukaistettava nykyisiä toimintaprosessejaan tai määriteltävä ja perustettava uusia toimintaprosesseja.

Toimintaprosessien yhdenmukaistaminen edellyttää niiden dokumentointia sovitulla tavalla ja yleisesti hyväksytyillä mallintamistekniikoilla, mukaan lukien asiaan liittyvät vaihdetut tiedot, jotta kaikki eurooppalaisten julkisten palvelujen tarjoamiseen osallistuvat julkishallinnot voivat ymmärtää (päästä päähän) kokonaisprosessin ja oman tehtävänsä siinä.

3.4.2Organisaatioiden suhteet

Palvelulähtöisyys, johon julkisten palvelujen käsitteellinen malli perustuu, merkitsee, että palvelun tarjoajien ja palvelun käyttäjien välinen suhde on määritettävä selkeästi.

On siis löydettävä välineet vastavuoroisen avun, yhteisen toiminnan ja yhteenliitettyjen toimintaprosessien virallistamiseksi osana palvelun tarjoamista, esimerkiksi asianomaisten julkishallintojen väliset yhteisymmärryspöytäkirjat ja palvelutasosopimukset. Rajat ylittävässä toiminnassa niiden olisi suotavaa olla monenvälisiä tai kokonaisvaltaisia eurooppalaisia sopimuksia.

3.5Semanttinen yhteentoimivuus

Semanttinen yhteentoimivuus tarkoittaa sitä, että vaihdetun tiedon tarkka muoto ja merkitys säilytetään ja ymmärretään osapuolten välisten vaihtojen aikana eli tiedot ymmärretään sellaisina kuin ne on lähetetty. Eurooppalaisissa yhteentoimivuusperiaatteissa semanttinen yhteentoimivuus kattaa sekä semanttiset että syntaktiset näkökohdat:

Semanttinen näkökohta koskee tietoelementtien merkitystä ja niiden välistä suhdetta. Siihen sisältyy sanastojen ja skeemojen luominen kuvaamaan tiedonvaihtoa, millä varmistetaan, että viestinnän osapuolet ymmärtävät tietoelementit samalla tavalla.

Syntaktinen näkökohta kuvaa vaihdettavan tiedon täsmällistä muotoa kieliopin ja muodon kannalta.

Semanttisen yhteentoimivuuden parantamisen lähtökohta on, että tieto nähdään arvokkaana julkisena omaisuutena.

Tiedonhallintastrategia on laadittava ja sitä on koordinoitava mahdollisimman korkealla tasolla (yhtiössä tai yrityksessä), jotta voidaan välttää sirpaloituminen ja asettaa painopisteet.

Esimerkiksi referenssitietoja koskevat sopimukset taksonomioiden, kontrolloitujen sanastojen, tesaurusten, koodiluetteloiden 27 ja uudelleenkäytettävien tietorakenteiden tai -mallien 28 muodossa ovat semanttisen yhteentoimivuuden saavuttamisen keskeisiä edellytyksiä. Tietyt lähestymistavat, kuten dataan perustuva suunnittelu yhdistettynä linkitetyn datan teknologioihin ovat innovatiivisia tapoja parantaa merkittävästi semanttista yhteentoimivuutta.

Samalla tavalla kuin tekniset standardit ovat edistäneet teknistä yhteentoimivuutta (esimerkiksi verkkoyhteyksiä) vuosikymmenten ajan, nyt tarvitaan vankkoja, yhtenäisiä ja yleisesti sovellettavia tietostandardeja ja -eritelmiä, joiden avulla merkityksellinen tiedonvaihto eurooppalaisten julkisten organisaatioiden välillä tulee mahdolliseksi 29 . 

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset kielelliset, kulttuuriset, oikeudelliset ja hallinnolliset ympäristöt, tämä yhteentoimivuuden taso merkitsee huomattavaa haastetta. Elleivät standardointitoimet pääse kypsymään semanttisella yhteentoimivuuden tasolla, on kuitenkin vaikea varmistaa saumaton tietojenvaihto, tietojen vapaa liikkuvuus sekä tiedon siirrettävyys jäsenvaltioissa EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden tukemiseksi.

3.6Tekninen yhteentoimivuus

Tekninen yhteentoimivuus kattaa järjestelmiä ja palveluja yhdistävät sovellukset ja infrastruktuurit. Se koskee muun muassa rajapintaeritelmiä, yhteenliittämispalveluita, tiedon integrointipalveluita, tiedon esittämistä ja vaihtoa sekä turvallisia viestintäprotokollia.

