31.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 161/78

A.

toteaa, että EU kannattaa vakaasti kansainvälistä rikostuomioistuinta sekä edistää Rooman perussäännön yleismaailmallisuutta ja puolustaa sen muodostamaa kokonaisuutta, jotta voidaan suojella ja parantaa kansainvälisten oikeudellisten menettelyjen riippumattomuutta, legitiimiyttä ja tehokkuutta,

B.

toteaa, että Rooman perussäännön mahdollisimman laaja ratifiointi ja täytäntöönpano ovat olleet myös EU:n tavoitteena laajentumisneuvotteluissa ja uusien jäsenvaltioiden EU:hun liittymistä edeltävässä vaiheessa, ja toteaa, että Rooman perussäännön ratifioinnin ja täytäntöönpanon olisi oltava EU:n merkittävä tavoite myös sen suhteissa muiden kumppaneiden, erityisesti Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän ja Israelin, kanssa,

C.

ottaa huomioon, että EU pyrkii järjestelmällisesti siihen, että neuvotteluvaltuutuksissa ja kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa olisi kansainvälistä rikostuomioistuinta koskeva lauseke,

D.

katsoo, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden kunnioittaminen, edistäminen ja suojelu ovat osa unionin eettistä ja oikeudellista säännöstöä ja yksi Euroopan yhtenäisyyden ja eheyden kulmakivistä (12),

E.

huomauttaa, että EU:n merkitys maailmanlaajuisena toimijana on viime vuosikymmeninä kasvanut,

F.

ottaa huomioon, että EU:n erityisedustajat tukevat EU:n politiikkoja ja etuja epävakailla alueilla ja epävakaissa maissa ja toimivat aktiivisesti rauhan, vakauden ja oikeusvaltion periaatteiden vakiinnuttamiseksi,

G.

ottaa huomioon, että EU allekirjoitti huhtikuussa 2006 ensimmäisenä alueellisena organisaationa yhteistyö- ja avunantosopimuksen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa (13),

H.

toteaa, että EU on runsaan kymmenen vuoden aikana myöntänyt demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä yli 40 miljoonaa euroa hankkeisiin, joiden tarkoituksena on tukea kansainvälistä rikostuomioistuinta ja kansainvälistä rikosoikeutta,

I.

ottaa huomioon, että AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on aktiivisesti pyrkinyt varmistamaan, että kansainvälinen rikosoikeus sisällytetään tarkistettuun AKT–EU-kumppanuussopimukseen (Cotonoun sopimukseen), ja että se on antanut useita päätöslauselmia, joissa vaaditaan rankaisemattomuuden torjunnan ottamista mukaan kansainväliseen kehitysyhteistyöhön ja asiaa koskevaan poliittiseen vuoropuheluun,

J.

toteaa, että tarkistuskonferenssi on sopimusvaltioille ja muille valtioille, kansalaisyhteiskunnalle ja muille sidosryhmille tärkeä tilaisuus painokkaasti vahvistaa sitoutumisensa oikeudenmukaisuuteen ja tilivelvollisuuteen,

K.

toteaa, että sopimusvaltiot ovat päättäneet hyödyntää tarkistuskonferenssin tarjoamaa tilaisuutta mennä Rooman perussääntöön ehdotettuja muutoksia pidemmälle ja tarkastella kansainvälistä rikostuomioistuinta yli kymmenen vuotta sen perustamisen jälkeen sekä arvioida laajemmin kansainvälisen rikosoikeuden tilaa keskittyen neljään pääaiheeseen eli täydentävyyteen, yhteistyöhön, siihen, miten Rooman perussäännön mukainen järjestelmä on vaikuttanut uhreihin ja asianomaisiin yhteisöihin, sekä rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen,

L.

huomauttaa, että kansainvälisessä rikostuomioistuimessa on 111 sopimusvaltiota, mutta tietyt alueet, kuten Lähi-itä, Pohjois-Afrikka ja Aasia, ovat edelleen aliedustettuina,

M.

ottaa huomioon, että valtioiden, kansainvälisten järjestöjen ja kansainvälisen rikostuomioistuimen yhteistyö on välttämätöntä, jotta kansainvälinen rikosoikeusjärjestelmä olisi tehokas ja onnistunut erityisesti lainvalvonnan kannalta,

N.

ottaa huomioon, että kansainvälistä rikosoikeustuomioistuinta pyydettiin 19. huhtikuuta 2010 ensimmäisen kerran sen perustamisen jälkeen tutkimaan, onko valtio laiminlyönyt yhteistyövelvoitteensa,

O.

toteaa, että Rooman perussäännön taustalla olevan täydentävyyden periaatteen mukaan valtion on itse tutkittava ja tarvittaessa asetettava syytteeseen henkilöitä, joiden epäilleen syyllistyneen kansainvälisessä oikeudessa määriteltyyn rikokseen,

P.

