19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/144

1.1.1

Ihmiskunnalla on ensimmäistä kertaa historiansa aikana käytettävissään tietoa, resursseja ja tekniikoita, joiden avulla koko maailmasta voidaan poistaa köyhyys vuoteen 2030 mennessä. Se antaa valtavasti toivoa niille yli miljardille ihmiselle, jotka kärsivät edelleen äärimmäisestä köyhyydestä. Valtiot ovat puolestaan sitoutuneet ensimmäistä kertaa hoitamaan paremmin maapallomme luonnonvaroja, joiden tiedetään olevan rajallisia, suojelemaan niitä ja jakamaan ne tulevien sukupolvien kanssa vuoteen 2050 mennessä.

1.1.2

Syyskuussa vuonna 2013 YK:ssa alkavien neuvotteluiden tärkeimpänä tavoitteena on saada aikaan yleinen määritelmä kestävän kehityksen tavoitteista, jotta köyhyyden torjunta, kestävä tuotanto ja kulutus ja luonnonvarojen säilyttäminen voidaan sovittaa yhteen pitkällä aikavälillä. Tämän prosessin on oltava osallistava ja yhtenevä, jotta siihen voidaan liittää vuosituhannen kehitystavoitteiden vuodeksi 2015 suunniteltu tarkistus. Kansalaisyhteiskunnan toimijat, kansainväliset instituutiot ja jäsenvaltiot tekevät vastedes YK:ssa työtä näiden kansainvälisten neuvottelujen valmistelemista ja tukemista varten. ETSK on osallistunut Rio+20-konferenssista (1) alkaen tähän keskusteluun ja auttanut määrittämään kansalaisyhteiskunnan tehtävää näiden haasteiden edessä. Se seuraa toimintaa vuoteen 2015 asti muiden lausuntojen (2) ja aloitteiden avulla.

1.1.3

ETSK kannattaa komission pyrkimystä käynnistää unionitason keskustelu vuosituhannen kehitystavoitteita ja kestävän kehityksen tavoitteita koskevien prosessien yhdistämisen tarpeesta ja valtioiden vastuullistamisesta tiedonannollaan ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: köyhyyden poistaminen ja kestävän tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti”. Vaikka voidaan todeta, että vuosituhannen kehitystavoitteet ovat tuottaneet tulosta sosiaalisten tavoitteiden alalla, on kuitenkin vielä liian aikaista täsmentää ympäristötavoitteita ja samoin kuin määrittää kaikkien maapallon maiden hyväksyttävissä olevia taloudellisia tavoitteita. ETSK:n mielestä kannattaa mieluummin pyrkiä selvittämään, miten nämä kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta saadaan toimimaan yhdessä, jotta voidaan löytää oikeudenmukaiset, perustellut ja tehokkaat ratkaisut.

1.2.1

Kun YK:n yleiskokousta varten laaditaan EU:n yhteistä kantaa, ETSK katsoo, että Euroopan komission tiedonanto on tärkeä ohjenuora toimielimissä ja jäsenvaltioissa käytävän keskustelun lähtökohdaksi. ETSK on tyytyväinen ympäristöasioiden pääosaston ja DEVCOn (3) johdonmukaiseen yhteiseen työhön, joka kattaa myös Euroopan ulkosuhdehallinnon osuuden turvallisuusalalla tämän tiedonannon valmistelussa, vaikka tähän toimeen olisikin kannattanut mieluummin yhdistää kauppa- ja maatalouspolitiikka. ETSK on erityisen tyytyväinen Eurooppa-neuvoston yhteistyöhön ja kannustaa sitä laatimaan yhtenäisen asiakirjan ulkoasiainneuvoston päätelmistä touko–kesäkuussa 2013.

1.2.2

ETSK katsoo, että tämän yhtenäisen ja kattavan kehyksen, jonka tavoitteita on noudatettava kaikissa maissa, valinta edellyttää laajaa sisäistä yksimielisyyttä, jotta se voidaan esitellä muille kumppanimaille kansainvälisessä yhteisössä ja jotta voidaan taata erityisesti köyhimpien maiden ja noin sadan keskitulotason maan, muun muassa nousevan talouden maiden, yhdenvertainen kohtelu, sillä niillä on nyt ratkaiseva asema kansainvälisissä neuvotteluissa. Neuvottelujen monimutkaisuuden vuoksi ETSK katsoo, että EU:n kanta on virstanpylväs tässä diplomaattisessa prosessissa, johon ei voida enää soveltaa aiempaa erottelua kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välillä.

1.2.3

ETSK kehottaa EU:ta pyrkimään siihen, että se saa äänensä kuuluviin kansainvälisellä näyttämöllä vuosituhannen kehitystavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden lähentämiskehyksen pohjalta sekä jäsenvaltioiden yhteyksien kautta YK:ssa. Jokaisen maan on laadittava yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa osallistava kansallinen kehitysstrategia, jossa otetaan huomioon sen lähtötaso ja jossa pyritään myös saavuttamaan kestävän kehityksen yhteiset tavoitteet. ETSK:lle tämä valinta tarkoittaa maailmanlaajuiseen rekisteriin merkittyjen kansallisten sitoumusten arviointi- ja seurantamenettelyjä. Tähän liittyy BKT:tä täydentävien tilastollisten indikaattorien välttämätön parantaminen.

