Tiivistelmä

Vaikutusten arviointi: direktiiviehdotukset digitaalisen sisällön toimittamisesta sekä tavaroiden verkkokaupasta ja muusta etämyynnistä

A. Toimien tarve

Miksi? Mikä on ongelma?

Digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa käsitellään digitaalisen sisällön toimittamista ja tavaroiden verkkokauppaa, koska verkkokaupan osuus EU:n vähittäiskaupasta kasvaa perinteistä kauppaa nopeammin ja verkkokauppaan sisältyy runsaasti mahdollisuuksia, joita ei pidä jättää käyttämättä.

Niistä yrityksistä, jotka toimivat verkossa mutta eivät toisissa jäsenvaltioissa, 39 prosenttia mainitsee sopimusoikeuden kansalliset erot yhdeksi suurimmista esteistä. Tämä koskee erityisesti oikeussuojaa siinä tapauksessa, että tuote on viallinen (tätä mieltä on 49 % verkossa toimivista EU:n vähittäiskauppiaista ja 67 % niistä kauppiaista, jotka jo tarjoavat tuotteitaan verkossa yli rajojen tai harkitsevat sitä). Sopimusoikeuden kansallisista eroista on aiheutunut vähittäiskauppiaille noin 4 miljardin euron kustannukset. Tällaiset kustannukset rasittavat erityisesti mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset).

Kuluttajat ovat epävarmoja tehdessään verkko-ostoksia toisesta maasta. Yksi suurimmista epävarmuustekijöistä koskee kuluttajien keskeisiä sopimusoikeuksia. Tämän seurauksena kuluttajat menettävät ostosmahdollisuuksia ja joutuvat tekemään hankintansa suppeammasta valikoimasta kalliimmalla hinnalla. Kuluttajille aiheutuu haittaa myös siitä, ettei digitaalisen sisällön virheiden osalta ole määritelty selkeitä sopimukseen perustuvia oikeuksia. Kuluttajakyselyn perusteella on arvioitu, että viimeisimmästä, vain neljän erityyppisen digitaalisen sisällön virheellisyyteen liittyvästä ongelmasta ja ongelmien ratkaisemisyrityksiin 12 viime kuukauden aikana kuluneesta ajasta on aiheutunut yhteensä 9–11 miljardin euron taloudelliset vahingot.

Mihin aloitteella pyritään?

Yleistavoitteena on edistää digitaalisten sisämarkkinoiden nopeampaa kasvua. Siitä hyötyvät sekä kuluttajat että yritykset. EU:n vuotuisen BKT:n odotetaan kasvavan pysyvästi noin 4 miljardia euroa. Ehdotuksella pyritään poistamaan sopimusoikeuteen liittyvät esteet, jotka vaikeuttavat rajat ylittävää verkkokauppaa. Näin pyritään vähentämään yrityksille sopimusoikeuden eroista aiheutuvia kustannuksia ja monimutkaisessa oikeudellisessa ympäristössä toimimisesta johtuvaa epävarmuutta. Aloite lisää kuluttajien luottamusta, sillä yhdenmukaiset säännöt takaavat kuluttajille selkeät oikeudet.

Mikä on EU-tason toiminnasta saatava lisäarvo?

Jäsenvaltiot eivät pystyisi omasta aloitteestaan poistamaan kansallisten lainsäädäntöjen eroista johtuvia esteitä. Yksittäiset jäsenvaltiot eivät pystyisi yksinään varmistamaan lainsäädäntönsä yhdenmukaisuutta muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen kanssa. Tavarakaupan osalta aloite tarjoaa kuluttajille kohdennetut, täysin yhdenmukaistetut sopimusoikeuteen perustuvat oikeudet, kun he tekevät ostoksia verkossa tai muita etämyynnin kanavia käyttäen. Aloite vähentää yritysten kustannuksia, minkä ansiosta kuluttajat voivat hyötyä paremmasta tuotevalikoimasta ja halvemmista hinnoista. Digitaalisen sisällön osalta aloite takaa oikeusvarmuuden yrityksille, jotka haluavat myydä tuotteitaan toisissa jäsenvaltioissa. Aloite turvaa samanaikaisesti yhdenmukaiset kuluttajaoikeudet ja korkeatasoisen kuluttajansuojan. Tämän ansiosta kuluttajat voivat hankkia ja yritykset toimittaa entistä helpommin digitaalista sisältöä ja tavaroita verkossa koko digitaalisilla sisämarkkinoilla. Aloitteen avulla voidaan välttää digitaalista sisältöä koskevien sääntöjen hajanaisuus, sillä yksittäiset jäsenvaltiot ovat jo ryhtyneet antamaan tätä koskevaa lainsäädäntöä.

