EUROOPAN KOMISSIO

Strasbourg 8.3.2016

COM(2016) 127 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan kuulemisen käynnistäminen

{SWD(2016) 50 final}
{SWD(2016) 51 final}

1. Johdanto

Puheenjohtaja Juncker ilmoitti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamisesta Euroopan parlamentissa 9. syyskuuta 2015 pitämässään puheessa unionin tilasta. Tämä aloite on osa komission ponnisteluja saada aikaan syvempi ja oikeudenmukaisempi talous- ja rahaliitto (EMU) 1 ja osa komission vuoden 2016 työohjelmaa.

Puheenjohtaja Juncker totesi puheessaan seuraavaa: ”Meidän on tehostettava työtä oikeudenmukaisten ja todella yleiseurooppalaisten työmarkkinoiden aikaansaamiseksi. (...) Tähän liittyen haluan kehittää EU:n sosiaalisten oikeuksien pilarin, jossa otetaan huomioon eurooppalaisten yhteiskuntien ja työelämän muuttuvat realiteetit ja joka antaa suuntaa euroalueen uudelle lähentymiselle. Tällä EU:n sosiaalisten oikeuksien pilarilla täydennettäisiin sitä, mitä olemme jo yhdessä saavuttaneet työntekijöiden suojelun suhteen. Odotan työmarkkinaosapuolilta keskeistä roolia tässä prosessissa. Uskon, että tämä aloite on hyvä käynnistää euroalueella ja antaa muiden EU:n jäsenvaltioiden tulla mukaan, jos ne niin haluavat.”

Tässä tiedonannossa hahmotellaan, miten Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin luomisessa on edettävä. Siinä esitetään aloitteen perustelut, keskustellaan sen roolista, soveltamisalasta ja luonteesta ja käynnistetään laaja kuuleminen palautteen keräämiseksi. Tämän tiedonannon liitteenä on ensimmäinen alustava luonnos pilarista keskustelun helpottamiseksi. Tiedonantoon liittyy myös kaksi komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa: ensimmäisessä kuvataan keskeisiä talouteen, työmarkkinoihin ja yhteiskuntaan liittyviä kehityssuuntauksia, joille pilari perustuu ja joihin sillä olisi vaikutettava, ja toisessa tuodaan esiin tärkein asiaan liittyvä säännöstö EU:n tasolla 2 . 

2. Miksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria tarvitaan

2.1. Erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous

EU:n tason toimissa on otettu huomioon unionin perusperiaatteet, ja ne pohjautuvat siihen vakaumukseen, että taloudellisen kehityksen tulisi lisätä sosiaalista edistystä ja yhteenkuuluvuutta ja että samalla kun varmistetaan riittävät turvaverkot eurooppalaisten arvojen mukaisesti sosiaalipolitiikkaa olisi myös pidettävä tuotannontekijänä, joka vähentää eriarvoisuutta, maksimoi työpaikkojen luomisen ja mahdollistaa Euroopan inhimillisen pääoman kukoistamisen. Tälle vakaumukselle antaa vahvistusta työllisyyttä ja sosiaalista tuloskuntoa koskeva näyttö. Taloudellisesti parhaiten suoriutuvissa jäsenvaltioissa on kehitetty entistä kunnianhimoisempia ja tehokkaampia sosiaalipolitiikkoja ei pelkästään taloudellisen kehityksen seurauksena vaan niiden kasvumallin olennaisena osana. Keskeistä tässä on sosiaaliturva- ja työmarkkinajärjestelmien suunnittelu niin, että ne täyttävät tehtävänsä ja tukevat työpaikkojen luomista.  

Tämä lähestymistapa on myös tämän komission yleisen talouspoliittisen ohjelman ytimessä, kuten esimerkiksi vuotuisesta kasvuselvityksestä 2016 ilmenee. Komissio keskittyy edistämään rakenneuudistuksia, investointeja ja vastuullista finanssipolitiikka ja on tässä yhteydessä selkeästi korostanut sosiaalisia näkökohtia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Jäsenvaltiot ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ensisijaisesti toimivaltaisia työllisyys- ja sosiaalipolitiikkansa määrittelyn suhteen. Tähän kuuluvat työlainsäädäntö ja sosiaaliturvajärjestelmien organisointi. Tämä toimivalta tunnustetaan EU:n perussopimuksissa, joissa on Euroopan talousyhteisön perustamisesta lähtien myös määrätty EU:n roolista jäsenvaltioiden toimien täydentämisessä. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa määrätään tämän tavoitteen osalta, että unioni ”pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen”.

Tämän vuoksi Euroopan sisämarkkinoiden perustaminen ja syventäminen on edennyt samaan tahtiin kuin sosiaalialan oikeudellisen säännöstön kehittäminen EU:n tasolla, jotta varmistetaan tasavertaiset toimintaedellytykset, rajoitetaan sosiaalisen polkumyynnin riskiä tai kilpailua alhaisimmasta sääntelytasosta ja helpotetaan taloudellista ja sosiaalista integraatiota. Tämä on myös syy siihen, miksi työllisyyttä koskevat ja sosiaaliset näkökohdat ovat 1990-luvulta lähtien olleet olennainen osa talouspolitiikan koordinointia EU:n tasolla, joka nykyisin tunnetaan nimellä talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin taustalla on tämä logiikka, ja sillä vastataan kahteen vaatimukseen: kriisin voittaminen ja tulevaan suuntautuminen sekä siirtyminen kohti syvempää ja oikeudenmukaisempaa talous- ja rahaliittoa.

2.2. Kriisin voittaminen ja tulevaan suuntautuminen

Eurooppa on toipumassa pahimmasta kriisistään vuosikymmeniin: kukin jäsenvaltio ja koko EU kamppailee poliittisten, talouteen liittyvien ja sosiaalisten seurausten kanssa ja pyrkii samalla ennakoimaan tulevaa kehitystä. Kriisillä on ollut ankaria ja näkyviä vaikutuksia eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja talouteen. Sosiaaliturvajärjestelmät ovat vaimentaneet joitakin vaikutuksia, mutta työttömyys on lisääntynyt ja huomattava osa väestöstä elää köyhyysvaarassa, julkinen talous on ollut tiukoilla ja kansallinen suorituskyky on vaihdellut huomattavasti. Erityisesti työttömyys on koetellut raskaasti niin yksilöitä kuin yhteiskuntaa useiden vuosien ajan: lähes 22 miljoonaa ihmistä on edelleen työttömänä ja työnhaussa (lähes 17 miljoonaa euroalueella) – näistä 10 miljoonan kohdalla tämä on ollut todellisuutta jo yli vuoden.

Kriisi on myös osittain kätkenyt joitakin ja korostanut joitakin muita perustavanlaatuisia pitkän aikavälin suuntauksia. Näitä ovat esimerkiksi muutokset yhteiskunnan rakenteissa, perhe- ja työmalleissa, pidemmät ja vaihtelevammat työurat, työvoiman monimuotoistuminen ja uusien työn muotojen leviäminen, ristiriita koulutustason nousun ja osaamisen laajalle levinneen kohtaanto-ongelman välillä, eriarvoisuuden kasvu, elinajanodotteen noususta ja väestön ikääntymisestä johtuvat uudet tarpeet ja mahdollisuudet sekä teknologinen muutos ja yhteiskunnan ja talouden digitalisoituminen.

Työelämään ja yhteiskuntaan yleisemmin kohdistuvat haasteet ovat laajuudeltaan ja luonteeltaan täysin erilaisia kuin 1900-luvulla, ja Euroopan on sopeuduttava moniin uusiin tai tuleviin suuntauksiin. Sosiaalipolitiikan tavoitteet ja sen suorituskyky ovat kovalla koetuksella, ja Euroopan on ehdottomasti kyettävä luomaan toimivat ja oikeudenmukaiset työmarkkinat ja sosiaaliturvajärjestelmät, jotta se voi lisätä tuottavuutta, kilpailla maailmanlaajuisesti, vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja nostaa kansalaistensa elintasoa.

Tällainen pohdinta on lisääntymässä niin kansainvälisesti kuin kaikissa jäsenvaltioissakin 3 . Tulevaisuutta koskevasta epävarmuudesta huolimatta on saatu yhä enemmän näyttöä siitä, että taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän kehityksen välisiä yhteyksiä on vahvistettava, että eriarvoisuus haittaa talouskasvua ja että on luotava osallistavampi kasvumalli. Näistä seikoista ollaan myös laajalti yhtä mieltä, kuten ilmenee Yhdistyneiden kansakuntien syyskuussa 2015 hyväksymistä kestävän kehityksen tavoitteista ja G20:n usein toistamista päätelmistä. Tämä maailmanlaajuinen toimintasuunnitelma perustuu suurelta osin kansainvälisten järjestöjen, kuten Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n, Maailmanpankin, Kansainvälisen työjärjestön ja Kansainvälisen valuuttarahaston, laajamittaiseen tutkimusaineistoon.

Nämä julkaisut osoittavat, että yksi tärkeä välittymismekanismi pitkän aikavälin kasvun, tasa-arvon ja sosiaalisen edistyksen välillä on investoiminen inhimilliseen pääomaan. Ne myös vahvistavat sen, että tulojen eriarvoisuudella voi olla pitkällä aikavälillä kielteinen vaikutus potentiaaliseen kasvuun, sillä se vahvistaa ja lujittaa nykyistä mahdollisuuksiin liittyvää eriarvoisuutta, rajoittaa osaamisen kehittämistä ja haittaa yhteiskunnallista ja ammatillista liikkuvuutta. Kehittyneissä talouksissa, joiden vauraus perustuu tuottavuuden kasvuun ja kykyyn innovoida, sosiaalinen ja taloudellinen suorituskyky ovat saman kolikon kaksi puolta.

