18.5.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 128/23

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ekotehokkaan talouden edistäminen – Talouskriisin tarjoamat mahdollisuudet siirtyä uuteen energiapoliittiseen aikakauteen”

(valmisteleva lausunto)

(2010/C 128/05)

Esittelijä: Frederic Adrian OSBORN

Euroopan unionin neuvoston tuleva puheenjohtajavaltio Ruotsi pyysi 3. kesäkuuta 2009 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Ekotehokkaan talouden edistäminen – Talouskriisin tarjoamat mahdollisuudet siirtyä uuteen energiapoliittiseen aikakauteen.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. lokakuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 4.–5. marraskuuta 2009 pitämässään 457. täysistunnossa (marraskuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 164 ääntä puolesta ja 2 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Maailman tärkeimpien kehittyneiden talouksien on ollut hyväksyttävä, että niiden on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään ainakin 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä osana maailmanlaajuisia toimenpiteitä, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien pitämiseksi hallittavissa olevissa mittasuhteissa. Kehittyneiden talouksien energiaperustaa on siksi muutettava huomattavasti, ja muutoksen on alettava heti.

1.2   EU on käynnistänyt kyseisen prosessin laatimalla merkittävän ilmasto- ja energiaohjelman päästöjen vähentämiseksi 20–30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyivät ohjelman kuluvana vuonna. Ohjelma on kuitenkin vielä pantava täytäntöön, ja lähiaikoina tarvitaan lisätoimenpiteitä vuotta 2050 koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.

1.3   Nykyinen talouskriisi on sekä uhka että mahdollisuus. Uhkana on, että jatkuvien talousongelmien selvittäminen kerää kaiken poliittisen huomion ja kaikki käytettävissä olevat resurssit ja että toimenpiteissä keskitytään siihen, että voidaan palata tavanomaisiin, päästöjä lisääviin toimintamalleihin. Toisaalta kriisi tarjoaa merkittävän mahdollisuuden murtaa vanhat rakenteet omaksumalla kaikkia hyödyttävä ekotehokkuusstrategia, joka auttaa elvyttämään taloutta, parantamaan sen kilpailukykyä ja luomaan uusia työpaikkoja samaan aikaan kun se muuttaa energiaperustaa ja vähentää merkittävästi päästöjä.

1.4   ETSK kannattaa ja kannustaa varauksetta kaikkia Euroopassa jo toteutettuja tai suunnitteilla olevia toimenpiteitä ekotehokkuuden parantamiseksi, myös uusia toimenpiteitä, joilla pyritään

—	vahvistamaan energiatehokkuustoimia uuden energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä

—	vahvistamaan uuteen, uusiutuvia energiamuotoja koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyviä toimenpiteitä

—	sisällyttämään kaikkiin julkisiin rahoitusohjelmiin ekotehokkuustavoitteet

—	edistämään ja kannustamaan ympäristöystävällistä verouudistusta

—	kannustamaan kaikkia julkisia elimiä harjoittamaan ympäristöä säästävää hankintapolitiikkaa.

1.5   Jotta laajamittainen toiminta ja tuki saataisiin käyntiin ja Euroopan unioni säilyttäisi johtavan kilpailuasemansa maailmassa, ETSK ehdottaa, että komissio ja EU:n muut toimielimet keskittyvät myös uusiin toimenpiteisiin, joilla voidaan vastata rajattuun määrään erityisiä muutoshaasteita. Komitea yksilöi kolme erityistä muutosalaa, jotka kiinnostavat suurta yleisöä ja joihin liittyviä merkittäviä Euroopan unionin aloitteita ja ohjelmia yleisö voi tukea:

—	siirtyminen käyttämään aurinkosähköä ja muita uusiutuvia energialähteitä

—	siirtyminen käyttämään autoja, joiden kulkuvoimana on pelkästään sähkö

—	hiilidioksidipäästöttömien rakennusten kehittäminen.

Sähköautojen yleistymisen myötä on luonnollisesti siirryttävä tuottamaan nykyistä suurempi osa sähköenergiasta lähteistä, joiden käyttö ei itsessään aiheuta merkittäviä nettohiilidioksidipäästöjä, jotta vältettäisiin hiilidioksidipäästöjen pelkkä siirtäminen ajoneuvoista voimalaitoksiin.

1.6   ETSK ehdottaa tehokkaiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien luomista näiden muutosten muotoilemiseksi ja ohjaamiseksi sekä mahdollisimman suuren tuen saamiseksi yrityksiltä, muilta asianomaisilta instituutioilta ja yleisöltä. Se ehdottaa myös uudenmuotoisten ”vihreiden” euro-obligaatioiden liikkeelle laskemista lisärahoituksen saamiseksi eräiden tällaisten muutosten rahoittamiseksi.

