27.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 366/19

—

ottaa huomioon New Yorkissa 20. marraskuuta 1989 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

—

ottaa huomioon New Yorkissa 13. joulukuuta 2006 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan,

—

ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

—

ottaa huomioon rotujen tasa-arvosta annetun direktiivin (2000/43/EY) ja yhdenvertaisesta kohtelusta työssä annetun direktiivin (2000/78/EY),

—

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (2013/112/EU),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen työllisyydestä ja sosiaalisesta kehityksestä Euroopassa vuonna 2012 (”Employment and Social Developments in Europe 2012”),

—

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Lapsen oikeuksia koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2011)0060),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758),

—

ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia” (COM(2006)0367),

—

ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raportin elämänlaadusta Euroopassa ”Third European Quality of Life Survey – Quality of life in Europe: Impacts of the crisis”,

—

ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön vuonna 2013 antaman raportin elämänlaadusta Euroopassa ”Third European Quality of Life Survey – Quality of life in Europe: Social inequalities”,

—

ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä (1),

—

ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin (2),

—

ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (3),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (4),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisten köyhyydestä Euroopan unionissa (5),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman terveyserojen vähentämisestä EU:ssa (6),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa (7),

—

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa (8),

—

ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia” (9),

—

ottaa huomioon lapsiköyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä Euroopassa koskevan Save the Children -järjestön raportin vuodelta 2014 ”Child poverty and social exclusion in Europe”,

—

ottaa huomioon talouskriisin vaikutuksia lasten hyvinvointiin koskevan UNICEFin tutkimustoimiston raportin vuodelta 2014 ”Children of the Recession: The impact of the economic crisis on child well-being in rich countries”,

—

ottaa huomioon lapsiköyhyyttä koskevan Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston ja Eurochildin raportin vuodelta 2013 ”Towards children's well-being in Europe – explainer on child poverty in the EU”,

—

ottaa huomioon kansallisia uudistusohjelmia ja kansallisia sosiaalialaa koskevia uudistusohjelmia koskevan Eurochildin arviointiraportin vuodelta 2014 ”The 2014 National Reform Programmes (NRP) and National Social Reports (NSR) from a child poverty and well-being perspective”,

—

ottaa huomioon 26.–28. marraskuuta 2014 Bukarestissa järjestetyn Eurochildin 11. konferenssin raportin,

—

ottaa huomioon UNICEFin Innocenti-tutkimustoimiston lapsiköyhyyttä koskevan raportin vuodelta 2012 ”Measuring child poverty: New league tables of child poverty in the world’s rich countries”,

—

ottaa huomioon DRIVERS-hankkeen varhaislapsuuden sosiaalista epätasa-arvoa koskevan tieteellisen loppuraportin ”Social Inequalities in early childhood health and development: a European-wide systematic review” (Lontoo, syyskuu 2014),

—

ottaa huomioon EU:n tulo- ja elinolotilastot (EU-SILC) vuodelta 2013,

—

ottaa huomioon 30. syyskuuta 2009 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Työnteko ja köyhyys: kohti välttämätöntä laaja-alaista lähestymistapaa”,

—

ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon lasten köyhyydestä ja lasten hyvinvoinnista,

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon eurooppalaisesta vähimmäistulosta ja köyhyysindikaattoreista,

—

ottaa huomioon yhteenvetoraportin, joka käsittelee lapsiin investoimista ja huono-osaisuuden kierteen murtamista koskevia kansallisia toimintapolitiikkoja ”Investing in children: Breaking the cycle of disadvantage – A study of national policies”, joka on sosiaalista osallisuutta käsittelevän riippumattomien asiantuntijoiden eurooppalaisen verkoston tutkimus (10),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0310/2015),

A.

katsoo, että lapsiköyhyyden torjumiselle pitäisi antaa enemmän poliittista näkyvyyttä EU:n korkeimmalla tasolla, jos EU aikoo saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, jotka koskevat köyhyydessä elävien ihmisten määrän vähentämistä vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä;

B.

ottaa huomioon, että lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaan kaikille lapsille on taattava oikeus koulutukseen, terveydenhuoltoon, asuntoon, huolenpitoon, osallistumiseen lasta koskevien päätösten tekemiseen, vapaa-aikaan, tasapainoiseen ruokavalioon ja hoitoon perhepiirissä;

C.

ottaa huomioon, että suurin osa jäsenvaltioista on kiinnittänyt tähän mennessä hyvin vähän huomiota EU:n rakennerahastojen käyttämiseen hälyttävän korkean ja yhä kasvavan lapsiköyhyyden torjumiseen ja lasten sosiaalisen osallisuuden ja yleisen hyvinvoinnin parantamiseen;

D.

ottaa huomioon, että sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen vaikuttaa merkittävästi lapsiköyhyyden lisääntymiseen; toteaa, että 19:ssä EU:n jäsenvaltiossa suurimmassa köyhyysriskissä ovat lapset;

E.

ottaa huomioon, että Eurostatin mukaan tärkeimmät lapsiköyhyyteen vaikuttavat tekijät ovat vaurauden uudelleenjakoa koskevat toimintapolitiikat, valtion toimien tehokkuus tulotuen kautta, edistävien palvelujen tarjoaminen, työllisyyspolitiikka (11) ja vanhempien työmarkkinatilanne, joka riippuu heidän koulutustasostaan, ja kotitalouden, jossa lapsi asuu, kokoonpano; ottaa huomioon, että työllisyyden lisääminen on tehokas väline köyhyyden torjumisessa;

F.

ottaa huomioon, että viidesosa EU:n koko väestöstä on alle 18-vuotiaita; ottaa huomioon että tehdyistä sitoumuksista huolimatta useampi kuin joka neljäs lapsi elää EU:ssa tällä hetkellä köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa;

G.

ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti esittänyt vetoomuksensa sosiaalisia investointeja koskevan paketin täytäntöönpanemiseksi, ja tukee komission suositusta ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”, jossa ehdotetaan kattavaa poliittista kehystä lapsiköyhyyden vähentämiseksi ja lasten hyvinvoinnin edistämiseksi kolmen pilarin pohjalta, jotka ovat riittävien resurssien saanti Euroopan sosiaalirahastolta, laadukkaiden ja osallistavien palvelujen saanti sekä lasten oikeus osallistua yhteiskuntaan ja päätöksentekoon, ja jossa tunnustetaan, että lapsilla on oikeuksia; pitää kuitenkin valitettavana, että EU ei ole toteuttanut johdonmukaisia toimia tämän täytäntöönpanemiseksi EU-ohjausjakson avulla;

H.

ottaa huomioon, että vaikka lasten, joiden vanhempien työssäkäyntiaste on hyvin alhainen, köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen uhan todennäköisyys on 56,7 prosenttia muita lapsia suurempi, lapsiköyhyyden uhka on olemassa nykyisin myös perheissä, joiden työssäkäyntiaste on korkea (Romaniassa, Liettuassa, Portugalissa, Espanjassa, Kreikassa, Latviassa, Slovakiassa, Puolassa ja Luxemburgissa);

I.

toteaa, että lapsiköyhyys juontaa perheiden köyhyydestä ja että matalatuloisten ja suurten perheiden köyhyysriski on suurempi ja tulojen uudelleenjaolla on suuri vaikutus sosiaalisen eriarvoisuuden kierteen vähentämiseen; katsoo, että heikentyvät kansalliset palkkapolitiikat ja sosiaaliturvajärjestelmät lisäävät köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhkaa, mikä vaikuttaa lapsiköyhyyden lisääntymiseen, kuten on nähty jäsenvaltioissa, joissa lasten köyhyysaste on alhaisin ja joissa myös yleinen köyhyys ja epätasa-arvo ovat vähäisimpiä;

J.

toteaa, että vuosina 2008–2012 Euroopassa (27 EU:n jäsenvaltiota, Norja, Islanti ja Sveitsi) köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa elävien lasten määrä kasvoi lähes miljoonalla, ja pelkästään vuosina 2011–2012 kasvu oli puoli miljoonaa (12); ottaa huomioon, että Eurostatin vuoden 2013 tietojen mukaan kyseisenä vuonna 28 jäsenvaltion EU:ssa 26,5 miljoonaa lasta eli köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa; ottaa huomioon, että 27 jäsenvaltion EU:ssa köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen uhka kasvoi vuosina 2008–2012 26,5 prosentista 28 prosenttiin; ottaa huomioon, että 28 jäsenvaltion EU:ssa 28 prosenttia alle 18-vuotiaista oli köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa vuonna 2013 ja että suurimmassa osassa maita köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaara on lapsilla suurempi kuin aikuisilla;

K.

katsoo, että naisten kohdalla köyhyysriski on suurempi kuin miehillä ja että naisten köyhyyden torjuminen on tärkeää sinänsä mutta erittäin tärkeää myös lapsiköyhyyden vähentämisen kannalta;

L.

ottaa huomioon kasvavan eriarvoisuuden EU:n jäsenvaltioiden välillä; pitää hälyttävänä, että aliravitsemuksesta kärsivien lasten osuus on nousussa, mikä aiheuttaa EU:sta jo kadonneiden sairauksien (esimerkiksi riisitaudin) uutta nousua; pitää enteellisenä, että UNICEFin mukaan (13) Viron, Kreikan tai Italian kaltaisissa maissa niiden lasten osuus, joilla ei ole varaa syödä lihaa, kanaa tai kalaa kahtena peräkkäisenä päivänä, on kaksinkertaistunut dramaattisesti vuodesta 2008;

M.

ottaa huomioon, että YK:n lapsen oikeuksien komitea ilmaisee eräiden maiden tuoreiden määräaikaiskatsausten loppupäätelmissään huolensa lasten köyhyysasteen ja/tai köyhyysriskiasteen kasvamisesta talouskriisin takia, mikä vaikuttaa moniin lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen sisältämien oikeuksien toteutumiseen, varsinkin oikeuksiin terveyteen, koulutukseen ja sosiaaliseen suojeluun, ja kannustaa viranomaisia varmistamaan, että lapsia koskevia budjettikohtia suojellaan; toteaa, että rahoitus- ja talouskriisi on johtanut elin- ja työolojen heikkenemiseen ja uuden ryhmän eli ”uusien avuntarvitsijoiden” syntymiseen;

N.

ottaa huomioon, että yrittäjyydelle suotuisa ympäristö edistää työllisyyden kasvua jäsenvaltioissa ja tarjoaa enemmän työllistymismahdollisuuksia vanhemmille, jotka voivat toimia siten toivottuina roolimalleina erityisesti useiden sukupolvien ajan köyhyydestä ja syrjäytymisestä kärsineissä yhteisöissä;

O.

ottaa huomioon, että yksinhuoltajaperheet, erityisesti naisten vastuulla olevat yksinhuoltajaperheet, ovat suuremmassa köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa (49,8 prosenttia verrattuna 25,2 prosenttiin), vaikka unionin tulo- ja elinolotilastojen (14) mukaan maiden välillä on suuria eroja, sillä köyhyys on naisistunut, naiset ovat yliedustettuina epävarmoissa työsuhteissa ja ei-vapaaehtoisessa osa-aikatyössä, naiset käyttävät suhteettoman osan ajastaan palkattomaan työhön, naisten uralla on keskeytyksiä lasten tai muiden perheenjäsenten hoidon takia sekä miesten ja naisten välillä on palkkakuilu;

P.

ottaa huomioon, että lapsiköyhyyttä voidaan vähentää parantamalla erityisesti naisten työllistymismahdollisuuksia lastenhoitoa tehostamalla;

Q.

