15.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 10/59

1.1

Kaupan muutokset ja kansantalouksien yhä tiiviimpi nivoutuminen maailman kauppajärjestelmään perustuvat lukuisiin tekijöihin. Yksi merkittävimmistä tekijöistä on kansainvälisen tuotannonjaon kehittyminen, joka on johtanut lisääntyvään välituotteiden (tavaroiden ja palvelujen) vaihtoon tuotantoprosessin eri vaiheissa. Välituotteiden kauppa on teollisuuden muutosten pääaiheuttajia ja erityinen tapa jakaa työtä kansainvälisesti.

1.2

Ulkoistamista mitataan tässä yhteydessä välituotteiden ulkoisina kauppavirtoina, mikä poikkeaa tavanomaisesta määritelmästä. Tällöin ulkoistaminen (outsourcing) limittyy jossain määrin tuotannon ulkomaille siirtämisen (offshoring) kanssa, ja selvyyden vuoksi voitaisiinkin puhua ulkomaille ulkoistamisesta (offshore-outsourcing).

1.3

Ulkomaille ulkoistamiseen on monia syitä. Alhaiset työvoimakustannukset (matalampi palkkataso ja/tai heikompi sosiaaliturva) ovat keskustelussa eniten esillä. Merkittäviä syitä ulkoistaa tuotantoa ulkomaille voivat kuitenkin olla myös raaka-aineiden hinnat tai uusien kasvumarkkinoiden läheisyys taikka veroedut tai sallivamman ympäristölainsäädännön johdosta saatavat kustannussäästöt.

1.3.1

Ulkomaille ulkoistaminen ei ole suinkaan uusi ilmiö. Se on työnjakoon perustuvaa tuotannon järjestämistä siten, että yritykset erikoistuvat toimintaan, jossa ne ovat parhaita ja joka on niille kannattavinta. Tietotekniikka ja huokeat viestintäyhteydet nopeuttavat tällaista kehitystä ja mahdollistavat rajatylittävän kaupan monilla uusilla aloilla — etenkin palvelusektorilla.

1.3.2

Kustannuksiltaan edulliset ja tehokkaat liikenneyhteydet ovat ulkomaille ulkoistamisen perusedellytys.

1.4

Maailman tavarakaupan volyymi on 15-kertaistunut sitten vuoden 1950, ja sen osuus maailman BKT:sta on kolminkertaistunut. Maailman palvelukauppa kasvaa samaa vauhtia kuin tavarakauppa ja nopeammin kuin BKT. Palvelujen osuus kansainvälisestä kaupasta on vajaat 20 prosenttia.

1.5

Vuosina 1992–2003 välituotteiden osuus kokonaistuonnista kasvoi 52,9 prosentista 54,1 prosenttiin ja investointihyödykkeiden osuus 14,9 prosentista 16,6 prosenttiin. Samana aikana kulutushyödykkeiden osuus pieneni hieman. Osilla ja komponenteilla on välituotteiden ryhmässä selvästi yhä suurempi osuus.

1.6

Kehitys on vaihdellut hyvin paljon myös alueellisesti. Välituotteiden osuus tuonnista on pienentynyt EU15-maissa, Japanissa ja Yhdysvalloissa mutta kasvanut Kiinassa, Kaakkois-Aasiassa ja EU:n uusissa jäsenvaltioissa (EU10).

1.7

Palvelukauppa on kasvanut nopeasti etenkin luokassa ”muut palvelut”, johon yrityksille suunnatut palvelut kuuluvat. Erityisen dynaamista on ollut rahoitus-, tietotekniikka- ja tietopalvelujen kehitys. Palvelutuotannon ulkoistamisen voittajia ovat Yhdysvallat, EU15-maat ja Intia, joista Intia on hyötynyt suhteessa eniten.

1.8

Kaiken kaikkiaan EU on pystynyt säilyttämään johtavan asemansa maailmankaupassa, niin tavara- kuin palvelukaupassakin. EU:n talous hallitsee markkinoita laajalti keskitason teknologian ja pääomapainotteisten hyödykkeiden tuotannossa. Aasian-kaupan alijäämän kasvu ja EU:n heikohko menestys tieto- ja viestintätekniikan alalla ovat kuitenkin huolestuttavia.

1.9

Ulkomaille ulkoistaminen lisää kauppaa, mikä puolestaan yleisesti ottaen lisää hyvinvointia. Komitea tiedostaa kuitenkin, etteivät kaikki hyödy ulkoistamisesta. Häviäjät, joita ovat esim. työpaikkansa menettävät työntekijät, on yleensä helpompi yksilöidä, sillä vaikutukset ovat välittömiä.

1.10

Koska välituotteiden kauppa kehittyy kaiken kaikkiaan EU:lle myönteisellä tavalla, EU:n tulisi suosia positiivista ja aktiivista suhtautumistapaa vapaan — mutta myös reilun — maailmankaupan edistämiseen sekä aktiivista globalisaatiostrategiaa. Tähän kuuluu, että EU kiinnittää runsaasti huomiota globalisaation hyötyjen jakamiseen.

1.11

EU:n on edistettävä oikeudenmukaisten ehtojen sekä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen toteutumista maailmankaupassa.

1.12

EU:n olisi tiedostettava vahvuutensa ja kehitettävä niitä. Etenkin edellä mainitut keskitason teknologian alat vaativat usein hyvää innovointikykyä. Lisäksi on kuitenkin tehtävä sekä aineellisia että henkiseen pääomaan liittyviä investointeja uusille aloille.

1.13

Ulkomaille ulkoistamisen kehityksen johdosta tarvitaan pikaisesti lisää ja entistä tarkempia analyyseja. Komitea suosittaa komissiolle, että se käynnistäisi tällaisten analyysien laadinnan ja että niihin sisällytettäisiin myös mahdollisia lyhyen ja keskipitkän aikavälin skenaarioita. Myös sidosryhmien tulisi voida osallistua analysointiin. Tällaiset analyysit voivat myös olla osa uuden teollisuuspolitiikan alakohtaisia selvityksiä, ja niitä voitaisiin käyttää alakohtaiseen työmarkkinavuoropuheluun liittyvien keskustelujen lähtökohtana.