1.7   ETSK kehottaa kiinnittämään uudessa Lissabonin strategiassa keskeistä huomiota tämän lausunnon linjausten mukaisiin uusiin ekotehokkuusaloitteisiin, joilla kehitystä voidaan ohjata kohti ekologisesti nykyistä kestävämpää tulevaisuutta.

2.   Taustaa

2.1   Yleiset syyt pyrkimyksille nopeuttaa siirtymistä nykyistä ekotehokkaampaan talouteen tunnetaan hyvin. Kasvihuonekaasupäästöjen aikaansaama ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt vakavia ongelmia useissa osissa maailmaa, ja nämä ongelmat lähes varmasti pahenevat tulevina vuosina.

2.2   Samaan aikaan kun ilmastomuutoksesta on tulossa yhä vaikeampi ongelma, lisääntyy myös riski, että maailman öljy- ja kaasuvarojen nähtävissä oleva ehtyminen vähentää tulevaisuudessa energiatoimituksia, nostaa hintoja ja lisää hintojen vaihtelua. Euroopan kaltaisten alueiden, jotka ovat energiatoimituksissaan suurelta osin riippuvaisia tuonnista, on vähennettävä suojattomuuttaan ja parannettava energiaturvallisuuttaan vähentämällä energian kokonaiskysyntää ja hankkimalla aikaisempaa suurempi osa energiastaan omassa käytössään olevista uusiutuvista energialähteistä.

2.3   Yhdessä nämä kaksi pitkän aikavälin strategista haastetta merkitsevät sitä, että on onnistuttava maailmanlaajuisesti vähentämään erittäin merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä ja parantamaan energiatehokkuutta. G8-ryhmän johtajat ovat periaatteessa hyväksyneet näkemyksen, jonka mukaan kehittyneiden talouksien on kyettävä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Eräitä muutoksia talouden energiaperustaan on jo pantu alulle, mutta muutosvauhtia on nopeutettava huomattavasti, jos kyseinen tavoite aiotaan saavuttaa.

2.4   Se, mitä toimenpiteitä tarvitaan, ymmärretään jo suurelta osin, ja niiden toteuttamiseksi on olemassa hyviksi havaittuja teknologisia ratkaisuja. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n World Energy Outlook 2008 (WEO 2008) -energiakatsauksessa arvioidaan, että yli 50 prosenttia vähentämistoimenpiteistä, joilla ilmakehän hiilidioksidipitoisuus pyritään pitämään alle 450 miljoonasosassa vuonna 2030, voitaisiin toteuttaa ottamalla käyttöön jo olemassa olevia energiatehokkuusteknologioita. Jo nyt on olemassa kustannustehokkaita toimenpiteitä, jotka voitaisiin ottaa heti käyttöön sekä kysyntäpuolella (rakennukset, teollisuus, liikenne) että tarjontapuolella (mm. sähkön ja prosessi- tai kaukolämmön yhteistuotanto). Tarvitaan kuitenkin lisätoimenpiteitä, joilla autetaan markkinatoimijoita nopeuttamaan niiden käyttöönottoa.

2.5   Nykyisten teknologioiden lisäksi on tulevina vuosikymmeninä oltava laajaa markkinakäyttöä varten valmiina uusia energiatehokkaita ja vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia energiateknologioita, jotta tarvittavat lisävähennykset voitaisiin toteuttaa. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n Energy Technology Perspective 2008 (ETP 2008) -energiateknologiakatsaukseen sisältyvissä analyyseissä korostetaan ajoissa toteutettavia toimenpiteitä yksityisen tutkimus- ja kehitystyön mobilisoimiseksi ja oppimisen edistämiseksi koko ketjussa teknologian toimittajista sitä hyödyntäviin operaattoreihin ja käyttäjiin uusien teknologioiden sisällyttämiseksi koko oppimisprosessiin sekä niiden muuttamiseksi lupaavista mutta liian kalliista esittelyhankkeista luotettaviksi ja kustannustehokkaiksi valtavirran tuotantoteknologioiksi. Uutta teknologiaa tarvitaan, jotta voidaan jatkuvasti parantaa energiatehokkuutta (esim. hiilidioksidipäästöttömät rakennukset, valaistusjärjestelmät ja teollisuusprosessit) sekä vähentää energiatuotannon hiilidioksidipäästöjä (esim. aurinkosähkön tuotanto, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi ja muut kuin fossiiliset liikenteen polttoaineet).