ottaa huomioon, että useimmissa konfliktitilanteissa, joissa oikeudenmukaisuutta ei ole sisällytetty osaksi rauhanpalauttamista, on palattu väkivallan tielle,

1.

toistaa määrätietoisesti tukevansa kansainvälistä rikostuomioistuinta ja sen tavoitteita; korostaa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ratifioivat Rooman perussäännön unionin demokraattisten periaatteiden ja arvojen olennaisena tekijänä, ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita noudattamaan täysin perussääntöä EU:n säännöstön osana;

2.

pitää tärkeänä, että tarkistuskonferenssin järjestäjäksi on valittu afrikkalainen maa, Uganda, ja tukee tuomioistuimen pyyntöä avata Addis Abebaan Afrikan unionin yhteystoimisto sekä tunnustaa samalla Rooman perussäännön mukaisen järjestelmän yleismaailmallisen ulottuvuuden;

3.

korostaa Rooman perussäännön yleismaailmallisuuden periaatteen merkitystä ja kehottaa komission puheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa aktiivisesti edistämään liittymistä perussääntöön ja sen ratifiointia;

4.

toistaa kantansa, jonka mukaan mikään immuniteettisopimus ei saisi mahdollistaa sotarikoksista, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista tai joukkotuhontarikoksista syytettyjen henkilöiden rankaisemattomuutta; pitää myönteisenä Yhdysvaltain viranomaisten ilmoitusta, jonka mukaan uusia immuniteettisopimuksia ei tehdä, ja kehottaa Yhdysvaltoja ja sen kumppaneita luopumaan olemassa olevista immuniteettisopimuksista;

5.

kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan tarkistuskonferenssiin mahdollisimman korkealla tasolla, myös valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla, ja julkisesti vahvistamaan sitoutumisensa kansainväliseen rikostuomioistuimeen;

6.

kannustaa jäsenvaltioita kannanotoilla vahvistamaan sitoutumisensa kansainväliseen rikostuomioistuimeen ja mainitsemaan käytännön toimia, joihin ne aikovat ryhtyä sen tukemiseksi, esimerkiksi siten, että ne lupaavat panna täytäntöön Rooman perussäännön, ratifioida ja panna täytäntöön tuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen, tehdä yhteistyötä valmiuksiltaan heikompien valtioiden kanssa tuomioistuimen kansainvälisen hyväksynnän edistämiseksi ja osaltaan lujittaa täydentävyyteen ja yhteistyöhön perustuvaa järjestelmää etenkin uhreihin ja asianomaisiin yhteisöihin kohdistuvien vaikutusten osalta sekä muilla Rooman perussäännön aloilla;

7.

tukee määrätietoisesti hyökkäysrikoksen sisällyttämistä Rooman perussäännön 5 artiklan 1 kohdassa tuomioistuimen aineelliseen toimivaltaan ja toteaa, että Rooman perussäännön sopimusvaltioiden kokouksen erityistyöryhmän mukaan perussäännössä hyökkäysrikoksella tarkoitetaan sellaisen hyökkäyksen suunnittelua, valmistelua, alullepanoa tai toteuttamista valtion poliittiseen tai sotilaalliseen toimintaan tosiasiallisesti määräysvaltaa käyttävän tai sitä ohjaavan henkilön toimesta, joka luonteeltaan, törkeydeltään ja laajuudeltaan selvästi rikkoo YK:n peruskirjaa;

8.

toteaa painokkaasti, että hyökkäysrikoksen määritelmää koskevissa päätöksissä on kunnioitettava tuomioistuimen riippumattomuutta; suosittelee, että valtiot hyväksyisivät ehdotuksen, jossa ei edellytetä päätöstä hyökkäyksen olemassaolosta, ennen kuin kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä voi aloittaa tutkinnan, ja toteaa, että jos tarkistuskonferenssissa päätetään edellyttää tällaista päätöstä, sen olisi vaadittava, että päätös tehdään asiaankuuluvassa kamarissa Rooman perussäännön mukaisen oikeudenkäyntimenettelyn aikana;

9.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan mielekkään panoksen arviointiin siten, että ne osallistuvat aktiivisesti virallisiin paneelikeskusteluihin sekä kansalaisyhteiskunnan (ja muiden sidosryhmien) virallisen konferenssin liepeillä järjestämiin tapahtumiin;

10.

kehottaa myös jäsenvaltioita hyödyntämään tarkistuskonferenssin tarjoamaa tilaisuutta vahvistaa sitoutumisensa tuomioistuimeen tarkistuksen kohteena olevia neljää aihetta koskevilla kannanotoilla sekä kunnioittamaan sitoumuksiaan;

11.

tukee kansainvälistä rikostuomioistuinta tarkistuskonferenssin aikana Rooman perussäännön kaikkien täytäntöönpanovaiheiden ja vaikutusten arvioinnissa sekä korostaa uhrien ja asianomaisten yhteisöjen asemaa;

12.

