P6_TC1-COD(2007)0098

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21 toukokuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2008 antamiseksi maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi täytettäviä edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

ovat kuulleet Euroopan tietosuojavaltuutettua,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Sellaisten maantieliikenteen sisämarkkinoiden toteuttaminen, joilla vallitsevat tasapuoliset kilpailuolosuhteet, edellyttää maanteiden tavara- tai henkilöliikenteen harjoittajan ammattiin, jäljempänä ”maanteiden liikenteenharjoittajan ammatti”, pääsyä koskevien yhteisten sääntöjen yhdenmukaista soveltamista. Yhteiset säännöt edistävät liikenteenharjoittajien ammatillisen pätevyyden korkeaa tasoa, markkinoiden järkeistämistä, tarjottujen palvelujen laadun paranemista liikenteenharjoittajien, niiden asiakkaiden ja koko talouselämän eduksi sekä liikenneturvallisuuden paranemista. Ne edistävät myös liikenteenharjoittajien sijoittautumisoikeuden tehokasta käyttöä.

(2)

Maanteiden kansallisen ja kansainvälisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajien ammattiin pääsystä sekä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä näiden liikenteenharjoittajien sijoittautumisvapauden tehokkaan käyttämisen edistämiseksi 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetussa direktiivissä 96/26/EY (4) vahvistetaan maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä koskevat vähimmäisedellytykset sekä säädetään tähän tarkoitukseen tarvittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta. Saadut kokemukset, vaikutusten arviointi ja useat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että direktiiviä sovelletaan hyvin eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Tällä epäyhtenäisyydellä on monia kielteisiä seurauksia, kuten kilpailun vääristyminen, markkinoiden puutteellinen avoimuus, epäyhtenäinen valvonta sekä riski, että heikon ammatillisen pätevyyden omaavat yritykset rikkovat liikenneturvallisuussääntöjä ja sosiaalialan sääntöjä tai noudattavat niitä puutteellisesti, mikä saattaa tahrata alan julkista kuvaa.

(3)

Nämä seuraukset ovat sitäkin haitallisempia, koska ne voivat vaarantaa maantieliikenteen sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan. Kaikilla yhteisön yrityksillä on vapaa pääsy kansainvälisille tavaraliikennemarkkinoille ja tiettyihin kabotaasitoimintoihin. Ainoa näille yrityksille asetettu ehto on se, että niillä on yhteisön liikennelupa, jonka ne voivat saada täytettyään ammattiin pääsyä koskevat edellytykset [maanteiden kansainvälisten tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o …/2008 (5) . mukaisesti ja [linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o …/2008 (6) . mukaisesti.

(4)

Maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä koskevia voimassa olevia sääntöjä on syytä uudenaikaistaa, jotta voitaisiin varmistaa niiden yhdenmukaisempi ja tehokkaampi soveltaminen. Koska näiden sääntöjen noudattaminen on perusedellytys yhteisön markkinoille pääsylle ja koska markkinoille pääsyä koskevat yhteisön säädökset ovat asetuksia, asetus vaikuttaa sopivimmalta välineeltä ammattiin pääsyn sääntelyyn.

(5)

Tasapuolisen kilpailun edistämiseksi ammatin harjoittamista koskevia yhteisiä sääntöjä olisi sovellettava mahdollisimman laajasti kaikkiin yrityksiin. Asetuksen soveltamisalaan ei kuitenkaan tarvitse ottaa yrityksiä, jotka harjoittavat yksinomaan liikennettä, jolla on vain hyvin vähäinen vaikutus liikennemarkkinoihin.

(6)

Sijoittautumisjäsenvaltion olisi valvottava, että yritys täyttää jatkuvasti tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, jotta kyseinen jäsenvaltio voisi tarvittaessa peruuttaa määräajaksi tai kokonaan luvat, joiden nojalla kyseinen yritys voi toimia markkinoilla. Jotta ammattiin pääsyä koskevia edellytyksiä voitaisiin noudattaa asianmukaisesti ja noudattamista voitaisiin valvoa luotettavasti, yrityksillä on oltava pysyvä ja tosiasiallinen toimipaikka.

(7)

Luonnolliset henkilöt, joilla on vaadittu hyvä maine ja ammatillinen pätevyys, olisi nimettävä selkeästi ja heidän henkilöllisyytensä olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille. Näiden henkilöiden, joista käytetään nimitystä ”liikenteestä vastaava henkilö”, olisi asuttava jossakin jäsenvaltiossa sekä jatkuvasti ja tosiasiallisesti johdettava liikenneyritysten kuljetustoimintaa. On syytä tarkentaa, millä edellytyksin henkilön katsotaan johtavan jatkuvasti ja tosiasiallisesti yrityksen kuljetustoimintaa.

(8)

Liikenteestä vastaavan henkilön hyvämaineisuus edellyttää, että häntä ei ole tuomittu vakavista rikoksista tai hänelle ei ole määrätty ankaria seuraamuksia erityisesti tieliikennettä koskevien yhteisön säädösten rikkomisesta. Yhteisön säädösten soveltamisalaan kuuluvilla aloilla on tarpeellista määritellä yhteisesti sellaiset rikkomistyypit ja niiden vakavuusasteet, jotka saattavat tahrata yrityksen hyvän maineen.

(9)	Komission pitäisi pyrkiä varmistamaan, että vakavista rikkomisista seuraa eri jäsenvaltioissa yhtä ankara rangaistus, sekä ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin asian varmistamiseksi.

(10)

Maantieliikenneyrityksellä on oltava vähintään vakavaraisuus, joka riittää turvaamaan yrityksen toiminnan käynnistämisen ja asianmukaisen hoitamisen. On syytä ottaa käyttöön hyvin määritellyt ja tilannetta kuvaavat taloudelliset indikaattorit, jotka voidaan laskea tilinpäätösten pohjalta. Yrityksillä tulisi halutessaan olla mahdollisuus osoittaa vakavaraisuutensa pankkitakauksella tai muulla rahoitusvälineellä, kuten vakuutuksella , mikä voi olla näille yrityksille yksinkertaisempi ja edullisempi menetelmä.

(11)

Korkea ammatillinen pätevyys voi parantaa maantieliikennealan sosioekonomista tehokkuutta. Tästä syystä liikenteestä vastaavan henkilön tehtävään pyrkivien olisi saatava korkeatasoista koulutusta. Jotta koulutusta ja kokeita koskevat edellytykset olisivat yhdenmukaisempia ja hakijoiden kannalta läpinäkyvämpiä, on syytä säätää, että jäsenvaltiot hyväksyvät määrittelemiensä perusteiden mukaisesti koe- ja koulutuskeskukset. Sisämarkkinoiden perustamisesta lähtien kansalliset markkinat eivät ole enää olleet toisistaan erillisiä. Tästä syystä henkilöillä, jotka haluavat johtaa kuljetustoimintoja, on oltava riittävät tiedot, jotta he pystyvät johtamaan sekä kansallisia että kansainvälisiä kuljetustoimintoja. Luettelo aihepiireistä, jotka on tunnettava ammatillista pätevyyttä osoittavan todistuksen saamiseksi, sekä kokeiden järjestämistä koskevat yksityiskohtaiset ohjeet tulevat todennäköisesti muuttumaan tekniikan kehityksen myötä, joten ne on voitava saattaa ajan tasalle.