2.6   Kaikki nämä muutokset ovat toteutettavissa, mutta muutosvauhtia on nopeutettava huomattavasti. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on yhdessä muiden suurten talouksien kanssa tehostettava entisestään tähänastisia pyrkimyksiään kehittää innovaatiostrategioita sekä toteuttaa merkittäviä muutosohjelmia asianomaisilla avainaloilla.

2.7   Hyödyntämisohjelmat ovat erittäin tärkeitä. Niillä voidaan kannustaa hyödyntämään käytettävissä olevien energiatehokkuustoimenpiteiden tarjoamat mahdollisuudet tai lisäämään ratkaisujen saattamista markkinoille, mikä on välttämätöntä yksityisen tutkimus- ja kehitystoiminnan stimuloimiseksi ja uuden teknologian sisällyttämiseksi oppimisprosessiin. Niiden avulla on parhaat mahdollisuudet saada kaksinkertainen hyöty, eli yhtäältä luoda uusia työpaikkoja ja helpottaa siirtymistä ekotehokkaisiin energiajärjestelmiin jo nyt ja toisaalta samaan aikaan edistää koulutusinvestointeja entistä tehokkaamman ja edullisemman teknologian saamiseksi käyttöön tulevaisuudessa. Tehtävänä on suunnitella hyödyntämisohjelmia, jotka lisäävät kilpailua ja stimuloivat investointeja yksityissektorin tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä edistävät oppimista tuottajista kuluttajiin ulottuvassa ketjussa.

2.8   On jo olemassa useita esimerkkejä onnistuneista Euroopan tason hankkeista tehokkuuden parantamiseksi ja vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien teknologioiden tuomiseksi markkinoille. EU:n energiamerkintäjärjestelmä on vaikuttanut kylmäkonemarkkinoihin siten, että kylmäkoneiden energiatehokkuus on parantunut merkittävästi. Jäsenvaltioiden ohjelmat nykyisen rakennuskannan kunnostamiseksi ovat parantaneet lämpötaloutta. Jäsenvaltioiden ohjelmat tuulienergian hyödyntämiseksi ovat erittäin merkittävästi lisänneet kyseisen uuden teknologian käyttöä ja pienentäneet sen kustannuksia. Niillä on lisäksi luotu miljardien eurojen arvoista teollisuustoimintaa ohjelmia toteuttaviin maihin.

2.9   Tulevat tehokkuusvaatimukset ja vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia uusia teknologioita koskevat vaatimukset ovat kuitenkin edelleen erittäin suuret. Kyseisistä pyrkimyksistä saadut kokemukset on koottava yhteen ja niitä on hyödynnettävä uuden mukautetun yhteishankkeen käynnistämiseksi, jotta saadaan mahdollisimman nopeasti käyttöön vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia uuden sukupolven teknologioita hyödynnettäväksi Euroopan laajuisesti.

2.10   Eräät tarvittavat muutokset saattavat vaatia sovellettavan lähestymistavan merkittävää asteittaista muuttamista. Niihin onkin kiinnitettävä erityishuomiota. Seuraavat kolme esimerkkiä, joihin unionin kansalaiset voisivat suhtautua myönteisesti ja joiden avulla voitaisiin asteittain parantaa ekotehokkuutta, näyttävät tarjoavan erityisen hyviä mahdollisuuksia:

—

Siirtymistä käyttämään uusiutuvia energialähteitä energiantuotannossa on edelleen nopeutettava. Aurinkoenergia on edelleen kallista ja merkitykseltään melko vähäistä, mutta sen kustannukset pienenevät tasaisesti. Nyt onkin annettava uusi sysäys kyseisen energiamuodon käytön laajentamiselle sekä pienen mittakaavan paikallisissa sovelluksissa että suuremmissa tuotantolaitoksissa. Tuulivoimaa hyödynnetään vihdoin melko laajasti, mutta sen kustannukset on saatava vielä nykyistä alhaisemmiksi. Maalämpöpumpuilla päästään jo erittäin hyviin tuloksiin. Niiden kehittämistä olisikin jatkettava nopeasti, jotta niiden käytöstä voidaan lopulta tehdä vakiovaatimus kaikissa uusissa asunnoissa ja muissa rakennuksissa. Sähköverkot, niitä tukevat perusrakenteet ja energian varastointijärjestelmät on suunniteltava ja muotoiltava uudestaan älykästä suunnittelua ja hallintaa koskevien periaatteiden mukaisesti, jotta ne tukisivat uusiutuvien energialähteiden huomattavasti nykyistä laajempaa hyödyntämistä.