Merkittävä yhteentoimivuuden este johtuu perintöjärjestelmistä. Julkishallinnoissa sovelluksia ja tietojärjestelmiä on historiallisesti kehitetty alhaalta ylös -menetelmällä, jolla on pyritty ratkaisemaan alakohtaisia ja paikallisia ongelmia. Tämän on johtanut sirpaloituneisiin tieto- ja viestintäteknologian saarekkeisiin, joiden yhteentoimivuus on ollut hankalaa.

Julkisen hallinnon koon ja tieto- ja viestintäteknisten ratkaisujen sirpaloitumisen vuoksi lukuisat perintöjärjestelmät muodostavat ylimääräisen esteen yhteentoimivuudelle teknisellä tasolla.

Tekninen yhteentoimivuus on mahdollisuuksien mukaan varmistettava virallisten teknisten eritelmien avulla.

4Integroidun julkisten palvelujen tarjoamisen käsitteellinen malli

4.1Johdanto

Tässä luvussa esitetään integroitujen julkisten palvelujen käsitteellinen malli, jolla palvelujen suunnittelua, kehitystä, käyttöä ja ylläpitoa voidaan ohjata jäsenvaltioissa. Malli koskee kaikkia hallinnon tasoja niin paikallisesti kuin EU:n tasolla. Malli on modulaarinen, ja siihen kuuluu löyhästi kytkettyjä palvelukomponentteja 30 , jotka liittää yhteen jaettu infrastruktuuri.

Julkishallintojen on tarpeen yksilöidä yhteinen lähestymistapa palvelukomponenttien yhteenliittämiseen ja neuvotella ja sopia siitä. Tämä tapahtuu kansallisilla hallinnon eri tasoilla kunkin maan organisaatiorakenteen mukaisesti. Palvelujen ja tietojen käyttöä koskevat rajat olisi määritettävä rajapintojen ja käyttöehtojen kautta.

Tähän on olemassa tunnettuja ja laajalti käytettyjä teknisiä ratkaisuja, kuten www-palvelut, mutta niiden toteuttaminen EU:n tasolla vaatii julkishallintojen yhteistyötä, esimerkiksi yhteisiä tai yhteensopivia malleja, standardeja ja sopimuksia, jotka koskevat yhteistä infrastruktuuria.

4.2Mallin kuvaus

Käsitteellinen malli tukee ajatusta oletusarvoisesta yhteentoimivuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteentoimivuuden saavuttamiseksi eurooppalaiset julkiset palvelut on suunniteltava ehdotetun mallin mukaisesti ja pitäen mielessä tietyt yhteentoimivuutta ja uudelleenkäytettävyyttä koskevat vaatimukset 31 . Malli tukee uudelleenkäytettävyyden ajatusta yhteentoimivuuden liikkeellepanevana voimana, ja sen mukaan eurooppalaisissa julkisissa palveluissa pitäisi käyttää uudelleen olemassa olevia tietoja ja palveluja, jotka voivat olla saatavilla erilaisissa lähteissä julkishallintojen organisaatiorajojen sisä- tai ulkopuolella. Tietojen ja palvelujen on oltava haettavissa ja saatavilla yhteentoimivissa muodoissa.

Käsitteellisen mallin perusosat esitetään alla.

Kuva4: Integroitujen julkisten palvelujen käsitteellinen malli

Mallin rakenteeseen kuuluvat seuraavat:

koordinointitoimintoon perustuva integroitu palveluntoimitus, jolla poistetaan monimutkaisuus loppukäyttäjältä;

politiikka, jossa vääriä ovia ei ole, koska sillä tarjotaan vaihtoehtoisia keinoja ja kanavia palveluntoimitukselle ja samalla turvataan digitaalisten kanavien saatavuus (oletusarvoinen digitaalisuus);

tietojen ja palvelujen uudelleenkäyttö, jolla vähennetään kustannuksia ja parannetaan palvelun laatua ja yhteentoimivuutta;

luettelot, joissa kuvaillaan uudelleenkäytettävät palvelut ja muut hyödykkeet, jotta niiden löytäminen ja käyttö olisi helpompaa;

integroitu julkisten palvelujen hallinta;

tietoturva ja yksityisyys.

4.3Perusosat

4.3.1Koordinointitoiminto

Koordinointitoiminnolla huolehditaan siitä, että eurooppalaisen julkisen palvelun tarjoamisessa tunnistetaan tarpeet ja käytetään ja järjestetään tarkoituksenmukaisia palveluja. Tämän toiminnon tarkoituksena on tarkoituksenmukaisten lähteiden ja palvelujen valitseminen ja integroiminen. Koordinointi voi olla automatisoitu tai manuaalisesti toimiva. Seuraavat prosessivaiheet ovat osa integroitua julkisten palvelujen tarjoamista, ja ne toteutetaan koordinointitoiminnolla.

I.Tarpeiden yksilöinti: Tämä tehdään kansalaisen tai yrityksen tekemän julkista palvelua koskevan pyynnön perusteella.

