19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/81

1.1

ETSK on komission kanssa samaa mieltä tarpeesta luoda kuluttajien suojelun korkean tason takaava oikeuskehys, jolla asetetaan velvoite kulutustavaroiden turvallisuudesta.

1.2

Komitea katsoo, että asetus on tätä olemassa olevien säädösten konsolidointia varten asianmukainen oikeudellinen väline, jolla ne mukautetaan tuotteiden kaupan pitämistä koskevaan uuteen lainsäädäntökehykseen. Asetuksella luodaan sama turvallisuuden taso kaikissa EU:n jäsenvaltioissa määrittämällä yhteisiä kriteerejä.

1.3

Koska asetus on ainoa säädösmuoto, jonka avulla hyväksyttävät toimet ja riskitaso ovat samat kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, tässä ehdotuksessa olisi käytettävä termejä, jotka voidaan tulkita yhtä laajasti kaikissa unionin jäsenvaltioissa.

1.4

ETSK katsoo, että koska standardointi on tärkeää tuoteturvallisuuden takaamiseksi, komission olisi lisättävä tukea kuluttajien osallistumiselle Euroopan standardointikomiteaan CEN:ään ja muihin vastaaviin elimiin.

1.5

Sisämarkkinoiden täysimittaista toteuttamista silmällä pitäen komitea katsoo yhtäältä, että ehdotus on kuluttajien kannalta hyvin merkittävä suojelutoimi, sillä se vähentää loukkaantumis- ja kuolemanriskiä ja palauttaa siten luottamusta, ja toisaalta, että liiketoimien avoimuus ja vilpittömyys ovat tarpeen, jotta niillä, jotka yrittävät tuottaa ja myydä vaarallisia tuotteita, ei olisi epäoikeutettua etua niihin kilpailijoihin nähden, jotka hyväksyvät turvallisten tuotteiden valmistamisesta koituvat kustannukset.

2.1

Kuluttajien turvallisuuden suojelu edellyttää, että heidän käyttöönsä asetettavat tavarat ja palvelut ovat sellaisia, että ne tavanomaisissa tai ennakoitavissa käyttöolosuhteissa eivät aiheuta vaaraa kuluttajien turvallisuudelle, ja jos aiheuttavat, ne voidaan vetää markkinoilta nopein ja yksinkertaisin menettelyin. Tämä on ollut yksi yhteisön kuluttajansuojapolitiikan ensisijaisista periaatteista sen vuonna 1975 hyväksytystä alustavasta ohjelmasta lähtien (1). Kuluttajien suojelusta ja turvallisuudesta 23. kesäkuuta 1986 annetun neuvoston päätöslauselman (2) seurauksena käynnistettiin niin sanottu ”uusi lähestymistapa” teknisen yhdenmukaistamisen ja standardoinnin alalla (3).

2.2

Vuonna 1992 hyväksytty ensimmäinen direktiivi yleisestä tuoteturvallisuudesta (4) korvattiin 3. joulukuuta 2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/95/EY (5), joka tuli voimaan 15. tammikuuta 2002 ja joka jäsenvaltioiden oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 15. tammikuuta 2004. Tuolloin ETSK otti kantaa asiaan (6) ja kannatti komission ehdottamaa lähestymistapaa, mutta esitti varauksia tietyistä seikoista.

2.3

Muita kuin elintarviketuotteita koskevan nopean tietojenvaihtojärjestelmän (RAPEX) perustamisella aloitettiin tietojen vaihto komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten välillä jäsenvaltioiden viranomaisten ja talouden toimijoiden toteuttamista toimenpiteistä sellaisten tuotteiden suhteen, jotka muodostavat vakavan riskin kuluttajien terveydelle ja turvallisuudelle, jotta voidaan reagoida niin kutsuttuihin ”hätätilanteisiin”. Komissio hyväksyi vuonna 2004 (7) erityisiä ohjeita RAPEX-järjestelmän asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi.

