17.11.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/102

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY muuttamisesta”

KOM(2008) 637 lopullinen – 2008/0193 COD

(2009/C 277/22)

Esittelijä: Mária HERCZOG

Neuvosto päätti 7. marraskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY muuttamisesta

KOM(2008) 637 lopullinen – 2008/0193 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat ja kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. huhtikuuta 2009. Esittelijä oli Mária Herczog.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. toukokuuta 2009 pitämässään 453. täysistunnossa (toukokuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 82 ääntä puolesta ja 37 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Komitea kannattaa komission ehdotusta uudeksi direktiiviksi, jonka tavoitteena on parantaa raskaana oleville ja äskettäin synnyttäneille ja/tai imettäville työntekijöille tarjottavaa suojaa.

1.2   Komitean näkee tässä aloitteessa mahdollisuuden vahvistaa lainsäädäntöä siten, että naiset voivat toipua asianmukaisesti synnytyksestä, heitä kannustetaan imettämään ja autetaan luomaan vahva side vastasyntyneeseen lapseen.

1.3   Komitea katsoo, että vaarallisia työolosuhteita raskauden ja imetyksen aikana ei voida hyväksyä. Näin ollen naisia tulisi rohkaista ilmoittamaan raskaudestaan heti, kun he saavat tietää siitä, jotta kaikki terveys- ja turvallisuusriskit voidaan arvioida ja eliminoida. Erityishuomiota tulisi kiinnittää sekä naisten että miesten hedelmällisyyttä sekä sikiötä vaarantaviin tekijöihin.

1.4   Komitea kehottaa myös antamaan ylimääräistä tukea vanhemmille ja lapsille, joilla on erityistarpeita tai joiden olosuhteet ovat poikkeukselliset. Esimerkkeinä voidaan mainita muun muassa keskoset, vammaiset tai sairaat vauvat, monisynnytys, sairaalahoito sekä adoptointi ja sijaisvanhemmuus.

1.5   Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että kaikille raskaana oleville työntekijöille tulisi taata vähintään 18 viikon mittainen palkallinen äitiysvapaa. Komitea kehottaa kuitenkin komissiota ottamaan huomioon sosiaalialan foorumin (1) ja Euroopan naisten etujärjestön (European Women's Lobby) sekä WHO:n (2) ja Unicefin (3) suositukset, jotka perustuvat ensimmäisten kuuden elinkuukauden ajan yksinomaisen rintaruokinnan hyötyihin sekä naisten että lasten terveyttä edistävänä ennaltaehkäisevänä toimena. Komitea kehottaakin etsimään muita oikeudellisia ja käytännön ratkaisuja, joilla voidaan helpottaa imettämistä sekä ajallisesti että paikan suhteen.

1.6   Komitea katsoo, että raskauden aikaisen sairausloman ei pitäisi vaikuttaa millään tavalla äitiysvapaan kokonaiskestoon, mutta kehottaa komissiota täsmentämään, mitä synnytystä edeltävällä ajalla tarkkaan ottaen tarkoitetaan.

1.7   Komitea on tyytyväinen ehdotukseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarpeelliset toimenpiteet 2 artiklassa tarkoitettujen työntekijöiden (4) suojelemiseksi laittomina pidettävien irtisanomisten seurauksilta.

1.8   Komitea on yhtä mieltä siitä, että naisilla on oikeus palata omaan työhönsä tai vastaavaan työhön samoin ehdoin ja hyötyä kaikista työehtojen parannuksista, joihin heillä olisi ollut oikeus poissaolonsa aikana.

1.9   Komitea kannattaa vakaasti sitä, että äitiysloman ajalta maksettava korvaus vastaa aiempaa palkkaa. Tämä ei ole ainoastaan tarpeellista, vaan myös tapa tunnustaa äitiyden arvo.

1.10   Direktiiviehdotus on sopusoinnussa joustoturvan yleisten periaatteiden ja elämänkaariajattelun kanssa, ja komitea katsoo, että sitä tulee tarkastella alle kaksivuotiaiden lasten hoitotarpeita koskevien vaikeuksien näkökulmasta (5). Kaikkien osapuolten yhdessä neuvotteleman joustavan työaikamahdollisuuden tarjoaminen vanhemmille on osoittautunut tässä yhteydessä oivalliseksi keinoksi.