1.14

Lissabonin strategia tarjoaa olennaiset vastaukset haasteisiin, joita kaupan maailmanlaajuinen yhdentyminen ja tuotannon yhä mittavampi ulkoistaminen EU:n ulkopuolelle aiheuttavat Euroopalle. Komitean mielestä seuraavat seikat ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan sopeutumis- ja kilpailukyvyn kehittämiseksi globalisaation edetessä:

2.1

Kaupan muutokset ja kansantalouksien yhä tiiviimpi nivoutuminen maailman kauppajärjestelmään perustuvat lukuisiin tekijöihin (mm. kaupan vapauttaminen, kuljetus- ja viestintäkustannusten pienentyminen, tulotason nousu, kansainvälisen työjaon lisääntyminen). Yksi merkittävimmistä tekijöistä on kansainvälisen tuotannonjaon kehitys, joka on johtanut lisääntyvään välituotteiden (tavaroiden ja palvelujen) vaihtoon tuotantoprosessin eri vaiheissa. Välivaiheen kauppaa nimitetään tässä lausunnossa ulkoistamiseksi. Sen lisääntyminen kuvastaa lukuisten tuotantoprosessien uudelleenorganisointia maailmanlaajuisella ja alueellisella tasolla, ja ulkoistaminen yleistyy myös monilla palvelualoilla.

2.2

Teollistuneilla mailla perinteisesti olevaan suhteelliseen etumatkaan, joka perustuu työntekijöiden ammattipätevyyteen sekä tuotteita ja tuotantoprosesseja koskevaan tekniseen osaamiseen, kohdistuu yhä suurempia paineita usealta suunnalta. EU joutuu kohtaamaan tämän nopeasti muuttuvan ympäristön ja uudet kilpailijat, joita monille tuotannonaloille ja korkean lisäarvon palvelualoille on tullut runsaasti. EU:n yritysten haasteet kasvavat siis huimaa vauhtia.

2.3

Välituotteiden kauppa on teollisuuden muutosten pääaiheuttajia ja kansainvälisen työnjaon erityismuoto, joka on nopeasti korvaamassa perinteisemmät kansainvälistämisen muodot. On selvää, että markkinoiden maailmanlaajuistuminen on yhdessä teknologisen kehityksen kanssa mahdollistanut tuotteen valmistusprosessin jakamisen alusta loppuun saakka lukuisiin vaiheisiin, jotka hajautetaan monesti useisiin eri maihin.

2.4

Käsillä olevassa lausunnossa selvitetään, millä tavoin Aasian maiden (pääasiassa Kiinan ja Intian) kehitys sekä EU:n uusien jäsenvaltioiden integroituminen edistävät maailmanlaajuista tavaroiden ja palvelujen alihankintailmiötä. Toisena tavoitteena on tutkia, kuinka haavoittuvainen EU on uusien maailmanlaajuisten kauppavaltojen esiinnousulle sekä siihen liittyville kilpailuetujen maailmanlaajuisille muutoksille etenkin markkinoilla, joilla EU on tätä nykyä johtavassa asemassa. Tämä koskee etenkin keskitason teknologian ja pääomapainotteisten tuotteiden markkinoita, kuten auto- ja lääketeollisuutta sekä erityisvarusteteollisuutta.

2.5

Tässä lausunnossa ei käsitellä yritysten siirtymisiä, sillä kyseistä aihetta on jo tarkasteltu muissa komitean lausunnoissa.

2.6

Tiivistäen voidaan todeta, että kyse on kiehtovasta teollisuusalan ilmiöstä, joka pakottaa EU:n yritykset parantamaan tähänastisia kilpailuetujaan, sillä ne eivät ole enää taattuja edes täysin uusilla aloilla kuten palvelutaloudessa. Tätä kehitysprosessia tarkastelemalla voidaan selvittää nykyiset ja tulevat heikot alat ja pyrkiä ohjaamaan tällaiset tuotannonalat EU:ssa muuttamaan ajoissa suuntaansa.

3.1

Seuraavassa esitettävä analyysi perustuu Euroopan komission talouden ja rahoituksen pääosaston lokakuussa 2006 julkaisemaan selvitykseen (1). Se ilmestyi Economic Papers -sarjan numerossa 259.

3.1.1

Selvitys koskee vuosia 1990–2003. Kyseinen ajanjakso on kiinnostava, sillä maailmankaupassa tapahtui 1990-luvun alussa Euroopan kannalta ratkaisevia muutoksia. Kiinan kansantasavalta tuli yhä voimakkaammin mukaan kansainväliseen kauppaan ja liittyi lopulta Maailman kauppajärjestöön. Yhtenäisen markkina-alueen toteuttaminen eteni, mikä syvensi EU:n yhdentymistä. Sisämarkkinat laajenivat Keski- ja Itä-Euroopan maiden poliittisen ja taloudellisen avautumisen ansiosta. EU:lla oli kyseisen ajanjakson alussa 12 jäsenvaltiota, ja tätä nykyä niitä on jo 27.

3.1.2

Samanaikaisesti myös Intiassa, Venäjällä ja Latinalaisessa Amerikassa (etenkin Brasiliassa) tapahtui merkittäviä muutoksia, jotka vahvistivat niiden asemaa maailmankaupassa.

3.1.3

Vuoden 2003 jälkeisestä kehityksestä ei voida esittää perusteltuja näkemyksiä, koska siitä ei ollut selvityksen valmistuessa vielä saatavilla luotettavia tietoja. Voidaan kuitenkin olettaa, että Bulgariassa ja Romaniassa suuntaukset ovat vastaavia kuin selvityksen mukaan EU10-maissa. Tekstiiliteollisuuden esimerkin perusteella näyttää siltä, että havaittu kehitys on pikemminkin kiihtymässä.

3.2

Maailmankaupan volyymi on 15-kertaistunut sitten vuoden 1950, ja sen osuus maailman BKT:sta on kolminkertaistunut. Maailman palvelukauppa kasvaa samaa vauhtia kuin tavarakauppa (vuodesta 1990 keskimäärin kuutisen prosenttia vuodessa) ja nopeammin kuin BKT. Palvelujen osuus kansainvälisestä kaupasta on vajaat 20 prosenttia.

