(1)

Hyväksymällä direktiivin 2002/59/EY (4) Euroopan unioni lisäsi keinojaan ehkäistä tilanteita, jotka uhkaavat ihmishengen turvallisuutta merellä sekä meriympäristön suojelua.

(2)

Koska tämä direktiivi koskee direktiivin 2002/59/EY muuttamista, useimmat siihen sisältyvät velvoitteet eivät koske jäsenvaltioita, joilla ei ole merenrantaa eikä merisatamia. Näin ollen Itävaltaa, Tšekkiä, Unkaria, Luxemburgia tai Slovakiaa koskevat ainoastaan ne velvoitteet, jotka koskevat näiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia aluksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvollisuutta tehdä yhteistyötä jatkuvuuden varmistamiseksi meriliikenteen ja muiden liikennemuotojen välisten hallintapalvelujen/ohjauspalvelujen, erityisesti jokiliikenteen tiedotuspalvelujen osalta.

(3)

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden, jotka ovat rannikkovaltioita, olisi voitava vaihtaa tietoja, joita niille kertyy, kun ne toteuttavat alusliikenteen seurantatehtäviä lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla. Komission yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden kanssa kehittämä yhteisön tiedonvaihtojärjestelmä SafeSeaNet, jäljempänä ”SafeSeaNet-järjestelmä”, käsittää tiedonvaihtoverkon sekä aluksia ja niiden lasteja koskevien tärkeimpien käytettävissä olevien tietojen esittämisen standardoidussa muodossa (saapumisilmoitukset ja muut ilmoitusjärjestelmiin tehtävät ilmoitukset). Järjestelmän avulla voidaan paikantaa alukset ja toimittaa kaikille viranomaisille tarkat ja ajan tasalla olevat tiedot Euroopan vesillä liikkuvista aluksista, niiden liikkeistä ja vaarallisista tai ympäristöä pilaavista lasteista sekä merellä sattuneista vaaratilanteista.

(4)

Jotta voitaisiin varmistaa kerättyjen tietojen hyödyntäminen käytännössä, on olennaisen tärkeää, että tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen vastaanottamiseksi ja vaihtamiseksi tarvittavat, kansallisten viranomaisten käyttöön ottamat järjestelmät integroidaan SafeSeaNet-järjestelmään.

(5)

Direktiivin 2002/59/EY mukaisesti ilmoitettavista ja vaihdettavista tiedoista erityisen tärkeitä ovat tarkat tiedot meritse kuljetettavien vaarallisten tai ympäristöä pilaavien tavaroiden ominaisuuksista. Viimeaikaiset merionnettomuudet ovat osoittaneet, että rannikkovaltioiden viranomaisten olisi saatava helpommin tiedot meritse kuljetettavien öljytuotteiden ominaisuuksista, mikä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan valita sopivimmat öljyntorjuntatekniikat; hätätilanteessa viranomaisilla olisi myös oltava suora yhteys toiminnanharjoittajiin, joilla on parhaat tiedot kuljetetuista tavaroista.

(6)

Ihmishengen turvallisuudesta merellä 1 päivänä marraskuuta 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa (SOLAS-yleissopimus) tarkoitetut alusten automaattiset tunnistusjärjestelmät (Automatic Identification System, AIS) parantavat mahdollisuuksia seurata aluksia, mutta ennen kaikkea ne parantavat alusten turvallisuutta vilkkaasti liikennöidyillä väylillä. Sen vuoksi direktiivissä 2002/59/EY annetaan säännökset AIS:sta. Koska on tapahtunut suuri määrä yhteentörmäyksiä, joissa on ollut osallisina kalastusaluksia, joita kauppa-alukset eivät selvästikään ole havainneet tai jotka eivät ole havainneet lähellään olevia kauppa-aluksia, on erittäin toivottavaa, että tämä toimenpide laajennettaisiin koskemaan myös yli 15 metrin pituisia kalastusaluksia. Euroopan kalatalousrahastosta voidaan myöntää rahoitusta AIS:n kaltaisten turvallisuuslaitteiden asentamiseksi kalastusaluksille. Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on tunnustanut, että alusten lähettämien AIS-tietojen julkaiseminen kaupallisessa tarkoituksessa Internetissä tai muualla saattaa heikentää alusten ja satamien turvallisuutta, ja kehottanut jäseninä olevia hallituksia kansallisten lakien säännöksiä noudattaen vastustamaan AIS-tietojen antamista muille käytettäviksi Internetissä julkaisemista varten. Alusten reittejä ja lasteja koskevien AIS-tietojen saatavuus ei myöskään saisi vahingoittaa merenkulkualan toimijoiden välistä reilua kilpailua.

(7)

Velvoite asentaa AIS olisi tulkittava siten, että AIS on myös pidettävä aina toiminnassa, paitsi jos kansainvälisissä säännöissä tai määräyksissä edellytetään navigointitietojen suojaamista.

(8)

Komission teettämissä tutkimuksissa on käynyt selvästi ilmi, että AIS:n yhdistäminen yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä käytettäviin paikannus- ja viestintäjärjestelmiin ei ole tarkoituksenmukaista eikä sitä ole mahdollista toteuttaa.

