28.6.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 157/150

1.1

Sukupolvien välisten suhteiden (1) järjestäminen on keskeisiä yhteiskunnan koheesioon vaikuttavia tekijöitä kaikissa jäsenvaltioissa ja myös niiden yhteenliittymän — Euroopan unionin — muodostamassa geopoliittisessa kokonaisuudessa, joka kehittyy jatkuvasti.

1.2

Väestön ikääntyminen on unionin jäsenvaltioiden yhteinen nimittäjä. Ilmiö vaikuttaa jäsenvaltioihin ratkaisevasti ja asettaa niille monimutkaisia haasteita, joita niiden on pystyttävä arvioimaan ja hallitsemaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja hyvissä ajoin. Jäsenvaltioiden tulee muotoilla ja harjoittaa ikääntymiseen liittyvissä kysymyksissä nk. elämänkaaripolitiikkaa (politique des âges de la vie) (2), eli toimet eivät saa olla lyhytaikaisia, hajanaisia ja irrallisia, vaan strategian tulee olla kokonaisvaltainen, laaja-alainen ja järjestelmällinen. Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla yhä useampien rinnakkaisten sukupolvien välinen yhteisymmärrys ja yhteisvastuu.

1.3

Nykytilanteen perusteella voidaan maakohtaisista eroista ja erityispiirteistä riippumatta kuitenkin todeta, että tehtävää on vielä varsin paljon. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää tätä ongelmaa ratkaisevan tärkeänä Euroopan tulevaisuuden kannalta ja aikoo pitää sen jatkuvasti tärkeällä sijalla työskentelyssään ja tulevissa työohjelmissaan.

—

havaintoja ja pohdintoja (2)

—

suuntaviivoja ja suosituksia (3).

2.1

Haluamatta loukata ketään voidaan todeta, että viimeksi kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana Euroopan valtiot ja niiden yhteiset toimielimet eivät ole hyödyntäneet parhaalla mahdollisella tavalla ennustevälineitä ja -tekniikoita — joita on ollut käytettävissä enemmän kuin koskaan ennen — tarkastelun kohteena olevan politiikan suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi eli sen pohtimiseksi, millaisia toimia eri osa-alueilla tarvittaisiin.

2.1.1

Tällaisen väitteen yhteydessä on tietenkin pidätyttävä mm. seuraavanlaisista ylilyönneistä:

2.1.1.1

Ensinnäkään ei voida sanoa, että täsmällisiä ennusteita olisi helppo laatia. Vakiintuneiden väestötieteellisten menetelmien avulla voidaan laatia valaisevia keskipitkän ja pitkän aikavälin kehitysnäkymiä. On kuitenkin hyvin tiedossa, että tällaiset näkymät voivat muuttua varsin epävakaiden taloudellisten, yhteiskunnallisten ja poliittisten muuttujien vaikutuksesta. Esimerkiksi syntymisten, kuolemisten ja muuttoliikkeiden kaltaiset ilmiöt vaihtelevat luontaisestikin mutta ovat riippuvaisia myös ulkoisista tekijöistä, kuten talouskasvusta tai taantumasta, sosiaalisesta epävarmuudesta, tapojen kehityksestä, poliittisesta ympäristöstä ja siitä, miten paljon kansalaiset luottavat tulevaisuuteen. Asiantuntijat laativat väestötietojen perusteella keskiarvoihin perustuvia yleisiä oletuksia, mutta kyseiset keskiarvot vaihtelevat asiantuntijoittain.

2.1.1.2

Toiseksi ei saa aliarvioida selkeitä ja määrätietoisia ohjelmia ja hyviä tuloksia, joita viimeksi kuluneiden viidenkymmenen vuoden aikana on saatu aikaan mm. terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan, yhteisvastuuseen, koulutukseen, välineisiin ja perusrakenteisiin liittyvissä kysymyksissä sekä maankäytön suunnittelussa, yhteiskunnallisessa vuoropuhelussa ja järjestöelämässä.

2.1.1.3

Kolmanneksi ei saa vähätellä innovoivia ja lupaavia toimia, joita neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio ovat käynnistäneet tai toteuttaneet useilla aloilla.