katsoo, että lapsia, heidän vanhempiaan ja sijaisvanhempiaan sekä hoitajiaan on suojeltava mihin tahansa syyhyn, kuten sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, omaisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai muuhun asemaan, perustuvalta syrjinnältä; toteaa, että heikossa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien lasten vaara marginalisoitua, köyhtyä ja syrjäytyä sosiaalisesti on suurempi, kuten on vahvistettu asunnottomia edustavien järjestöjen eurooppalaisen kattojärjestön tuoreimmissa raporteissa, joissa korostetaan naisten, nuorten ja lapsiperheiden (erityisesti maahanmuuttajaperheiden) osuuden lisääntymistä asunnottomien suojapaikkoihin otettujen henkilöiden määrissä; ottaa huomioon, että yhden henkilön tulojen varassa elävät suuret perheet ovat suuremmassa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa, mikä johtuu rahoitus- ja talouskriisin seurauksena heikentyneistä kansallisista palkkapolitiikoista ja sosiaaliturvajärjestelmistä;

R.

katsoo, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaikutukset lapsiin voivat kestää eliniän ja johtaa yli sukupolvien jatkuvaan työttömyyteen ja köyhyyteen; ottaa huomioon, että erilaiset sosioekonomiset taustat omaavien lasten koulutuskuilu on kasvanut (varhaiskasvatus saavuttaa alle 15 prosenttia 0–3-vuotiaista 11 valtiossa);

S.

toteaa, että varhaiskasvatuksella on ratkaiseva vaikutus lapsen kognitiiviseen kehitykseen, koska se kehittää olennaisen tärkeitä valmiuksia ensimmäisinä viitenä elinvuotena, ja että laadukkaan opetuksen saatavuus luo perustan myöhemmälle menestykselle elämässä koulutuksen, hyvinvoinnin, työllistyvyyden ja sosiaalisen integraation aloilla ja vaikuttaa merkittävästi erityisesti epäsuotuisista oloista tulevien lasten itsetuntoon; toteaa, että erilaisen sosioekonomisen taustan omaavien lasten välinen koulutukseen liittyvä kuilu on leventynyt; ottaa huomioon, että työssäkäyvät vanhemmat, jotka eivät voi viedä lapsiaan päiväkotiin, joutuvat jättämään lapsensa usein muiden lasten hoitoon tai turvautumaan maksullisiin ja sertifioimattomiin epävirallisiin hoitoverkostoihin, mikä vaarantaa heidän lastensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin; ottaa huomioon, että varhaiskasvatuksella saattaa olla merkittävä rooli köyhyysriskissä olevien lasten alhaisen sosioekonomisen aseman kompensoimisessa ja että se helpottaa vanhempien paluuta työmarkkinoille (15); ottaa huomioon, että osallistavassa koulutuksessa käsitellään kaikkien oppilaiden erilaisia tarpeita ja vastataan niihin lisäämällä osallistumista opetukseen, kulttuureihin ja yhteisön arvoihin, mikä on tehokas väline lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi;

T.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat johtoasemassa lapsiköyhyyden ja lasten hyväksikäytön torjunnassa ja siksi niillä on ratkaiseva vastuu marginalisoitumisen ja sosiaalisen syrjäytymisen estämisessä ja että kansallisten viranomaisten on annettava niille tarvittaessa resurssit kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

U.

panee merkille, että koulutuksesta aiheutuvat kulut, etenkin koulutarvikkeet ja -kuljetus, jäävät pääosin kotitalouksien maksettaviksi useimmissa valtioissa; katsoo, että kyseiset kulut ovat yksi monista koulunkäynnin keskeyttämiseen vaikuttavista tekijöistä; ottaa huomioon, että marginalisoituneiden ryhmien lasten koulutukselle on yhä taloudellisia, hallinnollisia ja muita käytännön esteitä;

V.

ottaa huomioon, että lasten sosioekonominen elinympäristö vaikuttaa koulussa ja koulujen lomien aikana vietetyn ajan laatuun ja että virikkeettömällä vapaa-ajan vietolla on epäsuotuisia vaikutuksia, sillä se lisää lasten välisiä eroja erityisesti koulutuksessa;

W.

ottaa huomioon, että vuonna 2012 koulunkäynnin keskeytti EU:ssa ennen aikojaan keskimäärin 13 prosenttia oppilaista ja että tietyissä maissa (Portugali, Espanja ja Malta) näiden oppilaiden osuus oli yli 20 prosenttia (16);

X.

panee merkille, että jopa maissa, joissa oikeus terveyteen on vahvistettu lainsäädännössä, on lapsia, joilla ei ole mahdollisuutta saada asianmukaista terveydenhuoltoa, ja joitakin lapsia, joilla erityisesti julkisten palveluiden puuttumisen vuoksi on erittäin rajallinen pääsy muihin kuin ensiapupalveluihin, kuten yleislääkärille tai hammaslääkärille; katsoo, että köyhyydessä syntyneillä lapsilla on suurempi riski sairastua kroonisiin tauteihin ja kärsiä enemmän terveysongelmista, mikä johtaa eriarvoisuuden jatkumiseen;

Y.

panee merkille, että perheiden taloudelliset ongelmat lisäävät vanhempien mielenterveysongelmia ja rikkovat perheitä, millä on kiistämättä kielteisiä vaikutuksia lasten psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille;

Z.

panee merkille, että lapsen elinympäristö vaikuttaa jopa ennen lapsen syntymää ratkaisevalla tavalla kognitiivisen järjestelmän kehittymiseen, viestimiseen ja kieleen sekä sosiaalisiin kykyihin ja tunne-elämään, millä on vaikutusta terveyteen, hyvinvointiin, sosiaaliseen osallistumiseen ja oppimiskykyyn (17);

AA.

katsoo, että kaikilla lapsilla on oikeus suojeluun hyväksikäytöltä, väkivallalta ja laiminlyönneiltä; toteaa, että tutkimusten mukaan perheiden taloudellinen paine, julkisten palvelujen leikkaukset ja köyhyyden lisääntyminen voi johtaa lapsiin kohdistuvan väkivallan lisääntymiseen;

AB.

ottaa huomioon, että köyhyys on moniulotteinen ilmiö, joka edellyttää moniulotteisia toimia; katsoo, että työllisyys on yksi tärkeä tekijä, mutta se ei aina takaa kyseisten lasten perheelle pääsyä pois köyhyydestä;