1.2.4

Euroopan unionilla on arvonsa, konsensuskäytäntönsä ja etuja, joiden avulla sen pitäisi pystyä – jos siihen on poliittista tahtoa – sitoutumaan päättäväisesti kestävään kehitykseen siirtymiseen ja saamaan siihen mukaan myös kansainväliset kumppaninsa. Euroopan unioni on edelleen vertailukohta, kuten tiedonannon erittäin tärkeän liitteen konkreettiset sitoumukset osoittavat, ympäristöpolitiikan, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, alueellista yhteenkuuluvuutta edistävien sisäisten siirtojen ja sosiaaliturvaan liittyvän tulonjakopolitiikan aloilla. Liite on lähtökohta Rio+20-konferenssin sitoumusten seurannassa EU:n tasolla ja kansainvälisesti.

1.2.5

Kestävän kehityksen tavoitteet katsotaan yleistavoitteiksi, joten ne on sisällytettävä EU:n politiikkaan sekä jäsenvaltioiden kansallisiin uudistusohjelmiin. ETSK suosittaa ottamaan tämän näkemyksen huomioon Eurooppa 2020 -strategian puoliväliarvioinnin valmistelussa Rio+20-sitoumusten seurannan mukaisesti. Talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ympäristönäkökohtien korostamisen odotetaan saavan uutta vauhtia (4). ETSK:n mielestä se edellyttää Eurooppa 2020 -strategian ja kestävän kehityksen strategian yhdistämistä ja Euroopan talous- ja rahaliittoon tiiviissä yhteydessä olevan sosiaalisen unionin (5) huomioon ottamista.

1.2.6

Kestävän kehityksen uusien tavoitteiden erityispiirteenä on, että niiden on tarkoitus olla yleismaailmallisia, kaikkiin maihin sovellettavia ja niissä on tarkoitus ottaa huomioon maapallon sietokyvyn rajat. Kun otetaan huomioon maan, makean veden, metsien ja monien muiden luonnonvarojen rajallisuus maailmassa, kestävän kehityksen tavoitteisiin tulee sisältyä näiden luonnonvarojen entistä tehokkaampi käyttö ja niiden oikeudenmukaisempi jakaminen. Kestävän kehityksen tavoitteissa on myös asetettava tasapuolisuuteen perustuvat päämäärät kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden saastumisen muotojen aiheuttaman taakan vähentämiseksi. Näissä tavoitteissa tulisi asettaa määrät ja aikataulut jo kauan sitten sovitulle yleistavoitteelle siirtyä kestävämpiin tuotanto- ja kulutustapoihin. Ellei tätä siirtymää kestävämpään maailmantalouteen saavuteta kaikkialla maailmassa, kehitysmaissa saattaa hyvinkin osoittautua mahdottomaksi saavuttaa vuosituhattavoitteiden kaltaisia kehitystavoitteita, sillä nykyisellään eräissä perinteisissä kehitystavoitteissa saavutettu edistys heikentyy usein kasvavien maailmanlaajuisten ongelmien, kuten luonnonvarojen ehtymisen, ilmastonmuutoksen ja muiden saastumisen muotojen takia.

1.2.7

Kehittyneet ja nousevan talouden maat ovat vastuussa suurimmasta osasta ylikulutuksen, luonnonvarojen tuhlaamisen ja ehtymisen sekä saastumisen kasvavaa ongelmaa. Kestävämpiin kulutus- ja tuotantotapoihin liittyvillä kestävän kehityksen tavoitteilla onkin erityinen merkitys niille, ja niiden tulisi asettaa vaativat ja haastavat parannustavoitteet seuraaviksi 15 vuodeksi. Euroopan unioni on ollut aina aktiivinen alalla, ja sen tulisi olla eturintamassa määriteltäessä asianmukaisia kestävän kehityksen tavoitteita kehittyneelle maailmalle.

1.3.1

ETSK huomauttaa, että kaikkien mainittujen lausuntojen kovaa ydintä ovat suositukset kansalaisyhteiskunnan roolista hyvässä hallintotavassa, tuesta uuteen talousmalliin siirtymiseksi, köyhimpien ja heikoimmassa asemassa olevien suojelusta, työntekijöiden tukemisesta rakennemuutoksissa sekä ilmaston lämpenemisen ja maapallon resurssien rajallisuuden huomioon ottamisesta. ETSK katsoo lisäksi, että riippumaton ja voimakas kansalaisyhteiskunta ja sen itsenäisyyden takaava oikeusjärjestelmä muodostavat yhdessä demokratisoitumisen ja oikeusvaltion perustan ja edistävät investointien ja kestävän kasvun edellyttämää vakautta (6).