Nykyaikaisen sosiaalipolitiikan olisi perustuttava inhimilliseen pääomaan tehtäviin investointeihin, joissa nojaudutaan yhtäläisiin mahdollisuuksiin, sosiaalisten riskien ehkäisemiseen ja niiltä suojeluun, tehokkaisiin turvaverkkoihin ja kannustimiin osallistua työmarkkinoille, jotta ihmiset voisivat elää ihmisarvoista elämää, muuttaa henkilökohtaista ja ammatillista tilannettaan elinaikanaan ja hyödyntää osaamistaan täysipainoisesti.

2.3. Siirtyminen kohti syvempää ja oikeudenmukaisempaa talous- ja rahaliittoa

Euroalue on ottanut oppia viime vuosien kriisistä ja pyrkii etenemään yhdentymisen ja vakauttamisen tiellä. Tähän sisältyy väistämättä myös sosiaalinen ulottuvuus. EMUn viimeistelyä koskevassa viiden puheenjohtajan kertomuksessa 4 korostetaan, että ”Euroopan tavoitteena tulisi olla parhaaseen sosiaalisen tuloskuntoon pääseminen”. Lisäksi siinä todetaan seuraavaa: ”Jotta EMU voisi menestyä, työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestelmien on toimittava hyvin ja oikeudenmukaisesti kaikissa euroalueen jäsenvaltioissa”. Kertomuksessa toki muistutetaan, että ei ole olemassa yhtä kaikille sopivaa mallia, mutta samalla siinä korostetaan, että eri jäsenvaltioilla on usein samankaltaisia haasteita. Lisäksi siinä kehotetaan keskittymään painokkaammin työllisyyteen ja sosiaaliseen tuloskuntoon osana ylöspäin tapahtuvan lähentymisen prosessia, jossa pyritään kestävämpiin talouden rakenteisiin euroalueella.

Kyse ei ole pelkästään poliittisesta ja sosiaalisesta välttämättömyydestä vaan myös taloudellisesta pakosta: viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana saatu kokemus on osoittanut, että jatkuva epätasapainotila yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa voi vaarantaa koko euroalueen vakauden ja että seurauksena voi olla vielä kalliimmaksi käyviä eroja, jos epätasapainotiloja ei saada korjattua. Euroalueesta tuli entistä heterogeenisempi vuosien 2007–2008 kriisin jälkeen. Kriisi iski kovasti joihinkin maihin, eikä erojen paikkaaminen onnistu nopeasti. Tulevaisuutta ajatellen on selvää, että euroalueen tuleva menestys riippuu suurelta osin sekä kansallisten työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestelmien tehokkuudesta että talouden kyvystä selviytyä häiriöistä ja sopeutua niihin.

Jotta työmarkkinat olisivat toimivat ja osallistavat, niillä on oltava toiminnassa niin joustavuus- kuin turvallisuusmekanismeja, joilla voidaan nostaa työllisyysastetta ja lisätä sopeutumiskykyä. Tähän liittyvä joustoturvan käsite ei ole uusi, mutta kriisin jälkimainingeissa ja työelämän ollessa muutosten kourissa on tarpeen määritellä uudelleen, miten sitä voidaan parhaiten soveltaa käytännössä. Yritykset tarvitsevat ennakoitavissa olevaa ja oikeudellisesti varmaa liiketoimintaympäristöä, jotta ne voivat houkutella osaavia ja tuottavia työntekijöitä ja sopeutua nopeasti muuttuvien markkinoiden todellisuuteen. Työntekijät tarvitsevat työsuhde- ja toimeentuloturvaa voidakseen sovittaa yhteen työn ja perhe-elämän sekä tarttua uusiin haasteisiin ja mukautua uusiin vaatimuksiin koko uransa ajan ja lisätä osaamistaan koko elinikänsä. Työttömät ja työelämän ulkopuolella olevat etsivät usein keinoja päästä työelämään niin, etteivät jäisi loukkuun huonolaatuisiin ja matalapalkkaisiin töihin eivätkä ilman heille kuuluvia sosiaalisia perusoikeuksia. Talouden ja yhteiskunnan kannalta, erityisesti euroalueella, olennaisen tärkeää on taitojen parempi kehittäminen ja käyttö, joustavuuden ja sietokyvyn lisääminen, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja oikeuksien, velvollisuuksien ja tulojen oikeudenmukainen ja todellinen jakautuminen – myös sukupolvien välillä.

Samaan aikaan korkeat työttömyysluvut ja väestön ikääntyminen yhdessä julkiseen talouteen kohdistuvan paineen ja makrotalouden epätasapainotiloista johtuvien, maitten välisten heijastusvaikutusten minimointitarpeen kanssa ovat nostaneet etualalle kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien suorituskykyyn liittyvän ongelman. Sitä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta: ensinnäkin järjestelmien riittävyys ja julkisen talouden kestävyys kehittyvien yhteiskunnallisten tarpeiden valossa, mukaan luettuna tarve torjua köyhyyttä; toiseksi niiden vaikutus työpaikkojen luomiseen niin työnantajien kuin työnhakijoiden näkökulmasta, mukaan luettuna niiden valmiudet tehdä työnteosta kannattavaa ja lujittaa ihmisten osaamista ja kykyä osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan; ja kolmanneksi – mikä on erityisen tärkeää euroalueen kannalta – niiden kyky toimia puskurina makrotalouden sokkeja vastaan ja toimia automaattisena vakautusjärjestelynä. Korkea työllisyys, alhainen työttömyys ja hyvin suunnitellut sosiaaliturvajärjestelmät ovat keskeisiä terveen julkisen talouden kannalta. Liian suuret erot työmarkkinoilla ja sosiaalisessa tuloskunnossa uhkaavat euroalueen toimintaa. Osana julkisen talouden valvonnan parantamiseen tähtääviä toimia EU:n tasolla julkisen talouden – josta sosiaaliturvajärjestelmät muodostavat suuren osan – laadun pohdinta on johtanut siihen, että julkisten tulojen ja menojen oikeudenmukaisuuteen ja tehokkuuteen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

2.4. Runsaan kokemuksen hyödyntäminen

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamisessa voidaan hyödyntää erilaisia kokemuksia ja käytäntöjä: monilla aloilla Eurooppa menestyy parhaiten maailmassa, ja ratkaisut ovat hyvin tiedossa. Kun kuitenkin otetaan huomioon nykypäivän haasteet, itsetyytyväisyyteen ja laakereilla lepäämiseen ei ole varaa. Paljon voidaan lisäksi oppia nopeasti muuttuvista olosuhteista eri puolilla maailmaa.

Tilanteet toki vaihtelevat laajalti jäsenvaltiosta toiseen, mutta pilarissa voidaan kuitenkin hyödyntää yhteisiä arvoja ja periaatteita, jotka ovat samat kansallisella, Euroopan ja kansainvälisellä tasolla. Nämä arvot ja periaatteet käyvät näkyvästi ilmi viiteasiakirjoista, kuten Euroopan unionista tehdystä sopimuksesta (SEU), Euroopan unionin toiminnasta tehdystä sopimuksesta (SEUT), Euroopan unionin perusoikeuskirjasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, samoin kuin kansainvälisistä asiakirjoista, kuten Euroopan neuvoston sosiaalisesta peruskirjasta ja Kansainvälisen työjärjestön suosituksista.

Tällaiset puiteasiakirjat kattavat usein useita eri aloja, joilla ne määrittelevät yleiset periaatteet tai vähimmäisnormit, joita on täydennettävä kansallisella, alue- tai paikallistasolla. Päällimmäisenä ongelmana ei Euroopassa näin ollen ole niinkään oikeuksien tunnustaminen vaan pikemminkin niiden tosiasiallinen käyttöönotto ja täytäntöönpano, kun otetaan huomioon nopeat muutokset yhteiskunnassa sekä oikeudellisessa ja taloudellisessa toimintaympäristössä.

Komissio on vuosien mittaan toteuttanut aloitteita lujittaakseen toimia kiireellisten tavoitteiden toteuttamiseksi ja päivittääkseen EU:n säännöstöä. Tällaisissa toimissa noudatetaan paremman sääntelyn logiikkaa: tämä ei tarkoita vähempää sääntelyä vaan sääntelyn alalla omaksuttua toimintamallia, jossa otetaan täysipainoisesti huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset kentällä, jotta varmistetaan, että jokainen aloite saavuttaa tavoitteensa parhaalla mahdollisella tavalla. Komissio on tämän toimikauden aikana ottanut käyttöön Euroopan rakenne- ja investointirahastot ajanjaksolle 2014–2020; niistä lähes 20 prosenttia käytetään Euroopan sosiaalirahaston kautta. Se on myös toiminut useilla rintamilla, joista seuraavassa muutamia esimerkkejä:

enemmän huomiota sosiaalisiin näkökohtiin talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa, sosiaalisten indikaattoreiden käyttö nk. makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä, sosiaalisen vertailuanalyysin edistäminen sekä arvio Kreikan uuden vakaustukiohjelman sosiaalisista vaikutuksista;

sosiaalisten tavoitteiden valtavirtaistaminen lippulaivahankkeissa, kuten Euroopan investointiohjelmassa, energiaunionissa ja digitaalisissa sisämarkkinoissa;

strateginen toimintaohjelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi 2016–2019;

etupainotteinen taloudellinen tuki jäsenvaltioille, jotta ne ottaisivat käyttöön nuorisotakuun, jossa edellytetään, että kaikki alle 25-vuotiaat nuoret saavat laadukkaan, konkreettisen tarjouksen neljän kuukauden kuluessa virallisen koulutuksen päättämisestä tai työttömäksi joutumisesta;

ohjeistuksen antaminen jäsenvaltioille pitkäaikaistyöttömien integroimiseksi takaisin työmarkkinoille;

esteettömyyttä koskevan unionin säädöksen ehdottaminen, jotta helpotetaan vammaisille olennaisten tavaroiden ja palveluiden saatavuutta sisämarkkinoilla;

työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin tarkistamisen ehdottaminen ”sama palkka samasta työstä samassa paikassa” -periaatteen edistämiseksi.

