3.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 132/75

1.1

Koska ensimmäiset Life+-hankkeet saatiin täytäntöönpanovaikeuksien vuoksi käynnistettyä vasta tammikuussa 2009, Life+-ohjelmasta (2007–2013) esitetty väliraportti ei tarjoa riittävää tietopohjaa, jotta meneillään olevasta hankekaudesta voitaisiin jo antaa pätevä arvio.

1.2

ETSK on kuitenkin jatkuvasti korostanut, miten suuri merkitys vajaat 20 vuotta sitten käynnistetyllä Life-ohjelmalla on EU:n ympäristöpolitiikan kehittämisessä ja muotoilussa. Komitea pitää välttämättömänä ja järkevänä, että ohjelmaa jatketaan ja kehitetään myös seuraavalla rahoituskaudella (2013–2020).

1.3

Life-ohjelman on oltava mahdollisimman joustava väline, jonka avulla komissio voi vaikuttaa toiminnan muotoiluun. Ohjelman osuus EU:n talousarviomäärärahoista on noin 0,2 prosenttia, ja sen avulla voidaan viitoittaa ja edistää merkittävästi erilaisia ratkaisumalleja. Sillä ei kuitenkaan voida kompensoida EU:n muista politiikanaloista johtuvaa epäsuotuisaa kehitystä eikä rahoittaa kaikkia ympäristöön liittyviä EU:n strategioita.

1.4

Tulevien Life-hankkeiden ratkaisevana valintaperusteena olisi pidettävä sitä, mikä on EU:n ympäristöpolitiikan täytäntöönpano-ongelmien vuoksi välttämätöntä. Pelkästään määrärahojen maakohtaisen jaon suhteellisuuteen keskittyvällä ajattelutavalla ei pitäisi vastedes olla minkäänlaista sijaa tässä yhteydessä.

1.5

Aktiivisen kansalaisyhteiskunnan vaatimusten vuoksi ympäristöpolitiikka on Euroopassa pidemmälle kehittynyttä kuin muualla maailmassa. Komissio korostaa oikeutetusti luonnon- ja ympäristönsuojelujärjestöjen roolia asiassa, ja myös ETSK antaa sille arvoa. Olisi kuitenkin kannustettava myös muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita osallistumaan Life-hankkeisiin vastaisuudessa nykyistä enemmän. Life+-ohjelman rahoitusjärjestelmien on oltava sellaisia, etteivät hyvät hankkeet kaadu jäykkiin yhteisrahoitusehtoihin.

2.1

EU:n ympäristöalan rahoitusväline Life on tähän saakka ollut kiistatta erittäin tärkeä ohjelma, joka on antanut ratkaisevia virikkeitä unionin ympäristöpolitiikan soveltamiseen tai kehittämiseen ja muotoiluun. Se luotiin toukokuussa 1992 asetuksella (ETY) N:o 1973/92 ympäristöalan rahoitusvälineen perustamisesta (Life).

2.2

Rahoitusvälineen ensimmäinen vaihe (Life I) kesti vuodesta 1992 vuoteen 1995, ja sen talousarvio oli 400 miljoonaa euroa (100 miljoonaa vuotta kohti). Ensimmäisen vaiheen hyvien tulosten vuoksi käynnistettiin asetuksella (EY) N:o 1404/96 välineen toinen vaihe (Life II), joka kesti vuodesta 1996 vuoteen 1999 ja jonka määrärahat olivat yhteensä 450 miljoonan euroa (112,5 miljoonaa euroa vuotta kohti). Life III -asetus (EY) N:o 1655/2000 oli alun perin voimassa vuodesta 2000 vuoteen 2004 (ja rahoitus oli 128 miljoonaa euroa vuotta kohti). Voimassaoloaikaa pidennettiin sittemmin asetuksella (EY) N:o 1682/2004 aina nykyistä edellisen rahoituskauden (eli vuoden 2006) loppuun saakka.

2.3

Asetuksella (EY) 614/2007 käynnistettiin uusi, rahoituskauden 2007–2013 kattava vaihe, eli Life+, johon on osoitettu noin 2,17 miljardin euron määrärahat (mikä tarkoittaa noin 340 miljoonaa euroa vuotta kohti).

2.4

Life+-välineellä muutettiin perinpohjaisesti ympäristöalalle myönnettävän tuen rakennetta. Osa aiemmin budjettikohdasta 07 rahoitetuista tukiohjelmista (Forest Focus -ohjelma, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden tukiohjelma, Urban-ohjelma, uusien poliittisten aloitteiden kehittäminen sekä osia ympäristöpolitiikan täytäntöönpano-ohjelmasta, luonnon Life-tuesta ja ympäristön Life-tuesta) liitettiin yhteen, ja lisäksi päätettiin, ettei Life-välineestä enää myönnetä tukea perinteisille ja konkreettisille ympäristöä koskeville investointihankkeille. Näihin tarkoituksiin hyödynnetään vastaisuudessa EU:n talousarvion otsaketta 1 a (ympäristöhankkeet) tai 1 b sekä osia otsakkeesta 2 (luonnonsuojeluhankkeiden osalta). Lisäksi kansainvälisen toiminnan tukeminen, joka kuului aiemmin otsakkeeseen 4 (meriympäristötoimet), siirrettiin otsakkeen 3 alaisuuteen.

2.5

Life+-ohjelmassa keskitytään edistämään ympäristöpolitiikkaa tukevia toimia (joilla on selkeä eurooppalainen ulottuvuus). Esimerkkeinä mainittakoon parhaiden toimintatapojen vaihto, paikallis- ja alueviranomaisten valmiuksien kehittäminen sekä Euroopan tasolla toimivien valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden tukeminen.

2.6

Komission mukaan investointihankkeita ei tällä rahoituskaudella enää tueta Life-välineestä vaan (uusista) otsakkeista 1a, 1b, 2 ja 4.

2.7

Koska Life+-asetus tuli voimaan kesäkuussa 2007, hanke-ehdotuspyyntöjen julkaiseminen voitiin aloittaa vasta lokakuussa 2007, ja siksi uuden Life+-vaiheen ensimmäiset hankkeet saatiin käynnistettyä vasta tammikuussa 2009. Näin ollen komission esittämässä ja tässä lausunnossa käsiteltävässä väliarvioinnissa voidaan tarkastella vain melko harvoja hankkeita, jotka ovat vasta juuri ja juuri kunnolla käynnistyneet. Komissio onkin oikeassa todetessaan, että ”tuloksia koskevaa tietoa on käytettävissä rajallisesti”.

3.1

Väliarvioinnissa todetaan useaan otteeseen, miten tärkeä Life+-ohjelma on. Sitä luonnehditaan ”tehokkaaksi välineeksi”, josta ”saadaan lisäarvoa”, ja lisäksi todetaan, että ”tuensaajat sekä jäsenvaltiot katsovat, että ohjelmaa tulisi jatkaa, koska se on edelleen keskeinen EU:n ympäristöpolitiikan täytäntöönpanolle”.

3.2

ETSK epäilee, voidaanko käsiteltävänä olevan väliraportin pohjalta tehdä tällaisia johtopäätöksiä, sillä raportti perustuu vasta tammikuussa 2009 käynnistettyjen hankkeiden arviointiin. Vaikka komitea ei tunnetusti ole koskaan antanut aihetta epäillä, etteikö se pitäisi Life-ohjelmaa todella tärkeänä, se katsoo, ettei väliarvioinnin hataran tietopohjan perusteella voida vielä tehdä todellisia päätelmiä uudesta Life+-vaiheesta.

3.3

Koska pohdinnat mahdollisesta uudesta, vuoden 2013 jälkeisestä ohjelmakaudesta alkavat kuitenkin jo nyt, komitea käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tarkastelee muutamia perusluonteisia kysymyksiä ja tekee ehdotuksia.

3.4

ETSK toteaa aluksi, että sen mielestä Life+-ohjelman uudesta vaiheesta ei vielä tällä hetkellä voi antaa todellista väliarviota.

3.5

Komission ehdottamasta ja sittemmin hyväksytystä Life+-asetuksesta antamassaan lausunnossa (1) ETSK esitti muutamia varoituksia, jotka näyttävät nyt osoittautuneen aiheellisiksi.

3.6

Edellä mainitussa lausunnossa komitea toteaa, että kyseiseen ajankohtaan mennessä toteutettuja Life-ohjelmia voidaan ilman muuta pitää erittäin onnistuneina komission politiikan ohjausvälineinä. Vaatimattomin varoin saavutettu huomattava menestys perustuu siihen, että komissio pystyi asettamaan ehtoja ja sekä hankkeiden mahdolliset toteuttajat että jäsenvaltiot joutuivat ”kilpailemaan” Life-tuesta. Life-ohjelman aiemmissa vaiheissa jäsenvaltioiden (tai paremminkin hankkeiden yksityisten ja julkisten toteuttajien jäsenvaltioissa) oli ideoitava ja kehitettävä ohjelmaan soveltuvia innovatiivisia hankkeita. Hankkeet hyväksyttiin säädetyn valintamenettelyn mukaisen kriittisen tarkastelun jälkeen. Hylkääminen johtui hankkeiden heikosta laadusta tai riittämättömistä määrärahoista. Määrärahoja myönnettäessä noudatettiin siis eurooppalaista avoimuutta ja komissiolla oli selvä ohjaileva rooli.

3.7

ETSK on edelleen sitä mieltä, että tukeakseen tietyillä aloilla tunnetusti hyvin hitaasti etenevää ympäristöpolitiikkaansa, komissiolla on oltava käytössään väline, jota vain se itse voi muokata – keskittymättä pelkästään suhteellisuuteen, kun on kyse esimerkiksi määrärahojen alueellisesta jaosta.

3.8

Komissio toteaa väliarviossaan, että ohjelman uuden vaiheen myötä käyttöön otettu määrärahojen ohjeellinen maakohtainen jako on kyllä parantanut ”hankkeiden maantieteellistä jakautumista” mutta arviointi antaa viitteitä siitä, että maakohtainen jako ”voi johtaa huonolaatuisten hankkeiden valintaan”.

3.9

Juuri tätä ETSK on pelännyt. Se pyytääkin komissiota ja neuvostoa pohtimaan Life-ohjelmaan sovellettavaa lähestymistapaa perusteellisesti vielä kerran. Kyse ei saisi olla siitä, että EU:n varoja siirretään jäsenvaltioihin ja niillä toteutetaan siellä ympäristöhankkeita, joilla on eurooppalaisia ulottuvuuksia. Ohjelmaa olisi ehdottomasti sovellettava siellä, missä EU:n ympäristöpolitiikkaa on komission yksiköiden mielestä tarpeellisinta edistää.

3.10

EU:n säännöt määrittävät nykyään voimakkaasti Euroopassa harjoitettavaa ympäristöpolitiikkaa, mikä on perusteltavissa pelkästään sisämarkkinoiden toimivuuteen liittyvillä syillä. Se, että lainsäädäntöä eurooppalaistetaan mutta asianomaista politiikan muotoiluvälinettä kansallistetaan tietyssä määrin, ei kuitenkaan käy.

3.11

ETSK:n mielestä Life-ohjelmasta tuetuilla hankkeilla ja prosesseilla olisi edistettävä nykyistäkin määrätietoisemmin EU:n sopimien strategioiden toteuttamista. (Tämä koskee erityisesti EU:n kestävän kehityksen strategiaa, jonka ympärillä on ollut hyvin hiljaista, biologista monimuotoisuutta koskevaa strategiaa, ilmastonsuojelustrategiaa sekä Eurooppa 2020 -strategian ekologisia elementtejä.) Hankkeiden mallikelpoisuudelle olisi annettava erityistä painoarvoa, mikä tarkoittaa sitä, ettei joka ikisen hankkeen välttämättä tarvitse olla luonteeltaan innovatiivinen, kuten esimerkiksi biologisen monimuotoisuuden osa-alueeseen kuuluvilta toimilta nykyään vaaditaan. Yleensä ongelmana ei ole innovaation puute vaan yksinkertaisesti se, että jo olemassa olevien ratkaisumallien levittäminen ja täytäntöönpano on puutteellista.

3.12

Komissiolla on tulevaisuudessa oltava runsaasti sekä sisällöllistä että taloudellista joustovaraa hankkeita valitessaan. Taloudellinen joustavuus koskee muun muassa yhteisrahoitusosuuksia. ETSK:n pitää myös 100-prosenttisia EU:n rahoitusosuuksia täysin mahdollisina.

3.13

Komissio on oikeassa todetessaan, että esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan panokset ympäristöpolitiikan kehittämiseksi ovat elintärkeitä. Eurooppalaista ympäristöpolitiikkaa on usein pidettävä muualla harjoitettavaa politiikkaa edistyksellisempänä juuri siksi, että yhteiskunnallisessa keskustelussa vaaditaan ympäristön- ja luonnonsuojelun tehostamista. Tämän keskustelun edistäminen on EU:n etujen mukaista, eikä se saa epäonnistua pelkästään säädettyjen yhteisrahoitusosuuksien vuoksi.

3.14

ETSK kannattaa sitä, että Life+-ohjelmaa toteutetaan rakentavassa yhteistyössä kaikkien valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa sekä jäsenvaltiotasolla (elinkeinoelämän etujärjestöt, ammattiliitot jne.) että EU:n tasolla. Näiden organisaatioiden jäsenet toimivat usein aloilla, joilla EU haluaa varmistaa ympäristönsuojelun parantamisen ja EU:n ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon. Asiaa koskevan valistustyön ja toiminnan ei siis pitäisi olla pelkästään ympäristöjärjestöjen vaan myös yritysten tehtävä.

3.15

ETSK toteaakin ponnekkaasti, että tavanomaisten luonnon- ja ympäristönsuojelujärjestöjen lisäksi esimerkiksi elinkeinoelämän etujärjestöjä ja ammattiliittoja olisi kannustettava osallistumaan aktiivisesti Life-hankkeisiin.

3.16

ETSK yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan tarvitaan ”enemmän priorisointia ja fokusointia” ja olisi määriteltävä vuosittaiset painopistealueet. Tässä yhteydessä olisi painotettava monialaisia lähestymistapoja, eikä kolmansien maiden kanssa toteutettavia rajatylittäviä hankkeita tulisi rajata kategorisesti rahoitusvälineen ulkopuolelle.

3.17

Vaikka komitea arvostaa Life-ohjelmaa, se kuitenkin myös varoittaa ohjelman mahdollisuuksien yliarvioinnista. Ohjelmaan osoitetuin noin 340 miljoonan euron vuotuisin määrärahoin voidaan tukea monia hankkeita, joilla voidaan antaa arvokasta osviittaa myönteisistä ympäristöpoliittisista lähestymistavoista. Näillä varoilla, joiden osuus EU:n talousarviosta on noin 0,2 prosenttia, ei kuitenkaan voida ratkaista esimerkiksi niitä ongelmia, jotka johtuvat unionin muiden politiikanalojen vääränlaisesta suuntauksesta.

3.18

ETSK suhtautuukin tietyin varauksin väliraportissa biologista monimuotoisuutta koskevan osa-alueen osalta esitettyyn väitteeseen, että Life-ohjelmasta ”voi tulla merkittävä väline, jolla rahoitetaan erityisesti biologista monimuotoisuutta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa”. Life-ohjelman avulla osoitetaan, ja on tarkoitus ja velvollisuus osoittaa, miten biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja luonnonvarojen taloudellinen hyödyntäminen voitaisiin konkreettisesti sovittaa yhteen. Tämän varsinaiseen toteuttamiseen käytetään kuitenkin muita rahoitusvälineitä.

3.19

Komissio itsekin toteaa tiedonannossaan (2), että ”yhteisellä maatalouspolitiikalla (YMP) on politiikan välineistä merkittävimmät vaikutukset maaseudun biodiversiteettiin” ja ”Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (erityisesti sen toimintalinja 2) on edelleen Natura 2000 -verkoston ja luonnon monimuotoisuuden tärkein rahoittaja EU:ssa”. Tärkein väline tähän tarkoitukseen ei siis ole Life-ohjelma.

3.20

Luonnonsuojelualueiden, myös Natura 2000 -verkoston, vaatiman rahoituksen kokonaistarpeesta on nykyään katettu vain 20 prosenttia, mutta ongelmaa ei pystytä ratkaisemaan Life-ohjelmalla vaan ottamalla luonnon- ja ympäristönsuojelu huomioon muilla politiikanaloilla, kuten on ollut paljon puhetta. Näin ollen Life-ohjelman todellinen tehtävä ja rooli olisi määriteltävä vielä kerran selkeästi.