2.1.2

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ei ole kuitenkaan toimittu riittävän tarkkanäköisesti ja ennakoivasti tiettyjen sellaisten yhteiskunnallisesta näkökulmasta vaarallisten vaikutusten torjumiseksi, joita Euroopan maiden väestön ikääntymisestä seuraa. Väestön ikääntyminen aiheutuu kahdesta jo kauan nähtävissä ja tiedossa olleesta kehityskulusta: eliniän pitenemisestä ja syntyvyyden vähenemisestä. Ennusteita laatineiden asiantuntijoiden välisistä eroista tai analyysin painotuseroista riippumatta tämän ilmiön väistämättömyyttä ei ole asetettu kyseenalaiseksi.

2.1.3

Ellei haluta ummistaa silmiä, on myönnettävä, että nykyisen pakottavan ja pysyväksi muodostuneen tilanteen ennakoinnissa on ollut runsaasti puutteita, laiminlyöntejä ja virheitä. Nykyään unionin jäsenvaltioissa elää yhä useammin samanaikaisesti kolme tai neljäkin sukupolvea perinteisten kahden sijasta.

2.1.4

Mukautuminen on valitettavasti ollut puutteellista useilla elämänaloilla. Mainittakoon niistä seuraavat esimerkit:

2.1.5

Hyvinvointi-indikaattorien asianmukaisuus: ETSK suhtautuu myönteisesti sosiaalisen suojelun koordinointikomiteassa toimivan, indikaattoreita käsittelevän alakomitean työhön ja pitää hedelmällisenä etenkin ehdotettujen indikaattorien määrittelyä (tai aiempien määritelmien hiomista). Sen ansiosta mm. joukko köyhyyden uhkaa koskevia indikaattoreita voidaan nyt eritellä ikäryhmittäin. Komitea korostaa, että kyseistä työtä tulee jatkaa indikaattorivalikoiman täydentämiseksi ja vahvistamiseksi, jotta sen avulla voitaisiin yhä paremmin arvioida eri ikäryhmien tilannetta sekä määrällisesti että laadullisesti.

3.1

Miksi kuluneina vuosikymmeninä on liian usein sivuutettu tällaiset todelliset ja ratkaisevan tärkeät kysymykset? Tämä on tärkeä ja laaja sosiologisten ja poliittisten pohdintojen aihe, jota käsillä olevassa lausunnossa ei ole syytä käsitellä pintapuolisesti. ETSK on joka tapauksessa vakuuttunut siitä, että neuvoa-antavana elimenä sillä ei ole yhtä suuria nykyhetken sanelemia vaatimuksia ja paineita kuin päätöksentekijöillä. Komitean monipuolinen jäsenistö on tottunut työskentelemään yhdessä vapaasti ja kestävällä tavalla, vertailemaan kokemuksiaan, vaihtamaan tietoja ja taitoja, keskustelemaan huolenaiheistaan sekä niveltämään yhteen näkemyksiään ja analyysejaan. Jäsenillä on kykyä ehdottaa uusia menetelmiä, ja he ovat tiiviisti ja sitoutuneesti mukana nk. osallistavassa demokratiassa. Edellä mainitut vahvuudet ja valmiudet avaavat komitealle työskentelymahdollisuuksia, joita se voi ja joita sen myös tulee hyödyntää nykyistä enemmän, esimerkiksi juuri sukupolvien välisiin suhteisiin liittyvissä kysymyksissä.

3.1.1

Aihe on monisyinen, ja sitä tulee lähestyä varovasti ja teräväkatseisesti.

3.1.1.1

ETSK:n tulee pysyä reviirillään ja välttää sellaisten tavoitteiden asettamista itselleen, jotka eivät ole sen voimavarojen tai tehtävien mukaisia.

3.1.1.2

Ennakoiva — tai suuntaa-antava — pohdinta ei tarkoita samaa kuin suunnittelu tai tulevaisuudentutkimus.

3.1.1.3

Vakavamielisimmätkin tutkijat muistuttavat auliisti, että heidän tietämyksensä on vain ”joukko virheitä, jotka odottavat paljastumistaan”. Taloustutkimus ei ole eksaktia tiedettä, ja yhteiskuntatiede vielä vähemmän. Yhteiskunnallis-taloudellisten näkymien hahmottamiseen liittyy siis väistämättä erehtymisen vaara.