1.3.2

ETSK kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita ottamaan kansalaisyhteiskunnan mukaan koko laadinta-, täytäntöönpano- ja seurantaprosessiin. Tämä koskee erityisesti kestävän kehityksen tavoitteita, joiden osalla tällainen ei ole vielä riittävää. Vuonna 2013 ja 2014 käytävien kansallisten keskusteluiden, talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvostoissa ja/tai kestävän kehityksen neuvostoissa käytävien keskusteluiden, joihin osallistuvat kaikki kansalaisyhteiskunnan osat, sekä eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan ja kumppanimaiden kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävien keskusteluiden pitäisi edistää asiaa. Nämä toimet liittyvät yhteistyön ja kestävän kehityksen eurooppalaisen teemavuoden 2015 valmisteluun. Tavoitteena on luoda yhteinen visio tulevasta maailmasta ja tehdä EU:n ulkoisesta toiminnasta jälleen mielekästä kansalaisille (7). Komitea kehottaa komissiota mobilisoimaan riittävästi resursseja tämän kehitysyhteistyön eurooppalaisen teemavuoden toteuttamiseen, huolehtimaan kansalaisyhteiskunnan aktiivisesta osallistumisesta, tukemaan ensisijaisesti jo olemassa olevia ja teemavuoden järjestämiseen osallistuvien kumppaneiden toteuttamia aloitteita sekä edistämään perusluonteista keskustelua käsillä olevassa lausunnossa tarkasteltavista aiheista.

1.3.3

Kansalaisyhteiskuntien tehtävänä on viedä eteenpäin toisenlaista talousmallia esittelemällä sitä kansallisille poliittisille päätöksentekijöille ja kansainvälisille diplomaateille. Tavoitteena on erottaa taloudellisen toiminnan taso inhimillisen kehityksen ja ympäristövaikutuksen tasosta. ETSK suosittaa, että erityisesti teemavuoden 2015 aikana jaetaan osaamista ja koulutusta kumppanimaiden ja -alueiden muiden kansalaisyhteiskuntien kanssa. ETSK:lla on alalla myönteistä kokemusta.

1.3.4

ETSK kehottaa kansalaisjärjestöjä osallistumaan kansainvälisiin, kansallisiin ja aihekohtaisiin kuulemisiin ja hyödyntämään niiden tuloksia. Tämä pätee erityisesti UNDP:n ja UNEP:n juuri käynnistämään kestävän kehityksen kuulemismenettelyyn, johon voi tutustua sivustossa www.worldwewant2015.org/sustainability

1.3.5

ETSK suosittaa, että vuoden 2015 jälkeisessä ohjelmassa hyödynnetään aiempaa järjestelmällisemmin vaikutustenarviointeja ja seurantaa, jota toteutetaan muun muassa kansalaisjärjestöjen myötävaikutuksella (esimerkiksi ihmisoikeuksien, ekosysteemien ja työolojen alalla). Yksi olennaisista välineistä vuosituhannen kehitystavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa on myös työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun käyttöönotto, joka osoittaa, että työntekijöiden ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

1.3.6

Kansalaisyhteiskunnan rooli suunnittelussa, seurannassa ja arvioinnissa on merkittävä. Eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan on hankittava tarpeelliset tiedot, jotta se voi toimia kaikissa EU:n sisäisten politiikanalojen johdonmukaisuuden valvontamekanismeissa kehityksen hyväksi, mikä on Lissabonin sopimukseen kirjattu periaate. ETSK suosittaa, että kansalaisyhteiskunta otetaan mukaan BKT:tä täydentävien indikaattorien valintaan, korruption torjuntaan, rauhanprosessia koskeviin neuvotteluihin ja kansallisten strategisten suunnitelmien laadintaan ja kehottaa hyödyntämään niistä käytännössä saatavia sosiaalisia innovaatioita.

1.3.7

ETSK kehottaa luomaan kestävyysajattelun mukaisen tuotannon ja kulutuksen edistämiselle EU:ssa omistetun monen osapuolen kuulemisfoorumin  (8), jotta voidaan vahvistaa EU:n johtoasemaa uudenlaisen talousmallin luomisessa. Jokaisella alalla on välttämätöntä määritellä välivaiheet sovitulle siirtymiselle ja niihin liittyen tukitoimenpiteet kyseisille aloille, yrityksille, alueille ja työntekijöille.

1.3.8

ETSK suosittelee tämän tulevan ohjelman täytäntöönpanoa varten toimijoiden välisten kumppanuuksien vahvistamiseen perustuvaa lähestymistapaa esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon alalla. Toimijoiden välisiin tavoitteita koskeviin vapaaehtoisiin sopimuksiin/kumppanuuksiin perustuvia yhteistyömalleja, joita pannaan täytäntöön kaikilla alueellisilla tasoilla, voitaisiin edistää. Esimerkkinä voidaan mainita yksityisten, julkisten tai järjestöihin kuuluvien toimijoiden yhdessä tekemät aloitteet niiden sitoutuessa saavuttamaan yhteisesti tietyt tavoitteet alueilla tai kaupungeissa. Nämä innovatiiviset lähestymistavat näyttävät olevan välttämättömiä köyhyyden moniulotteisen näkökulman huomioon ottamiseksi. Tällaiset sopimukset soveltuisivat myös Etelä–Etelä-yhteistyöhön, johon annetaan taloudellista tukea Pohjoisesta.