—

Hiilidioksidipäästöttömät ajoneuvot: Fysiikan perusperiaatteet asettavat rajat sille, missä määrin polttomoottoreiden energiatehokkuutta voidaan parantaa. Tietyssä vaiheessa siirrytään käyttämään täysin sähkökäyttöisiä tai polttokennoilla varustettua autoja siten että ladattava sähkö tai käytettävä polttoaine tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla, joiden tuotanto aiheuttaa vain vähän tai ei ollenkaan nettokasvihuonekaasupäästöjä. Komitean mielestä nyt on oikea aika asettaa selvät tavoitteet ja aikataulut kyseiselle siirtymälle sekä luoda tarvittavat perusrakenteet ja tukijärjestelmät.

—

Rakennusalalla nettohiilidioksidipäästöttömien rakennusten tekeminen alkaa olla mahdollista. Nyt onkin ryhdyttävä merkittäviin toimenpiteisiin tämän konseptin muuttamiseksi muutamasta kiinnostavasta prototyypistä uusissa ja nykyisissä asunnoissa ja muissa kiinteistöissä laajasti hyödynnettäväksi käytännöksi. Sen vuoksi EU:n kaikille alueille olisi pystytettävä energiaa säästäviä mallitaloja, joiden suunnittelussa otetaan huomioon alueen ilmasto- ja maantieteelliset olosuhteet. Tällaiset rakennukset toimisivat esikuvina.

2.11   Samanlaisia toimenpiteitä saatetaan tarvita myös hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehittämisen ja hyödyntämisen edistämiseksi sekä tietotekniikkavalmiuksien ja älykkäiden järjestelmien kapasiteetin lisäämiseksi, jotta ekotehokkuutta voidaan parantaa.

3.   Jäsenvaltioiden ja EU:n rooli

3.1   EU:lla on eräiden tarvittavien toimenpiteiden mittakaavan ja laajuuden vuoksi erityisen tärkeä rooli. Muutos voidaan toteuttaa tarvittavassa mittakaavassa ja aikataulussa vain yhteisellä toiminnalla, johon osallistuu julkisen ja yksityisen sektorin kumppaneita kaikkialta Euroopasta ja joissakin tapauksissa jopa kaikkialta maailmasta. EU on jo käynnistänyt useita ohjelmia ja koonnut paketteja energiatehokkuuden, uusiutuvien energialähteiden käytön ja vähähiiliseen talouteen siirtymisen edistämiseksi. Näitä pyrkimyksiä on kuitenkin edelleen vahvistettava ja nopeutettava. Seuraavissa kohdissa tarkastellaan eräitä keskeisiä aloja, joilla tarvitaan uusia Euroopan tason toimenpiteitä.

3.2   Tutkimus- ja kehitystyö. Tutkimus- ja kehitysinvestointien bkt-osuus on Euroopan unionissa useiden vuosien ajan pysynyt noin 1,84 prosentissa, mikä on huomattavasti vähemmän kuin yhteisesti sovittu kolmen prosentin tavoite. Onkin ryhdyttävä merkittäviin toimenpiteisiin kyseisen osuuden lisäämiseksi, jotta päästäisiin lähemmäksi kolmen prosentin tavoitetta. Ohjelmissa olisi lisäksi tuettava nykyistä enemmän siirtymistä vähähiiliseen talouteen. Eräät uusimmat vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat teknologiat tarvitsevat nykyistä enemmän julkista tutkimus- ja kehittämisrahoitusta. Niistä mainittakoon hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, ohutkalvoaurinkopaneelit, ulkomerellä sijaitsevat tuulivoimalat ja toisen sukupolven biopolttoaineet.

3.3   Olisi suunniteltava hyödyntämisohjelmia uuden teknologian markkinarakojen hyödyntämiseksi sekä markkinatoimijoiden kannustamiseksi tekemään koulutusinvestointeja. Olisi myös käytettävä hyväksi verotuksen ja elinkeinopolitiikkojen yhteisvaikutuksia. EU:n olisi keskityttävä erityisesti suurimpiin tarvittaviin muutoksiin, kuten siirtymiseen käyttämään sähköautoja tai rakentamaan hiilidioksidipäästöttömiä taloja, koska ne vaativat laajamittaista teknologista kehittämistä, erittäin suuria investointeja, kattavaa infrastruktuuritukea sekä julkisen alan ja kuluttajien kiinnostuksen laajaa mobilisoimista ja mittavia tukitoimia ja kannusteita. Energiateknologiafoorumien yhteydessä saatuja kokemuksia on laajennettava ja niiden pohjalta on kehitettävä ennakoivia hyödyntämisohjelmia keskeisten tarvittavien muutosten tukemiseksi.

