6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/59

A.

katsoo, että liikkuvuuden, maahanmuuton ja globalisaation lisääntyessä kielellisellä ja kulttuurisella monimuotoisuudella on tiedotuksen runsauden vuoksi merkittävä vaikutus Euroopan unionin kansalaisten jokapäiväiseen elämään,

B.

katsoo, että laajan kielitaidon hankkimisella on mitä suurin merkitys kaikille EU:n kansalaisille, sillä sen avulla kansalaiset voivat hyödyntää täysimääräisesti EU:n vapaaseen liikkumiseen ja suhteisiin kolmansien maiden kanssa liittyvät taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuurilliset edut,

C.

katsoo, että monikielisyydellä on yhä enenevässä määrin merkitystä paitsi jäsenvaltioiden välisten suhteiden, myös yhteiselämän kannalta monikulttuurisissa yhteiskunnissamme sekä Euroopan unionin yhteisten politiikkojen kannalta,

D.

katsoo, että monikielisyyttä on arvioitava tunnustettujen välineiden, kuten yhteisen eurooppalaisen kieliviitekehyksen ja muiden välineiden avulla,

E.

katsoo, että jotkut eurooppalaiset kielet toimivat merkittävänä siltana suhteissa kolmansiin maihin sekä maailman useiden eri alueiden kansojen ja kansakuntien välillä,

F.

ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 21 ja 22 artiklassa kielellinen monimuotoisuus on tunnustettu yhdeksi kansalaisten oikeuksista ja että monikielisyyden tavoitteena olisi oltava myös monimuotoisuuden ja suvaitsevaisuuden kunnioittamisen edistäminen, jotta voidaan välttää mahdollisten aktiivisten tai passiivisten konfliktien syntyminen eri kieliyhteisöjen välillä jäsenvaltioissa,

1.

on tyytyväinen komission monikielisyyttä koskevaan tiedonantoon ja neuvoston sitä kohtaan osoittamaan mielenkiintoon;

2.

toistaa jo aiemmin esittämänsä näkemykset monikielisyydestä ja kulttuurillisesta monimuotoisuudesta;

3.

vaatii, että EU:n virallisten kielten tasa-arvoisuus tunnustetaan kaikessa julkisessa toiminnassa;

4.

katsoo, että Euroopan kielellisellä monimuotoisuudella on suuri kulttuurinen merkitys ja että olisi väärin, että Euroopan unioni kiinnittyisi yhteen ainoaan pääkieleen;

5.

katsoo, että EU:n toimielimet ovat merkittävässä asemassa kielten tasa-arvoisuuden periaatteen kunnioittamisessa paitsi jäsenvaltioiden välisissä suhteissa ja EU:n toimielimissä myös EU:n kansalaisten ja kansallisten viranomaisten tai yhteisön taikka kansainvälisten järjestöjen ja elinten välisissä suhteissa;

6.

muistuttaa, että monikielisyyden merkitys ei rajoitu taloudellisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin, vaan huomioon on niin ikään otettava luova kulttuurillinen ja tieteellinen toiminta sekä kulttuurin ja tieteen levittäminen sekä kaunokirjallisen ja asiatekstien kääntämisen merkitys kansalaisten elämässä ja EU:n pitkän aikavälin kehityksen kannalta; katsoo, että viimeisenä muttei vähämerkityksisimpänä on myös mainittava kielten tehtävä identiteetin muodostumisessa ja vahvistamisessa;

7.

korostaa, että monikielisyys on monia aloja koskeva aihe, jolla on huomattava vaikutus EU:n kansalaisten elämään; pyytää näin ollen jäsenvaltioita sisällyttämään monikielisyyden myös muihin kuin koulutusta koskeviin politiikkoihin, esimerkiksi elinikäistä oppimista, sosiaalista osallisuutta, työllisyyttä, mediaa ja tutkimusta koskeviin politiikkoihin;

8.

katsoo, että on erityisen tärkeää luoda käännöstyötä ja monikielisten terminologisten tietokantojen verkottamista tukevia erityisohjelmia;

9.

muistuttaa, että tieto- ja viestintätekniikoita on käytettävä monikielisyyden edistämiseen ja tähdentää siksi tarkoituksenmukaisen kansainvälisen standardin (ISO 10646) – joka mahdollistaa kaikkien kielten aakkosten esittämisen – merkitystä ja käyttöä EU:n ja jäsenvaltioiden hallintojärjestelmissä ja tiedotusvälineissä;