Vuonna 2016 työskennellään myös useilla muilla aloilla ja rinnan pilarista järjestettävän kuulemisen kanssa: uudet toimet työssäkäyvien vanhempien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistämiseksi, osaamisohjelma ja perusteellinen arvio 24:stä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevasta direktiivistä. Näin on tarkoitus arvioida direktiivien merkityksellisyyttä, toimivuutta ja yhtenäisyyttä, jotta voidaan säilyttää työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun korkea taso uusien riskien ilmetessä ja samalla yksinkertaistaa ja uudenaikaistaa sovellettavaa lainsäädäntöä niin, että myös pk-yritykset voisivat soveltaa sitä helpommin. Nämä esimerkit osoittavat, miten EU voi tukea, ohjata ja koota toimintaa sosiaalialalla ja mitä muita toimia pilarin perustamisesta voi kehkeytyä.

Istuvan komission keskeisenä tavoitteena on myös edistää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua kaikilla tasoilla. Maaliskuussa 2015 järjestettiin korkean tason konferenssi EU:n työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun uudesta alusta, minkä seurauksena EU:n tason monialaiset työmarkkinaosapuolet sopivat yhteisestä perusteellisesta työllisyysanalyysista ja yhteisestä työohjelmasta vuosiksi 2015–2017. Neuvottelut on aloitettu aktiivisena ikääntymistä koskevasta riippumattomasta puitesopimuksesta, työ- ja yksityiselämän tasapainosta valmistellaan yhteisiä päätelmiä, ja työryhmä tarkastelee, miten sen jäsenet ovat panneet täytäntöön edelliset riippumattomat puitesopimukset. EU:n alakohtaiset työmarkkinaosapuolet, jotka ovat edustettuina 43:lla eri alalla ja edustavat noin 75:tä prosenttia työvoimasta, ovat myös edelleen toteuttaneet yhteisiä työohjelmiaan.

3. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari: rooli, soveltamisala ja oikeudellinen luonne

Pilarin tarkoituksena on esittää erinäisiä keskeisiä periaatteita, joilla tuetaan toimivia ja oikeudenmukaisia työmarkkinoita ja sosiaaliturvajärjestelmiä. Kuten puheenjohtaja Juncker totesi, pilari kehitetään euroalueella ja muiden EU:n jäsenvaltioiden annetaan tulla mukaan, jos ne niin haluavat.

Pilari rakentuu näin ollen nykyisen EU:n tason sosiaalisäännöstön varaan ja täydentää sitä, ja sen periaatteissa keskitytään erityisesti euroalueen tarpeisiin ja haasteisiin. Kun pilari saadaan perustettua, sen pitäisi toimia vertailukohtana, jonka pohjalta arvioidaan osallistuvien jäsenvaltioiden sosiaali- ja työllisyysasioita koskevaa tuloskuntoa ja edistetään kansallisen tason uudistuksia. Sen pitäisi etenkin antaa suuntaa euroalueen uudelle lähentymiselle.

3.1. Nykypäivän ja tulevaisuuden realiteetteja vastaavien periaatteiden esittely

Tämän tiedonannon liitteessä esitetään keskustelua varten ensimmäinen alustava luonnos pilarista. Nämä periaatteet on valittu, koska niillä on sekä taloudellista että yhteiskunnallista merkitystä osallistuvien jäsenvaltioiden tuloskunnon kannalta.

Esitys on jaoteltu kolmeen pääkohtaan:

yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille, mukaan luettuina taitojen kehittäminen ja elinikäinen oppiminen ja työllisyyden aktiivinen tukeminen, jotta voidaan lisätä työllistymismahdollisuuksia, helpottaa siirtymistä työpaikasta tai ammatista toiseen sekä parantaa ihmisten työllistettävyyttä

oikeudenmukaiset työolot ja työehdot, jotta voidaan luoda riittävä ja luotettava oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino työntekijöiden ja työnantajien välillä sekä joustavuuden ja turvallisuuden välillä, helpottaa uusien työpaikkojen luomista, työpaikkojen vastaanottamista ja yritysten mukautumiskykyä sekä edistää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua

riittävä ja kestävä sosiaalinen suojelu ja laadukkaiden peruspalvelujen, kuten lastenhoidon, terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon, saatavuus, jotta voidaan varmistaa ihmisarvoinen elämä ja suoja riskeiltä ja antaa ihmisille mahdollisuus osallistua täysimääräisesti työelämään ja yleisemmin yhteiskunnan toimintaan.

On yksilöity politiikanaloja, joihin liittyy eri periaatteita. Näissä periaatteissa otetaan lähtökohdaksi tietyt oikeudet, jotka on jo mainittu EU:n ja muissa asiaan liittyvissä oikeuslähteissä, ja niissä määritellään yksityiskohtaisesti mahdollisia keinoja oikeuksien toteuttamiseksi. Näissä muotoiluissa on lisäksi hyödynnetty EU:n tasolla esimerkiksi talouspolitiikan koordinoinnin osalta olemassa olevaa ohjeistusta mutta pyritty myös huomioimaan viimeisimmät suuntaukset.

Kunkin periaatteen osalta tilanne eri puolilla Eurooppaa vaihtelee suuresti, ja ratkaistavana on monia – niin pieniä kuin suuriakin – käytännön ongelmia. Näitä ovat tyypillisesti yksilöiden, yritysten ja yhteiskunnan erilaiset intressit, mahdolliset ristiriidat lyhyen ja pitkän aikavälin ratkaisujen välillä, ”harmaat alueet”, joita esiintyy myös työn käsitteen hämärtymisen seurauksena, sekä kysymys siitä, kuka maksaa mistä sen mukaan, odotetaanko yksityisellä tai julkisella rahoituksella olevan tärkeä rooli. Haasteena on lisäksi suunnitella uusia normeja ja käytäntöjä sillä tavoin, että ne vastaavat dynaamisen talouden tarpeisiin, jotta voidaan pitää yllä ylöspäin tapahtuvan lähentymisen prosessia alueiden ja jäsenvaltioiden välillä.

Pilarin ja siihen johtaneen keskustelun tausta-ajatuksena on, että näitä eroja ja jännitteitä ei pidä piilottaa vaan paljastaa ja kohdata ne uudessa valossa. Tässä otetaan huomioon työelämän muuttuvat realiteetit ja erilainen tilanne eri puolilla Eurooppaa. Näin pilarin olisi määrä auttaa nykyaikaistamaan, laajentamaan ja syventämään sosiaalisia oikeuksia työelämässä ja yhteiskunnassa helpottamalla niiden tosiasiallista käyttöä ja edistämällä käytäntöjä, joista voi olla hyötyä yksilön, yritysten ja yhteiskunnan näkökulmasta.

3.2. Lisäarvoa euroalueelle ja koko EU:lle

Pilarissa ei toisteta tai selvennetä EU:n säännöstöä: siinä esitetään yksityiskohtaisemmin periaatteet ja sitoumukset, jotka voivat ohjata lähentymistä euroalueella. Ja samaan tapaan kuin pilari ei korvaa säännöstöä tässä ehdotetut periaatteet eivät korvaa nykyisiä oikeuksia: niiden avulla voidaan arvioida ja vastaisuudessa lähentää paremmin toisiinsa kansallisten työllisyys- ja sosiaalipolitiikkojen suorituskykyä.

Pilaria perustettaessa olisi kuitenkin samalla voitava tarkastella uudelleen säännöstöä. Nykyinen säännöstö on luotu vaiheittain eri ajankohtina, ja jotkin alat on katettu paremmin kuin toiset. Pilaria koskeva kuuleminen tarjoaa tilaisuuden tarkastella säännöstöä kokonaisvaltaisesti, tutkiskella sen merkitystä uusia suuntauksia vasten ja määritellä mahdollisia tulevia toimia asianmukaisella tasolla.

Tällaisessa tilannekatsauksessa olisi erityisesti vastattava seuraaviin kysymyksiin: Onko säännöstön täytäntöönpano puutteellista? Onko EU:n tasolla vahvistetuissa sosiaalisissa oikeuksissa perustavanlaatuisia aukkoja? Miten nämä puutteet ja/tai aukot voidaan selittää? Tämä on myös syynä siihen, että pilariin johtava kuulemisprosessi on avoin kaikille jäsenvaltioille, ja sen pitäisi myös auttaa euroalueeseen kuulumattomia jäsenvaltioita päättämään, haluavatko ne liittyä pilariin.

Pilarin perustamiseen tähtäävä työ täydentää muuta käynnissä olevaa työtä talous- ja rahaliiton syventämiseksi 5 ja antaa oman panoksensa Euroopan talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta – keväällä 2017 – laadittavaan valkoiseen kirjaan. EMUn viimeistelyä koskevassa viiden puheenjohtajan kertomuksessa korostetaan tarvetta jatkaa lähentymisprosessia kohti kestävämpiä talouden rakenteita ja tehdä näistä prosesseista sitovampia keskipitkällä aikavälillä. Tähän on tarkoitus päästä sopimalla yhteisistä korkeatasoisista normeista, joissa olisi keskityttävä muun muassa työmarkkinoihin.  