1.4.1

Vuoden 2015 jälkeinen ohjelma tarkoittaa paradigman muutosta, joka menee kansainvälistä apua ja yhteistyötä pidemmälle. Se on katsottava prosessiksi, joka sitouttaa kaikki maat siirtymään osallistavaan ja vihreään talousmalliin ja tekemään näin suunnanmuutoksen kohti vähähiilistä taloutta. ETSK on samaa mieltä tiedonannon analyysista, jonka mukaan ”on olennaisen tärkeää, että tie osallistavaan vihreään talouteen käy kestävien kulutus- ja tuotantotapojen ja resurssitehokkuuden, erityisesti vähäpäästöisten energiajärjestelmien, kautta”.

1.4.2

Rahoituspolitiikan ja talous- ja maahanmuuttopolitiikan välinen johdonmukaisuus. Taloudellisten tekijöiden lisäksi on välttämätöntä panna johdonmukaisuusperiaatteen mukaisesti täytäntöön muita politiikkoja, jotka vaikuttavat merkittävästi suunnan muuttamiseen kohti kestävää kehitystä. Esimerkkeinä voidaan mainita hiilidioksidiverot ja kaikki kannustintoimenpiteet, joilla lievennetään ilmastonmuutosta, köyhistä maista peräisin olevan tilapäisen maahanmuuton tai kiertomuuton tukeminen, kehitysmaille myytävien aseiden tiukka valvonta ja rahoitussääntely rahanpesun vähentämiseksi ja veronkierron lopettamiseksi.

1.4.3

Kestävän kehityksen tavoitteiden määrittelyssä on otettava huomioon yksittäisten ja yleisten kehityskysymysten välinen jännite ja maapallon ympäristötasapainon säilyttämistä koskevat kysymykset. ETSK:n mielestä tämän jännitteen laukaisu ja tasapainon löytäminen kestävän kehityksen kolmen ulottuvuuden välille edellyttää, että globaalilla julkisella politiikalla suojellaan maapallon yhteisiä hyödykkeitä, joita itsenäisistä valtioista muodostuva kansainvälinen yhteisö hoitaa. Se on tulevan ohjelman suuri haaste.

1.4.4

Tämä vuoden 2015 jälkeisen ajan tärkeimmäksi haasteeksi määritetty maapallon yhteisiä hyödykkeitä koskeva kysymys edellyttää aiempaa suurempaa johdonmukaisuutta kansainvälisten instituutioiden ja globaalin politiikan välillä. Euroopan unionin on otettava siinä paikkansa. ETSK on eräissä lausunnoissaan hahmotellut vastauksia maapallon yhteisten hyödykkeiden huomioon ottamiseksi liittyen muun muassa elintarviketurvaan (9), sosiaalisen suojelun perustaan, kaupan ja investointien monenväliseen sääntelyyn sekä ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen.

1.4.5

ETSK pitää valitettavana tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille” vähäisiä viittauksia tähän aiheeseen ja katsoo, että seuraavassa taloudellisia varoja koskevassa tiedonannossa, joka on tarkoitus antaa vuoden 2013 puolivälissä, on käsiteltävä tätä kysymystä, jotta voidaan varmistaa asiamukaiset rahoituslähteet. Julkinen kehitysapu on edelleen osoitettava köyhyyden torjuntaan. Aluksi yksitoista jäsenvaltiota käsittävää Euroopan unionin finanssitransaktioveroa koskevassa kuulemismenettelyssä tulee päähuomio omistaa kommenteille, joissa paneudutaan globaaleihin kysymyksiin.

1.4.6

Kestävän kehityksen tavoitteiden määritelmää koskevan kansainvälisen sopimuksen odottamista ei saa missään tapauksessa käyttää tekosyynä kehitysmaiden rahoitustukisitoumusten viivyttämiseen tai vähentämiseen. ETSK on hyvin huolestunut siitä, että kehitysyhteistyöpolitiikan täytäntöönpano voi keskeytyä, jos sopimusta ei saada valmiiksi vuonna 2015. Tämän riskin lieventämiseksi se suosittaa ehdottomasti varaamaan tarkistettuja vuosituhannen kehitystavoitteita varten riittävän rahoituksen määräaikaan mennessä (10). ETSK kehottaa unionia ja jäsenvaltioita pitämään kiinni sitoumuksistaan tänä taloudellisesti vaikeana aikanakin ja tekemään kaiken voitavansa, jotta uuden vaiheen alkaessa saavutetaan keskimäärin 0,7 prosentin tavoite.

1.4.7

Vuosituhannen kehitystavoitteet edellyttävät ajantasaistamista ja uusiin 2000-luvun haasteisiin sopeutumista ja aiempien kokemusten huomioon ottamista. ETSK:n mielestä on lisättävä vähintään kolme uutta aihetta: energian saanti kaikille  (11), oikeus ruokaan ja veteen sekä sosiaalinen perusturva  (12). Lisäksi vuoden 2006 tarkistuksen jälkeen mukaan otettu ihmisarvoinen työ on vahvistettava uudelleen painopistealaksi, ja maatalouden kehittäminen on otettava ehdottomasti uudelleen koko köyhyyden torjunnan ytimeen.