(9)

Direktiivissä 2002/59/EY annetaan sitä pyytävälle jäsenvaltiolle mahdollisuus pyytää toiselta jäsenvaltiolta tietoja aluksesta ja aluksella olevista vaarallisista tai ympäristöä pilaavista aineista. On tarpeen selventää, ettei tällä tarkoiteta yhden jäsenvaltion järjestelmällisesti esittämiä pyyntöjä toiselle jäsenvaltiolle, vaan sitä, että kyseisiä tietoja voidaan pyytää ainoastaan merenkulun turvallisuuteen tai meriympäristön suojeluun liittyvistä syistä.

(10)

Direktiivissä 2002/59/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava erityistoimenpiteitä sellaisia aluksia kohtaan, jotka voivat aiheuttaa vaaraa käyttäytymisensä tai kuntonsa takia. Tällaisten alusten luetteloon olisi syytä lisätä alukset, joilla ei ole║ riittävää vakuutusta tai rahavakuutta, sekä alukset, joiden osalta luotsit tai satamaviranomaiset ovat ilmoittaneet ilmeisistä poikkeavuuksista, jotka voivat aiheuttaa vaaraa merenkulun turvallisuudelle tai ympäristölle.

(11)

Direktiivin 2002/59/EY mukaisesti poikkeuksellisen huonojen sääolosuhteiden aiheuttamien vaarojen osalta olisi syytä ottaa huomioon myös jään mahdollisesti aiheuttamat vaarat merenkululle. Jos jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen katsoo pätevän säätietopalvelun toimittamien jääennusteiden perusteella, että sääolosuhteet vaarantavat vakavasti ihmishenkien turvallisuuden tai aiheuttavat vakavan ympäristön pilaantumisvaaran, sen olisi ilmoitettava asiasta niiden alusten päälliköille, jotka ovat sen toimivaltaan kuuluvalla alueella tai jotka aikovat saapua kyseisellä alueella sijaitsevaan satamaan tai lähteä tällaisesta satamasta. Tämän viranomaisen olisi voitava toteuttaa kaikki asiaankuuluvat toimenpiteet ihmishenkien turvaamiseksi merellä ja ympäristön suojelemiseksi. SOLAS-yleissopimuksen II-1 luvun A-1 osan 3.1 säännön mukaisesti jäsenvaltiot ovat vastuussa sen varmistamisesta, että niiden lipun alla purjehtivat alukset suunnitellaan, rakennetaan ja huolletaan niiden viranomaisten hyväksymien luokituslaitoksen vahvistamien rakenteellisten, mekaanisten ja sähköteknisten vaatimusten mukaisesti. Jäsenvaltoiden olisi siksi vahvistettava purjehtimista jäisillä vesillä koskevat vaatimukset niiden vaatimusten mukaisesti, jotka alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 22 päivänä marraskuuta 1994 annetussa neuvoston direktiivissä 94/57/EY (5) tarkoitetut laitokset ovat asettaneet, tai vastaavia kansallisia standardeja. Jäsenvaltioilla tulisi olla mahdollisuus varmistaa, että aluksella olevat tarvittavat asiakirjat osoittavat aluksen täyttävän vallitsevia jääolosuhteita vastaavat lujuus- ja tehovaatimukset.

(12)

Direktiivissä 2002/59/EY säädetään erityisesti, että jäsenvaltioiden on merionnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi laadittava suunnitelmat, jotka mahdollistavat sen, että merihätään joutuneet alukset voidaan tarvittaessa ottaa vastaan niiden satamissa tai jollain muulla suojaisalla alueella parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Kun otetaan huomioon Kansainvälisen merenkulkujärjestön 13 päivänä joulukuuta 2003 annettuun päätöslauselmaan A.949(23), jäljempänä ”IMO:n päätöslauselma A.949(23)”, liitetyt avun tarpeessa olevien alusten suojapaikoista annetut ohjeet, jotka on hyväksytty direktiivin 2002/59/EY antamisen jälkeen ja jotka koskevat avun tarpeessa olevia aluksia▐, eikä niinkään merihätään joutuneita aluksia, mainittua direktiiviä olisi kuitenkin muutettava vastaavasti. Tällä direktiivillä ei poiketa pelastustoimiin sovellettavista säännöistä, joita on annettu esimerkiksi etsintä- ja pelastuspalvelua merellä koskevassa vuoden 1979 kansainvälisessä yleissopimuksessa, kun ihmishenkiä on vaarassa. Kyseistä yleissopimusta sovelletaan siis edelleen kaikilta osin.

(13)

IMO:n päätöslauselman A.949(23) perusteella sekä komission, Euroopan meriturvallisuusviraston, jäljempänä ”virasto”, ja jäsenvaltioiden yhteisesti toteuttaman työn pohjalta on tarpeen määritellä suojapaikkoja koskevien suunnitelmien pakolliset osat, jotta voidaan varmistaa avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevien suunnitelmien yhdenmukainen ja tehokas täytäntöönpano ja selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksien soveltamisalaa.

(14)

IMO:n päätöslauselman A.949(23) olisi oltava pohjana jäsenvaltioiden laatimille suunnitelmille, joiden avulla avun tarpeessa olevien alusten aiheuttamiin uhkiin voitaisiin vastata tehokkaasti. Arvioidessaan tällaisiin uhkiin liittyviä riskejä jäsenvaltiot voivat erityisolosuhteidensa vuoksi ottaa kuitenkin huomioon muita tekijöitä, kuten meriveden käyttö juomaveden valmistukseen ja sähkön tuottaminen.