3.4   Vaatimusten asettaminen. Sääntömääräisten vähimmäisvaatimusten asettaminen tuotteiden ja palveluiden energiatehokkuudelle on erittäin tärkeää edistyksen aikaansaamiseksi. EU on jo asettanut tällaiset vaatimukset eräille keskeisille tuotteille sekä päättänyt aikatauluista lisäparannusten aikaansaamiseksi tulevaisuudessa. Ohjelmien kattavuutta on kuitenkin edelleen lisättävä, ja on asetettava nykyistä kunnianhimoisemmat lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet.

3.5   Etenemisvauhtia rajoittavat käytännön tekijät on tietysti otettava huomioon. On kuitenkin oleellista kohdistaa jatkuvaa painetta eurooppalaiseen teollisuuteen, jotta se olisi vastaisuudessakin yksi maailman johtavista toimijoista energiavaatimusten alalla kyetäkseen säilyttämään vahvan kilpailuaseman maailmanmarkkinoiden pyrkiessä kokonaisuudessaan parantamaan energiatehokkuuttaan.

3.6   Julkiset hankinnat. Julkiset hankintaohjelmat voivat olla erittäin tehokas väline pyrittäessä parantamaan keskeisillä teollisuudenaloilla sovellettavia standardeja, jos tarjouspyyntö- ja hankintasopimusasiakirjoihin sisällytetään asianmukaiset vaatimukset. Komitean mielestä EU:n tulisi vastaisuudessakin toimia asiassa tiennäyttäjänä velvoittamalla asettamaan paljon nykyistä tiukemmat energiatehokkuusstandardit perusvaatimuksiksi kaikissa julkisen sektorin tavara-, palvelu- ja rakennushankinnoissa. Kaikkiin hankkeiden arviointimenetelmiin olisi sisällytettävä ekotehokkuuskriteerit.

3.7   Eräät eurooppalaiset alue- ja paikallisviranomaiset ovat tiennäyttäjiä pyrkiessään parantamaan ekotehokkuutta kaikessa toiminnassaan. Useat niistä eivät kuitenkaan toimi näin. Voisikin olla aiheellista tehdä kaksitahoinen Euroopan tason aloite, jolla yhtäältä korostetaan parhaita käytänteitä ja kannustetaan muita ottamaan niistä mallia ja toisaalta edistetään kyseisten elinten asettamien vaatimusten systematisointia ja harmonisointia ekotehokkuusstandardien aikaansaamiseksi.

3.8   Yksityisen sektorin kannustaminen. Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää määrittää oikea hinta hiilidioksidipäästöille. Komitea odottaa, että komissio jatkaa päästökauppajärjestelmän kehittämistä asianmukaisilla aloilla ja kannustaa laajentamaan entisestään hiilidioksidipäästöihin liittyvien verojen käyttöä muilla aloilla. Komission olisi lisäksi edistettävä toimenpiteitä sellaisten erityiskannustimien luomiseksi kuin syöttötariffit, joilla kannustetaan investointeja uusiutuviin energialähteisiin. Eräissä tapauksissa myös julkisen sektorin on ehkä tehtävä yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa ratkaisevia uusia teknologioita tukevien asianmukaisten perusrakenteiden kehittämiseksi. Esimerkkeinä mainittakoon hajautetun sähköntuotannon ja älykkään sähköverkon tukeminen.

3.9   Kuluttajien käyttäytyminen. Kuluttajat eivät vieläkään ole riittävän tietoisia tehokkuusnäkökohdista tai eivät halua ottaa niitä huomioon ostoskäyttäytymisessään tai elämäntyyliä koskevissa valinnoissaan. Toisaalta sääntelijät ovat edelleen liian vähän perillä kuluttajakäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä siitä, miten voidaan parhaiten edistää ekotehokkaiden tuotteiden ja palveluiden kysyntää. Koulutusta, valistusta ja yhteistoimintaa on tuettava nykyistä enemmän. Tavaroiden ja tuotteiden merkitsemistä energiatehokkuudesta kertovilla merkinnöillä on laajennettava ja parannettava.