3.2.1

Vaikka kehitys näyttää kaiken kaikkiaan varsin vakaalta, eri tuote- ja palveluryhmien kasvutahdit vaihtelevat huomattavasti.

3.2.2

Kuten edellä on jo todettu, työn kansainvälinen jakaminen on maailmankaupan kehityksen tärkeimpiä vetureita. Työn jakaminen kasvattaa alituisesti välivaiheen (tavaroiden ja palvelujen) kauppaa. Kasvava välituotteiden (esim. puolivalmisteiden, osien ja komponenttien) kauppa eli tuotannon ulkoistaminen kuvastaa sitä, miten lukuisat tuotantoprosessit on organisoitu uudelleen maailmanlaajuisesti tai alueellisesti sen sijaan, että tuotanto tapahtuisi samassa maassa. Se heijastaa myös suorien ulkomaisten investointien valtavaa kasvua: vuonna 1980 niiden osuus maailman BKT:sta oli alle 5 prosenttia mutta 1990-luvun lopussa yli 15 prosenttia. Kaikki suorat ulkomaiset investoinnit eivät kuitenkaan ilman muuta liity ulkoistamiseen.

3.2.3

Globaalit tuotantojärjestelmät, jotka johtavat yhdessä tehokkaan tieto- ja viestintätekniikan kanssa ulkoistamiseen tai toisin sanoen vertikaaliseen erikoistumiseen, yleistyvät myös useilla palvelualoilla.

3.2.4

Tuotantoprosessien kansainvälistyminen alueellisella tai globaalilla tasolla lisää teollisuuden ja yritysten keskinäistä kauppaa. Tietyn maan tietyn teollisuudenalan vienti on yhä riippuvaisempaa saman teollisuudenalan tai monikansallisen yrityksen tytäryhtiön valmistamien välituotteiden tuonnista.

3.3.1

Hyödykkeet voidaan jakaa YK:n laajan talousluokituksen (Broad Economic Categories Classification) mukaisesti lopullisen käyttötarkoituksensa perusteella eri ryhmiin (esim. välituotteet, kulutushyödykkeet tai investointihyödykkeet).

3.3.2

Vuosina 1992–2003 välituotteiden osuus kokonaistuonnista kasvoi 52,9 prosentista 54,1 prosenttiin ja investointihyödykkeiden osuus 14,9 prosentista 16,6 prosenttiin. Samana aikana kulutushyödykkeiden osuus pieneni hieman. Osilla ja komponenteilla on välituotteiden ryhmässä selvästi yhä suurempi osuus etenkin tieto- ja viestintätekniikan alalla ja autoteollisuudessa.

3.3.3

Kehitys on vaihdellut hyvin paljon myös alueellisesti. Välituotteiden osuus tuonnista on pienentynyt EU15-maissa, Japanissa ja Yhdysvalloissa mutta kasvanut Kiinassa, Kaakkois-Aasiassa ja EU:n uusissa jäsenvaltioissa (EU10).

3.4

Tässä tarkastelussa ei ole otettu huomioon EU15-alueen sisäistä kauppaa ja sen kehitystä. On kuitenkin huomionarvoista, että valtaosa (kahdesta kolmanneksesta aina 80 prosenttiin) yksittäisten EU-maiden kaupasta kuuluu tähän kategoriaan. Ulkoistamista mitataan tässä yhteydessä siis vain välituotteiden ulkoisina kauppavirtoina, mikä poikkeaa tavanomaisesta määritelmästä. Tällöin ulkoistaminen (outsourcing) limittyy jossain määrin tuotannon ulkomaille siirtämisen (offshoring) kanssa, ja selvyyden vuoksi voitaisiinkin puhua ulkomaille ulkoistamisesta (offshore-outsourcing).

4.1

Yritykset siirtävät liiketoimintojaan tai osia niistä ulkomaille hyvin erilaisista syistä. Matalammat työvoimakustannukset vaikuttavat olevan nykyisin pääsyy toimintojen siirtoon. Merkittäviä syitä ovat kuitenkin myös raaka-aineiden huokeampi hinta ja kasvumarkkinoiden läheisyys. Siirtopäätöstä saattavat jarruttaa sellaiset tekijät kuin heikko tuottavuus, epävarmat oikeusjärjestelmät, perusrakenteiden puutteellisuus, epäedulliset kaupankäyntiolot (esim. tullit, sääntely) sekä valvonta- ja ongelmanratkaisumahdollisuuksien puutteellisuus.

4.2

Tuotantolaitosten siirtäminen ja etenkään se, että yritys hankkii aiemmin itse valmistamansa tuotteet muualta, eivät ole uusia ilmiöitä. Kotimaisen työvoiman korvaaminen ulkomaisella on ollut jo vuosia yleinen käytäntö kaikissa teollistuneissa maissa. Ulkoistaminen tarkoittaa käytännössä työn jakamista ja sitä, että yritykset säilyttävät kilpailukykynsä ja kustannustietoisuutensa ja erikoistuvat siihen, minkä ne osaavat parhaiten. Uutta on se, että viimeksi kuluneina vuosina on tullut tieto- ja viestintätekniikan (TVT) ansiosta mahdolliseksi ulkoistaa koko joukko uusia palveluja sekä tuotteiden valmistusta. Yritykset voivat nykyisin tietotekniikan ja huokeiden viestintäyhteyksien ansiosta ulkoistaa suurimman osan sellaisista toiminnoista, jotka voidaan toteuttaa tai välittää eteenpäin digitaalisessa muodossa. Tällaisia toimintoja ovat mm. IT-tuki, tukipalvelut, puhelinpalvelukeskukset, ohjelmointi ja eräät t&k-palvelut.

4.2.1

TVT on mahdollistanut myös tuotteiden valmistuksen yhä laajemman ulkoistamisen, sillä välituotteet voidaan nykyisin tilata sujuvasti useilta eri alihankkijoilta. Tuotantotekniikat, joihin liittyy JOT-toimituksia, ovat pitkälti riippuvaisia tieto- ja viestintätekniikasta. Sen avulla koordinoidaan samanaikaisesti yksittäisten osien ja komponenttien valmistus sekä niiden toimitus useilta eri valmistajilta läheltä ja kaukaa.