Viime kädessä itse pilarin oikeudellisessa luonteessa on otettava huomioon soveltamisala ja oikeudelliset rajoitukset EU:n ja euroalueen tasolla. Esimerkiksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklassa ei selvästikään anneta unionille toimivaltaa säätää palkoista.

Vaikka pilarin perustamisessa voitaisiinkin harkita erilaisia välineitä, kuten suositusta, komission mielestä on olennaisen tärkeää saada parlamentti ja neuvosto mukaan samoin kuin muut EU:n toimielimet ja koota sen täytäntöönpanon tueksi laaja kannatus.

4. Kuulemisen tavoite

Pilarin perustaminen on tilaisuus ohjata ajattelua olemassa olevien sosiaalisten oikeuksien, euroalueen erityistarpeiden, työelämän muuttuvan todellisuuden sekä kaikilla tasoilla tarvittavien uudistusten osalta. Kuulemisprosessin olisi näin ollen oltava mahdollisimman laaja.

4.1. Ehdotettuja tuloksia

Kuulemismenettelyllä on kolme päätavoitetta:

Ensimmäisenä tavoitteena on arvioida nykyistä EU:n säännöstöä. Kuulemisen olisi erityisesti autettava määrittämään se, missä määrin nykyisiä oikeuksia käytetään ja miten merkityksellisiä ne ovat nykypäivän ja huomisen haasteita ajatellen ja/tai, olisiko harkittava uusia keinoja toteuttaa nämä oikeudet.

Toisena tavoitteena on pohtia työmalleihin ja yhteiskuntiin liittyviä uusia suuntauksia, jotka johtuvat väestönmuutoksista, uudesta teknologiasta ja muista työelämän ja sosiaaliolojen kannalta tärkeistä tekijöistä. Parhaiden käytäntöjen ja sosiaalisesta innovoinnista saatujen kokemusten kartoittamista olisi kannustettava aktiivisesti.

Kolmantena tavoitteena on koota näkemyksiä ja saada palautetta Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin päälinjoista. Kuulemisen avulla olisi voitava keskustella sen soveltamisalasta ja sisällöstä samoin kuin sen roolista osana talous- ja rahaliiton sosiaalista ulottuvuutta, pohtia euroalueen erityistarpeita, keskustella tässä ehdotettujen periaatteiden erityispiirteistä ja selvittää näihin liittyviä haasteita. Kuulemisen pitäisi lisäksi auttaa euroalueeseen kuulumattomia jäsenvaltioita määrittämään, haluavatko ne osallistua pilariin.

Kuulemisprosessi on tarkoitus saada päätökseen 31. joulukuuta 2016 mennessä, jotta komissio voi sen pohjalta esittää pilaria koskevan lopullisen ehdotuksen vuoden 2017 alussa.

4.2. Keskustelun käynnistäminen

Komissio on tulevina kuukausina aktiivisesti yhteydessä muihin EU:n toimielimiin, kansallisiin viranomaisiin ja parlamentteihin, ammattiliittoihin ja elinkeinoelämän järjestöihin, kansalaisjärjestöihin, sosiaalipalvelujen tarjoajiin, yliopistomaailman asiantuntijoihin ja suureen yleisöön. Kansallisella tasolla komissio edistää keskusteluja jäsenvaltioissa olevien edustustojensa kautta.

EU:n työmarkkinaosapuolet kutsutaan osallistumaan aktiivisesti pilarin luomiseen. Komissio pyytää myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean lausunnon.

4.3. Jäsennelty palaute

Julkisen kuulemisen lisäksi keskustelua käydään kolmella rintamalla – ne kytkeytyvät edellä ehdotettuihin toiminnan tuloksiin:

Unionin sosiaalinen säännöstö: tilannekatsaus.

Työn ja sosiaaliturvajärjestelmien tulevaisuus: haasteet ja mahdollisuudet.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin rooli osana syvempää ja oikeudenmukaisempaa talous- ja rahaliittoa.

Komissio järjestää vuoden 2016 loppuun mennessä eurooppalaisen konferenssin kerätäkseen palautetta.

4.4. Tietoa keskustelun tueksi

Kuulemista varten perustetaan oma verkkosivunsa osoitteeseen http://ec.europa.eu/priorities/deeper-and-fairer-economic-and-monetary-union/european-pillar-social-rights.  

Pohjatietoihin sisältyvät seuraavat:

Tämä tiedonanto ja siihen liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat.

Joukko komission yksiköiden laatimia tiedotteita, joissa esitetään yksityiskohtaisemmin tähän tiedonantoon liitetyssä pilarin luonnoksessa valittujen alojen taustalla olevat taloudelliset ja oikeudelliset näkökohdat.

Kunkin edellä mainitun toimintarintaman osaksi kaavaillut toimet.

Luettelo EU:n tasolla ja kansallisella tasolla tuleville kuukausille kaavailluista kokouksista ja tapahtumista.

5. Kysymyksiä kuulemista varten

Komissio kehottaa kaikkia kiinnostuneita toimittamaan vastauksensa tässä tiedonannossa esitettyihin kysymyksiin sekä mahdollisia lisäkommentteja 31. joulukuuta 2016 mennessä.

Tämä voidaan tehdä täyttämällä verkkokysely, joka on saatavilla edellä mainitulla verkkosivulla, tai lähettämällä palautetta sähköpostitse seuraavaan sähköpostiosoitteeseen:

EMPL-EUROPEAN-PILLAR-OF-SOCIAL-RIGHTS@ec.europa.eu  

tai postitse seuraavaan osoitteeseen:

EUROPEAN COMMISSION

Directorate-General Employment, Social Affairs and Inclusion

Rue Joseph II, 27 – 00/120

B-1049 BRUXELLES 6  

Euroopan komissio haluaa kuulla mielipiteitä seuraavista kysymyksistä:

Sosiaalinen tilanne ja EU:n sosiaalinen säännöstö

1.Mitkä ovat mielestänne kiireellisimmät työllisyys- ja sosiaalialan painopisteet?

2.Miten voidaan ottaa huomioon erilaiset työllisyystilanteet ja sosiaaliset tilanteet eri puolilla Eurooppaa?

3.Onko EU:n säännöstö ajan tasalla ja voitaisiinko EU:n toimintaa mielestänne laajentaa?

Työn ja sosiaaliturvajärjestelmien tulevaisuus

4.Mitkä kehityssuuntaukset ovat mielestänne muutosvoimaisimmat?

5.Mitkä ovat näihin suuntauksiin liittyvät suurimmat riskit ja mahdollisuudet?

6.Onko poliittisella tasolla tai instituutioissa tai yrityksissä olemassa tai kehitteillä käytäntöjä, joita voisitte suositella vertailukohdiksi?

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari

7.Oletteko samaa mieltä tässä esitetystä toimintamallista Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamiseen?

8.Oletteko samaa mieltä pilarin soveltamisalasta, siihen kuuluvista aloista ja tässä ehdotetuista periaatteista? Onko olemassa näkökohtia, joita ei ole vielä riittävästi ilmaistu tai katettu?

9.Millä aloilla ja periaatteilla olisi eniten merkitystä euroalueen uuden lähentymisen kannalta?

10.Miten ne tulisi ilmaista ja ottaa käyttöön? Katsotteko, että vähimmäisnormeja tai vertailuarvoja voitaisiin soveltaa tietyillä aloilla ja toisivatko ne lisäarvoa ja jos vastaus on kyllä, mistä aloista olisi kyse?

On myös mahdollista kommentoida ehdotetun pilarin kutakin osa-alaa ja periaatetta täyttämällä yksityiskohtaisempi kyselylomake verkossa kuulemisen verkkosivulla.

(1)

Poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle, 15. heinäkuuta 2014, ”Uusi alku Euroopalle: Työllisyyden, kasvun, oikeudenmukaisuuden ja demokraattisen muutoksen ohjelma”.

(2)

 Komission yksiköiden valmisteluasiakirjat ”Key economic, employment and social trends behind the European Pillar of Social Rights” (SWD (2016) 51) ja ”The EU social acquis” (SWD(2016) 50), 8. maaliskuuta 2016.

(3)

 Ks. esimerkiksi ILO (2015), ”The future of work centenary initiative”; OECD (2016), ”Policy forum on the future of work”; Bertelsmann Stiftung (2015), ”Redesigning European welfare states – Ways forward”; Bundesministerium für Arbeit und Soziales (2015), ”Green Paper: Re-Imagining Work. Work 4.0”; World Economic Forum (2016), ”The Future of Jobs: Employment, Skills and Workforce Strategy for the Fourth Industrial Revolution”; OECD, IMF, World Bank and the ILO (2015), ”Income inequality and labour income share in G20 countries: Trends, Impacts and Causes”.

(4)

”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”, Jean-Claude Junckerin yhteistyössä Donald Tuskin, Jeroen Dijsselbloemin, Mario Draghin ja Martin Schulzin kanssa laatima kertomus, kesäkuu 2015. Yhteisessä panoksessaan kertomukseen Ranska ja Saksa korostivat, että on tarpeen vahvistaa yhteistyötä ja yhteisiä näkemyksiä tietyillä aloilla, kuten aktiivisen työmarkkinapolitiikan ja sosiaaliturvajärjestelmien aloilla. Ks. myös EU:n poliittisen strategian keskus (2015), ”The Social Dimension of Economic and Monetary Union”. 

(5)

COM(2015) 600, annettu 21. lokakuuta 2015, toimista talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi.