II.Suunnittelu: Tämä edellyttää tarvittavien palvelujen ja tietolähteiden yksilöintiä, saatavilla olevien luettelojen käyttöä ja niiden yhdistämistä yhdeksi prosessiksi, ottaen huomioon käyttäjien erityisen tarpeet (esim. yksilöllistäminen).

III.Toteutus: Tähän kuuluu tietojen kerääminen ja vaihto, toimintasääntöjen soveltaminen (asiaankuuluvan lainsäädännön ja toimintalinjojen mukaisesti) palvelun käyttöoikeuden myöntämiseksi tai epäämiseksi sekä pyydetyn palvelun tarjoaminen kansalaisille tai yrityksille.

IV.Arviointi: Palvelun tarjoamisen jälkeen käyttäjiltä kerätään palautetta, joka arvioidaan.

4.3.2Sisäiset tietolähteet ja palvelut

Julkishallinnot tuottavat ja asettavat saataville suuria määriä palveluja sekä ylläpitävät ja hallinnoivat valtavia määriä erilaisia tietolähteitä. Näitä tietolähteitä ei yleensä tunneta tietyn hallintoyksikön rajojen ulkopuolella (joskus ei edes kyseisten rajojen sisäpuolella). Tämä johtaa työn päällekkäisyyteen ja saatavilla olevien resurssien ja ratkaisujen vajaakäyttöön.

Tietolähteitä (perusrekistereitä, avoimen datan portaaleja ja muita virallisia tietolähteitä) ja palveluja, jotka ovat saatavilla myös hallintojärjestelmän ulkopuolella, voidaan käyttää integroitujen julkisten palvelujen luomiseen rakenneosiksi. Rakenneosien (tietolähteiden ja palvelujen) olisi helpotettava pääsyä niiden tietoihin tai toimintoihin palvelulähtöisillä lähestymistavoilla.

Julkishallintojen olisi edistettävä palvelujen ja tietolähteiden jakamista tukevia toimintalinjoja kolmella pääasiallisella tavalla.

I.Uudelleenkäyttö: Uusia palveluja suunniteltaessa tai olemassa olevia palveluja tarkistettaessa ensimmäisenä on otettava selvää, voiko olemassa olevia palveluja ja tietolähteitä käyttää uudelleen;

II.Julkaisu: Uusia palveluja ja tietolähteitä suunniteltaessa tai olemassa olevia palveluja ja tietolähteitä tarkistettaessa uudelleenkäytettävät palvelut ja tietolähteet on asetettava muiden saataville uudelleenkäyttöä varten;

III.Yhdistäminen: Kun tarkoituksenmukaiset palvelut ja tietolähteet on yksilöity, ne on koottava yhteen integroiduksi palveluntarjontaprosessiksi. Rakenneosien on osoitettava luontaista yhdisteltävyyttä (oletusarvoinen yhteentoimivuus), jotta niitä voitaisiin yhdistellä erilaisissa ympäristöissä mahdollisimman vähillä muutoksilla. Yhdistäminen koskee tietoja, palveluja ja muita yhteentoimivuusratkaisuja (esim. ohjelmistoja).

Rakenneosien uudelleenkäytettävyyden konseptia soveltamalla voidaan kartoittaa ratkaisuja suhteessa sellaisen viitearkkitehtuurin 32 käsitteellisiin rakenneosiin, jonka avulla uudelleenkäytettävät komponentit voidaan havaita; tämä edistää myös toiminnan järkiperäistämistä. Lopputuloksena on kartoitus 33  ratkaisuista ja niiden rakenneosista, joita voi käyttää uudelleen yhteisiä toiminnan tarpeita varten ja yhteentoimivuuden varmistamiseen.

Tarkemmin ottaen käsitteellinen malli tarjoaa kahdentyyppistä uudelleenkäyttöä, jotta voidaan välttää työn päällekkäisyys, lisäkustannukset ja yhteentoimivuutta koskevat lisäongelmat ja samalla parantaa tarjottujen palvelujen laatua.

Palvelujen uudelleenkäyttö: Erityyppisiä palveluja voidaan käyttää uudelleen. Näihin kuuluvat esimerkiksi julkiset peruspalvelut, kuten syntymätodistuksen antaminen, sekä jaetut palvelut, kuten sähköinen tunnistaminen ja sähköinen allekirjoitus. Jaetut palvelut voivat olla julkisen sektorin, yksityisen sektorin tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tarjoamia;

Tietojen uudelleenkäyttö: Julkishallinnot säilyttävät jo nyt suuria määriä tietoja, joita voitaisiin käyttää uudelleen. Näihin kuuluvat esimerkiksi perusrekisterien ydintiedot useiden sovellusten ja järjestelmien käyttäminä virallisina tietoina, julkisten organisaatioiden julkaisema avoimilla lisensseillä käytettävä avoin data sekä muuntyyppiset viranomaisten vahvistamat ja hallinnoimat viralliset tiedot. Perusrekisterejä ja avointa dataa käsitellään tarkemmin seuraavassa osassa.

