26.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 424/39

Esittelijä:

Ulla SIRKEINEN

1.1

ETSK katsoo, että

1.2

ETSK kannattaa

1.3

ETSK suosittaa seuraavaa:

2.1

Sen jälkeen kun Eurooppa-neuvosto päätti maaliskuussa 2008 vuoteen 2020 ulottuvista ilmasto- ja energiapolitiikan 20–20–20-tavoitteista, monet asiat ovat muuttuneet. Ensinnäkin on koettu pahin talouskriisi sotien jälkeen, ja Euroopan elpyminen siitä on vasta alkanut vähitellen ja on edelleen heikkoa. Toiseksi muut tärkeät toimijat eivät ole seuranneet EU:n esimerkkiä ilmastonmuutoksen lieventämiseen tähtäävien tavoitteiden asettamisessa ja toimenpiteiden toteuttamisessa. Kolmanneksi Yhdysvaltojen ”liuskekaasuvallankumous” on muuttanut ainakin kaasusta riippuvaisten alojen energianäkymiä ja näin ollen kilpailutasapainoa. Neljänneksi energian vähittäismyyntihinnat ovat viime vuosina nousseet nopeasti laajoissa osissa EU:ta, mikä on vaarantanut teollisuuden kilpailukyvyn ja aiheuttanut ongelmia heikossa asemassa oleville kuluttajille, ja viidenneksi myös Ukrainan viimeaikaiset poliittiset tapahtumat ovat tuoneet dramaattisella tavalla esiin, että on tärkeää vähentää EU:n riippuvuutta Venäjän fossiilisista energialähteistä. Kuudenneksi uusiutuvien energiamuotojen alalla on kuitenkin tapahtunut myös suorastaan vallankumouksellista teknologista kehitystä, joka vähentää jatkuvasti vähähiilisen energiatuotannon kustannuksia. ETSK suosittaa tässä yhteydessä komissiolle, että se tekisi laajemmin tunnetuksi analyysiaan, jonka mukaan ”vähähiiliseen energiajärjestelmään siirtymisestä aiheutuvat kustannukset eivät merkittävästi eroa kustannuksista, jotka aiheutuisivat joka tapauksessa, koska vanhentumassa oleva energiajärjestelmä on uusittava. Energiajärjestelmän kustannusten odotetaan – – nousevan vuoteen 2030 mennessä noin 14 prosenttiin suhteessa BKT:hen (kun ne vuonna 2010 olivat noin 12,8 prosenttia suhteessa BKT:hen). Painopiste siirtyy kuitenkin polttoainemenoista korkean lisäarvon innovatiivisiin laitteisiin. Tämä vauhdittaa investoimista innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin, luo uusia työpaikkoja ja kasvua sekä parantaa unionin kauppatasetta.”Seitsemänneksi tietyissä jäsenvaltioissa on kansalaisyhteiskunnan suoralla myötävaikutuksella kehittynyt kiintoisia aloitteita, jotka koskevat uusiutuviin energiamuotoihin tukeutuvaa hajautettua energiantuotantoa. Tässä yhteydessä on käynyt selväksi, että kansalaisten, kuntien ja alueiden aktiivinen ja suora osallistuminen energiantuotantoon tuo uusia mahdollisuuksia alueellisen arvonlisän luomiseksi, mikä lisää huomattavasti uuden ilmasto- ja energiapolitiikan yhteiskunnallista hyväksyntää. Kahdeksanneksi käy yhä ilmeisemmäksi, että teknologinen johtoasema uusiutuvien energiamuotojen alalla tarjoaa suuren taloudellisen tulevaisuuspotentiaalin ja että aluekehitys ja energiapolitiikka voidaan yhdistää keskenään.

2.2

Vuodelle 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty huomattavasti. Kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2012 vähentyneet 18 prosentilla vuodesta 1990, ja niiden odotetaan tähän asti päätettyjen toimenpiteiden perusteella vähenevän edelleen 24 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 32 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Uusiutuvien energialähteiden osuus energian loppukäytöstä oli 13 prosenttia vuonna 2012, ja Euroopan komission nykyisten laskelmien mukaan niiden osuuden odotetaan kasvavan 21 prosenttiin vuonna 2020 ja 24 prosenttiin vuonna 2030. EU:n talouden energiaintensiteetti väheni 24 prosentilla vuosina 1995–2011, vaikka näyttäkin, että suuntaa-antavaa tavoitetta energiatehokkuuden parantamisesta 20 prosentilla ei saavuteta. Nämä tulokset johtuvat osittain pitkittyneestä talouden laskusuhdanteesta, hiilivuodosta ja energiatehokkuuden parantumisesta.