(12)

Jotta kilpailu olisi tasapuolista ja maantieliikenteen sääntöjä noudatettaisiin täysimääräisesti, valvonnan on oltava samantasoista kaikissa jäsenvaltioissa. Tässä suhteessa keskeisessä asemassa ovat kansalliset viranomaiset, joiden tehtävänä on yritysten valvonta ja niiden lupien hyväksyminen, ja olisikin varmistettava, että viranomaiset toteuttavat tarvittaessa riittävät toimenpiteet etenkin vakavimmissa tapauksissa lupien määräaikaiseksi tai pysyväksi peruuttamiseksi taikka laiminlyönteihin tai tahallisiin rikkomisiin syyllistyneiden liikenteestä vastaavien henkilöiden julistamiseksi tehtäväänsä soveltumattomiksi. Tätä ennen toimenpidettä on tarkasteltava asianmukaisesti suhteellisuusperiaatteen kannalta. Yritystä olisi kuitenkin varoitettava etukäteen ja sille olisi annettava riittävästi aikaa korjata tilanteensa ennen tällaisten seuraamusten määräämistä.

(13)

Järjestäytyneempi hallinnollinen yhteistyö jäsenvaltioiden kesken tehostaisi useissa jäsenvaltioissa toimivien yritysten valvontaa ja alentaisi hallintokustannuksia. Sähköiset yritysrekisterit, jotka on liitetty yhteen Euroopan tasolla henkilötietojen suojaa koskevia yhteisön sääntöjä noudattaen, helpottaisivat tällaista yhteistyötä ja alentaisivat valvontaan liittyviä kustannuksia sekä yrityksiltä että viranomaisilta. Useimmissa jäsenvaltioissa on jo kansallisia sähköisiä rekisterejä. Myös jäsenvaltioiden välinen yhteenliittämisinfrastruktuuri on jo olemassa. Tällaisten kansallisten yritysrekisterien järjestelmällisempi käyttö ja niiden yhteenliittäminen Euroopan tasolla voitaisiin siis toteuttaa varsin edullisesti. Tämä puolestaan alentaisi merkittävästi valvonnasta aiheutuvia hallintokustannuksia ja parantaisi sen tehokkuutta.

(14)

Tietyt rekistereihin sisältyvät tiedot rikkomisista ja seuraamuksista ovat luonteeltaan henkilökohtaisia. Tästä syystä jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (7) noudatetaan erityisesti siltä osin kuin on kyse tietojen käsittelyn viranomaisvalvonnasta, rekisteriin merkittyjen henkilöiden informoinnista ja heidän oikeudestaan saada tietoja ja vastustaa henkilötietojensa käsittelyä. Tämän asetuksen soveltamiseksi tämäntyyppisiä tietoja on tarpeellista säilyttää vähintään kahden vuoden ajan, jotta voidaan välttää lupansa menettäneiden yritysten sijoittautuminen muihin jäsenvaltioihin.

(15)

Kansallisten rekisterien yhteenliittäminen on välttämätöntä nopean ja tehokkaan tiedonvaihdon mahdollistamiseksi jäsenvaltioiden välillä ja sen varmistamiseksi, ettei liikenteenharjoittajilla ole houkutusta tehdä vakavia rikkomisia tai ottaa tällaisten rikkomisten riskiä muissa jäsenvaltioissa kuin omassa sijoittautumisvaltiossaan. Yhteenliittäminen edellyttää, että yhteisössä määritellään vaihdettavien tietojen tarkka muoto ja tiedonvaihdon tekniset menettelyt.

(16)	Jotta jäsenvaltioiden välinen tiedonvaihto olisi tehokasta, olisi nimettävä kansalliset yhteyspisteet ja määriteltävä tietyt määräaikoja ja toimitettavien tietojen luonnetta koskevat yhteisön menettelyt.

(17)

Sijoittautumisvapauden helpottamiseksi olisi maantieliikenteen harjoittajan lähtömaan toimivaltaisten viranomaisten antamien asianomaisten asiakirjojen esittäminen hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoitettavan kyseessä olevan toiminnan edellyttämästä hyvästä maineesta, kunhan varmistetaan, ettei kyseisiä henkilöitä ole todettu soveltumattomiksi harjoittamaan ammattia muissa lähtöjäsenvaltioissaan.

(18)	Sijoittautumisvapauden helpottamiseksi sijoittautumisjäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi ammatillisesta pätevyydestä yhteisen mallin mukainen todistus, joka on myönnetty tässä asetuksessa annettujen säännösten mukaisesti.

(19)

Tämän asetuksen säännösten soveltamista on seurattava tiiviimmin yhteisön tasolla. Tätä varten komission on esitettävä säännöllisesti maantieliikennealan yritysten hyvää mainetta, vakavaraisuutta ja ammatillista pätevyyttä koskevia kertomuksia, jotka on laadittu kansallisten rekisterien perusteella laadittujen kertomusten pohjalta.

(20)	Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä koskevien sääntöjen uudenaikaistaminen niiden yhdenmukaisemman ja vertailukelpoisemman soveltamisen varmistamiseksi jäsenvaltioissa, vaan se voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(22)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti.

(23)

Komission olisi erityisesti voitava laatia luettelo sellaisten vakavien rikkomisten luokista, tyypeistä ja vakavuusasteista, joiden vuoksi maanteiden liikenteenharjoittaja saattaa joissakin tilanteissa menettää vaaditun hyvän maineen, mukauttaa tekniikan kehitykseen tämän asetuksen liite, joka koskee tietoja, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon ammatillisen pätevyyden tunnustamisessa, ja liite, jossa esitetään ammatillista pätevyyttä osoittavan todistuksen malli, sekä laatia luettelo rikkomisista, joiden vuoksi viranomaiset saattavat tietyissä tilanteissa ja suhteessa rikkomisen luonteeseen harkita ammatin harjoittamista koskevan luvan määräaikaista tai pysyvää peruuttamista tai ammatin harjoittamiseen sopimattomaksi julistamista . Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia tai täydentää asetusta lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, toimenpiteistä on päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja olisi tehokkuussyistä lyhennettävä ammatillista pätevyyttä osoittavan todistuksen mallia päivitettäessä.

(24)	Direktiivi 96/26/EY olisi kumottava.

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tällä asetuksella säännellään maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä ja kyseisen ammatin harjoittamista.

2.    Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin yhteisöön sijoittautuneisiin yrityksiin, jotka harjoittavat maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia. Sitä sovelletaan myös yrityksiin, jotka aikovat harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia , ja maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia harjoittavia yrityksiä koskevien viittausten katsotaan tarvittaessa tarkoittavan myös yrityksiä, jotka aikovat harjoittaa kyseistä toimintaa .