10.

ehdottaa eurooppalaisen kääntäjien ja tulkkien päivän perustamista tai että nämä ammatit otetaan huomioon ja niille annetaan näkyvämpi asema joka vuosi 26. syyskuuta vietettävän Euroopan kielten päivän yhteydessä;

11.

toteaa, että on ehdottomasti turvattava monikielisyys maissa ja alueilla, joissa on kaksi tai useampia virallisia kieliä;

12.

korostaa, että jäsenvaltioissa, joiden alueilla käytetään useita virallisia kieliä, on tärkeää varmistaa kielten välinen ymmärrettävyys etenkin vanhuksia koskevilla sekä oikeuden, terveydenhuollon, hallinnon ja työelämän aloilla;

13.

kannustaa virkamiehiä, jotka työssään ovat kontaktissa muiden jäsenvaltioiden kansalaisten kanssa, opiskelemaan Euroopan unionin jonkin toisen jäsenvaltion kieltä;

14.

pitää välttämättömänä ja asianmukaisena luoda mahdollisuuksia vieraiden kielten oppimiseen aikuisiässä ja ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen ohjelmien kautta ja pyrkiä siten henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kehittymiseen;

15.

korostaa, että on keskeisen tärkeää tarjota erityistä huomiota ja tukea kouluissa oppilaille, joille ei voida antaa opetusta heidän äidinkielellään, ja pitää ilahduttavana komission ehdotusta äidinkielen ja kahden vieraan kielen edistämisestä koulutuksessa;

16.

pahoittelee sitä, että komissio ei ole vielä käynnistänyt kielellistä monimuotoisuutta koskevaa monivuotista ohjelmaa eikä perustanut kielellistä monimuotoisuutta ja kielten oppimista käsittelevää eurooppalaista virastoa, johon kehotettiin edellä mainitussa päätöslauselmassa, joka annettiin 4. syyskuuta 2003 parlamentin suuren enemmistön tukemana;

17.

korostaa niin ikään, miten tärkeää vastaanottajavaltion virallisten kielten hyvä hallinta on maahanmuuttajien ja heidän perheidensä täydellisen kotoutumisen kannalta, ja painottaa, että kansallisten hallitusten on tehokkaalla tavalla edistettävä erityiskielikursseja varsinkin naisille ja ikääntyneille henkilöille; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan vastuullisesti maahanmuuttajia kohtaan ja tarjoamaan heille tarvittavat keinot oppia isäntämaan kieli ja kulttuuri samalla sallien heidän säilyttää oma kielensä ja rohkaisten siihen;

18.

muistuttaa, että koulutuksen laadun varmistaminen, mukaan luettuna asianmukainen opettajien koulutus, on tämän vuoksi erittäin tärkeää;

19.

katsoo, että on painotettava esikouluiässä tapahtuvan kieltenopetuksen merkitystä, erityisesti sen maan kansallisen kielen opetuksen, jossa lapsi käy koulua;

20.

katsoo, että lasten olisi oman etunsa vuoksi kyettävä puhumaan sen maan kieltä, jossa he asuvat, jotta voidaan varmistaa, että he eivät joudu syrjityksi kouluaikana tai myöhemmässä ammatillisessa koulutuksessa ja kykenevät yhtäläisesti osallistumaan kaikkeen toimintaan;

21.

ehdottaa jäsenvaltiolle, että ne tutkisivat mahdollisuutta opetushenkilöstön vaihtamisesta eri koulutustasoilla, jotta eri kouluaineita opetettaisiin eri kielillä, ja katsoo, että tällaista mahdollisuutta voitaisiin hyödyntää erityisesti rajaseuduilla ja parantaa siten työntekijöiden liikkuvuutta ja kansalaisten kielitaitoa;

22.

katsoo, että kieltenopettajien ja -opiskelijoiden liikkuvuuden ja vaihto-ohjelmien edistäminen on välttämätöntä; korostaa, että kieltenopettajien liikkuminen Euroopan unionissa auttaa varmistamaan, että näistä ammattilaisista mahdollisimman moni pääsee tutustumaan opettamiensa kielten alkuperäiseen ympäristöön;

23.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita edistämään opettajien ammatillista liikkuvuutta sekä koulujen ja valtioiden välistä yhteistyötä teknologisesti ja kulttuurisesti innovatiivisten opetushankkeiden toteuttamisessa;

24.