1.11   Äitiysloma, jolla suojellaan raskautta ja äitiyttä, on erotettava selkeästi vanhempainvapaasta. Ehdotetun 18 viikon tarkoituksena on lähinnä antaa naisille aikaa toipua synnytyksestä ja varmistaa minimiaika imetykselle sekä äidin ja vastasyntyneen lapsen välisen siteen kehittymiselle. Komitea korostaa vanhempainvapaan merkitystä molemmille vanhemmille tarjoutuvana mahdollisuutena viettää aikaa lastensa kanssa. Komitea katsoo kuitenkin, että vanhempainvapaan tulisi seurata äitiyslomaa, ja että myös isillä tulisi olla mahdollisuus hyötyä siitä.

1.12   Komitea käyttää tilaisuutta hyväkseen ja suosittaa, että harkittaisiin aloitteita, jotka antaisivat isovanhemmille ja muille läheisille perheenjäsenille mahdollisuuden hoitaa lapsia, mikäli myös työssäkäyvät vanhemmat niin haluavat ja mikäli se on lapsen edun mukaista. Tämä voisi helpottaa työmarkkinoiden tarpeiden täyttämistä sekä työn ja perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamista. Tällainen perheenjäsenten tarjoama täydentävä hoitomahdollisuus ei poista valtion vastuuta huolehtia laadullisesti ja määrällisesti asianmukaisesta päivähoidosta.

1.13   Komitea myöntää, että kokonaisvaltainen ja kattava lähestymistapa on tärkeä, jotta voidaan saada kokonaiskuva ja saavuttaa taloudellista ja sosiaalista edistystä. Poliittisten päättäjien olisi tässä yhteydessä otettava huomioon erilaiset tarpeet, kilpailevat arvot ja eturistiriidat seuraavissa asioissa:

—	väestökysymykset (muun muassa alhainen syntyvyys ja eläkeläisten kasvava määrä)

—	työmarkkinoiden tarpeet

—	koulutus ja elinikäinen oppiminen

—	naisten ja miesten yhdenvertaiset mahdollisuudet

—	työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittaminen

—	saatavilla oleva, edullinen ja korkeatasoinen päivähoito

—	aktiivinen kansalaisuus

—	sukupolvien yhteisvastuu

—	köyhyyden ja syrjäytymisen torjuminen

—	lasten etu (6).

Komitea kehottaakin unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta omaksua yhdennetty lähestymistapa tähän lainsäädäntöehdotukseen nähden ja välttämään sen soveltamisalan ja seurausten rajoittamista.

1.14   Komitea katsoo, että jos ehdotuksella pyritään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen tukemiseen, äitiyslomaa ei voida tarkastella erillisenä edellä mainituilla aloilla käytössä olevista muista välineistä.

1.15   Työmarkkinoiden keskeisinä toimijoina työmarkkinaosapuolilla on tässä ratkaiseva rooli. Komitea katsoo, että myös kansalaisyhteiskunnan on toimittava prosessissa aktiivisesti sekä varmistaakseen, että jäsenvaltiot panevat direktiivin täytäntöön, että tukeakseen kaikin tavoin edellä mainittua kokonaisvaltaista lähestymistapaa

2.   Taustaa

2.1   Direktiiviehdotuksella direktiivin 92/85/ETY muuttamisesta pyritään parantamaan raskaana oleville ja äskettäin synnyttäneille tai imettäville työntekijöille tarjottavaa suojaa. Suojaa tarvitaan useista syistä. Äitiysvapaan pituuteen vaikuttavat useat tekijät, jotka tulisi ottaa huomioon sääntelyä laadittaessa. Vanhassa direktiivissä säädetään vähintään 14 viikon pituisesta yhtämittaisesta äitiysvapaasta. Lisäksi siinä säädetään vaatimuksista, jotka liittyvät terveyteen ja turvallisuuteen työpaikalla ja joilla suojellaan raskaana olevia ja äskettäin synnyttäneitä tai imettäviä työntekijöitä. Naista ei saa irtisanoa äitiysvapaan aikana. Aiemman säädöksen – direktiivin 76/207/ETY – 2 artiklan 7 kohdan mukaan naisella on äitiysvapaan loputtua oikeus palata työhönsä tai vastaavaan toimeen. Naisten epäedullisempaa kohtelua on pidettävä syrjintänä.

Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa 2006–2010 (7) sitouduttiin tarkastelemaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Direktiivi 92/85/ETY ei ollut mukana uudelleenlaadinnassa ja siksi sitä tarkastellaan nyt.

2.2   Maaliskuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti, että työ- ja yksityiselämän tasapainoa on pyrittävä parantamaan, sillä se on tärkeää talouskasvulle, hyvinvoinnille ja kilpailukyvylle. Samalla neuvosto hyväksyi Euroopan tasa-arvosopimuksen (8). Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut parannuksia voimassa olevaan lainsäädäntöön, joka koskee raskaana olevien työntekijöiden suojelua ja vanhempainloman myöntämistä, sekä toimenpiteitä, joilla parannetaan työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Euroopan väestönkehityksestä 21. helmikuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa (9) Euroopan parlamentti kehotti jäsenvaltioita omaksumaan parhaita äitiysvapaan pituuteen liittyviä käytäntöjä ja huomautti, että syntyvyys on mahdollista kääntää kasvuun asianmukaisella julkisella politiikalla, jolla luodaan perheelle ja lapsille otollinen aineellinen ja henkinen ympäristö. Aiemmassa 27. syyskuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa (10) parlamentti oli jo kehottanut jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan äitiys- ja vanhempainlomakorvaukset ja pitänyt työmarkkinaosapuolten kuulemisprosessia tervetulleena. Se kehotti jäsenvaltioita torjumaan työmarkkinoilla ilmenevää raskaana olevien naisten syrjintää ja varmistamaan äitiyden suojelemisen korkean tason. Maaliskuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto peräänkuulutti sekin lisätoimia, joilla autetaan sekä naisia että miehiä sovittamaan yhteen työ-, yksityis- ja perhe-elämänsä (11).

Tarkasteltavana oleva direktiivi on kymmenes työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisesta annetun puitedirektiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdan perusteella laadittu yksittäinen direktiivi. Nyt ehdotettu tarkistus merkitsee sen oikeusperustan laajentamista siten, että oikeusperustana on myös yhdenvertaista kohtelua koskeva EY:n perustamissopimuksen 141 artikla.

2.3   Komission kuulemat kansalaiset ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että lasten saaminen vaikuttaa paljon enemmän naisten kuin miesten työllistymismahdollisuuksiin. Sellaisten naisten työllisyysaste, joilla on huollettavia lapsia, on vain 65 prosenttia, kun miesten vastaava osuus on 91,7 prosenttia. Naiset joutuvat kärsimään niiden stereotyyppisten käsitysten seurauksista, jotka liittyvät heidän velvollisuuksiinsa kotona ja heidän soveltuvuuteensa ansiotyöhön (12). Tämä voi vähentää naisten paluuta työmarkkinoille lapsen saamisen jälkeen.

3.   Yleistä

3.1   Vuonna 2006 antamassaan tiedonannossa (13) komissio toteaa, että lasten oikeudet ovat EU:n painopistealue ja että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista ja siihen liitettyjä valinnaisia pöytäkirjoja sekä kehityksen vuosituhattavoitteita. Eurooppa-neuvosto pyysi maaliskuussa 2006 jäsenvaltioita ”ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin lasten köyhyyden vähentämiseksi nopeasti ja merkittävästi antamalla kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet heidän sosiaalisesta taustastaan riippumatta” (14). Nyt käsiteltävän aiheen yhteydessä tämä merkitsee sitä, että kaikille lapsille annetaan mahdollisuus rintaruokintaan sekä mahdollisuus saada ensisijaiselta huoltajaltaan asianmukaista, lapsen kehitystarpeita vastaavaa hoitoa ja tarvittaessa päästä helposti saatavilla olevaan, joustavaan, laadukkaaseen ja kohtuuhintaiseen päivähoitoon.