Myös kahden kyseessä olevan ohjelman yhdistäminen voidaan perustaa tähän tarkistukseen, joka on vasta ensimmäinen vaihe tulevassa yleisessä ohjelmassa. On tunnustettava nykyiset jännitteet ja epävarmuus ”ihanteellisen” ohjelman ja ”mahdollisuuksien” todellisuuden välillä.

1.4.8

ETSK ehdottaa, että tässä vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistuksessa kehitetään erityinen kehitystä koskeva lähestymistapa epävakaille tai konflikteista kärsiville valtioille ja otetaan institutionaalinen uudistus näiden maiden ensisijaisten tavoitteiden ytimeen, jotta voidaan pyrkiä jo etukäteen paikalliseen turvallisuuteen ja oikeuteen keskittyvän hallintotapaan.

2.1

Vuosituhatjulistuksen pysyvyys. Tämä julistus on säilyttänyt kaiken poliittisen ja symbolisen arvonsa sopimuksena, joka sinetöi sitoumuksen myös vuoden 2015 jälkeen kaikkien maiden, rikkaiden ja köyhien, välillä. Sen on pysyttävä tulevan ohjelman perustana, sillä se kuvaa suuria haasteita ja perusarvoja, joiden on oltava 2000-luvun kansainvälisten suhteiden taustalla: rauha, turvallisuus ja aseistariisunta, yhteisen ympäristön suojelu, ihmisoikeudet, demokratia ja hyvä hallintotapa, heikossa asemassa olevien ryhmien suojelu ja Afrikan erityisongelmiin vastaaminen sekä oikeus kehitykseen ja tarve luoda kehitykselle suotuisa ympäristö. Tällä julistuksella on jo luotu selkeä yhteys kestävän kehityksen ulottuvuuksien välille vuoden 1992 Rion julistuksen mukaisesti.

2.2

Vaikka vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen on ollut vaihtelevaa, ne ovat auttaneet yksinkertaisuutensa ja yleistajuisuutensa ansiosta valistamaan kehittyneiden maiden kansalaisia ja saaneet heidät liikkeelle. Vielä on kuitenkin osoitettava, että julkisen mielipiteen tuki johtaa todella avun lisäämiseen, korruption tehokkaaseen torjuntaan, avun suuntaamiseen uudelleen eniten jälkeen jääneille maille tai sen mukauttamiseen sodassa oleville maille tai sisäisten konfliktien heikentämille maille.

2.3

Alueet, epätasa-arvo ja köyhyys. Köyhyysindeksiä tarkasteltaessa ETSK suhtautuu varauksellisesti siihen, että alle 1,25 dollarin päivittäisiä tuloja pidetään rajana arvioitaessa äärimmäisen köyhyyden vähenemistä ja kansallisia keskiarvoja. Nämä välineet eivät kerro yhteiskuntien syvästä sisäisestä epätasa-arvosta eivätkä alueellisista eroista, mikä vahingoittaa erityisesti maaseudun väestöä, jonka pitäisi pystyä elämään edelleen maaseudulla ja ottamaan maaseudun kehityksen ansiosta vastaan osa tulevien vuosikymmenten väestönkasvusta. Toisaalta huonosti hoidettu kaupungistuminen kärjistää ja lisää kaupunkialueiden köyhyyttä, mikä edellyttää laatupainotteisempia analyyseja.

2.4

Sukupuolten tasa-arvo pysyy kaiken muutoksen olennaisena edellytyksenä (13) naisten aseman parantamistarpeen vuoksi, mutta myös siksi, että se on kaikkien muiden epätasa-arvoisuuksien ytimessä ja pahentaa niiden seurauksia. Vastaukset syrjimättömyyteen ja naisten oikeuksiin ovat olennaisia yhteiskuntiemme muuttamiselle. Naisten panos rauhaan, kehitykseen, taloudelliseen toimintaan ja turvallisuuteen on tulevan ohjelman tärkeimpiä valtteja. Kaikkien, sekä miesten että naisten, on tunnustettava nämä arvot.

2.5

Määrälliset tulokset ja metodologiset välineet. Ajan tasalle saatetun etenemissuunnitelman tulee johtaa asiaankuuluviin tavoitteisiin ja edistystä mittaaviin indikaattoreihin. Säännöllisesti julkaistavat vuosituhannen kehitystavoitteiden seurantaraportit ovat tuoneet esille tärkeitä saavutuksia ja puutteita. Arviointien laatu on määräävä tekijä tässä tavoitteiden hallintomenetelmässä. Tulevassa ohjelmassa on parannettava ja yhdenmukaistettava kansallisia tilastovälineitä erityisesti sukupuoleen liittyvien tietojen ja vammaisia henkilöitä koskevien tietojen osalta. Siksi on parannettava väestörekisteriä ja laadittava laadullisia tutkimuksia muun muassa opetusalalla.

2.6

Enemmän kuin BKT. Vuoden 2015 jälkeisessä ohjelmassa hyvinvointia kuvaavissa kestävän kehityksen indikaattoreissa (14) on yhdistettävä taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät indikaattorit rajattuun taulukkoon yhden yhdistelmäindikaattorin sijasta. Muihin indikaattoreiden liittäminen BKT:hen on mahdollista kansainvälisesti. Sitä sovelletaan jo vähiten kehittyneiden maiden määritelmässä, joka kattaa inhimillisen kehityksen viivästymistä ja taloudellisesti heikkoa asemaa koskevat kriteerit sekä inhimillisen kehityksen indikaattorin ja hiljattain myös UNDP:n kehittämän epätasa-arvon indikaattorin.

