17.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 286/28

1.1

Palvelukaupan yleissopimus (GATS) neuvoteltiin Uruguayn kierroksen aikana (1986–1994), ja se tuli voimaan vuoden 1995 alussa, jolloin Maailman kauppajärjestö (WTO) korvasi GATT:in sihteeristön. Jo 1980-luvulla, kun tavaroiden ja palvelujen välinen raja hämärtyi palvelualan ja palvelukaupan kasvun myötä entisestään (palvelut muodostavat noin kaksi kolmannesta EU:n BKT:stä ja työllisyydestä), oltiin yleisesti sitä mieltä, että palvelukaupassa tarvitaan jonkinlaisia monenvälisiä sääntöjä. Tavaroiden vienti edellyttää yhä useammin esimerkiksi asennuksen, koulutuksen ja asiakastuen kaltaisten palvelujen vientiä. Myös esimerkiksi sähköhuollon, televiestinnän sekä lähi- ja rautatieliikenteen aloilla valtiollisten tai paikallisten monopoliyritysten tuottamien palvelujen kehittyminen entistä markkinalähtöisemmiksi on avannut kiinnostavia uusia markkinoita kansainväliselle palvelukaupalle (1). Vaikka päätavoitteena on palvelukaupan liberalisointi, jäsenmaita ei GATS-sopimuksessa velvoiteta vapauttamaan palvelukauppaa enempää kuin ne pitävät asianmukaisena. Lisäksi on mahdollista rajoittaa sekä suosituimmuuskohtelua että ulkomaisten palvelun tarjoajien kansallista kohtelua. Sopimuksessa määrätään selkeästi myös oikeudesta sääntelyyn ja uusien sääntöjen soveltamiseen palvelumarkkinoilla. Mitään aloja ei periaatteessa ole suljettu sopimuksen ulkopuolelle lukuun ottamatta julkista valtaa käytettäessä tarjottavia palveluja (2).

2.1.1

Palvelukaupan yleissopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan palvelukauppa on määritelty palvelun tarjoamiseksi

2.1.2

Kyseisiä palvelujen tarjoamisen muotoja nimitetään toimitusmuodoiksi 1, 2, 3 ja 4. Ensimmäisessä toimitusmuodossa palvelut tarjotaan etäpalveluina esimerkiksi postitse, faksitse, puhelimitse tai Internetissä. Toisessa toimitusmuodossa kuluttaja matkustaa ulkomaille palvelun saamiseksi (tavallisin esimerkki on matkailu). Kolmannessa toimitusmuodossa perustetaan kaupallinen yritys toiseen jäsenmaahan (sijoitukset), ja neljännessä toimitusmuodossa luonnollinen henkilö matkustaa tilapäisesti toiseen maahan palvelun tarjoamiseksi, koska henkilökohtainen kanssakäyminen asiakkaan kanssa on välttämätöntä tai koska palvelut on suoritettava itse paikalla.

2.1.3

Kolmas ja neljäs toimitusmuoto ovat usein kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Yritykset kierrättävät säännöllisesti erikoisalan asiantuntijoitaan eri maissa. Yritysten sisäinen liikkuvuus on erittäin tärkeää tarjottujen palvelujen tehokkaan toimittamisen kannalta. Myös ensimmäisen ja toisen toimitusmuodon mukaista palvelujen tarjontaa voidaan helpottaa neljännen toimitusmuodon avulla. Esimerkiksi yritysvierailijat (Business Visitors) voivat neuvotella ja tehdä sopimuksia kyseisen toimitusmuodon puitteissa.