AC.

panee merkille, että lapsiköyhyys tulee yhteiskunnille taloudellisesti erittäin kalliiksi, sillä se lisää sosiaalituen kustannuksia;

AD.

ottaa huomioon, että köyhyysvaarassa elävät perheet asuvat todennäköisemmin epäterveellisillä ja turvattomilla alueilla ja että 17 prosenttia 28 jäsenvaltion EU:n lapsista elää yhä näissä olosuhteissa, ja 15 valtiossa osuudet ovat keskimääräistä suuremmat; katsoo, että häätöjen määrän lisääntyminen asumiskustannusten maksuongelmien vuoksi on pakottanut lapsia entistä epävakaampiin asumisolosuhteisiin, joilla on vuorostaan kielteinen vaikutus lapsen kehitykseen ja mahdollisuuksiin elämässä;

AE.

katsoo, että Eurostatin vuoden 2012 tulo- ja elintasotilaston (EU-SILC) mukaan energiaköyhyys on ongelma, joka koskee kaikkia jäsenvaltioita; toteaa, että yksi energian hinnannousun seurauksista on, että monet lapset asuvat vailla lämmitystä olevissa kodeissa, mikä lisää hengityselinten sairauksista ja sydän- ja verisuonitaudeista kärsivien ihmisten määrää;

AF.

ottaa huomioon, että perheet, joiden lapsilla on terveysongelmia, ja vanhemmat, joilla itsellään on terveysongelmia, ovat useammin vaarassa joutua köyhyyteen ja kärsiä perheen rikkoutumisesta ja vaikeuksista vakiinnuttaa asemansa työmarkkinoilla;

AG.

katsoo, että tuleva kestävän kehityksen tavoitteiden vuoden 2015 jälkeinen ohjelma ja sen yleiskattavuus tarjoavat mahdollisuuden lisätä investointeja lapsiin ja heidän oikeuksiinsa;

AH.

ottaa huomioon, että maahanmuuttajien lapset ovat yliedustettuina köyhyysriskin alaisten ryhmässä ja heitä syrjitään enemmän kielimuurin vuoksi; toteaa, että laittomien maahanmuuttajien lasten tilanne on vielä vaikeampi; panee merkille, että muuttovirtojen lisääntymisen myötä tällä hetkellä lisääntyy myös sellaisten tapausten määrä, jossa maahanmuuttajien lapset jäävät syntymämaahansa muiden perheenjäsenten tai kolmansien henkilöiden hoidettaviksi, millä on kielteisiä vaikutuksia lasten ja erityisesti heidän tunne-elämänsä kehittymiselle;

AI.

ottaa huomioon, että vahva poliittinen keskittyminen lapsiköyhyyteen viime vuosina EU:ssa ja EU:n valtionpäämiesten asiaa tukevat poliittiset lausunnot eivät ole johtaneet lapsiköyhyyden merkittävään vähenemiseen;

AJ.

katsoo, että vähäosaisille perheille tarkoitettujen elintarviketukiohjelmien määrärahoja olisi lisättävä, koska ainoastaan koulussa ruokaa saavien lasten määrä on lisääntymässä; pitää näitä ohjelmia tärkeinä, mutta katsoo, että niitä ei pidä nähdä pitkän aikavälin ratkaisuna;

AK.

ottaa huomioon, että saastumisen, liikenteen, pilaantuneen maan ja juomakelvottoman veden kaltaisilla ympäristöongelmilla on usein suhteeton vaikutus köyhyydessä eläviin lapsiin;

1.

suosittaa, että jäsenvaltiot sitoutuvat todella kehityspolitiikkoihin, joilla torjutaan lapsiköyhyyttä siten, että keskitytään lapsiköyhyystekijöiden korjaamiseen ja erityisesti lapsille suunnatun sosiaalituen tehokkuuden, määrän, summien ja soveltamisalan lisäämiseen, mutta myös työttömiin vanhempiin ja työssäkäyviin köyhiin (kuten työttömyyskorvaukset ja riittävä vähimmäispalkka); suosittaa myös edistämään työlainsäädäntöä, jolla varmistetaan sosiaaliset oikeudet, muun muassa kansallisten käytäntöjen mukainen riittävä lakisääteinen vähimmäispalkka ja työehtosopimukset, joilla tarjotaan perheille enemmän turvaa ja torjutaan epävarmoja työsuhteita samalla kun edistetään riittävät sosiaaliset oikeudet tarjoavaa työtä;

2.

vaatii seuraamaan ja arvioimaan tällaisen tuen tehokkuutta, jotta köyhyyden, syrjäytymisen ja koulunkäynnin keskeyttämisen torjumista koskevat toimintapolitiikat voidaan mukauttaa nykyisiin sosiaalisen tasa-arvoisuuden vaatimuksiin; vaatii jäsenvaltioita laatimaan ja soveltamaan monimuotoisia todisteiden keräämistä koskevia prosesseja, jotka soveltuvat kuhunkin toimenpidevaiheeseen;

3.

suosittaa, että komissio laatii jäsenvaltioiden kanssa etenemissuunnitelman, jonka mukaisesti pannaan täytäntöön kolmen pilarin lähestymistapa, joka on vahvistettu komission suosituksessa ”Investoiminen lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”, resurssien saannin, palveluiden ja lasten osallistumisen osalta; katsoo, että parempien tuloksien saamiseksi kolmen pilarin lähestymistavassa voisi olla hyödyllistä laatia tarkkoja ja erityisiä indikaattoreita, jotka koskevat lapsiköyhyyden tasoa ja tästä ilmiöstä eniten kärsiviä alueita; kehottaa jäsenvaltioita integroimaan tehokkaasti sosiaalisia investointeja koskevan paketin relevantit näkökohdat ja edellä mainitun komission suosituksen kattavasti vuotuisiin kansallisiin uudistusohjelmiinsa ja kansallisiin sosiaalialan raportteihinsa; kehottaa komissiota vahvistamaan Eurooppa 2020 -strategialle alatavoitteen, joka koskee lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämistä, ja saattamaan tämän vähennyksen näkyväksi ja selväksi kaikissa EU-ohjausjakson vaiheissa; korostaa, että lapsiköyhyyden vähentämistä investoimalla lapsiin olisi ehdotettava keskeiseksi painopisteeksi vuotuisessa kasvuselvityksessä 2016 keskeisenä keinona saavuttaa köyhyyden poistamistavoite; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot valvovat vuosittain komission suosituksen täytäntöönpanoa ja raportoivat siitä etenemissuunnitelman avulla, ja käyttämään Euroopan sosiaalirahastoa komission suosituksen täytäntöönpanemiseksi sekä laatimaan arvioinnin kansallisissa uudistusohjelmissa ehdotettujen uudistusten vaikutuksista köyhyyteen;