B. Ratkaisut

Mitä lainsäädännöllisiä ja muunlaisia toimintavaihtoehtoja on harkittu? Onko jokin vaihtoehto asetettu etusijalle? Miksi?

Parhaaksi arvioitu vaihtoehto (vaihtoehto 1: kohdennetut, täysin yhdenmukaistetut säännöt, jotka koskevat sekä digitaalista sisältöä että tavaroita) vähentää kustannuksia, joita elinkeinonharjoittajille aiheutuu sopimusoikeuden vuoksi rajat ylittävien liiketoimien yhteydessä. Kilpailun vilkastuminen lisää kaupankäyntiä kokonaisuutena. Kuluttajat voivat hyötyä laajemmasta tuotevalikoimasta ja kilpailukykyisemmistä hinnoista. Kuluttajat saavat kaikkialla EU:ssa selkeät oikeudet, mikä vahvistaa luottamusta digitaalisiin sisämarkkinoihin. Muita vaihtoehtoja olivat seuraavat:

Vaihtoehto 2: Kohdennetut, täysin yhdenmukaistetut säännöt, jotka koskevat digitaalista sisältöä - myyjän kansallisen lain soveltaminen yhdessä voimassa olevien tavarakauppaa koskevien yhdenmukaistettujen sääntöjen kanssa.

Vaihtoehto 3: Kohdennetut, täysin yhdenmukaistetut säännöt, jotka koskevat digitaalista sisältöä, mutta eivät sisällä muutoksia tavaroiden osalta.

Vaihtoehto 4: Vähimmäistason yhdenmukaistetut säännöt, jotka koskevat digitaalista sisältöä, mutta eivät sisällä muutoksia tavaroiden osalta.

Vaihtoehto 5: Valinnainen eurooppalainen mallisopimus, johon liittyy EU:n luotettavuusmerkki.

Kuka kannattaa mitäkin vaihtoehtoa? 

Valtaosa yritysten sidosryhmän edustajista katsoo, että digitaalisen sisällön osalta tarvitaan EU:n tason toimia täysimääräisen yhdenmukaistamisen muodossa. Sen sijaan IT-alalla näkemykset jakaantuvat selvemmin. Kuluttajajärjestöt katsovat, että toimia tarvitaan. Ne kannattavat täysimääräistä yhdenmukaistamista, kunhan korkeatasoinen kuluttajansuoja taataan. Valtaosa kuulemiseen vastanneista jäsenvaltioista kannatti niin ikään digitaalista sisältöä koskevien toimien toteuttamista EU:n tasolla. Tavaroiden osalta yritykset kannattavat toimien toteuttamista EU:n tasolla. Valtaosa yrityksistä kannattaa täysimääräistä yhdenmukaistamista, mutta osa pitää parempana myyjän lain soveltamista. Useat jäsenvaltiot ja kuluttajajärjestöt vastustavat Rooma I -asetuksen muuttamista. Kuluttajajärjestöt kannattaisivat täysimääräistä yhdenmukaistamista vain siinä tapauksessa, että kuluttajansuojan taso pidetään korkeana eikä nykyisestä kansallisesta kuluttajansuojasta tingitä. Jäsenvaltioiden näkemykset toiminnan tarpeesta vaihtelevat. Lähes kaikki vastaajat kannattavat sekä digitaalisen sisällön että tavaroiden osalta sitä, että toteutetaan vain yrittäjien ja kuluttajien välisiin sopimuksiin sovellettavia toimenpiteitä. Valtaosa sidosryhmistä varoittaa tavarakaupan sääntöjen eriytymisestä verkkokaupan ja perinteisen kaupan välillä. Komissio toteuttaa kuitenkin tarvittavat toimet tällaisen eriytymisen välttämiseksi. Nopeasta toiminnasta saatava hyöty on suurempi kuin oikeudelliseen hajanaisuuteen liittyvä riski.