4.3

Ulkoistamiseen voi yleensä liittyä myös ulkomaille siirtämistä. Ulkomaille siirto voi tarkoittaa yksittäisten toimintojen siirtämistä ulkomaille saman organisaation sisällä tai itsenäiselle alihankkijalle.

Ilmiö ei siis ole kokonaan uusi. TVT:n huima kehitys ja siihen liittyvä viestintäkustannusten pieneneminen ovat kuitenkin avanneet tien lukuisten uusien tuotantosuoritteiden vaihdolle rajatylittävässä palvelukaupassa. Mm. teknisten rakennuspiirustusten valmistus, radiologin tekemä röntgenkuvien analysointi tai tietyt oikeudelliset palvelut voidaan nykyisin teettää ulkomailla. TVT:n kehitys on siis laajentanut kansainvälistä kauppaa pienentämällä liiketoiminnoista aiheutuvia kustannuksia ja mahdollistamalla kokonaan uusien hyödykkeiden kauppaamisen. Vaikutukset ovat olleet samaa luokkaa kuin 1950-luvulla käyttöön otetulla kansainvälisellä konttijärjestelmällä, joka niin ikään vilkastutti kansainvälistä kauppaa (2).

4.4

Käsillä olevan lausunnon keskeinen aihe on ulkomaille ulkoistaminen. Tämä ilmiö kuitenkin sekoitetaan yleisessä poliittisessa keskustelussa usein suoriin ulkomaisiin investointeihin. Esimerkkinä mainittakoon, että ulkoistamiseksi tai ulkomaille siirtämiseksi nimitetään hyvin usein sellaisia toimintasuuntauksia, jotka liittyvät itse asiassa yritysten laajentumiseen ulkomaille, jotta ne voivat vastata paikalliseen markkinakysyntään. Sen määrittämiseksi, onko tuotannon osittaisessa siirtämisessä kyse ulkomaille ulkoistamisesta, on selvitettävä, mitkä ovat kohdemarkkinat. Yritysten laajentuminen ulkomaille pelkästään ulkomaisen markkinakysynnän tyydyttämiseksi (horisontaalinen suora ulkomainen investointi) ei välttämättä ainakaan heti heikennä kotimaan työllisyystilannetta. Se voi päinvastoin vaikuttaa erittäin positiivisesti emoyrityksen kannattavuuteen ja työllistämismahdollisuuksiin.

4.5

Pienemmät työvoimakustannukset (matalampi palkkataso ja/tai heikompi sosiaaliturva) ja tarve siirtyä lähemmäs markkina-aluetta eivät tietenkään ole ainoita tekijöitä, joiden takia yritykset haluavat siirtää tuotantoaan. Perusteena voi olla myös kustannusten pienentyminen esimerkiksi sallivamman ympäristölainsäädännön ja veroetujen ansiosta. Kiinnostavana ja ajankohtaisena esimerkkinä ulkomaille ulkoistamisesta voidaan mainita Euroopan sementtiteollisuuden toteuttamat toimet. Muutamat eurooppalaiset sementinvalmistajat ovat siirtäneet klinkkerintuotantonsa Kiinaan, koska energian hinnat ovat nousseet Euroopassa voimakkaasti osittain EU:n päästökauppajärjestelmän takia ja koska alaan kohdistuu suoria CO2-päästörajoituksia.

4.6

Kustannuksiltaan edulliset ja tehokkaat liikenneyhteydet ovat niin ikään ulkomaille ulkoistamisen perusedellytys.

5.1

Ulkoistaminen määritellään komission selvityksessä tuotannon osittaiseksi siirtämiseksi ulkopuolisille alihankkijoille tai EU:n ulkopuolelle perustettuihin omiin tuotantolaitoksiin. Tämä ilmiö kuvastaa seuraavia seikkoja:

6.1

Maailmanlaajuinen palvelukauppa on kasvanut nopeasti 1990-luvun keskivaiheilta lähtien. Se kasvaa samaa vauhtia kuin tavarakauppa ja siis paljon nopeammin kuin bruttokansantuote. Palvelujen osuus kokonais-BKT:sta oli 3,8 prosenttia vuonna 1992, ja se kasvoi vuoteen 2003 mennessä 5,7 prosenttiin.

6.2

Liikenne- ja matkailualoilla kasvuvauhti on ollut samaa luokkaa kuin BKT:lla, mutta palvelukaupan kasvu on ollut nopeaa luokassa ”muut palvelut”, johon yrityksille suunnatut palvelut kuuluvat. Erityisen dynaamista on ollut rahoitus-, tietotekniikka- ja tietopalvelujen kehitys.

6.3

Kun verrataan nettotuloksia (vienti miinus tuonti), palvelujen ulkoistamisen voittajia ovat Yhdysvallat, EU15-maat ja Intia, joista Intia on hyötynyt suhteessa eniten.

7.1

Kaiken kaikkiaan EU on pystynyt vuodesta 1990 lähtien säilyttämään johtavan asemansa maailmankaupassa, niin tavara- kuin palvelukaupassakin. Tämä on osittain sen ansiota, että 1990-luvun alun paljon investointeja vaatinut globaali lähentymisprosessi suosi pääomapainotteisten tuotteiden tuotantoa, jossa EU:lla on suhteellisen vahva asema. EU hallitsee markkinoita laajalti keskitason teknologian ja pääomapainotteisten tuotteiden tuotannossa. Se on erityisen vahva maailmanlaajuisessa autoteollisuudessa, lääketeollisuudessa, erityisvarusteteollisuudessa sekä rahoitus- ja varainhoitopalveluissa.

7.1.1

EU:n kauppataseen ylijäämän osuus BKT:sta kasvoi 0,5 prosentista 1,5 prosenttiin vuosina 1992–2003, ja se vaikuttaa myös huomattavasti BKT:n kasvuun.

7.1.2

EU:n sisämarkkinat ovat epäilemättä yksi unionin huomattavista vahvuuksista. Tällainen tausta tarjoaa vakaat oikeudelliset puitteet ja myös suuret kotimarkkinat. Unionin laajentumisen johdosta osa ulkoistamisesta on tapahtunut uusissa jäsenvaltioissa.