(6)

Kaikki vastaukset julkaistaan internetissä, ja samassa yhteydessä mainitaan vastaajan henkilöllisyys. Tästä voidaan poiketa, jos vastaaja ei halua henkilötietojaan julkaistavan sillä perusteella, että julkaisu vahingoittaisi hänen oikeutettuja etujaan. Tällöin kannanotto voidaan julkaista nimettömänä. Muussa tapauksessa vastausta ei julkaista eikä sen sisältöä periaatteessa oteta huomioon.

EUROOPAN KOMISSIO

Strasbourg 8.3.2016

COM(2016) 127 final

LIITE

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin alustava luonnos

Oheisasiakirja

KOMISSION TIEDONANTOON EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan kuulemisen käynnistäminen

{SWD(2016) 50 final}
{SWD(2016) 51 final}

Sisällys

I LUKU: YHTÄLÄISET MAHDOLLISUUDET JA PÄÄSY TYÖMARKKINOILLE

1.Taidot, koulutus ja elinikäinen oppiminen

2.Joustavat työsopimukset ja työsuhdeturva

3.Ammatinvaihdon turvaaminen

4.Työllisyyden aktiivinen tukeminen

5.Sukupuolten tasa-arvo sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen

6.Yhtäläiset mahdollisuudet

II LUKU: OIKEUDENMUKAISET TYÖLOT JA TYÖEHDOT

7.Työehdot

8.Palkat

9.Työterveys ja työturvallisuus

10.Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen

III LUKU: RIITTÄVÄ JA KESTÄVÄ SOSIAALINEN SUOJELU

11.Integroidut sosiaaliedut ja -palvelut

12.Terveydenhuolto ja sairausetuudet

13.Eläkkeet

14.Työttömyysetuudet

15.Vähimmäistoimeentulo

16.Vammaisetuudet

17.Pitkäaikaishoito

18.Lastenhoito

19.Asuminen

20.Peruspalvelujen saatavuus

Taustaksi

Tässä liitteessä esitetään ensimmäinen, alustava hahmotelma Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista yleisön kuulemista varten. Pilari on suunniteltu perustettavaksi euroalueelle, mutta muutkin jäsenvaltiot voisivat osallistua siihen vapaaehtoisesti.

Pilarin lähtökohtana ovat EU:n primaarioikeuteen kirjatut sosiaaliset tavoitteet ja oikeudet. Primaarioikeus käsittää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus), EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön. Jotta kuulemisen pohja olisi riittävän laaja, pilarin piiriin kuuluu sekä aloja, joilla EU:lla on valtuudet antaa lainsäädäntöä, että muita aloja, joilla päävastuu on jäsenvaltioilla ja joilla EU toimii pikemminkin tukevassa ja täydentävässä tehtävässä. Pilariin on haettu pohjaa myös kansallisista käytännöistä ja kansainvälisistä oikeuslähteistä.

Pilarissa ei esitetä uudelleen tai muuteta olemassa olevia oikeuksia, vaan ne pysyvät edelleen voimassa. Tarkoituksena on täydentää niitä esittämällä joukko olennaisia periaatteita, jotka osallistuvien jäsenvaltioiden olisi yhteisesti omaksuttava työllisyys- ja sosiaalipolitiikkansa toteuttamiseen. Erityistä huomiota kiinnitetään euroalueen tarpeisiin ja sen kohtaamiin haasteisiin. Kun pilari saadaan perustettua, sen pitäisi toimia vertailukohtana, jonka pohjalta arvioidaan osallistuvien jäsenvaltioiden sosiaali- ja työllisyysasioita koskevaa tuloskuntoa ja edistetään kansallisen tason uudistuksia. Sen pitäisi etenkin antaa suuntaa euroalueen uudelle lähentymiselle.

Tässä asiakirjassa esitettävät periaatteet on jaoteltu 20 eri politiikanalalle, joiden katsotaan olevan toimivien ja oikeudenmukaisten työmarkkinoiden ja sosiaaliturvajärjestelmien kannalta olennaisen tärkeitä. Periaatteissa otetaan huomioon taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat, tilanteiden suuri vaihtelu eri puolilla Eurooppaa ja toimintaympäristön muuttuvat realiteetit. Niissä käsitellään keskeisiä syvempään ja oikeudenmukaisempaan talous- ja rahaliittoon liittyviä huolenaiheita. Sellaisia ovat esimerkiksi tarve parantaa kilpailukykyä, lisätä osallistumista työmarkkinoille, kehittää riittävä sosiaalisen suojelun vähimmäistaso, hyödyntää ihmisten koko potentiaali, varmistaa julkisen talouden kestävyys sekä parantaa talouden rakenteiden mukautumis- ja sietokykyä.

Nyt esitettävien periaatteiden piiriin kuuluvat EU:n kansalaiset ja EU:ssa laillisesti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset, aktiiviset ja työvoiman ulkopuoliset, aina kunkin periaatteen sanamuodon mukaan. Tässä kuulemisessa tarkoitetaan ”työntekijällä” henkilöä, joka tietyn ajan suorittaa tehtäviä toiselle henkilölle ja saa siitä korvauksen ja toimii tuon henkilön valvonnassa etenkin siltä osin kuin kyse on työajasta, työpaikasta ja työn sisällöstä.

”Itsenäisellä ammatinharjoittajalla” tarkoitetaan henkilöä, joka harjoittaa ansiotoimintaa omaan lukuunsa. ”Työllisillä” puolestaan tarkoitetaan sekä työntekijöitä että itsenäisiä ammatinharjoittajia. Näiden termien soveltamisalaa voidaan joutua kuulemisen kuluessa täsmentämään.

Periaatteiden valinnassa ja muotoilussa on hyödynnetty muiden muassa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa annettuja ohjeita, EU:n johdettua oikeutta ja mahdollisia ei-sitovia säädöksiä. Jotta periaatteet asettuisivat paremmin asiayhteyteensä, tässä esityksessä esitellään keskeisiä ratkaisemista kaipaavia haasteita, tuodaan esiin kustakin periaatteesta saatava potentiaalinen lisäarvo ja mainitaan tekstiruuduissa tapauksen mukaan vastaavat primaarioikeuteen perustuvat oikeudet. Periaatteista olisi käytävä laajaa keskustelua ja niitä olisi täsmennettävä kuulemisen valossa, jotta vuonna 2017 voitaisiin saada valmiiksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskeva ehdotus.

I LUKU: YHTÄLÄISET MAHDOLLISUUDET JA PÄÄSY TYÖMARKKINOILLE

1.Taidot, koulutus ja elinikäinen oppiminen

Perustason kielitaito, luku- ja kirjoitustaito, laskutaito ja tietotekniset taidot luovat perustan oppimiselle. Niiden hankkiminen on kuitenkin haasteellista merkittävälle osalle väestöstä lapsista aikuisiin. Jotta koulutustulosten laatua ja merkityksellisyyttä voitaisiin parantaa, koulutusjärjestelmistä on tultava tehokkaampia ja tasa-arvoisempia ja niiden on vastattava paremmin työmarkkinoiden ja yhteiskunnan tarpeisiin. Kaikilla on oltava taloudellisista resursseistaan riippumatta tasapuoliset mahdollisuudet hankkia perus- ja avaintaidot peruskoulutuksessa, ja sen täydennykseksi aikuisilla on oltava laadukkaat mahdollisuudet hankkia nämä taidot elämänsä aikana. Kun väestö ikääntyy, työssäoloikä pitenee ja kolmansista maista tulee lisää maahanmuuttajia, tarvitaan lisätoimia taitojen parantamiseksi ja elinikäisen oppimisen toteuttamiseksi, jotta pystytään sopeutumaan teknologisiin muutoksiin ja työmarkkinoiden nopeaan muuttumiseen.

a.Kaikilla on oltava mahdollisuus saada elämänsä aikana laadukasta koulutusta, jonka avulla voi hankkia riittävät perus- ja avaintaidot, joita tarvitaan aktiiviseen osallistumiseen yhteiskunta- ja työelämän toimintaan. Heikosti koulutettuja nuoria ja työikäisiä on kannustettava parantamaan taitojaan.

2.Joustavat työsopimukset ja työsuhdeturva

Joustavat työsopimukset voivat helpottaa pääsyä työmarkkinoille ja uran vaihtamista. Niiden ansiosta työnantajat pystyvät vastaamaan kysynnän vaihteluun. Digitaalitalous muuttaa työjärjestelyjä ja synnyttää uudenlaisia työskentelymalleja, kuten itsenäistä ammatinharjoittamista. Se voi tarjota useammanlaisia reittejä työmarkkinoille ja auttaa ihmisiä pysymään aktiivisina. Eri työsopimuksissa on kuitenkin edelleen hyvin erilaisia työehtoja.

Lisäksi on nk. harmaita alueita, kuten taloudellisesti riippuvainen tai näennäinen itsenäinen ammatinharjoittaminen, jotka voivat johtaa oikeudellisesti epäselviin tilanteisiin ja haitata mahdollisuuksia päästä sosiaalisen suojelun piiriin. Tällaiset ilmiöt saattavat johtaa epävarmoihin työsuhteisiin taikka jakautuneisiin kahden kerroksen työmarkkinoihin. Se haittaa tuottavuutta ja aiheuttaa syrjäytymistä. Tilapäiset työsuhteet voivat aiheuttaa epävarmuutta: niissä irtisanomissuoja on heikompi, palkka pienempi ja mahdollisuudet saada sosiaalista suojelua ja koulutusta huonommat. Kun käyttöön otetaan sellaisia sopimuksia, joissa takuut ja kustannukset ovat vertailukelpoiset, tilapäiset työsuhteet voivat toimia ponnahduslautana vakituiseen ja turvattuun työsuhteeseen ja parantaa työmarkkinoiden häiriönsietokykyä.

a.On varmistettava yhdenvertainen kohtelu työsopimuksesta riippumatta, ellei erilainen kohtelu ole objektiivisista syistä perusteltua. Epävakaiden ja tilapäisten työsuhteiden väärinkäyttö on ehkäistävä.

b.Joustavat työehdot voivat tarjota portin työmarkkinoille ja antaa työnantajille mahdollisuuden vastata kysynnän vaihteluihin nopeasti. On kuitenkin huolehdittava siitä, että siirrytään kohti toistaiseksi voimassaolevia sopimuksia.