2.3

Edessä olevat haasteet ovat kuitenkin entistä vakavampia ja ne edellyttävät kiireellisiä toimia. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) julkaisi äskettäin osia viidennestä arviointiraportistaan. Ne osoittavat, että kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ovat toteutetuista lieventämispolitiikoista huolimatta nousseet ennennäkemättömälle tasolle. IPCC:n mukaan ainoastaan laajat institutionaaliset ja teknologiset muutokset sekä merkittävät investoinnit antaisivat paremmat mahdollisuudet pitää ilmaston lämpeneminen enintään kahden celsiusasteen tasolla.

2.4

Eurooppa-neuvosto päätti vuonna 2008 asettaa tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, mikä on ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä kahteen celsiusasteeseen annetun kansainvälisen sitoumuksen mukaista.

2.5

ETSK on tukenut aktiivisesti ja seurannut tiiviisti EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaa koskevia päätöksiä ja niiden täytäntöönpanoa. Komitea on antanut useita niihin liittyviä lausuntoja joko lausuntopyyntöjen perusteella tai omasta aloitteestaan. Näihin kuuluvat lausunto kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista (1), Euroopan energiayhteisöstä (2), energiakustannuksista (3), energiaköyhyydestä (4) ja viimeksi markkinaperusteisista välineistä vähähiilisen talouden edistämiseksi (5).

2.6

Käsillä oleva lausunto perustuu komitean aiemmin antamiin lausuntoihin ja täydentää niitä. Kuten muutkin ETSK:n lausunnot, se on kompromissi erilaisten toisistaan eriävien näkemysten välillä. Se kattaa ainoastaan aiheesta ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030” annetun tiedonannon (6). ETSK antaa erilliset lausunnot paketin muista osista eli päästökauppajärjestelmän uudistamisesta (7), energian hintoja koskevasta tiedonannosta (8), liuskekaasua koskevista suosituksista (9) ja teollista renessanssia käsittelevästä tiedonannosta (10).

3.1

Komissio on esittänyt puitetiedonannon muodossa kohdassa 2.8 mainitun ehdotuspaketin, jossa käsitellään ilmasto- ja energiapolitiikkaa vuoteen 2030 asti ja joka pohjautuu vuoteen 2050 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan etenemissuunnitelmiin, julkisen kuulemismenettelyyn tarkoitettuun vihreään kirjaan ja vaikutustenarviointiin.

3.2

Komissio ehdottaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 40 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna. EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen olisi vähennettävä päästöjä 43 prosentilla vuoteen 2005 verrattuna ja päästökauppaan kuulumattomien alojen 30 prosentilla. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi päästökauppajärjestelmän vuosittainen kerroin päästökaton alentamiseksi nousee nykyisestä 1,74 prosentista 2,2 prosenttiin vuoden 2020 jälkeen. Päästökauppajärjestelmän ulkopuolisia aloja koskeva tavoite asetetaan jäsenvaltioille pääosin nykyisin sovellettavan menettelyn mukaisesti.

3.3

Komissio esittää, että uusiutuvien energialähteiden osuus energian loppukulutuksesta asetetaan EU:ssa vähintään 27 prosenttiin. Tavoite on sitova EU-tasolla, mutta sitä ei ole tarkoitus jakaa yksittäisiksi tavoitteiksi jäsenvaltioille. Siksi jää epäselväksi, kuka voidaan saattaa vastuuseen, jos tavoitetta ei saavuteta. Uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntuotannossa nousisi nykyisestä 21 prosentista 45 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

3.4

Tässä yhteydessä ei esitetä energiatehokkuutta koskevia ehdotuksia. Energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanon arviointi esitetään vuoden 2014 puolivälissä, ja tulevia ehdotuksia harkitaan sen pohjalta.

3.5

Komissio ehdottaa, että päästökauppajärjestelmää uudistetaan  (11) perustamalla markkinavakausvaranto, ja se on esittänyt sitä koskevan asetusehdotuksen.