4.

kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään lapsiköyhyyden torjunnan yhteydessä myös lapsia sekä erityistarpeisia ja vammaisia perheenjäseniä hoitavien naisten asemaa;

5.

suosittaa, että jäsenvaltioiden olisi Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastoja) käyttäessään ja sosiaalipolitiikkoja laatiessaan kiinnitettävä enemmän huomiota sellaisten perheiden (ja erityisesti yksinhuoltajaperheiden) suojeluun köyhyydeltä, joiden lapsilla on terveysongelmia;

6.

muistuttaa, että on tärkeää harjoittaa ennalta ehkäisevää julkista politiikkaa, jossa panostetaan lasten hyvinvointia edistäviin järkeviin poliittisiin toimiin, joilla tuetaan toimintakykyisten yksilöiden kasvattamista siten, että he kykenevät integroitumaan yhteiskuntaan ja siirtymään työmarkkinoille, sen sijaan että keskityttäisiin ihmisten sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden seurauksiin;

7.

katsoo, että laiminlyömättä tarvetta tukea köyhyydessä eläviä, koulunkäynnin keskeyttäneitä tai sosiaalisesti syrjäytyneitä lapsia, näitä lapsia ja nuoria tukevien politiikkojen on perustuttava vahvasti ennaltaehkäisyyn ja muun muassa pitkän aikavälin strategioihin sosiaalisen epätasa-arvon torjumiseksi;

8.

suosittaa jäsenvaltioille, että ne panevat täytäntöön tai vahvistavat lapsille suunnattuja yleisiä sosiaalitukia esimerkiksi tarjoamalla tuettuja tai ilmaisia aterioita varsinkin vähäosaisille ja köyhille lapsille heidän terveen kehityksensä varmistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan aktiivisia työllistämistoimia osana kattavia strategioita ja toimintapolitiikoita, joilla tuetaan vanhempien mahdollisuuksia löytää laadukasta työtä ja saada riittäviä tuloja sekä laadukkaita julkisia palveluja (erityisesti lastenhoitoa, koulutusta, terveydenhuoltoa, asuinmahdollisuus ja vapaa-ajan harrastuksia) heidän työ- ja perhe-elämänsä yhteensovittamisen helpottamiseksi ja joilla vahvistetaan lasten ja heidän perheidensä osallistumista näiden toimintapolitiikkojen kehittämiseen, täytäntöönpanoon ja seurantaan; korostaa, että yleiset ratkaisut olisi yhdistettävä kohdennettuihin toimiin, joilla tuetaan heikoimmassa asemassa olevien ja marginalisoituneimpien lasten ja nuorten ryhmiä; pitää valitettavana jäsenvaltioiden hallitusten kasvavaa suuntausta siirtyä yleisestä tukipolitiikasta tarveharkintaiseen tukeen, vaikka on näyttöä siitä, että yleinen tukipolitiikka tarjoaa lapsille usein paremman suojan köyhyydeltä (18);

9.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota sopimaan EU:n normeista tai antamaan sovitut menetelmät lapsen kasvatuksen kustannusten määrittämiseksi ja riittävien resurssien osoittamiseksi lapsiköyhyyden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

10.

pyytää, että komissio ei suosita uudistuksia tai leikkauksia jäsenvaltioiden julkisiin palveluihin eikä edistä joustavia työsuhteita ja julkisten palvelujen yksityistämistä, koska nämä ovat yksiselitteisesti heikentäneet lasten sosiaalisia oikeuksia;

11.

pyytää komissiota painottamaan ilmaiseen julkiseen opetukseen suunnattavien investointien tarvetta ja määrittämään erityiset opetusmenetelmät heikoimmassa asemassa oleville sosiaalisille ryhmille, kuten pakolaisille tai vammaisille ihmisille; katsoo, että koulutus voi olla avainasemassa sen varmistamisessa, että lapset saavuttavat taidot, joiden ansiosta he voivat päästä ammattitaitoa vaativiin ja asianmukaisen palkkauksen takaaviin työpaikkoihin, jolloin he saavat mahdollisuuden löytää oman ulospääsytiensä köyhyydestä;

12.

muistuttaa, että lapsiköyhyyden torjuminen edellyttää elinkaariajattelun hyväksymistä ja muun muassa sukupolvien välisen köyhyysriskikierteen murtamista, sillä elinkaariajattelu kuvastaa varhaislapsuuden, varsinaisen lapsuuden ja nuoruuden erilaisia tarpeita, kun sovelletaan koko lasta koskevaa lähestymistapaa mittaamalla kunkin lapsen samanaikaisesti kokemien puutteiden määrä ja tunnistetaan kovaosaisimmat, ja mitataan rahallisen köyhyyden lisäksi myös moniulotteisia puutteita;

13.

suosittaa, että laadukkaat palvelut annetaan kaikkien lasten saataville tässä heidän kehitykselleen tärkeässä vaiheessa; katsoo, että terveydenhuolto, koulutus, vanhempien ja perheiden tukeminen, asuminen ja suojelu ovat keskeisiä palveluja, jotka ovat useimmiten paikallis- ja alueviranomaisten tarjoamia;