4.3.3Perusrekisterit

Perusrekisterit ovat eurooppalaisten julkisten palvelujen toimittamisen kulmakivi. Perusrekisteri on luotettu ja virallinen tietolähde, jota muut voivat ja jota muiden pitäisi käyttää uudelleen digitaalisesti ja jossa yksi organisaatio on vastuullinen ja selontekovelvollinen tietojen keräämisestä, käytöstä, ajantasaistamisesta ja säilyttämisestä. Perusrekisterit ovat luotettavia tietolähteitä, jotka tarjoavat perustietoja esimerkiksi henkilöistä, yrityksistä, ajoneuvoista, luvista, rakennuksista, paikoista ja teistä. Tällaiset tiedot ovat julkishallintojen ja eurooppalaisten julkisten palvelujen toimittamisen ydintietoja. Tässä yhteydessä ”virallinen” tarkoittaa sitä, että perusrekisteriä pidetään tiedon alkulähteenä eli tiedon status on oikea ja tiedot ovat ajantasaisia sekä mahdollisimman laadukkaita ja eheitä.

Keskitetyissä rekistereissä yksi organisaatioyksikkö on vastuullinen ja selontekovelvollinen tietojen laadun varmistamisesta ja tarvittavien menetelmien käyttämisestä tietojen oikeellisuuden takaamiseksi. Tällaiset rekisterit ovat julkishallintojen laillisessa valvonnassa, kun taas niiden toiminta ja ylläpito voidaan tarvittaessa ulkoistaa muille organisaatioille. Perusrekistereitä on monenlaisia, kuten väestörekisteri, yritysrekisteri, ajoneuvorekisteri ja maarekisteri. Hallintoyksiköille on tärkeää saada korkeatasoinen yleiskuva perusrekisterien toiminnasta ja niissä säilytettävistä tiedoista (”rekisterin rekisteri”).

Hajautetulla rekisterillä on oltava yksi organisaatioyksikkö, joka on vastuullinen ja selontekovelvollinen rekisterin kaikista osista. Lisäksi yksi yksikkö on vastuullinen ja selontekovelvollinen hajautetun rekisterin kaikkien osien koordinoimisesta.

Perusrekisterejä koskeva kehys kuvaa sopimukset ja infrastruktuurin, jotka koskevat perusrekisterien toimintaa ja suhteita muihin yksiköihin.

Perusrekisterien käyttöä on säänneltävä yksityisyyttä koskevien ja muiden säädösten mukaisesti, ja perusrekistereihin sovelletaan tiedonhoidon periaatteita.

Tiedonhoitaja on elin (tai mahdollisesti henkilö), joka on vastuullinen ja selontekovelvollinen tietojen keräämisestä, käytöstä, ajantasaistamisesta, ylläpidosta ja poistamisesta. Tähän kuuluu sallitun tietojen käytön määrittely yksityisyyttä koskevien säädösten ja tietoturvaperiaatteiden mukaisesti siten, että varmistetaan tietojen voimassaolo ja valtuutettujen käyttäjien pääsy tietoihin.

Perusrekistereissä on laadittava ja toteutettava tietojen laadunvarmistussuunnitelma, jolla voidaan varmistaa rekistereissä olevien tietojen laatu. Kansalaisten ja yritysten on voitava tarkastaa perusrekistereissä olevien tietojensa täsmällisyys, oikeellisuus ja täydellisyys.

Kussakin perusrekisterissä käytetyistä käsitteistä on asetettava saataville ohjeet ja/tai sanasto sekä ihmisten että koneiden luettavissa olevassa muodossa.

4.3.4Avoin data

Julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annettu direktiivi tarjoaa yhteisen oikeudellisen kehyksen julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöä varten. Painopiste on koneellisesti luettavien tietojen luovuttamisessa muiden käyttöön, jotta voidaan edistää läpinäkyvyyttä, reilua kilpailua, innovaatioita ja datavetoista taloutta. Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi tietojen avaamisen ja uudelleenkäytön on oltava syrjimätöntä eli tietojen on oltava yhteentoimivia, jotta ne voidaan löytää ja niitä voidaan käsitellä.

Avoimen datan käytölle on tällä hetkellä monia esteitä. Dataa julkaistaan usein eri muodoissa tai käyttöä hankaloittavissa muodoissa, asianmukaiset metatiedot saattavat puuttua, itse data saattaa olla huonolaatuista jne. Ideaalitilanteessa perusmetatiedot 34 ja avoimien tietojoukkojen semantiikka kuvataan koneellisesti luettavassa vakiomuodossa.

