EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52011IP0271

Guantánamo: välitön päätös kuolemantuomiosta Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2011 Guantánamosta: tuleva kuolemanrangaistusta koskeva päätös

EUVL C 380E, 11.12.2012, p. 132–135 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

11.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 380/132


Torstai 9. kesäkuuta 2011
Guantánamo: välitön päätös kuolemantuomiosta

P7_TA(2011)0271

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. kesäkuuta 2011 Guantánamosta: tuleva kuolemanrangaistusta koskeva päätös

2012/C 380 E/18

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevat sekä mielivaltaiset pidätykset, tahdonvastaiset katoamiset ja kidutuksen kieltävät kansainväliset, eurooppalaiset ja kansalliset sopimukset, kuten 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja 10. joulukuuta 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen ja sen asiaa koskevat pöytäkirjat,

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149, jossa kehotetaan keskeyttämään kuolemanrangaistuksen käyttäminen, sekä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 18. joulukuuta 2008 antaman päätöslauselman 63/168, jossa kehotetaan panemaan täytäntöön yleiskokouksen päätöslauselma 62/149,

ottaa huomioon aikaisemmat kuolemanrangaistusta koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä (1) ja 10. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta, erityisesti Troy Davisin tapauksesta (2), sekä päätöslauselmansa Guantánamosta, erityisesti 13. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman Guantánamon vankien tilanteesta (3) ja 10. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman Guantánamon vankien oikeudesta puolueettomaan oikeudenkäyntiin (4) sekä päätöslauselmansa Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen, erityisesti sen väliaikaisen valiokunnan 14. helmikuuta 2007 antaman päätöslauselman (5),

ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Guantánamon pidätyskeskuksen vankien palauttamisesta ja uudelleensijoittamisesta (6),

ottaa huomioon parlamentin puhemiehen kansallisille parlamenteille lähettämän kirjeen 14. helmikuuta 2007 annetun päätöslauselman seurannasta jäsenvaltioissa,

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen 28. huhtikuuta 1983 liitetyn pöytäkirjan nro 6 kuolemanrangaistuksen poistamisesta,

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen 15. joulukuuta 1989 liitetyn toisen valinnaisen pöytäkirjan kuolemanrangaistuksen poistamisesta,

ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen hallitus aikoo tulevassa sotilasoikeudenkäynnissä vaatia kuolemanrangaistusta saudiarabialaiselle Abd al-Rahim Hussein Muhammed al Nashirille, jota pidetään tällä hetkellä vankina Yhdysvaltojen pidätyskeskuksessa Guantánomo Bayssä; ottaa huomioon, että se tarvitsee tähän luvan "Convening Authority" -nimellä tunnetulta viranhaltijalta (sotilaskomissioiden toimivaltaisen viranomaisen edustajalta), ja päätös saataneen joidenkin viikkojen kuluessa,

B.

ottaa huomioon, että Yhdysvallat on pitänyt al-Rahim al-Nashiria vangittuna lähes yhdeksän vuotta, ja että vaikka hänet mainittiin Yhdysvaltojen liitovaltion oikeudelle vain joitakin kuukausia hänen pidätyksensä jälkeen toimitetussa syytteessä, häntä ei saatettu heti oikeusviranomaisen eteen eikä oikeudenkäyntiä aloitettu viipymättä, vaikka kansainvälisessä oikeudessa näin edellytetään, ja että häntä pidettiin sen sijaan salaisesti vangittuna siihen asti, kunnes hänet siirrettiin Guantánamoon vuonna 2006,

C.

ottaa huomioon, että häntä pidettiin CIA:n vankina lähes neljä vuotta ja että tänä aikana häntä pidettiin eristettynä yksinäissellissä salaisissa paikoissa ja häntä väitetään kidutetun käyttämällä muun muassa vesikidutusta,

D.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen puolustusministeriö ilmoitti 20. huhtikuuta 2011, että Abd al-Rahim al-Nashiri oli 2009 annetun Yhdysvaltojen sotilaskomissiolain mukaisesti asetettu syytteeseen muun muassa "sotaoikeuden vastaisesta murhasta" ja "terrorismista" ja että häntä syytettiin siitä, että hänellä oli ollut merkittävä rooli Jemenissä 12. lokakuuta 2000 USS Cole -sota-alukselle tehdyissä hyökkäyksissä, joissa kuoli 17 ja haavoittui 40 Yhdysvaltojen merisotilasta, sekä Adenin lahdella 6. lokakuuta 2002 ranskalaiselle öljytankkerille MV Limburgille tehdyssä hyökkäyksessä, jossa yksi miehistön jäsen kuoli,

E.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabian kansalaisen Abd al-Rahim al-Nashirin tapaus tulee olemaan ensimmäinen sotilaskomission edessä käytävä oikeudenkäynti sen jälkeen, kun presidentti Obama määräsi, että näitä oikeudenkäyntejä jatketaan; ottaa huomioon, että sotilaskomissio ei ole vielä vahvistanut päivämäärää Abd al-Rahim al-Nashirin oikeudenkäynnille ja että syyttäjä on suositellut kuolemanrangaistuksen käyttämistä yhtenä mahdollisena vaihtoehtona oikeudenkäynnissä, vaikka sotilaskomissioiden toimivaltaisen viranomaisen edustajan, joka on Yhdysvaltojen puolustusministeriön nimittämä viranhaltija, on hyväksyttävä tämä etukäteen,

F.

ottaa huomioon, että nykyinen sotilaskomissioiden toimivaltaisen viranomaisen edustaja on ilmoittanut olevansa valmis vastaanottamaan kuolemanrangaistuskysymystä koskevia kirjallisia ehdotuksia 30. kesäkuuta 2011 asti ja tekevänsä päätöksensä tämän jälkeen,

G.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on vahvasti sitoutunut pyrkimään siihen, että kolmannet maat keskeyttävät kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon ja että kuolemanrangaistus mahdollisesti myöhemmin lakkautetaan kaikkialla; toteaa, että Euroopan unioni pyrkii saamaan tämän periaatteen hyväksytyksi koko maailmassa,

H.

ottaa huomioon, että kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä tunnustetaan se, että jotkut maat säilyttävät kuolemanrangaistuksen, mutta siinä kielletään sellaiseen oikeudenkäyntiin perustuvan kuolemantuomion täytäntöönpano, joka ei täytä oikeudenmukaisuutta koskevia korkeimpia vaatimuksia,

I.

ottaa huomioon, että se on jo ilmaissut kritiikkinsä ja kehottanut Yhdysvaltoja tarkistamaan sotilaskomissiojärjestelmää, koska se ei täytä kansainvälisiä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia vaatimuksia,

J.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua käsittelevä YK:n erityisedustaja kehotti vuonna 2007 lakkauttamaan sotilaskomissiot ja että laittomia, summittaisia ja mielivaltaisia teloituksia käsittelevä YK:n erityisedustaja vaati vuonna 2009 Yhdysvaltoja lopettamaan sellaisten tapausten käsittelyn sotilaskomissioiden edessä, joissa vaaditaan kuolemanrangaistusta,

K.

ottaa huomioon, että Abd al-Rahim al-Nashiri on väittänyt, että häntä pidettiin vuosina 2002 ja 2003 useita kuukausia CIA:n salaisessa vankilassa Puolassa ja että häntä kidutettiin tänä aikana; ottaa huomioon, että Abd al-Rahim al-Nashiri vetosi 10. toukokuuta 2011 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ihmisoikeusjärjestöjen tuella,

L.

ottaa huomioon, että huolimatta todisteista siitä, että terrorismin torjunnassa on syyllistytty erittäin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja kansainvälisessä oikeudessa rikoksiksi katsottaviin tekoihin, kuten kidutukseen, pahoinpitelyihin, pidätettyjen eristämiseen ja tahdonvastaisiin katoamisiin, harvoja tapauksia on saatettu oikeuden eteen Yhdysvalloissa tai EU:ssa,

1.

panee merkille läheisen transatlanttisen suhteen, joka perustuu yhteisiin perusarvoihin sekä yleismaailmallisten ja ehdottomien perusihmisoikeuksien, kuten oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeuden olla joutumatta mielivaltaisen pidätyksen kohteeksi, kunnioittamiseen; pitää myönteisenä monissa kansainvälisissä ihmisoikeuskysymyksissä tehtävää tiivistä transatlanttista yhteistyötä;

2.

toistaa tuntevansa suuttumusta ja tyrmistystä kaikkien suuriin ihmisjoukkoihin kohdistuvien terrorihyökkäysten takia ja ilmaisee solidaarisuutensa tällaisten hyökkäysten uhreille sekä myötätuntonsa tuskaa ja kärsimystä kokeneille uhrien perheille, ystäville ja sukulaisille; toistaa kuitenkin, että terrorismia ei saa torjua vakiintuneiden yhteisten perusarvojen, kuten ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion periaatteiden, kustannuksella;

3.

toistaa vastustaneensa jo pitkään kidutuksen ja pahoinpitelyn käyttöä sekä kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja olosuhteissa ja painottaa jälleen, että kuolemanrangaistuksen poistaminen vahvistaa osaltaan ihmisarvoa ja ihmisoikeuksien asteittaista kehittämistä;

4.

kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia olemaan panematta täytäntöön kuolemanrangaistusta Abd al-Rahim al-Nashirin tapauksessa ja kehottaa korkeaa edustajaa Catherine Ashtonia, neuvoston puheenjohtajaa, komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan asian esiin kiireellisenä Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa käytävissä neuvotteluissa ja esittämään voimakkaita vastalauseita Yhdysvalloille varmistaakseen, että Abd al-Rahim al-Nashiria ei teloiteta;

5.

kehottaa toistamiseen Yhdysvaltojen viranomaisia tarkistamaan sotilaskomissiojärjestelmää oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien takaamiseksi, sulkemaan Guantánamon, kieltämään kidutuksen ja pahoinpitelyn, pidätettyjen eristämisen, pidättämisen määräämättömäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä ja tahdonvastaisten katoamisten käytön kaikissa olosuhteissa ja muistuttaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta olla tekemättä yhteistyötä tällaisissa kansainvälisen, eurooppalaisen ja kansallisen lainsäädännön vastaisissa toimissa tai peittämään niitä;

6.

pitää valitettavana Yhdysvaltojen presidentin 7. maaliskuuta 2011 tekemää päätöstä pidätystä koskevan toimeenpanomääräyksen allekirjoittamisesta ja sotilastuomioistuimia koskevan kiellon kumoamisesta; on vakuuttunut siitä, että tavanomaiset siviilioikeudenkäytön mukaiset rikosoikeudenkäynnit ovat paras tapa ratkaista Guantánamon vankien asema; vaatii, että al-Nashiri ja kaikki Yhdysvaltojen vankeudessa pitämät vangit olisi asetettava syytteeseen välittömästi ja heidän tapauksensa olisi käsiteltävä oikeudessa oikeusvaltion kansainvälisten periaatteiden mukaisesti tai heidät olisi vapautettava; korostaa tässä yhteydessä, että samoja oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä koskevia vaatimuksia olisi sovellettava kaikkiin syrjimättä;

7.

kehottaa EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisia sekä Yhdysvaltojen viranomaisia varmistamaan, että ihmisoikeusloukkaukset ja -rikokset tutkitaan ja selvitetään perusteellisesti, oikeudenmukaisesti, tehokkaasti, riippumattomasti ja puolueettomasti kansainvälisen, eurooppalaisen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että syylliset saatetaan oikeuden eteen, myös kun on kyse CIA:n poikkeuksellisten luovutusten ja salaisten vankiloiden ohjelmasta;

8.

pitää myönteisenä, että jotkut jäsenvaltiot ovat lupautuneet ottamaan vastaan Guantánamon vankeja, ja kehottaa useampia jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Yhdysvaltojen hallituksen kanssa tässä asiassa;

9.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sotilaskomissioiden toimivaltaisen viranomaisen edustajalle, Yhdysvaltojen ulkoministerille, Yhdysvaltojen presidentille, Yhdysvaltojen kongressille ja senaatille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle ja YK:n jäsenvaltioiden hallituksille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0351.

(2)  EUVL C 294 E, 3.12.2009, s. 80.

(3)  EUVL C 300 E, 9.12.2006, s. 136.

(4)  EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 640.

(5)  EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 309.

(6)  EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 91.


Top