3.Ammatinvaihdon turvaaminen

Työelämä muuttuu yhä vaihtelevammaksi: ihmisillä on elinaikanaan monia työpaikkoja ja monenlaisia työsuhteita, työuran keskeytymisiä, enemmän ammatillisia muutoksia, ja heidän liikkuvuutensa lisääntyy. Jotta teknologisesta muutoksesta ja nopeasti muuttuvista työmarkkinoista saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, on tarjottava nopeampaa ja parempaa tukea työpaikan ja ammatin vaihtoon sekä taitojen säännölliseen parantamiseen koko työiän aikana.

Taitojen parantamiseen tarvitaan investointeja työntekijöiltä, yrityksiltä ja yhteiskunnalta. Osa sosiaalisen suojelun etuuksista, kuten työeläkkeet, työttömyysetuudet, sairausvakuutus tai koulutusetuudet, ovat sellaisia, joita ei ole aina helppo saada mukaansa työpaikkaa vaihtaessa, eikä niitä voi hyödyntää tai kerryttää itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhdyttäessä. Toisaalta työnhakijoilla tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevilla on sellaisia oikeuksia, joiden ei pitäisi muodostua esteeksi työhön palaamiselle tai yrityksen perustamiselle.

a.Kaikilla työikäisillä on oikeus saada henkilökohtaisesti räätälöityä apua työnhakuun, ja heitä on kannustettava kouluttautumaan ja kohentamaan taitojaan työmarkkina- tai yrittäjyysnäkymien parantamiseksi ja työpaikasta tai ammatista toiseen siirtymisen nopeuttamiseksi.

b.On varmistettava, että työuran aikana kertyneet sosiaali- ja koulutusoikeudet voidaan säilyttää ja siirtää, jotta siirtyminen työpaikasta tai ammatista toiseen olisi helpompaa.

4.Työllisyyden aktiivinen tukeminen

Pitkittyvä, toistuva ja pitkäaikainen työttömyys edellyttää etenkin nuorten ja heikosti koulutettujen kohdalla riittävää ja kohdennettua tukea (takaisin) työelämään siirtymiseen samoin kuin toimia, joiden avulla he voivat hankkia taitoja, pätevyyksiä tai työkokemusta, joita he tarvitsevat siirtyäkseen uusiin työtehtäviin. Kun tällaiset toimenpiteet ovat nopeasti ja tehokkaasti käytettävissä, voidaan torjua syrjäytymistä työmarkkinoilta ja yhteiskunnan toiminnasta.

a.Kaikille alle 25-vuotiaille nuorille on tarjottava laadukas työ-, jatkokoulutus-, oppisopimus- tai harjoittelupaikka neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai virallisen koulutuksen päättämisestä.

b.Lisäksi on varmistettava, että rekisteröidyille pitkäaikaistyöttömille tarjotaan henkilökohtainen arvio ja henkilökohtaista ohjausta sekä työllistymissopimus, joka käsittää henkilökohtaisen tarjouksen ja jossa määritellään yksi yhteyspiste, viimeistään kun työttömyys on kestänyt 18 kuukautta.

5.Sukupuolten tasa-arvo sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen

Vaikka naisten koulutustaso on jo korkeampi kuin miesten, heidän osuutensa työllisistä on suhteessa pieni, he ovat yliedustettuina osa-aikatöissä ja pienipalkkaisilla aloilla, ja heidän tuntipalkkansa on pienempi. Naisten osallistumista työmarkkinoille on olennaisen tärkeää tukea, jotta yhtäläiset mahdollisuudet voivat toteutua, ja työvoiman ikääntyessä siitä tulee taloudellisesti välttämätöntä.

Jos tarjolla ei ole riittäväntasoisia loma- ja hoitojärjestelyjä lapsista ja muista huollettavista perheenjäsenistä huolehtimiseen, hoitovelvollisuuksista huolehtivat (etupäässä naiset) eivät välttämättä voi tai halua jatkaa työssään tai palata työhön. Naisten osallistumista työmarkkinoille estäviä tekijöitä ovat esimerkiksi riittämätön työn ja yksityiselämän yhteensovittamista koskeva politiikka, kotitalouden toista tulonsaajaa koskevat verotukselliset esteet tai työn liiallinen verotus sekä opiskelualoihin ja ammatteihin liittyvät stereotypiat.

Itsenäisillä ammatinharjoittajilla tai muussa kuin kokopäiväisessä ja vakituisessa työsuhteessa työskentelevillä ei ole tasaveroisia mahdollisuuksia saada palkallista perhevapaata tai hyödyntää vakuutusjärjestelmiä. Kun miehille ei tarjota riittäviä mahdollisuuksia ottaa vapaata eikä heitä kannusteta riittävästi siihen, naisten rooli ensisijaisina hoivaajina vahvistuu, mikä haittaa naisten työllisyyttä.

Työn järjestämiseen löytyy lisäksi entistä enemmän joustomahdollisuuksia, joita tarjoavat osaltaan digitaalinen työympäristö sekä mahdollisuus tehdä useampaa työtä jakamis- ja yhteistyötaloudessa. Joustavilla työjärjestelyillä voidaan lisäksi helpottaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamista, kun sekä työlliset että yritykset voivat mukauttaa työaikoja ja -muotoja tarpeidensa mukaan.

a.On edistettävä sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla ja koulutuksessa, varmistettava yhdenvertainen kohtelu kaikilla osa-alueilla palkka mukaan luettuna, poistettava esteitä naisten osallistumiselta ja estettävä työmarkkinoiden eriytyminen.

b.Kaikilla perheellisillä ja hoitovelvollisuuksista huolehtivilla on oltava käytettävissään riittävät vapaajärjestelyt lasten ja muiden huollettavien sukulaisten hoitamiseen ja mahdollisuudet saada hoitopalveluja. 1  Naisia ja miehiä on kannustettava käyttämään vapaita tasapuolisesti esimerkiksi tarjoamalla molemmille mahdollisuus palkalliseen vanhempainvapaaseen.

c.Työnantajien ja työntekijöiden yhteisestä sopimuksesta on oltava tarjolla joustavia työjärjestelyjä, myös työaikaan liittyviä, ja niiden käyttöä on edistettävä ottaen huomioon sekä työntekijöiden että työnantajien tarpeet.

6.Yhtäläiset mahdollisuudet

Sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä on laitonta koko unionissa. Eräillä ryhmillä on kuitenkin vaikeuksia päästä työelämään. Etenkin kolmansien maiden kansalaiset ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ovat työllisten joukossa aliedustettuina, ja heillä on suhteessa suurempi köyhyys- ja sosiaalisen syrjäytymisen riski. On tärkeää puuttua heidän osallistumisensa esteisiin, joita voivat olla muiden muassa kielimuuri taikka puutteet taitojen ja pätevyyksien tunnustamisessa. Mitä tulee syrjintään, joka perustuu kansallisuuteen tai etniseen alkuperään, käytännön kokemus osoittaa, etteivät työnantajat ole täysin tietoisia syrjimättömistä työhönottomenettelyistä eivätkä syrjinnän kohteena olevat oikeuksistaan.

Naisten osallistumista työmarkkinoille on olennaisen tärkeää tukea, jotta yhtäläiset mahdollisuudet voivat toteutua, ja työvoiman ikääntyessä siitä tulee taloudellisesti välttämätöntä.

a. On tehostettava aliedustettujen ryhmien osallistumista työmarkkinoille ja varmistettava yhdenvertainen kohtelu kaikilla osa-alueilla muun muassa lisäämällä tietoisuutta syrjinnästä ja puuttumalla siihen.

II LUKU: OIKEUDENMUKAISET TYÖLOT JA TYÖEHDOT

7.Työehdot

Uusien joustavien työnteon muotojen yhteydessä on entistäkin huolellisemmin määritettävä työn luonne, määrä tai kesto, asianomaiset työnantajat ja työhön liittyvän sosiaalisen suojelun taso sekä vältettävä koeajan väärinkäyttöä. Hajautetut, omiin järjestelyihin perustuvat työmuodot voivat lisätä työntekijän itsenäisyyttä ja edistää yrityksen kehitystä mutta toisaalta vähentää tietoisuutta oikeuksista ja hämärtää työnantajien tiedottamisvaatimuksia. Voimassa olevia EU:n säännöksiä, jotka koskevat työehdoista ilmoittamista työntekijöille, ei sovelleta heti työsuhteen alusta, ja niitä on yhä hankalampi soveltaa, kun yritysten organisaatiomalleista tulee entistä kansainvälisempiä, liikkuvampia, digitaalisempia ja hajautetumpia. Toistaiseksi voimassa olevien sopimusten päättämistä koskeva sääntely on monimutkaista, kallista ja epävarmaa, minkä vuoksi yritykset ovat haluttomia palkkaamaan työntekijöitä. Se johtaa myös siihen, ettei voimassa olevia sääntöjä sovelleta johdonmukaisesti.

a.Jokaiselle työntekijälle on ennen työsuhteen alkamista ilmoitettava kirjallisesti työsuhteesta johtuvista oikeuksista ja velvollisuuksista.

b.Jos käytetään koeaikaa, sen on oltava kestoltaan kohtuullinen ja työntekijöiden on ennen sen alkamista saatava tiedot siihen sovellettavista ehdoista.

c.Työntekijän irtisanominen on perusteltava, sitä on edellettävä kohtuullinen irtisanomisaika, siitä on maksettava kohtuullinen korvaus, ja siitä on voitava tehdä nopea ja toimiva valitus puolueettomassa riitojenratkaisujärjestelmässä.