(15)

Aluksen päällikön ja miehistön täyden yhteistyön ja luottamuksen takaamiseksi on avun tarpeessa olevan aluksen päällikön ja miehistön voitava luottaa hyvään ja oikeudenmukaiseen kohteluun asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten taholta. Tässä yhteydessä on toivottavaa, että jäsenvaltiot soveltavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merellä sattuneen onnettomuuden yhteydessä annettujen IMO:n ohjeiden asianomaisia määräyksiä.

(16)

Kun alus on avun tarpeessa, on mahdollisesti tehtävä päätös kyseisen aluksen vastaanottamisesta suojapaikkaan. Tämä on erityisen tärkeää, kun merellä sattuu hätätilanne eli tilanne, joka saattaa johtaa aluksen haaksirikkoutumiseen tai aiheuttaa vaaraa ympäristölle tai merenkululle. Näissä tapauksissa on tärkeää, että kussakin jäsenvaltiossa tai kullakin alueella, jäsenvaltion sisäisestä hallintorakenteesta riippuen, voidaan kääntyä riippumattoman viranomaisen puoleen, jolla on tarvittava toimivalta ja asiantuntemus tarpeellisten päätösten tekemiseen avun tarpeessa olevan aluksen auttamiseksi niin, että voidaan suojella ihmiselämää ja ympäristöä sekä rajoittaa taloudellinen menetys mahdollisimman pieneksi. Olisi toivottavaa, että toimivaltainen viranomainen on luonteeltaan pysyvä. Erityisesti viranomaisen olisi voitava tehdä itsenäisesti päätös avun tarpeessa olevan aluksen vastaanottamisesta suojapaikkaan. Sen olisi tätä varten tehtävä tilanteesta ennakkoarviointi sovellettavaan suojapaikkasuunnitelmaan sisältyvien tietojen pohjalta.

(17)

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevissa suunnitelmissa olisi myös kuvattava yksityiskohtaisesti hälytyksen tekemiseen ja kyseessä olevan tilanteen hoitamiseen liittyvä päätöksentekoketju. Suunnitelmassa olisi mainittava selvästi asianomaiset viranomaiset ja niiden toimivaltuudet sekä selostettava, kuinka osapuolten välinen viestintä on järjestetty. Sovellettavilla menettelyillä olisi taattava, että asianmukainen päätös, joka perustuu merenkulun erityisasiantuntemukseen sellaisten tapahtumien käsittelyssä, joilla voidaan odottaa olevan erittäin vahingollisia seurauksia, sekä toimivaltaisen viranomaisen käytössä oleviin riittävin tietoihin, voidaan tehdä nopeasti.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi suunnitelmia laatiessaan kerättävä tietoa rannikollaan sijaitsevista mahdollisista suojapaikoista, jotta toimivaltainen viranomainen voi merellä tapahtuneen onnettomuuden tai vaaratilanteen jälkeen osoittaa selkeästi ja nopeasti alueet, jotka sopivat parhaiten avun tarpeessa olevien alusten vastaanottoon. Tällaisiin tietoihin olisi sisällytettävä kuvaus mahdollisten suojapaikkojen tietyistä ominaispiirteistä sekä käytettävissä olevista laitteista ja kalustosta, joilla voidaan helpottaa avun tarpeessa olevien alusten vastaanottoa tai torjua onnettomuuden tai pilaantumisen seurauksia.

(19)

On tärkeää, että luettelo toimivaltaisista viranomaisista, jotka päättävät alusten vastaanotosta suojapaikkaan, sekä viranomaisista, jotka vastaavat hälytysten vastaanotosta ja käsittelystä, julkaistaan asianmukaisesti. Lisäksi voisi olla hyödyllistä, että olennaiset tiedot olisivat merellä suoritettaviin avustustoimiin osallistuvien tahojen, myös meripelastus- ja hinausyritysten, käytettävissä ja sellaisten naapurijäsenvaltioiden viranomaisten saatavilla, joihin merellä tapahtuva hätätilanne voi vaikuttaa.

(20)

Taloudellisten takuiden tai vakuutuksen puuttuminen ei saisi poistaa jäsenvaltiolta velvollisuutta auttaa avun tarpeessa olevaa alusta ja vastaanottaa se suojapaikkaan, jos jäsenvaltio niin tehdessään voi vähentää vaaraa miehistölle tai ympäristölle. Vaikka toimivaltaiset viranomaiset voivat ennen päätöksensä tekemistä tarkistaa, onko aluksella vakuutus tai muu rahavakuus, joka mahdollistaa aluksen vastaanotosta suojapaikkaan aiheutuvien kulujen ja vahinkojen korvaamisen, näiden tietojen pyytäminen ei saa viivyttää pelastustoimenpiteitä.

(21)

Satamien, jotka vastaanottavat avun tarpeessa olevan aluksen, on voitava luottaa siihen, että operaatioon liittyvät kustannukset ja mahdolliset vahingot korvataan pikaisesti. Tässä yhteydessä on tärkeää, että sovelletaan [alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista] … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/…/EY (6) ja kansainvälisistä öljyvahinkojen korvausrahastoista annettujen asetusten lisäksi myös vuoden 1996 kansainvälistä yleissopimusta vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä, vuoden 2001 kansainvälistä yleissopimusta aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta ja hylkyjen siirtämistä koskevaa vuoden 2007 yleissopimusta. Jäsenvaltioiden olisi siten ratifioitava nämä yleissopimukset mahdollisimman pian. Poikkeustapauksissa jäsenvaltioiden olisi varmistettava sellaisten kustannusten ja taloudellisen menetyksen korvaaminen, jotka satamalle on aiheutunut sen vuoksi, että se on vastaanottanut aluksen suojapaikkaan, varsinkin, jos aluksen omistajien ja muiden olemassa olevien korvausmekanismien taloudelliset takuut eivät kata tällaisia kustannuksia ja taloudellista menetystä.