7.1.3

Komission selvitys osoittaa, että eräillä tuotannonaloilla (esim. autoteollisuudessa) ulkomaille ulkoistamisessa on nähtävissä prosessien alueellista keskittymistä (EU15-maista uusiin jäsenvaltioihin, USA:sta Meksikoon ja Brasiliaan sekä Japanista Kaakkois-Aasiaan ja Kiinaan). Tämä johtuu ennen muuta etäisyyksistä aiheutuvista kustannuksista (esim. kuljetukset). Tällaisilla kustannuksilla on kuitenkin pienempi merkitys uuden teknologian aloilla ja palveluissa.

7.2

Selvitys osoittaa myös, että eräillä aloilla on syytä huoleen. Maantieteellisessä mielessä huolta tuottaa yleisesti ottaen EU:n Aasian-kaupan alijäämän kasvu ja teknologiakysymyksissä EU:n heikohko suorituskyky tieto- ja viestintätekniikan alalla. Tässä suhteessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti siihen, että eräät kehitysmaat pyrkivät nousemaan jalostusketjussa nopeasti ylöspäin ja investoivat näin ollen paljon tutkimukseen, kehittämiseen ja koulutukseen.

7.2.1

Tähän mennessä Aasia on menestynyt maailmanlaajuisessa kaupassa lähinnä sellaisilla tuotannonaloilla (esim. tieto- ja viestintätekniikassa), jotka eivät ole Euroopan kannalta niin tärkeitä kuin esimerkiksi auto-, lääke- tai kemianteollisuus. Monet Aasian maat ovat viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana erikoistuneet TVT-tuotteiden vientiin (3). Odotettavissa on, että nämä maat kehittävät toimintaansa tulevaisuudessa myös niillä aloilla, joilla EU on ollut toistaiseksi johtavassa asemassa (kuten esim. tekstiiliteollisuudessa on käynyt).

7.2.2

EU:lla ja Kiinalla on toisiaan voimakkaasti täydentävät kaupparakenteet: EU:n erikoisalaa ovat keskitason teknologia ja pääomapainotteiset tuotteet, ja Kiina keskittyy matalan teknologian ja työvoimavaltaisiin tuotannonaloihin sekä TVT-tuotantoon. Ulkomaankaupan vaihtosuhde on EU:lle suotuisa suoraan tällaisen täydentävyyden ansiosta, sillä useiden EU-maiden hinnoitteluvoima suhteessa nopeasti vahvistuviin markkinavoimiin, kuten Kiinaan, on parantunut huomattavasti. Näiden tulosten perusteella voidaan todeta, että Kiinan tapaisten suurten ja nopeasti kasvavien talouksien lähentymisprosessit voivat hyödyttää kaikkia osapuolia ja nostaa tulotasoa henkeä kohden sekä teollistuneissa maissa että kehitysmaissa.

7.2.3

Palvelujen ulkoistaminen Intiaan on (vielä) toistaiseksi makrotaloudellisesti vähämerkityksistä.

7.3

Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä EU:lle voi aiheutua seuraavanlaisia ulkomaankaupan ongelmia:

7.3.1

EU:n hyvä suorituskyky 1990-luvulla perustui suurelta osin voittoihin, joita se sai maailmankaupan vapautumisen alkuvaiheessa, jolloin tehtiin paljon investointeja. Tilanne ei kuitenkaan jatku tällaisena loputtomiin.

7.3.2

EU:lla on heikkouksia laajalti korkean teknologian alalla ja erityisesti TVT-teollisuudessa.

7.3.3

Aasia noussee kilpakumppaniksi eräillä EU:n merkittävimmillä tuotannonaloilla. Kiinan halpatuottajat saavat todennäköisesti haltuunsa suuren osan työvoimavaltaisesta matalan teknologian teollisuudesta. Tämä vaikuttaa EU:hun voimakkaammin kuin Yhdysvaltoihin tai Japaniin.

8.1

Ulkomaille ulkoistaminen lisää kauppaa ja tuo sen piiriin usein uudentyyppisiä tuotteita ja uusia tuotannonaloja. Teorioiden ja empiiristen tutkimusten perusteella kaupan tiedetään tuottavan hyvinvointia, joten ulkomaille ulkoistamisen voidaan olettaa lisäävän hyvinvointia maailmanlaajuisesti. Vaikutusten arvioinnista tulee kuitenkin monimutkaisempaa, kun otetaan huomioon se tosiseikka, että tuotantoa saatetaan siirtää ulkomaille, jotta saataisiin aikaan kustannussäästöjä sallivamman ympäristölainsäädännön johdosta. Tällä voi olla globaaleja ympäristövaikutuksia. Ellei tuotantoa siirretä ulkomaille tästä syystä, sen voidaan olettaa lisäävän hyvinvointia maailmassa. On kuitenkin tunnettua, että kaupantekoon liittyy usein voittajien lisäksi myös häviäjiä. Tässä yhteydessä herääkin kysymys siitä, mitkä tahot Euroopassa ovat lisääntyvän ulkomaille siirtämisen voittajia ja mitkä häviäjiä.

8.1.1

Yrityksen päätös siirtää tietyt toiminnot voi tietenkin osoittautua sen kannalta monesta syystä myös vääräksi. Saattaa olla, etteivät asiakkaat ole mielissään joutuessaan ulkomaisen puhelinpalvelukeskuksen palveltavaksi tai ettei yritys saa välituotteita vaaditun laatuisina ja sovitussa määräajassa. Lisäksi yritysten ja asiakkaiden välillä tai kansainvälisellä tasolla saattaa syntyä väärinymmärryksiä kulttuurierojen takia, tai luottamuksellisia tietoja saattaa joutua kilpailijan haltuun.

8.1.2

Tässä lausunnossa on kuitenkin lähdettävä siitä, että yrityksen (tai hallinnon) tekemä päätös tiettyjen toimintojen ulkomaille siirtämisestä tai ulkoistamisesta toteutetaan menestyksekkäästi. Ketkä ovat tuolloin voittajia ja ketkä häviäjiä?

