18.5.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/111

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Elintarvikkeiden hinnat Euroopassa”

KOM(2008) 821 lopullinen

(2010/C 128/21)

Esittelijä: József KAPUVÁRI

Komissio päätti 9. joulukuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Elintarvikkeiden hinnat Euroopassa

KOM(2008) 821 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -jaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 75 ääntä puolesta ja 5 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Elintarvikeketjun ja sen tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän toiminnan tavoitteena ei tule olla elintarvikkeiden alhaiset hinnat. Mikäli näin on, elintarvikeketju on jatkossakin hakoteillä. On varmistettava, että hinta-laatusuhde pysyy realistisella tasolla. Alhaisten hintojen ennakoiminen tuotantoketjussa rajoittaa viime kädessä maatalous- ja elintarviketuottajien investointi- ja innovaatiokapasiteettia sekä kuluttajien valinnanvaraa. Komission tuleekin ottaa huomioon nämä tekijät sivuvaikutuksineen huomioon keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja luopua lähestymistavasta, jossa keskitytään yksinomaan alhaisten hintojen tarjoamiin välittömiin etuihin. Olisi väärin väittää, että elintarvikkeiden alhaiset hinnat palvelisivat kuluttajien etua. Kuluttajat hyötyvät pikemminkin realistisista hinnoista, joilla varmistetaan laatu, määrä ja kuluttajien odotuksia vastaava palvelu. Lähestymistapa, jolla pyritään rajoittamaan hintojen heilahteluja, on asianmukainen, sillä sen ansiosta elintarvikeketju on entistä luotettavampi ja sen käyttäytyminen on paremmin ennustettavissa.

1.2   Pitkällä aikavälillä on Euroopan unionin edun mukaista varmistaa, että kuluttajat voivat nauttia turvallisista elintarvikkeista. Tämä edellyttää korkeaa omavaraisuusastetta. Kestävä maatalous edellyttää puolestaan tutkimus- ja kehitystoimintaa, innovaatioita ja teknistä kehitystä, ja ne puolestaan vaativat YMP-varoja. Varojen myöntäminen on järjestettävä siten, että rohkaistaan tuottajan sopeutumista markkinaoloihin ja samalla velvoitetaan tiedottamaan sekä tekemään yhteistyötä. Tässä yhteydessä on otettava tarkasti huomioon maaseudun kehittämiseen liittyvät kysymykset.

1.3   Toiminta-alaa voidaan laajentaa vain, mikäli yhteiskunnallisten toimijoiden kuuleminen on mahdollisimman laajapohjaista. Jokaisella toiminta-alalla on analysoitava taustat, laadittava täsmällinen toimintasuunnitelma ja määriteltävä vastuualueet selkeästi. Kaikki tämä on olennaista, kun otetaan huomioon, että mikä tahansa elintarvikkeiden hintoihin kohdistuva toimi vaikuttaa tekijöihin, jotka ovat keskenään monimutkaisessa vuorovaikutussuhteessa. Elintarvikkeet ovat tärkein yhteiskuntaa koossa pitävä voima. Ne ovat strategisesti tärkeitä, ja kuluttajat luottavat niihin huomattavan vakaasti. Tämän vuoksi tuotanto-olot on järjestettävä siten, etteivät ne uhkaa pitkäjänteistä kestävyyttä.

1.4   Pörssissä tavallisesti tapahtuvaa perushyödykkeisiin investoimista ei ole mahdollista rajoittaa. On kuitenkin löydettävä keinot lievittää niiden tekijöiden vaikutusta, jotka eivät heijasta todellista kysyntää, sillä ne häiritsevät maataloustuotteiden toimitusketjujen toimintaa. Vaikka EU tiedostaakin kehitysmaiden elintarvikehuoltoon liittyvän vastuunsa, se ei saa unohtaa, että sen päätehtävä on varmistaa kansalaistensa tarjolle täydellinen valikoima turvallisia elintarvikkeita. Tähän päästään vähentämällä riippuvuutta maailmanmarkkinoista ja ylläpitämällä omavaraisuutta.