3.10   Ammatillinen kehitys ja ammattikoulutus. Ammattikoulutuksen ja teknisen alan koulutuksen yhteydessä on paljon nykyistä tehokkaammin pyrittävä lisäämään tietoisuutta energiatehokkaan tuotannon ja kestävän kehityksen tarpeellisuudesta ja ulottuvuuksista.

4.   Nykyiseen talouskriisiin liittyvät mahdollisuudet ja uhat

4.1   Vaarana on, että nykyiset maailmanlaajuiset talousongelmat vaikeuttavat nopeaa etenemistä ekotehokkuuden parantamisessa. Uusiin investointeihin käytettävissä olevat julkisen tai yksityisen sektorin varat ovat vähissä, ja ne osoitetaan pikemminkin lyhyen aikavälin painopisteiden rahoittamiseen.

4.2   Globaalin talouselpymisen käynnistyessä saattaa kuitenkin aueta uusia mahdollisuuksia ohjata Euroopan taloutta (ja muita suuria talouksia) ekologisesti entistä kestävämpään suuntaan. Euroopalle on ratkaisevan tärkeää ottaa vastaan nämä haasteet ja vastata niihin myönteisesti, jos se aikoo menestyä väistämättä edessä olevassa maailmanlaajuisessa kilpailussa ekotehokkuuden ja kestävän kehityksen parantamiseksi.

Nykyisessä taloustilanteessa kannattaa tutkia erityisen tarkoin tiettyjä pääasiassa finanssi-, talous- ja teollisuuspolitiikasta vastaavien hallinnonalojen toimivaltaan kuuluvia erityisaloja:

4.3.1   . Talouskriisin myötä on jälleen kiinnitetty huomiota bkt:n puutteisiin yleisen kehityksen mittarina sekä siihen, että tarvittaisiin mieluummin laajempi hyvinvointikäsite, jonka yhteydessä voidaan ottaa huomioon sosiaaliset ja ympäristötekijät sekä rahatalouden suorituskyky. Ranskan hallituksen äskettäin teettämän Stiglitzin raportin julkaiseminen jälkeen on varmistettava komission tällä alalla tekemän työn jatkotoimet.

4.3.2   . Useat jäsenvaltiot ja komissio ovat koonneet merkittäviä julkisista varoista rahoitettavia paketteja elvyttääkseen talouksiaan ja estääkseen tilanteen pahenemisen lamaksi. Komission ajama Euroopan talouden elvytyssuunnitelma on hyvä esimerkki siitä, miten voidaan samaan aikaan kannustaa talouskehitystä ja tukea siirtymistä entistä ympäristöystävällisempään talouteen. Suunnitelman tehoa on kuitenkin rajoittanut se, että sen käyttöön on osoitettu suhteellisen vähän rahoitusta. Lisäelvytyspakettien aika saattaa olla jo pääasiassa ohi, mutta kaikkia julkisia meno-ohjelmia on edelleen tarkasteltava ekotehokkuuden näkökulmasta kaksinkertaisten hyötyjen varmistamiseksi. EU:n ja sen jäsenvaltioiden talousarviomenettelyissä olisi säännönmukaisesti ruvettava arvioimaan kestävyysperiaatteen noudattamista julkisten meno-ohjelmien yhteydessä.

4.3.3   . Kaikki julkiset rahoitusohjelmat tutkitaan lähivuosina erittäin tarkasti, kun viranomaiset pyrkivät löytämään säästökohteita rahoitustilanteensa korjaamiseksi. Tarkasteltaessa mahdollisia leikkauskohteita erityishuomiota olisi kiinnitettävä etenkin meno-ohjelmiin, joiden toteuttaminen kuluttaa paljon energiaa tai on ekotehokkuustavoitteiden vastaista. Tässä yhteydessä olisi tutkittava erityisen tarkoin epätarkoituksenmukaiset tuet, joilla tuetaan fossiilisten polttoaineiden tuotantoa tai kulutusta (esim. hiilentuotannon tukeminen tai polttoaineiden myyminen tuettuun hintaan erityisryhmille) ja jotka aiheuttavat siten kaksinkertaisen haitan (ne syrjäyttävät muita, usein hyödyllisempiä julkisia investointeja ja vääristävät toimintaympäristöä uusiutuvia energialähteitä edistävien teknologioiden vahingoksi, vaikka juuri kyseisiä teknologioita olisi pyrittävä tukemaan). Komission pitkään odotettu tiedonanto tukipolitiikan uudistamisesta voisi auttaa käynnistämään Euroopan tason toimenpiteitä tässä asiassa.