3.6

Komissio käsittelee myös kilpailua yhdennetyillä markkinoilla sekä energian toimitusvarmuuden parantamista. Komissio on esittänyt erillisen tiedonannon energian hinnoista  (12).

3.7

Komissio ehdottaa uutta hallintomenettelyä, joka perustuu kansallisiin suunnitelmiin.

3.8

Komissio ehdottaa indikaattorien valikoiman laajentamista, jotta edistymistä voitaisiin arvioida paremmin.

3.9

Komissio käsittelee myös keskeisiä täydentäviä politiikkoja, kuten maataloutta ja maankäyttöä, hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia sekä innovaatiota ja rahoitusta.

3.10

Lopuksi komissio esittää lyhyen yhteenvedon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kansainvälisestä ulottuvuudesta.

4.1

ETSK suhtautuu myönteisesti tiedonantoon, koska sen tavoitteena on varmistaa edelleen ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden ennakoitavuus. Vakaa ja ennakoitava sääntelykehys ja etenkin sen johdonmukainen täytäntöönpano ovat edellytyksiä kauaskantoisille päätöksille ja mittaville investoinneille, jotka ovat tarpeen kehityksen ohjaamiseksi haluttuun suuntaan.

4.2

Tärkeä ennustettavuutta lisäävä tekijä on viesti siitä, että vuoteen 2020 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden keskeiset osatekijät säilyvät entisellään.

4.3

Tiedonannossa otetaan kuitenkin huomioon myös suuret muutokset, joita on tapahtunut 2020-politiikan hyväksymisen jälkeen. Ennustettavuuden tarpeesta huolimatta nykyisten politiikkojen mukauttaminen on välttämätöntä kansainvälisen tilanteen muutoksiin liittyvien haasteiden, talouden elvyttämisen, kilpailukyvyn parantamisen ja energiakustannusten nousun vuoksi.

4.4

Ilmaston lämpeneminen on vakava kauaskantoinen uhka maapallolle ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnille mutta myös taloudelle yleensä. Se aiheuttaa jo tänään suuria kustannuksia. EU:n pyrkimykset on suunnattava siten, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä on mahdollista. ETSK kannattaa komission ehdotusta tavoitteen asettamisesta 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, vaikka se onkin kunnianhimoinen päämäärä. Tiedonantoon liittyvän vaikutustenarvioinnin mukaan 35 prosentin tavoite olisi riittävä, jotta päästöjen vähentäminen vuoteen 2050 asetun tavoitteen mukaisesti onnistuisi.

4.5

Kun vuonna 2008 päätettiin ”20–20–20-tavoitteesta”, jonka mukaan päästöjä vähennettäisiin 20 prosenttia vuoden 1990 lähtöarvoihin verrattuna, päästöarvot olivat jo 10 prosenttia lähtövuoden 1990 arvojen alapuolella. Nyt näyttää siltä, että vuoteen 2020 mennessä saavutetaan 24 prosentin vähennys, mikä tarkoittaa 14 prosentin vähennystä 11 vuodessa. Kymmenessä vuodessa olisi saavutettava vielä 16 prosentin vähennys, mikä ei aiheuttane kovin suuria vaikeuksia, kun otetaan huomioon teknologinen kehitys, uusiutuvien energialähteiden vakiintumiseen liittyvä kustannusten vähentyminen sekä fossiilisen energian hinnannousu. Talouden taantuma, entisten kommunististen maiden suuret rakennemuutokset ja Kioton mekanismien hyödyntäminen ovat kuitenkin helpottaneet päästöjen vähentämistä huomattavasti vuoden 1990 jälkeen.

4.6

Jotta tavoite voitaisiin kuitenkin saavuttaa ilman kielteisiä – taloudellisia tai yhteiskunnallisia – vaikutuksia muihin kestävän kehityksen osa-alueisiin, toteutusta varten on erittäin tärkeää valita kustannustehokkaimmat toimenpiteet. ETSK onkin tyytyväinen siihen, ettei komissio enää aseta tavoitteita biopolttoainealalla, sillä se on yksi kalleimpia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen vaihtoehtoja. ETSK suositteli tätä jo vuonna 2008 (13). Tässä yhteydessä olisi arvioitava perusteellisesti joustomekanismeja, joiden poistamista vuoden 2020 jälkeen komissio nyt ehdottaa, ja niistä tulisi keskustella laajasti. Arvioinnissa olisi otettava huomioon havaitut ongelmat sekä maailmanlaajuiseen kustannustehokkuuteen ja kansainvälisen ilmastoalan yhteistyön kehittämiseen liittyvät hyödyt.