2.1.4

Toimitusmuotojen välisten yhteyksien vuoksi on GATS-sopimuksen neljättä toimitusmuotoa koskevan OECD:n tutkimuksen (3) mukaan lähes mahdotonta arvioida vain yhden, esimerkiksi neljännen, toimitusmuodon lisäliberalisoinnin makrotaloudellisia vaikutuksia, joita ovat kaupan syntyminen, talouskasvu, työllisyys, kilpailu, palvelujen entistä parempi tarjonta ja aiempaa alhaisemmat kuluttajahinnat. Tutkimuksia, jotka koskevat neljännen toimitusmuodon liberalisoinnin vaikutuksia kauppaan, talouskasvuun ja työllisyyteen, vaikeuttavat myös kyseiseen toimitusmuotoon liittyvää tilapäistä liikkumista koskevien tilastojen puute. Kyse ei niinkään ole neljännen toimitusmuodon avulla saatavan edun suuruudesta kuin siitä, minkälaisia etuja voidaan varmistaa ja minkälaisia kielteisiä vaikutuksia minimoida. Monien yritysten mukaan kauppaa on haitannut viisumien ja työlupien aiheuttama byrokratia.

2.1.5

GATS-sopimuksen neljänteen toimitusmuotoon liittyy hyvin erityinen liikkumisen muoto, jolla on kolme ominaispiirrettä: 1) liikkuminen on ennen kaikkea tilapäistä 2) palvelun tarjoaja on päättänyt liikkumisesta ja sen tarkoituksesta 3) liikkumisen yhteydessä ei määritellä eikä suojata kyseisten työntekijöiden oikeuksia, joista kukin WTO:n jäsenenä oleva kohdemaa voi antaa säännöksiä. Neljänteen toimitusmuotoon sisältyvä työntekijöiden liikkuminen on tilapäistä ja se tapahtuu työnantajan aloitteesta palvelun tarjoamiseksi. Neljänteen toimitusmuotoon voidaan lukea myös tilanne, jossa palvelujen tarjoaja velvoittaa työntekijän työskentelemään toisessa maassa.

2.1.6

On muistettava, että neljäs toimitusmuoto poikkeaa oleellisesti työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta EU:ssa tai ETAssa. Vapaa liikkuvuus EU:ssa tarkoittaa sitä, että yksittäiset henkilöt voivat valita asuin- ja työpaikkansa. Neljännessä toimitusmuodossa on kyse palvelun tarjoajan oikeudesta siirtyä EU:n jäsenvaltioon määräajaksi tarjotakseen palveluja.

2.1.7

Työvoiman liikkuminen kuuluu ensi sijassa maahanmuutto- ja työmarkkinapolitiikan eikä niinkään kansainvälisen kaupan alaan. On olemassa vaara, että työvoiman tilapäinen liikkuminen johtaa tilanteeseen, jossa työ muuttuu WTO-sääntöjen perusteella hyödykkeeksi. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) keskeisen periaatteen mukaan työ ei ole hyödyke (4). Neljäs toimitusmuoto koskee ihmisiä, mutta palvelukaupan yleissopimuksessa ei viitata lainkaan ihmisoikeuksiin, työntekijöiden oikeuksiin tai työoloihin. Jäsenmaat voivat kuitenkin ja niiden tuleekin ottaa ne huomioon pyynnöissään, tarjouksissaan ja sitoumuksissaan, kuten EU ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet.

2.2.1

Kaupan, maahanmuuton ja työmarkkinoiden sääntelyn välinen yhteys neljännessä toimitusmuodossa tunnustetaan GATS-sopimuksen erillisessä liitteessä luonnollisten henkilöiden liikkuvuudesta. Liitteen 2 kohdan mukaan sopimusta ei sovelleta jäsenen työmarkkinoille pyrkiviä luonnollisia henkilöitä koskeviin toimenpiteisiin eikä myöskään vakituista kansalaisuutta, asumista tai työpaikkaa koskeviin toimenpiteisiin. Liitteen alaviitteen mukaan pelkästään sen seikan, että joidenkin jäsenten luonnollisilta henkilöitä vaaditaan viisumi ja muiden jäsenten luonnollisilta henkilöiltä ei sitä vaadita, ei katsota tekevän tyhjäksi erityisen sitoumuksen mukaisia etuja tai heikentävän niitä. Sopimuksessa todetaan myös, että jäsenen on edelleen voitava säädellä vapaasti luonnollisten henkilöiden pääsyä alueelleen tai heidän tilapäistä oleskeluaan alueellaan (viisumipolitiikka) edellyttäen, että tällaiset toimenpiteet eivät haittaa kauppaa. Liitteestä ilmenee selvästi, miten arkaluonteinen kysymys kansalaisten tilapäinen liikkuminen on WTO:n jäsenmaille.