(22)

Alusten seurantaan ja reittijakoon liittyvien toimenpiteiden tarkoituksena on erityisesti antaa jäsenvaltioille ajantasaista tietoa niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä liikkuvista aluksista ja parantaa siten jäsenvaltioiden mahdollisuuksia ehkäistä tarvittaessa mahdollisia vaaratilanteita. Tietojenvaihdolla voidaan parantaa kerätyn tiedon laatua ja helpottaa sen käsittelyä.

(23)

Jäsenvaltiot ja komissio ovat direktiivin 2002/59/EY mukaisesti edistyneet merkittävästi sähköisessä muodossa tapahtuvan tietojenvaihdon yhdenmukaistamisessa, erityisesti vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden kuljetusten osalta. SafeSeaNet-järjestelmää on kehitetty vuodesta 2002 lähtien, ja siitä olisi nyt tehtävä koko yhteisön viiteverkko. On tärkeää varmistaa, että SafeSeaNet-järjestelmä ei lisää teollisuuden hallinnollista taakkaa tai kustannuksia, että yhdenmukaistaminen tapahtuu kansainvälisiin sääntöihin ja että otetaan huomioon luottamuksellisuus kaikkien mahdollisten kaupallisten vaikutusten osalta.

(24)

Uusissa teknologioissa ja erityisesti niiden avaruussovelluksissa, joita ovat muun muassa alusten seuraaminen satelliittien avulla, kuvantamisjärjestelmät ja Galileo , saavutettu edistys mahdollistaa nykyisin alusliikenteen seurannan laajentamisen avomerelle ja siten Euroopan vesien kattavamman valvonnan. Lisäksi IMO on tarkistanut SOLAS-yleissopimusta meriturvallisuuden ja meriympäristön kehityksen huomioon ottamiseksi tavoitteenaan kehittää maailmanlaajuisia pitkän kantaman järjestelmiä alusten tunnistamiseksi ja seuraamiseksi (LRIT). IMO:n hyväksymän rakenteen mukaan, johon kuuluu mahdollisuus perustaa alueellisia LRIT-tietokeskuksia, ja ottaen huomioon SafeSeaNet-järjestelmästä saatu kokemus, LRIT:n Euroopan tietokeskus olisi perustettava keräämään ja hallinnoimaan LRIT-tietoja. LRIT-tietoja saadakseen jäsenvaltiot tarvitsevat yhteyden LRIT:n Euroopan tietokeskukseen .

(25)

Kustannusten säästämiseksi ja sen ehkäisemiseksi, että AIS-seuranta-asemien kattamilla merialueilla purjehtiviin aluksiin asennetaan tarpeettomia välineitä, olisi AIS-tiedot liitettävä LRIT-järjestelmään. Jäsenvaltioiden ja komission olisi tämän vuoksi ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin erityisesti IMO:ssa.

(26)

Jotta voitaisiin varmistaa, että direktiivin 2002/59/EY nojalla kerättyä meriturvallisuutta koskevaa tietoa hyödynnetään optimaalisesti ja yhdenmukaisesti koko yhteisön alueella, komission olisi tarvittaessa voitava käsitellä ja hyödyntää tätä tietoa sekä luovuttaa sitä jäsenvaltioiden nimeämille viranomaisille.

(27)

Equasis-järjestelmän kehittäminen on osoittanut, kuinka tärkeää on edistää meriturvallisuuskulttuuria etenkin meriliikenteen harjoittajien piirissä. Komission olisikin voitava myötävaikuttaa siihen, että kaikkea meriturvallisuuden kannalta tärkeää tietoa levitetään erityisesti kyseisen järjestelmän avulla.

(28)

Tämän direktiivin nojalla kerättyjä tietoja voidaan levittää ja käyttää ainoastaan sellaisten tilanteiden ehkäisemiseksi, joissa ihmisten turvallisuus merellä tai meriympäristön suojelu ovat uhattuina. Sen vuoksi olisi toivottavaa, että komissio tutkii, miten mahdollisesti esiintyvät verkko- ja tietoturvallisuusongelmat voidaan ratkaista.

(29)

Meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (7) keskitetään meriturvallisuutta, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevassa yhteisön lainsäädännössä perustettujen komiteoiden tehtävät. Nykyinen komitea olisi sen vuoksi korvattava COSS-komitealla.

(30)

On myös syytä ottaa huomioon asiaa koskevien kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen muutokset.

(31)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti.

(32)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa direktiiviä 2002/59/EY siihen liittyvien kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtävien muutosten soveltamiseksi, muuttaa sen liitteitä I, III ja IV saatujen kokemusten perusteella, vahvistaa vaatimukset LRIT-laitteiden asentamisesta jäsenvaltioiden AIS-asemien peittoalueella purjehtiviin aluksiin, vahvistaa Euroopan LRIT-tietokeskuksen hallussa olevien tietojen käyttöoikeutta koskevat säännöt ja periaatteet ja muuttaa määritelmiä, viittauksia tai liitteitä niiden saattamiseksi Euroopan yhteisön tai kansainvälisen oikeuden säännösten mukaisiksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa kyseisen direktiivin muita kuin keskeisiä, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(33)

Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002 (9) mukaisesti virasto tarjoaa komissiolle ja jäsenvaltioille tarvittavaa tukea direktiivin 2002/59/EY täytäntöönpanossa.