3.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tätä asetusta ei sovelleta:

a)

yrityksiin, jotka harjoittavat maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammattia yksinomaan moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, joiden sallittu kokonaispaino kuormattuna on enintään 3,5 tonnia. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin alentaa tätä rajaa joko kaikkien tai tiettyjen kuljetusluokkien osalta;

b)	yrityksiin, jotka harjoittavat ainoastaan ei-kaupallista maksutonta maanteiden henkilöliikennettä ja joille maanteiden henkilöliikenteen harjoittaminen ei ole pääasiallista toimintaa ja joiden käyttämiä ajoneuvoja kuljettavat niiden omat työntekijät.

c)	yrityksiin, jotka maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia harjoittaessaan käyttävät ainoastaan sellaisia ajoneuvoja, joiden sallittu enimmäisnopeus on 40 km/h.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)	”maanteiden liikenteenharjoittajan ammatilla” maanteiden henkilöliikenteen harjoittajan ammattia tai maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammattia;

b)	”maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammatilla” yrityksen moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä toisen lukuun harjoittamaa tavaraliikennettä;

c)

”maanteiden henkilöliikenteen harjoittajan ammatilla” yrityksen harjoittamaa toimintaa joko yleisön tai tietyn käyttäjäryhmän kuljettamiseksi matkustajan tai kuljetuksen järjestäjän suorittamaa maksua vastaan yli yhdeksän henkilön, kuljettaja mukaan lukien, kuljettamiseen rakennetulla ja varustetulla ja tähän käyttöön tarkoitetulla moottoriajoneuvolla;

d)

”yrityksellä” luonnollista henkilöä tai voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta oikeushenkilöä taikka voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta yhdistystä tai ryhmää, joka ei ole oikeushenkilö, ja julkisen viranomaisen alaista elintä riippumatta siitä, onko se itse oikeushenkilö tai onko viranomainen, jonka alainen se on, oikeushenkilö;

e)

”liikenteestä vastaavalla henkilöllä” yrityksen palveluksessa olevaa luonnollista henkilöä, tai jos yritys on luonnollinen henkilö, tätä samaa henkilöä tai , kun sitä edellytetään, toista luonnollista henkilöä, jonka yritys on nimennyt sopimuksella ja joka johtaa tosiasiallisesti ja jatkuvasti yrityksen kuljetustoimintaa;

f)	”luvalla harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia” hallinnollista päätöstä, jolla tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttävälle yritykselle annetaan lupa harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia;

g)

” toimivaltaisella viranomaisella ” jäsenvaltion kansallista, alueellista tai paikallista viranomaista, jolla on toimivalta antaa lupa ammatin harjoittamiseen ja joka varmentaa, että yritys täyttää tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, ja jolla on valtuudet antaa lupa harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia tai peruuttaa se määräajaksi tai kokonaan;

h)	”sijoittautumisjäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, johon yritys on sijoittautunut , riippumatta siitä, tuleeko yrityksen liikenteestä vastaava henkilö kyseisestä jäsenvaltiosta vai

jostain muusta maasta;

3 artikla

Vaatimukset, jotka on täytettävä liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseksi

Yritysten, jotka harjoittavat maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)	yrityksen on 5 artiklan mukaisesti oltava tosiasiallisesti ja pysyvästi sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon;

b)	yrityksellä on 6 artiklan mukaisesti oltava hyvä maine;

c)	yrityksellä on 7 artiklan mukaisesti oltava riittävä vakavaraisuus;

d)	yrityksellä on 8 artiklan mukaisesti oltava vaadittu ammatillinen pätevyys.

Edellytykset, jotka on täytettävä kunkin vaatimuksen noudattamiseksi, määritellään II luvussa. Tämä asetus ei estä jäsenvaltioita asettamasta lisäedellytyksiä, jotka yritysten on täytettävä saadakseen luvan harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia.

4 artikla

Liikenteestä vastaava henkilö

1.   Yrityksen, joka harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia, on nimettävä vähintään yksi luonnollinen henkilö eli liikenteestä vastaava henkilö , joka täyttää 3 artiklan b ja d alakohdassa säädetyt vaatimukset ja joka myös täyttää seuraavat edellytykset:

a)	hän johtaa tosiasiallisesti ja jatkuvasti yrityksen kuljetustoimintaa;

b)

hänellä on oltava todellinen kytkös yritykseen, toisin sanoen hän on työntekijä, osakas, johtaja, osakkeenomistaja tai hänellä on vastaavanlainen sopimusperusteinen suhde yritykseen tai johtaa sitä tai, jos yritys on luonnollinen henkilö, on tämä sama henkilö tai, jos yritys on henkilöyhtiö, hänellä on laillinen oikeus edustaa yhtiötä ja tehdä sitovia päätöksiä sen nimissä .

c)	hän oleskelee jossakin jäsenvaltiossa.

Yrityksen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle nimetty liikenteestä vastaava henkilö tai nimetyt liikenteestä vastaavat henkilöt.

2.   Jos yritys ei täytä 3 artiklan d alakohdassa säädettyä ammatillista pätevyyttä koskevaa vaatimusta, toimivaltainen viranomainen voi antaa sille luvan harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia ilman, että liikenteestä vastaava henkilö on nimetty 1 kohdan mukaisesti sillä edellytyksellä, että:

a)

yritys nimeää jonkin muun jossakin jäsenvaltiossa asuvan luonnollisen henkilön, joka täyttää 3 artiklan b ja d alakohdassa säädetyt vaatimukset ja joka on sopimuksella valtuutettu hoitamaan liikenteestä vastaavan henkilön tehtäviä yrityksen lukuun , ja ilmoittaa tästä toimivaltaiselle viranomaiselle ;

b)

yrityksen ja liikenteestä vastaavan henkilön välisessä sopimuksessa määritellään tehtävät, jotka asianomaisen henkilön on suoritettava jatkuvasti, ja ilmoitetaan hänelle liikenteestä vastaavana henkilönä kuuluvat vastuut; sopimuksessa määriteltäviin tehtäviin kuuluvat erityisesti tehtävät, jotka liittyvät ajoneuvojen huollon hallintaan , kuljetussopimusten ja -asiakirjojen tarkastamiseen, kirjanpitoon, lastien tai palvelujen jakamiseen kuljettajille ja ajoneuvoille sekä turvallisuusmenettelyjen tarkastamiseen;

c)	nimetty henkilö johtaa liikenteestä vastaavana henkilönä enintään neljän eri yrityksen kuljetustoimintoja . Toimivaltainen viranomainen voi päättää liikenteestä vastaavan henkilön johdettavana olevien ajoneuvojen enimmäismäärän, joka on enintään 50 kutakin liikenteestä vastaavaa henkilöä kohden ;

d)	nimetty henkilö on riippumaton muista yrityksistä, jotka pyytävät yritystä suorittamaan kuljetuksia tai suorittavat kuljetuksia yrityksen lukuun .

II luku

Edellytykset, jotka on täytettävä

5 artikla

Sijoittautumisvaatimukseen liittyvät edellytykset

Täyttääkseen 3 artiklan a alakohdassa säädetyn edellytyksen yrityksellä on oltava kyseessä olevassa jäsenvaltiossa:

a)

toimipaikka, jossa sillä on toimitilat, joissa se säilyttää yrityksen asiakirjoja laissa säädetyn ajan , erityisesti kaikkia kirjanpitoon ja henkilöstöhallintoon liittyviä asiakirjoja sekä muita asiakirjoja turvallisilla tietovälineillä , jotka viranomaisen, jolla on toimivalta antaa lupa ammatin harjoittamiseen, on voitava saada käyttöönsä varmistaakseen tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten noudattamisen , minkä lisäksi kaikki henkilötietojen suojelua koskevat asiaankuuluvat vaatimukset on täytettävä ;

b)	yksi tai useampi ajoneuvo , jotka se omistaa joko täysin tai pitää muulla tavoin hallinnassaan esimerkiksi osamaksu-, vuokra- tai leasingsopimuksella taikka ostosopimuksella ja jotka on rekisteröity kyseisessä jäsenvaltiossa;

c)

toimintojen tehokas ja jatkuva johtaminen kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevalla varikolla , jossa on tarvittavat tilat ja välineet, ja lisäksi yrityksen on voitava esittää pyynnöstä todisteet sijoittautumisvaltiossa sijaitsevasta paikasta, jossa ajoneuvot ovat pysäköityinä silloin, kun niitä ei käytetä .

6 artikla

Hyvämaineisuusvaatimukseen liittyvät edellytykset

1.   Tämän asetuksen 3 artiklan b alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on määritettävä edellytykset, jotka yrityksen ja liikenteestä vastaavan henkilön on täytettävä tämän asetuksen mukaisesti, jotta molemmat täyttävät hyvää mainetta koskevan vaatimuksen , jollei 2 kohdasta muuta johdu.

Näihin edellytyksiin on kuuluttava seuraavat vaatimukset:

a)

ei ole perusteltuja syitä epäillä yrityksen, sen liikenteestä vastaavan henkilön tai muun asiaankuuluvan henkilöstön hyvää mainetta ; tällaisia syitä ovat esimerkiksi voimassa olevien kansallisten sääntöjen vakavasta rikkomisesta johtuvat tuomiot tai rangaistukset seuraavilla aloilla: i) kauppaoikeus, ii) insolvenssioikeus, iii) ammattia koskevat työ- ja palkkaehdot, iv) tieliikenne, v) ammatillinen vastuu ja vi) ihmis- tai huumekauppa;

b)

liikenteestä vastaavaa henkilöä tai liikenneyritystä ei ole tuomittu oikeudessa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sellaisista vakavista rikkomisista , jotka koskevat erityisesti seuraavilla aloilla annettuja yhteisön säännöksiä: i) kuljettajien ajo- ja lepoajat, työajat ja valvontalaitteiden asentaminen ja käyttö; varmistustoimenpiteiden on koskettava niiden jatkuvaa noudattamista, tietojen arkistointia ja hankittujen henkilötietojen suojaamista ; ii) kansainvälisessä liikenteessä käytettävien hyötyajoneuvojen suurimmat sallitut painot ja mitat; iii) kuljettajien perustason pätevyys ja jatkokoulutus; iv) hyötyajoneuvojen ajokelpoisuus mukaan luettuna moottoriajoneuvojen pakolliset katsastukset ; v) pääsy maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille tai tapauksesta riippuen pääsy maanteiden henkilöliikenteen markkinoille; vi) vaarallisten aineiden maantiekuljetusten turvallisuus; vii) nopeudenrajoittimien asentaminen ja käyttö tietyissä ajoneuvoluokissa; viii) ajokortti; ix) ammattiin pääsy;

2.   Edellä olevan 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdan soveltamiseksi:

a)

liikenteestä vastaavalle henkilölle tai liikenneyritykselle yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa annetut tuomiot tai määrätyt rangaistukset liitteessä III tarkoitettujen yhteisön säännöksien erittäin vakavista rikkomisista johtavat hyvän maineen menetykseen asianmukaisesti suoritetun hallinnollisen menettelyn jälkeen ja tarvittaessa yrityksen tiloissa tehdyn tarkastuksen jälkeen, ellei toimivaltainen viranomainen poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perusteltujen syiden nojalla katso, että tämä on suhteeton toimenpide. Siinä tapauksessa poikkeukselliset ja perustellut syyt kirjataan kansalliseen rekisteriin ja mainitaan 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa. Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, jotka liittyvät liitteen II a hyväksymiseen, jotta siinä otettaisiin huomioon tieliikennealan yhteisön säännöstön kehittyminen, hyväksytään 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

b)

komissio antaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2010 luettelon sellaisten rikkomisten vakavuutta koskevista luokista, tyypeistä ja asteista, jotka voivat johtaa hyvän maineen menettämiseen. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon kyseisiä rikkomisia koskevat tiedot, mukaan luettuna muilta jäsenvaltioilta saadut tiedot, kun ne asettavat ensisijaiset tavoitteet 11 artiklan 2 kohdan mukaisia tarkastuksia varten.

Tähän luetteloon liittyvät toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 24 artiklan 3 kohdassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Tätä varten ja viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2010 komissio

i)	säätää yleisimpien rikkomisten luokista ja tyypeistä

ii)	määrittää rikkomisten vakavuusasteen sillä perusteella, miten todennäköisesti ne aiheuttavat kuoleman tai vakavan loukkaantumisen riskin

iii)	säätää esiintymistiheydestä, jonka ylityttyä toistuvat rikkomiset katsotaan vakavammiksi ottaen huomioon liikenteestä vastaavan henkilön johtamassa liikennetoiminnassa käytettyjen kuljettajien määrä.

3.   Hyvää mainetta koskevan vaatimuksen ei saa katsoa täyttyvän, ennen kuin kyseinen asia on voimassa olevien kansallisten säännösten nojalla korjattu tai on ryhdytty muihin vaikutukseltaan vastaaviin toimenpiteisiin.

7 artikla

Vakavaraisuusvaatimukseen liittyvät edellytykset

1.   Tämän asetuksen 3 artiklan c alakohdan soveltamiseksi yrityksen on pystyttävä jatkuvasti vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan tilikauden aikana. Tätä varten yrityksen on osoitettava tilintarkastajan tai muun asianmukaisesti hyväksytyn henkilön vahvistaman tilinpäätöksen pohjalta, että sillä on kunakin vuonna käytössään pääomaa ja vararahastoja vähintään 9 000 euron arvosta, kun käytössä on vain yksi ajoneuvo, ja vähintään 5 000 euron arvosta jokaisen käytetyn lisäajoneuvon osalta.

Pääomavarat on todennettava vahvistetulla kauppataseella tai verotaseella. Henkilöiden, jotka hakevat maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin ensimmäistä kertaa, on toimitettava vahvistettu avaustase.

Tämän asetuksen soveltamiseksi euron arvo niinä kansallisina valuuttoina, jotka eivät osallistu rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, määritellään joka vuosi . Sovellettavina kursseina käytetään lokakuun ensimmäisenä työpäivänä vahvistettuja ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuja kursseja. Kurssit tulevat voimaan seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kirjanpitoerät ymmärretään siten kuin ne määritellään yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetussa neljännessä neuvoston direktiivissä 78/660/ETY (9).

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä, että yritys todistaa vakavaraisuutensa yhden tai useamman pankin tai muun rahoituslaitoksen , myös vakuutusyhtiön, antamalla todistuksella, joka osoittaa, että yritykselle on annettu yhteisvastuullinen pankkitakaus tai muu vastaava vakuus 1 kohdan a alakohdassa vahvistetuille määrille. Viranomainen, jolla on toimivalta antaa lupa ammatin harjoittamiseen, voi vedota pankkitakaukseen tai vakuutukseen , ja niitä ei voida vapauttaa ilman mainitun viranomaisen suostumusta. Toimivaltainen viranomainen määrittelee myös, missä olosuhteissa pankkitakaus tai vakuutus voidaan vaatia maksettavaksi ja vapauttaa muiden velkojien hyväksi.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tilinpäätöksen tai 2 kohdassa tarkoitetun takauksen, jotka on tarkastettava, on kuuluttava taloudelliselle yksikölle, joka on sijoittautunut sen jäsenvaltion alueelle, jossa lupaa haetaan, eikä mahdollisille muille taloudellisille yksiköille, jotka ovat sijoittautuneet jonkin muun jäsenvaltion alueelle.

8 artikla

Ammatillista pätevyyttä koskevaan vaatimukseen liittyvät edellytykset

1.   Tämän asetuksen 3 artiklan d alakohdan soveltamiseksi kyseessä olevalla henkilöllä tai henkilöillä on oltava liitteessä I olevassa I osassa tarkoitettua koulutustasoa vastaavat tiedot kyseisessä osassa luetelluissa aihepiireissä. Tämä osoitetaan suorittamalla pakollinen kirjallinen koe, jota voidaan täydentää suullisella kokeella , jos jäsenvaltio niin päättää . Kokeet järjestetään liitteessä I olevan II osan mukaisesti.

2.     Asianomaisten henkilöiden on osallistuttava kokeeseen siinä jäsenvaltiossa, jossa he asuvat.

3.   Ammatillisen pätevyyden osoittamiseksi järjestettäviä kirjallisia ja suullisia kokeita saavat järjestää ainoastaan viranomaiset ja laitokset, jotka jäsenvaltio on hyväksynyt tähän tehtävään määrittelemiensä kriteerien pohjalta. Jäsenvaltioiden on tarkastettava säännöllisesti, että niiden hyväksymät viranomaiset tai laitokset järjestävät kokeita liitteessä I vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä määrittelemiensä molemminpuolisesti yhteensopivien kriteerien pohjalta laitokset, joilla on valmiudet antaa hakijoille korkealaatuista koulutusta, jotta he voivat valmistautua tehokkaasti kokeeseen, sekä jatkokoulutusta, jotta liikenteestä vastaavat henkilöt voivat halutessaan saattaa tietonsa ajan tasalle. Jäsenvaltioiden on tarkastettava säännöllisesti, että laitokset täyttävät jatkuvasti kriteerit, joiden pohjalta ne on hyväksytty.

5.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa kokeesta henkilöt , jotka osoittavat, että heillä on vähintään kymmenen vuoden yhtäjaksoinen käytännön kokemus liikennettä harjoittavan yrityksen johtotehtävistä tämän asetuksen julkaisemista edeltävältä ajalta .

6.     Jäsenvaltiot voivat edistää liikenteestä vastaavien henkilöiden osallistumista liitteessä I kuvattuun koulutukseen ja 8 artiklan 1 kohdassa kuvattuun kokeeseen kymmenen vuoden välein, jotta varmistetaan, että kyseiset henkilöt ovat tietoisia alan kehityksestä.

7.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liikenteestä vastaavat henkilöt, joilla on käytännön kokemusta ja jotka palaavat ammattiin viiden vuoden tauon jälkeen, osallistuvat tarvittavaan uudelleenkoulutukseen ja tietojen päivittämiseen, jotka ovat tarpeen, jotta he voivat todistaa jatkuvan ammatillisen pätevyytensä ja tietonsa alalla sovellettavan lainsäädännön uusimmasta kehityksestä.

8.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa korkea-asteen ja teknisen alan tutkintotodistusten haltijat koulutuksesta tutkintotodistuksiin sisältyvissä aihepiireissä sekä kokeesta , jos tutkintotodistukset on annettu kyseisessä jäsenvaltiossa ja ne ovat edellyttäneet osallistumista kursseihin liitteessä I luetelluista aihepiireistä ja jäsenvaltiot ovat nimenneet ne erityisesti tätä tarkoitusta varten.

9.   Ammatillinen pätevyys on osoitettava 3 kohdassa tarkoitetun viranomaisen tai laitoksen antamalla todistuksella. Todistusta ei voi siirtää toiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle . Todistus laaditaan liitteessä II olevan mallin mukaisesti, ja siinä on oltava todistuksen myöntäneen hyväksytyn viranomaisen tai laitoksen koholeima tai sinetti.

10.   Komissio mukauttaa liitteet I ja II tekniikan kehitykseen. Näistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, päätetään liitteen I osalta 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen ja liitteen II osalta 24 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

11.   Koulutusta, kokeita ja hyväksyntää koskevaa jäsenvaltioiden välistä kokemusten ja tietojen vaihtoa edistetään ensisijaisesti mutta ei yksinomaan 24 artiklassa tarkoitetussa komiteassa ja kaikissa muissa komission mahdollisesti nimeämissä elimissä.

III luku

Lupien myöntäminen ja valvonta

9 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka huolehtii tämän asetuksen asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet:

a)	käsitellä yritysten tekemiä hakemuksia;

b)	antaa lupa ammatin harjoittamiseen sekä peruuttaa tällainen lupa määräajaksi tai kokonaan;

c)	julistaa luonnollinen henkilö soveltumattomaksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintaa liikenteestä vastaavana henkilönä;

d)	suorittaa tarkastuksia, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että yritys täyttää 3 artiklassa säädetyt vaatimukset.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava kaikki edellytykset, joiden täyttämistä vaaditaan tämän asetuksen nojalla, mahdolliset muut kansalliset säännökset, menettelyt, joita asiasta kiinnostuneiden hakijoiden on noudatettava, sekä niitä koskevat ohjeet.

10 artikla

Hakemusten käsittely ja rekisteröinti

1.    Liikenneyritykselle , joka täyttää 3 artiklassa säädetyt vaatimukset , on hakemuksesta annettava lupa maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseen. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että hakemuksen tehnyt yritys täyttää kyseisessä artiklassa säädetyt vaatimukset.

2.    Toimivaltainen viranomainen on vastuussa 15 artiklassa tarkoitetun sähköisen rekisterin päivittämisestä ja ylläpidosta.

Toimivaltaisen viranomaisen on kirjattava 15 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen rekisteriin yrityksen virallinen nimi, sen nimeämän liikenteestä vastaavan henkilön nimi ja tiedot henkilön soveltuvuudesta kuljetustoiminnan johtamiseen , toimipaikan osoite, käytettyjen ajoneuvojen lukumäärä ja, jos lupa koskee myös kansainvälistä liikennettä, yhteisön liikenneluvan ja sen oikeaksi todistettujen jäljennösten sarjanumerot.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on käsiteltävä lupahakemus mahdollisimman nopeasti ja kolmen kuukauden kuluessa.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen epävarmoissa tapauksissa yrityksen hyvää mainetta arvioidessaan tarkastettava, että yrityksen nimeämiä liikenteestä vastaavia henkilöitä ei ole hakemuksen tekohetkellä julistettu jossain jäsenvaltiossa soveltumattomaksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintaa 13 artiklan mukaisesti.

5.   Yritysten, joilla on lupa harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia, on ilmoitettava 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja koskevista muutoksista 28 päivän kuluessa luvan antaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle.

11 artikla

Tarkastukset

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava, että yritykset, joille ne ovat antaneet luvan harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia, täyttävät jatkuvasti 3 artiklassa säädetyt vaatimukset. Tätä varten niiden on tarkastettava viiden vuoden välein, että yritykset täyttävät edelleen kunkin näistä vaatimuksista.

Komissio mukauttaa säännöllisten tarkastusten jaksot tekniseen edistykseen erityisesti 15 artiklassa tarkoitettujen kansallisten sähköisten rekisterien osalta. Koska näiden toimenpiteiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, ne hyväksytään 25 artiklan 3 kohdassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyjen tarkastusten lisäksi toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tarkastuksia, jotka kohdennetaan yrityksiin, jotka on luokiteltu riskiyrityksiksi jäsenvaltioiden Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/22/EY (10) 9 artiklan soveltamiseksi perustaman järjestelmän mukaisesti. Jäsenvaltioiden on laajennettava tämä riskiluokitusjärjestelmä kattamaan kaikki tämän asetuksen 6 artiklassa määritellyt rikkomiset.

3.   Jäsenvaltion on komission pyynnöstä tehtävä vaaditut tarkastukset sen varmistamiseksi, että yritys täyttää edelleen ammattiin pääsyä koskevat edellytykset. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tämän pyynnöstä tehtyjen tarkastusten tulokset sekä toteutetut toimenpiteet, jos havaitaan, ettei yritys enää täytä tässä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä.

12 artikla

Varoitusmenettely ja luvan peruuttamismenettely

1.     Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että on mahdollista, ettei yritys enää täytä 3 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, sen on ilmoitettava siitä yritykselle . Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että yritys ei enää täytä jotakin kyseisistä vaatimuksista, se voi antaa yritykselle aikaa tilanteen korjaamiseksi seuraavissa määräajoissa:

a)

enintään kolmen kuukauden määräaika korvaavan liikenteestä vastaavan henkilön palvelukseen ottamiseksi, jos liikenteestä vastaava henkilö ei enää täytä hyvää mainetta tai ammatillista pätevyyttä koskevia vaatimuksia; määräaikaa voidaan jatkaa kolmella kuukaudella , jos kyse on liikenteestä vastaavan henkilön kuolemasta tai fyysisestä vammautumisesta;

b)	enintään kolmen kuukauden määräaika, jos yrityksen on korjattava tilanteensa osoittaakseen, että sillä on tosiasiallinen ja pysyvä toimipaikka;

c)	enintään kuuden kuukauden määräaika, jos vakavaraisuutta koskeva vaatimus ei täyty, jotta yritys voi osoittaa realistisiin olettamuksiin pohjautuvan rahoitussuunnitelman avulla, että vakavaraisuutta koskeva vaatimus täyttyy jälleen jatkuvasti seuraavasta tilikaudesta alkaen.

2.     Toimivaltainen viranomainen voi vaatia niitä yrityksiä, joiden lupa on peruutettu, varmistamaan, että niiden liikenteestä vastaavat henkilöt osallistuvat koulutukseen ja läpäisevät 8 artiklassa tarkoitetun kokeen ennen korjaavien toimenpiteiden toteuttamista.

3.    Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että yritys ei enää täytä yhtä tai useampaa 3 artiklassa säädettyä vaatimusta, sen on peruutettava yritykselle myönnetty lupa harjoittaa maantieliikenteen ammatinharjoittajan ammattia viimeistään 1 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen puitteissa .

13 artikla

Liikenteestä vastaavan henkilön julistaminen ammattiin soveltumattomaksi

1.    Edellä mainitun 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa vakavissa rikkomistapauksissa, joiden vakavuudesta ovat osoituksena niiden järjestelmällinen ja harkittu luonne tai pyrkimykset salata tosiasiat ja joista liikenteestä vastaava henkilö on vastuussa , toimivaltaisen viranomaisen on julistettava yrityksen, jonka lupa on peruutettu, liikenteestä vastaava henkilö soveltumattomaksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintaa.

2.   Siihen saakka kunnes toteutetaan asiaankuuluvien kansallisten määräysten mukaisia korjaavia toimenpiteitä sen henkilön, joka on julistettu soveltumattomaksi johtamaan kuljetustoimintaa, 8 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu todistus ammatillisesta pätevyydestä ei ole enää voimassa missään jäsenvaltiossa.

14 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten päätökset ja muutoksenhaku

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on perusteltava tämän asetuksen nojalla tekemänsä kielteiset päätökset, mukaan luettuna maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä koskevan hakemuksen hylkääminen , olemassa olevan luvan peruuttaminen määräajaksi tai kokonaan ja julistaminen liikenteestä vastaavan henkilön ammattiin soveltumattomaksi.

Näissä päätöksissä on otettava huomioon saatavilla olevat tiedot rikkomisista, jotka yritys tai jokin sen liikenteestä vastaavista henkilöistä on tehnyt muissa jäsenvaltioissa ja jotka voivat tahrata yrityksen hyvän maineen, sekä kaikki muut toimivaltaisen viranomaisen saatavilla olevat tiedot.

Päätöksissä on määriteltävä korjaavat toimenpiteet, joita sovelletaan tapauksissa, joissa on kyse luvan peruuttamisesta tai ammattiin soveltumattomaksi julistamisesta.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kyseessä olevilla yrityksillä ja henkilöillä on mahdollisuus hakea muutosta 1 kohdassa tarkoitettuihin päätöksiin myös tuomioistuimelta.

IV Luku

Yksinkertaistaminen ja hallinnollinen yhteistyö

15 artikla

Kansalliset sähköiset rekisterit

1.   Tämän asetuksen ja etenkin sen 10, 11, 12, 13 ja 25 artiklan täytäntöönpanemiseksi kunkin jäsenvaltion on ylläpidettävä kansallista sähköistä rekisteriä maantiekuljetusyrityksistä ja liikenteestä vastaavista henkilöistä , joille jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen on antanut luvan harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia. Rekisteriin sisältyviä tietoja on käsiteltävä tätä tarkoitusta varten nimetyn ja tietojen käytöstä ja ajantasaistamisesta vastaavan viranomaisen valvonnassa. Kansallisessa sähköisessä rekisterissä on oltava yksi julkinen ja yksi luottamuksellinen osa. Sähköisen rekisterin on oltava verkossa kaikkien kyseisen jäsenvaltion 9 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä. Sähköisen rekisterin luottamuksellinen osa on muiden kuin toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä ainoastaan siinä tapauksessa, että niillä on asianmukainen toimivalta tehdä tarkastuksia ja määrätä seuraamuksia tieliikenteen alalla ja kyseessä olevat virkamiehet ovat valantehneitä.

Komissio määrittää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2010 kansalliseen sähköiseen rekisteriin tallennettavien tietojen rakennetta koskevat vähimmäisvaatimukset.

Jäsenvaltion kansallisen sähköisen rekisterin tieliikenneyrityksiin liittyvässä osassa on oltava seuraavat tiedot:

a)	yrityksen nimi ja oikeudellinen muoto;

b)	toimipaikan osoite;

c)	hyvää mainetta ja ammatillista pätevyyttä koskevan vaatimuksen täyttämiseksi nimettyjen liikenteestä vastaavien henkilöiden nimet sekä laillisen edustajan nimi, jos tämä on eri henkilö;

d)	lupatyyppi, luvan kattamien ajoneuvojen lukumäärä sekä tarvittaessa yhteisön liikenneluvan ja sen oikeaksi todistettujen jäljennösten sarjanumerot sekä kunkin sellaisen ajoneuvon rekisterinumero, jota käytetään luvan nojalla yrityksen sijoittautumisjäsenvaltion ulkopuolella ;

e)	sellaisten vakavien rikkomisten lukumäärä, luokka ja tyyppi, joista on määrätty seuraamuksia kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana;

f)	niiden henkilöiden nimet, jotka on julistettu soveltumattomiksi johtamaan yrityksen kuljetustoimintaa kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana, sekä sovellettavat korjaavat toimenpiteet.

Jäsenvaltion kansallisen sähköisen rekisterin liikenteestä vastaavaan henkilöön liittyvässä osassa on oltava seuraavat tiedot:

a)	sen henkilön nimi, jonka on todettu soveltuvan johtamaan liikennetoimintaa tai yritystä;

b)	johdettavan yrityksen tai johdettavien yritysten nimi, oikeudellinen muoto ja osoite.

Jäsenvaltiot voivat halutessaan säilyttää 1 kohdan kolmannen alakohdan e ja f alakohdissa tarkoitetut tiedot eri rekistereissä. Siinä tapauksessa asiaankuuluvien tietojen on oltava kyseessä olevan jäsenvaltion kaikkien toimivaltaisten viranomaisten saatavissa pyynnöstä tai suoraan. Pyydetyt tiedot on toimitettava kymmenen päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Joka tapauksessa 1 kohdan kolmannen alakohdan e ja f alakohdissa tarkoitetut tiedot annetaan muiden kuin toimivaltaisten viranomaisten käyttöön vain, jos niillä on asianmukainen toimivalta tehdä tarkastuksia ja määrätä rangaistuksia tieliikenteen alalla ja jos niiden palveluksessa olevat virkamiehet ovat valantehneitä tai heillä on muuten virallinen salassapitovelvollisuus.

2.   Tiedot yrityksistä, joiden lupa on peruutettu , on säilytettävä rekisterissä kahden vuoden ajan luvan peruuttamisen umpeutumisesta alkaen, ja sen jälkeen ne on poistettava välittömästi .

Tiedot henkilöistä, jotka on julistettu ammattiin soveltumattomiksi, on säilytettävä rekisterissä siihen asti, että kyseisen henkilön hyvä maine todetaan uudelleen 6 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti. Sen jälkeen, kun kyseiset korjaavat toimenpiteet tai vastaavat toimenpiteet on suoritettu, tiedot on poistettava välittömästi.

Kyseisissä tiedoissa on eriteltävä luvan peruuttamisen tai soveltumattomaksi julistamisen syyt ja niiden kesto.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki sähköisessä rekisterissä olevat tiedot ja erityisesti 1 kohdan kolmannen alakohdan e ja f alakohdassa tarkoitetut tiedot ovat ajan tasalla ja paikkansa pitäviä.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta kansalliset sähköiset rekisterit voidaan liittää yhteen yhteisön tasolla viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010. Yhteenliittäminen on toteutettava siten, että kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hakea tietoja kaikkien jäsenvaltioiden sähköisistä rekistereistä. Komissio toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän kohdan täytäntöönpanon helpottamiseksi.

5.   Edellä olevan 4 kohdan soveltamiseksi komissio vahvistaa 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen yhteiset säännöt, jotka koskevat vaihdettavien tietojen muotoa sekä muiden jäsenvaltioiden sähköisissä rekistereissä tehtäviin automaattisiin tiedonhakuihin liittyviä teknisiä menettelyjä.

16 artikla

Henkilötietojen suoja

Direktiivin 95/46/EY soveltamisen osalta jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että

a)	kaikille henkilöille ilmoitetaan, kun heitä koskevia tietoja merkitään rekisteriin tai niitä aiotaan luovuttaa sivullisille. Annettavissa tiedoissa on yksilöitävä tietojen käsittelystä vastaava viranomainen, käsiteltävien tietojen tyyppi ja käsittelyn tarkoitus;

b)	kaikilla henkilöillä on oikeus tutustua itseään koskeviin tietoihin näiden tietojen käsittelystä vastaavan viranomaisen luona. Tämä oikeus on taattava vapaasti, kohtuullisin väliajoin ja ilman aiheetonta viivytystä tai aiheettomia kustannuksia näiden tietojen pyytäjälle;

c)	kaikilla henkilöillä on oikeus saada oikaistuiksi, poistetuiksi tai suojatuiksi sellaiset itseään koskevat tiedot, jotka ovat puutteellisia tai virheellisiä;

d)	kaikilla henkilöillä on oikeus vastustaa itseään koskevien tietojen käsittelyä perusteltujen ja pakottavien syiden vuoksi. Jos vastustus on perusteltua, kyseisiä tietoja ei saa enää käsitellä.

17 artikla

Jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen yhteistyö

1.   Kun jäsenvaltio toteaa sellaisen yrityksen tekemän rikkomisen, jonka luvan on myöntänyt jonkin toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, ja kun tämä rikkominen on vakavuudeltaan sellainen, että se voi johtaa luvan peruuttamiseen määräajaksi tai kokonaan tämän asetuksen nojalla, jäsenvaltion on ilmoitettava kyseiselle toiselle jäsenvaltiolle kaikki hallussaan olevat tiedot tällaisista rikkomisista ja niistä määräämistään seuraamuksista.

2.   Jäsenvaltioiden on nimettävä kansallinen yhteyspiste, joka vastaa tämän asetuksen soveltamista koskevien tietojen vaihdosta muiden jäsenvaltioiden kanssa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kansallisen yhteyspisteensä nimi ja osoite viimeistään […]. Komissio laatii luettelon kaikista kansallisista yhteyspisteistä ja toimittaa sen jäsenvaltioille.

3.   Jäsenvaltioiden, jotka vaihtavat tietoja tämän asetuksen nojalla, on käytettävä 2 kohdan mukaisesti nimettyjä kansallisia yhteyspisteitä.

4.   Jäsenvaltioiden, jotka vaihtavat tietoja 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista rikkomisista tai liikenteestä vastaavista henkilöistä, jotka on julistettu ammattiin soveltumattomiksi, on noudatettava [maanteiden kansainvälisten tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o …/2008 12 artiklan 1 kohdassa tai tapauksesta riippuen [linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä annetun] asetuksen (EY) N:o …/2008 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä ja määräaikoja. Jäsenvaltion, joka saa toiselta jäsenvaltiolta tiedon tuomioon johtaneesta vakavasta rikkomisesta, on kirjattava ilmoitettu rikkominen kansalliseen sähköiseen rekisteriinsä.

V Luku

Todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroinen tunnustaminen

18 artikla

Hyvään maineeseen liittyvät todistukset ja muut asiakirjat

1.    Sijoittautumisjäsenvaltion on maanteiden liikenteenharjoittajan ammattiin pääsyä varten hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi hyvästä maineesta rikosrekisteriote tai, jos tällaista ei ole, liikenteestä vastaavan henkilön aikaisemman asuinjäsenvaltion tai -valtioiden toimivaltaisen oikeus- tai hallintoviranomaisen antama vastaava asiakirja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan 4 kohdan soveltamista.

2.   Jos jäsenvaltio asettaa omille kansalaisilleen tiettyjä hyvää mainetta koskevia vaatimuksia eikä tällaisten vaatimusten täyttymistä voida todistaa 1 kohdassa tarkoitetulla asiakirjalla, kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta riittäväksi todisteeksi aikaisemman asuinjäsenvaltion tai -valtioiden toimivaltaisen oikeus- tai hallintoviranomaisen antama todistus, joka osoittaa, että nämä vaatimukset on täytetty. Todistuksen on koskettava niitä erityisiä seikkoja, joita sijoittautumisjäsenvaltio pitää asiaan vaikuttavina.