4.7

Politiikat vaikuttavat talouden eri osa-alueisiin eri tavoin. Näin ollen toimenpiteet on suunniteltava ja kohdistettava huolellisesti, jotta voidaan vähentää haitallisia seurauksia ja suojella kaikkein heikoimmassa asemassa olevia energiankäyttäjiä. Siirtymisen vähähiiliseen talouteen on oltava oikeudenmukaista. Keskeisiä tekijöitä ovat koulutus, korkeatasoiset työpaikat ja työntekijöiden osallistuminen sekä mahdollisesti myös korvaustoimenpiteet.

4.8

ETSK kannattaa myös komission ehdotusta yleisestä tavoitteesta, jonka mukaan vähintään 27 prosenttia energiasta on tuotettava uusiutuvista energialähteistä. Kasvihuonekaasupäästöjen osalta asetettua 40 prosentin tavoitetta voidaan pitää tärkeänä ilmastopoliittisena signaalina myös tulevia COP 20 / COP 21 -neuvotteluita ajatellen, mutta uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääminen on sen sijaan pikemminkin energiapoliittinen tavoite, jolla pyritään vähentämään nykyisin aivan liian suurta riippuvuutta tuonnista. Komitea suhtautuu kriittisesti siihen, että jäsenvaltioille ei aiota asettaa erillisiä sitovia tavoitteita. On täysin epäselvää, miten komissio voi ilman jäsenvaltiokohtaisia tavoitteita valvoa yhteisen tavoitearvon noudattamista, saati sitten määrätä seuraamuksia noudattamatta jättämisestä.

4.9

Energiatehokkuuden parantaminen on lupaavin tapa työskennellä kustannustehokkaasti kaikkien energiapolitiikan tavoitteiden – niin ympäristöä koskevien ja taloudellisten tavoitteiden kuin toimitusvarmuudenkin – saavuttamiseksi. Potentiaali on suuri, mutta radikaalit toimet ovat tarpeen. ETSK odottaa komission esittävän myöhemmin tämän vuoden kuluessa arviointiin perustuvat tehokkaat poliittiset toimenpiteet, joissa otetaan huomioon tällä osa-alueella käsiteltävien kysymysten laajuus. On otettava huomioon nykyisestä, äskettäin hyväksytystä lainsäädäntökehyksestä saadut kokemukset. Alakohtaisten tavoitteiden asettamista voitaisiin harkita etenkin rakennus- ja liikennealan suuren potentiaalin hyödyntämiseksi.

4.10

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdottamaan uuteen hallintomenettelyyn ja siihen sisältyvään monivaiheiseen prosessiin kansallisten suunnitelmien laatimiseksi. Tällaisten suunnitelmien laatiminen voisi tarjota hyvän mahdollisuuden ottaa sidosryhmien lisäksi myös kansalaisyhteiskunta laajemmin mukaan energiapoliittisten kysymysten käsittelyyn, mukaan lukien täytäntöönpanoon sitoutuminen. Ehdotuksen tärkein näkökohta on vaatimus kuulla naapurivaltioita. Siitä olisi tehtävä pakollista ennen kuin tehdään kansallisia päätöksiä, joilla on mahdollisesti laajoja vaikutuksia muille, ja se voisi olla ratkaiseva askel aidon eurooppalaisen energiayhteisön luomisessa. Jäsenvaltioiden erilaisten resurssien ja lähestymistapojen ja näin ollen erilaisten energialähdevalikoimien yhdistäminen voi mahdollistaa kustannustehokkaat alueelliset järjestelmät ja markkinat, jotka edistävät osaltaan tasapainoa, tuotannon riittävyyttä ja toimitusvarmuutta. ETSK kehottaakin jäsenvaltioita suhtautumaan myönteisesti hallintotapojen tehostamiseen ja määrittelemään komission ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, miten se voidaan toteuttaa. Uuden hallintomenettelyn tulisi olla avoin, ja sen tulisi mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan osallistuminen sekä vähentää jäsenvaltioille koituvia ylimääräisiä hallintorasitteita.