C. Parhaaksi arvioidun vaihtoehdon vaikutukset

Mitkä ovat parhaaksi arvioidun vaihtoehdon edut? 

Parhaaksi arvioitu vaihtoehto poistaisi sopimusoikeuteen liittyviä rajat ylittävän verkkokaupan esteitä sekä kuluttajilta että yrityksiltä. Tämä kannustaisi käymään kauppaa yli rajojen: jos sopimusoikeuteen liittyvät esteet saadaan poistettua, rajat ylittävää verkkokauppaa harjoittavien yritysten lukumäärä voisi nousta yli 5 prosenttiyksikköä. Hyvin varovaisen arvion mukaan tämä tarkoittaisi, että 122 000 uutta yritystä ryhtyisi myymään tuotteitaan verkossa muihin jäsenvaltioihin. EU:n sisäinen vienti kasvaisi 0,04 prosenttia, eli noin 1 miljardilla eurolla.

Verkossa käytävän vähittäiskaupan kasvu alentaisi vähittäishintoja kaikissa jäsenvaltioissa, EU:n tasolla keskimäärin 0,25 prosenttia. Hintojen aleneminen ja kuluttajien luottamuksen vahvistuminen yhdenmukaisten EU-oikeuksien myötä lisäisi kulutuskysyntää. Kotitalouksien kulutus, joka kertoo kuluttajien hyvinvoinnista, lisääntyisi kaikissa jäsenvaltioissa. EU:n tasolla kasvu olisi keskimäärin 0,23 prosenttia, eli yhteensä noin 18 miljardia euroa. Verkko-ostoksia muissa jäsenvaltioissa tekevien kuluttajien lukumäärä voisi kasvaa lähes 7 prosenttiyksikköä. Tämä tarkoittaa, että noin 8–13 miljoonaa uutta kuluttajaa ryhtyisi tekemään verkko-ostoksia myös toisista jäsenvaltioista. Jokainen rajat ylittäviä verkko-ostoksia tekevä kuluttaja käyttäisi rahaa keskimäärin 40 euroa vuodessa enemmän. Tarjonnan ja kysynnän lisääntyminen vaikuttaisi suoraan keskeisiin makrotalouden muuttujiin kussakin jäsenvaltiossa ja koko EU:ssa. Kaiken kaikkiaan EU:n reaalisen BKT:n odotetaan kasvavan 0,03 prosenttia. Tämä tarkoittaisi, että EU:n vuotuinen BKT:n kasvaisi pysyvästi noin 4 miljardilla eurolla.

Onko parhaaksi arvioidusta vaihtoehdosta kustannuksia?

Yrityksille aiheutuisi uuden lainsäädännön noudattamisesta kertaluonteisia kustannuksia, kun niiden olisi mukautettava sopimuksensa uusiin sääntöihin. Nämä kustannukset olisivat noin 7 000 euroa yritystä kohti. Nämä kustannukset kuitenkin enemmän kuin tasoittuisivat, kun viennistä kiinnostuneet yritykset voisivat myydä tuotteitaan kuluttajille kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ilman että niille aiheutuisi sopimusoikeudesta johtuvia ylimääräisiä kustannuksia sopimusten mukauttamisesta eri jäsenvaltioiden pakottaviin sopimusoikeuden sääntöihin. Yrityksille aiheutuisi kustannuksia myös konkreettisista seurauksista, jotka johtuisivat uusien sääntöjen soveltamisesta kuluttajien kanssa tehtäviin sopimuksiin. Näiden kustannusten määrää on kuitenkin mahdoton arvioida, koska ne riippuvat esimerkiksi siitä, minkä verran viallisia tuotteita jokin yritys toimittaa.