Tietoja voidaan julkaista eri tavoilla ja erilaisia tarkoituksia varten, ja avoimen datan julkaisun pitäisi mahdollistaa tämä. Käyttäjillä voi kuitenkin olla ongelmia tietojoukkojen kanssa, heillä saattaa olla huomautettavaa niiden laadusta, tai he käyttäisivät ehkä mieluummin muita julkaisutapoja. Palautesilmukoiden kautta voidaan saada lisätietoja siitä, kuinka tietojoukkoja käytetään ja kuinka niiden julkaisua voidaan parantaa.

Oikeudellinen yhteentoimivuus ja oikeusvarmuus ovat avainasemassa, jotta avoimen datan uudelleenkäytön täysi potentiaali voitaisiin saavuttaa. Siksi jäsenvaltioissa olisi tiedotettava selkeästi kaikkien oikeudesta käyttää uudelleen avointa dataa, ja tietojen uudelleenkäyttöä helpottavia oikeudellisia järjestelyjä, kuten lisenssejä, olisi edistettävä ja yhtenäistettävä niin paljon kuin mahdollista.

4.3.5Luettelot

Luettelojen avulla muut löytävät helpommin uudelleenkäytettäviä resursseja (kuten palveluja, tietoa, ohjelmistoja, tietomalleja). Luetteloja on monentyyppisiä, esimerkiksi palveluhakemistot, ohjelmistokomponenttikirjastot, avoimen datan portaalit, perusrekisterien rekisterit, metatietoluettelot ja standardien, eritelmien ja suuntaviivojen luettelot. Jotta yhteentoimivuus luettelojen välillä olisi mahdollinen, tarvitaan yhteisesti sovittuja kuvauksia luetteloissa julkaistuista palveluista, tiedoista, rekistereistä ja yhteentoimivista ratkaisuista 35 . Euroopan yhteentoimivuuskartoitus (EIC) uudelleenkäytettävistä ja jaettavista yhteentoimivuusratkaisuista on erityinen luettelotyyppi.

4.3.6Ulkoiset tietolähteet ja palvelut

Julkishallinnot tarvitsevat palveluja, joita kolmannet osapuolet toimittavat niiden organisaatiorajojen ulkopuolella, kuten rahoituslaitosten tarjoamia maksupalveluja tai televiestintäpalvelujen tarjoajien tarjoamia yhteyspalveluja. Ne tarvitsevat myös ulkoisia tietolähteitä, kuten avointa dataa ja tietoja esimerkiksi kansainvälisiltä organisaatioilta ja kauppakamareilta. Hyödyllisiä tietoja voidaan kerätä myös esineiden internetin (esim. anturit) ja verkkoyhteisösovellusten kautta.

4.3.7Tietoturva ja yksityisyys

Tietoturva ja yksityisyys ovat ensisijaisia huolenaiheita julkisten palvelujen tarjoamisessa. Julkishallintojen on huolehdittava siitä, että

ne noudattavat oletusarvoiseen yksityisyyteen ja oletusarvoiseen tietoturvaan perustuvaa lähestymistapaa niiden täyden infrastruktuurin ja rakenneosien suojaamisessa;

palvelut eivät voi haavoittua hyökkäyksistä, jotka voisivat keskeyttää niiden toiminnan ja aiheuttaa tietovarkauden tai tietojen vaurioitumisen; ja

ne ovat tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevien lakisääteisten vaatimusten ja velvoitteiden mukaisia, ottaen huomioon kehittyneestä tiedonkäsittelystä ja analytiikasta aiheutuvat yksityisyyteen kohdistuvat riskit.

Niiden on huolehdittava myös siitä, että rekisterinpitäjät noudattavat tietosuojaa koskevaa lainsäädäntöä ottamalla huomioon seuraavat seikat.

Riskinhallintasuunnitelmat, joilla tunnistetaan riskit, arvioidaan niiden mahdollinen vaikutus ja suunnitellaan vastaukset tarkoituksenmukaisilla teknisillä ja organisatorisilla toimenpiteillä. Näillä toimenpiteillä on voitava varmistaa riskiin suhteutettu tietoturvataso, ottaen huomioon uusin tekninen kehitys;

Toiminnan jatkuvuussuunnitelmat ja vara- ja toipumissuunnitelmat, joilla otetaan käyttöön menettelyt toimintojen säilyttämiseksi katastrofitilanteen jälkeen ja kaikkien toimintojen palauttamiseksi normaaleiksi mahdollisimman nopeasti;

Tietojen käyttöä ja lupia koskeva suunnitelma, jossa määritetään, kuka saa käyttää mitäkin tietoja ja millä ehdoilla yksityisyyden takaamiseksi. Luvatonta käyttöä ja tietoturvarikkeitä on valvottava, ja rikkeiden uusimisen estämistä varten on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin;

eIDAS-asetuksen 36 mukaisten hyväksyttyjen luottamuspalvelujen käyttö tietojen eheyden, aitouden, luottamuksellisuuden ja kiistämättömyyden varmistamiseksi.