kannustaa ja tukee äidinkielenä puhuttavien vähemmistö-, alkuperäis- ja vieraiden kielten sisällyttämistä vapaaehtoisena koulutusohjelmiin ja/tai kaikille avoimeen vapaa-ajan kieltenopiskeluun;

25.

kehottaa neuvostoa laatimaan vuosittaisen edistymiskertomuksen monikielisyydestä virallisissa ja epävirallisissa koulutusjärjestelmissä, ammatillisessa koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa jäsenvaltioissa, kiinnittäen erityistä huomiota kansallisten, alueellisten ja vähemmistökielten yleisyyden sekä maahanmuuton suhteeseen;

26.

toistaa olevansa pitkäaikaisesti sitoutunut edistämään kielten oppimista, monikielisyyttä ja kielellistä monimuotoisuutta Euroopan unionissa, mukaan lukien alueelliset ja vähemmistökielet, jotka ovat kulttuurivaroja ja joita pitää suojella ja vaalia; katsoo, että monikielisyys on oleellinen osa tehokasta viestintää ja tapa edistää yksilöiden välistä ymmärrystä ja siten monimuotoisuuden ja vähemmistöjen hyväksymistä;

27.

suosittelee, että jäsenvaltioiden opetusohjelmiin sisällytettäisiin valinnainen kolmannen vieraan kielen opiskelu yläkouluasteelta alkaen;

28.

painottaa naapurimaiden kielten opiskelun merkitystä tapana helpottaa viestintää ja tehostaa keskinäistä ymmärtämistä ja vahvistaa Euroopan unionia;

29.

suosittelee tukea naapurimaiden ja -alueiden kielten oppimiselle erityisesti raja-alueilla;

30.

toistaa, että on tärkeää edistää ja tukea innovatiivisten pedagogisten mallien ja lähestymistapojen kehittämistä kielenopettamisessa, jotta voidaan edistää kielitaidon hankkimista sekä lisätä kansalaisten tietoisuutta ja motivaatiota;

31.

ehdottaa, että jokaisella koulutuksen tasolla, maantieteellisestä ympäristöstä riippumatta, olisi oltava päteviä vieraan kielen opettajia;

32.

suosittelee, että Euroopan nykykielten opettajien liittoja ja yhdistyksiä kuullaan sovellettavista ohjelmista ja menetelmistä keskusteltaessa;

33.

korostaa voimakkaasti lukemiseen innostavien ja luovaan kirjoittamiseen kannustavien toimintaohjelmien merkitystä näiden tavoitteiden toteutumisessa;

34.

panee tyytyväisenä merkille komission suunnitelman käynnistää joukkoviestimiä ja uusia teknologioita hyödyntäviä tiedotus- ja valistuskampanjoita kielten oppimisen hyödyistä; vaatii komissiota hyödyntämään päätelmiä kuulemisista, jotka koskevat maahanmuuttajalasten kielen oppimista sekä lähtövaltion kielen ja kulttuurin opettamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa;

35.

suosittelee ja kannustaa tieto- ja viestintätekniikoiden käyttöä kieltenopetuksen välttämättömänä välineenä;

36.

toistaa antavansa poliittisen etuaseman kielitaidon hankkimiselle oppimalla muita EU-kieliä, joista yhden pitäisi olla naapurimaan kieli ja toisen kansainvälinen ”lingua franca”; katsoo, että se antaisi kansalaisille kyvyt ja taidot osallistua demokraattiseen yhteiskuntaan aktiivisen kansalaisuuden, työllistettävyyden ja muiden kulttuurien tuntemisen osalta;

37.

ehdottaa, että myös tiedotusvälineiden ja internetissä levitettävän sisällön monikielisyys varmistetaan tyydyttävästi, ennen kaikkea Europeana- ja muiden Euroopan unioniin liittyvien sivustojen ja portaalien kielipolitiikassa, joissa Euroopan monikielisyyttä on noudatettava täysimääräisesti ainakin Euroopan unionin 23 virallisen kielen osalta;

38.

toteaa, että tekstityksen käyttö televisio-ohjelmissa helpottaa EU-kielten oppimista ja käyttöä sekä tukee audiovisuaalisten tuotteiden kulttuuritaustan parempaa ymmärtämistä;

39.

kehottaa EU:ta hyödyntämään Euroopan kieliä ulkosuhteissaan ja toivoo, että tätä lisäarvoa vaalitaan kulttuurillisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun luomisessa muiden maiden kanssa EU:n kansainvälisen aseman ja sen lisäarvon vahvistamiseksi ja edun tuottamiseksi kolmansille maille EU:n ajaman kehitysyhteistyöpolitiikan hengessä;