Talouspolitiikan, hyvinvoinnin ja sosiaalisen edistyksen välisen kuilun umpeen kuromiseksi on turvauduttava BKT:tä täydentäviin indikaattoreihin. Tarvitaan uutta lähestymistapaa, jossa eritellään edistyksen osatekijät ja pyritään sisällyttämään kansalliseen tilinpitoon sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä ulottuvuus, käyttämään yhdistelmäindikaattoreita ja luomaan avainindikaattoreita. Puuttuvana lenkkinä on kuitenkin sellaisten tehokkuutta ja vastuullisuutta mittaavien välineiden kehittäminen, joita tarvitaan yhdistämään poliittiset ja talousarvioon liittyvät valinnat indikaattorien suoritustasoon. Hyvinvoinnin ja edistyksen mittaaminen ei ole yksinomaan tekninen ongelma. Itse ”hyvinvoinnin” käsite paljastaa yhteisöjen painopistealat ja yhteiskunnan perusarvot. Yksi tapa tällä edetä indikaattoreiden valinnassa on ottaa kansalaiset ja kansalaisjärjestöt mukaan yliopistojen työhön indikaattorien määrittämiseksi ja niiden käytön arvioimiseksi.

2.7

Julkisen vallan, keskushallinnon ja paikallisviranomaisten on taattava sosiaalisen perusturvan tehokas tarjoaminen, jotta elämän suuriin riskeihin voidaan vastata erityisesti terveyden ja vammaisuuden, eläkkeen ja työttömyyden aloilla. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot (ammattiliitot, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, rahastot, keskinäiset yhtiöt, osuuskunnat, pk-yritykset, perhe- tai kuluttajayhdistykset) voivat tehdä viranomaisten kanssa sopimuksia saadakseen keskeisen aseman palvelujen suunnittelussa, seurannassa ja toimittamisessa ja saadakseen julkista tukea, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa.

3.1

Demokratisoituminen ja ihmisoikeudet, perusta siirtymiselle osallistaviin yhteiskuntiin ja kestäviin talouksiin. Pysyvä tuki demokratisoitumispyrkimyksille on edelleen paras tapa saada aikaan avoimia yhteiskuntia, jotka ottavat kansalaisensa huomioon. Tämän vuosisadan avoimissa yhteiskunnissa ei saada mitään merkittävää muutosta aikaan ilman asianomaisten toimijoiden osallistumista, omistajuutta, sitoutumista ja yhteisvastuuta. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia edistävän rahoitusvälineen ja kansalaisyhteiskuntien asemaa kehityksessä koskevan tiedonannon puitteissa ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että riippumattoman kansalaisyhteiskunnan kehittymistä pidetään entistä tärkeämpänä (15), sillä sen avulla voidaan sekä torjua korruptiota sen lähteestä riippumatta, taata vastuuvelvollisuus suhteessa kansalaisiin, saada taloudelliset toimijat mukaan vaikutustenarviointeihin kaupallisten sopimusten seurannassa sekä vahvistaa naisten oikeuksien puolustajien toimintavalmiutta ja tukea ympäristönsuojelijoita.

3.2

Kumppanimaiden avoimuus ja vastuullisuus tulevan ohjelman perustana. Vuosituhannen kehitystavoitteet ja niistä johtuva avun tuloksellisuutta koskeva ohjelma (Pariisin, Accran ja Busanin periaatteet) ovat edistäneet vastuullisuuden vahvistamista kumppanimaissa ja epävakaiden valtioiden erityistilanteiden huomioon ottamista. Kehitysyhteistyön suurten virheiden korjaamiseksi edunsaajamaiden pitää kuitenkin pystyä toimimaan tulevassa ohjelmassa tasavertaisesti avunantajamaiden kanssa. Erityisesti on otettava huomioon sisäisiä konflikteja tai sotaa koskevat tilanteet ja luonnonkatastrofeihin liittyvä haavoittuvuus, kun laaditaan näille maille erityisiä ratkaisuja ensisijaisilla ennakkotavoitteilla, joilla elvytetään instituutioita ja taataan turvallisuus, poliisitoimi ja oikeudenhoito.