2.3.1

WTO:n jäsenmaiden sitoumukset neljännen toimitusmuodon suhteen eroavat muita toimitusmuotoja koskevista sitoumuksista tietyiltä osin siksi, että tärkeimmät niistä ovat horisontaalisia ja koskevat näin ollen kaikkia aloja, jotka jokin jäsenvaltio mainitsee sitoumusluettelossaan. Tämä johtuu maahanmuuttoviranomaisten tavasta säännellä tilapäistä maahanmuuttoa erityisalasta riippumatta maahanmuuton syyn, ammattitaidon, koulutuksen ja muiden seikkojen perusteella.

2.3.2

Useimmat maat ovat Uruguayn kierroksen päätteeksi tehneet neljättä toimitusmuotoa koskevia sitoumuksia, mutta arvioiden mukaan yli 90 prosenttia sitoumuksista koskee vain korkeasti koulutettuja työntekijöitä (johtohenkilöitä ja erityisalojen asiantuntijoita) tai yritysvierailijoita. Jopa korkeasti koulutettujen työntekijöiden osalta useimmat sitoumukset ovat voimassa vain silloin, kun palvelun tarjoaja kykenee yrityksen sisäisten siirtojen (Intra-Company-Transfers) avulla olemaan kaupallisesti läsnä vastaanottavassa maassa (kolmas toimitusmuoto). Harvat maat ovat tehneet sellaisia palvelun tarjoajia koskevia sitoumuksia, joihin ei sisälly kaupallista läsnäoloa vastaanottavassa maassa, olipa kyse ulkomaisen yrityksen työntekijöistä tai itsenäisestä yrityksestä (esimerkiksi vapaan ammatin harjoittajat ja yrittäjät). Vielä harvemmat maat ovat tehneet sitoumuksia, jotka koskevat keskitasoisen koulutuksen saaneita tai sitä vähemmän koulutettuja työntekijöitä. Suurimmassa osassa maista 90 prosenttia sitoumuksista koskee vain korkeasti koulutettuja työntekijöitä.

2.3.3

Neljänteen toimitusmuotoon liittyvät sitoumukset koskevat myös mahdollisesti toimitettavan palvelun tasoa. Se on ratkaisevan tärkeä seikka tietyillä aloilla, joilla neljäs toimitusmuoto on pääasiallisin toimitusmuoto (esimerkiksi terveydenhuollossa) tai silloin, kun palvelun tarjoaja ei ole kaupallisesti läsnä (esimerkiksi paikallaoloa vaativat rakennus- ja tietotekniset palvelut).

2.3.4

EU ja sen jäsenvaltiot tekivät Uruguayn kierroksella sitoumuksia, joiden perusteella unionin ulkopuolisten maiden kansalaiset voivat saapua tilapäisesti EU:hun palvelujen tarjoamista varten. Niihin sisältyvät myös sitoumukset, jotka tehtiin Uruguayn kierroksen jälkeen neljännestä toimitusmuodosta käydyissä neuvotteluissa.

2.4

Euroopan komissio jakaa muiden WTO:n jäsenten tavoin neljänteen toimitusmuotoon kuuluvat palvelujen tarjoajat kolmeen pääryhmään:

2.5.1

EU on esittänyt täsmällisiä pyyntöjä 106:lle WTO:n jäsenmaalle lisätäkseen neljättä toimitusmuotoa koskevia sitoumuksia. Pyynnöt on porrastettu siten, että ne kuvastavat jäsenmaiden kehitysastetta sekä maan merkitystä kauppakumppanina. Tämä ilmentää myös EU:n omia vienti-intressejä palvelualalla. EU pyrkii siihen, että useimmat WTO-maat tekevät yhtä laaja-alaisia sitoumuksia kuin EU itse. Pyynnöt ovat pääasiassa seuraavanlaisia:

2.6.1

WTO:n jäsenmaat ovat esittäneet Euroopan unionille neuvotteluissa yli 50 pyyntöä neljännen toimitusmuodon kehittämiseksi eri tasoilla. Pyynnöt ulottuvat sitoumusten nykyistä suuremmasta avoimuudesta lähes kaikkien useimpiin palveluihin sovellettavien rajoitusten poistamiseen.