1.5   ETSK pitää tervetulleena aloitetta perustaa komission 28. huhtikuuta 2008 tekemällä päätöksellä (2008/359/EY) elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevä korkean tason työryhmä. Komitea odottaa kiinnostuneena korkean tason ryhmän työn tuloksia. Yhtenä ryhmän työskentelyn tärkeimpänä tavoitteena tulisi olla mahdollisimman vakaat maatalous- ja elintarvikealan markkinat.

2.   Komission tiedonanto

2.1   Elintarvikkeiden vähittäishinnat nousivat huomattavasti, koska vuoden 2007 jälkipuoliskolla maataloustuotteet kallistuivat nopeasti. Komissio vastasi ongelmaan aiheesta ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen – Suunta EU:n toimille” antamassaan tiedonannossa (KOM(2008) 321 lopullinen).

2.2   Komissio katsoo, että sääntelyyn ja kilpailuun liittyvien elintarvikeketjun toimintaongelmien ratkaiseminen on avain mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Kaikkiaan viidestä luvusta koostuvassa tiedonannossa esitetään tilanneanalyysi ja suosituksia ongelmien ratkaisemiseksi.

2.3   Komission mukaan maataloushyödykkeiden hinnannousu johtui useista rakenteellisista ja väliaikaisista tekijöistä. Maailmanlaajuista kysyntää lisäsivät rakenteelliset tekijät, kuten globaali väestönkasvu, kasvava tulotaso kehittyvän talouden maissa ja uudet myyntikanavat.

2.4   Komissio toteaa, että ”elokuusta 2007 heinäkuuhun 2008 elintarvikehintainflaation (ilman alkoholia ja tupakkaa) osuus kokonaisinflaatiosta oli noin 1,0 prosenttiyksikköä”. Hintakehitykselle tyypillisiä piirteitä olivat mm. jalostettujen ja jalostamattomien elintarvikkeiden hintakehityksessä havaitut erot, jotka johtuivat koostumusvaikutuksista.

2.5   Komissio ennustaa, että elintarvikehintainflaation ja elintarvikkeiden hintojen osuus kuluttajahintainflaatiosta pienenee tulevan kahden vuoden aikana.

2.6   Komissio katsoo, että eräiden maiden maataloustuotteiden viennille viime vuonna asettamista rajoituksista oli enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä ne torjuivat markkinasignaaleja.

2.7   Näille markkinoille suuntautuvat sijoitukset ovat vuoden 2006 alusta lähtien lisääntyneet huomattavasti, mikä näkyy markkinatoimijoiden hallussa olevien futuurisopimusten kokonaiskannassa.

2.8   Komissio esittää tiedonannossaan taulukon, jossa esitetään tiivistetysti kilpailuongelmia aiheuttavat käytännöt:

—

kartellit

—	ostosopimukset

—	jälleenmyyntihinnan määräämistä koskevat sopimukset

—	tuotemerkin määrääminen

—	omat tuotemerkit

—

sitominen

—	yksinomaisen toimitusvelvoitteen sisältävät sopimukset

—	varmennusjärjestelmät.

2.9   Analyysinsä pohjalta komissio ehdottaa neljästä pääkohdasta koostuvaa etenemissuunnitelmaa, jonka tavoitteena on parantaa elintarvikeketjun toimintaa.

2.10   Komissio toivoo, että keväällä 2008 asetetun elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän suositukset auttavat elintarvikeketjua parantamaan kilpailukykyään.

2.11   Jotta voitaisiin puuttua luvussa 4 ongelmallisiksi mainittuihin kaikentyyppisiin, mahdollisesti kilpailunvastaisiin käytäntöihin, komissio pitää Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston puitteissa yllä vuoropuhelua kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa. Tavoitteena on varmistaa kilpailusääntöjen johdonmukainen ja koordinoitu soveltaminen kaikkialla unionissa eurooppalaisten kuluttajien eduksi.

2.12   Jäsenvaltio- ja/tai unionitason sääntelyn tarkastamisesta puhuttaessa tiedonannossa mainitaan elintarvikeketjun toiminnan kannalta mahdollisesti ongelmallisena

—	sääntely, jolla rajoitetaan uusien yritysten pääsyä markkinoille

—	sääntely, jolla rajoitetaan yritysten mahdollisuuksia harjoittaa hintakilpailua; sitä olisi tarkasteltava myöhemmin uudelleen

—	käytännöt, jotka vääristävät toimittajien ja vähittäiskauppiaiden välistä suhdetta; niitä olisi torjuttava.