8.Palkat

Riittäväntasoisilla vähimmäispalkoilla varmistetaan työntekijöille ja heidän perheilleen kohtuullinen elintaso ja autetaan vähentämään työssäkäyvien köyhyyttä. Kun ne ovat laajalti käytössä, vältetään vääristymät, jotka johtaisivat kahden kerroksen työmarkkinoihin. Ennustettava palkkakehitys on tärkeää yritysten toimintaympäristön vakaudelle. Vähimmäispalkat on vahvistettava tasolle, joka säilyttää heikosti koulutettujen työllisyysnäkymät ja tekee työstä kannattavaa työttömille ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleville. Palkkakehityksen sovittaminen tuottavuuteen on osoittautunut ratkaisevaksi tekijäksi kilpailukyvyn kannalta etenkin euroalueella.

a.Kaikesta työstä on maksettava kohtuullinen palkka, joka takaa kohtuullisen elintason. Vähimmäispalkat on vahvistettava läpinäkyvällä ja ennustettavalla menettelyllä, jolla taataan mahdollisuus työllistyä ja motivoidaan työnhakuun. Palkkojen on kehityttävä rinta rinnan tuottavuuden kehityksen kanssa. Tässä yhteydessä on kuultava työmarkkinaosapuolia ja noudatettava kansallisia käytäntöjä.

9.Työterveys ja työturvallisuus

Vähemmän vakaiden työsuhteiden, uudenlaisten työjärjestelyjen ja työvoiman ikääntymisen myötä on tullut esiin uusia työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyviä haasteita. Kun kaikkia työntekijöitä työjärjestelyistä riippumatta suojellaan työtapaturmilta ja sairauksilta ja kun puututaan esimerkiksi taloudellisesti riippuvaisen tai näennäisen itsenäisen ammatinharjoittamisen kaltaisiin harmaisiin alueisiin, jotka johtavat oikeudellisesti epäselviin tilanteisiin, tarjolla on hyvä keino vähentää työsuhteiden epävarmuutta ja sosiaalikuluja sekä parantaa yritysten tuottavuutta. Jotta uudelleenintegrointia ja kuntoutusta voitaisiin tehostaa, työnantajien on osallistuttava enemmän uudelleenkoulutukseen tai työpaikkojen mukauttamiseen. Ennaltaehkäisevien ja korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen on pienille yrityksille edelleen työlästä.

a.On varmistettava riittäväntasoinen suojelu kaikilta työstä mahdollisesti syntyviltä riskeiltä. Sen toteuttamiseen on annettava asianmukaista tukea etenkin mikro- ja pienyrityksille.

10.Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen

Hyvin toimivaan työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun tarvitaan riippumattomat ja edustavat työmarkkinaosapuolet, joilla on valmiudet solmia työehtosopimuksia. Kun otetaan huomioon organisaatioiden keventyminen ja edustuksen pienentyminen, työmarkkinaosapuolten on kohennettava valmiuksiaan osallistua entistä toimivampaan ja tehokkaampaan vuoropuheluun. EU:n ja kansallisen tason työmarkkinaosapuolten osallistuminen on olennaista talous- ja sosiaalipolitiikan muotoilun ja täytäntöönpanon onnistumiselle. Tämä pätee myös työllisyyden turvaamiseen laskusuhdanteissa. Uudenlaiset työn järjestämisen muodot esimerkiksi palvelualalla ja digitaalitaloudessa tekevät työntekijöiden osallistumisesta epätasaista ja heille suunnattavasta tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan monimutkaisempaa.

a.Työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa muotoiltaessa ja toteutettaessa on kuultava työmarkkinaosapuolia. Niitä on kannustettava laatimaan työehtosopimuksia niiden kannalta merkityksellisissä asioissa. Tällöin on kunnioitettava kansallisia perinteitä sekä osapuolten itsenäisyyttä ja työtaisteluoikeutta.

b.On huolehdittava siitä, että kaikki työntekijät, myös digitaalisesti tai toisesta maasta käsin työskentelevät, tai heidän edustajansa saavat tietoa ja heitä kuullaan hyvissä ajoin etenkin silloin, kun kyse on yritysten joukkoirtisanomisista, siirroista, rakennemuutoksista tai sulautumisista.

III LUKU: RIITTÄVÄ JA KESTÄVÄ SOSIAALINEN SUOJELU

11.Integroidut sosiaaliedut ja -palvelut

On tapauksia, joissa etuuksia ja palveluja, virastoja ja hakumenettelyjä on niin monia, että ihmisten on vaikea saada kaikkea tarvitsemaansa tukea. Kun etuuksia ja palveluja ei ole integroitu toisiinsa, niillä ei pystytä tehokkaimmalla tavalla torjumaan köyhyyttä eikä tukemaan sosiaalista integroitumista ja työmarkkinoille integroitumista. Tehokkaaseen tukeen päästään kolmitahoisella mallilla, jossa sosiaalietuudet, aktiivinen tuki ja sosiaalipalvelut sovitetaan yhteen. Tässä yhteensovittamisessa olisi tarkasteltava etuusoikeuksia ja etuuksien kattavuutta, koordinoitua tuen tarjoamista sekä joidenkin oikeuksien säilyttämistä, kun henkilö palaa työhön tai ryhtyy itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi. Kun etuudet ja palvelut integroidaan toisiinsa paremmin, sosiaalisen suojelun kustannusvaikuttavuus voi parantua.

a.Sosiaalisen suojelun etuudet ja palvelut on integroitava toisiinsa mahdollisimman pitkälti, jotta voidaan parantaa niiden johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta sekä tukea sosiaalista integroitumista ja työmarkkinoille integroitumista.

12.Terveydenhuolto ja sairausetuudet

Väestön ikääntyminen ja hoitojen kalleus aiheuttavat lisää painetta terveydenhuoltojärjestelmien kestävyydelle ja mahdollisuuksille tarjota riittävä terveydenhuolto kaikille. Hoitojen tuloihin nähden korkean hinnan ja liian pitkien jonotusaikojen on osoitettu vaikuttavan keskeisellä tavalla siihen, etteivät ihmiset saa lääketieteellistä hoitoa. Jotta voidaan varmistaa, että laadukas hoito on kaikkien saatavilla, ja samalla taata terveydenhuoltojärjestelmien rahoituksen kestävyys sekä tukea kustannustehokasta hoidon tarjoamista, terveyden edistämistä ja sairauksien ennaltaehkäisemistä, on pontevammin parannettava terveydenhuoltojärjestelmien joustavuutta, vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Näin voidaan myös parantaa järjestelmien kykyä sopeutua haasteisiin. Tarjoamalla terveydenhuolto kaikkien saataville ja puuttumalla terveyseroihin voidaan lujittaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja parantaa taloudellisia tuloksia.

Sairausetuuksiin ja palkalliseen sairauslomaan liittyvät järjestelyt poikkeavat toisistaan huomattavasti, kun tarkastellaan odotusaikoja, kestoa, korvaustasoja ja valvontamekanismeja. Ongelmana on edelleen se, miten voidaan varmistaa, että sairausetuudet tarjoavat riittävän vähimmäiskorvaustason, ja edistää kuntoutusta ja uudelleenintegroitumista ja samalla säilyttää järjestelmien rahoituksen kestävyys.

a.Jokaisella on oltava mahdollisuus saada nopeasti laadukkaita ennaltaehkäiseviä ja hoitavia terveydenhuoltopalveluja. Niiden tarvitseminen ei saa johtaa köyhyyteen tai taloudelliseen ahdinkoon. 

b.Terveydenhuoltojärjestelmissä on tuettava hoidon kustannustehokasta tarjoamista ja vahvistettava terveyden edistämistä ja sairauksien ennaltaehkäisemistä, jotta voidaan parantaa järjestelmien joustokykyä ja niiden rahoituksen kestävyyttä.

c.On varmistettava, että kaikilla työntekijöillä työsopimustyypistä riippumatta on oikeus asianmukaisesti palkattuun sairauslomaan sairauden aikana. Itsenäisten ammatinharjoittajien osallistumista vakuutusjärjestelmiin on edistettävä. Nopean työhönpaluun mahdollistamiseksi on edistettävä tehokasta uudelleenintegroitumista ja kuntoutusta.

13.Eläkkeet

Ihmiset elävät entistä pitempään ja työikäinen väestö pienenee. Tämä luo paineita siihen, miten voidaan varmistaa eläkkeiden rahoituksen kestävyys ja se, että niillä voidaan tarjota kohtuullinen toimeentulo. Lakisääteinen eläkeikä olisi kytkettävä eliniänodotteeseen ja todellisen ja lakisääteisen eläkkeellesiirtymisiän eroa olisi pienennettävä, jotteivät ihmiset jäisi työvoiman ulkopuolelle jo varhain. Tämä on tärkeää, jotta voidaan varmistaa julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä ja säilyttää samalla sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus.