2.6.2

Suurimman osan pyynnöistä ovat esittäneet kehitysmaat, joista noin puolet pyytää kaikkien rajoitusten poistamista (työntekijöiden vapaa liikkuvuus mukaan luettuna), liikkuvuuden ulottamista muita vähemmän koulutettuihin työntekijöihin sekä neljänteen toimitusmuotoon liittyvän taloudellisen tarpeen tai erityisten työmarkkinatarpeiden kriteerin poistamista. Kolme maata on pyytänyt viisumipakon poistamista ja automaattisesti myönnettävän maahanmuutto- ja oleskeluluvan käyttöön ottamista. Useat maat pitävät myös tärkeänä vastavuoroista tunnustamista koskevien EU:n direktiivien soveltamista niihin unionin ulkopuolisten maiden kansalaisiin, jotka ovat saaneet tutkintotodistuksensa tai hankkineet ammattipätevyytensä EU:ssa.

2.6.3

Kehitysmaiden kauppaministerit vaativat Dhakassa (Bangladeshissa) 31. toukokuuta — 2. kesäkuuta 2003 järjestetyssä toisessa tapaamisessa antamassaan Dhakan julistuksessa (15 kohdan iv alakohdassa) neljännen toimitusmuodon perusteella etenkin kouluttamattomien ja keskitason koulutuksen saaneiden luonnollisten henkilöiden vapaata pääsyä kehittyneiden maiden markkinoille tilapäistä oleskelua varten ennen kaikkea siten, että tunnustetaan ammattipätevyys, yksinkertaistetaan viisumin myöntämiseen liittyviä muodollisuuksia ja luovutaan taloudellisia tarpeita koskevasta kriteeristä.

3.1

EU on tarjonnut eräillä aloilla erilaisia parannusmahdollisuuksia. Sopimuksen perusteella palveluja tarjoavien henkilöiden osalta on tehty sitoumuksia 22 osa-alalla (ammatinharjoittajien tarjoamat palvelut ja yrityspalvelut) sekä neljällä itsenäisten työntekijöiden toimialalla kuuteen kuukauteen ulottuvaa oleskelua varten. EU on kyseisillä 22 osa-alalla sitoutunut luopumaan taloudellisia tarpeita koskevista testeistä (Economic Needs Tests) ja ottamaan niiden sijaan käyttöön kyseisen sopimuksen piiriin kuuluvia palvelujen tarjoajia koskevat määrälliset rajoitukset. Määrästä ja soveltamismuodollisuuksista ei ole vielä tehty lopullista päätöstä. Lisäksi nuorille tarjotaan mahdollisuus enintään 12 kuukautta kestävään koulutukseen yritysten sisäisten siirtojen yhteydessä (Intra-Company Transfers). Kyseinen Euroopan unionin tarjous on epäilemättä eräs kunniahimoisimmista ja aloitteellisimmista tähän mennessä tehdyistä tarjouksista.

4.1

Vain muutamat WTO:n jäsenet (38) ovat Dohan julistuksessa asetettuun määräaikaan mennessä tehneet tarjouksia palvelukaupan liberalisoinnin lisäämiseksi, vaikka palvelukaupan osuus maailmankaupasta on 91,6 prosenttia. Sekä teollisuus- että kehitysmaiden tarjousten taso on myös laadullisesti alhainen ja rajallinen. Samalla on kuitenkin muistettava, että jotkut maat — Intia, Filippiinit, Thaimaa ja Indonesia — ovat muotoilleet pyyntönsä uudelleen EU:n uuden tarjouksen pohjalta.