3.2   EU:n työllisyyspolitiikassa edistetään työhön sovellettavaa elämänkaariajattelua, jossa otetaan huomioon, että työntekijöillä on erilaisia tarpeita ja tavoitteita elämänsä eri vaiheissa. Raskaana oleville ja äskettäin synnyttäneille tai imettäville työntekijöille tarjottavaa suojaa koskevan direktiivin on heijastettava tätä elämänkaariajattelua.

3.3   Kuten Euroopan naisten etujärjestö toteaa, ”äitiysvapaasäännökset koskevat vain naisia. Poliittisten päättäjien, työnantajien ja koko yhteiskunnan tulee tunnustaa, että synnyttäminen, synnytyksen jälkeinen aika ja imetys ovat fyysisiä tapahtumia, ja tukea niitä” (15). Kuten edellä todettiin, Euroopan unionissa on itse asiassa lainsäädäntöä, joka kieltää sukupuoleen perustuvan syrjinnän useilla eri säädöksillä. Naiset kuitenkin vähentävät usein työaikaansa tai ottavat pidempiä lomia työstä huolehtiakseen lapsistaan, minkä vuoksi he saavat vähemmän palkkaa ja eläkettä. Voimassa olevan tasa-arvolainsäädännön täytäntöönpanoa onkin tehostettava.

3.4   Naisilla tulisi olla joustavat mahdollisuudet valita, milloin he haluavat ottaa äitiysvapaata. Toisaalta työnantajien tulisi myös voida suunnitella henkilöstötarpeitaan poissaolojen korvaamiseksi. Suunnittelussa tulisi ottaa huomioon minimivapaa (vähintään kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen) (16).

3.5   Ehdotus antaisi äitiysvapaalta palaaville naisille oikeuden pyytää joustavaa työaikajärjestelyä, ja se asettaisi työnantajalle vaatimuksen käsitellä pyyntö ottaen huomioon sekä työnantajan että työntekijän tarpeet. Komitea kannattaa tätä säännöstä.

3.6   Jotta tavoitteisiin päästäisiin, Lissabonin strategian täytäntöönpanoa, Barcelonan tavoitteita mutta myös demografista tilannetta, sukupolvien välistä yhteisvastuuta, naisten ja miesten yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä työ- ja yksityiselämän parempaa tasapainoa koskevien EU:n strategioiden eri tavoitteita on selvennettävä ja yhdenmukaistettava edelleen.

3.7   Pyrkiessään lisäämään työssäkäyvien naisten määrää (17) EU:n tulisi lisätä mahdollisuuksia työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen niin, että erilaisia tarpeita, kilpailevia arvoja ja eturistiriitoja käsitellään ja seurataan avoimesti.

3.8   Suuressa osassa jäsenvaltioita on otettu käyttöön toimenpiteitä, joilla edistetään työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavien työmarkkinatarpeiden ja Euroopan erilaisten perinteiden ja kulttuurien mukaisesti. Jos ehdotuksella pyritään edistämään kyseistä yhteensovittamista, äitiyslomaa ei voida tarkastella erillään muista tällä alalla käytössä olevista välineistä. Niitä ovat muun muassa päivähoito, joustavat työjärjestelyt, vanhempainvapaa sekä muunmuotoiset vapaat, joilla on usein suurempi merkitys työ- ja perhe-elämän entistä paremmalle yhteensovittamiselle.

4.   Erityistä

4.1   Käsillä olevan ehdotuksen pääasiallinen oikeusperusta on raskaana olevien ja imettävien äitien terveys ja turvallisuus. Terveys- ja turvallisuuskysymyksillä on kuitenkin looginen yhteys i) lasten oikeuteen asianmukaiseen hoitoon, ii) perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen sekä iii) työllisyyteen ja uramahdollisuuksiin. Lisäksi Euroopan demografinen tilanne edellyttää syntyvyyden kasvua kannustavaa ja tukevaa politiikkaa. Ehdotetussa direktiivissä käsitellyt kysymykset eivät ole erillisiä. Ne on nähtävä osana monitahoista kokonaisuutta, kuten suosituksissa todetaan.