Monissa jäsenvaltioissa on lisähaasteena eläkkeiden riittämätön taso. Eläkkeissä on useimmissa maissa lisäksi suuria sukupuolieroja: naisten pienemmät ansiot ja toistuvat työurakatkokset kerryttävät heille vähemmän eläkemaksuja ja lopulta myös vähemmän eläkeoikeuksia.

Eläkkeen riittämättömyys ja lisäeläketurvan heikkous on suurempana uhkana myös itsenäisillä ammatinharjoittajilla ja epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevillä.

a.Eläkkeillä on taattava kaikille kohtuullinen elintaso eläkeiässä. Eläkkeiden sukupuolieroja on pienennettävä esimerkiksi lukemalla hoitojaksot asianmukaisesti hyväksi. Itsenäisten ammatinharjoittajien osallistumista eläkejärjestelmiin on edistettävä kansallisten ominaispiirteiden mukaisesti.

b.Eläkejärjestelmissä on pyrittävä turvaamaan eläkkeiden kestävyys ja tuleva riittävyys huolehtimalla eläkemaksujen laajasta kattavuudesta, kytkemällä lakisääteinen eläkeikä eliniänodotteeseen ja kuromalla todellisen ja lakisääteisen eläkkeellesiirtymisiän ero umpeen, jotteivät ihmiset jäisi työvoiman ulkopuolelle jo varhain.

14.Työttömyysetuudet

Tehokkaat työttömyysetuudet mahdollistavat työnhaun ja parantavat työpaikkojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamista, tarjoavat taloudellista turvaa työttömyyskausina, ehkäisevät köyhyyttä ja mahdollistavat automaattisen vakautumisen laskusuhdanteessa. Työttömyysetuuksien kattavuus on niiden saamiseen sovellettavien tiukkojen vaatimusten vuoksi joissakin tapauksissa erittäin heikko. Huolta aiheuttavat myös etuuksien kesto joissakin jäsenvaltioissa sekä työnhakua ja aktiivisiin tukitoimiin osallistumista koskevien edellytysten noudattamisen valvonta.

a.Työttömien tukemisessa on paitsi tarjottava riittäväntasoiset työttömyysetuudet myös edellytettävä niihin liittyvää aktiivista työnhakua ja osallistumista aktiivisiin tukitoimiin. Etuuksien keston on oltava sellainen, että niiden saajalla on riittävästi aikaa hakea työtä ja että ne toimivat kannustimina nopeaan paluuseen työhön. 2

15.Vähimmäistoimeentulo

Useimmissa jäsenvaltioissa – muttei kaikissa – taataan vähimmäistulo ihmisille, jotka ovat köyhyysriskissä ja joilla ei ole muuta toimeentuloa. Tällä hetkellä ongelmia ovat muiden muassa se, ettei etuuksien taso anna edunsaajille mahdollisuutta päästä köyhyydestä, etuuksien heikko kattavuus sekä se, että vähimmäistoimeentulotuen hakeminen on niin monimutkaista, ettei sitä haeta. Työikäisten kohdalla heikot yhteydet aktiivisiin tukitoimiin ja sosiaalipalveluihin sekä se, ettei etuuksia asteittain vähennetä työhön palatessa, saattavat johtaa etuusloukkuihin ja tehdä työn vastaanottamisesta vähemmän houkuttelevaa. Toimeentuloturva ei kata riittävällä tavalla niitä, jotka käyttävät työttömyysetuutensa loppuun, eikä työttömyysetuuksia ja vähimmäistoimeentuloetuuksia koordinoida riittävästi. Vähimmäistoimeentuloturva ei useimmissa jäsenvaltioissa riitä nostamaan muita toimeentulonlähteitä vailla olevia ikääntyneitä pois köyhyydestä.

a.Kaikille, joiden varat eivät riitä kohtuulliseen elintasoon, on taattava riittävät vähimmäistoimeentuloetuudet. Työikäisten tapauksessa näihin etuuksiin on liitettävä vaatimus osallistua aktiivisiin tukitoimiin, jotta edunsaajia rohkaistaan integroitumaan (uudelleen) työmarkkinoille.

16.Vammaisetuudet

Köyhyysriski ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on vammaisilla suurempi kuin väestöllä yleensä. Työpaikkojen esteettömyydessä on puutteita, ja lisäksi he kohtaavat syrjintää ja vero- ja etuusjärjestelmään liittyviä esteitä. Vammaisetuuksien rakenne voi johtaa etuusloukkuihin esimerkiksi silloin, kun etuudet peruutetaan kokonaan työelämään siirryttäessä tai palattaessa. Myös tukipalvelujen saatavuus voi vaikuttaa kykyyn osallistua työ- ja yhteiskuntaelämään.

a.Vammaisille on taattava palvelut ja perustoimeentulo, jotka antavat heille kohtuullisen elintason. Etuuksien saamiseen sovellettavat ehdot eivät saa aiheuttaa esteitä työnteolle.

17.Pitkäaikaishoito

Väestön ikääntyminen, muuttuvat perherakenteet ja naisten työvoimaosuuden kasvu lisäävät pitkäaikaishoidon kysyntää. Omaishoitajat, jotka ovat yleensä naisia, paikkaavat usein sen, ettei laitoshoitopalveluja ole saatavilla tai ne ovat kalliita. Vaikka järjestetty kotihoito olisi monille edunsaajille ja perheenjäsenille mieluisin vaihtoehto, sen kehitysaste on niin heikko, että epävirallinen hoito on monille perheille usein ainoa mahdollisuus. Sen kustannukset ovat kuitenkin suuret. Jotta voitaisiin varmistaa mahdollisuudet saada riittäviä pitkäaikaishoitopalveluja ja huolehtia samalla niiden tarjoamisjärjestelmien rahoituksen kestävyydestä, on pitkäaikaishoidon tarjoamista ja rahoitusta vielä parannettava.

a.On huolehdittava siitä, että saatavilla on pätevien ammattihenkilöiden tarjoamia laadukkaita ja kohtuuhintaisia pitkäaikaishoitopalveluja, myös kotihoitoa.

b.Pitkäaikaishoitopalvelujen tarjoamista ja rahoitusta on lisättävä ja parannettava, jotta asianmukaista hoitoa on tarjolla kestävältä rahoituspohjalta.

18.Lastenhoito

Lastenhoitopalvelut parantavat lasten kognitiivista ja sosiaalista kehitystä etenkin niiden kohdalla, jotka elävät muita heikommassa asemassa olevissa talouksissa. Lisäksi ne kohentavat koulutus- ja työmarkkinanäkymiä myöhemmällä iällä. Viralliset lastenhoitopalvelut ovat myös keskeinen tekijä, jolla parannetaan työn ja yksityiselämän yhteensovittamista ja kannustetaan lasten vanhempia ja etenkin äitejä käymään työssä. Palvelujen heikko tarjonta ja saatavuus, hinta ja puutteellinen laatu ovat kuitenkin niiden käytön kannalta suuria ongelmia, jotka haittaavat lasten kehitystä. Ongelmana on myös heikoista oloista tulevien lasten huonot mahdollisuudet päästä hoidon piiriin.

a.Kaikille lapsille on taattava pääsy pätevien ammattihenkilöiden tarjoamien laadukkaiden ja kohtuuhintaisten hoitopalvelujen piiriin.

b.Toimenpiteisiin on ryhdyttävä jo varhaisessa vaiheessa, ja lasten köyhyyden torjumiseen olisi omaksuttava ennaltaehkäiseviä malleja, kuten erityisiä toimenpiteitä, joilla edistetään heikoista oloista tulevien lasten osallistumista.

19.Asuminen

Kohtuutasoisten asuntojen puute ja asumisen epävarmuus ovat edelleen suuri ongelma eri puolilla EU:ta. Ne voivat johtaa taloudellisen riskinoton lisääntymiseen, häätöihin, vuokranmaksun ja asuntolainamaksujen viivästymiseen ja ääritapauksissa asunnottomuuteen. Asuntojen saatavuutta heikentävät myös asuntojen tarjonnan rajoitukset ja vuokramarkkinoiden vääristymät. Kohtuutasoisten asuntojen puute estää myös työvoiman liikkuvuutta, nuorten sijoittautumista työmarkkinoille sekä tulevaisuudensuunnitelmien ja itsenäisen asumisen toteuttamista.

a.Sosiaalista asuntotarjontaa tai asumistukea on järjestettävä niille, jotka sitä tarvitsevat. Heikossa asemassa olevia on suojattava häädöltä, ja pieni- ja keskituloisia talouksia on tuettava omistusasunnon hankkimisessa.

b.Asunnottomille on järjestettävä tukimajoitusta, johon on kytkettävä muita sosiaalipalveluja sosiaalisen integroitumisen edistämiseksi.

20.Peruspalvelujen saatavuus

Peruspalveluja, kuten sähköiseen viestintään, liikenteeseen, energiaan (esim. sähkö ja lämmitys) ja rahoitusalaan liittyviä (esim. pankkitili) palveluja, jotka takaavat ihmisten täyden sosiaalisen osallisuuden ja yhtäläiset työllistymismahdollisuudet, ei aina ole tarjolla ainakaan kaikille niitä tarvitseville. Esteenä voi olla esimerkiksi hinta, infrastruktuurin puuttuminen taikka se, ettei palveluja ole mukautettu vammaisten tarpeisiin.

a.Kaikille on taattava kohtuuhintainen mahdollisuus käyttää peruspalveluja mukaan luettuina sähköiseen viestintään, energiaan, liikenteeseen ja rahoitusalaan liittyvät palvelut. Näitä palveluja tarvitseville on tarjottava tukitoimia niiden saamiseen.

(1)  Jäljempänä esitettävien periaatteiden 17 ja 18 mukaisesti.

(2) Ks. periaate 3.