2.4

Vaikka kaikki 27 jäsenvaltiota ovat saattaneet direktiivin voimaan, soveltamista koskevat säännöt eivät ole olleet samat kaikissa valtioissa, ja joissakin täytäntöönpanosäädöksissä on eroja muun muassa seuraavien seikkojen osalta:

3.1

Tarkasteltavana oleva asetusehdotus on osa niin kutsuttua ”tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontapakettia”, johon sisältyvät myös ehdotus yhdestä yhteisestä markkinavalvonta-asetuksesta ja vuodet 2013–2015 kattava markkinavalvonnan monivuotinen toimintasuunnitelma.

3.2

Ehdotuksen tarkoituksena on täydentää kulutustavaroiden turvallisuutta ja tuotteiden kaupan pitämistä koskevaa viime vuosina annettua oikeuskehystä, joka koskee muita valmistettuja tuotteita kuin elintarvikkeita, tiettyjä tuotteita, kuten antiikkiesineitä, lukuun ottamatta. Siinä edellytetään, että kulutustavaroiden on oltava ”turvallisia”, ja asetetaan talouden toimijoille tiettyjä velvollisuuksia, ja samalla se sisältää standardien luomista koskevia säännöksiä yleisen turvallisuusvaatimuksen tueksi. Komissio käyttää oikeusperustana SEUT-sopimuksen 114 artiklaa, joka on sisämarkkinoiden luomista ja toimintaa koskevien toimenpiteiden oikeusperusta, unionin ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan pohjalta.

3.3

Komissio vaihtaa säädösmuotoa ehdottamalla asetusta direktiivin sijasta, ja sen tavoitteena on saada aikaan sama turvallisuuden taso kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja yhdenmukaistaa alan lainsäädäntöä vahvistamalla sitä varten joukon yhteisiä perusteita tämän rajoittamatta alakohtaista lainsäädäntöä. Ehdotetulla asetuksella annetaan selviä ja yksityiskohtaisia sääntöjä, joita sovelletaan yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti kaikkialla EU:ssa.

3.4

Komissio pyrkii säilyttämään kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelun korkean tason selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla turvallisuusjärjestelmän toimintaa ja sen vuorovaikutusta unionin muiden säädösten kanssa.

3.5

Ehdotuksella on tarkoitus kumota direktiivit 87/357/ETY ja 2011/95/EY, joiden sisältö jaetaan kahteen parhaillaan laadittavana olevaan asetusehdotukseen. Tällä tavoin markkinavalvontaa ja RAPEX-järjestelmää koskevat säännökset, jotka tällä hetkellä sisältyvät yleisestä tuoteturvallisuudesta annettuun direktiiviin, on siirretty ehdotukseen uudeksi markkinavalvontaa koskevaksi yhdeksi yhteiseksi asetukseksi, jolla kaikki tätä alaa koskevat säännökset kootaan yhdeksi säädökseksi ja tehdään RAPEX-järjestelmästä ainoa vaarallisten tuotteiden yhteinen hälytysjärjestelmä.

3.6

Lisäksi tarkasteltavana olevassa ehdotuksessa säädetään kulutustavaroiden toimitusketjuun osallistuville asianomaisille talouden toimijoille (valmistajat, maahantuojat, jakelijat) asetettavista perustavanlaatuisista velvollisuuksista silloin, kuin niihin ei sovelleta vastaavia vaatimuksia alakohtaisessa unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä. Niiden soveltaminen rajoittuu näin ollen tilanteisiin, joita ei säännellä alakohtaisesti tai joita säännellään alakohtaisessa lainsäädännössä vain osittain.

3.7

Lähtökohtana on yleinen periaate, jonka mukaan kaikkien unionin markkinoille saatettavien tai markkinoilla saataville asetettavien, muihin kuin elintarvikkeisiin luettavien kulutustavaroiden on oltava turvallisia. Talouden toimijoille asetettuja yksityiskohtaisempia velvollisuuksia sovelletaan vain niihin toimijoihin, joihin ei sovelleta vastaavia yhdenmukaistamislainsäädännössä asetettuja tietyn tuotesektorin kattavia velvollisuuksia.