40.

ehdottaa, että neuvosto järjestää yhdessä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa ensimmäisen eurooppalaisen konferenssin kielten monimuotoisuudesta, jotta kysymyksestä voidaan keskustella perusteellisesti sen mukaisesti mitä Yhdistyneiden Kansakuntien alkuperäiskieliä käsittelevä kansainvälinen asiantuntijaryhmä on suosittanut raportissa, joka hyväksyttiin alkuperäiskansojen pysyvän foorumin seitsemännessä istunnossa toukokuussa 2008 (seitsemättä istuntoa koskeva raportti (E/2008/43));

41.

katsoo, että elinikäisen oppimisen kontekstissa kaikkia kansalaisia iästä riippumatta pitäisi auttaa riittävästi kielitaidon jatkuvassa kehittämisessä tarjoamalla heille sopivaa kielen opetusta tai muita viestintää helpottavia välineitä – kielen oppimista varhaisella iällä unohtamatta – jotta parannettaisiin samalla heidän sosiaalista osallisuuttaan, työllistymismahdollisuuksiaan ja hyvinvointiaan;

42.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään heikossa asemassa olevien henkilöiden, kansallisten vähemmistöjen edustajien ja maahanmuuttajien kielten oppimista helpottavia toimenpiteitä, jotta näiden ihmisten olisi mahdollista oppia vastaanottavan maan ja/tai seudun kieli tai kielet sosiaalisen integraation saavuttamiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi; korostaa, että maahanmuuttajien on tärkeää voida käyttää pääkieltään kehittäessään kielitaitoaan; vaatii jäsenvaltioita näin ollen edistämään sekä henkilön pääkielen käyttöä että kansallisen kielen tai kansallisten kielten oppimista;

43.

katsoo, että Euroopan kielten kansainvälisen levityksen tukea on vahvistettava, sillä Euroopan yhdentymisen lisäarvona pidettävät kielet ovat keskeisessä asemassa EU:n ja kolmansien maiden välisten kielellisten, historiallisten ja kulttuurillisten siteiden ylläpitämisessä, toimien samalla demokraattisten arvojen edistämisen hengessä kyseisissä maissa;

44.

katsoo, että erityisesti eurooppalaisille pk-yrityksille on tarjottava tehokasta tukea kielten opiskeluun ja käyttöön, mikä edistää yritysten pääsyä maailmanmarkkinoille ja erityisesti nopeasti kehittyvien talouksien markkinoille;

45.

korostaa kuluttajien oikeutta saada tietoa asuinpaikkansa markkinoilla myytävistä tuotteista kyseisen alueen virallisella kielellä tai virallisilla kielillä;

46.

kiinnittää erityistä huomiota vaaroihin, joita saattaa liittyä viestintäkuiluun erilaisista kulttuuritaustoista tulevien yksilöiden välillä sekä yhteiskunnalliseen jakolinjaan monikielisten ja yksikielisten ihmisten välillä; muistuttaa, että kielitaidon puute on monissa jäsenvaltioissa yhä vakava este toisesta valtiosta tulleen työntekijän sosiaaliselle integroitumiselle ja pääsylle työmarkkinoille; vaatii näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin, joilla kavennetaan kuilua monikielisten, monia mahdollisuuksia Euroopan unionissa omaavien henkilöiden, sekä yksikielisten, tällaisten mahdollisuuksien ulkopuolelle jäävien henkilöiden, välillä;

47.

katsoo, että olisi tuettava kolmansien maiden kielten oppimista myös EU:n sisällä;

48.

vaatii, että kielitaitoindikaattoreita on alettava soveltaa mahdollisimman pian kaikkiin EU:n virallisiin kieliin, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta indikaattoreiden soveltamiseen muihin Euroopan unionissa puhuttuihin kieliin;

49.

kiinnittää huomiota siihen, että tietojen arvioimiseksi on laadittava testejä neljästä kielitaidon osa-alueesta: luetun ja kuullun ymmärtämisestä sekä kirjallisesta ja suullisesta esityksestä;

50.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan osuuttaan jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäämisessä hyödyntäen avointa koordinointimenetelmää, jotta monikielisyyttä koskevien kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtaminen helpottuisi, huomioiden taloudelliset hyödyt esimerkiksi monikielisissä yrityksissä;

51.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.