Kun julkishallinnot ja muut yhteisöt vaihtavat virallisia tietoja, tiedot olisi siirrettävä tietoturvavaatimuksista riippuen turvallisen, yhdenmukaistetun, hallinnoidun ja valvotun verkon kautta 37 . Siirtomekanismien on helpotettava hallintojen, yritysten ja kansalaisten välistä tiedonvaihtoa, joka on

rekisteröityä ja varmennettua siten, että sekä lähettäjä että vastaanottaja on tunnistettu ja todennettu sovittujen menettelyjen ja mekanismien avulla;

salattua siten, että vaihdettujen tietojen luottamuksellisuus varmistetaan;

aikaleimattua sähköisten asiakirjojen siirron ja käytön täsmällisen ajan kirjaamiseksi;

kirjattu lokiin sähköisten asiakirjojen arkistoimiseksi siten, että laillinen kirjausketju varmistetaan.

Asianmukaisten mekanismien on määrä varmistaa sähköisesti varmennettujen viestien, asiakirjojen, lomakkeiden ja muunlaisen tiedon suojattu vaihto eri järjestelmien välillä, huolehtia erityisistä tietoturvavaatimuksista sekä sähköisistä tunnistus- ja luottamuspalveluista, kuten sähköisten allekirjoitusten tai leimojen luomisesta ja tarkistuksesta ja seurata liikennettä tunkeutumisen, tietojen muutosten ja muunlaisten hyökkäysten havaitsemiseksi.

Tiedot on myös suojattava asianmukaisesti siirron, käsittelyn ja säilytyksen aikana erilaisilla tietoturvaprosesseilla, kuten

tietoturvaperiaatteiden määrittely ja soveltaminen;

tietoturvakoulutus ja valistus;

fyysinen turvallisuus (mukaan lukien pääsynvalvonta);

kehityksen turvallisuus;

toiminnan turvallisuus (mukaan lukien turvallisuuden seuranta, häiriötilanteiden käsittely, haavoittuvuuksien hallinta);

turvallisuuskatselmukset (mukaan lukien auditoinnit ja tekniset tarkastukset).

Koska eri jäsenvaltioista tuleviin tietoihin voi kohdistua erilaisia tietosuojan toteutusta koskevia lähestymistapoja, on sovittava yhteisistä tietosuojavaatimuksista ennen koottujen palvelujen tarjoamista.

Suojatun tiedonvaihdon tarjoaminen edellyttää myös useita hallintatoimintoja, muun muassa seuraavat:

palvelunhallinta, jonka avulla valvotaan kaikkea tunnistamiseen, todentamiseen, valtuuttamiseen, tiedonsiirtoon jne. liittyvää viestintää, käyttöoikeudet, käyttöoikeuksien peruuttaminen ja tarkastus mukaan luettuina;

palvelurekisteröinti, jolla annetaan oikeus (asianmukaisella käyttöluvalla) käyttää palvelua, kun palvelu sitä ennen on paikallistettu ja on varmistettu, että se on luotettava;

palveluloki, jolla varmistetaan, että kaikki tiedonvaihto kirjataan lokiin myöhempää käyttöä varten ja arkistoidaan tarvittaessa.

5Päätelmät

Euroopan julkishallinnot ovat viime vuosikymmeninä investoineet tieto- ja viestintätekniikkaan sisäisten toimintojensa nykyaikaistamiseksi, kustannusten vähentämiseksi ja kansalaisille ja yrityksille tarjoamiensa palvelujen parantamiseksi. Merkittävästä edistyksestä ja jo saavutetuista hyödyistä huolimatta hallinnot kohtaavat edelleen huomattavia esteitä, jotka koskevat sähköistä tietojenvaihtoa ja yhteistyötä. Näihin kuuluvat lainsäädännölliset esteet, yhteensopimattomat toimintaprosessit ja tietomallit sekä lukuisat eri käytössä olevat teknologiat. Tämä johtuu siitä, että julkisella sektorilla tietojärjestelmät on perinteisesti perustettu toisistaan riippumattomasti ja koordinoimattomasti. Institutionaalisten järjestelyjen moninaisuus Euroopassa monimutkaistaa asiaa entisestään EU:n tasolla.