3.8

Ehdotettua asetusta on yksinkertaistettu alakohtaiseen lainsäädäntöön luotavan selvän yhteyden ja standardeja koskevien sääntöjen yksinkertaistamisen ansiosta. Ihmisten terveyden ja turvallisuuden varmistamiseen tähtäävän alakohtaisen unionin yhdenmukaistamislainsäädännön mukaisten kulutustavaroiden oletetaan olevan turvallisia myös tämän asetusehdotuksen mukaisesti.

3.9

Määritelmäosuutta on ajantasaistettu tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvän uuden sääntelyjärjestelmän mukaisesti. Lisäksi tuotteen turvallisuusolettaman luovien nykyisten eurooppalaisten standardien yksilöimismenettelyä sekä niiden laatimista koskevaa pyyntömenettelyä on yksinkertaistettu huomattavasti, ja ne on saatettu yhdenmukaisiksi standardoinnin uusien yleisten puitteiden kanssa.

3.10

Talouden toimijoille asetettavat velvollisuudet koskevat muun muassa tuotemerkintöjä, tuotteen tunnistetietoja, korjaavia toimenpiteitä, joihin on ryhdyttävä tuotteiden kohdalla, jotka eivät ole turvallisia, sekä toimivaltaisille viranomaisille tiedottamista.

3.10.1

Ehdotuksessa edellytetään, että talouden toimijat kykenevät yksilöimään toimijat, jotka toimittivat tuotteen niille ja joille ne toimittivat tuotteen. Komissio voi hyväksyä toimia, joilla talouden toimijoilta edellytetään sähköisen jäljitysjärjestelmän luomista tai tällaiseen järjestelmään liittymistä.

4.4.1

ETSK katsoo, että eräitä ehdotuksen määritelmistä olisi tarkistettava, koska ne voivat tulevaisuudessa aiheuttaa ongelmia asetuksen soveltamisessa terminologiaan ja käännöksiin liittyvien kysymysten tai jäsenvaltioiden erilaisten oikeusperinteiden vuoksi.

4.4.2

”Turvallisen tuotteen” määritelmä on asianmukainen, ja siinä otetaan huomioon eri näkökohdat, joiden avulla voidaan arvioida turvallisuus suhteessa niihin tekijöihin, jotka kuluttajan pitäisi tuntea, kuten tuotteen käyttöikä, luonne ja koostumus. Tuotteen määritelmää olisi kuitenkin täydennettävä termillä ”valmistettu”.

4.4.3

Myös ilmaukset ”tavanomaiset” ja ”kohtuudella ennakoitavat” voivat aiheuttaa hämmennystä, sillä kohtuullisuuden peruste voidaan tulkita siten, että määritelmään sisältyvät kaikki tuotteet, vaikka ne eivät olisi turvallisia, edellyttäen että niitä käytetään asianmukaisesti.

4.4.4

Olisi ehkä syytä korvata englanninkielisen version termi ”normal” termillä ”usual” tai mahdollisesti kytkeä tämä epämääräinen termi kuluttajaan, jolle tuote suunnataan. Tätä varten komitea suosittelee, että kyseinen termi korvataan termillä ”tuote, joka ei ole turvallinen”, koska käsite voitaisiin yhdistää tuotevastuudirektiivissä (8) olevaan käsitteeseen. Tätä direktiiviä koskevat jäsenvaltioiden oikeuskehykset olisi hyvä yhdenmukaistaa, vaikka tällä alalla tuotteen käsite on laajempi.