▐

(34)

Sen vuoksi direktiivi 2002/59/EY olisi muutettava,

1)

Korvataan otsikko seuraavasti:

2)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

5)

Lisätään artikla seuraavasti:

”4 a artikla

Vapautukset

1.     Jäsenvaltiot voivat vapauttaa alueellaan sijaitsevien satamien välillä tapahtuvan säännöllisen liikenteen 4 artiklassa säädetyistä vaatimuksista, edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät :

2.     Kun kahden tai useamman valtion, joista ainakin yksi on jäsenvaltio, välillä harjoitetaan säännöllistä kansainvälistä liikennettä, mikä tahansa asianomaisista jäsenvaltioista voi pyytää toisia jäsenvaltioita myöntämään tälle liikenteelle vapautuksen. Kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden, mukaan lukien rannikkovaltiot, joita asia koskee, on toimittava yhteistyössä vapautuksen myöntämisessä tälle liikenteelle 1 kohdassa säädettyjen ehtojen mukaisesti.

3.     Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkastettava, että 1 ja 2 kohdassa säädetyt ehdot täyttyvät. Jos yksikin näistä ehdoista ei enää täyty, jäsenvaltioiden on välittömästi peruutettava kyseistä yhtiötä koskeva vapautus.

4.     Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo yhtiöistä ja aluksista, joille on myönnetty vapautus tämän artiklan mukaisesti, sekä ilmoitettava kaikista luetteloon tehtävistä muutoksista. ”

6)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”6 a artikla

Automaattisten tunnistusjärjestelmien (AIS) käyttö kalastusaluksissa

Kaikkiin kokonaispituudeltaan yli 15 metrin pituisiin kalastusaluksiin, jotka purjehtivat jäsenvaltion lipun alla ja jotka on rekisteröity yhteisössä tai jotka toimivat jäsenvaltion sisäisillä tai ulkoisilla aluevesillä taikka jotka purkavat saaliinsa jäsenvaltion satamassa, on liitteessä II olevan I osan 3 kohdan aikataulua noudattaen asennettava A-luokan automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS), joka täyttää IMO:n asettamat suoritusarvovaatimukset.

Automaattisella tunnistusjärjestelmällä varustettujen kalastusalusten on pidettävä järjestelmänsä toiminnassa aina. Poikkeuksellisissa olosuhteissa AIS voidaan kytkeä pois päältä, mikäli aluksen päällikkö katsoo, että se on tarpeen aluksen turvallisuuden kannalta.

6 b artikla

LRIT-järjestelmän (pitkän kantaman järjestelmä alusten tunnistamiseksi ja seuraamiseksi) käyttö

1.     Kansainvälisillä matkoilla käytettävät ja jäsenvaltion satamassa käyvät alukset on varustettava LRIT-järjestelmällä SOLAS-yleissopimuksen 19 määräyksen V luvun sekä IMO:n hyväksymien suoritusnormien ja toiminnallisten vaatimusten mukaisesti.

Komissio vahvistaa 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen ja yhdessä jäsenvaltioiden kanssa yksityiskohtaiset säännöt ja vaatimukset LRIT-laitteiden asentamisesta jäsenvaltioiden AIS-asemien peittoalueella purjehtiviin aluksiin, ja se voi esittää IMO:lle asianmukaisia toimenpiteitä.

2.     Jäsenvaltiot ja komissio toimivat yhteistyössä perustaakseen LRIT:n Euroopan tietokeskuksen, joka vastaa pitkän kantaman tunniste- ja seurantatietojen käsittelystä.

LRIT:n Euroopan tietokeskus on osa eurooppalaista merenkulkualan tiedonvaihtojärjestelmää (SafeSeaNet). Jäsenvaltiot vastaavat kustannuksista, jotka aiheutuvat SafeSeaNet-järjestelmän kansallisten osien muuttamisesta LRIT-tietojen sisällyttämiseksi niihin.

Jäsenvaltioiden on luotava yhteys LRIT:n Euroopan tietokeskukseen ja pidettävä sitä yllä.

3.     Komissio määrittelee toimintalinjat ja periaatteet LRIT:n Euroopan tietokeskuksen tietojen saannille 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. ”

7)

Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”12 artikla

Laivaajan velvollisuudet

1.     Laivaajan, joka tarjoaa jäsenvaltion satamassa kuljetettavaksi vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita , on ennen tavaroiden lastaamista toimitettava aluksen päällikölle tai liikenteenharjoittajalle, aluksen koosta riippumatta , ilmoitus, josta käyvät ilmi seuraavat tiedot:

2.     Yhteisön ulkopuolelta tulevilla aluksilla, jotka ovat matkalla jäsenvaltion satamaan tai jäsenvaltion aluevesillä sijaitsevaan ankkuripaikkaan, ja joiden lastina on vaarallista tai ympäristöä pilaavaa tavaraa, on oltava hallussaan laivaajan antama seuraavat tiedot sisältävä ilmoitus:

3.    Laivaajan tehtävänä ja velvollisuutena on toimittaa ▐ tällainen ilmoitus ja varmistaa, että kuljetettavaksi tarjottu lasti todella vastaa 1 ja 2 kohdan mukaisesti ilmoitettua lastia.”