5.1

Neljänteen toimitusmuotoon liittyvät ongelmat eivät rajoitu vain kaupan alaan vaan koskevat myös laajoja maahanmuutto- ja työmarkkinapoliittisia kysymyksiä. Eräs maahanmuuton osa-aloista on tilapäinen maahanmuutto, johon puolestaan sisältyy työvoimaperusteinen maahanmuutto. Myös GATS-sopimuksen neljäs toimitusmuoto on oma osa-alansa.

5.2

Neljäs toimitusmuoto ei kuitenkaan ole selkeästi määritelty. Tässä yhteydessä on erotettava tilapäinen työvoimaperusteinen maahanmuutto ja tilapäinen maahanmuutto kaupallisen edustuksen luomista varten. Ennen kaikkea on määriteltävä käsite ”tilapäinen”, joka voi merkitä muutamaa kuukautta tai viittä vuotta pidempää ajanjaksoa. Tähän mennessä ei myöskään ole määritelty sitä, mitkä työntekijäryhmät kuuluvat neljännen toimitusmuodon piiriin. Lisäksi ”tilapäisen maahanmuuton” käsite ymmärretään eri tavoin EU:ssa (perussopimus) ja WTO:ssa.

5.3

Neljännen toimitusmuodon on määrä koskea vain korkeasti koulutettuja asiantuntijoita ja itsenäisiä ammatinharjoittajia, mutta jos neljännen toimintamuodon sääntöjä sovelletaan tulevaisuudessa myös muihin palveluluokkiin ja työntekijäryhmiin, on käsitteet ”tilapäinen” ja ”palvelun tarjoaja” määriteltävä nykyistä selkeämmin ja täsmällisemmin. Kun otetaan huomioon, että kauppasopimukset soveltuvat huonosti työntekijöiden oikeuksien sääntelyyn, tulisi vuonna 1998 annettu ILO:n julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista sekä sen liitteet (5) — jotka sinällään ovat oikeudellinen viitekehys — selkeyden vuoksi ulottaa koskemaan neljännen toimitusmuodon piiriin kuuluvia työntekijöitä. Euroopan unionin jäsenvaltioille on Nizzan huippukokouksessa hyväksytty perusoikeuskirja varmasti ensisijaisen tärkeä etenkin siksi, että se sisältyy Euroopan perustuslakia koskevaan sopimusehdotukseen.

5.4

Tämä olisi sekä monien palvelusopimuksen tehneiden itsenäisten työntekijöiden (Independent Contractor Professionals) että eläke- ja työttömyysvakuutukseen liittyvien seikkojen kannalta erittäin tärkeää. Maastamuuttoa on luonnollisesti hallinnoitava kansallisella tasolla eikä WTO:ssa. Joitakin työhön liittyviä näkökohtia, kuten oikeuksia tai sosiaaliturvaa, on kuitenkin tarkasteltava kansainvälisellä tasolla esimerkiksi ILO:ssa.

6.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tietoinen siitä, että maailmanlaajuisen palvelukaupan liberalisoinnin jatkaminen on tärkeää sekä kehitys- että teollisuusmaiden talouskasvulle. Komitea muistuttaa kuitenkin, ettei sosiaalisia seurauksia eikä alkuperä- ja kohdemaiden työmarkkinoihin kohdistuvia todellisia vaikutuksia ole edelleenkään analysoitu.

6.2

ETSK on myös tietoinen siitä, että WTO:n jäsenten on tärkeää voida säännellä palvelujen tarjontaa ja ottaa käyttöön sitä koskevia uusia säännöksiä.

6.2.1

ETSK kannattaa EU:n alustavia tarjouksia liberalisoinnin jatkamiseksi GATS-sopimuksen neljännen toimitusmuodon osalta edellyttäen, että tässä yhteydessä kunnioitetaan työelämän perussääntöjä, kansainvälistä työoikeutta sekä vastaanottavassa maassa (Host Country) voimassa olevia kansallisia työehtosopimuksia. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio on maininnut työntekijöiden oikeudet sitoumusluettelossaan.