4.2   Erityishuomiota tulisi kiinnittää sekä naisten että miesten hedelmällisyyttä vaarantaviin tekijöihin. Naisia ja miehiä tulisi suojella geneettisiä mutaatioita aiheuttavilta tekijöiltä, jotka johtavat hedelmättömyyteen ja jotka pahimmassa tapauksessa voivat aiheuttaa epämuodostumia sikiöille.

4.3   Äitiysloma, jolla suojellaan raskautta ja äitiyttä, on erotettava selvästi vanhempainvapaasta. Ehdotetun 18 viikon tarkoitus on lähinnä antaa naisille aikaa toipua synnytyksestä ja varmistaa minimiaika imettämiselle. Komitea kannattaa tätä näkemystä, mutta suosittaa etsimään muitakin oikeudellisia ja käytännön ratkaisuja, joilla voidaan helpottaa imettämistä tai äidinmaidon lypsämistä työpaikalla ja näin varmistaa, että äideillä on riittävästi aikaa yksinomaiseen imetykseen WHO:n ja Unicefin suositusten mukaisesti (18) (esimerkiksi oikeus laskea imetystauot työajaksi).

4.4   Erityistapauksissa – keskoset, vammaiset tai sairaat vauvat, monisynnytys tai sairaalahoito – komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot voisivat tarjota pidemmän palkallisen vapaan ottaen huomioon erityishoidon tarpeen. Komitea katsoo, että tällaisten tapauksien luettelon ei tulisi olla tyhjentävä, vaan sen tulisi antaa jäsenvaltioille mahdollisuus ottaa huomioon myös muut tapaukset, kuten keisarileikkaus tai synnytyksen jälkeiset komplikaatiot. Myös tapauksissa, joissa vastasyntynyt adoptoidaan tai sijoitetaan sijaisperheeseen, tulisi myöntää vanhempainvapaata.

4.5   Komitea hyväksyy ILOn yleissopimuksen 183 (19) mukaisen ehdotuksen, että synnytyksen jälkeen pidettävä äitiysvapaa olisi vähintään kuusi viikkoa, mutta painottaa, että tämän tulisi olla vähimmäiskesto. Tämä minimiaika on tarpeen, jotta nainen voi toipua synnytyksestä ja jotta voidaan kannustaa imetykseen ja auttaa luomaan vahva side äidin ja lapsen välille.

4.6   Kun otetaan huomioon YK:n lapsen oikeuksista tehty yleissopimus (20), komission tulisi samalla selvittää ehdotettujen toimien vaikutus lapsiin. Lapsen riittävästä ravinnonsaannista ja hyvinvoinnista on huolehdittava. Lasten hyvinvointi ja lapsuuden arvo tässä ratkaisevassa elämänvaiheessa ovat jo sinänsä erittäin tärkeitä, mutta samalla lapset ovat tulevaisuuden työvoimaa, ja hoidon ja tuen puute elämän varhaisessa vaiheessa saattaa johtaa epäonnistumiseen koulunkäynnissä ja myöhemmin yhteiskuntaan integroitumisessa.

4.7   Komitea kannattaa uutta säännöstä, jonka mukaan raskauden aikana sairauden tai komplikaatioiden vuoksi pidettyjen sairauslomien ei pitäisi vaikuttaa äitiysvapaan pituuteen millään lailla. Komitea kehottaa kuitenkin komissiota täsmentämään, mitä synnytystä edeltävällä ajalla tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Asiaa koskeva direktiivin säännös ei saa olla epäselvä (21).

4.8   Komitea kannattaa sitä, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet 2 artiklassa tarkoitettujen työntekijöiden (22) suojelemiseksi laittomina pidettävien irtisanomisten seurauksilta.

4.9   Kun otetaan huomioon, että joissain maissa äitiyslomakorvauksen kattona on sairauspäivärahaa vastaava summa, komitea haluaa korostaa, että aiempaa palkkaa pienemmällä korvauksella on haitallinen vaikutus ja että sillä rangaistaan naisia heidän biologisesta äidin roolistaan ottamatta huomioon äitiyden arvoa. Palkkaa pienemmällä korvauksella on myös pitkän aikavälin vaikutuksia naisten eläkeoikeuksiin.