2.13   Komissio tutkii yhdessä hyödykemarkkinoiden sääntelyviranomaisten kanssa ja läheisessä yhteistyössä EU:n ulkopuolisten sääntelyviranomaisten (erityisesti Yhdysvaltojen, jossa useimmat tärkeimmät pörssit sijaitsevat) kanssa, millaisiin toimiin voitaisiin ryhtyä hintaheilahtelujen vähentämiseksi maataloushyödykkeiden markkinoilla.

2.14   Tämän työohjelman ja asianomaisten toimenpiteiden perusteella komissio tarkastelee mahdollisuutta ryhtyä lisätoimiin ja ehdottaa, että Eurooppa-neuvosto pohtisi asiaa uudelleen joulukuussa 2009.

3.   Yleiset huomiot

3.1   Maataloustuotteiden kallistumisen taustalla olevat rakenteelliset tekijät vaikuttavat jatkossakin keskipitkällä aikavälillä. Kuluneen kahden vuoden aikana ilmenneen vaihtelun perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että maataloustuotteiden markkinoilla on totuttava entistä herkemmin vaihteleviin hintoihin. Nykyinen talouskriisi on vain suitsinut kysyntää maailmanmarkkinoilla, mikä vuoksi on mahdollista, että vuoden 2007 puolivälin kehityskulku toistuu milloin tahansa ja tekee maatalousmarkkinoista entistä vaikeammin ennustettavat. Lisäksi tarjontaa on mahdotonta sopeuttaa kysyntään, joka perustuu hintojen spekulatiiviseen manipulointiin eikä heijasta kysynnän todellista tasoa. Se edellyttäisi joustavuutta, joka ei sovi yhteen maataloustuotannon luonteen ja mahdollisuuksien kanssa.

3.2   Euroopan unioni tiedostaa, etteivät maataloushintojen vaihtelut vaikuta pelkästään koko maatalousalaan, vaan elintarvikkeiden hintojen välityksellä myös kaikkiin kuluttajiin. Äkilliset ja huomattavat vaihtelut merkitsevät sitä, että unionin maatalousalan asemaa on tarkasteltava uudelleen. Elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevä korkean tason työryhmä on asianmukainen taho pohtimaan kysymystä. Tässä yhteydessä on tarpeen selkiyttää 1) unionin maatalouden tulevaisuutta 2) maatalouden tulevaa asemaa unionin politiikoissa 3) selviytymistä markkinoiden avautumisen seurauksista ja 4) elintarvikeketjun sisäisten suhteiden tasapainotusta.

3.3   Vaikkei alueellinen erikoistuminen olekaan edistynyt EU:ssa sitten YMP:n käynnistämisen, kansainvälisillä markkinoilla ilmiöstä on selkeitä merkkejä. EU:n maataloustuottajat joutuvat kilpailemaan epätasapuolisissa oloissa, koska unionin markkinat avautuvat vähitellen tuonnille unionin ulkopuolelta. Tämän seurauksena eurooppalaiset tuottajat menettävät markkina-asemiaan. Keskipitkällä aikavälillä tämä kehitys voi uhata vakavasti maaseudun taloutta Euroopassa. Tämän vuoksi EU voi jatkaa avointa kauppapolitiikkaa ainoastaan, mikäli maataloustuottajille suunnatut eri tukimuodot säilytetään, ja ne ovat riittävän kannustavia tuotantotason ylläpitämiseksi.

4.   Erityishuomioita

4.1   Maataloushyödykkeiden ja elintarvikkeiden hintakehitys

4.1.1   Kriisin jälkeen maataloustuotteiden kysyntä todennäköisesti ylittää jälleen niiden tarjonnan. Niinpä maataloustuotteet houkuttelevat todennäköisesti jälleen kerran aiempaa enemmän riskipääomaa. Mikäli maataloustuotteiden hintakehitys tarjoaa rahoitusmarkkinoilla olevia kohteita suurempia tuottoja, se saattaa puolestaan aiheuttaa kuluneen kahden vuoden aikana koettujen kaltaisia hintavaihteluja. Talouskriisin jälkeisiä taloudellisia oloja ajatellen tällainen kehitys ei ole yhtä todennäköinen kuin vuonna 2007. Keskipitkällä aikavälillä on kuitenkin varauduttava hintojen jatkuvaan vaihteluun.