6.2.1.1

Ehdotus lisätä yritysten sisäisten harjoittelijoiden ryhmä (Intra-Company Trainees) tarjoukseen saattaisi olla erittäin kiinnostava sekä EU:n monikansallisille yrityksille että unionin ulkopuolisten maiden yrityksille ja nuorille johtajille. Näin ollen ehdotukseen tulisi suhtautua myönteisesti. Tässä yhteydessä on selvennettävä tällaisten työsuhteiden koulutuksellista luonnetta, jotta vältetään se riski, että ne voivat muuttua alipalkatuksi palvelualan työksi ja jäädä joko lainsäädännön tai työehtosopimusten avulla määriteltyjen, koulutusta koskevien kansallisten säännösten tai kansainvälisten työelämän perussääntöjen ulkopuolelle.

6.2.2

EU ehdottaa uusia sitoumuksia sopimuksen perusteella palveluja tarjoavia vapaita ammatinharjoittajia varten. Ehdotusta olisi kuitenkin määrä soveltaa vain tietyillä osa-aloilla ja korkeasti koulutettuihin asiantuntijoihin (6).

6.2.3

ETSK korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden on tärkeää ryhtyä toimenpiteisiin, jotta varmistetaan tilapäisten työntekijöiden suoja ja syrjimättömyys sekä asianmukainen valvonta esimerkiksi ILO:n yleissopimuksessa N:o 95 mainittujen, palkkasuojaa koskevien periaatteiden pohjalta.

6.2.4

Kun ajatellaan etenkin EU:n tuoreinta sekä tulevaa laajentumista maihin, joissa työehtosopimukset ovat harvinaisia, on paikallaan ottaa käyttöön yhtä hyviä valvontamekanismeja.

6.2.5

Ennen kuin palvelukaupan liberalisointia jatketaan EU:ssa, on ETSK:n mielestä

6.3

ETSK kannattaa periaatteessa ja vaikeuksista huolimatta Euroopan palvelufoorumin (European Service Forum) ehdotusta luoda WTO:n puitteissa ”GATS-lupaa” koskevat säännökset. Niiden avulla helpotettaisiin palvelun tarjoajien liikkumista EU:hun ja EU:sta sekä muutettaisiin neljännen toimitusmuodon seurantaa nykyistä avoimemmaksi.

6.4

Monissa kehitysmaissa on olemassa aivovuodon vaara. Useissa kehitysmaissa on suuri pula esimerkiksi sairaanhoitajista, sillä he muuttavat kehittyneisiin maihin, joissa on pulaa ammattitaitoisesta henkilökunnasta. ETSK ehdottaa, että Euroopan unioni ja jäsenvaltiot loisivat sääntöjä tai käytänteitä (kuten on jo tehty Yhdistyneen kuningaskunnan terveydenhuoltoalalla etenkin sairaanhoidossa, jota varten on laadittu työhönoton eettiset säännöt), jotta vältettäisiin tilanne, jossa kehitysmaat menettävät ammattitaitoista työvoimaansa ja erikoistunutta henkilöstöään sekä näin ollen kykynsä huolehtia oman väestönsä tarpeista.

6.5

ETSK kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita torjumaan tällä hetkellä sen, että neljäs toimitusmuoto ulotettaisiin koskemaan keskitasoisen koulutuksen saaneita tai kouluttamattomia työntekijöitä. Käytännössä näin voitaisiin nimittäin vaarantaa ILO:n perusperiaate, jonka mukaan ”työ ei ole hyödyke”. Keskitasoisen koulutuksen saaneet tai kouluttamattomat ulkomaiset työntekijät ovat työmarkkinoilla lähes aina heikossa asemassa, kun taas ulkomaisilla korkeasti koulutetuilla johtohenkilöillä, asiantuntijoilla ja ammatinharjoittajilla on yleensä vakaa asema ja hyvä suoja.