3.1.1.4

Toiset sukupolvien välisiä suhteita koskevat kysymykset edellyttävät korjaavia toimia, toiset hienoista suunnanmuutosta ja toiset taas mittavaa tutkimus- ja innovointikapasiteettia. Eri osa-alueet on tärkeää yksilöidä huolellisesti ja erottaa toisistaan. Missään yhteydessä ei saa tuudittautua vaarallisiin tai tuloksettomiin haavekuviin.

3.1.2

Voidakseen täyttää kunnianhimoiset tavoitteet, jotka se on itselleen asettanut, ETSK aikoo toimia sukupolvien välisiin suhteisiin liittyvissä kysymyksissä mahdollisimman tiiviissä yhteistyössä unionin toimielinten — neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission — kanssa. Tämän päätöksen vaikuttimina ovat olleet kohdassa 2.1.1.3 ja 3.1.2 esitetyt seikat, halu noudattaa institutionaalisten tekstien henkeä ja sisältöä sekä aivan tavallinen maalaisjärki.

3.1.3.2

”Sukupolvien väliset suhteet” on hyvin laaja aihepiiri. Aiheeseen voidaan tässä yhteydessä luoda alustavasti vain yleiskatsaus.

3.1.3.2

Käsillä olevassa ensimmäisessä lausunnossa komitea esittää unionin toimielinten tarkasteltavaksi luettelon aiheista, joita voitaisiin — mikäli ne katsotaan sopiviksi — pohtia yhteistyössä toimielinten kanssa myöhemmin määriteltävällä tavalla, mutta vuorovaikutukseen pyrkien. Komitea ehdottaa seuraavia aiheita, joita ei ole asetettu tärkeysjärjestykseen:

3.2

Komitea on päättänyt käsitellä tässä yhteydessä täsmällisesti muotoiltujen, lyhyen aikavälin suositusten avulla kahta aihekokonaisuutta, joiden yhteydessä voidaan niin ikään tehdä yhteistyötä unionin toimielinten kanssa, mikäli ne katsovat sen asianmukaiseksi.

3.2.1

Työntekijöiden pysyminen työelämässä. Tämä on erittäin kuvaava esimerkki siitä, etteivät Euroopan maat ole toimineet selkeästi ja ennakoineet haasteita, joita jo pitkän aikaa tiedossa ollut väestön ikääntyminen niille asettaa.

3.2.1.1

Työuran lyheneminen aiheuttaa taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia menetyksiä. Se ei ole vaikuttanut odotetulla tavalla työn jakamiseen ja nuorten työllistymiseen. Monissa maissa sitä on pidetty ja käytetty eräänlaisena sääntelytekijänä ja lyhytjänteisenä hätäratkaisuna.

3.2.1.2

Niin poliittisilla päättäjillä kuin yrityksillä ja suurella yleisölläkin on ollut ennakkoluuloja ja luutuneita mielipiteitä, jotka ovat johtaneet siihen harhakäsitykseen, että ikääntyneet työntekijät olisivat suhteellisen huonoja sopeutumaan tuotantotekniikoiden ja johtamistapojen kehitykseen ja jarruttaisivat tuotannon kehittymistä.

3.2.1.3

Päteviä analyyseja, voimakkaita muistutuksia ja hyviä suosituksia on kuitenkin tehty jo vuosia. Tässä yhteydessä tulee korostaa, että etenkin komissio on toteuttanut kaukonäköisiä, jatkuvuutta luovia ja laadukkaita toimia kyseisellä vaikealla alalla. Myös OECD, useat tutkimuslaitokset, ammatilliset järjestöt ja eri maiden talous- ja sosiaalineuvostot ovat toteuttaneet hyödyllisiä toimia.