4.1.2   Kuten Euroopan parlamentti korostaa 26. maaliskuuta 2009 hyväksymässään päätöslauselmassa, (2008/2175(INI)) maataloustuottajien ja elintarvikkeiden jalostajien elintarvikkeiden vähittäishinnasta saama osuus pienenee entisestään. Tätä silmällä pitäen on selvää, että elintarvikeketjun alkupäässä ilmenevät hintavaihtelut vaikuttavat vähittäishintoihin vain vähän ja viipeellä.

Elintarvikkeiden vähittäishintojen nousu vaikuttaa erityisesti niihin, jotka käyttävät tuloistaan suuren osan ruokaan. Tämä ilmiö korreloi läheisesti maan talouden kehitystasoon, minkä vuoksi elintarvikkeiden kallistuminen vaikutti inflaatioon eniten unionin uusissa jäsenvaltioissa. Näissä maissa, joissa tulotaso on alhainen, elintarvikkeiden osuus kotitalouden kokonaismenoista voi olla jopa 40–50 prosenttia.

4.1.3   Muutaman seuraavan vuoden aikana elintarvikkeiden hinnat pysyttelevät todennäköisesti vuosien 2002–2006 keskiarvon yläpuolella, mutta jäänevät vuoden 2007 loppuvuoden tason alapuolelle. Samana ajanjaksona hinnat pysyvät erittäin epävakaina. Eräs kuluneena kahtena vuotena koetun kehityksen mukanaan tuoma epämiellyttävä muutos on se, että hinnat reagoivat entistä herkemmin markkinainformaatioon. Koska on todennäköistä, että sekä tarjonta- että kysyntäpuolella tiedon määrä kasvaa, hinnat heilahtelevat jatkossakin. Median rooli on tällöinkin tärkeä, sillä tehokkaasti toimiva tiedonvälitys antaa markkinoille viipymättä tietoa maailman tapahtumista.

4.1.4   EU-maataloustuottajien on varauduttava vastaamaan jatkuvasti kasvavaan elintarvikkeiden kysyntään. EU:n maataloustuotannon määrää on lisättävä ja laatua parannettava. YMP on kuitenkin huomattavalta osin vastuussa sen varmistamisesta, ettei unionin markkinoiden vähittäinen avautuminen heikennä eurooppalaisen maatalous- ja elintarvikealan kilpailukykyä. EU tarvitsee pitkäjänteisen maatalousstrategian, jossa määritellään tavoiteltava omavaraisuusaste tuotteittain. Keskipitkällä aikavälillä on kuitenkin hyväksyttävä se, että unioniin on tuotava lukuisia tuotteita.

4.2   Keinottelun merkitys elintarvikehinnoissa

4.2.1   Eri eläke- ja sijoitusrahastoista sekä valtioiden omistamista sijoitusyhtiöistä peräisin olevan pääoman määrä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla kasvaa jatkuvasti vaihtosopimusten, pankkien ja monikansallisten ryhmittymien ansioista. Viimeksi mainitut vaikuttavat kokonsa vuoksi merkittävällä tavalla toiminta-alueensa markkinoihin. Koska perinteiset sijoituskohteet eivät tuota tyydyttävästi, ne ovat kääntäneet katseensa raaka-ainemarkkinoihin.

4.2.2   Koska investoinnit, joihin liittyy suuri riski, ovat luonteeltaan spekulatiivisia, ne vaikuttavat hintoihin lyhyellä aikavälillä mutteivät pidempään. Maataloudessa tulee ottaa huomioon tämä kehityskulku sekä rahoitusmarkkinoiden kehitys yleensä. Rahoitusmarkkinoiden tuotteet, jotka aiheuttavat huomattavia maataloustuotteiden hintavaihteluja eivätkä heijasta todellisia tuotevirtoja, vaikuttavat kielteisesti tuotemarkkinoiden hintakehitykseen.

4.3   Elintarvikeketjun toiminta

4.3.1   Kuten komissio työasiakirjassaan SEC(2008) 2972 toteaa, kuluneen kahden vuoden tapahtumat maatalouden markkinoilla korreloivat läheisesti elintarvikeketjun toimintahäiriöihin. Maataloustuotteiden hintojen jakautuminen elintarvikeketjussa kuvastaa hyvin ketjun kunkin osan kykyä puolustaa omaa etuaan.