6.6

ETSK on sitä mieltä, että työntekijöiden tilapäistä liikkumista eli itse asiassa tilapäistä maahanmuuttoa ei voida ensisijaisesti säännellä WTO:ssa GATS-sopimuksella ilman takeita ihmisoikeuksien tai työelämän perussääntöjen, kuten syrjimättömyyden, kunnioittamisesta. Jotta neljännen toimitusmuodon soveltamisalaa voidaan laajentaa WTO:ssa, tarvitaan ainakin WTO:n, ILO:n, Kansainvälisen siirtolaisjärjestön (International Organisation for Migration, IOM) ja Yhdistyneiden kansakuntien toimivaa yhteistyötä tilapäisten maahanmuuttajien suojelemiseksi. Tässä yhteydessä on hyödynnettävä ILO:n roolia kolmikantaelimenä ja mahdollisena koordinoijana.

6.7

ETSK katsoo, että kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten tulisi ratifioida heinäkuussa 2003 voimaan tullut siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksia koskeva YK:n kansainvälinen yleissopimus. Yleissopimuksessa määritellään tilapäisten maahanmuuttajien, esimerkiksi ”tiettyä työtä varten maahanmuuttoluvan saaneiden työntekijöiden”, oikeudet. Vaikka yleissopimusta ei ratifioitaisikaan, sitä voitaisiin käyttää kansainvälisesti tunnustettuna normina politiikan ohjaamiseksi (7). ILO:n yleissopimus N:o 146 on ratifioitu kuudessa EU:n jäsenvaltiossa (ennen ja jälkeen laajentumisen) sekä neljässä muussa Euroopan maassa. Yleissopimuksen määräyksiä tulisi soveltaa suosituksen N:o 151 ohella, samoin kuin Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan asianomaisia artikloja. GATS-sopimuksen neljännen toimitusmuodon yhteydessä toteutettujen EU:n toimien on oltava etenkin kyseisten määräysten ja etenkin sellaisten sääntöjen mukaisia, joiden noudattamiseen EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet.

6.8

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin (12. maaliskuuta 2003 antamaan) päätöslauselmaan palvelukaupan yleissopimuksesta (GATS) WTO:ssa, kulttuurin monimuotoisuus mukaan lukien, ja etenkin sen 5, 10 ja 11 kohtaan (esitetty jäljempänä). Komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan päätöslauselman huomioon GATS-sopimuksesta käytävissä neuvotteluissa.

Kohta 5: ”– — palauttaa mieliin, että GATS on vapaaehtoinen sopimus ja että sen periaatteissa ei edellytetä sen enempää yksityistämistä, sääntelyn purkamista kuin tietyn asteista vapauttamistakaan; vaatii kuitenkin, että kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita ei saa painostaa vapauttamaan palveluita, erityisesti julkisia palveluita”.

Kohta 10: ”– — panee tyytyväisenä merkille tarjouksen taata erityisesti kehitysmaille paremmat mahdollisuudet toimittaa palveluja EU:n markkinoille turvautumalla koulutetun henkilöstön siirtoihin tilapäisesti yli rajojen, mutta vaatii, että neuvotteluissa on turvattava siirtotyöläisten suojelu kaikenlaiselta syrjinnältä; muistuttaa, että kaikissa näissä tapauksissa on sovellettava edelleen EU:n ja jäsenvaltioiden työolosuhteita ja vähimmäispalkkaa koskevia vaatimuksia ja mahdollisia työehtosopimuksia riippumatta siitä, onko työntekijä rekisteröitynyt EU:hun”.

Kohta 11: ”– — korostaa, että ’kaupalliseen läsnäoloon’ (investointeihin) on edelleen sovellettava sisäisiä verotuksellisia, sosiaalisia ja muita sääntelytoimia; vaatii säilyttämään oikeuden saattaa ulkomainen kaupallinen läsnäolo ehdolliseksi sen mukaan, miten hyvin monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevaa Kansainvälisen työjärjestön kolmenvälistä periaatteiden julistusta ja OECD:n tarkistettuja monikansallisten yritysten suuntaviivoja noudatetaan”.