8)

Korvataan 14 artiklan toisen kohdan c alakohta seuraavasti:

9)

Lisätään 16 artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

10)

Lisätään artikla seuraavasti:

”18 a artikla

Toimenpiteet vaarallisissa jääolosuhteissa

1.   Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että jäätilanteen takia ihmishenkien turvallisuus merellä on vakavasti uhattuna tai jäsenvaltioiden tai muiden valtioiden meri- tai rannikkoalueiden suojeluun kohdistuu vakava vaara:

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännösten soveltamiseksi toteutettavien toimenpiteiden on jäätilannetta koskevien tietojen osalta perustuttava jäsenvaltion hyväksymän pätevän säätietopalvelun antamiin jää- ja säätiedotuksiin.”

11)

Muutetaan 19 artikla seuraavasti:

12)

Lisätään artikla seuraavasti:

”19 a artikla

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamiseen toimivaltainen viranomainen

1.     Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä toimivaltainen viranomainen, jolla on vaadittava asiantuntemus ja joka on siinä mielessä riippumaton, että sillä on pelastusoperaation aikana toimivalta tehdä omasta aloitteestaan päätöksiä alusten vastaanottamisesta:

2.     Edellä 1 kohdassa tarkoitetulla viranomaisella on vastuu 20 a artiklassa tarkoitettujen suunnitelmien toteuttamisesta.

3.     Edellä 1 kohdassa tarkoitettu viranomainen voi muun muassa:

13)

Korvataan 20 artikla seuraavasti:

”20 artikla

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottaminen suojapaikkoihin

1.    Edellä 19 a artiklassa tarkoitetun viranomaisen on päätettävä aluksen päästämisestä suojapaikkaan. Kyseisen viranomaisen on huolehdittava siitä, että merihädässä olevan aluksen sallitaan 20 a artiklassa tarkoitettujen suunnitelmien mukaisesti tehdyn tilannearvion perusteella saapua suojapaikkaan aina, kun aluksen vastaanottaminen mahdollistaa tilanteen aiheuttamien vaarojen ehkäisemisen tai rajoittamisen .

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on kokoonnuttava säännöllisesti vaihtamaan kokemuksia ja kehittämään tämän artiklan nojalla toteutettavia toimenpiteitä. Ne voivat kokoontua milloin tahansa, jos erityiset olosuhteet sitä edellyttävät.”

14)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”20 a artikla

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevat suunnitelmat

1.   Jäsenvaltioiden on laadittava suunnitelmat siitä, miten ne voivat torjua lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä avun tarpeessa olevien alusten aiheuttamia uhkia ja turvata alusten ottamisen vastaan ja suojella ihmisten elämää .

2.   Ennen 1 kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien laatimista on kuultava kaikkia osapuolia, joita asia koskee, ja suunnitelmat on laadittava IMO:n päätöslauselmien A.949(23) ja A.950(23) pohjalta; suunnitelmien on sisällettävä vähintään seuraavat seikat:

3.   Jäsenvaltioiden on julkaistava 19 a artiklassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen nimi sekä hälytysten vastaanottoon ja käsittelyyn nimettyjen viranomaisten nimet ja yhteystiedot .

Jäsenvaltioiden on pyydettäessä toimitettava olennaiset tiedot suunnitelmista naapurijäsenvaltioilleen.

Kun jäsenvaltiot panevat täytäntöön avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevissa suunnitelmissa kuvattuja menettelyjä, niiden on varmistettava, että olennaiset tiedot ovat toimintaan osallistuvien tahojen saatavilla.

Edellä toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti tietoja saavien on noudatettava salassapitovelvollisuutta, jos jäsenvaltiot sitä vaativat.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään …päivänä…kuuta… (11) tämän artiklan soveltamiseksi toteutetut toimenpiteet.

20 b artikla

Siviilioikeudellista vastuuta ja rahavakuutta koskeva järjestelmä

1.     Jäsenvaltioiden on määriteltävä alusten omistajien siviilioikeudellista vastuuta koskeva järjestelmä ja huolehdittava siitä, että alusten omistajien oikeuteen rajoittaa vastuutaan sovelletaan kaikkia vuoden 1996 yleissopimuksen määräyksiä.

2.     Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikki niiden lipun alla purjehtivien alusten omistajat esittävät siviilioikeudellista vastuuta koskevan rahavakuuden vuoden 1996 yleissopimuksessa vahvistetun enimmäismäärän mukaisesti.

3.     Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikki jonkin kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten omistajat esittävät 2 kohdan mukaisen rahavakuuden, kun alus saapuu jäsenvaltion talousvyöhykkeelle tai muulle vastaavalle vyöhykkeelle. Vakuuden on oltava voimassa vähintään kolmen kuukauden ajan siitä päivästä, jolloin sitä vaaditaan.

20 c artikla

Rahavakuus merenkulkijoiden suojelemiseksi, jos alus joudutaan hylkäämään

1.     Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikki niiden lipun alla purjehtivien alusten omistajat esittävät rahavakuuden, jonka tarkoituksena on IMO:n päätöslauselman A.930(22) mukaisesti suojella alukseen toimeen otettuja tai siinä aluksen lukuun työskenteleviä merenkulkijoita, jos alus joudutaan hylkäämään.