4.11

Jäsenvaltioiden käyttäessä oikeuttaan päättää omasta energialähteiden yhdistelmästään kestävyys ja monipuolisuus ovat keskeisiä tavoitteita. Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen on edelleen tarpeen molemmilta kannoilta, ja sitä täydentävät muut vähäpäästöiset energialähteet. EU:n politiikkojen ei tule estää jäsenvaltioita käyttämästä halutessaan ydinvoimaa tai hyödyntämästä omia energiavarojaan, myös epätavanomaisia maakaasun lähteitä.

4.12

On tarpeen lisätä tukea assosioituneille ja unionin naapuruuspolitiikan piiriin kuuluville maille vähähiilisen talouden luomiseksi, parantaa niiden mahdollisuuksia saada käyttöönsä asianmukaista teknologiaa sekä tukea näissä maissa kyseiseen alaan erikoistuvia tutkimuskeskuksia.

4.13

Viime viikkoina ongelma, joka liittyy EU:n erittäin suureen riippuvuuteen epäluotettavista lähteistä peräisin olevista fossiilisista energiavaroista, on tullut korostetusti esille, ja se vaatiikin kiireesti huomiota. On ryhdyttävä päättäväisiin toimiin energiahuollon monipuolistamiseksi, kuten kohdassa 4.10 kuvataan. Tässä on panostettava erityisesti pitkäaikaisesti saatavilla oleviin ja mahdollisimman päästövapaisiin energialähteisiin. Todelliset energian sisämarkkinat sekä yhteinen ulkoinen energiapolitiikka ovat myös tarpeen hankintalähteiden monipuolistamiseksi.

4.14

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen indikaattorien määrän laajentamisesta, jotta edistystä voidaan arvioida aiempaa täsmällisemmin. Rajatylittävän siirtokapasiteetin riittämättömyys on edelleen tärkein este todellisten energian sisämarkkinoiden luomiselle. Oikea tapa arvioida edistystä on seurata alueiden ja valtioiden välisten hintaerojen kehitystä.

4.15

Tässä yhteydessä komissiolla on tärkeä tehtävä varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset poistamalla haitalliset tuet ja valvomalla julkisia tukijärjestelmiä (14). Tätä pitäisi soveltaa myös päästökauppajärjestelmään sisältyviin tukitoimiin, joilla korvataan esimerkiksi korkeampien sähkön hintojen kaltaiset epäsuorat ilmastokustannukset teollisuudenaloille, joilla on hiilivuodon riski. Tämän korvausjärjestelmän tulisi olla EU:n laajuinen, jotta vältettäisiin jäsenvaltioiden välinen kilpailun vääristyminen. ETSK esittää myös erillisen lausunnon päästökauppajärjestelmän uudistamista koskevasta ehdotuksesta (15). Komission on ajettava tasapuolisia toimintaedellytyksiä myös kansainvälisellä tasolla, eli kysymykseen on puututtava paitsi WTO-neuvotteluissa myös TTIP-sopimuksen yhteydessä.

4.16

Tärkeä osa kansallisia energiasuunnitelmia on päästökauppajärjestelmän ulkopuolisia aloja koskeva politiikka. Liikenne- ja lämmitysala ovat erityisen tärkeitä. Komitea on jo esittänyt useaan otteeseen kantansa biopolttoainepolitiikasta, ja se viittaa aiheesta antamiinsa lausuntoihin (16).

4.17

Maataloudella ja maankäytöllä on osansa ilmastonmuutoksen lieventämisessä, mutta niitä koskevat politiikat edellyttävät lisää analysointia ja pohdintaa. Maa- ja metsätalouden tuottamalla kestävän kehityksen mukaisella biomassalla on tehtävänsä energialähteiden monipuolistamisessa. Jos maankäytön muutokset sisällytettäisiin päästökauppajärjestelmän ulkopuolisiin tavoitteisiin, metsien hiilinielun nettolisäys olisi vähennettävä täysimääräisesti.

4.18

Tiedonannosta puuttuu myös tietoa saavutuksista uusien vihreiden työpaikkojen luomisessa, joka oli tärkeä tavoite 20–20–20-päätöksissä. Tähänastiset tutkimukset osoittavat työllisyysvaikutusten olevan neutraaleja tai ainoastaan lievästi myönteisiä, ja työrakenteet ovat muuttumassa huomattavasti.