8.2.1

Eurooppalaiset yritykset, jotka siirtävät ja ulkoistavat toimintojaan ulkomaille

Ne voivat saada suuria kustannussäästöjä etenkin matalampien työvoimakustannusten ansiosta. Pidemmällä aikavälillä tällaiset yritykset saavat myös uutta koulutettua työvoimapotentiaalia sekä suoraan, ulkomaille siirtämiensä tuotantolaitosten välityksellä että välillisesti, kun ne ulkoistavat tuotantoaan paikallisille alihankkijoille. Lisäksi toimintojen siirtäminen ulkomaille antaa yrityksille, jotka toimivat Euroopan maissa erittäin säännellyillä työmarkkinoilla, jossain vaiheessa mahdollisuuden säädellä työntekijöidensä määrää aiempaa joustavammin. Ulkomaisten tuotantopaikkojen avulla voi myös avautua erittäin hyviä uusia markkinoita. Siirtämällä tuotantoaan matalan palkkatason maihin eurooppalaiset yritykset voivat tuottaa tavaroita ja palveluja sellaiseen hintaan, että niitä voidaan myydä kyseisessä maassa.

8.2.2

Euroopan maat, joiden alueelle siirretään tavaroiden ja palvelujen tuotantoa ulkoistamisen yhteydessä

Siitä lähtien, kun Euroopan unioniin liittyi 12 uutta jäsenvaltiota vuosina 2004 ja 2007, unionin alueella on ollut useita suuria alihankkijoita, jotka toimittavat tavaroita ja palveluja tuotannon ulkoistamisen ja ulkomaille siirtämisen johdosta. Kuitenkin myös eräät EU15-maat — erityisesti Irlanti — hyötyvät kohdealueena tuotannon ulkomaille siirtämisestä. Tuottajamaille koituvat hyödyt ovat päivänselviä: välittömästi saadaan lisää työpaikkoja ja investointeja, ja yritysten tuotannonsiirto- ja ulkoistamispäätöksistä pidemmällä aikavälillä koituvista eduista voidaan mainita teknologiansiirto ja osaamisen välittyminen paikalliselle väestölle.

8.2.3

Ulkomaille siirtämisen ja ulkoistamisen avulla tuotettujen tavaroiden ja palvelujen kuluttajat

Ulkoistamisen avulla tuotettujen tavaroiden ja palvelujen loppukäyttäjät voivat hyötyä alhaisemmista hinnoista. Esimerkkinä mainittakoon, että puolijohteiden ja muistisirujen hintojen on arvioitu laskeneen 1990-luvulla 10–30 prosenttia IT-laitteistoteollisuuden globalisoitumisen johdosta. Kuluttajat voivat lisäksi nauttia monien palvelujen pidemmistä aukioloajoista, kun esimerkiksi Bangaloressa sijaitsevaan yrityksen puhelinpalvelukeskukseen voi soittaa vielä kello 17:n jälkeen Keski-Euroopan aikaa (CET). Hinnanalennukset pienentävät tuotannon ulkomaille siirtämisen ja ulkoistamisen mittakaavan mukaisesti kokonaisinflaatiota ja kasvattavat siten ostovoimaa.

8.3.1

Eurooppalaiset työntekijät, jotka menettävät työpaikkansa tuotannon ulkomaille siirtämisen ja ulkoistamisen takia

Työpaikkansa menettävät työntekijät ovat ilmiselvästi ja välittömästi tuotannon ulkomaille siirtämisen ja ulkoistamisen häviäjiä. Työpaikkansa menettäneet kärsivät tällaisesta toiminnasta suuresti, mutta kyse on kuitenkin suhteellisen pienestä ja tiiviistä ryhmästä. Tuotannon ulkomaille siirtämisen ja ulkoistamisen voittajat ovat sitä vastoin huomattavasti suurempi ja kirjavampi ryhmä, ja tässäkin yhteydessä yksilökohtainen hyöty on verraten vaatimaton (paitsi ehkä yrityksille). Tämä voittaja- ja häviäjäryhmien epäsymmetrisyys on tuotannon siirtämisen kansantaloudellisten näkökohtien sekä useimpien muiden vapaakauppaan ja tuontikilpailuun liittyvien keskustelujen yhteinen nimittäjä. EU:n käytettävissä on komission kehotuksesta ja neuvoston päätöksestä perustettu Euroopan globalisaatiorahasto, jonka avulla tätä häviäjien ryhmää voidaan auttaa, vaikkakin rajallisin resurssein.

8.3.2

Eurooppalaiset yritykset, jotka eivät pysty soveltamaan tuotannon ulkomaille siirtämisen ja ulkoistamisen ”hyviä käytänteitä”

Euroopan perusongelmana on tällä hetkellä tuottavuuden heikko kasvu. Kiihtyneen globalisaation takia yhä useamman alan yritysten on kilpailusyistä pakko siirtää ja ulkoistaa tuotantoaan ulkomaille. Yritykset, jotka eivät pysty mukauttamaan liiketoimintarakennettaan siten, että ne siirtävät ja ulkoistavat ulkomaille yksittäisten välituotteiden tuotannon tai osan tuotannostaan, joutuvat huonompaan kilpailuasemaan kuin EU:ssa tai sen ulkopuolisissa maissa sijaitsevat kilpailijansa, jotka siihen pystyvät. Tästä seuraa, että kyseisten yritysten kasvu uhkaa jäädä pienemmäksi ja että ne voivat lopulta syrjäytyä markkinoilta kokonaan tai joutuvat siirtämään koko tuotantonsa ulkomaille. Molemmissa tapauksissa työpaikkoja menetetään todennäköisesti enemmän kuin jos tuotantoa olisi aiemmin siirretty tai ulkoistettu ulkomaille.

9.1

Komitea on ottanut yleisesti kantaa maailmankauppaan ja globalisaatioon jo useaan otteeseen (4), viimeksi lausunnossa ”EU:n haasteet ja mahdollisuudet globalisoituvassa maailmassa” (REX/228 — esittelijä: Henri Malosse). Siinä komitea ilmaisee muun muassa kannattavansa yhteistä globalisaatiostrategiaa, ”maailmanlaajuista oikeusvaltiota”, tasapainoista ja vastuullista kaupankäynnin avaamista, yhdentymistahdin tiivistämistä sekä ihmiskasvoista globalisaatiota.