4.3.4   . Useiden Euroopan maiden julkistalouden epätasapaino vaatii todennäköisesti verotuksen tason ja painopisteiden tarkistamista. Tällaisia muutoksia tehtäessä olisi otettava huomioon ympäristöulottuvuus. Nykyisessä ilmapiirissä olisi erityisesti suosittava korkeampia energiaveroja (fossiilisten polttoaineiden verottamista) työn verottamisen sijasta. Tällöin on kuitenkin ryhdyttävä asianmukaisiin turvatoimiin köyhimpien ja vaikeimmassa asemassa olevien väestöryhmien suojelemiseksi. Komissio voisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa käynnistää uuden tutkimuksen, jolla edistettäisiin yhteisiä toimia verostrategioiden muuttamiseksi tähän suuntaan.

4.3.5   . Nykyinen talouskriisi on jo saanut aikaan sen, että valtiot ovat ryhtyneet merkittäviin toimenpiteisiin keskeisten teollisuudenalojen tukemiseksi tai niiden rakenteiden muuttamiseksi. Tällaisia toimenpiteitä toteutettaessa resurssien käytön tehostamista olisi aina pidettävä yhtenä keskeisenä tavoitteena. Etenkin eräisiin tässä lausunnossa esille otettuihin erityisiin muutoshaasteisiin (sähköautot, päästöttömät talot ja aurinkovoima) vastaaminen saattaa vaatia toimenpiteitä ja tukea, jotta niistä voi tulla osa uuden talouden ydintä, jonka ympärille syntyy uusia investointeja, yrityksiä ja työpaikkoja.

4.3.6   . Komitean mielestä EU voisi uuden innovaatiostrategiansa puitteissa omaksua uuden roolin edistääkseen maailmanluokan ”Euroopan mestarien” syntymistä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan teknologian keskeisillä aloilla. ETSK ehdottaa erityisesti, että voitaisiin perustaa työryhmiä, joihin osallistuu julkisen ja yksityisen alan toimijoita, suunnittelemaan EU-tason edistysaskeleita sähköautojen, päästöttömien talojen ja aurinkovoiman yleistämiseksi. Toimenpiteiden olisi kaikissa tapauksissa perustuttava nykyisten energiateknologian tutkimus- ja kehitysfoorumien työhön, ja niillä olisi pyrittävä edistämään kyseisten ratkaisujen laajamittaista markkinoille tuontia ja hyödyntämistä.

4.3.7   Työryhmien olisi kussakin tapauksessa pyrittävä yksilöimään muutospolut sekä eri roolit, jotka julkisella ja yksityisellä sektorilla on oltava tutkimus- ja kehittämisinvestoinneissa. Niiden olisi myös tutkittava mahdollisen infrastruktuurituen tarve (esim. latauspisteiden verkoston luominen sähköautojen laajamittaisen käyttöönoton tukemiseksi tai kotitalouksille tarkoitetut kunnalliset tukiohjelmat asuntojen energiatehokkuuden parantamiseksi). Ne voisivat myös tutkia, miten tällaisia muutoksia voitaisiin toteuttaa myös kehitysmaissa (esim. aurinkosähkön tuotanto Afrikassa) niiden auttamiseksi osallistumaan omalla panoksellaan siirtymiseen vähähiiliseen talouteen.

4.3.8   ? Nykyisessä talousympäristössä julkisiin menoihin (ja mahdollisesti myös yksityisiin investointeihin) kohdistuu todennäköisesti lähivuosina kaikkialla EU:ssa tiukkoja rajoituksia. Komitea katsoo, että uusien ekotehokkaiden teknologioiden tuomiseksi markkinoille tarvitaan innovatiivisia rahoitusmuotoja. Sen vuoksi komitean mielestä olisi harkittava ”vihreiden” euro-obligaatiolainojen käyttöönottoa. Niitä voitaisiin markkinoida tuotteina, jotka tarjoavat vaatimattoman mutta turvallisen tuoton ja joilla rahoitetaan eräiden keskeisten uusien teknologioiden, kuten hiilidioksidipäästöttömien autojen ja asuntojen, kehittämistä ja hyödyntämistä. Niillä vastattaisiin siten laajojen yhteiskuntapiirien toivomukseen tuotteesta, jossa yhdistyvät turvallinen säästäminen ja panostaminen parempaan tulevaisuuteen.