4.19

Suuri osa EU:n nykyisestä tuotannosta on todennäköisesti muutettu aiempaa ympäristöystävällisemmäksi, mihin viittaa muun muassa tuotantoteollisuuden huomattavasti parantunut energiatehokkuus. Tähän saakka paljon energiaa käyttävät teollisuudenalat ovat voineet reagoida ilmastonmuutokseen parantamalla tehokkuuttaan, mutta koska suuri osa potentiaalista on jo käytetty, hiilivuodon riskiin on suhtauduttava tulevaisuudessa entistä vakavammin.

4.20

Monet paljon energiaa käyttävät teollisuudenalat kilpailevat Euroopassa avoimilla maailmanmarkkinoilla ilman, että ne voivat yksipuolisesti lisätä kustannuksia hintoihinsa, ja sen vuoksi niillä on hiilivuodon riski. Tällaiset teollisuudenalat ovat useimmissa tapauksissa energia- ja hiilidioksiditehokkaimpia maailmanlaajuisesti. Näin ollen mahdollinen hiilivuoto voisi johtaa jopa kokonaispäästöjen lisääntymiseen. EU:n politiikkojen ei pitäisi johtaa näiden teollisuudenalojen välittömien tai välillisten energiakustannusten nousuun, tai niihin tulisi sisältyä selkeät säännökset lisääntyneiden kustannusten korvaamisesta. Hiilivuodon estämiseen tarkoitettujen säännösten on mahdollistettava päästölupien myöntäminen täysin vapaasti ja teknisesti saavutettavissa olevien vertailuarvojen perusteella, kunnes uusilla teknologioilla voidaan todistetusti saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä taloudellisesti kannattavalla tavalla.

4.21

Paras todellinen ratkaisu ilmasto- ja energiapolitiikan haasteisiin on innovaatio. EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä muiden talouden toimijoiden on toimittava hyödyntääkseen tätä potentiaalia tukemalla uusien teknologioiden käyttöönottoa ja riskialttiimpia läpimurtoinnovaatioita. Monilla aloilla pitkän aikavälin tavoitteita ei kyetä saavuttamaan ilman todellista teknologian kehitystä. Innovaatioiden tuottamiseksi tarvitaan kilpailukykyinen teollisuus, joka voi myös pysyä kilpailukykyisenä ja laajentua mukautumalla haasteisiin. Tässä yhteydessä korkealaatuinen koulutus on olennaisen tärkeä tekijä. Vähähiilisen talouden edellyttämän laitteiston tuottamiseen erikoistunut teollisuus voi osaltaan parantaa Euroopan talouden kilpailukykyä ja helpottaa näiden laitteistojen saatavuutta. Se edellyttää tutkimus- ja edistämistoimien yhdentämistä.

4.22

Jotta kyetään vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin ja jatkamaan turvallisen ja kohtuuhintaisen energian toimittamista kaikille eurooppalaisille, asenteita on muutettava ja kaikkien on toimittava sen mukaisesti. Minkä poliittisen linjan EU:n päättäjät valitsevatkin, sen kitkaton täytäntöönpano riippuu kaikkien sidosryhmien osallistumisesta jo varhaisessa vaiheessa. Kuten kohdassa 4.9 mainitaan, kansalaisyhteiskunnalla on tehtävänsä tässä yhteydessä, ja ETSK voi tukea sitä.

4.23

Tärkein kysymys ilmastopolitiikassa on kuitenkin kansainvälinen kehitys. Tiedonannossa esitetyt poliittiset puitteet vähentäisivät EU:n nykyistä 11 prosentin osuutta maailman kasvihuonekaasupäästöistä huomattavasti. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan nykyistenkin politiikkojen avulla vähennettäisiin EU:n osuutta seitsemään prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Euroopan unionilla on erityinen historiallinen vastuu ryhtyä ilmastonmuutokseen liittyviin toimiin, mutta yksin se ei kykene vaikuttamaan kovinkaan paljon kahden asteen tavoitteen saavuttamiseen. Kunnianhimoinen kansainvälinen sopimus ja sen tehokas täytäntöönpano ovat keskeisiä tavoitteita EU:n politiikassa. Ellei näitä tavoitteita saavuteta, EU:n saattaa olla pakko harkita omaa politiikkaansa uudelleen. Lisäksi on kiinnitettävä paljon nykyistä enemmän huomiota ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja laadittava siihen liittyviä toimia – asiaa ei voida enää sivuuttaa.