Mitkä ovat vaikutukset yrityksiin, muun muassa pk-yrityksiin ja mikroyrityksiin?

Yrityksille aiheutuisi kustannuksia uuden lainsäädännön noudattamisesta. Viime kädessä ne kuitenkin hyötyisivät enemmän täysin yhdenmukaistetuista säännöistä, joiden nojalla ne voivat viedä tavaroita ja digitaalista sisältöä kaikkialle EU:n alueelle. Mikroyrityksiä ei ole vapautettu uuden lainsäädännön soveltamisesta, vaan sitä sovelletaan täysimääräisesti kaikkiin pk-yrityksiin. Tällainen poikkeus heikentäisi kuluttajien luottamusta tehdä ostoksia pk-yrityksissä. Ei ole perusteltua tarjota kuluttajille heikompaa suojaa heidän tehdessään ostoksia pk-yrityksissä verrattuna ostosten tekemiseen suurissa yrityksissä. Poikkeukset myös heikentäisivät etua, joka pk-yrityksille aiheutuu siitä, että ne voivat soveltaa kaikkialla EU:ssa yksiä ja samoja sääntöjä. Aloite on päinvastoin erityisen hyödyllinen pk-yritysten kannalta, koska niille aiheutuu erityisen suurta rasitusta kustannuksista, jotka johtuvat sopimusten mukauttamisesta muiden jäsenvaltioiden pakottaviin sääntöihin. Tämän vuoksi ne joutuvat usein rajoittamaan toimintansa kotimarkkinoille. Rajat ylittävä kauppa on niille merkittävä keino hyötyä mittakaavaeduista. Pk-yritysten on myös vaikea löytää asiakkaita. Verkossa toimiminen helpottaisi myös tämän ongelman ratkaisemista, sillä verkkokaupan kustannukset ovat perinteisen kaupankäynnin kustannuksia pienemmät.

Kohdistuuko kansallisiin talousarvioihin ja viranomaisiin merkittäviä vaikutuksia?

Julkishallinnolle ei aiheudu muita käytännön vaikutuksia kuin velvollisuus saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja valvoa sen täytäntöönpanoa. Viallisia tuotteita koskevat, kaikkialla EU:ssa yhdenmukaiset sopimusoikeuden säännöt helpottavat täytäntöönpanon valvontaa jäsenvaltioissa. Ne helpottavat erityisesti kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä vastaavien viranomaisten toteuttamia rajat ylittäviä yhteisiä valvontatoimia.

Onko muita merkittäviä vaikutuksia?

Aloitteella on myönteinen vaikutus perusoikeuksiin. Sillä varmistetaan yhdenmukainen korkeatasoinen kuluttajansuoja kaikkialla EU:ssa (perusoikeuskirjan 38 artikla). Tavaroiden osalta tämä tosin aiheuttaa eräitä muutoksia kuluttajansuojan tasoon tietyissä jäsenvaltioissa. Aloitteen ansiosta kuluttajat tiedostavat entistä paremmin henkilötietojensa taloudellisen arvon perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä voimassa olevan ja tulevan EU:n oikeuden mukaisesti. Yritysten liiketoiminta helpottuu sekä kotimaan että rajat ylittävillä markkinoilla (perusoikeuskirjan 16 artikla). Yhdenmukaiset säännöt helpottavat kuluttajan oikeutta käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja tuomioistuimissa (perusoikeuskirjan 47 artikla).

D. Seuranta

Milloin politiikkaa tarkastellaan uudelleen?

Komissio seuraa direktiivien täytäntöönpanoa ja käynnistää niiden tavoitteiden täyttymistä koskevan arvioinnin viiden vuoden kuluttua niiden soveltamisen aloittamisesta.