9.1.1

EU:n tulisi suosia positiivista ja aktiivista suhtautumistapaa vapaan — mutta myös reilun — maailmankaupan edistämiseen sekä aktiivista globalisaatiostrategiaa myös siitä syystä, että välituotteiden kauppa kehittyy kaiken kaikkiaan EU:lle myönteisellä tavalla. Tähän kuuluu, että globalisaation hyötyjen jakamiselle ja poliittiselle keskustelulle annetaan suuri painoarvo. Tässä yhteydessä EU:n on edistettävä oikeudenmukaisten ehtojen sekä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen toteutumista maailmankaupassa.

9.1.2

EU:n on pyrittävä kauppapolitiikkansa avulla yhä voimakkaammin siihen, että sosiaali- ja ympäristönormit kehittyisivät kaikkialla maailmassa ja että löydettäisiin yhteisvastuun ja eri tahojen edut yhdistävä poliittinen lähestymistapa, joka hyödyttäisi kaikkia. Tulleihin lukeutumattomia kaupan esteitä tulee edelleen purkaa etenkin niissä yhteyksissä, joissa ne syrjivät eurooppalaisia yrityksiä. Komitea korostaa ulkomaille ulkoistamisen yhteydessä vaatimustaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojan parantamisesta.

9.1.3

Ilmastonmuutoksesta, kasvihuonekaasupäästöistä ja kestävästä kehityksestä käytävän keskustelun johdosta monia globalisaatioon liittyviä seikkoja, myös kaupankäyntiä, joudutaan arvioimaan uudelleen. Kehitysmaat pyrkivät jo nyt saamaan yhä enemmän apua puhtaamman teknologian käyttöönotossa tai tukea tällaisten valmiuksiensa parantamiseksi. Yhä enemmän huomiota kiinnitetään siihen, että mahdollisuuksien mukaan käytetään puhtaampia ja energiatehokkaampia kuljetusmuotoja ja etenkin merikuljetuksia. Ympäristönäkökohtien painoarvo tuotantolaitosten sijoittamista ja tavaroiden jakelua koskevissa päätöksissä kasvaa. Komitean mielestä komission tulisikin selvittää erillisten tutkimusten avulla — ellei se ole niin jo tehnyt — kaupankäyntiin vaikuttavia laaja-alaisen ilmastonmuutoskeskustelun näkökohtia.

9.2

EU:n olisi tiedostettava vahvuutensa ja kehitettävä niitä. Etenkin edellä mainitut keskitason teknologian alat vaativat usein hyvää innovointikykyä. Lisäksi on kuitenkin tehtävä sekä aineellisia että henkiseen pääomaan liittyviä investointeja uusille aloille. Seitsemännessä puiteohjelmassa (2007–2012) otetaan esille eräitä tällaisia mahdollisuuksia. Tämänsuuntaista kehitystä tulee jatkaa ja voimistaa (5).

9.3

Ulkomaille ulkoistamisen valtavan nopean kehityksen johdosta tarvitaan pikaisesti lisää ja entistä tarkempia (aloittain ja alueittain eriteltyjä) analyyseja, sillä tässä lausunnossa mainittu komission selvityskin on hyvin yleisluonteinen, eikä siinä käsitellä viimeaikaista kehitystä. Yksityiskohtaisia selvityksiä ei ole myöskään ulkoistamisen kauaskantoisemmista vaikutuksista työllisyyteen ja ammattiosaamiseen. Komitea suosittaa komissiolle, että se käynnistäisi tällaisten analyysien laadinnan ja että niihin sisällytettäisiin myös mahdollisia lyhyen ja keskipitkän aikavälin skenaarioita. Sidosryhmien tulisi voida osallistua analysointiin. Yritysten päätöksentekijöille tehtyjen kyselyjen perusteella saa osin erilaisen käsityksen kuin kaupan tilastojen perusteella.

9.3.1

Tällaiset analyysit voivat myös olla osa uuden teollisuuspolitiikan alakohtaisia selvityksiä. Niitä voitaisiin käyttää alakohtaiseen työmarkkinavuoropuheluun liittyvien keskustelujen lähtökohtana, mikä antaisi tällaiselle vuoropuhelulle uusia toimintakeinoja muutosten hallitsemiseksi ja ennakoimiseksi (ks. neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” ja ETSK:n muut lausunnot).

9.3.2

Myöskään ulkoistamisen kauaskantoisemmista vaikutuksista työllisyyteen ja ammattiosaamiseen ei ole yksityiskohtaisia selvityksiä.

9.3.3

Komitea suosittaa komissiolle, että se käynnistäisi tällaisten analyysien laadinnan ja että niihin sisällytettäisiin myös mahdollisia lyhyen ja keskipitkän aikavälin skenaarioita. Sidosryhmien tulisi voida osallistua analysointiin. Yritysten päätöksentekijöille tehtyjen kyselyjen perusteella saa osin erilaisen käsityksen kuin kaupan tilastojen perusteella.

9.3.4

Tällaiset analyysit voivat myös olla osa uuden teollisuuspolitiikan alakohtaisia selvityksiä. Niitä voitaisiin käyttää alakohtaiseen työmarkkinavuoropuheluun liittyvien keskustelujen lähtökohtana, mikä antaisi tällaiselle vuoropuhelulle uusia toimintakeinoja muutosten hallitsemiseksi ja ennakoimiseksi (ks. neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” ja ETSK:n muut lausunnot).

9.4

Lissabonin strategia tarjoaa olennaiset vastaukset haasteisiin, joita kaupan maailmanlaajuinen yhdentyminen ja tuotannon yhä mittavampi ulkoistaminen EU:n ulkopuolelle aiheuttavat Euroopalle. Neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” mielestä seuraavat seikat ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan sopeutumis- ja kilpailukyvyn kehittämiseksi globalisaation edetessä:

9.4.1

Sisämarkkinoiden kehittäminen ja laajentaminen sen varmistamiseksi, että tavaroiden, palvelujen, henkilöiden ja pääoman liikkuvuus on mahdollisimman vapaata, vahvistaa merkittävästi kilpailukykyä ja edistää näin ollen yritysten toimintaa, innovointia ja kasvua.