4.10   Työsuhdeturva tarjoaa mahdollisuuden lisätä syntyvyyttä, varmistaa äitiysvapaan asianmukainen pituus sekä lisätä naisten osallistumista työelämään. Tähän liittyen tarvitaan joustavia työaikoja ja järjestelyjä. Direktiiviehdotuksen perustelujen mukaan ”[– –] syntyvyys on mahdollista kääntää kasvuun asianmukaisella julkisella politiikalla, jolla luodaan perheelle ja lapsille otollinen aineellinen ja henkinen ympäristö” (23).

4.11   Isovanhempien ja muiden perheenjäsenien rooliin työssäkäyviä vanhempia tukevina huoltajina ja lastenhoitajina tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Muiden perheenjäsenten osallistuminen voisi auttaa säilyttämään perherakenteet, kun mahdollistettaisiin ikääntyneiden osallistuminen ja työssäkäyvien vanhempien stressin vähentäminen. Se voisi myös helpottaa työmarkkinoiden tarpeiden täyttämistä sekä työn ja perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamista. Myös kaikkien jäsenvaltioiden edistämät, vanhemmuutta tukevat positiiviset aloitteet ja ohjelmat, samoin kuin monet käytössä olevat kansalliset ohjelmat (24), tulisi ottaa huomioon tässä yhteydessä. Perheenjäsenten tarjoama täydentävä hoitomahdollisuus ei kuitenkaan poista valtion vastuuta huolehtia laadullisesti ja määrällisesti asianmukaisesta päivähoidosta.

4.12   Lastenhoitopalvelut ovat yksi naisille tarjoutuva mahdollisuus ammatinharjoittamiseen, mutta niiden laadukkuus ja vaatimustenmukaisuus on taattava. Barcelonan tavoitteiden mukaan vuoteen 2010 mennessä pyritään tarjoamaan lastenhoitopalveluja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista ja vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista, mutta lastenhoidon eri muodoista ei ole erityistä säännöstä. Lisäksi vaikka 33 prosenttia lapsista voitaisiinkin sijoittaa päiväkoteihin, mitä tapahtuu lopuille kahdelle kolmasosalle?

4.13   Lastenhoidon laatuun liittyen on vain hyvin vähän tietoa epävirallisista lastenhoidon kotipalveluista, joita lastenhoitajat, lastenvahdit ja au pair -työntekijät tarjoavat. Monet näistä työntekijöistä on epäpäteviä, eivätkä he ole virallisesti rekisteröityneitä ja jäävät siten tunnustettujen valvontajärjestelmien ulkopuolelle. He eivät ole mukana virallisissa työllisyysrakenteissa, joten he jäävät asianmukaisen työsuojelun ulottumattomiin. Jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten olisi sitouduttava takaamaan kaikentyyppisen hoidon laadukkuus. Työmarkkinaosapuolten tulisi vaatia sääntelyä ja avoimuutta paitsi ammattimaisessa lastenhoidossa myös kaikissa kotihoidon ja epävirallisen hoidon muodoissa tukemalla ja edellyttämällä ammattimaista koulutusta ja valvontaa. Verokannustimet saattaisivat edistää entistä laadukkaampien lastenhoitopalvelujen tarjontaa. Koska hoitoalan työntekijät ovat suureksi osaksi naisia, työolojen ja ammattipätevyyden parantaminen edistäisi myös EU:n yleistä strategiaa tällä saralla.

---

(1)  Sosiaalialan foorumin johtoryhmän yhteinen kanta ehdotukseen äitiysvapaasta annetun direktiivin 92/85/ETY muuttamisesta, 19. helmikuuta 2009.

(2)  Vauvojen ja pienten lasten ruokintaa koskevan maailmanlaajuisen strategian (Global Strategy on Infant and Young Child Feeding – A55/15, 10 kohta) mukaan yleismaailmallisena terveyssuosituksena voidaan pitää sitä, että vauvojen pitäisi saada ravintonsa yksinomaan rintamaidosta ensimmäisten kuuden elinkuukauden ajan, jotta voidaan taata optimaalinen kasvu, kehitys ja terveys (http://www.who.int/nutrition/topics/infantfeeding_recommendation/en/index.html). Ks. myös Michael S. Kramerin ja Ritsuko Kakuman pelkän rintaruokinnan optimaalista kestoa käsittelevä tutkimus The optimal duration of exclusive breastfeeding – A systematic review, Maailman terveysjärjestö, 2002 (http://www.who.int/nutrition/topics/optimal_duration_of_exc_bfeeding_review_eng.pdf).