4.3.2   Kilpailuviranomaiset, jotka aikovat arvioida elintarvikeketjun vahvistamisen kilpailunvastaisia vaikutuksia, joutuvat huomaamaan, ettei tehtävä ole helppo. Komission esille ottamia kilpailunvastaisia menettelyjä ja kilpailuongelmia maatalous- ja elintarviketuotteiden toimittajien ja tuotantoketjun kaupankäyntivaiheen toimijoiden välillä on tärkeää käsitellä, jotta olosuhteet saadaan mukautettua talouden ja markkinoiden todelliseen tilanteeseen. Kuten komissio korostaa, kilpailusääntöjä tulee soveltaa koko EU:ssa johdonmukaisesti ja koordinoidusti. Elintarvikeketju on rakenteeltaan riittävän hajanainen sen varmistamiseksi, etteivät yksittäiset kaupalliset tapahtumat vaikuta yhtenäismarkkinoilla kilpailunvastaisesti. Asiakirjassa käsitellyt käytännöt osoittavat, että yksittäisen maan ja tuotteen kohdalla tietty keskittymisaste voi haitata vapaata kilpailua vakavastikin. Sellaisen uuden jalostuskapasiteetin ilmaantuminen markkinoille, joka voi mittakaavaedun vuoksi saavuttaa määräävän aseman tietyn tuotteen markkinoilla, saattaa kaventaa kuluttajien valinnanvaraa ja syrjäyttää pienet ja keskisuuret yritykset markkinoilta. Omien tuotemerkkien merkityksen kasvettua huomattavaksi tällainen kehitys on yleistynyt. Kun samalla yritysten kaupallisissa toimintamalleissa hintakilpailu on nykyään määräävässä asemassa, tarjolla olevien elintarvikkeiden ravintoarvot voivat laskea. Vaikka elintarviketurvallisuuden taso paranee, luonnollisten ainesosien korvaaminen keinotekoisilla ja ravintoarvoltaan alemmilla ainesosilla merkitsee sitä, että elintarvikkeet eivät enää entiseen tapaan vastaa kuluttajien laadukkaalle ravinnolle asettamia vaatimuksia.

4.3.3   Taulukossa 1 mainittuihin, kilpailuongelmia mahdollisesti aiheuttavin tekijöihin voitaisiin lisätä erilaiset vähittäiskaupan alan merkittävimpien toimijoiden soveltamat hyvityskäytännöt. Kyseisten käytäntöjen ansioista voidaan erottaa toisistaan yhtäältä tavarantoimittajan perimä hinta ja todelliset kustannukset sekä toisaalta vähittäiskauppiaan ja kuluttajien maksama hinta. Tämän vuoksi viitehinnat asetetaan epätodellisen alas tasolle, joka on paljon alempi kuin se, johon päästäisiin tehokkuutta parantamalla. Kartellit ja yksinomaisen toimitusvelvollisuuden sisältämät sopimukset ovat selvästi kilpailunvastaisia eikä niitä voida hyväksyä. Sama pätee määräävän markkina-aseman käyttöön yksipuolisten ehtojen asettamiseksi toimittajille. Samalla tämä kaksinkertaiseen voittomarginaaliin perustuva tekniikka – vähittäiskauppiaat nauttivat hyvitysjärjestelmien vuoksi huomattavista voittomarginaaleista eivätkä pelkästään asiakkaiden vaan myös tavarantoimittajien kustannuksella – hämärtää kaupalliset voittomarginaalit ja vääristää osaltaan elintarvikeketjusta peräisin olevan tulon jakautumista. Kyseessä on kilpailua haittaava käytäntö, sillä se edellyttää tavarantoimittajien sopeutuvan hintaan, joka ei juurikaan vastaa tuotantokustannuksia.