4.4.5

”Valtuutetun edustajan” määritelmästä on syytä huomauttaa, että viittaus toimeksiantoon saattaa aiheuttaa tulevaisuudessa konflikteja niissä maissa, joissa edellytetään etukäteen allekirjoitettua toimeksiantosopimusta, ja tästä syystä se olisi hyvä korvata termillä ”kirjallinen toimeksianto”, joka antaa valtioille mahdollisuuden valita sisäiseen lainsäädäntöönsä parhaiten soveltuvan sopimusmuodon ja jolla samalla vältetään mahdolliset sopimusoikeudelliset ongelmat tulevaisuudessa.

4.4.6

”Vakavan riskin” määritelmä olisi hyvä laajentaa koskemaan kaikenlaista ”altistumista riskille, uhalle tai vaaralle”, joka kuluttajien on helpompi ymmärtää, eli olisi yhdistettävä ”vakava riski” tarpeeseen toteuttaa välittömiä toimia ja hyväksyä toimenpiteitä heti, kun riskit tulevat tietoon.

5.8.1

Ehdotetulla asetuksella annetaan säännöt asiakirjoista, jotka valmistajien on laadittava, ja toimenpiteistä, joita valmistajien on toteutettava kuluttajien turvallisuuden ylläpitämiseksi. Komitea pitää näitä toimenpiteitä tärkeinä.

5.8.2

Nämä erityiset velvollisuudet tarkoittavat, että valmistajien on suoritettava markkinoilla saataville asetetuille tuotteille näytteisiin perustuvia testejä, tutkittava valitukset ja pidettävä niistä sekä vaatimustenvastaisista tuotteista ja tuotteiden palautuksista kirjaa sekä tiedotettava jakelijoille kaikesta tällaisesta valvonnasta.

5.8.3

Asetusehdotuksessa ei kuitenkaan määritellä konkreettisesti, miten tämä toteutetaan, eli jätetäänkö toteutettavien toimien (kuten erityisen rekisterin perustamisen) sääntely jäsenvaltioiden harkintavaltaan vai – mikä olisi parempi – olisiko nämä toimet yhdenmukaistettava, jotta säilytetään hälytysjärjestelmä, jonka avulla markkinoille voidaan tiedottaa riittävän ajoissa tehokkaiden toimien toteuttamiseksi ennen kuin vahinkoja syntyy.

5.9.1

Kuluttajille tiedottamista koskevan velvollisuuden tulee kattaa vain tuotteiden käyttöön ja luonteeseen liittyvät seikat, eikä sen pitäisi käsittää teknisiä asiakirjoja, joissa voi olla valmistajien liikesalaisuuksiin liittyviä tai muita luottamuksellisia tietoja, joiden on tosin oltava viranomaisten käytettävissä ja joita varten on vahvistettava selvät yhteiset säännöt, joita ehdotuksessa ei ole.

5.9.2

Koska tekstistä saa vaikutelman, että valmistaja on vastuussa vaarallisen tuotteen aiheuttamista vahingoista, olisi parempi säätää, että tekniset asiakirjat ovat voimassa kymmenen vuotta. Selvyyden vuoksi 8 artiklan 6 kohdassa ilmaus ”valmistajien on varmistettava” olisi korvattava ilmauksella ”valmistajat ovat vastuussa siitä”, joka vastaa paremmin heille asetettavaa velvollisuutta. Samaa olisi sovellettava tarvittavin muutoksin maahantuojiin ja niiden vastuuseen samoin kuin velvollisuuteen säilyttää tekniset asiakirjat kymmenen vuoden ajan, kuten muiden talouden toimijoiden on tehtävä.

5.9.3

Jotta kuluttajat voivat käyttää täysin esteettä oikeuttaan saada tietoja tietystä tuotteesta, olisi suositeltavaa, että 8 artiklan 7 kohdassa – jossa valmistaja velvoitetaan ilmoittamaan yksi yhteyspiste, jossa siihen saa yhteyden – todettaisiin, että tämä mahdollisuus ei saa muodostua rasitteeksi kuluttajalle, jotta vältetään vaikutelma siitä, että heitä rangaistaan tämän oikeuden käyttämisestä.