2.     Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikki jonkin kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten omistajat esittävät 1 kohdan mukaisen rahavakuuden, kun alus saapuu jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai ulkosatamaan tai ankkuroituu niiden lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle.

3.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahavakuusjärjestelmästä voidaan maksaa korvauksia IMO:n päätöslauselman A.930(22) mukaisesti, jos alus joudutaan hylkäämään.

20 d artikla

Todistus rahavakuudesta

1.     Edellä 20 b ja 20 c artiklassa tarkoitettujen rahavakuuksien olemassaolo ja voimassaolo on todistettava yhdellä tai useammalla todistuksella.

2.     Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset myöntävät todistukset todettuaan, että aluksen omistaja täyttää tämän direktiivin vaatimukset. Toimivaltaisten viranomaisten on todistuksia myöntäessään otettava myös huomioon se, onko vakuuden antaja edustettuna Euroopan unionissa.

Jäsenvaltiossa rekisteröidyille aluksille todistuksen myöntää tai vahvistaa aluksen rekisteröintivaltion toimivaltainen viranomainen.

Kolmannessa maassa rekisteröidyille aluksille todistuksen voi myöntää tai vahvistaa minkä tahansa jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen.

3.     Komissio määrittelee todistusten myöntämisehdot ja voimassaolon, erityisesti niiden myöntämisperusteet ja myöntämiseen sovellettavat säännöt, sekä rahavakuuden antajia koskevat toimenpiteet. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.     Todistuksissa on oltava seuraavat tiedot:

5.     Todistus on laadittava sen myöntävän valtion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä. Jos käytettävä kieli ei ole englanti eikä ranska, tekstiin on sisällyttävä käännös jommallekummalle näistä kielistä.

20 e artikla

Rahavakuustodistuksesta ilmoittaminen

1.     Todistusta on säilytettävä aluksella, ja sen jäljennös on tallennettava aluksen rekisteröineen viranomaisen huostaan tai, jos alusta ei ole rekisteröity jäsenvaltiossa, sen valtion viranomaisen huostaan, joka on myöntänyt tai vahvistanut todistuksen. Kyseisen viranomaisen on toimitettava jäljennös asiakirjasta 20 i artiklassa tarkoitetulle yhteisön virastolle, jotta tämä liittää sen rekisteriin.

2.     Sellaisen aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön, joka saapuu jonkin jäsenvaltion talousvyöhykkeelle tai muulle vastaavalle vyöhykkeelle 20 b artiklassa tarkoitetussa tapauksessa, on ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion viranomaisille, että aluksella on rahavakuustodistus.

3.     Sellaisen aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön, joka pyrkii saapumaan jonkin jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai ulkosatamaan tai ankkuroitumaan jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle 20 c artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, on ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion viranomaisille, että aluksella on rahavakuustodistus.

4.     Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on voitava vaihtaa 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja SafeSeaNet-järjestelmän kautta.

20 f artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on valvottava tässä direktiivissä säädettyjen sääntöjen noudattamista ja säädettävä kyseisten sääntöjen rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia.

20 g artikla

Rahavakuustodistusten vastavuoroinen tunnustaminen jäsenvaltioissa

Kunkin jäsenvaltion on tunnustettava todistukset, jotka jonkin toisen jäsenvaltion viranomaiset ovat myöntäneet 20 d artiklan mukaisesti tämän direktiivin soveltamiseksi, sekä pidettävä tällaisia todistuksia yhtä pätevinä kuin niiden itsensä myöntämiä tai vahvistamia todistuksia, vaikkei asianomaista alusta ole rekisteröity jäsenvaltiossa.

Jäsenvaltio voi milloin tahansa pyytää neuvotteluja todistuksen myöntäneen tai vahvistaneen valtion kanssa, jos se katsoo, että todistuksessa mainittu vakuutuksen tai vakuuden antaja ei pysty taloudellisesti täyttämään tämän direktiivin mukaisia velvoitteita.

20 h artikla

Suora kanne siviilioikeudellista vastuuta koskevan rahavakuuden antajaa vastaan

Aluksen aiheuttamia vahinkoja koskevat korvausvaatimukset voidaan kohdistaa suoraan aluksen omistajan siviilioikeudellisen vastuun kattavan rahavakuuden antajaan.

Rahavakuuden antaja voi vedota niihin seikkoihin, joihin aluksen omistaja itse olisi voinut vedota, ei kuitenkaan aluksen omistajan vararikkoon tai selvitystilaan.

Rahavakuuden antaja voi myös vedota siihen, että menetys tai vahinko on johtunut aluksen omistajan tahallisesta teosta tai laiminlyönnistä. Se ei voi kuitenkaan vedota muihin sellaisiin seikkoihin, joihin se olisi voinut vedota aluksen omistajan sitä vastaan aloittamassa oikeudenkäynnissä.

Rahavakuuden antaja voi kaikissa tapauksissa vaatia aluksen omistajaa osallistumaan oikeudenkäyntiin.

20 i artikla

Yhteisön virasto

Perustetaan yhteisön virasto, joka vastaa annettuja todistuksia koskevan kattavan rekisterin ylläpidosta, todistusten seurannasta ja niiden voimassaolon päivittämisestä sekä kolmansien maiden rekisteröimien rahoitusvakuuksien olemassaolon tarkistamisesta.