4.3.4   ETSK jakaa täysin komission huolen kilpailua haittaavista käytännöistä, jotka voivat muuttaa elintarvikeketjun toimintaa. Tässä yhteydessä vaikuttaa selvältä, että tuottajien, jalostajien ja vähittäiskauppiaiden voimasuhteiden epätasapainoon on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Vallan painottuminen ketjun loppupäähän antaa vähittäiskauppiaille määräävän aseman suhteessa tuottajiin ja jalostajiin ja mahdollistaa ei-toivotut, kilpailua vääristävät käytännöt. Niinpä kuluttajien hyvinvointiin tähtäävässä lähestymistavassa ei tulisi keskittyä pelkästään lyhyellä vaan myös pitkällä aikavälillä mahdollisimman edullisiin hintoihin. Samalla tulisi ottaa huomioon sekä suorat että epäsuorat vaikutukset, jotta vältetään tuottajille koituvat rahoitusvaikeudet, innovaatiopula, valinnanvaran kaventuminen ja jopa – pitkällä aikavälillä – korkeammat hinnat.

5.   Etenemissuunnitelma elintarvikeketjun toiminnan parantamiseksi

Asianmukaisen tulonjaon varmistaminen elintarvikeketjun kullekin toimijalle on monimutkainen tehtävä, ja useat näkökohdat edellyttävätkin kattavaa puuttumista markkinaprosesseihin. Tällaisia toimia kuitenkin tarvitaan, jotta eurooppalaisten elintarvikkeiden kilpailukykyä voidaan aidosti parantaa.

5.1.1   ETSK pitää tervetulleena komission pyrkimyksiä parantaa markkinoiden avoimuutta. Markkinoiden toiminnan ja ketjun eri osien roolin ymmärtäminen entistä paremmin on aina hyödyllistä. Elintarvikeketjun yksityiskohtainen analysointi on erittäin tärkeää, jotta viranomaiset voivat ryhtyä asianmukaisiin toimiin, mikäli ketjussa havaitaan puutteita tai katkoksia. ETSK antaakin komission tiedonannossaan ehdottomalle etenemistavalle täyden tukensa ja lupaa osallistua omalta osaltaan täysipainoisesti sen toimeenpanoon.

Komission tulisi kuitenkin pitää mielessä, että olosuhteet vaihtelevat aloittain ja jopa maittain, minkä vuoksi hinnoitteluperusteet ovat erilaisia ja pikemminkin vaihtelevia kuin staattisia.

Komission kaikkien toimien, joilla pyritään suunnittelemaan ja perustamaan pysyvä väline elintarvikkeiden hintojen ja ketjun sisäisen tulonjaon seuraamiseksi, tulisi perustua näihin tosiseikkoihin. Saatuja tuloksia tulisi lisäksi pitää viitearvoina eikä perimmäisenä totuutena.

5.1.2   Elintarvikeketjun kilpailukykyä voidaan parantaa vain jos ketjun eri toimijat tiivistävät yhteistyötään huomattavasti. Jo nimitys ”ketju” viittaa siihen, että ketjun kukin lenkki tekee suoraa yhteistyötä viereisten lenkkien kanssa. Todellinen tehokkuus edellyttää kuitenkin, että kaikki toimivat yhteisen edun hyväksi. Mikäli todella katsotaan, että kuluttajan tarpeiden tulisi tuotteiden välityksellä määrätä elintarvikeketjun toimintaolosuhteet, on ketjun toimijoiden pohdittava asiaa vakavasti.

5.1.3   Euroopan unionin on hyväksyttävä se tosiseikka, ettei useisiin komission tiedonannossa käsiteltyihin tekijöihin voida puuttua kilpailupolitiikan keinoin. Kilpailulainsäädännön harmonisointi ja kilpailuviranomaisten yhteistyö ovat tehokkaita keinoja puuttua ainoastaan (kartellien ja harhaanjohtavan mainonnan kaltaisiin) perinteisiin kilpailuongelmia aiheuttaviin käytäntöihin. Kokemus on osoittanut, ettei kilpailulainsäädäntö ole sopiva keino puuttua taulukossa 1 mainittuihin tilanteisiin, koska tilanteiden osapuolet ovat monimutkaisesti toisistaan riippuvaisia. Tiettyjen vähittäiskaupan ketjujen vaikutus markkinoihin ei oikeuta kilpailuviranomaisten puuttumista asiaan yhteisön tasolla. Tavarantoimittajan näkökulmasta katsottuna on kuitenkin merkittävää, että riippuvuus yksittäisistä vähittäiskauppiaista ja hankintakeskuksista on nykyään markkinoilla selviämistä ajatellen ratkaiseva tekijä. Sen seurauksena vähittäiskauppiaiden ja tavarantoimittajien yhteistyöstä on tullut yksipuolista.