14.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään, panemaan täytäntöön ja seuraamaan moniulotteisen lapsiköyhyyden vähentämistä koskevia suunnitelmia keskittymällä lasten olennaisiin oikeuksiin ja asettamalla tavoitteet lapsiköyhyyden ja lasten sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi niin, että keskipisteenä ja prioriteettina ovat erityisesti suurimmassa köyhyysriskissä olevat lapset; muistuttaa siitä, kuinka tärkeää jäsenvaltioiden on palata sosiaaliturvan, terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalisen asuntotarjonnan reaalimenoissa vähintään kriisiä edeltävälle tasolle kaikkein vähäosaisimpien lasten hyväksi;

15.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön suunnitelmia oppimisvaikeuksista kärsivien lasten sosiaalisen syrjäytymisen tunteen vähentämiseksi ja laatimaan tehokkaampia opintokokonaisuuksia, joilla edistetään näiden lasten oppimismenetelmiä;

16.

kehottaa jäsenvaltioita myöntämään lapsiköyhyyden ja lasten sosiaalisen syrjäytymisen olevan keskeisiä esteitä, jotka on poistettava, jos ne aikovat saavuttaa työllisyysastetta, tutkimus- ja kehitysinvestointeja, energiaa ja kestävää kehitystä koskevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

17.

kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota sellaisten asianmukaisten koulujen ulkopuolisten ympäristöjen luomiseen ja käyttömahdollisuuksiin, joissa lapset voivat viettää aikaansa merkityksellisellä ja virikkeellisellä tavalla oppituntien ulkopuolella ja koulujen lomien aikana; vaatii jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota lasten perusterveydenhuollon saatavuuteen köyhillä alueilla ja syrjäisillä ja vaikeapääsyisillä alueilla;

18.

kehottaa jäsenvaltioita estämään köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä kokevien lasten ”gettoutumista” ottamalla käyttöön lasten asumista koskevat vähimmäisvaatimukset niin, että otetaan huomioon lasten edut ja taataan kotitalouksille asianmukainen koti, joka täyttää heidän tarpeensa ja turvaa heidän hyvinvointinsa, yksityisyytensä ja elämänlaatunsa, millä edistetään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteenkuuluvuuden saavuttamista ja torjutaan sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä;

19.

kehottaa komissiota ja parlamenttia käyttämään monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin tarjoamaa mahdollisuutta, jotta Euroopan sosiaalirahastoa, vähävaraisimmille suunnattua eurooppalaisen avun rahastoa sekä työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa Euroopan unionin ohjelmaa hyödynnetään paremmin, ja varmistamaan, että lapset ovat etusijalla alue- ja koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelussa ja täytäntöönpanossa siten, että kiinnitetään erityishuomiota vuodesta 2014 käyttöönotettuun velvoitteeseen poistaa asteittain suuret hoitolaitokset, jotta vahvistettaisiin adoptio- ja sijaisvanhempien asemaa niin, että orvot ja vähäosaiset lapset voivat kasvaa perheessä tai perheen kaltaisessa ympäristössä; vaatii komissiota myös laatimaan lapsiköyhyyden analysointiin tarkoitettuja indikaattoreita;

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan, onko ruokaan perustuvia strategioita, kuten ravinnon monipuolistamista ja täydentämistä sekä ravitsemuskoulutusta, kansanterveyttä ja elintarviketurvallisuutta koskevia toimenpiteitä ja myös lisäravinteiden käyttöä, käsiteltävä väestön erityisryhmien osalta, jotta estetään virhe- ja aliravitsemuksen kielteiset vaikutukset lasten terveyteen;

21.

suosittaa jäsenvaltioille, että kansalliseen talousarvioon sisällytetään näkyviä, avoimia, osallistavia ja ymmärrettäviä säännöksiä määrärahoista ja menoista, joilla torjutaan lapsiköyhyyttä ja täytetään lasten suojelua koskeva jäsenvaltioiden velvollisuus muun muassa julkisia menoja lisäämällä, jotta kyseiset tavoitteet voidaan saavuttaa; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään perusteellisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastoja ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa, jotta lapsiin investoimista koskevan suosituksen kaikki kolme pilaria pannaan täytäntöön;

22.

suosittaa, että komissio laatii suuntaviivoja, joilla tuetaan lasten osallistumista päätöksentekoprosessiin, ja otetaan käyttöön mekanismeja, joilla edistetään lasten osallistumista heidän elämäänsä vaikuttavaan päätöksentekoon ja varmistetaan se ja joilla lapsille annetaan mahdollisuus ilmaista tietoon perustuvia näkemyksiä ja heitä kannustetaan siihen sen varmistamiseksi, että näille näkemyksille annetaan niiden ansaitsema arvo ja ne näkyvät lapsia koskevissa tärkeissä päätöksissä;

23.

suosittaa komissiolle ja jäsenvaltioille, että ne määrittelevät tavoitteita lapsiköyhyyden ja lasten sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi;

24.

vaatii jäsenvaltioita tekemään tarvittaessa yhteistyösopimuksia sellaisten toimijoiden ja instituutioiden kanssa, jotka edistävät koulutusta, kulttuuriin tai urheiluun liittyvää kasvatusta, lasten integroimista ja lapsiköyhyyden torjumista; suosittaa kuitenkin, että jäsenvaltiot varmistavat näiden tukien valvonnan, laadun, kestävyyden ja asianmukaisuuden sekä todelliset tulokset;

25.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön erityistä lainsäädäntöä, jolla suojellaan tai parannetaan äitiyteen ja isyyteen liittyviä oikeuksia muun muassa käyttämällä tehokkaita välineitä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, naisten töihin paluun turvaamiseksi raskauden ja äitiysloman jälkeen ja yksinhuoltajaperheiden tukemiseksi; korostaa lisäksi, että isyyslomaa koskevan lainsäädännön vahvistaminen edistäisi merkittävästi sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja palkkasyrjinnän torjumista työssä; vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että työnantajat eivät voi perustella työntekijöiden eriarvoista kohtelua ja häirintää viittaamalla raskauteen, lastenkasvatukseen tai perhettä koskeviin velvollisuuksiin;

26.

suosittaa, että jäsenvaltiot kehittävät aktiivista, yleistä ja integroitua sosiaalipolitiikkaa, jolla torjutaan köyhyyttä ja lasten siirtämistä pois perhepiiristään; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että lasten ja nuorten laitoshoitoon turvaudutaan vasta viimeisenä keinona poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja käyttämään Euroopan rakennerahastoja ja Euroopan strategisten investointien rahastoja tukemaan laitoksissa elävien lasten siirtymistä perhe- ja yhteisöpohjaisten palvelujen pariin;

27.

suosittaa jäsenvaltiolle siirtymistä laitoshoidosta vakaisiin sijaishoitojärjestelmiin, jotka valmistavat lapsia ja nuoria paremmin itsenäiseen elämään, opiskelun jatkamiseen tai työhön;

28.

suosittaa, että jäsenvaltiot kehittävät ja toteuttavat integroituja lastensuojelujärjestelmiä, joissa lapsia suojellaan väkivallalta, väärinkäytöksiltä, hyväksikäytöltä ja laiminlyönneiltä tavalla, jolla varmistetaan, että kaikki vastuuhenkilöt ja järjestelmän osat toimivat yhteen eri aloilla ja virastoissa jakaen vastuun suojelevan ja vaikutusmahdollisuuksia sisältävän ympäristön muodostamiseksi kaikille lapsille;

29.

kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan politiikkaa, joka edistää asianmukaisten työpaikkojen luomista ja ylläpitämistä, sekä kehittämään ammattikoulutusjärjestelmiä, parantamaan ammattitaitoa ja tarjoamaan enemmän vanhempien työn aloittamista tai paluuta työmarkkinoille tauon jälkeen helpottavia mahdollisuuksia, kuten etätyö tai joustava työaika;

30.

kehottaa EU:n toimielimiä, EU:n virastoja, jäsenvaltioiden viranomaisia ja muita sidosryhmiä vahvistamaan selvät roolit, vastuut, säännöllisen vuoropuhelun ja menettelyt, kun lapset tarvitsevat suojelua rajat ylittävissä tilanteissa;

31.

suosittaa jäsenvaltioille, että ne varmistavat kaikille lapsille ilmaisen, osallistavan ja laadukkaan julkisen opetuksen iästä riippumatta, muun muassa varhaiskasvatuksen sekä virallisen opetuksen ja arkioppimisen siten, että edistetään lasten emotionaalista, sosiaalista, kognitiivista ja fyysistä kehitystä, määritetään asianmukainen lasten lukumäärä opettajaa kohti ja edistetään sosiaaliryhmien sekoittumista koulutuksessa sen varmistamiseksi, että suojellaan lasten turvallisuutta ja hyvinvointia, taataan kaikkien lapsien hyötyminen osallistavasta laadukkaasta opetuksesta ja maksimoidaan siten koulutusjärjestelmien vaikutus yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja köyhyyden kierteen murtamiseen;

32.

suosittaa, että jäsenvaltiot parantavat tarjottavien koulutuspalvelujen laatua soveltamalla yksilöllistä lähestymistapaa ja edistämällä opettajien, sosiaalityöntekijöiden ja vanhempien välistä yhteistyötä, jotta estetään lasten ja nuorten koulunkäynnin keskeyttäminen;

33.

kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota kohtuuhintaisen ja kaikkien saatavilla olevan varhaiskasvatuksen kehittämiseen ja pitämään sitä sosiaalisena investointina, jolla käsitellään eriarvoisuutta ja haasteita, joita erityisesti vähäosaisten perheiden lapset kohtaavat, ja myös lisäämään vanhempien tietoisuutta aktiivisesta osallistumisesta varhaiskasvatusohjelmiin koituvista eduista;

34.

pyytää jäsenvaltioita edistämään osallistavaa koulutusta, jonka olisi katettava erityisopettajien määrän lisäämisen ohella myös erityisopetusta tarvitsevien lasten integroiminen tavallisille luokille;

35.

vaatii jäsenvaltioita tarjoamaan kaikkien sosiaaliryhmien lapsille yleisen ja tasavertaisen pääsyn päiväkoteihin ja esikouluihin;

36.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään kaikkien lasten täysipainoista koulunkäyntiä tarjoamalla maksuttomia perusopetusmateriaaleja, ravitsevia kouluaterioita ja tarvittavia koulukuljetuksia köyhyydessä tai köyhyysriskissä eläville lapsille, jotta lisätään alalla nykyisin tehtävien julkisten investointien vaikuttavuutta ja torjutaan tehokkaammin köyhyyden siirtymistä sukupolvelta toiselle;

37.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan yleisen, julkisen, ilmaisen ja laadukkaan terveydenhoidon ennaltaehkäisyn, rokotusohjelmien ja perusterveydenhuollon aloilla, mahdollisuuden saada diagnoosi, hoitoa ja kuntoutusta sekä lasten puhe- ja psykoterapian tarjonnan, takaamaan naisille oikeuden seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja varmistamaan terveydenhuollon vauvoille, synnytystä edeltävän ja sen jälkeisen äitiyshoidon ja kotikäynnit, varsinkin jos kyseessä on ennenaikainen synnytys, sekä kaikkien lasten ja heidän perheidensä pääsyn omalääkäreiden, sairaanhoitajien, hammaslääkäreiden sekä perheneuvontapalvelujen ja mielenterveysalan asiantuntijoiden hoitoon; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota sisällyttämään nämä seikat kansallisiin ja EU:n kansanterveysstrategioihin;

38.

suosittaa jäsenvaltioille tarvittavan tuen antamista, jotta kaikille lapsille voidaan varmistaa oikeus kulttuuriin, liikuntaan ja vapaa-aikaan, ulkona olemiseen ja terveelliseen ympäristöön painottaen erityisesti sen varmistamista, että tarjotaan yhtäläinen saatavuus ja laatu köyhyydessä eläville lapsille, syrjäisten alueiden lapsille, vammaisille lapsille, kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin vähemmistöihin sekä kieli- ja siirtolaisvähemmistöihin kuuluville lapsille, EU:n sisällä muuttaville lapsille kansallisuudesta riippumatta ja kotimaahan jääneille lapsille; muistuttaa oikeudesta leikkiin lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen mukaisesti;