3.3

Yhteiskuntien välinen yhteistyö ja lukuisten kansainvälisten toimijoiden ja verkostojen välisen vaihdon hyödyntäminen. Monen toimijan lähestymistapa kannustaa kehityskumppaneita sekä Pohjoisessa että Etelässä ylittämään hallitustenvälisten sitoumusten perinteisen diplomaattisen kehyksen. Osallistavampi näkemys kansalaisyhteiskunnasta perustuu sopimuksiin tai kumppanuuteen, joka virallistetaan eri toimijoiden välisellä sopimuksella tavoitteista ja keinoista. Tämä tapahtuu ottamalla paremmin huomioon kaupunkien ja paikallisyhteisöjen aloitteet (vihreiden kaupunkien verkot, siirtymävaiheessa olevien kaupunkien liike) sekä kansalaisjärjestöjen aloitteet (valtioista riippumaton diplomatia, esimerkiksi Rion huippukokous) sekä kaikenlaiset yritykset (liikemaailma, esimerkiksi vastuullisten yritysten verkosto ja yhteisötalous), kansainväliset keskusammattijärjestöt (avaintoimijoita ihmisarvoisen työn tavoitteessa) ja yliopistot ja tutkimuskeskukset tavoitteiden laadinnassa mutta myös niiden täytäntöönpanossa. ETSK suosittaa, että tulevassa ohjelmassa tunnustetaan yksityisten, julkisten ja yhdistyksiä edustavien kumppaneiden välillä tehtyjen sopimusten arvo ja hyödynnetään niitä laiminlyömättä itse kansalaisilta tulevia monia kansainvälistä solidaarisuutta koskevia aloitteita. Tämän toimijoiden moninaisuuden yhdenvertainen huomioon ottaminen on ehdoton edellytys aiempaa tehokkaammalle ja osallistavammalle hallinnolle, jossa otetaan huomioon köyhimpien ääni.

3.4

ETSK kannattaa siksi monien muiden tarkkailijoiden ohella ensisijaisia parannuksia hyvän hallintotavan ja demokraattisten instituutioiden alalla, jotta kumppanimaiden vastuuta niiden omasta kansallisesta kehitysstrategiasta voidaan vahvistaa. Vuosituhannen kehitystavoitteiden avulla tietyt kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnat ovat pystyneet vahvistamaan asemaansa toimijoina tai haastamaan hallituksiaan investointeja ja julkisia menoja koskevista päätöksistä. Tulevassa, aiempaa osallistavammassa ohjelmassa niiden osallistumista näiden köyhyyden vähentämistä koskevien strategisten asiakirjojen laadintaan on vahvistettava, jotta löydettäisiin innovatiivisia ratkaisuja ihmisarvoiseen työhön ja sosiaaliturvaan. Samalla saadaan asiantuntemusta ja kehitetään suunnittelua, joilla edistetään valtioiden parempaa hallintoa. ETSK kannattaa sitä, että apu suunnataan osittain kaupalle, jotta voidaan vahvistaa työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen valmiuksia kaupallisella alalla, jotta ne voivat edistää kaupan ja elintarviketurvan sisällyttämistä kansallisiin kehitysstrategioihin.

4.1

Globaali hallinto ja julkiset ympäristö-, sosiaaliset ja taloudelliset hyödykkeet. Koska hyödykkeet ja palvelut, kuten ilma, vesi, valtameret, ekosysteemit, ihmisarvoinen työ, sosiaaliturva, elintarviketurva, kauppasäännöt, koskevat koko maapalloa, niitä kutsutaan tiedonannossa ”elämän peruspilareiksi”, ja ne esitellään liitteessä. Nämä maapallon yhteiset hyödykkeet (16) on sisällytettävä vuoden 2015 jälkeiseen ohjelmaan kestävän kehityksen kolmea ulottuvuutta koskevan globaalin julkisen politiikan avulla. Niitä on käsiteltävä yleisessä ja yhtenäisessä kehyksessä, mutta ennen kaikkea niitä on tuettava kansainvälisillä sopimussitoumuksilla, rahoituksella ja kansallisilla toimilla, joissa niissäkin otetaan huomioon monia yhteisiä ja yksilöllisiä toimia paikallisemmin.

4.2

Suunnan muuttamiseen vuoteen 2050 mennessä tarkoitetun globaalin rahoituksen moninaisuus. YK arvioi, että köyhyyden ja ympäristöhaasteiden käsittelemiseen kestävyysperiaatteiden mukaisesti tarvittaisiin joka vuosi 800 miljardia euroa eli 1,5 prosenttia globaalista BKT:stä. Virallinen kehitysapu kattaa vain 10–15 prosenttia tästä kansainvälisen rahoituksen tarpeesta. Muut kotimaiset ja kansainväliset varat ovat siis välttämättömiä. Tulevan rahoituslähteitä koskevan tiedonannon yhteydessä on käsiteltävä vakavasti kysymystä kansainvälisistä verovaroista, joiden avulla voitaisiin saada avoimuuden periaatetta noudattaen ja ennakoitavasti rahoitusta, jota tarvitaan köyhyyden vähentämiseksi, ympäristön suojelemiseksi ja maapallon yhteisten varojen hoitamiseksi. Innovatiivinen rahoitus ja finanssitransaktiovero ovat edellytyksiä kyseiselle politiikalle, ja ne pitäisi osoittaa ensisijaisesti näihin maailmanlaajuisiin haasteisiin. Lisäksi kotimaisten verovarojen käyttöönotto sekä siirtolaisten lähettämien rahojen suuntaaminen tuottavaan toimintaan ovat edelleen välttämätön ehto edistymiselle kohti paikallisesti määritettyjä tavoitteita.

4.3

Enemmän työpaikkoja vihreässä ja osallistavassa taloudessa. Nykyinen talouden hidastuminen uhkaa vakavasti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista vuonna 2015, koska sillä on suuri vaikutus työpaikkoihin ja yrityksiin. Kriisi voi kuitenkin olla myös mahdollisuus edistää toimintaa vihreän talouden puolesta ja saada aikaan suunnanmuutoksen kohti kestävää kehitystä. Tässä mielessä ILO:n globaali työllisyyssopimus on uusi väline, jonka tarkoituksena on edistää paljon työpaikkoja tarjoavaa kehitystä ja lisätä työn ja taitojen kysyntää luomalla maailmanlaajuinen sosiaalinen perusturva ja ottamalla mukaan epävirallinen sektori ihmisarvoista työtä koskevalla kansallisella suunnitelmalla.

4.4

Kansainväliset rahoituslaitokset ovat näiden vuosituhattoimien yhteydessä lyöneet laimin erityisesti globaalia maataloutta. Siksi on tasapainotettava pikaisesti uudelleen työpaikkoja luovat investoinnit perheviljelmien ja luomuviljelyn hyväksi.

4.5

Yritysten rooli siirtymisessä kohti vuotuista kestävyysraportointia. YK:ssa yksityistä sektoria edustaa globaali sopimus, joka tehtiin vuonna 2000, jotta yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta voisi tulla väline vuosituhannen kehitystavoitteiden käyttöön. Se kokoaa tällä hetkellä yhteen 130 maan 8 700 yritystä, jotka ovat allekirjoittaneet työntekijöiden oikeuksia, ihmisoikeuksia, ympäristöä ja korruption torjuntaa koskevan sitoumuksen. Vapaaehtoisilla sitoumuksilla, kuten kehitystavoitteiden siirtämisellä yritystasolle, voi olla merkittävä tehtävä alihankintaketjuissa. ETSK katsoo, että ekologista suunnittelua, ekologista tuotantoa, ekologista kohtuutta ja reilua kauppaa sekä luonnonvarojen säästämistä koskevat aloitteet ovat innovatiivisia ratkaisuja, joiden avulla voidaan saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet (17). ETSK tukee siis Rio+20-julistukseen sisältyvän suosituksen täytäntöönpanoa, sillä siinä pyritään yleistämään kestävyystavoitteista raportointia siten, että yritykset antaisivat vuosikertomuksen ohella vuosittain myös kertomuksen kestävyysajattelun toteuttamisesta (Corporate Sustainability Report).

5.1

Huolimatta kriisin alussa ilmenneistä kiusauksista palata protektionismiin kansainvälinen yhteisö on valtaosin välttänyt rajoittavat kaupalliset käytännöt. Ajautuminen umpikujaan kehitystä koskevissa monenvälisissä neuvotteluissa on kuitenkin saanut aikaan suurta huolta eturistiriidoista kehitysmaiden kanssa. Nousevan talouden maat hyötyvät suuresti kaupan kasvusta, vaikka niiden sisäinen eriarvoisuus lisääntyy lukuun ottamatta joitakin maita, kuten Brasiliaa, tulonjakoa tasoittavien toimien ja köyhyyden torjumisen ansiosta.

5.2

Sitä vastoin kaupan avautuminen ei ole saanut aikaan odotettuja tuloksia monessakaan kehitysmaassa, joissa on maataloustuotteita ja raaka-aineita mutta ei monipuolistamista, jalostusta ja infrastruktuureja. ETSK pitää valitettavana AKT-maiden kanssa tehtävien talouskumppanuussopimusten tekemisen pysähtymistä. ETSK korostaa, että vähiten kehittyneille maille myönnetty etuuskohteluun perustuva asema  (18) antaa erittäin vaatimattomia tuloksia kuten myös kauppaa tukeva apu, jonka merkitys monenvälisen yhteistyön muotona kasvaa koko ajan. ETSK kehottaa ottamaan käyttöön kauppaa tukevan avun, josta on jo sovittu WTO:ssa, ja edistämään yleistä kaupan avaamista ilman tulleja ja kiintiöitä vähiten kehittyneille maille nousevan talouden markkinoilla.

5.3

ETSK kehottaa EU:ta sisällyttämään oikeutta ruokaan  (19) koskevat periaatteet rakenteelliseksi osaksi kaupallisia käytäntöjään ja käynnistämään asiaankuuluvan yhteistyötoiminnan WTO:ssa ja muiden suurien kauppakumppanien kanssa, jotta näistä periaatteista tulisi erottamaton osa monen- ja kahdenvälistä kauppapolitiikkaa. Lisäksi ETSK tukee mahdolliseen Dohan sopimukseen kuulumattomien ympäristöhyödykkeiden vapauttamista ja vihreiden teknologioiden siirtojen helpottamista kahdenvälisissä kauppasopimuksissa (20).

5.4

Kestävässä kehityksessä tulee keskittyä taloudellisten toimijoiden lisäksi ehdottomasti myös infrastruktuureihin. Infrastruktuurien ja tiedonvaihtoverkkojen toteuttamisella  (21) onkin vipuvaikutusta sekä ulkomaisten investointien houkuttelemisessa että pk-yritysten kehityksen tukemisessa, raaka-aineiden jalostuksen edistämisessä ja sähköisen kaupan kehittämisessä.