Samalla kilpailulainsäädännön perusteella langetettavat, nykyistä vakavammat seuraamukset voisivat hillitä käytäntöjä, joihin liittyy kuluttajien harhauttaminen.

Kuluttajansuojan tarkistustyö jatkuu lähivuosina. Tämä on yhteydessä sekä siihen, että markkinoiden avautumisen myötä yhtenäismarkkinoille tulee unionin ulkopuolisista maista laadukkaita elintarvikkeita, että näiden elintarvikkeiden tuotanto-oloihin. Tuonnin kasvu heijastaa mm. keskittymistä hintaan ja entistä edullisempaan ruokaan. Asiaan liittyy kuitenkin tiiviisti elintarviketurvallisuuteen ja kuluttajasuojaan liittyvien riskien kasvu, koska tuontituotteista monet ovat peräisin alueilta, joilla elintarvikkeiden tuotantokulttuuri on paljon eurooppalaista alemmalla tasolla.

5.1.4   Vähittäiskauppiaiden kaupallisiin toimintamalleihin ei juurikaan voida puuttua. Olisi kuitenkin tunnistettava jokainen mahdollisuus siirtää vähittäiskaupan suurten toimijoiden kaupallisten toimintamallien painopiste pois hintojen leikkaamisesta (tai eräissä tapauksissa halvimman hinnan maksamisesta). Tämän painopisteen vuoksi elintarvikeketjun sisäinen tulonjako ei ole tasapainoinen. Lisäksi se vaikuttaa kuluttajien asenteisiin.

5.1.5   Jotta Euroopan unioni voi toimia tehokkaasti elintarvikeketjun toimintahäiriöiden korjaamiseksi ja sen toiminnan tehostamiseksi, sillä on oltava käytössään tarvittavat tiedot. Lisäksi on tärkeää, että EU lisää eurooppalaisten kuluttajien tietoisuutta, jotta he voivat tehdä nykyistä valistuneempia päätöksiä. Kuluttajat ovat avainasemassa, kun on kyse eurooppalaisen maatalouden ja elintarviketeollisuuden säilymisestä ja kestävästä kehityksestä. Kuluttajien tietoisuus voi auttaa toteuttamaan käytännössä yhtä yhteisön perusperiaatteista, eli yhteisössä tuotettujen tuotteiden suosimista. Tämä periaate on väistämättä joutunut GATT- ja WTO- neuvottelujen kuluessa sivuraiteille.

Seurantavälinettä kehitettäessä on otettava mukaan kannusteita, joilla markkinatoimijoita kannustetaan syöttämään järjestelmään luotettavaa tietoa. Tässä yhteydessä kyseeseen voisivat tulla esim. verotarkastukset, verohelpotukset ja tuet. Avoimuuden varmistaminen vapaaehtoispohjalta ei ole aito vaihtoehto.

5.1.6   Spekulaation kielteisten vaikutusten lieventämiseksi olisi harkittava sääntelyä, jolla varmistetaan, että pörssissä sallitaan vain kaupat, joiden takuuksi voidaan asettaa tuotteita. Nykykäytäntöhän mahdollistaa sen, että markkinahintoihin voidaan vaikuttaa huomattavasti hyvinkin pienillä todellisilla tuotemäärillä, mikä puolestaan heijastuu hintavaihteluna varsinaisilla markkinoilla.

5.1.7   Elintarvikeketjun lyhentäminen

Elintarvikeketjun toimintaa voitaisiin mahdollisesti tehostaa vähentämällä välikäsiä maataloustuottajan ja kuluttajan väliltä. Tuottajien ja kuluttajien suoria yhteyksiä tulisi kannustaa koululaisille suunnatun maidon- ja hedelmienjakelun esimerkin mukaisesti. Yksi luonnollisimmista tavoista olisi edistää perinteisiä maalaistoreja. Tämä auttaisi osaltaan säilyttämään maaseudun elämäntavan ja pienet ja keskisuuret maatilat sekä tarjoaisi lukemattomia muita etuja.

---