39.

korostaa tarvetta parantaa köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsivien lasten suojelua perheväkivallalta;

40.

vaatii erityisesti niitä jäsenvaltioita, joissa on eniten sosiaalista eriarvoisuutta, lujittamaan sosiaalisia oikeuksia ja oikeutta saada palveluja ja sosiaalista suojelua, jotka valtion on taattava, lisäämällä sosiaaliturvan alalla lasten ja heidän perheidensä kanssa ja heitä varten työskentelevien virkamiesten ja ammattilaisten määrää sekä lisäämällä terveydenhuoltoa ja mielenterveyspalveluja sekä sosiaalihuoltoa niin, että ne suunnataan eniten tarvitseville ja erityisesti lapsille varhaista puuttumista koskevan lähestymistavan mukaisesti;

41.

suosittaa, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön mekanismeja, joilla edistetään lasten osallistumista heidän elämäänsä vaikuttavaan päätöksentekoon ja varmistetaan se ja joilla lapsille annetaan mahdollisuus ilmaista tietoon perustuvia näkemyksiä ja heitä kannustetaan siihen sen varmistamiseksi, että näille näkemyksille annetaan niiden ansaitsema arvo ja että ne näkyvät heitä koskevissa päätöksissä;

42.

tunnustaa kansalaisyhteiskunnan, muun muassa lasten oikeuksia ja köyhyyden torjuntaa käsittelevien järjestöjen, roolin EU:n politiikan johdonmukaisuuden varmistamisessa ja kehottaa vahvistamaan jäsenvaltioissa kansalaiskeskustelua lapsiköyhyyden ehkäisystä ja torjunnasta;

43.

kehottaa komissiota saattamaan koulutuksen varhaisen keskeyttämisasteen ja lapsiköyhyyden torjunnan selväksi painopisteeksi;

44.

pyytää jäsenvaltioita ja komissiota osallistumaan aktiivisesti lapsikaupan kaikkien hyväksikäyttömuotojen, muun muassa lapsityövoiman, pakkoavioliittojen, laittoman adoptoinnin, laittoman toiminnan ja seksuaalisen hyväksikäytön, torjuntaan;

45.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan lasten ja nuorten köyhyyttä ja syrjäytymistä torjuvien eurooppalaisten ja rajat ylittävien verkostojen toimintaa; huomauttaa, että erityisesti olisi tuettava syrjäisimpien alueiden ja epäsuotuisimmassa asemassa olevien alueiden integrointia näihin verkostoihin;

46.

pitää oikeutta ilmaisiin ja yleisiin koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmiin köyhyyden torjunnan perusedellytyksinä varsinkin lasten keskuudessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tämä tavoite mielessään pitäen ottamaan julkisten palvelujen heikkenemisen vuoksi käyttöön lapsitakuun, jotta jokaisella köyhyydessä elävällä lapsella voi olla oikeus ilmaiseen terveydenhuoltoon, ilmaiseen koulutukseen, ilmaiseen lastenhoitoon, ihmisarvoiseen asuntoon ja riittävään ravintoon osana EU:n integroitua suunnitelmaa lapsiköyhyyden torjumiseksi, johon sisältyvät lapsitakuu ja ohjelmat, joilla tarjotaan vanhemmille tukea ja mahdollisuuksia päästä pois sosiaalista syrjäytymistä aiheuttavista tilanteista ja integroitua työmarkkinoille;

47.

vaatii jäsenvaltioita tukemaan kuntiensa välityksellä erityisesti lapsiköyhyydestä eniten kärsivissä yhteisöissä ja/tai kärsivillä alueilla lasten ja heidän perheidensä paikallisia tukikeskuksia, joissa tarjotaan oikeusavun ja/tai -neuvonnan, vanhempainneuvonnan ja koulunkäyntituen lisäksi muun muassa koulutusta ja valistusta terveellisistä elämäntavoista ja internetin turvallisesta käytöstä;

48.

suosittaa, että komissio ja jäsenvaltiot kehittävät tilastomenetelmiä, joissa yhdistetään moniulotteisia indikaattoreita (vanhempien tulotaso, laadukkaiden julkisten palvelujen saatavuus, osallistuminen sosiaalisiin ja kulttuurillisiin toimintoihin, asianmukaisten virallisten ja epävirallisten koulutuspalvelujen saatavuus, alttius fyysisille riskeille, turvallisuus, vakaa perhepiiri ja tyytyväisyys elämään), jotka on luokiteltu iän, sukupuolen ja erityisten vähäosaisten ryhmien mukaisesti ja joilla mitataan köyhyyttä, sosiaalista syrjäytymistä, eriarvoisuutta, syrjintää ja lapsen hyvinvointia, jotta voidaan antaa tietoja näyttöön perustuvan politiikan kehittämiseksi ja ottaa huomioon suhteellisen köyhyyden mittausten rajoitukset ja YK:n kehitysohjelman, UNICEFin, OECD:n ja sosiaalisen suojelun komitean indikaattoreita käsittelevän alaryhmän työ, ja joissa mennään köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskiä kuvaavaa AROPE-indikaattoria pidemmälle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan perustuvia toimia ja hyödyntämään täysin tietoja, jotka on koottu esimerkiksi UNICEFin kehittämän MODAn kaltaisissa aloitteissa; korostaa, että on kehitettävä uusia indikaattoreita palvelujen laadun, tulosten ja palvelujen saatavuuden arvioinnin parantamiseksi esimerkiksi suhteessa vanhempien sosioekonomiseen asemaan ja taustaan (maahanmuuttaja tai vähemmistö), sukupuoleen, vammaan ja maantieteellisiin näkökohtiin;

49.

kehottaa Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa laatimaan lausunnot lapsiin investoimisesta;

50.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.