5.   Uusi sysäys Euroopan tasolla

5.1   EU on itse asettamisensa tavoitteiden ja toteuttamiensa toimenpiteiden ansiosta päässyt jo hyvälle alulle siirtymisessä entistä ekotehokkaampaan talouteen. Tätä voidaan kuitenkin pitää selvästikin vasta ensiaskeleena. Maailmatalouden jatkuvat ongelmat korostavat aktiivisten ohjaustoimien jatkuvaa tarvetta, jotta vältettäisiin paluu aikaisempiin tehottomiin ja vahingollisiin kasvu- ja kehitysmalleihin. Uuden Euroopan parlamentin jäsenistön valinta ja uuden komission nimittäminen tarjoavat EU:lle hyvän mahdollisuuden nopeuttaa tahtia ja antaa uusi sysäys ekotehokkuuden ja kestävän kehityksen edistämiselle Euroopassa.

5.2   Lyhyellä aikavälillä ETSK kehottaa komissiota, puheenjohtajavaltio Ruotsia ja tulevia puheenjohtajavaltioita tarttumaan hyvissä ajoin tarjolla oleviin tilaisuuksiin ryhtymällä seuraaviin toimenpiteisiin:

—	Tarkistetaan ja uudistetaan Lissabonin strategia ja kestävän kehityksen strategia.

—	Hahmotellaan uudet rahoitusnäkymät.

—	Laaditaan uudelleen rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2002/91/EY.

—	Varmistetaan uusiutuviin energialähteisiin liittyvien esteiden poistamisesta annetun komission tiedonannon jatkotoimet.

—	Edistetään kestävää energiaa koskevan rahoitusaloitteen perustamista komission ja Euroopan investointipankin yhteishankkeena.

—	Hyväksytään vuonna 2010 uusi eurooppalainen energiapolitiikka, joka sisältää vuoteen 2030 ulottuvan toimintasuunnitelman ja vuoteen 2050 luotaavan vision.

5.3   ETSK panee merkille energiatehokkuutta sekä uusiutuvia energialähteitä koskevien jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmien tarjoamat mahdollisuudet. Sen jälkeen kun ensimmäisen vaiheen suunnitelmat on analysoitu, tuloksista on levitettävä nopeasti tietoa jäsenvaltioille ja niille on annettava palautetta, ja komission ja muiden toimielinten on ryhdyttävä tehokkaisiin jatkotoimiin.

5.4   ETSK:n näkemyksen mukaan tulevaisuudessa on jatkuvasti edistettävä voimakkaasti ekotehokkuutta sekä lisättävä ja laajennettava sen huomioimista kaikilla seuraavilla, tässä lausunnossa käsitellyillä Euroopan unionin nykyisillä tai mahdollisilla tulevilla toimintalohkoilla:

—	tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen

—	ammatillisten kehitysohjelmien tukeminen suunnittelu-, rakennus- ja muilla keskeisillä aloilla ekotehokkuussuunnittelua koskevien näkökohtien pakolliseksi sisällyttämiseksi niihin

—	ekotehokkuusvaatimusten sisällyttäminen kaikkiin asianomaisiin kirjanpitostandardeihin, sääntelykäytäntöihin ja taloushallinnon arviointisääntöihin

—	ekotehokkuusvaatimusten priorisoiminen kaikissa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden meno-ohjelmissa ja julkisissa hankinnoissa

—	ympäristönäkökohtien entistä parempi huomioiminen kaikissa EU- ja jäsenvaltiotason julkisissa meno-ohjelmissa käyttämällä tärkeimpänä välineenä kestävyysperiaatteen noudattamisen jatkuvaa arviointia

—	uusien rahoitusmuotojen käyttöönotto tärkeimpien muutosohjelmien rahoittamiseksi

—	ekotehokkuutta parantavan verouudistuksen edistäminen

—	haitallisten tukien poistaminen

—	uuden innovaatiostrategian edistäminen asettamalla työryhmiä tarkastelemaan tärkeimpiä yksittäisiä muutosprosesseja

—	hyvien käytäntöjen edistäminen kuluttajavalistuksessa ja yhteisöllisessä toiminnassa.

5.5   Komitea uskoo, että taloudet, jotka onnistuvat nopeimmin parantamaan ekotehokkuuttaan, saavat huomattavaa kilpailuetua, kun taas jälkeen jääneet taloudet joutuvat kilpailussa erittäin epäedulliseen asemaan. Komitean mielestä tavoitteen, jonka mukaan Euroopan unionista on tultava yksi maailman ekotehokkaimmista talouksista, olisi siksi oltava Euroopan talouden tulevaisuutta koskevan uudistetun Lissabonin strategian ytimessä. Komitea kehottaakin sisällyttämään tämän tavoitteen kaikkiin Euroopan unionin politiikkoihin ja ohjelmiin tässä lausunnossa suositellulla tavalla.

---