9.4.2

Sisämarkkinoiden täysimääräinen toteutuminen edellyttää, että lainsäädäntö pannaan myös asianmukaisesti täytäntöön ja saatetaan voimaan. Komission ja neuvoston on varmistettava, etteivät jäsenvaltiot vitkastele täytäntöönpanossa.

9.4.3

Pärjätäkseen maailmanmarkkinoilla Euroopan unionin on ratkaisevan tärkeää kehittää teknologiaa ja edistää innovointia. Siten EU voi lisätä korkeatasoisten työpaikkojen määrää alueellaan, mikä tekisi unionista aiempaa houkuttelevamman yrityksille ja investoinneille.

9.4.4

Innovoinnin tukemiseksi on luotava taloudellisesti kannattava ja yksinkertainen patenttimenettely. Koko EU:n kattavan patenttisuojan hankkiminen keksinnölle on nykyisin huomattavasti kalliimpaa ja hankalampaa kuin yhdysvaltalaisen patentin hankkiminen. Käyttöön on saatava huokea yhteisöpatentti.

9.4.5

Lisäksi tarvitaan koordinoituja toimia, jotta unioni saavuttaisi mahdollisimman pikaisesti Lissabonin strategiaan sisältyvän tavoitteen, jonka mukaan kansallisten tutkimus- ja kehittämisinvestointien määrä tulee nostaa 3 prosenttiin BKT:sta. Komission 11. kesäkuuta 2007 julkistamien tutkimuksen, teknologian ja innovoinnin keskeisten tunnuslukujen perusteella tästä tavoitteesta jälkeen jääminen johtuu 85-prosenttisesti siitä, että yritykset tekevät vain vähän investointeja. T&k-toiminta voi kuitenkin olla samanaikaisesti vilkasta, mikäli suurten julkisten investointien lisäksi yksityinen sektori saadaan vahvasti mukaan. Jotta yksityisen alan t&k-toiminta kehittyisi, EU:n (jäsenvaltioiden) on siis investoitava yhä enemmän julkisia varoja tutkimukseen ja kehittämiseen. Lisäksi valtionhallintojen olisi harjoitettava innovatiivista rahoituspolitiikkaa t&k-investointien tukemiseksi.

9.4.6

Investoinnit tieto- ja viestintätekniikkaan tehostaisivat hallintoa ja nopeuttaisivat kuluttajien ja markkinoiden välisiä yhteyksiä. Kattavan laajakaistaverkon luomisen tulee kuulua ensisijaisiin tavoitteisiin.

9.5

Työllisyyspolitiikalla on tässä prosessissa erityinen merkitys. Ulkomaille ulkoistamisen takia työpaikkansa menettäneille olisi löydettävä uusia työllistymismahdollisuuksia, mutta toisaalta on pidettävä kiinni työntekijöiden pätevyys- ja sopeutumiskykyvaatimuksista. Toimintojen siirron takia työpaikkansa menettäneiden työntekijöiden on yhä vaikeampi löytää uutta työpaikkaa. Vielä muutama vuosi sitten uusi työpaikka löytyi yleensä kolmen neljän kuukauden kuluessa. Nykyään uudelleentyöllistyminen saattaa kestää vuosia, sillä työvoimavaltaista tuotantoa siirretään yhä enemmän muualle, eikä sopivia vaihtoehtoja juuri ole tarjolla. Joustava, koulutettu ja motivoitunut työvoima on Euroopan taloudellisen kilpailukyvyn avaintekijä.

9.5.1

Komitea korostaakin jälleen seuraaviin aiheisiin liittyviä Wim Kokin raportin (6) päätelmiä:

9.5.2

Nopeasti muuttuvassa maailmassa otetaan käyttöön uutta teknologiaa, mutta se myös vanhenee nopeasti. Euroopan maiden valtionhallintojen on varmistettava, että kansalaiset pystyvät sopeutumaan tällaiseen uuteen toimintaympäristöön ja että kaikki saavat mahdollisuuden. Tarvitaan kiireesti sellaista modernia työmarkkina- ja sosiaalipolitiikkaa, joka edistää kansalaisten toimintamahdollisuuksia ja työllistettävyyttä tukemalla osaamista ja lisäämällä työvoiman joustavuutta. Tämän vaativan tavoitteen saavuttamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltiot muotoilevat ja harjoittavat yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla sellaista kansallista politiikkaa, jossa keskeistä on panostaminen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Siten voidaan varmistaa, että kansalaiset pystyvät sopeutumaan muutoksiin ja uusille, kilpailueduiltaan paremmille aloille. Kuten Lissabonin strategiassa korostetaan, tässä yhteydessä olisi kehitettävä uusia perustaitoja, kuten tietotekniikkataitoja, vieraiden kielten osaamista, teknologiakasvatusta, yrittäjähenkeä ja sosiaalisia taitoja.

9.6

Työntekijöiden pätevyyden lisäksi on erittäin tärkeää varmistaa, ettei ulkomaille ulkoistaminen kiihdytä osaamiskatoa. Toimintaympäristö on säilytettävä sellaisena, että Eurooppa houkuttelee alueelleen tutkimus- ja kehitystoimintaa. Lisäksi on pohdittava uudelleen etenkin luonnontieteellisten ja teknisten korkeakoulujen asemaa, niiden verkottumista muiden eurooppalaisten korkeakoulujen kanssa ja niiden yhteistyötä yritysmaailman kanssa.

9.7

Euroopan kilpailukyky perustuu ensisijaisesti tietoperustaiseen ja innovatiiviseen talouteen sekä yhteisvastuulliseen yhteiskuntamalliin, jossa koheesio on vahvaa. Löyhiin sosiaali- ja ympäristönormeihin perustuvaa kilpailua Eurooppa ei voi voittaa.

—

REX/182 — ”Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus”, maaliskuu 2005.

—

REX/198 — ”WTO:n kuudennen ministerikonferenssin valmistelu”, lokakuu 2005.

—

SOC/232 — ”Työelämän laatu, tuottavuus ja työllisyys globalisaation ja väestökehityksen näkökulmasta”, syyskuu 2006.

—

REX/228 — ”EU:n haasteet ja mahdollisuudet globalisoituvassa maailmassa”, toukokuu 2007.