Yhteentoimivuus on julkishallintojen välisen sähköisen viestinnän ja tiedonvaihdon edellytys. Siten se on myös digitaalisten sisämarkkinoiden saavuttamisen edellytys. Yhteentoimivuutta koskevat ohjelmat ovat kehittyneet EU:ssa ajan mittaan. Niissä keskityttiin aluksi yhteentoimivuuden saavuttamiseen tietyillä aloilla ja sitten yhteisen infrastruktuurin perustamiseen. Viime aikoina niissä on alettu kiinnittää huomiota yhteentoimivuuteen semanttisella tasolla. Hallinta, oikeudellisten järjestelyjen yhteensopivuus, toimintaprosessien yhdenmukaistaminen ja turvallinen pääsy tietolähteisiin kuuluvat aiheisiin, joihin on tartuttava seuraavaksi, jotta voidaan tarjota täysipainoisia julkisia palveluja.

Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet edistävät sähköistä viestintää eurooppalaisten julkishallintojen välillä tarjoamalla yhteisiä malleja, periaatteita ja suosituksia. Niissä otetaan huomioon ja painotetaan, että yhteentoimivuus ei ole vain tieto- ja viestintätekninen asia, koska sen vaikutukset ulottuvat tekniseltä aina oikeudelliselle tasolle. Ongelmien käsittely kokonaisvaltaisen lähestymistavan kautta kaikilla näillä tasoilla sekä hallinnon eri tasoilla paikallisesta EU:n tasoon on yhä haaste. Eurooppalaisissa yhteentoimivuusperiaatteissa yksilöidään neljä yhteentoimivuushaasteiden tasoa (oikeudellinen, organisatorinen, semanttinen ja tekninen) ja samalla korostetaan hallintatapojen merkittävää roolia asiaankuuluvien toimintojen koordinoimisessa kaikilla hallinnon tasoilla ja aloilla.

Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden mukainen julkisten palvelujen käsitteellinen malli kattaa integroitujen julkisten palvelujen suunnittelun, kehityksen, toiminnan ja ylläpidon kaikilla hallinnon tasoilla paikallisesta EU:n tasoon. Tässä asiakirjassa esitellyt periaatteet ohjaavat yhteentoimivien eurooppalaisten julkisten palvelujen perustamista koskevaa päätöksentekoa. Lisäksi eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet tarjoavat käytännön työkaluja toimintasuositusten muodossa.

Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden osatekijät esitetään kuvassa 5.

Kuva5: Eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden käsitteellisen mallin suhdekaavio

Tarkistetut eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet ovat keskeinen väline yhteentoimivien digitaalisten julkisten palvelujen perustamisessa alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla, ja ne edistävät siten osaltaan digitaalisten sisämarkkinoiden toteutumista.

6Liite

6.1Lyhenteet

(1) COM(2015) 192 final, Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle, Bryssel, 6.5.2015.  

(2) ’Organisaatioilla’ tarkoitetaan julkishallinnon yksiköitä, niiden puolesta toimivia yhteisöjä tai EU:n toimielimiä tai elimiä.

(3) Perustettu 25 päivänä marraskuuta 2015 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2015/2240.

(4) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:12012E/TXT&from=FI  .

(5) Esimerkiksi Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta annettu direktiivi 2007/2/EY sekä asiaan liittyvät täytäntöönpanoasetukset ja suuntaviivat.

(6) Periaatteet ovat käytännössä samat kuin aiemmissa eurooppalaisissa yhteentoimivuusperiaatteissa. Niiden ryhmittelyä ja kunkin suosituksen tarkkaa soveltamisalaa on ajantasaistettu siten, että ne heijastavat viimeaikaista toimintalinjojen ja tekniikan kehitystä.

(7) Direktiivi 2003/98/EY sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2013/37/EU.

(8) Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurista (INSPIRE) annettu direktiivi 2007/2/EY. Tuoreen REFIT-arvioinnin (COM(2016) 478 ja SWD(2016) 273) mukaan avoimuuden periaatteelle on yhä merkittäviä esteitä kaikkialla EU:ssa.

(9) FRAND: fair, reasonable and non-discriminatory (oikeudenmukainen, kohtuullinen ja syrjimätön).

(10) Tämä edistää kilpailua, sillä tällöin erilaisten liiketoimintamallien mukaisesti työskentelevät tarjousten tekijät voivat kilpailla tällaisiin eritelmiin perustuvien tuotteiden, teknologioiden ja palvelujen toimittamisesta.

(11) Esimerkiksi yhden kaikenkattavan portaalin perustaminen, joka on digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvä toimenpide.

(12) https://joinup.ec.europa.eu/community/isa/document/sharing-and-reuse-framework-fostering-collaboration-among-public-administrati   

(13) https://joinup.ec.europa.eu/ EU:n tasolla on perustettu Joinup-foorumi () avoimen lähdekoodin ohjelmistokomponenttien, semanttisten kokoelmien, rakenneosien ja parhaiden käytäntöjen jakamista varten. Euroopan komissio on myös perustanut EUPL-lisenssin, jolla kannustetaan ohjelmistokomponenttien jakamiseen.