20 j artikla

Rahavakuudet ja korvaukset

1.     Jäsenvaltioiden on tehtävä 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ennakkoarviointi ja päätös myös siinä tapauksessa, ettei todistusta vakuutuksesta tai rahavakuudesta ole esitetty, eikä tämä sinänsä ole riittävä syy kieltäytyä vastaanottamasta alusta suojapaikkaan.

2.     Rajoittamatta 1 kohdan säännösten soveltamista jäsenvaltio voi, vastaanottaessaan aluksen suojapaikkaan, pyytää aluksen liikenteenharjoittajaa, asiamiestä tai päällikköä esittämään tässä direktiivissä tarkoitetun todistuksen vakuutuksesta tai rahavakuudesta, joka kattaa kyseisen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön vastuun aluksen aiheuttamista vahingoista. Todistuksen pyytäminen ei saa viivästyttää avun tarpeessa olevan aluksen vastaanottamista suojapaikkaan.

3.     Jäsenvaltioiden on varmistettava 20 artiklan 1 kohdan nojalla tehdystä päätöksestä satamalle aiheutuneiden kustannusten ja mahdollisen taloudellisen menetyksen korvaaminen, jos aluksen omistaja tai liikenteenharjoittaja ei ole korvannut kustannuksia tai menetystä kohtuullisen ajan kuluessa tämän direktiivin ja voimassa olevien kansainvälisten korvausjärjestelmien mukaisesti. ”

15)

Lisätään artikla seuraavasti:

”22 a artikla

SafeSeaNet-järjestelmä

1.   Jäsenvaltioiden on perustettava kansallisia tai paikallisia merenkulun tiedonhallintajärjestelmiä tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen käsittelyä varten.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti perustettujen järjestelmien on mahdollistettava vastaanotettujen tietojen operatiivinen hyödyntäminen, ja niiden on erityisesti täytettävä 14 artiklassa asetetut vaatimukset.

3.   Varmistaakseen tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen asianmukaisen vaihdon jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen keräämiseksi, käsittelemiseksi ja tallentamiseksi perustetut kansalliset tai paikalliset järjestelmät voidaan liittää SafeSeaNet-järjestelmään. Komissio varmistaa, että SafeSeaNet-järjestelmä on toiminnassa ympärivuorokautisesti. SafeSeaNet-järjestelmän perusperiaatteet on vahvistettu liitteessä III .

4.     Toimiessaan yhteistyössä alueellisten sopimusten mukaisesti tai rajat ylittävissä, alueiden välisissä tai ylikansallisissa hankkeissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että luodut tietojärjestelmät tai verkostot ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia ja yhteensopivia SafeSeaNet-järjestelmän kanssa ja siihen kytkettyjä. ”

16)

Muutetaan 23 artikla seuraavasti:

17)

Lisätään artikla seuraavasti:

”23 a artikla

Merenkulun turvallisuuteen liittyvien tietojen käsittely ja hallinta

1.   Komissio varmistaa tarvittaessa, että tämän direktiivin nojalla kerätyt tiedot käsitellään ja hyödynnetään sekä luovutetaan jäsenvaltioiden nimeämille viranomaisille.

2.   Tarpeen vaatiessa komissio edistää merenkulun turvallisuuteen liittyvien tietojen keräykseen ja luovuttamiseen käytettävien järjestelmien kehittämistä ja toimintaa etenkin Equasis-järjestelmän tai muiden vastaavien julkisten järjestelmien avulla.”

18)

Lisätään 24 artiklaan kohdat seuraavasti:

” Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti varmistettava, että alusten lähettämien AIS- ja LRIT-tietojen julkistaminen ei aiheuta vaaraa turvallisuudelle ja/tai ympäristön suojelulle eikä vaikuta liikenteenharjoittajien väliseen kilpailuun. Erityisesti jäsenvaltiot eivät saa sallia lasteja ja aluksella olevia henkilöitä koskevien yksityiskohtaisten tietojen julkista levittämistä, ellei siihen saada aluksen päällikön tai liikenteenharjoittajan lupaa.

Komissio tutkii, miten voidaan ratkaista ne mahdolliset verkko- ja tietoturvallisuusongelmat, jotka saattavat johtua tässä direktiivissä ja erityisesti sen 6, 6 a, 14 ja 22 a artiklassa säädetyistä toimenpiteistä, ja ehdottaa tarvittaessa liitteeseen III tehtäviä muutoksia verkon turvallisuuden parantamiseksi. ”

19)

Korvataan 27 ja 28 artikla seuraavasti:

”27 artikla

Muuttamismenettely

1.     Tämän direktiivin 3 artiklassa olevia määritelmiä, viittauksia yhteisön ja IMO:n asiakirjoihin sekä liitteitä voidaan muuttaa 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen niiden saattamiseksi hyväksytyn, muutetun tai voimaansaatetun yhteisön tai kansainvälisen oikeuden mukaisiksi, mikäli muutoksilla ei laajenneta tämän direktiivin soveltamisalaa.

2.     Lisäksi voidaan liitteitä I, III ja IV muuttaa 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen tämän direktiivin täytäntöönpanosta saatujen kokemusten pohjalta, mikäli muutoksilla ei laajenneta tämän direktiivin soveltamisalaa .

28 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (12) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1-4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

20)

Korvataan liitteessä I olevan 4 kohdan X luetelmakohta seuraavasti:

21)

Lisätään liitteessä II olevaan I osaan kohta seuraavasti: