52007PC0017

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 24.1.2007

KOM(2007) 17 lopullinen

2007/0012 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä ja eräiden asetusten muuttamisesta

(komission esittämä) {SEK(2007) 74}{SEK(2007) 75}

PERUSTELUT

1. Johdanto

Hedelmien ja vihannesten tuotanto 27 jäsenvaltion EU:ssa vastaa 3,1:tä prosenttia yhteisön talousarviosta ja 17:ää prosenttia EU:n koko maataloustuotannosta.

Nykyisen hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn perusta on hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2200/96[1], hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/96[2] ja tiettyjen sitrushedelmien tuottajien tukijärjestelmästä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2202/96.

Komissio teki lokakuussa 2005 ensimmäiset johtopäätöksensä keskustelusta, jonka käynnisti vuonna 2004 julkaistu hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn yksinkertaistamista koskeva kertomus[3], ja ilmoitti tekevänsä ehdotuksen sekä tuore- että jalostealan uudistamiseksi[4].

Euroopan parlamentti hyväksyi toukokuussa 2005 tätä tiedonantoa koskevan valiokunta-aloitteisen mietinnön[5].

Sääntelyn parantamista koskevan sitoumuksen mukaisesti komission ehdotukseen liittyy markkinajärjestelyn toiminnassa ilmenneisiin ongelmiin liittyvien taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten näkökohtien sekä eri vaihtoehtojen vaikutusten, hyötyjen ja haittojen analysoiminen sekä uudistusvaihtoehdoista järjestetty julkinen kuuleminen.

Uudistusehdotuksen taustalla vaikuttavat myös suositukset, jotka Euroopan tilintarkastustuomioistuin esitti syyskuussa julkaistussa erityiskertomuksessaan nro 8/2006 ”Kasvava menestys? Hedelmien ja vihannesten tuottajien toimintaohjelmille myönnetyn EU:n tuen vaikuttavuus”.

2. Uudistuksen syyt ja tavoitteet

Kymmenen viime vuoden aikana hedelmä- ja vihannesala on joutunut kamppailemaan ankarien paineiden puristuksessa. Näitä paineita luovat erittäin keskittyneet vähittäiskauppa- ja halpakauppaketjut, jotka vaikuttavat keskeisesti markkinahintoihin, sekä kolmansien maiden tuotteiden aiheuttama kilpailu. Viime mainituissa tuontituotteissa yhdistyvät parantunut laatu ja varsin alhaiset hinnat, ja ne kasvattavatkin nopeasti markkinaosuuttaan.

Kun hedelmä- ja vihannesalan yhteinen markkinajärjestely uudistettiin vuonna 1996, tuottajaorganisaatioista ja niiden toimintaohjelmista tuli avaintekijöitä hedelmä- ja vihannestarjonnan keskittämisessä. Kokemusten mukaan tuottajaorganisaatiot pystyvät yhä vastaamaan erittäin keskittyneiden vähittäiskauppa- ja halpakauppaketjujen tarjoamiin haasteisiin. Vaikka hedelmä- ja vihannestuotantoa on keskitetty tuottajaorganisaatioiden avulla, keskittymisen taso ei ole kaikissa jäsenvaltioissa riittävä. EU:n pääasiallisissa tuottajamaissa suuri osa tuottajista ei kuulu tuottajaorganisaatioihin. Uudistukseen sisältyy toimenpiteitä tuottajaorganisaatioiden kiinnostavuuden lisäämiseksi.

Nykyinen hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteinen markkinajärjestely perustuu periaatteisiin, jotka muissa yhteisissä markkinajärjestelyissä on jo uudistettu perusteellisesti. Nykyjärjestelmässä tukea myönnetään tuotetuista määristä, mikä ei ole enää yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) mukaista. Uudistusehdotuksessa hedelmien ja vihannesten viljelyalat sisällytetään tilatukijärjestelmään ja yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään. Kun tuottajille maksetaan tuotantomääriin sidotun tuen sijaan suoria tukia eli käyttöön otetaan tuotannosta irrotettu tilakohtainen tuki, edistetään markkinasuuntautuneempaa ja kestävää maataloutta.

Tässä ehdotuksessa on toimenpiteitä, jotka liittyvät kriisinhallintaan, hedelmien ja vihannesten menekinedistämiseen sekä ympäristönsuojeluun.

Uudistuksella pyritään:

- parantamaan EU:n hedelmä- ja vihannesalan kilpailukykyä ja markkinasuuntautuneisuutta eli edistämään kestävää tuotantoa, joka on kilpailukykyinen sisä- ja ulkomarkkinoilla,

- tasoittamaan kriisien aiheuttamaa vaihtelua hedelmä- ja vihannestuottajien tuloissa,

- lisäämään hedelmien ja vihannesten kulutusta EU:ssa,

- jatkamaan alan pyrkimyksiä ympäristön säilyttämiseksi ja suojelemiseksi,

- yksinkertaistamaan ja mahdollisuuksien mukaan vähentämään kaikkien osapuolten hallinnollista taakkaa.

Edellä mainitut tavoitteet on määritelty seuraavien tekijöiden perusteella: WTO-vaatimukset, yhdenmukaisuus uudistetun YMP:n kanssa, ensimmäinen ja toinen pilari sekä rahoitusnäkymät. Huomioon on otettu myös komission ehdotus maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevaksi neuvoston asetukseksi, joka vaikuttaa hedelmä- ja vihannesalan yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan uudistusehdotukseen.

- Eräät luonteeltaan horisontaaliset säännökset, joita sovelletaan muihinkin maataloustuotteisiin (kuten valtiontukia, komission ja jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa ja hallintokomiteaa koskevat säännökset), jätetään hedelmä- ja vihannesalan nykyiseen yhteiseen markkinajärjestelyyn. Niitä kuitenkin päivitetään, yksinkertaistetaan ja pelkistetään, jotta ne voidaan helposti sisällyttää edellä mainittuun maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan ehdotukseen neuvoston asetukseksi.

- Järjestelmään tehtävien muutosten soveltamisalan vuoksi muut hedelmä- ja vihannesalan säännökset on selkeyden vuoksi tarpeen sisällyttää tähän ehdotukseen. Kuitenkin silloin kun tällaiset säännökset ovat jossain määrin horisontaalisia ja niitä sovelletaan muihinkin maataloustuotteisiin (kuten kaupan pitämisen vaatimuksia ja kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevat säännökset) myös niitä päivitetään ja yksinkertaistetaan, jotta ne voidaan helposti sisällyttää edellä mainittuun maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan ehdotukseen neuvoston asetukseksi.

3. Ehdotetut toimenpiteet hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn uudistamiseksi

1. Tuottajaorganisaatiot

Tuottajaorganisaatiot : Koska tuottajaorganisaatioilla on ollut merkittävä rooli tarjonnan keskittämisessä, ehdotukseen sisältyy säännöksiä niiden toiminnan yksinkertaistamiseksi ja joustavoittamiseksi silloin kun se on mahdollista. Nämä säännökset koskevat tuottajaorganisaatioiden tuotevalikoimaa, sallitun suoramyynnin osuutta, sääntöjen soveltamisalan laajentamista ei-jäseniin sekä tuottajaorganisaatioiden sulautumien ja niiden liittojen edistämistä. Lisäksi niissä annetaan kannustimia alueille, joilla tarjonnan keskittäminen tuottajaorganisaatioiden kautta on hyvin vähäistä (alle 20 prosenttia hedelmä- ja vihannestuotannosta), unioniin 1. toukokuuta 2004 liittyneille maille sekä syrjäisimmille alueille. Samoin säädetään tuottajaorganisaation toimivallan tai tehtävien siirrosta tietyin edellytyksin tuottajaorganisaatioiden liitoille ja tehtävien siirrosta tytäryrityksille. Komissio totesi jalostettaviksi tarkoitettujen marjojen ja kirsikoiden alan tilannetta koskevassa kertomuksessa, jonka se esitti Euroopan parlamentille ja neuvostolle, että se voi ehdottaa erityisen lisätuen myöntämistä jäsenvaltioille, joissa järjestäytymisaste on alhainen. Tämä tapahtuu edellä mainittujen muutosten myötä.

Komissio on ehdottanut myös eräiden mausteyrttien lisäämistä hedelmien ja vihannesten yhteiseen markkinajärjestelyyn.

Uudet tuottajaryhmät : Jotta uusissa jäsenvaltioissa tarjontaa keskitettäisiin enemmän tuottajaorganisaatioihin, uusien jäsenvaltioiden tuottajaryhmittymien, jotka haluavat saada tuottajaorganisaation aseman tämän asetuksen mukaisesti, olisi voitava saada siirtymäaika, jonka kuluessa niille voidaan myöntää kansallista ja yhteisön rahoitustukea tiettyjä sitoumuksia vastaan.

Kestäviä toimintaohjelmia koskeva kansallinen strategia : Tilintarkastustuomioistuimen mukaan jäsenvaltiot eivät ole varmistaneet, että tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmien menojen vaikuttavuus olisi ollut riittävä. Sen mukaan komissio ei ole valvonut toimintaohjelmien vaikuttavuutta eikä arvioinut niihin liittyvää politiikkaa. Toimintaohjelmien vaikuttavuuden parantamiseksi komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden on laadittava hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla toteutettavia kestäviä toimintaohjelmia koskevat kansalliset strategiat. Strategiaan on sisällyttävä seuraavat osatekijät: ennakkoarviointi, toimintaohjelmien ja välineiden tavoitteet, suoritusindikaattorit, toimintaohjelmien arviointi ja tuottajaorganisaatioiden raportointivelvollisuudet.

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen : Tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen toiminnan tehostamiseksi ja toivottavan vakauden varmistamiseksi markkinoilla komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden sallitaan tietyin edellytyksin laajentaa alueensa tuottajaorganisaation tai niiden liiton sääntöjen soveltamisala koskemaan kyseisen alueen tuottajaorganisaatioon kuulumattomia tuottajia. Näiden sääntöjen on oltava tuottajaorganisaation tai niiden liiton jäsenilleen vahvistamia, ja ne voivat koskea erityisesti tuotantoa, kaupan pitämistä ja ympäristönsuojelua. Tällöin kriteerit ovat joustavammat: sääntöjen soveltamisalan laajentamisen yhteydessä tuottajaorganisaatiota pidetään edustavana, jos siihen kuuluu vähintään 50 prosenttia sen talousalueen tuottajista, jolla se toimii, ja jos se kattaa vähintään 60 prosenttia kyseisen talousalueen tuotannosta. Tällä hetkellä tuottajaorganisaatiota tai tuottajaorganisaatioiden liittoa pidetään edustavana, jos siihen kuuluu vähintään kaksi kolmasosaa sen talousalueen tuottajista, jolla se toimii, ja jos se kattaa vähintään kaksi kolmasosaa kyseisen talousalueen tuotannosta.

Komissio ehdottaa myös, että sääntöjen soveltamisalan laajentamisesta aiheutuvat kustannukset olisi voitava periä niiltä tuottajilta, jotka hyötyvät mainitusta toimenpiteestä.

Luonnonmukaisten tuotteiden markkinoiden erityispiirteiden vuoksi komissio ehdottaa myös, että sääntöjen soveltamisalaa ei laajenneta koskemaan luomutuottajia vastoin näiden tahtoa, kunhan ne noudattavat eräitä edellytyksiä.

Toimialakohtaiset järjestöt : Uudistuksen myötä toimialakohtaisia järjestöjä koskevia säännöksiä joustavoitetaan. Tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen antamien sääntöjen soveltamisalan laajentamista ja siitä aiheutuvien kustannusten jakamista koskevia säännöksiä olisi tavoitteiden samankaltaisuuden vuoksi sovellettava myös toimialakohtaisiin järjestöihin.

2. Kriisinhallinta

Hedelmien ja vihannesten tuotanto on vaikeasti ennakoitavaa ja tuotteet helposti pilaantuvia. Vähäisetkin markkinoiden ylijäämät voivat häiritä markkinoita huomattavasti. Tämän vuoksi tuottajaorganisaatioille on korvattu 100-prosenttisesti kustannukset, jotka aiheutuvat eräiden tuotteiden markkinoilta poistamisesta ja ilmaisjakelusta (yhteisön markkinoiltapoistamiskorvaus). Tuottajaorganisaatiot ovat myös voineet käyttää toimintarahastoja mainitun korvauksen täydentämiseksi ja järjestelmään kuulumattomien tuotteiden markkinoiltapoistamiseksi.

Kokemusten mukaan markkinoiltapoistoon osoitetut määrärahat ovat vähentyneet, koska kymmenen viime vuoden aikana tarjonta on vastannut paremmin kysyntää. Siitä huolimatta hedelmä- ja vihannesala kärsii edelleen markkinakriiseistä. Sen vuoksi komissio ehdottaa lukuisia kriisinhallintavälineitä, joita sovelletaan tuottajaorganisaatioiden avulla. Kriisinhallinta koskee seuraavia: markkinoiltapoisto, hedelmien ja vihannesten korjaaminen raakoina tai niiden korjaamatta jättäminen, menekinedistäminen ja tiedotus, koulutustoimenpiteet, satovakuutukset ja sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukeminen.

Kuten edellä todetaan, yhteisön markkinoiltapoistamiskorvausta ei enää ole. Komissio ehdottaa, että:

- tuottajaorganisaatiot voivat poistaa tuotteita markkinoilta siten, että yhteisrahoituksen suhde on 50/50,

- EU:ssa suoritettavaa ilmaisjakelua varten tehdyt markkinoiltapoistot komissio korvaa 100-prosenttisesti kuitenkin siten, että enimmäismäärä on 5 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon määrästä.

3. Hedelmien ja vihannesten viljelyalojen sisällyttäminen tilatukijärjestelmään

Ehdotuksessa esitetään hedelmien ja vihannesten sisällyttämistä tilatukijärjestelmään. Tämä edellyttää, että:

- pinta-aloista, joilla viljellään hedelmiä ja vihanneksia (mukaan luetaan myös hedelmätarhat ja ihmisravinnoksi tarkoitetut perunat), tehdään tukikelpoisia tukioikeuksien aktivoimiseksi,

- hedelmä- ja vihannesjalosteiden nykyinen tuki irrotetaan tuotantomääristä ja tilatukijärjestelmään liittyvien kansallisten määrärahojen enimmäismääriä korotetaan,

- jäsenvaltioiden annetaan vahvistaa tilatukijärjestelmään liittyvät viitemäärät kunkin hedelmä- ja vihannesalan tuotteen markkinoiden mukaisen viitekauden ja asianmukaisten puolueettomien ja syrjimättömien kriteerien perusteella.

4. Ympäristönäkökohdat

Hedelmien ja vihannesten tuotannossa ja kaupan pitämisessä olisi otettava huomioon ympäristönäkökohdat sekä viljelymenetelmien tasolla että huolehdittaessa käytetyistä tarvikkeista ja hävitettäessä tuotannosta poistettuja tuotteita, erityisesti vesien laadun suojelun, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja maisemanhoidon osalta.

Tämän saavuttamiseksi komissio ehdottaa, että:

- koska hedelmien ja vihannesten viljelyalat sisällytetään tilatukijärjestelmään, kaikkien suoria tukia saavien hedelmä- ja vihannestuottajien tulee noudattaa täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä,

- toimintaohjelmien osalta otetaan käyttöön parannettu lähestymistapa: toimintaohjelmissa ei ole nykyisellään määrätty ympäristötoimenpiteisiin liittyvien menojen vähimmäismäärästä. Uudistusehdotuksen mukaan niihin on osoitettava kussakin toimintaohjelmassa vähintään 20 prosenttia menoista,

- luonnonmukaisen tuotannon osalta otetaan käyttöön parannettu lähestymistapa: luomuvihannesten kysyntä on viime vuosina lisääntynyt, ja tähän kysyntään ovat suurelta osin vastanneet innovatiiviset keskisuuret tuottajat. Ehdotuksen mukaan komission rahoitusosuus on kussakin toimintaohjelmassa luonnonmukaisen tuotannon osalta 60 prosenttia.

5. Menekinedistäminen

WHO:n/FAO:n mukaan terveelliseen ruokavalioon kuuluu vähintään 400 grammaa hedelmiä ja vihanneksia päivässä. Koska EU:ssa ainoastaan Kreikka ja Italia saavuttavat tämän tason, komissio ehdottaa hedelmien ja vihannesten menekinedistämiseksi seuraavia toimia:

- tuottajaorganisaatiot voivat edelleen toteuttaa menekinedistämistoimia toimintaohjelmissaan; ne voivat erityisesti toteuttaa yleisluonteisia menekinedistämistoimia, eräin täytäntöönpanoasetuksissa vahvistettavin edellytyksin, sekä tuottajaorganisaation omien tuotemerkkien menekinedistämistä. Lisäksi niiden on toteutettava toimintaohjelmassaan toimia, joilla pyritään lisäämään hedelmien ja vihannesten kulutusta nuorten keskuudessa.

- neuvoston asetusta (EY) N:o 2826/2000 muutetaan siten, että EU:n rahoitusosuus on 60 prosenttia silloin kun hedelmien ja vihannesten menekinedistäminen suunnataan lapsille ja nuorille.

- kriisinhallinnan yhteydessä tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmista voidaan myöntää tukea menekinedistämis- ja tiedotustoimille.

- markkinoilta poistetut tuotteet, joille EU myöntää rahoitusta 100-prosenttisesti, voidaan jakaa ilmaiseksi EU:ssa paitsi hyväntekeväisyysorganisaatioille ja -säätiöille myös kouluille, oppilaitoksille ja lasten lomaleireille.

6. Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa

Koska WTO-neuvottelut ovat edelleen käynnissä eikä niiden tuloksia vielä tiedetä, uudistusehdotuksessa ei muuteta ulkomaankauppaa koskevaa lainsäädäntöä (tulohintajärjestelmä, tariffikiintiöt, käynnistysmäärät jne.).

Hedelmien ja vihannesten vientitukien vaikutusta ja roolia on analysoitu. Vientitukien taloudellinen vaikutus on huomattavasti vähentynyt, onhan tuetun viennin osuus alle kolmannes kokoviennistä. Vientitukien arvo on 0,8–8,9 prosenttia asianomaisten tuotteiden hinnasta. Vientitukiin myönnettävät määrärahat voidaan käyttää paremminkin, minkä vuoksi vientituet ehdotetaan poistettaviksi.

7. Yksinkertaistaminen

Uudistusehdotuksen mukaan jalostustuki lakkautetaan ja sen sijasta otetaan käyttöön tilatukijärjestelmä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä, jolloin hallinto yksinkertaistuu.

Tuottajaorganisaatioiden kiinnostavuutta pyritään lisäämään ehdottamalla lukuisia yksinkertaistamistoimia ja joustovaran kasvattamista.

Myös vientitukien lakkauttaminen yksinkertaistaa järjestelmää, koska viejiin ei enää sovelleta näiden tukien myöntämismenettelyjä.

8. Kaupan pitämisen vaatimukset

Kaupan pitämisen vaatimuksia yksinkertaistetaan korvaamalla niitä koskevat säännökset maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan ehdotukseen sisältyvillä suppeammilla säännöksillä. Näin varmistetaan erityisesti, että komissiolla on riittävä joustovara ja toimivalta yksinkertaistaa vaatimuksia silloin kun se on tarpeen ja mahdollista.

4. Ehdotuksen vaikutukset talousarvioon

Ehdotettu uudistus ei kasvata kustannuksia verrattuna siihen, että nykytilanne säilytettäisiin ennallaan. On odotettavissa, että järjestelmään tehtävät muutokset ja siihen liittyvät innovaatiot johtavat talousarvion tehokkaampaan käyttöön.

Tilatukijärjestelmään liittyvien talousarviomäärärahojen enimmäismäärien korottaminen vastaa ennen 1. toukokuuta 2004 unioniin liittyneiden jäsenvaltioiden historiallista menotasoa ja muiden jäsenvaltioiden liittymissopimuksista johtuvia määriä.

Tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmia tehostetaan erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa tarjonnan keskittämisaste tuottajaorganisaatioihin on hyvin alhainen. Tuottajaorganisaatioiden kautta kulkevan tuotannon arvo tullee näissä jäsenvaltioissa olemaan suurempi kuin muissa. Lisärahoitusta myönnetään myös edistämään tuottajaryhmittymien hyväksymistä tuottajaorganisaatioiksi. Talousarvioon kohdistuva kokonaisvaikutus on suurelta osin neutraali vientituen ja markkinoiltapoistamiskorvauksen lakkauttamisen vuoksi.

2007/0012 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä ja eräiden asetusten muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[6],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[7],

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[8],

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon[9],

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Nykyisen hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän perusta on hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2200/96[10], hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/96[11] ja tiettyjen sitrushedelmien tuottajien tukijärjestelmästä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2202/96[12].

(2) Saatujen kokemusten perusteella hedelmä- ja vihannesalan järjestelmä on tarpeen muuttaa seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi: alan kilpailukyvyn ja markkinasuuntautuneisuuden parantaminen sekä sisä- että ulkomarkkinoilla kilpailukykyisen kestävän tuotannon edistämiseksi, markkinakriiseistä johtuvan tuottajatulojen vaihtelun tasaaminen, hedelmien ja vihannesten kulutuksen lisääminen yhteisössä ja alan tähänastisten ympäristönsäilyttämis- ja ympäristönsuojelemispyrkimysten jatkaminen.

(3) Maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan ehdotukseen neuvoston asetukseksi voitaisiin aluksi sisällyttää eräitä hedelmä- ja vihannesalan säännöksiä, jotka ovat luonteeltaan horisontaalisia ja joita sovelletaan muihinkin maataloustuotteisiin, kuten valtiontukea, komission ja jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa ja hallintokomiteaa koskevat säännökset. Tällaiset säännökset on aiheellista jättää asetuksiin (EY) N:o 2200/96 ja (EY) N:o 2201/96. Niitä olisi kuitenkin päivitettävä, yksinkertaistettava ja pelkistettävä, jotta ne voidaan helposti sisällyttää mainittuun ehdotukseen.

(4) Järjestelmään tehtävien muutosten soveltamisalan vuoksi muut hedelmä- ja vihannesalan säännökset olisi sisällytettävä erilliseen asetukseen. Silloin kun tällaiset säännökset ovat jossain määrin horisontaalisia ja niitä sovelletaan muihinkin maataloustuotteisiin, kuten kaupan pitämisen vaatimuksia ja kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevat säännökset, myös niitä olisi päivitettävä ja yksinkertaistettava, jotta ne voidaan helposti sisällyttää maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan ehdotukseen neuvoston asetukseksi. Tällä asetuksella ei sen vuoksi pitäisi kumota eikä muuttaa nykyisiä horisontaalisia välineitä, jolleivät ne ole vanhentuneita tai päällekkäisiä tai jos niitä ei luonteensa vuoksi pitäisi käsitellä neuvoston tasolla.

(5) Tämän asetuksen tulisi koskea sekä hedelmä- ja vihannesalan että hedelmä- ja vihannesjalosteiden alan yhteisten markkinajärjestelyjen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita. Tuottajaorganisaatioita sekä toimialakohtaisia järjestöjä ja sopimuksia koskevat säännökset koskevat ainoastaan hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, ja tämä erotus olisi säilytettävä. Hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn soveltamisala olisi laajennettava koskemaan myös eräitä mausteyrttejä, jotta järjestelmää voitaisiin soveltaa niihin.

(6) Eräisiin tuotteisiin olisi sovellettava erityisesti niitä kaupan pitämisen vaatimuksia, jotka koskevat tuotteen määrittelemistä, laatua, luokittelua, painoa, kokoluokittelua, pakkaamista, käärimistä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa, kaupan pitämistä ja pakkausmerkintöjä, jotta markkinoille tulisi yhdenmukaista ja tyydyttävää laatua olevia tuotteita. Lisäksi saattaa olla tarpeen toteuttaa erityistoimenpiteitä, jotka liittyvät erityisesti ajantasaisiin analyysimenetelmiin ja muihin kyseisten vaatimusten osatekijöiden määrittämiseen, jotta kuluttajille tarjottavien tuotteiden laadun ja aitouden osalta ei esiintyisi väärinkäytöksiä ja jotta vältettäisiin niistä aiheutuvat merkittävät markkinahäiriöt. Nykyisellään tällaisten tuotteiden kaupan pitämisen vaatimuksista säädetään elintarvikkeena käytettävistä hedelmätäysmehuista ja tietyistä vastaavista valmisteista 20 päivänä joulukuuta 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 2001/112/EY[13]. Säännöt eivät kuitenkaan ole aivan ajantasaiset. Mainittu direktiivi olisi yksinkertaistamisen vuoksi kumottava, ja hedelmätäysmehuille olisi vahvistettava ajantasaiset kaupan pitämisen vaatimukset samalla tavoin kuin muillekin hedelmä- ja vihannestuotteille.

(7) Hedelmien ja vihannesten tuotannossa ja kaupan pitämisessä olisi otettava huomioon ympäristönäkökohdat sekä viljelymenetelmien tasolla että huolehdittaessa käytetyistä tarvikkeista ja hävitettäessä tuotannosta poistettuja tuotteita, erityisesti vesien laadun suojelun, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja maisemanhoidon osalta.

(8) Yhteisen markkinajärjestelyn perustekijöitä ovat tuottajaorganisaatiot, jotka varmistavat omalla tasollaan järjestelmän hajautetun toiminnan. Koska kysyntä keskittyy entistä enemmän, tuottajien markkina-aseman vahvistamiseksi on edelleen taloudellisesti välttämätöntä keskittää tarjontaa kyseisten organisaatioiden avulla. Tarjonnan keskittämisen olisi oltava vapaaehtoista, ja sen on osoitettava hyödyllisyytensä niiden palvelujen laajuuden ja tehokkuuden kautta, joita tuottajaorganisaatiot jäsenilleen tarjoavat.

(9) Kokemusten mukaan tuottajaorganisaatiot ovat asianmukainen väline tarjonnan keskittämiseksi. Tuottajaorganisaatioiden tilanne on kuitenkin erilainen eri jäsenvaltioissa. Tuottajaorganisaatioiden kiinnostavuuden lisäämiseksi tuottajaorganisaatioiden toiminnan joustovaraa olisi kasvatettava. Joustovaran tulisi koskea erityisesti tuottajaorganisaation tuotevalikoimaa, sallitun suoramyynnin osuutta, sääntöjen soveltamisalan laajentamista ei-jäseniin, tuottajaorganisaation toimivallan tai tehtävien siirtoa tietyin edellytyksin tuottajaorganisaatioiden liitoille ja tehtävien siirtoa tytäryrityksille.

(10) Jäsenvaltion tulisi katsoa tuottajaorganisaatio kykeneväksi edistämään yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteita ainoastaan, jos tuottajaorganisaation perussäännöissä asetetaan sille ja sen jäsenille tiettyjä edellytyksiä. Tuottajaorganisaatioiden olisi otettava vastuu jäsentensä koko asianomaisesta tuotannosta, jotta voidaan perustaa toimintarahasto ja varmistaa sen moitteeton toiminta.

(11) Unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden tuottajaryhmittymien, jotka haluavat saada tuottajaorganisaation aseman tämän asetuksen mukaisesti, olisi voitava saada siirtymäaika, jonka kuluessa niille voidaan myöntää kansallista ja yhteisön rahoitustukea tiettyjä sitoumuksia vastaan.

(12) Jotta tuottajaorganisaatioilla olisi suurempi vastuu erityisesti tekemistään taloudellisista päätöksistä ja jotta niille myönnettyjä julkisia varoja suunnattaisiin tulevaisuutta ajatellen, olisi vahvistettava tällaisten varojen käyttöedellytykset. Tuottajaorganisaatioiden toimintarahastojen rahoitus on syytä toteuttaa yhteisrahoituksena. Rahoituksen kohteita olisi voitava erityistapauksissa laajentaa. Yhteisön menojen hallitsemiseksi toimintarahaston perustaville tuottajaorganisaatioille myönnettävälle tuelle olisi asetettava yläraja.

(13) Alueilla, joilla tuotannon organisointi on vähäistä, olisi sallittava kansallisen täydentävän tuen myöntäminen. Yhteisön olisi korvattava nämä tuet jäsenvaltioille, jotka ovat rakenteellisista syistä erityisen epäedullisessa asemassa.

(14) Järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi toimintarahastojen osalta tukikelpoisia menoja koskevat menettelyt ja säännöt tulisi mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistaa maaseudun kehittämisohjelmia koskevien menettelyjen ja sääntöjen kanssa sallimalla jäsenvaltioiden laatia toimintaohjelmaa koskeva kansallinen strategia.

(15) Tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen toiminnan tehostamiseksi ja toivottavan vakauden varmistamiseksi markkinoilla jäsenvaltioiden olisi sallittava tietyin edellytyksin laajentaa kyseisen alueen tuottajaorganisaation tai liiton vahvistamien, erityisesti tuotantoa, kaupan pitämistä ja ympäristönsuojelua koskevien sääntöjen soveltamisala koskemaan kyseisen alueen tuottajaorganisaatioon kuulumattomia tuottajia. Eräät sääntöjen soveltamisalan laajentamisesta aiheutuvat kustannukset olisi voitava asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa periä kyseisiltä tuottajilta, koska nämä hyötyvät sääntöjen soveltamisalan laajentamisesta. Sääntöjen soveltamisalaa ei kuitenkaan saa laajentaa koskemaan luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia tuottajia ilman näiden suostumusta.

(16) Eräille hedelmille ja vihanneksille on otettu asetuksilla (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 käyttöön joukko erilaisia tukijärjestelmiä. Järjestelmien lukumäärä ja moninaisuus on tehnyt niistä vaikeasti hallinnoitavia. Koska ne ovat koskeneet tiettyjä hedelmiä ja vihanneksia, niissä ei ole otettu täysin huomioon alueellisia tuotantoedellytyksiä eivätkä ne ole koskeneet kaikkia hedelmiä ja vihanneksia. Sen vuoksi hedelmien ja vihannesten tuottajien tukemiseksi olisi oltava erilainen väline.

(17) Hedelmä- ja vihannesalan tukijärjestelmiä ei myöskään ole kokonaisuudessaan sisällytetty yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annettuun asetukseen (EY) N:o 1782/2003[14]. Tämä on johtanut kyseisen järjestelmän hallinnoinnin monimutkaisuuteen ja jäykkyyteen.

(18) Jotta hedelmä- ja vihannesalan tukijärjestelmästä saataisiin paremmin kohdennettu, joustava ja yksinkertaisempi, nykyiset tukijärjestelmät on syytä kumota ja sisällyttää hedelmät ja vihannekset kokonaisuudessaan asetuksella (EY) N:o 1782/2003 perustettuun järjestelmään. Tässä tarkoituksessa on tarpeen säätää, että tilatukijärjestelmässä tukea voivat saada viitekaudella hedelmiä ja vihanneksia tuottaneet viljelijät. Olisi säädettävä myös siitä, että jäsenvaltioiden tulee vahvistaa tilatukijärjestelmään liittyvät viitemäärät ja tukikelpoiset hehtaarit kunkin hedelmä- ja vihannesalan tuotteen markkinoiden mukaisen viitekauden ja asianmukaisten puolueettomien ja syrjimättömien kriteerien perusteella. Hedelmien ja vihannesten, joihin kuuluvat myös pysyvät hedelmä- ja vihanneskasvit, viljelyalojen olisi oltava tukikelpoisia tilatukijärjestelmässä. Kansallisia enimmäismääriä olisi mukautettava asianmukaisesti. Olisi säädettävä siitä, että komissio vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt ja tarvittavat siirtymäkauden toimenpiteet.

(19) Hedelmien ja vihannesten tuotanto on vaikeasti ennakoitavaa, ja tuotteet helposti pilaantuvia. Vähäisetkin markkinoiden ylijäämät voivat häiritä markkinoita huomattavasti. Eräitä markkinoilta poistamiseen liittyviä järjestelmiä on sovellettu, mutta niiden hallinnointi on osoittautunut varsin vaikeaksi. Olisi otettava käyttöön mahdollisimman helposti sovellettavia kriisinhallinnan lisätoimenpiteitä. Näissä olosuhteissa parhaalta vaihtoehdolta vaikuttaa kaikkien näiden toimenpiteiden sisällyttäminen tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmiin, mikä myös lisännee tuottajaorganisaatioiden kiinnostavuutta tuottajien keskuudessa.

(20) Perunoiden sisällyttäminen asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyyn järjestelmään merkitsee sitä, että valtiontukia koskevia perustamissopimuksen määräyksiä olisi sovellettava myös perunoihin yhteisiin hintoihin perustuvien yhtenäismarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

(21) Maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla 19 päivänä joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2826/2000[15] säädetään, että yhteisön rahoitusosuus eräissä menekinedistämistoimissa voi olla enintään 50 prosenttia. Hedelmien ja vihannesten kulutuksen lisäämiseksi nuorten keskuudessa kyseistä prosenttiosuutta olisi korotettava silloin kun kyseessä on alle 18-vuotiaille suunnattu hedelmien ja vihannesten menekinedistäminen.

(22) Yksittäisten tai jo ryhmittyneiden toimijoiden aloitteesta muodostetuissa toimialakohtaisissa järjestöissä, jotka edustavat huomattavaa osaa hedelmä- ja vihannesalan eri ammattiryhmistä, voidaan markkinatilanteet ottaa paremmin huomioon ja edistää taloudellisen käyttäytymisen kehittymistä, jolloin tuotantoilmoitusvelvoitteen noudattaminen sekä tuotannonjärjestäminen, tarjontamuodot ja kaupan pitäminen paranevat. Koska kyseisten toimialakohtaisten järjestöjen toimet edistävät yleisesti perustamissopimuksen 33 artiklan ja erityisesti tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista, järjestöille, jotka todistavat olevansa riittävän edustavia ja jotka toteuttavat käytännön toimia mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, olisi voitava asianmukaisten toimien määrittelemisen jälkeen myöntää erityishyväksyntä. Tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen antamien sääntöjen soveltamisalan laajentamista ja siitä aiheutuvien kustannusten jakamista koskevia säännöksiä olisi tavoitteiden samankaltaisuuden vuoksi sovellettava myös toimialakohtaisiin järjestöihin.

(23) Yhteisön yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen edellyttää kauppajärjestelmän käyttöönottoa yhteisön ulkorajoilla. Kauppajärjestelmän olisi sisällettävä tuontitullijärjestelmä, ja sen pitäisi periaatteessa vakauttaa yhteisön markkinat. Kauppajärjestelmän olisi perustuttava Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyihin sitoumuksiin.

(24) Hedelmien ja vihannesten tulohintajärjestelmän soveltaminen edellyttää erityissäännösten antamista.

(25) Jotta kolmansien maiden kanssa käytävään maataloustuotteiden kauppaan liittyviä määriä voitaisiin seurata, olisi säädettävä eräiden tuotteiden tuonti- tai vientitodistusten myöntämisestä niihin liittyvine vakuusvaatimuksineen, joilla taataan niiden toimien toteutuminen, joille kyseiset todistukset on myönnetty. Komission olisi sen vuoksi voitava ottaa käyttöön tällaisille tuotteille todistusjärjestelmät.

(26) Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista yhteisön markkinoille aiheutuvien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tällaisten tuotteiden tuonnissa olisi edellytettävä lisätuontitullia, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(27) On aiheellista antaa tietyin edellytyksin komissiolle valtuudet avata ja hallinnoida perustamissopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista neuvoston antamista säädöksistä johtuvia tariffikiintiöitä.

(28) Tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi. Tällöin yhteisön olisi voitava viipymättä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa tällaisten tapausten mahdollisesti aiheuttamilta häiriöiltä. Toimenpiteiden olisi oltava yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien mukaisia.

(29) Kyseisen kauppajärjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta säännellä sisäisen tai ulkoisen jalostuksen menettelyn käyttöä tai markkinatilanteen vaatiessa kieltää sen käyttö kokonaan.

(30) Koska maataloustuotteiden yhteismarkkinat muuttuvat jatkuvasti, jäsenvaltioiden ja komission olisi ilmoitettava toisilleen asiaankuuluvista muutoksista.

(31) Hedelmä- ja vihannesjärjestelmässä on eräitä velvollisuuksia. Näiden velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi on tarpeen tehdä tarkastuksia ja soveltaa seuraamuksia, jos velvollisuuksia ei noudateta. Komissio olisi sen vuoksi valtuutettava antamaan säännöt, jotka koskevat myös aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää ja jäsenvaltioiden velvollisuuksia, jotka liittyvät tarkastuksista raportoimiseen. Koska hedelmä- ja vihannesalan erityistarkastajien elin ei ole uudessa järjestelmässä enää tarpeen, se olisi lakkautettava.

(32) Asetuksia (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2826/2000 ja (EY) N:o 1782/2003 olisi muutettava.

(33) Asetuksella (EY) N:o 2202/96 perustettu tukijärjestelmä olisi poistettava. Sen vuoksi kyseisellä asetuksella ei ole enää merkitystä, ja se olisi kumottava.

(34) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[16] mukaisesti. Tuoreiden hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden hallintokomiteat olisi yksinkertaisuuden vuoksi lakkautettava ja korvattava neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2200/96 perustettavalla hedelmien ja vihannesten hallintokomitealla.

(35) Siirtyminen nykyjärjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin voi aiheuttaa vaikeuksia, joita ei ole käsitelty tässä asetuksessa. Tällaisten vaikeuksien selvittämiseksi komission olisi voitava hyväksyä siirtymätoimenpiteitä.

(36) Tätä asetusta olisi yleisesti ottaen sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2008. Jotta hedelmä- ja vihannesjalosteiden sekä sitrushedelmien tukijärjestelmien soveltaminen ei keskeytyisi kesken markkinointivuoden, kyseisiä tukijärjestelmiä olisi voitava soveltaa markkinointivuoden 2007/2008 loppuun saakka,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO Johdantosäännökset

1 artikla Soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan erityissäännöt, joita sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa lueteltuihin tuotteisiin.

Tämän asetuksen III ja IV osastoa sovelletaan kuitenkin vain asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa lueteltuihin tuotteisiin.

Tämän asetuksen 39 artiklaa sovelletaan CN-koodiin 0701 kuuluviin tuoreisiin tai jäähdytettyihin perunoihin.

II OSASTOTuotteiden luokittelu

2 artikla Kaupan pitämisen vaatimukset

1. Komissio voi säätää asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa tai asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhden tai useamman tuotteen kaupan pitämisen vaatimuksista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset:

a) on vahvistettava ottaen huomioon erityisesti asianomaisten tuotteiden erityisominaisuudet sekä tarve varmistaa kyseisille tuotteille riittävä menekki ja se, että kuluttajat saavat tuotteista riittävästi avointa tietoa;

b) voivat koskea erityisesti tuotteen laatua, luokittelua, painoa, kokoluokittelua, pakkaamista, käärimistä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa, kaupan pitämistä ja pakkausmerkintöjä.

3. Jollei komissio muuta säädä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti, tuotteita, joille on vahvistettu kaupan pitämisen vaatimukset, voi pitää kaupan yhteisössä vain kyseisten vaatimusten mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on tarkastettava, ovatko tuotteet mainittujen vaatimusten mukaisia ja tarvittaessa sovellettava seuraamuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden erityissäännösten soveltamista, joita komissio voi vahvistaa 38 artiklan mukaisesti.

III OSASTOTuottajaorganisaatiot

I lukuMääritelmä ja hyväksyminen

3 artikla Määritelmä

1. Tässä asetuksessa ’tuottajaorganisaatiolla’ tarkoitetaan oikeussubjektia tai oikeussubjektin tarkoin määriteltyä osaa, joka on seuraavien vaatimusten mukainen:

a) se on perustettu asetuksen (EY) N:o 1782/2003 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen viljelijöiden aloitteesta, jotka viljelevät yhtä tai useampaa asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa luetelluista tuotteista;

b) sen tavoitteena on erityisesti:

i) varmistaa, että tuotanto on suunniteltua ja kysynnän mukaista erityisesti laadun ja määrän osalta;

ii) edistää jäsentensä tuottamien tuotteiden tarjonnan keskittymistä ja markkinoille saattamista;

iii) vähentää tuotantokustannuksia ja vakauttaa tuottajahintoja;

iv) edistää viljelymenetelmien, tuotantotekniikoiden ja ympäristön kannalta kestävien jätehuoltomenetelmien käyttöä erityisesti veden, maaperän ja maiseman laadun suojelemiseksi sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi;

c) sen perussäännöt sisältävät 2 kohdassa säädetyt erityisvaatimukset;

d) jäsenvaltio on hyväksynyt sen 4 artiklan mukaisesti.

2. Tuottajaorganisaation perussäännöissä on määrättävä, että sen jäsentuottajien on erityisesti:

a) sovellettava tuottajaorganisaation vahvistamia sääntöjä, jotka liittyvät tuotantoilmoitusvelvoitteeseen, tuotantoon, kaupan pitämiseen ja ympäristönsuojeluun;

b) kuuluttava asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa luetellun minkä tahansa tuotteen jonkin tilan tuotannon osalta vain yhteen tuottajaorganisaatioon;

c) myytävä tuottajaorganisaation välityksellä koko kyseinen tuotantonsa;

d) toimitettava tuottajaorganisaation tilastotarkoituksiin pyytämät tiedot, jotka koskevat erityisesti viljelyaloja, satoja, tuotoksia ja suoramyyntiä;

e) suoritettava säännöissä määrätyt maksut 7 artiklassa säädettyjen toimintarahastojen perustamiseksi ja kartuttamiseksi.

Sen estämättä, mitä ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädetään, jäsentuottaja voi tuottajaorganisaation vahvistamin edellytyksin:

a) myydä enintään tietyn osuuden tuotannostaan suoraan tilalla tai tilan ulkopuolella kuluttajille näiden omiin tarpeisiin; jäsenvaltio vahvistaa tämän osuuden, jonka on oltava vähintään 10 prosenttia;

b) pitää tuottajaorganisaation luvalla kaupan itse tai toisen, oman organisaationsa osoittaman tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, joiden määrä on merkitykseltään vähäinen oman tuottajaorganisaation kaupan pitämään määrään verrattuna;

c) pitää tuottajaorganisaation luvalla kaupan toisen, oman organisaationsa osoittaman tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, jotka ominaispiirteidensä vuoksi eivät ensisijaisesti kuulu jäsentuottajan oman tuottajaorganisaation kaupallisen toiminnan piiriin.

Tuottajaorganisaation perussäännöissä on määrättävä:

a) menettelyistä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen sääntöjen laatimiseksi, hyväksymiseksi ja muuttamiseksi;

b) tuottajaorganisaation rahoittamiseen tarvittavien maksujen perimisestä jäseniltä;

c) säännöistä, jotka demokraattisella tavalla varmistavat jäsentuottajille organisaation valvonnan ja päätöksenteon tehokkuuden;

d) seuraamuksista, kun tuottajaorganisaation perussääntöjen mukaisia velvoitteita, erityisesti maksujen suorittamista, jätetään noudattamatta tai tuottajaorganisaation hyväksymiä sääntöjä rikotaan;

e) säännöistä, jotka liittyvät uusien jäsenten hyväksymiseen ja erityisesti jäsenyyden vähimmäiskestoon;

f) tuottajaorganisaation toiminnan kannalta välttämättömistä kirjanpito- ja budjettisäännöistä.

4 artikla Hyväksyminen

1. Jäsenvaltion on hyväksyttävä tässä asetuksessa tarkoitetuiksi tuottajaorganisaatioiksi hyväksyntää hakevat tuottajaryhmittymät, jos ne:

a) täyttävät 3 artiklassa säädetyt vaatimukset ja esittävät riittävät todisteet muun muassa siitä, että ryhmittymällä on vähimmäismäärä jäseniä ja että se tuottaa vähimmäismäärän kaupan pidettäviä tuotteita, mitkä vähimmäismäärät jäsenvaltion on määritettävä;

b) antavat riittävät takeet toimintansa toteuttamisesta keston, tehokkuuden ja tarjonnan keskittämisen suhteen;

c) auttavat jäsentuottajiaan saamaan ympäristöystävällisten viljelymenetelmien käyttämiseen tarvittavaa teknistä apua;

d) asettavat jäsentuottajien käyttöön tarvittavia teknisiä apuvälineitä tuotteiden varastoimiseksi, pakkaamiseksi ja kaupan pitämiseksi sekä varmistavat jäsentuottajien toimiin liittyvän asianmukaisen markkinointi- ja taloushallinnon.

2. Jäsenvaltiot voivat hyväksyä tuottajaorganisaatioiksi tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä myös sellaiset tuottajaorganisaatiot, jotka eivät ole 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisia, jos ne:

a) olivat olemassa ennen 21 päivää marraskuuta 1996;

b) on hyväksytty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1035/72[17] mukaisesti ennen 1 päivää tammikuuta 1997.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti hyväksyttyihin tuottajaorganisaatioihin sovelletaan muita 3 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, lukuun ottamatta tapauksen mukaan mainitun artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja tämän artiklan 1 kohtaa.

3. Jäsenvaltioiden on:

a) päätettävä tuottajaorganisaation hyväksymisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus kaikkine liiteasiakirjoineen on jätetty;

b) tehtävä säännöllisin väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että tuottajaorganisaatiot ovat tämän osaston edellytysten mukaisia, määrättävä näihin organisaatioihin sovellettavista seuraamuksista, jos edellytykset eivät täyty, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksymisen peruuttamisesta;

c) ilmoitettava komissiolle kerran vuodessa hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

5 artikla Toimivallan siirto

1. Jäsenvaltio voi sallia, että tuottajaorganisaatio siirtää minkä tahansa osan toimivallastaan tuottajaorganisaatioiden liitolle, jonka jäsen asianomainen tuottajaorganisaatio on, jos jäsenvaltio katsoo, että kyseinen liitto voi käyttää tehokkaasti tuota toimivaltaa.

2. Tuottajaorganisaatiolla tai tuottajaorganisaatioiden liitolla, jolle on siirretty toimivaltaa 1 kohdan mukaisesti, ei saa olla määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla, ellei se ole tarpeen perustamissopimuksen 33 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin pyrkimiseksi.

6 artikla Uudet jäsenvaltiot

1. Unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden tuottajajärjestöille myönnetään enintään viiden vuoden siirtymäkausi 4 artiklassa säädettyjen hyväksymisedellytysten täyttämiseksi.

Niiden on esitettävä jäsenvaltiolle tätä tarkoitusta varten porrastettu hyväksymistä koskeva suunnitelma, jonka hyväksyminen käynnistää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun viiden vuoden siirtymäkauden ja vastaa esihyväksymistä.

2. Jäsenvaltiot voivat myöntää 1 kohdassa tarkoitetuille tuottajaorganisaatioille esihyväksymistä seuraavien viiden vuoden aikana:

a) tukea edistääkseen niiden perustamista ja helpottaakseen niiden hallinnoimista;

b) tukea joko suoraan tai luottolaitosten välityksellä erityisehtoisina lainoina, joiden tarkoituksena on kattaa osa hyväksymistä varten tarvittavista investoinneista, jotka on esitetty tähän tarkoitukseen 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa hyväksymistä koskevassa suunnitelmassa.

3. Jäsenvaltion on ennen esihyväksymisen myöntämistä ilmoitettava komissiolle aikomuksistaan ja niiden taloudellisista seurauksista.

II lukuToimintarahastot ja -ohjelmat

7 artikla Toimintarahastot

1. Tuottajaorganisaatiot voivat perustaa toimintarahastoja. Toimintarahastoa ylläpidetään:

a) jäsenten tai tuottajaorganisaation maksuosuuksilla;

b) yhteisön taloudellisella tuella, jota voidaan myöntää toimintarahaston perustavalle tuottajaorganisaatiolle.

2. Toimintarahastosta rahoitetaan jäsenvaltioiden 12 artiklan mukaisesti hyväksymiä toimintaohjelmia.

3. Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 kertomuksen tämän osaston täytäntöönpanosta tuottajaorganisaatioiden, toimintarahastojen ja toimintaohjelmien osalta.

8 artikla Toimintaohjelmien tavoitteet

1. Toimintaohjelman tavoitteisiin on kuuluttava yksi tai useampi 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista tavoitteista tai yksi tai useampi seuraavista tavoitteista:

a) tuotteen laadun parantaminen;

b) tuotteen kaupallisen arvon lisääminen;

c) tuotteiden myynnin edistäminen kuluttajien keskuudessa;

d) luonnonmukaisten tuotelinjojen kehittäminen;

e) integroidun tuotannon tai muiden ympäristöystävällisten tuotantotapojen edistäminen;

f) kriisinhallinta.

Kriisinhallinnalla pyritään välttämään hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla esiintyvät kriisit ja ratkaisemaan ne seuraavin toimenpitein:

a) markkinoiltapoisto;

b) hedelmien ja vihannesten korjaaminen raakana tai niiden korjaamatta jättäminen;

c) menekinedistäminen ja tiedotus;

d) koulutustoimenpiteet;

e) satovakuutus;

f) sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukeminen.

Enintään kolmannes toimintaohjelman menoista voi liittyä kriisinhallintatoimenpiteisiin.

2. Toimintaohjelmien on sisällettävä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lisätä ympäristöystävällisen tekniikan käyttöä jäsentuottajien keskuudessa viljelymenetelmien ja käytetyistä tarvikkeista huolehtimisen alalla.

Ensimmäisessä alakohdassa ’ympäristöystävällisellä tekniikalla’ tarkoitetaan erityisesti tekniikkaa, joka auttaa saavuttamaan seuraavat tavoitteet:

a) maatalouden ympäristöhaittoja vähentävien maatalouskäytänteiden soveltaminen;

b) ympäristölle suotuisa kasvintuotannon laajaperäistäminen;

c) sellainen maatalousmaiden hyödyntäminen, jossa otetaan huomioon ympäristön, maaseutuympäristön, maiseman, luonnonvarojen, maaperän ja geneettisen monimuotoisuuden suojelu ja parantaminen.

3. Ympäristöpaineita lisäävät investoinnit ovat sallittuja vain, jos on otettu käyttöön tehokkaat järjestelyt ympäristön suojaamiseksi näiltä paineilta.

4. Toimintaohjelmiin on sisällyttävä toimia hedelmien ja vihannesten kulutuksen edistämiseksi nuorten keskuudessa paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla.

9 artikla Yhteisön taloudellinen tuki

1. Yhteisön taloudellisen tuen määrä on yhtä suuri kuin jäsentuottajien tosiasiallisesti suorittamat maksuosuudet yhteensä mutta kuitenkin enintään 50 prosenttia tosiasiallisesti aiheutuneista menoista.

Yhteisön taloudellinen tuki voi olla enintään 4,1 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon arvosta.

2. Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetty prosenttiosuus on 60 prosenttia silloin kun toimintaohjelma tai osa toimintaohjelmasta täyttää vähintään yhden seuraavista edellytyksistä:

a) sen jättää useampi yhteisön tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa eri jäsenvaltioissa kansainvälistä toimintaa;

b) sen jättää yksi tai useampi yhteisön tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa toimialakohtaisesti toteutettavia toimia;

c) se koskee yksinomaan tukea neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91[18] soveltamisalaan kuuluville, luonnonmukaisesti tuotetuille tuotteille;

d) sen jättää tuottajaorganisaatio jossakin vuonna 2004 tai sen jälkeen unioniin liittyneessä jäsenvaltiossa ja se koskee enintään vuoden 2013 loppuun kestäviä toimenpiteitä;

e) se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka jättää hyväksytty tuottajaorganisaatio, joka on sulautunut toiseen hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon tai hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden liittoon, sillä edellytyksellä että yksikään asianomaisista jäsentuottajista ei ole aiemmin ollut sellaisen tuottajaorganisaation jäsen, johon on sovellettu tätä alakohtaa;

f) sen jättää tuottajaorganisaatio jäsenvaltiossa, jossa tuottajaorganisaatiot pitävät kaupan alle 20 prosenttia hedelmien ja vihannesten tuotannosta;

g) sen jättää tuottajaorganisaation jollakin yhteisön syrjäisimmistä alueista.

3. Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetty prosenttiosuus on 100 prosenttia silloin kun hedelmien ja vihannesten markkinoilta poistettu määrä on enintään viisi prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon arvosta ja se poistetaan markkinoilta ilmaisjakeluna:

a) jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten hyväksymille hyväntekeväisyysorganisaatioille tai -säätiöille niiden toimintaan sellaisten henkilöiden hyväksi, joita kansallisessa lainsäädännössä pidetään oikeutettuina valtion apuun erityisesti elämiseen tarvittavien varojen puutteellisuuden takia;

b) rangaistuslaitoksille, kouluille, oppilaitoksille ja lasten lomaleireille sekä jäsenvaltioiden nimeämille sairaaloille ja vanhainkodeille, jotka toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näin jaetut määrät ovat niiden tavallisesti ostamien määrien lisänä.

10 artikla Kansallinen taloudellinen tuki

1. Kun kyseessä ovat yhteisön alueet, joilla tuottajien järjestäytymisaste on erityisen alhainen, jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä maksaa tuottajaorganisaatioille kansallista taloudellista tukea, joka on suuruudeltaan enintään puolet tuottajien suorittamista maksuosuuksista. Tällä tuella täydennetään toimintarahastosta myönnettävää tukea.

Yhteisö voi asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä korvata osittain ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tuen, kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joiden hedelmä- ja vihannestuotannosta alle 15 prosenttia pidetään kaupan tuottajaorganisaatioiden kautta ja joiden hedelmä- ja vihannestuotanto edustaa vähintään 15:tä prosenttia niiden maatalouden kokonaistuotannosta.

2. Kansalliseen taloudelliseen tukeen, jonka komissio sallii 1 kohdan mukaisesti, ei sovelleta perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa.

11 artikla Toimintaohjelmien suunnittelu

1. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansalliset säännökset 8 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevien yleisedellytysten laatimiseksi. Säännöksissä on edellytettävä erityisesti, että vähintään 20 prosenttia toimintaohjelman kokonaismenoista liittyy kyseisiin toimenpiteisiin.

Jäsenvaltion on toimitettava kansallisia säännöksiä koskeva ehdotuksensa komissiolle, joka voi vaatia siihen muutoksia kolmen kuukauden kuluessa, jos se havaitsee, ettei ehdotus mahdollista niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka esitetään perustamissopimuksen 174 artiklassa sekä Euroopan yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevassa poliittisessa toimintaohjelmassa. Myös toimintaohjelmasta rahoitettavien yksittäisten investointien on oltava mainittujen tavoitteiden mukaisia.

2. Jäsenvaltioiden on laadittava hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla toteutettaville kestäville toimintaohjelmille kansalliset strategiat. Strategiaan on sisällyttävä seuraavat osatekijät:

a) ennakkoarviointi;

b) toimintaohjelmien tavoitteet sekä välineet ja suoritusindikaattorit;

c) toimintaohjelmien arviointi;

d) tuottajaorganisaatioiden raportointivelvollisuudet.

Strategian on sisällettävä myös 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset säännökset.

12 artikla Toimintaohjelmien hyväksyminen

1. Toimintaohjelman luonnos on jätettävä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, joiden on hyväksyttävä tai hylättävä se tai vaadittava sen muuttamista tämän asetuksen säännösten mukaiseksi.

2. Tuottajaorganisaatioiden on annettava kunkin vuoden loppuun mennessä jäsenvaltiolle tiedoksi arvio seuraavan vuoden toimintarahaston suuruudesta ja esitettävä asianmukaiset perusteet, jotka pohjautuvat toimintaohjelmaa koskeviin arvioihin, kuluvan vuoden ja mahdollisesti edellisten vuosien menoihin sekä tarvittaessa arvioihin tulevan vuoden tuotantomääristä. Jäsenvaltion on ilmoitettava tuottajaorganisaatiolle seuraavan vuoden 1 päivään tammikuuta mennessä taloudellisen tuen ennakoitu määrä 9 artiklassa vahvistettuja enimmäismääriä noudattaen.

Yhteisön taloudellinen tuki maksetaan toimintaohjelman kattamista järjestelmistä aiheutuneiden menojen perusteella. Näiden järjestelmien yhteydessä voidaan maksaa ennakkoa takuun tai vakuuksien asettamista vastaan.

Jotta tuottajaorganisaatio voisi saada yhteisön taloudellisen tuen loppuosan, sen on kunkin vuoden alussa ja viimeistään 31 päivänä tammikuuta annettava jäsenvaltiolle tiedoksi edellisen vuoden lopullisten menojen määrä asianmukaisesti todistettuna.

3. Toimintaohjelman sekä tuottajien, tuottajaorganisaatioiden ja yhteisön sille antaman rahoituksen on kestettävä vähintään kolme ja enintään viisi vuotta.

III lukuSääntöjen soveltamisalan laajentaminen koskemaan talousalueen tuottajia

13 artikla Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

1. Jos tietyllä talousalueella toimivan tuottajaorganisaation katsotaan olevan kyseisellä talousalueella edustava jonkin tuotteen tuotannon ja tuottajien osalta, asianomainen jäsenvaltio voi tuottajaorganisaation pyynnöstä velvoittaa talousalueelle sijoittautuneet mutta tuottajaorganisaatioon kuulumattomat tuottajat noudattamaan seuraavia sääntöjä:

a) edellä 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut säännöt;

b) tuottajaorganisaation antamat markkinoilta poistamista koskevat säännöt.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan, jos:

a) kyseisiä sääntöjä on sovellettu vähintään yhden markkinointivuoden ajan;

b) kyseiset säännöt ovat liitteessä I olevassa luettelossa;

c) kyseisten sääntöjen noudattamiseen velvoitetaan enintään kolmen markkinointivuoden pituiseksi ajanjaksoksi.

2. Tässä luvussa ’talousalueella’ tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka muodostuu vierekkäisistä tai läheisistä tuotantoalueista, joilla on samanlaiset tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvät edellytykset.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo talousalueista.

Komissio hyväksyy luettelon yhden kuukauden kuluessa kyseisestä tiedoksi antamisesta tai päättää kyseistä jäsenvaltiota kuultuaan muutoksista, joita tämän on tehtävä luetteloon. Komissio julkaisee hyväksytyn luettelon asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

3. Tuottajaorganisaatiota pidetään edustavana 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, jos siihen kuuluu vähintään 50 prosenttia sen talousalueen tuottajista, jolla se toimii, ja jos se kattaa vähintään 60 prosenttia kyseisen talousalueen tuotannosta.

4. Tietyn talousalueen kaikkia tuottajia velvoittavat säännöt:

a) eivät saa aiheuttaa haittaa jäsenvaltion ja yhteisön muille tuottajille;

b) eivät ole sovellettavissa ennen markkinointivuoden alkua allekirjoitetun sopimuksen mukaisesti jalostettaviksi toimitettaviin tuotteisiin, ellei niitä erityisesti tarkoiteta, lukuun ottamatta 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja tuotantoilmoitusvelvoitetta koskevia sääntöjä;

c) eivät saa olla ristiriidassa yhteisön ja kansallisten sääntöjen kanssa.

5. Asetuksen (ETY) N:o 2092/91 soveltamisalaan kuuluvien luonnonmukaisten tuotteiden tuottajia ei voida velvoittaa noudattamaan sääntöjä, jollei tällaiselle toimenpiteelle ole antanut suostumustaan vähintään 50 prosenttia näistä tuottajista sillä talousalueella, jolla tuottajaorganisaatio toimii ja jolla se kattaa vähintään 60 prosenttia kyseisen talousalueen tällaisesta tuotannosta.

14 artikla Tiedoksiantaminen ja kumoaminen

1. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi säännöt, jotka ne ovat tehneet pakollisiksi tietyn talousalueen kaikille tuottajille 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio julkaisee kyseiset säännöt asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

2. Komissio päättää, että jäsenvaltion on peruutettava päättämänsä sääntöjen soveltamisalan laajentaminen, jos se toteaa:

a) että kyseinen laajentaminen estää kilpailun merkittävällä osalla sisämarkkinoita tai että se haittaa kaupan vapautta tai että perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteet vaarantuvat;

b) että sopimukseen, päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jonka soveltamisalan laajentamisesta on päätetty, voidaan soveltaa perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa. Komission tekemää päätöstä kyseisen sopimuksen, päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan osalta sovelletaan vasta toteamispäivästä alkaen;

c) tarkastuksissa, että tämän luvun säännöksiä ei ole noudatettu.

15 artikla Muiden kuin jäsentuottajien maksuosuudet

Edellä 13 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa asianomainen jäsenvaltio voi päättää todisteita tarkasteltuaan, että tuottajaorganisaatioon kuulumattomat tuottajat ovat velvollisia suorittamaan tuottajaorganisaatiolle jäsentuottajien maksuosuuden, siltä osin kuin maksuilla katetaan:

a) edellä 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän soveltamisesta aiheutuvia hallintokustannuksia;

b) tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden liiton tekemistä, koko talousalueen tuottajia hyödyttävistä tutkimuksista, markkinatutkimuksista ja myynninedistämistoimista aiheutuvat kustannukset.

IV OSASTOToimialakohtaiset järjestöt ja sopimukset

I lukuMääritelmä ja hyväksyminen

16 artikla Määritelmä

Tässä asetuksessa ’toimialakohtaisella järjestöllä’ tarkoitetaan oikeussubjektia:

a) johon kuuluu edustajia taloudellisen toiminnan aloilta, jotka liittyvät asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon, kauppaan tai jalostukseen;

b) joka on perustettu kaikkien tai joidenkin siihen kuuluvien tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liittojen aloitteesta;

c) joka harjoittaa kuluttajien edun huomioon ottaen yhdellä tai useammalla yhteisön alueella useampia seuraavista toimista:

i) tuotantoa ja markkinoita koskevan tietämyksen ja avoimuuden parantaminen;

ii) hedelmien ja vihannesten markkinoillesaattamismenetelmien yhteensovittamisen parantaminen erityisesti markkinatutkimusten avulla;

iii) yhteisön sääntöjen mukaisten vakiosopimusten laatiminen;

iv) hedelmiin ja vihanneksiin liittyvän koko potentiaalin hyödyntäminen;

v) tiedottaminen ja tutkimukset tuotannon mukauttamiseksi markkinoiden tarpeita sekä kuluttajien makua ja odotuksia vastaavaksi erityisesti tuotteiden laadun ja ympäristönsuojelun osalta;

vi) keinojen etsiminen kasvinsuojeluaineiden ja muiden tuotantopanosten käytön rajoittamiseksi ja tuotteiden laadun sekä maaperän ja vesien suojelemiseksi;

vii) menetelmien ja keinojen kehittäminen tuotteiden laadun parantamiseksi;

viii) luonnonmukaisen maatalouden, alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen suojaaminen sekä näiden potentiaalin hyödyntäminen;

ix) integroidun tuotannon tai muiden ympäristöystävällisten tuotantotapojen edistäminen;

x) liitteessä I olevassa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien sääntöjen vahvistaminen yhteisön tai kansallisia sääntöjä tiukempina;

d) jonka jäsenvaltio on hyväksynyt 17 artiklan mukaisesti.

17 artikla Hyväksyminen

1. Jos jäsenvaltion rakenteiden kannalta on perusteltua, jäsenvaltio voi hyväksyä tässä asetuksessa tarkoitetuiksi toimialakohtaisiksi järjestöiksi organisaatiot, jotka on perustettu asianomaisen jäsenvaltion alueella ja jotka hakevat asianmukaisesti hyväksyntää, jos ne:

a) harjoittavat toimintaansa yhdellä tai useammalla alueella asianomaisessa jäsenvaltiossa;

b) edustavat merkittävää osaa kyseisen seudun tai kyseisten seutujen hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden tuotannosta, kaupasta tai jalostuksesta, ja silloin kun ne toimivat useammalla alueella, jos ne voivat osoittaa olevansa kullakin alueella riittävän edustavia kunkin niihin kuuluvan ammattialan osalta;

c) toteuttavat useampia 16 artiklan c kohdassa mainituista toimista;

d) eivät itse toteuta hedelmien ja vihannesten sekä hedelmä- ja vihannesjalosteiden tuotantoon, jalostukseen tai kaupan pitämiseen liittyviä toimia;

e) eivät harjoita 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua toimintaa.

2. Jäsenvaltioiden on ennen hyväksymistä annettava komissiolle tiedoksi toimialakohtaiset järjestöt, jotka ovat esittäneet hyväksymistä koskevan hakemuksen, johon on liitetty kaikki näiden järjestöjen edustavuuteen ja niiden harjoittamiin toimintoihin liittyvät tiedot sekä muut arviointia varten tarvittavat tiedot.

Komissio voi vastustaa hyväksymistä kahden kuukauden kuluessa mainitun tiedonannon vastaanottamisesta.

3. Jäsenvaltioiden on:

a) päätettävä hyväksymisen myöntämisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus kaikkine liiteasiakirjoineen on jätetty;

b) tehtävä säännöllisin väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että toimialakohtaiset järjestöt ovat hyväksymisehtojen ja -edellytysten mukaisia, määrättävä järjestöihin sovellettavista seuraamuksista, jos tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta tai niitä rikotaan, sekä päätettävä tarvittaessa hyväksynnän peruuttamisesta;

c) peruutettava hyväksyntä, jos:

i) tässä luvussa säädetyt hyväksymisedellytykset eivät enää täyty;

ii) toimialakohtainen järjestö rikkoo jotakin 18 artiklan 3 kohdassa säädetyistä kielloista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön perusteella määrättävien muiden seuraamusten soveltamista;

iii) toimialakohtainen järjestö ei noudata 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tiedonantovelvoitetta;

d) ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa hyväksynnän myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

4. Edellytykset ja aikataulu, joita jäsenvaltioiden on noudatettava toimittaessaan komissiolle kertomuksia toimialakohtaisten järjestöjen toiminnasta, vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Komissio voi tarkastusten perusteella pyytää jäsenvaltiota peruuttamaan hyväksynnän.

5. Hyväksyntä antaa oikeuden harjoittaa 16 artiklan c alakohdassa lueteltuja toimia tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin.

6. Komissio julkaisee asianmukaiseksi katsomallaan tavalla hyväksytyistä toimialakohtaisista järjestöistä luettelon, jossa mainitaan myös talousalue tai alue, jolla ne toimivat, sekä niiden toteuttamat 19 artiklassa tarkoitetut toimet. Myös hyväksynnän peruuttamiset julkaistaan.

II lukuKilpailusäännöt

18 artikla Kilpailusääntöjen soveltaminen

1. Sen estämättä, mitä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1184/2006[19] 1 artiklassa säädetään, perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta niihin hyväksyttyjen toimialakohtaisten järjestöjen sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka on tarkoitus panna täytäntöön tämän asetuksen 16 artiklan c alakohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamiseksi.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan, jos:

a) sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista on ilmoitettu komissiolle;

b) komissio ei ole kahden kuukauden kuluessa tarvittavien tietojen saamisesta havainnut sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen olevan ristiriidassa yhteisön sääntöjen kanssa.

Mainittuja sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei voida panna täytäntöön ennen ensimmäisen alakohdan b alakohdassa mainitun määräajan päättymistä.

3. Seuraavien sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen katsotaan olevan ristiriidassa yhteisön sääntöjen kanssa:

a) sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat aiheuttaa markkinoiden lokeroitumista yhteisössä;

b) sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat haitata yhteisen markkinajärjestelyn toimintaa;

c) sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat aiheuttaa kilpailun vääristymiä, jotka eivät ole välttämättömiä yhteisen maatalouspolitiikan niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joihin toimialakohtaisia järjestöjä koskevalla toimenpiteellä pyritään;

d) sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka sisältävät hintojen vahvistamisen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten toimenpiteiden soveltamista, jotka toimialakohtaiset järjestöt toteuttavat yhteisön sääntöihin sisältyvien erityissäännöksien soveltamisen yhteydessä;

e) sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat olla syrjiviä tai poistaa kilpailua merkittävältä osalta asianomaisia tuotteita.

4. Jos komissio toteaa 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan umpeutumisen jälkeen, että 1 kohdan soveltamisedellytykset eivät täyty, komissio tekee päätöksen siitä, että kyseisiin sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin sovelletaan perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa.

Komission päätös voi tulla voimaan aikaisintaan sinä päivänä, jona se annetaan tiedoksi asianomaiselle toimialakohtaiselle järjestölle, paitsi jos tämä on antanut vääriä tietoja tai on väärinkäyttänyt 1 kohdassa säädettyä poikkeusta.

5. Kun kyseessä ovat monivuotiset sopimukset, ensimmäisenä vuotena annettu ennakkoilmoitus koskee myös seuraavia sopimuksen kattamia vuosia. Tällöin komissio voi kuitenkin milloin tahansa joko omasta aloitteestaan tai toisen jäsenvaltion pyynnöstä antaa lausunnon yhteensopimattomuudesta.

III lukuSääntöjen soveltamisalan laajentaminen

19 artikla Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

1. Jos jäsenvaltion yhdellä tai useammalla alueella toimiva toimialakohtainen järjestö katsotaan jonkin tuotteen tuotannon, jalostuksen tai kaupan pitämisen osalta edustavaksi, jäsenvaltio voi kyseisen järjestön pyynnöstä velvoittaa kyseiseen järjestöön kuulumattomat, kyseisellä alueella tai kyseisillä alueilla toimivat yksittäiset tuottajat tai ryhmittymät noudattamaan tietyllä ajanjaksolla joitakin sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista on sovittu kyseisessä järjestössä.

2. Toimialakohtaista järjestöä pidetään 1 kohdan mukaisesti edustavana, jos se kattaa vähintään kaksi kolmasosaa kyseisen jäsenvaltion jonkin alueen tai joidenkin alueiden asianomaisten tuotteiden tuotannosta, kaupasta tai jalostuksesta. Jos sääntöjen soveltamisalan laajentamista koskeva hakemus kattaa useampia alueita, toimialakohtaisen järjestön on osoitettava olevansa kullakin asianomaisista alueista riittävän edustava kunkin siihen kuuluvan ammattialan osalta.

3. Sääntöjä, joiden soveltamisalan laajentamista voidaan hakea, koskevat seuraavat vaatimukset:

a) niiden on liityttävä johonkin seuraavista:

i) tuotantoon ja markkinoihin liittyvät ilmoitukset;

ii) tuotantoa koskevat säännöt, jotka ovat yhteisön ja kansallisessa sääntelyssä vahvistettuja tiukemmat;

iii) yhteisön sääntöjen mukaisten vakiosopimusten laatiminen;

iv) kaupan pitämistä koskevat säännöt;

v) ympäristönsuojelua koskevat säännöt;

vi) toimenpiteet tuotteiden potentiaalin lisäämiseksi ja hyödyntämiseksi;

vii) luonnonmukaisen maatalouden, alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen suojaamista koskevat toimet;

b) niitä on täytynyt soveltaa vähintään yhden markkinointivuoden ajan;

c) niiden noudattamiseen voidaan velvoittaa enintään kolmen markkinointivuoden ajaksi;

d) ne eivät saa aiheuttaa haittaa jäsenvaltion ja yhteisön muille toimijoille.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan ii, iv ja v alakohdassa tarkoitetut säännöt eivät saa poiketa liitteessä I esitetyistä säännöistä. Tuotteisiin, jotka on tuotettu 1 artiklassa tarkoitetun alueen tai tarkoitettujen alueiden ulkopuolella, ei sovelleta a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja sääntöjä.

20 artikla Tiedoksiantaminen ja kumoaminen

1. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi säännöt, jotka ne ovat saattaneet pakollisiksi tietyn alueen tai tiettyjen alueiden kaikille toimijoille 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio julkaisee kyseiset säännöt asianmukaiseksi katsomallaan tavalla.

2. Ennen sääntöjen julkaisemista komissio tiedottaa asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 1 kohdassa perustetulle komitealle kaikista toimialakohtaisten sopimusten soveltamisalan laajentamista koskevista tiedonannoista.

Komissio päättää, että jäsenvaltion on peruutettava päättämänsä sääntöjen soveltamisalan laajentaminen 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

21 artikla Muiden kuin jäsenten maksuosuudet

Jos yhtä tai useampaa tuotetta koskevien sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan ja jos yhdestä tai useammasta 19 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta hyväksytyn toimialakohtaisen järjestön toteuttamasta toimesta aiheutuu yleistä taloudellista hyötyä taloudellisille toimijoille, joiden toiminta liittyy kyseiseen tuotteeseen tai kyseisiin tuotteisiin, hyväksynnän antanut jäsenvaltio voi päättää, että tuottajaorganisaatioon kuulumattomat tuottajat ovat velvollisia suorittamaan järjestölle jäsentuottajien maksuosuuden kokonaan tai osittain siltä osin kuin kyseiset maksut on tarkoitettu kattamaan kyseisistä toimista suoraan aiheutuneita kustannuksia.

V OSASTOKolmansien maiden kanssa käytävä kauppa

I lukuYleiset säännökset

22 artikla Yleiset periaatteet

Jollei tässä asetuksessa tai jonkin sen säännöksen mukaisesti annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansista maista tulevassa tuonnissa kielletään:

a) kaikkien vaikutukseltaan tullia vastaavien maksujen periminen;

b) kaikkien määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

23 artikla Yhdistetty nimikkeistö

Tämän osaston soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden luokitteluun sovelletaan yhdistetyn nimikkeistön yleisiä tulkintasääntöjä ja sen soveltamista koskevia erityissääntöjä. Tämän asetuksen soveltamisesta johtuva tariffinimikkeistö sisällytetään yhteiseen tullitariffiin.

II lukuTuonti

I jaksoTuontitodistukset

24 ARTIKLA Vapaaehtoinen tuontitodistusjärjestelmä

Komissio voi päättää, että yhden tai useamman tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tuotteen yhteisöön suuntautuvassa tuonnissa edellytetään tuontitodistuksen esittämistä.

25 artikla Todistusten antaminen

Jäsenvaltioiden on annettava todistus kaikille hakijoille riippumatta näiden sijoittautumispaikasta yhteisössä ja tämän rajoittamatta III jakson soveltamiseksi toteutettavien toimenpiteiden soveltamista, jollei neuvoston asetuksessa toisin säädetä tai perustamissopimuksen 133 tai 300 artiklan mukaisesti tehdyssä sopimuksessa toisin määrätä.

26 artikla Voimassaolo

Tuontitodistukset ovat voimassa kaikkialla yhteisössä.

27 artikla Vakuus

1. Todistusten myöntämisen edellytyksenä on vakuuden asettaminen, jolla taataan, että tuonti tapahtuu todistuksen voimassaoloaikana.

2. Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos tuontia ei toteuteta tai se toteutetaan ainoastaan osittain todistuksen voimassaoloaikana.

28 artikla Täytäntöönpanosäännöt

Tämän jakson soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat myös todistusten voimassaolon päättymispäivää, annetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

II JAKSO TUONTITULLIT JA TULOHINTAJÄRJESTELMÄ

29 ARTIKLA Tuontitullit

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin tulleja, jollei tässä jaksossa toisin säädetä.

30 artikla Tulohintajärjestelmä

1. Jos yhteisen tullitariffin tulleja sovelletaan tuodun erän tulohinnan mukaan, kyseisen hinnan todenperäisyys tarkastetaan kiinteän tuontiarvon avulla, jonka komissio laskee kunkin alkuperän ja kunkin tuotteen osalta kyseisten tuotteiden jäsenvaltioiden edustavilla tuontimarkkinoilla tai tarvittaessa muilla markkinoilla todettujen hintanoteerausten painotetun keskiarvon perusteella.

Pääosin jalostettaviksi tarkoitettujen tuontituotteiden tulohinnan tarkastamiseksi voidaan kuitenkin antaa erityissäännöksiä asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Jos kyseisen erän ilmoitettu tulohinta on korkeampi kuin kiinteä tuontiarvo, johon on lisätty asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettu marginaali, joka ei voi ylittää kiinteää arvoa yli 10 prosentilla, vaaditaan tuontitullin suuruinen kiinteän arvon perusteella määritetty vakuus.

3. Jos kyseisen erän tulohintaa ei ole ilmoitettu tulliselvityksessä, sovelletaan yhteisen tullitariffin tullia, joka riippuu kiinteästä tuontiarvosta, tai tullilainsäädännön asiaan kuuluvia säännöksiä, jotka määritetään asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4. Edellä olevan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

31 artikla Lisätuontitullit

1. Yhden tai useamman tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tuotteen, josta kannetaan 29 tai 30 artiklassa vahvistettu tulli, tuonnissa kannetaan lisätulli tällaisesta tuonnista yhteisön markkinoille mahdollisesti johtuvien haitallisten vaikutusten välttämiseksi tai poistamiseksi, jos:

a) tuontihinta alittaa tason, jonka yhteisö on ilmoittanut Maailman kauppajärjestölle (”käynnistyshinta”); tai

b) tuonnin määrä minä tahansa vuonna ylittää tietyn tason (”käynnistysmäärä”).

Käynnistysmäärä perustuu markkinoille pääsyn mahdollisuuksien tasoon, joka määritellään prosenttiosuutena edellisten kolmen vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta.

2. Lisätuontitulleja ei määrätä, jos tuonti ei todennäköisesti häiritse yhteisön markkinoita tai jos vaikutukset ovat epäsuhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

3. Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi tuontihinnat määritellään kyseisen lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Cif-tuontihinta on tarkistettava kyseisen tuotteen edustavan maailmanmarkkinahinnan tai yhteisön tuontimarkkinoilla vallitsevan edustavan hinnan perusteella.

4. Edellä olevan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä yksityiskohtaiset säännöt koskevat erityisesti:

a) tuotteita, joista kannetaan lisätuontitulli;

b) muita tämän artiklan 1 kohdan soveltamisen varmistamiseksi tarvittavia perusteita.

III JAKSO TUONTIKIINTIÖN HALLINNOINTI

32 ARTIKLA Tariffikiintiöt

1. Komissio avaa ja hallinnoi perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista tai neuvoston muista säädöksistä johtuvat tariffikiintiöt tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuontia varten asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Tariffikiintiöitä hallinnoidaan kaikenlaista toimijoihin kohdistuvaa syrjintää välttäen soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä, niiden yhdistelmää tai jotain muuta asianmukaista menetelmää:

a) hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (ensin tullutta palvellaan ensin -periaate);

b) jätetyissä hakemuksissa haettujen määrien mukaiseen jakoon perustuva menetelmä (samanaikaisen tarkastelun menetelmä);

c) perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä (perinteiset/uudet toimijat -menetelmä).

3. Käytettävässä hallinnointimenetelmässä on tarvittaessa otettava riittävästi huomioon yhteisön markkinoiden hankintatarpeet ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino.

33 artikla Tariffikiintiöiden avaaminen

Komissio säätää asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vuosittaisista tariffikiintiöistä, jotka on tarvittaessa jaettava asianmukaisesti vuoden ajalle, ja vahvistaa sovellettavan hallinnoimismenetelmän.

Yksityiskohtaiset säännöt tämän jakson soveltamisesta annetaan samaa menettelyä noudattaen erityisesti seuraavien osalta:

a) takeet tuotteen luonteesta, lähtöisyydestä ja alkuperästä;

b) a alakohdassa mainittujen takeiden todentamiseksi käytettävän asiakirjan hyväksyminen;

c) tuontitodistusten myöntämisedellytykset ja voimassaoloaika.

IV jaksoSuojatoimenpiteet ja sisäisen jalostuksen keskeyttäminen

34 ARTIKLA Suojatoimenpiteet

Jollei tästä artiklasta, muista neuvoston säädöksistä tai perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista muuta johdu, komissio voi toteuttaa yhteisöön tuonnissa suojatoimenpiteitä neuvoston asetusten (EY) N:o 519/94 [20] ja (EY) N:o 3285/94[21] säännösten mukaisesti.

35 artikla Sisäisen jalostuksen menettelyn keskeyttäminen

Siinä määrin kuin yhteisten markkinajärjestelyjen asianmukaisen toiminnan kannalta on tarpeellista, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden sisäisen jalostuksen menettely voidaan kieltää kokonaan tai osittain asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

III lukuVienti

I jaksoVientitodistukset

36 ARTIKLA Vapaaehtoinen vientitodistusjärjestelmä

1. Komissio voi päättää, että yhden tai useamman tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tuotteen viennissä yhteisöstä edellytetään vientitodistuksen esittämistä.

2. Asetuksen 25, 26 ja 27 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

3. Edellä olevan 1 ja 2 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat myös todistusten voimassaolon päättymispäivää, annetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

II JAKSO ULKOISEN JALOSTUKSEN KESKEYTTÄMINEN

37 ARTIKLA Ulkoisen jalostuksen menettelyn keskeyttäminen

Siinä määrin kuin yhteisen markkinajärjestelyn asianmukaisen toiminnan kannalta on tarpeellista, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden ulkoisen jalostuksen menettely voidaan kieltää kokonaan tai osittain asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

VI OSASTOTäytäntöönpano-, muutos- ja loppusäännökset

I lukuTäytäntöönpanosäännökset

38 artikla Yksityiskohtaiset säännöt

Tämän asetuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan antaa asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Näitä sääntöjä ovat erityisesti:

a) II osaston soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joihin voi kuulua erityisesti:

i) 2 artiklassa tarkoitettuja kaupan pitämisen vaatimuksia koskevia sääntöjä;

ii) sääntöjä siitä, voidaanko tuotteita, joille on vahvistettu kyseiset vaatimukset, pitää kaupan yhteisössä yksinomaan kyseisten vaatimusten mukaisesti;

iii) vaatimuksista poikkeamista koskevia sääntöjä;

iv) vaatimuksiin liittyviä merkintöjä koskevia sääntöjä;

v) sääntöjä, jotka koskevat vaatimusten soveltamista yhteisöön tuotaviin ja yhteisöstä vietäviin tuotteisiin;

b) III osaston täytäntöönpanoa koskevat säännöt, muun muassa:

i) edellytykset, joilla tuottajaorganisaatio voi siirtää toimivaltaansa tytäryrityksille;

ii) rahoituksen aste ja sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt 6 artiklassa ja 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden osalta;

c) IV osaston täytäntöönpanoa koskevat säännöt;

d) säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioilta edellytettyjä hallinnollisia ja fyysisiä tarkastuksia tämän asetuksen soveltamisesta johtuvien velvollisuuksien noudattamisen osalta;

e) järjestelmä seuraamuksien soveltamiseksi silloin kun havaitaan, että tämän asetuksen soveltamisesta johtuvia velvollisuuksia ei täytetä. Seuraamukset on porrastettava havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan;

f) aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää koskevat säännöt;

g) säännöt, jotka koskevat tehdyistä tarkastuksista ja niiden tuloksista raportointia;

h) V osaston täytäntöönpanoa koskevat säännöt, myös nimenomaisesti kyseisessä osastossa tarkoitetut toimenpiteet;

i) toimenpiteet, joita tarvitaan helpottamaan siirtymistä asetuksissa (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin.

II lukuMuutokset, kumoaminen ja loppusäännökset

39 artikla Valtiontuet

CN-koodiin 0701 kuuluvien tuoreiden tai jäähdytettyjen perunoiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa.

40 artikla Asetuksen (EY) N:o 2200/96 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 2200/96 seuraavasti:

1) Korvataan 1 artiklan 2 kohdan taulukko seuraavasti:

”CN-koodi | Tavaran kuvaus |

0702 00 00 | Tuoreet tai jäähdytetyt tomaatit |

0703 | Tuoreet tai jäähdytetyt kepa-, salotti-, valko- ja purjosipulit sekä muut Allium-sukuiset kasvikset |

0704 | Tuore tai jäähdytetty keräkaali, kukkakaali, kyssäkaali ja lehtikaali sekä niiden kaltainen Brassica-sukuinen syötävä kaali |

0705 | Tuoreet tai jäähdytetyt salaatit (Lactuca sativa) sekä sikurit ja endiivit (Cichorium spp.) |

0706 | Tuoreet tai jäähdytetyt porkkanat, nauriit, punajuuret, kaurajuuret, mukulasellerit, retiisit ja retikat sekä niiden kaltaiset syötävät juuret |

0707 00 | Tuoreet tai jäähdytetyt kurkut |

0708 | Tuoreet tai jäähdytetyt palkokasvit, myös silvityt |

ex 0709 | Muut tuoreet tai jäähdytetyt kasvikset, paitsi alanimikkeisiin 0709 60 91, 0709 60 95, 0709 60 99, 0709 90 31, 0709 90 39 ja 0709 90 60 kuuluvat kasvikset |

ex 0802 | Muut tuoreet tai kuivatut pähkinät, myös kuorettomat, paitsi alanimikkeeseen 0802 90 20 kuuluvat areca- eli betel-pähkinät sekä kolapähkinät |

0803 00 11 | Tuoreet jauhobanaanit |

ex 08030090 | Kuivatut jauhobanaanit |

0804 20 10 | Tuoreet viikunat |

0804 30 00 | Ananakset |

0804 40 00 | Avokadot |

0804 50 00 | Guavat, mangot ja mangostanit |

0805 | Tuoreet tai kuivatut sitrushedelmät |

0806 10 10 | Tuoreet syötäviksi tarkoitetut viinirypäleet |

0807 | Tuoreet melonit (myös vesimelonit) ja papaijat |

0808 | Tuoreet omenat, päärynät ja kvittenit |

0809 | Tuoreet aprikoosit, kirsikat, persikat (myös nektariinit), luumut ja oratuomenmarjat |

0810 | Muut tuoreet hedelmät |

0813 50 31 0813 50 39 | Yksinomaan kuivattujen pähkinöiden sekoitukset, jotka kuuluvat CN-koodeihin 0801 ja 0802 |

ex 0910 99 | Tuore tai jäähdytetty timjami |

ex 12 11 90 85 | Tuore tai jäähdytetty basilika, sitruunamelissa, minttu, mäkimeirami (Origanum vulgare), rosmariini, salvia |

1212 99 30 | Johanneksenleipä” |

2) Poistetaan I, II, III, IV, V ja VI osasto.

3) Korvataan 44 artikla seuraavasti:

”44 artikla

Jäsenvaltioiden ja komission on annettava toisilleen tiedoksi tämän asetuksen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o [...]* soveltamisen kannalta tarpeelliset tiedot markkinoiden seurantaa ja markkina-analyysejä sekä mainittujen asetusten soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin liittyvien kansainvälisten velvollisuuksien noudattamista varten.

* EUVL L [tämä asetus, julkaisutoimisto lisää].”

4) Korvataan 46 artikla seuraavasti:

”46 artikla

1. Komissiota avustaa hedelmien ja vihannesten hallintokomitea, jäljempänä ’komitea’.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.”

5) Poistetaan 47 artikla.

6) Korvataan 48 artikla seuraavasti:

”48 artikla

Tämän asetuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Niihin voi kuulua sääntöjä, jotka koskevat 44 artiklan soveltamiseksi tarvittavien tietojen määrittämistä, muotoa, sisältöä sekä toimittamisen ajankohtia ja määräaikoja, kuten myös järjestelyjä tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai saataville asettamiseksi.”

7) Poistetaan 49, 50 ja 51 artikla.

8) Korvataan 52 artikla seuraavasti:

”52 artikla

Tämän asetuksen ja asetuksen (EY) N:o [...] mukaisia menoja pidetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005* 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina maatalousmarkkinoiden sääntelemiseksi tehtävinä interventioina.

* EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.”

9) Poistetaan 55, 56 ja 57 artikla.

10) Poistetaan liitteet I–V.

41 artikla Asetuksen (EY) N:o 2201/96 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 2201/96 seuraavasti:

1) Poistetaan I ja II osasto.

2) Poistetaan 24 ja 25 artikla.

3) Korvataan 26 ja 27 artikla seuraavasti:

”26 artikla

Tämän asetuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Niihin voi kuulua sääntöjä, jotka koskevat 27 artiklan soveltamiseksi tarvittavien tietojen määrittämistä, muotoa, sisältöä sekä toimittamisen ajankohtia ja määräaikoja, kuten myös järjestelyjä tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai saataville asettamiseksi.

27 artikla

Jäsenvaltioiden ja komission on annettava toisilleen tiedoksi tämän asetuksen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o [...]* soveltamisen kannalta tarpeelliset tiedot markkinoiden seurantaa ja markkina-analyysejä sekä mainittujen asetusten soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin liittyvien kansainvälisten velvollisuuksien noudattamista varten.

* EUVL L [tämä asetus, julkaisutoimisto lisää].”

4) Poistetaan 29–32 artikla.

5) Poistetaan liitteet I, II ja III.

42 artikla Asetuksen (EY) N:o 2826/2000 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 2826/2000 seuraavasti:

1) Lisätään 5 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Tuoreiden hedelmien ja vihannesten menekinedistämisessä pääasiallinen kohderyhmä on alle 18-vuotiaat.”

2) Lisätään 9 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus on 60 prosenttia silloin kun kyseessä on yksinomaan alle 18-vuotiaille suunnattu hedelmien ja vihannesten menekinedistäminen.”

43 artikla Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1782/2003 seuraavasti:

1) Korvataan 33 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a) heille on myönnetty tukea ainakin yhdestä liitteessä VI tarkoitetusta tukijärjestelmästä 38 artiklassa tarkoitetulla viitekaudella, tai oliiviöljyn osalta 37 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuina markkinointivuosina, tai sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja juurisikurin osalta, jos heille on myönnetty markkinatukea liitteessä VII olevassa K kohdassa tarkoitettuna viitekautena, tai banaanin osalta, jos heille on myönnetty tulonmenetyksiä korvaavaa tasaustukea liitteessä VII olevassa L kohdassa tarkoitettuna viitekautena, tai hedelmien ja vihannesten osalta, jos he olivat hedelmä- ja vihannestuotteiden tuottajia jäsenvaltion liitteessä VII olevan M kohdan mukaisesti kyseisiin tuotteisiin soveltamana viitekautena:”

2) Lisätään 37 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Hedelmien ja vihannesten osalta viitemäärä lasketaan ja mukautetaan liitteessä VII olevan M kohdan mukaisesti.”

3) Korvataan 40 artiklan 2 kohta seuraavasti:

"2. Jos ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet vaikuttivat koko viitekauteen, jäsenvaltion on laskettava viitemäärä ajanjakson 1997–1999 perusteella.

Sokerijuurikkaan, sokeriruo’on ja juurisikurin osalta viitemäärä on laskettava liitteessä VII olevan K kohdan mukaisesti vahvistettua viitekautta edeltävän lähimmän markkinointivuoden perusteella. Banaanien osalta viitemäärä on laskettava liitteessä VII olevan L kohdan mukaisesti vahvistettua viitekautta edeltävän lähimmän markkinointivuoden perusteella. Hedelmien ja vihannesten osalta viitemäärä on laskettava liitteessä VII olevan M kohdan mukaisesti vahvistettua viitekautta edeltävän lähimmän markkinointivuoden perusteella. Tällöin 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.”

4) Korvataan 43 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a) liitteessä VII lueteltujen perunatärkkelyksen, kuivarehun, siementen, oliivitarhojen ja tupakan tukien osalta liitteessä VII olevan B, D, F, H ja I kohdan mukainen hehtaarimäärä, jonka tuotannosta on viitekaudella myönnetty tukea;

a) a sokerijuurikkaan, sokeriruo’on ja juurisikurin osalta liitteessä VII olevan K kohdan 4 alakohdan mukainen hehtaarimäärä;

a) b banaanien osalta liitteessä VII olevan L kohdan mukainen hehtaarimäärä;

a) c hedelmien ja vihannesten osalta liitteessä VII olevan M kohdan mukainen hehtaarimäärä;”

5) Korvataan 44 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”’Tukikelpoisilla hehtaareilla’ tarkoitetaan myös seuraavia:

a) alat, joille on istutettu humalaa tai joihin sovelletaan väliaikaisen kesannoinnin velvoitetta;

b) alat, joilla on oliivipuita;

c) alat, joille on istutettu banaanikasveja;

d) alat, joilla on pysyviä hedelmä- ja vihanneskasveja.”

6) Korvataan 51 artikla seuraavasti:

”51 artikla Maan maatalouskäyttö

Viljelijät voivat käyttää 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettuja lohkoja kaikkeen muuhun maataloustoimintaan paitsi pysyvien kasvien viljelyyn. Viljelijät voivat kuitenkin käyttää lohkoja seuraavien pysyvien kasvien viljelyyn:

a) humala,

b) oliivipuut,

c) banaani,

d) pysyvät hedelmä- ja vihanneskasvit.”

7) Poistetaan 60 artikla.

8) Lisätään 63 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Hedelmien ja vihannesten tukiosuuden tilatukijärjestelmään sisällyttämisen osalta jäsenvaltiot voivat päättää viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2008 soveltaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta.”

9) Poistetaan 71 g artikla.

10) Lisätään 71 k artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Hedelmien ja vihannesten tukiosuuden tilatukijärjestelmään sisällyttämisen osalta uudet jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2008 tai viimeistään tilatukijärjestelmän ensimmäistä soveltamisvuotta edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta soveltaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta.”

11) Lisätään 145 artiklan d) c alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”d) d yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat hedelmien ja vihannesten tuen sisällyttämistä tilatukijärjestelmään.”

12) Korvataan 155 artikla seuraavasti:

”155 artikla Muut siirtymäkauden säännöt

Lisätoimenpiteitä, joita tarvitaan helpottamaan siirtymistä 152 ja 153 artiklassa tarkoitetuissa asetuksissa sekä asetuksissa (ETY) N:o 404/93, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2202/96 ja (EY) N:o 1260/2001 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, erityisesti kun ne liittyvät asetuksen (EY) N:o 1259/1999 4 ja 5 artiklan ja liitteen sekä asetuksen (EY) N:o 1251/1999 6 artiklan soveltamiseen, sekä asetuksessa (ETY) N:o 1035/72 säädettyjen parannussuunnitelmia koskevien säännösten soveltamisesta tämän asetuksen 83–87 artiklassa tarkoitettujen parannussuunnitelmia koskevien säännösten soveltamiseen, voidaan hyväksyä tämän asetuksen 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Edellä 152 ja 153 artiklassa tarkoitettuja asetuksia ja artikloja sovelletaan edelleen vahvistettaessa liitteessä VII tarkoitettuja viitemääriä.”

13) Muutetaan liitteet tämän asetuksen II liitteen mukaisesti.

44 artikla Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 2202/96 ja neuvoston direktiivi 2001/112/EY.

45 artikla Nykyiset tukijärjestelmät

Asetuksissa (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 2202/96 säädettyjä tukijärjestelmiä, jotka kumotaan tällä asetuksella, sovelletaan edelleen kuhunkin asianomaiseen tuotteeseen sen markkinointivuoden osalta, joka päättyy vuonna 2008.

46 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I

Luettelo tuottajaorganisaatioiden soveltamista säännöistä, jotka voidaan 13 artiklan 1 kohdan nojalla laajentaa koskemaan tuottajaorganisaatioihin kuulumattomia tuottajia

1. Tuotantoilmoitusvelvollisuutta koskevat säännöt

a) ilmoitus viljelysuunnitelmista tuotekohtaisesti ja tapauksen mukaan lajikekohtaisesti;

b) ilmoitus kylvöistä ja istutuksista;

c) ilmoitus viljellystä kokonaispinta-alasta eriteltynä tuotteittain ja, jos mahdollista, lajikkeittain;

d) ilmoitus ennakoitavasta tonnimäärästä sekä todennäköisistä sadonkorjuuajankohdista tuotteittain ja, jos mahdollista, lajikkeittain;

e) kausittainen ilmoitus korjatun sadon määrästä tai käytettävissä olevista varastomääristä lajikkeittain;

f) tiedot varastointikapasiteetista;

2. Tuotantoa koskevat säännöt

a) käytettävien siementen valinta tuotteen käyttötarkoituksen perusteella: tuoremarkkinat tai teollinen jalostus;

b) hedelmätarhojen harventaminen.

3. Kaupan pitämistä koskevat säännöt

a) sadonkorjuulle määrättyjen alkamispäivämäärien noudattaminen ja kaupan pitämisen porrastaminen;

b) laatua ja kokoa koskevat vähimmäisvaatimukset;

c) kauppakunnostus, tarjontamuoto, pakkaaminen ja merkinnät markkinoille saattamisen ensimmäisessä vaiheessa;

d) tuotteen alkuperää koskevat merkinnät.

4. Ympäristönsuojelua koskevat säännöt

a) lannoitteiden ja lannan käyttö;

b) kasvinsuojeluaineiden ja muiden viljelysten suojelua koskevien menetelmien käyttö;

c) hedelmien ja vihannesten kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden jäämien enimmäispitoisuudet;

d) sivutuotteiden ja käytettyjen tarvikkeiden hävittämistä koskevat säännöt;

e) markkinoilta poistettuja tuotteita koskevat säännöt.

LIITE II

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteet seuraavasti:

1) Poistetaan liitteestä I kuivattuja viinirypäleitä koskeva rivi.

2) Korvataan liite II seuraavasti:

”LIITE II 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

( milj. euroa )

Jäsenvaltio | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 |

Belgia | 4,7 | 6,4 | 8,0 | 8,0 | 8,1 | 8,1 | 8,1 | 8,1 |

Tanska | 7,7 | 10,3 | 12,9 | 12,9 | 12,9 | 12,9 | 12,9 | 12,9 |

Saksa | 40,4 | 54,6 | 68,3 | 68,3 | 68,3 | 68,3 | 68,3 | 68,3 |

Kreikka | 45,4 | 61,1 | 76,4 | 79,7 | 79,7 | 79,7 | 79,7 | 79,7 |

Espanja | 56,9 | 77,3 | 97,0 | 103,8 | 103,9 | 103,9 | 103,9 | 103,9 |

Ranska | 51,4 | 68,7 | 85,9 | 87,0 | 87,0 | 87,0 | 87,0 | 87,0 |

Irlanti | 15,3 | 20,5 | 25,6 | 25,6 | 25,6 | 25,6 | 25,6 | 25,6 |

Italia | 62,3 | 84,5 | 106,4 | 116,5 | 116,6 | 116,6 | 116,6 | 116,6 |

Luxemburg | 0,2 | 0,3 | 0,4 | 0,4 | 0,4 | 0,4 | 0,4 | 0,4 |

Alankomaat | 6,8 | 9,5 | 12,0 | 12,0 | 12,0 | 12,0 | 12,0 | 12,0 |

Itävalta | 12,4 | 17,1 | 21,3 | 21,4 | 21,4 | 21,4 | 21,4 | 21,4 |

Portugali | 10,8 | 14,6 | 18,2 | 19,6 | 19,6 | 19,6 | 19,6 | 19,6 |

Suomi | 8,0 | 10,9 | 13,7 | 13,8 | 13,8 | 13,8 | 13,8 | 13,8 |

Ruotsi | 6,6 | 8,8 | 11,0 | 11,0 | 11,0 | 11,0 | 11,0 | 11,0 |

Yhdistynyt kuningaskunta | 17,7 | 23,6 | 29,5 | 29,5 | 29,5 | 29,5 | 29,5 | 29,5 |

”

3) Poistetaan liitteestä V kuivattuja viinirypäleitä, jalostettavia sitrushedelmiä ja jalostettavia tomaatteja koskevat rivit.

4) Lisätään liitteeseen VII kohta seuraavasti:

”M. Hedelmät ja vihannekset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kunkin viljelijän viitemäärään sisällytettävä määrä puolueettomin ja syrjimättömin perustein, kuten:

- viljelijän hedelmistä ja vihanneksista suoraan tai välillisesti saaman markkinatuen määrä,

- hedelmien ja vihannesten tuottamiseen käytetty pinta-ala,

- tuotettujen hedelmien ja vihannesten määrä,

edustavaksi kaudeksi, jonka on oltava vähintään yhden markkinointivuoden pituinen ja joka voi alkaa vuonna 2001 päättyvästä markkinointivuodesta, ja vuonna 2004 tai sen jälkeen yhteisöön liittyneiden jäsenvaltioiden osalta vuonna 2004 päättyvästä markkinointivuodesta, ja päättyä vuonna 2007 loppuvaan markkinointivuoteen, ja joka voi olla eri kunkin tuotteen osalta.

Jäsenvaltioiden on laskettava tämän asetuksen 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hehtaarimäärä puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollainen on esimerkiksi ensimmäisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu pinta-ala.

Tässä kohdassa säädettyjä perusteita voidaan soveltaa eri tavoin eri hedelmä- ja vihannestuotteisiin, jos se on puolueettomin perusteiden mukaan asianmukaisesti perusteltua.

Tässä asetuksessa ’hedelmillä ja vihanneksilla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa lueteltuja tuotteita.”

5) Korvataan liitteet VIII ja VIII a seuraavasti:

”LIITE VIII 41 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

(tuhatta euroa) |

Jäsenvaltio | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 ja sitä seuraavat vuodet |

Belgia | 411 053 | 580 376 | 593 395 | 606 935 | 614 179 | 611 805 |

Tanska | 943 369 | 1 015 479 | 1 021 296 | 1 027 278 | 1 030 478 | 1 030 478 |

Saksa | 5 148 003 | 5 647 175 | 5 695 607 | 5 744 240 | 5 770 254 | 5 774 254 |

Kreikka | 838 289 | 2 143 603 | 2 171 217 | 2 362 198 | 2 364 613 | 2 175 282 |

Espanja | 3 266 092 | 4 635 365 | 4 649 913 | 4 830 954 | 4 838 536 | 4 840 413 |

Ranska | 7 199 000 | 8 236 045 | 8 282 938 | 8 382 272 | 8 407 555 | 8 415 555 |

Irlanti | 1 260 142 | 1 335 311 | 1 337 919 | 1 340 752 | 1 342 268 | 1 340 521 |

Italia | 2 539 000 | 3 791 893 | 3 813 520 | 4 151 330 | 4 163 175 | 4 184 720 |

Luxemburg | 33 414 | 36 602 | 37 051 | 37 051 | 37 051 | 37 051 |

Alankomaat | 386 586 | 428 329 | 833 858 | 846 389 | 853 090 | 853 090 |

Itävalta | 613 000 | 633 577 | 737 093 | 742 610 | 745 561 | 744 955 |

Portugali | 452 000 | 504 287 | 571 377 | 608 101 | 608 631 | 608 327 |

Suomi | 467 000 | 561 956 | 563 613 | 565 690 | 566 801 | 565 520 |

Ruotsi | 637 388 | 670 917 | 755 045 | 760 281 | 763 082 | 763 082 |

Yhdistynyt kuningaskunta | 3 697 528 | 3 944 745 | 3 960 986 | 3 977 175 | 3 985 834 | 3 975 849 |

LIITE VIII a 71 c artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

(tuhatta euroa)

1. | BUDJETTIKOHTA: 05 02 08 – 05 03 02 29 – 05 02 10 01 – 05 03 01 | MÄÄRÄRAHAT: 1 319,758 milj. euroa, 115 milj. euroa, 38 milj. euroa ja 30 196 milj. euroa |

2. | TOIMENPITEEN NIMI: Neuvoston asetus hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä ja eräiden asetusten muuttamisesta |

3. | OIKEUSPERUSTA: Perustamissopimuksen 36 ja 37 artikla |

4. | TAVOITTEET: Hedelmä- ja vihannesalan yhteisen markkinajärjestelyn uudistus |

5. | VAIKUTUKSET TALOUSARVIOON | 12 KUUKAUDEN JAKSO (milj. euroa) | KULUVA VARAINHOITO-VUOSI (2007) (milj. euroa) | SEURAAVA VARAINHOITO-VUOSI (2008) (milj. euroa) |

5.0 | MENOT – EY:N TALOUSARVIOSTA (TUET/INTERVENTIOT) – KANSALLISISTA TALOUSARVIOISTA – MUUT | – | – | –40,6 |

5.1 | TULOT – EY:N OMAT VARAT (MAKSUT/TULLIT) – KANSALLISISTA TALOUSARVIOISTA | – | – | – |

2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 |

5.0.1 | MENOARVIO | +36,7 | –5,8 | +2,6 | +12,6 | +15,7 |

5.1.1 | TULOARVIO | – | – | – | – | – |

5.2 | LASKUTAPA: Ks. oheinen liite. |

6.0 | MAHDOLLISUUS RAHOITUKSEEN TOTEUTETTAVANA OLEVAN TALOUSARVION KYSEISEEN LUKUUN OTETUISTA MÄÄRÄRAHOISTA | KYLLÄ/ EI |

6.1 | MAHDOLLISUUS RAHOITUKSEEN TOTEUTETTAVANA OLEVAN TALOUSARVION LUKUJEN VÄLISILLÄ SIIRROILLA | KYLLÄ/ EI |

6.2 | LISÄTALOUSARVION TARVE | KYLLÄ/ EI |

6.3 | MYÖHEMPIIN TALOUSARVIOIHIN OTETTAVAT MÄÄRÄRAHAT | KYLLÄ/ EI |

HUOMAUTUKSIA: |

LIITE

Hedelmä- ja vihannesalan uudistuksen arvioitu vaikutus verrattuna nykytilanteeseen ( T = talousarvio ):

Hedelmä- ja vihannesalan nykytilanne - miljoonaa euroa

Toimenpide | T-2008 | T-2009 | T-2010 | T-2011 | T-2012 | T-2013 |

Vientituet | 30 | 30 | 30 | 30 | 30 | 30 |

Bulgaria Romania | 0,7 | 0,7 | 0,7 | 0,7 | 0,7 | 0,7 |

Markkinoiltapoisto | 32 | 32 | 32 | 32 | 32 | 32 |

Toimintarahastot (1) | 693 | 744 | 799 | 858 | 922 | 990 |

Bulgaria Romania | 3 | 5 | 7 | 8,5 | 10,2 | 12,2 |

Tomaatit | 329 | 329 | 329 | 329 | 329 | 329 |

Bulgaria Romania | 7,2 | 7,2 | 7,2 | 7,2 | 7,2 | 7,2 |

Persikat, päärynät, luumut, viikunat | 76 | 76 | 76 | 76 | 76 | 76 |

Bulgaria Romania | 0,9 | 0,9 | 0,9 | 0,9 | 0,9 | 0,9 |

Sitrushedelmät | 241 | 241 | 241 | 241 | 241 | 241 |

Ilmaisjakelu | 6 | 6 | 6 | 6 | 6 | 6 |

Tuottajaorganisaatioiden esihyväksyntä | 15 | 15 | 15 | 15 | 15 | 15 |

Kuivatut viinirypäleet | 115 | 115 | 115 | 115 | 115 | 115 |

Yhteensä | 1 548,8 | 1 601,8 | 1 658,8 | 1 719,3 | 1 785 | 1 855 |

Hedelmä- ja vihannesalan uudistusehdotus - miljoonaa euroa

Toimenpide | T-2008 | T-2009 | T-2010 | T-2011 | T-2012 | T-2013 |

Toimintarahastot (1) | 695,08 | 752,6 | 815,51 | 884,44 | 960,09 | 1 043,28 |

Ilmaisjakelu | 8 | 8 | 8 | 8 | 8 | 8 |

Tuottajaorganisaatioiden esihyväksyntä | 30 | 40 | 40 | 40 | 40 | 30 |

Tilatukijärjestelmä (2) (3) (4) (5) | 769,1 | 831,865 | 783,465 | 783,465 | 783,465 | 783,465 |

Yhteensä | 1 502,2 | 1 632,5 | 1 647,0 | 1 715,9 | 1 791,6 | 1 864,7 |

Menekinedistäminen (asetuksen (EY) N:o 2826/2000 muuttaminen) | 6 | 6 | 6 | 6 | 6 | 6 |

Ehdotuksen vaikutukset | –40,6 | 36,7 | –5,8 | 2,6 | 12,6 | 15,7 |

(1) Menojen ennakoitu vuotuinen kasvu:

- muutokseton nykytilanne: +7,5 % kaikkien jäsenvaltioiden osalta,

- uudistettu yhteinen markkinajärjestely: +7,5 % niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa tarjonnan keskittyminen riittävää ja +20 % niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa tarjonnan keskittyminen vähäistä.

(2) Vanha järjestelmä, varainhoitovuosi 2008 (markkinointivuosi 2007/2008, jalosteet).

(3) Eräiden jalosteiden markkinointivuoden 2007/2008 ylijäämiä koskeva ennuste (48,4 milj. euroa) + tilatukijärjestelmä varainhoitovuonna 2009.

(4) Ennen tuen mukauttamista.

(5) Perustuu vuosien 2003/2004 menoihin ja 15 ns. vanhan jäsenvaltion osalta vuoden 2005 menoihin sekä taattujen enimmäismäärien ja uusien jäsenvaltioiden tuen summaan.

[1] EYVL L 297, 21.11.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 6/2005 (EUVL L 2, 5.1.2005, s. 3).

[2] EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2004 liittymisasiakirjalla (EUVL L 236, 23.9.2003, s. 33).

[3] KOM(2004) 549, 10.8.2004.

[4] KOM(2005) 531, 25.10.2005.

[5] P6-A(2005)0121.

[6] EUVL C …, …, s. ….

[7] EUVL C …, …, s. ….

[8] EUVL C …, …, s. ….

[9] EUVL C …, …, s. ….

[10] EYVL L 297, 21.11.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 6/2005 (EUVL L 2, 5.1.2005, s. 3).

[11] EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[12] EYVL L 297, 21.11.1996, s. 49. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[13] EYVL L 10, 12.1.2002, s. 58.

[14] EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1405/2006 (EUVL L 265, 26.9.2006, s. 1).

[15] EYVL L 328, 23.12.2000, s. 2. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2060/2004 (EUVL L 357, 2.12.2004, s. 3).

[16] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

[17] EYVL L 118, 20.5.1972, s. 1. Asetus kumottu asetuksella (EY) N:o 2200/96.

[18] EYVL L 198, 22.7.1991, s. 1.

[19] EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7.

[20] EYVL L 67, 10.3.1994, s. 89.

[21] EYVL L 349, 31.12.1994, s. 53.