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta, ja komission aloittama saavutettavuutta koskevaa eurooppalaista säädöstä koskeva työ.

(15) Ks. myös Euroopan komission standardointitoimeksianto nro 376 helposti saavutettavia tietoteknisiä tuotteita ja palveluita koskevien eurooppalaisten standardien kehittämisestä julkista hankintaa varten.

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta.Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten.

(17) Asetus (EU) N:o 910/2014 sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla.

(18) Sähköisten tietueiden hallinnoinnin mallivaatimusten toisen version (MoReq2) määritelmän mukaan: asiakirjatallenne (record) on tietoa, jonka organisaatio tai henkilö on tuottanut tai vastaanottanut osana laillisia velvoitteitaan tai liiketoimintaansa ja jota se säilyttää tietovarantona sekä todisteena.

(19) Esimerkiksi pilvipalvelut, esineiden internet, iso data ja sovelluspalvelut.

(20) INSPIRE-direktiivin 1 artiklassa sen soveltamisala rajataan yhteisön ympäristöpolitiikkoihin ja ympäristöön mahdollisesti vaikuttaviin politiikkoihin tai toimintoihin.

(21) ISA2-ohjelma on esimerkki tällaisesta poliittisesta tuesta.

(22) Ks. esim. vuonna 2016 annettu komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta 14 päivänä maaliskuuta 2007 annetun direktiivin 2007/2/EY täytäntöönpanosta (annettu direktiivin 23 artiklan mukaisesti).

(23) Esimerkiksi ISA-ohjelman yhteydessä kehitetty standardien ja eritelmien yhteinen arviointimenetelmä (Common Assessment Method for Standards and Specifications, CAMSS).

(24) Vaatimustenmukaisuusmalleihin voisi kuulua vaihtoehtoja, kuten ”pakollinen”, ”selitys, mikäli vaatimusta ei noudateta”, ”suositeltava”, ”vapaaehtoinen”.

(25) Esimerkiksi ISA-ohjelman yhteydessä kehitetty metatietomalli Asset Description Metadata Schema (ADMS).

(26) Rakenneosa on itsenäinen, yhteentoimiva ja korvattavissa oleva yksikkö, jolla on sisäinen rakenne.

(27) Esimerkiksi Eurovoc-tesaurus ja taitojen, osaamisen, pätevyyksien ja ammattien eurooppalainen luokitus (ESCO).

(28) ISA-ohjelmassa kehitetyt mallit core person (keskeinen henkilö), core business (keskeinen liiketoiminta), core location (keskeinen sijainti) ja core public service (keskeinen julkinen palvelu) ovat esimerkkejä alojen välisistä uudelleenkäytettävistä tietomalleista.

(29) Peristeras V., ”Semantic Standards: Preventing Waste in the Information Industry”, IEEE Intelligent Systems, nro 4, heinä–elokuu 2013, nide 28, s. 72–75.

(30) Palvelulähtöinen arkkitehtuuri on toteutettu tämän mallin mukaan.

(31) ISA-ohjelman yhteydessä kehitettyä yhteentoimivuuden kypsyysmallia (IMM) voidaan käyttää palvelun yhteentoimivuusvalmiuksien arviointiin.

(32) Esimerkiksi eurooppalaisen yhteentoimivuuden viitearkkitehtuuri (EIRA).

(33) Euroopan tasolla Joinup-foorumin kautta saatavilla oleva Euroopan yhteentoimivuuskartoitus (EIC) on arvokas työkalu uudelleenkäytettävien yhteentoimivuusratkaisujen yksilöimisessä.

(34) Esimerkiksi ISA-ohjelman yhteydessä kehitettyyn DCAT-AP-eritelmään kuuluvat perusmetatiedot.

(35) DCAT-AP, Core Public Service Vocabulary ja Asset Description Metadata Schema ovat esimerkkejä avoimen datan, julkisten palvelujen ja yhteentoimivuusratkaisujen kuvaamiseen käytetyistä eritelmistä. Esimerkki: GeoDCAT-AP on DCAT-AP:n laajennus, jolla kuvataan geospatiaalisia tietojoukkoja, tietojoukkosarjoja ja palveluja. Se tarjoaa sidoksen RDF-syntaksiin ISO 19115:2003 standardin ydinprofiilissa tai INSPIRE-direktiivin puitteissa määritettyjen metatietoelementtien yhdistelmille.

(36) Asetus (EU) N:o 910/2014. 

(37) Esimerkiksi suojattu TestaNG-verkko.