(3)  Ks. http://www.unicef.org.

(4)  Ks. 19. lokakuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/85/ETY, 2 artikla ”Määritelmät”. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)	”raskaana olevalla työntekijällä” raskaana olevaa työntekijää, joka kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisen käytännön mukaisesti ilmoittaa työnantajalleen tilastaan;

b)	”äskettäin synnyttäneellä työntekijällä” työntekijää, jonka kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisen käytännön mukaan katsotaan synnyttäneen äskettäin ja joka ilmoittaa tilastaan kyseisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti työnantajalleen;

c)	”imettävällä työntekijällä” työntekijää, jonka kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisen käytännön mukaan katsotaan imettävän ja joka ilmoittaa tilastaan kyseisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti työnantajalleen.

(5)  Ks. Lamb, M.E. Ahnert, L (2006): Nonparental child care: Context, concepts, correlates and consequences, teoksessa: W. Damon, R.M. Lerner, K.A. Renninger, I.E. Sigel (toim.): Handbook of Child Psychology (Vol.4) Child Psychology in Practice, s. 950–1016, Hoboken, N.J. Chichester, Wiley.

(6)  Komission 4.7.2006 julkaisema asiakirja ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva strategia” (http://europa.eu/scadplus/leg/fi/lvb/r12555.htm).

(7)  Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010, KOM(2006) 92 lopullinen.

(8)  Ks. Brysselissä 23.–24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien liite II http://ue.eu.int/ueDocs/cms_Data/docs/pressData/en/ec/89013.pdf.

(9)  Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. helmikuuta 2008 Euroopan väestönkehityksestä (2007/2156 (INI) (A6-0024/2008) http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type =TA&reference = P6-TA-2008-0066 & language = FI.

(10)  Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. syyskuuta 2007 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2007 (2007/2065(INI) (P6_TA(2007)0423)

http://www.europarl.europa.eu/oeil/FindByProcnum.do? lang = 2 & procnum = INI/2007/2065.

(11)  Ks. Brysselissä 13.–14. maaliskuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät http://www.consilium.europa.eu/ueDocs/cms_Data/docs/pressData/en/ec/99410.pdf.

(12)  Komission tiedonanto Citizen's Summary – Better maternity leave provisions designed to promote reconciliation of family and working life (ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=611&langId=en); yhteinen kanta UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY tarkistuksesta, tammikuu 2009.

(13)  Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia, KOM(2006) 367 lopullinen.

(14)  Ks. 23.–24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien kohta 72 (viite alaviitteessä 8).

(15)  Euroopan naisten etujärjestön ehdotuksia, jotka koskevat komission ehdotusta äitiysvapaasta annetun direktiivin 92/85/ETY muuttamisesta, tammikuu 2009, s. 2.

(16)  Ks. ”Erityistä”, kohta 4.5.

(17)  Mm. edellä mainitun kasvuun ja työllisyyteen tähtäävän Lissabonin strategian avulla.

(18)  Ks. alaviitteet 2 ja 3.

(19)  Ks. http://www.ilo.org/ilolex/cgi-lex/convde.pl? C183.

(20)  Lapsen oikeuksista tehty yleissopimus, jonka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi 20. marraskuuta 1989 antamallaan päätöslauselmalla 44/25 ja joka tuli voimaan 2. syyskuuta 1990 49 artiklan mukaisesti (http://www2.ohchr.org/english/law/crc.htm).

(21)  Uuden 8 artiklan 5 kohdan mukaan ”neljä viikkoa tai aiemmin”, KOM(2008) 637 lopullinen, s. 15.

(22)  Ks. alaviite 4.

(23)  KOM(2008) 637 lopullinen, s. 1.

(24)  Ks. http://www.coe.int/t/dg3/youthfamily/enfance/parenting_en.asp.

---

---