3.   Jos liikenteestä vastaavan henkilön aikaisempi asuinjäsenvaltio tai -valtiot ei anna 1 ja 2 kohdan mukaisesti vaadittua asiakirjaa, se voidaan korvata valaehtoisella ilmoituksella tai juhlallisella vakuutuksella, jonka asianomainen antaa sen jäsenvaltion toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai tarvittaessa notaarille , jossa liikenteestä vastaava henkilö viimeksi asui ; mainitun viranomaisen tai notaarin on annettava todistus, jolla valaehtoinen ilmoitus tai juhlallinen vakuutus todistetaan oikeaksi.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisesti annetut asiakirjat eivät niitä esitettäessä saa olla kolmea kuukautta vanhempia. Tämä edellytys koskee myös 3 kohdan mukaisesti annettuja ilmoituksia ja vakuutuksia.

19 artikla

Vakavaraisuuteen liittyvät todistukset

Jos jäsenvaltio asettaa kansalaisilleen tiettyjä vakavaraisuutta koskevia vaatimuksia 7 artiklassa säädettyjen vaatimusten lisäksi, kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisten osalta riittäväksi todisteeksi liikenteestä vastaavan henkilön aikaisemman asuinjäsenvaltion tai -valtioiden toimivaltaisen hallintoviranomaisen antama todistus, joka osoittaa, että nämä vaatimukset on täytetty. Todistuksen on koskettava niitä erityisiä tietoja , joita uusi sijoittautumisjäsenvaltio pitää asiaan vaikuttavina.

20 artikla

Todistukset ammatillisesta pätevyydestä

1.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi ammatillisesta pätevyydestä liitteessä II olevan mallin mukaiset todistukset, joita ovat antaneet tätä tarkoitusta varten hyväksytyt viranomaiset tai laitokset.

2.   Ennen […] annettujen ammatillista pätevyyttä osoittavien todistusten, jotka on annettu tuohon päivään asti voimassa olevien säännösten nojalla, on katsottava vastaavan liitteessä II olevan mallin mukaista todistusta ja ne on tunnustettava osoituksiksi ammatillisesta pätevyydestä kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle todistuksista, jotka ne tunnustavat todisteeksi ammatillisesta pätevyydestä tämän artiklan soveltamiseksi.

VI luku

Loppusäännökset

21 artikla

Rangaistukset

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä rangaistuksista , joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden säännösten soveltamisen varmistamiseksi. Säädettyjen rangaistusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2012 ja ilmoitettava viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin rangaistuksiin lukeutuvat erityisesti ammatin harjoittamista koskevan luvan peruuttaminen, kyseisen luvan peruuttaminen kokonaan sekä rikkomisiin syyllistyneiden yritysten liikenteestä vastaavien henkilöiden julistaminen ammattiin soveltumattomiksi. Seuraamuksiin kuuluu myös sellaisen yrityksen käyttämän ajoneuvon takavarikointi, joka harjoittaa liikennettä ilman tässä asetuksessa säädettyä lupaa.

22 artikla

Siirtymäsäännökset

Yritysten, joilla on ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää lupa harjoittaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammattia, on noudatettava tämän asetuksen säännöksiä viimeistään kahden vuoden kuluttua mainitusta ajankohdasta.

23 artikla

Keskinäinen avunanto

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä ja avustettava toisiaan tämän asetuksen soveltamiseksi. Niiden on vaihdettava tietoja kaikista vakavista rikkomisesta annetuista tuomioista tai muista erityisistä seikoista, jotka voivat vaikuttaa maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseen; tietojenvaihdon on tapahduttava henkilötietojen suojeluun sovellettavien säännösten ja määräysten mukaisesti .

24 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 (11) 18 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

4.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 5 kohdan b alakohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset. Päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa sekä 4 kohdan b ja e alakohdassa säädetty aikaraja on yksi kuukausi.

25 artikla

Ammatin harjoittamista koskevat kertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on laadittava joka toinen vuosi kertomus toimivaltaisten viranomaisten toiminnasta ja toimitettava se komissiolle. Kertomukseen on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)	analyysi toimialasta hyvän maineen, vakavaraisuuden ja ammatillisen pätevyyden kannalta;

b)	annettujen lupien määrä tyypeittäin ja vuosittain, määräajaksi tai kokonaan peruutettujen lupien määrä ja ammattiin soveltumattomaksi julistamisten määrä sekä näiden syyt;

c)	kunakin vuonna annettujen ammatillista pätevyyttä osoittavien todistusten määrä;

d)	kansallisia sähköisiä rekistereitä ja niiden käyttöä toimivaltaisten viranomaisten taholta koskevat tärkeimmät tilastotiedot;

e)	analyysi tiedonvaihdosta toisten jäsenvaltioiden kanssa ja erityisesti toisille jäsenvaltioille 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti vuosittain ilmoitettujen rikkomisten ja saatujen vastausten määrä sekä 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti vuosittain esitettyjen pyyntöjen ja saatujen vastausten määrä.

2.   Komissio laatii näiden kansallisten kertomusten pohjalta joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamisesta. Kertomuksessa arvioidaan erityisesti jäsenvaltioiden välisen tiedonvaihdon toimivuutta. Kertomus julkaistaan samaan aikaan kuin tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 (12) 17 artiklassa tarkoitettu kertomus.

3.     Komissio julkaisee kesäkuun 1 päivään 2009 mennessä kertomuksen mahdollisista vaikutuksista, joita aiheutuisi tämän asetuksen soveltamisalan laajentamisesta koskemaan myös kaupallisia kuljetuksia asianmukaisesti suunnitelluilla ja varustelluilla ajoneuvoilla, joilla voidaan kuljettaa enintään yhdeksää henkilöä, kuljettaja mukaan luettuna. Komissio tekee tarvittaessa asiaa koskevia aloitteita.

26 artikla

Luettelo toimivaltaisista viranomaisista

Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle kesäkuun 1 päivään 2009 mennessä luettelo toimivaltaisista viranomaisista, jotka se on nimennyt antamaan lupia maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamiseen, sekä luettelo viranomaisista tai laitoksista, jotka on hyväksytty järjestämään kokeita ja myöntämään todistuksia . Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä koko yhteisön kattavan luettelon näistä viranomaisista tai laitoksista.

27 artikla

Kansallisten toimenpiteiden tiedoksi antaminen

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä asetuksessa tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kirjallisina komissiolle viimeistään kuuden päivän kuluttua niiden hyväksymispäivämäärästä ja ensimmäisen kerran kesäkuun 1 päivään 2009 mennessä .

28 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 96/26/EY.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

29 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä kesäkuuta 2009 alkaen.

---

(1)  EUVL C ….

(2)  EUVL C ….

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21. toukokuuta 2008.

(4)  EYVL L 124, 23.5.1996, s. 1 .

(5)  EUVL L …

(6)  EUVL L …

(7)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(8)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23 .

(9)  EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11 .

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/22/EY, annettu 15. maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä ja neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 35).

(11)  EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8 .

(12)  EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1.