on huolissaan Rooman perussäännön mukaisen järjestelmän vaikutuksista tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvien rikosten uhreihin sekä niiden kohteena oleviin henkilöihin ja yhteisöihin; katsoo, että on olennaista varmistaa, että uhrit ja asianomaiset yhteisöt saavat tietoa tuomioistuimesta ja ymmärtävät sen työn, ja että uhrien oikeuksien ja etujen olisi oltava Rooman perussäännön sopimusvaltioille ensisijainen asia, sillä kansainvälinen rikostuomioistuin on oikeuslaitos, joka täydentää valtioiden ensisijaista tehtävää suojella uhreja yksitellen ja ryhminä sekä taata heille oikeussuojakeinot ja tosiasiallinen hyvitys; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi

13.

kehottaa uudelleen jäsenvaltioita varmistamaan täysimääräisen yhteistyön sopimusvaltioiden, perussäännön allekirjoittaneiden valtioiden ja tuomioistuimen välillä Rooman perussäännön 86 artiklan mukaisesti, jotta voidaan seuraavin keinoin noudattaa perussäännön johdanto-osassa vahvistettua tavoitetta, että ”vakavimmista rikoksista, jotka koskettavat koko kansainvälistä yhteisöä, tulee rangaista”:

14.

pitää myönteisenä Rooman perussäännön 124 artiklan (”siirtymämääräys”) tarkistamista ja käsittelyä, sillä valtio voi sen nojalla olla hyväksymättä tuomioistuimen toimivaltaa sen kansalaisten sotarikosten suhteen seitsemän vuoden ajan ratifioinnista, ja vaatii määräyksen pikaista poistamista perussäännöstä, jotta lakia sovelletaan yhtä lailla kaikkiin perussäännön sopimusvaltioiden alueella tehdyistä tai niiden kansalaisten tekemistä väitetyistä sotarikoksista epäiltyihin;

15.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle, että tuomioistuimen toimivaltaan kuuluviin sotarikoksiin sisällytettäisiin tiettyjen aseiden käyttö muissa kuin kansainvälisissä aseellisissa selkkauksissa, kuten Belgia ehdotti sopimusvaltioiden kokouksen kahdeksannessa istunnossa tekemissään tarkistuksissa Rooman perussäännön 8 artiklaan, jotta myrkyn tai myrkkyaseiden, tukehduttavien, myrkyllisten tai muiden kaasujen ja kaikkien vastaavien nesteiden, tarvikkeiden tai laitteiden sekä ihmisen ruumiissa helposti laajentuvien tai litistyvien luotien käyttämisestä tulisi rangaistavaa myös muissa kuin kansainvälisissä aseellisissa selkkauksissa;

16.

korostaa tuomioistuimen täydentävyyden periaatetta, joka on kattavan kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän (Rooman perussäännön mukaisen järjestelmän) perusta ja jonka nojalla kansainvälisen rikostuomioistuimen täydentävä (toissijainen) toimivalta selvästi täydentää kansainvälisten rikosten tutkintaa ja syytteeseenpanoa koskevaa sopimusvaltioiden ensisijaista velvollisuutta;

17.

on vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden olisi Kampalassa käytävissä keskusteluissa

18.

kehottaa kaikkia Rooman perussäännön sopimusvaltioita ja erityisesti EU:n jäsenvaltioita antamaan tai panemaan täytäntöön kansallista lainsäädäntöä, jolla varmistetaan, että ne voivat tehdä täysimääräisesti yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa;

19.

kehottaa kaikkia Rooman perussäännön sopimusvaltioita tekemään kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa sopimuksia uhrien ja todistajien siirtämisestä sekä tuomioiden täytäntöönpanosta;

20.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä muita kansainvälisiä avunantajia tukemaan uudistuksia ja kansallisten valmiuksien kehittämistä koskevia toimia, joiden tarkoituksena on lujittaa riippumatonta oikeuslaitosta, lainvalvontaa ja vankeinhoitojärjestelmää kaikissa kehitysmaissa, joihin Rooman perussäännössä määritellyt rikokset suoraan vaikuttavat, sekä siten varmistamaan täydentävyyden periaatteen tosiasiallisen täytäntöönpanon ja myös tuomioistuimen tuomioiden noudattamisen valtioissa;

21.

kehottaa sopimusvaltioita antamaan Kampalassa käytävien keskustelujen perusteella päätöslauselman, jossa korostetaan uhrien tosiasiallisten oikeussuojakeinojen merkitystä oikeudenmukaisessa ja puolueettomassa oikeudenkäynnissä;

22.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita uudistamaan sitoutumisensa vastaisuudessakin kansainväliseen rikostuomioistuimeen;

23.

tukee kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön sopimusvaltioiden korkean tason edustajien ehdotusta nimetä heinäkuun 17. päivä, joka oli vuonna 1998 Rooman perussäännön tekopäivä, kansainvälisen rikosoikeuden päiväksi;

24.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission puheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.