3.2.1.4

Kehityskulun kääntämiseksi tarvittavat toimet tunnetaan ja tiedostetaan nykyään varsin hyvin. Niitä ovat mm. ikääntyneiden työntekijöiden työllistettävyyden parantaminen täydennyskoulutusmenetelmiä kehittämällä, työpaikkojen laadun parantaminen, työaikojen joustavoittaminen, jotta työ ja vapaa-aika voidaan tasapainottaa mahdollisimman hyvin, sekä eri-ikäisistä työntekijöistä koostuvien työskentelyryhmien luominen yrityksissä ja hallintoelimissä. Lisäksi tulee mm. kohentaa ikääntyneiden työntekijöiden itseluottamusta, kehittää ikääntyneiden työntekijöiden terveydenhuoltoa, parantaa pitkällä aikavälillä urasuunnittelua sekä ottaa käyttöön eläke- ja verotuskysymyksiä koskevia kannustimia.

3.2.1.5

Eurooppa-neuvosto on todennut mm. Lissabonissa ja Tukholmassa pitämissään kokouksissa, että eurooppalaisia tulisi kannustaa pysymään omasta tahdostaan entistä pidempään työelämässä.

3.2.1.6

Muutamia harvoja maita lukuun ottamatta on kuitenkin todettava, että

3.2.1.7

Siitä ollaan yhtä mieltä, että kehityssuunta ja toimintatavat eivät muutu yhdessä yössä.

Koska alan käytännöt ovat vakiintuneita, yritykset ja hallintoelimet eroavat toisistaan tyyppinsä, kokonsa ja toimintakulttuurinsa puolesta ja yhteiskunnallinen vuoropuhelu on yleensä ja aivan oikeutetustikin hankalaa, ei tällaisessa asiassa voida vain suosittaa vallitsevan sosiaalijärjestelmän purkamista, sillä se johtaisi täydelliseen epäonnistumiseen, vaan toivotun mukainen kehitys edellyttää varsin monisyisten ja kokonaisvaltaisten strategioiden toteuttamista. Muutos voi tapahtua vain pitkähköllä aikavälillä. Siitäkin syystä kyseisten strategioiden laadinta ja toteuttaminen tulisi aloittaa mahdollisimman pian.

3.2.2

Komitea vetoaa voimakkaasti unionin poliittisiin päättäjiin eli Euroopan parlamentin ja neuvoston jäseniin, jotta he sitoutuisivat toimimaan nykyistä selkeämmin, yksiselitteisemmin ja aktiivisemmin jäsenvaltioissa — joista heidät on valittu tai nimetty tehtäväänsä — sen puolesta, että puheista tulee myös totta. Jotta Euroopan unioni saavuttaisi kunnianhimoisen tavoitteensa ja siitä tulisi kansainvälisesti merkittävin talousalue, heidän tulisi

3.2.3

Euroopan ikärakenteen tasapainottaminen. Muistutettakoon tässä yhteydessä vain siitä, että useissa tutkimuksissa, joissa on selvitetty syntyvyyden pienenemisen vaikutuksia Euroopan unionin väestöön, on päädytty erittäin hälyttäviin tulevaisuudennäkymiin: sukupolvet eivät uusiudu riittävästi, eikä maahanmuutosta varmasti ole kompensoimaan vajetta. Väistämättömänä seurauksena on, että Euroopan kansainvälinen asema heikkenee ja että Euroopassa joudutaan talous- ja rahoitusvaikeuksiin. Lisäksi vaarana ovat epäsuotavat sukupolvien väliset säröt ja konfliktit.

3.2.3.1

Kun pitkän aikavälin tavoitteena on Euroopan maiden väestön ikärakenteen tasapainottaminen, Euroopan unionin tulisi pyrkiä edistämään syntyvyyttä ja kiinnittää yhä enemmän huomiota jäsenvaltioissa harjoitettavaan perhepolitiikkaan. Unionia ei voida syyttää perhekysymysten sivuuttamisesta, sillä ministerineuvosto on tehnyt useita aiheeseen liittyviä ehdotuksia. Yhteisön tasolla esitetyt suuntaviivat ovat kuitenkin vielä hajanaisia ja koskevat vain tiettyjä seikkoja (5), vaikka ne ovatkin perusteltuja ja mielenkiintoisia.

3.2.3.2

Kyseisiä asioita koskevien toimien tehostaminen ja parantaminen ei ole helppoa: jäsenvaltioissa harjoitettava politiikka on erittäin heterogeenistä, syntyvyyttä edistävät toimet ovat kalliita, ja sekä asiantuntijoiden että päättäjien keskuudessa on suuria näkemyseroja siitä, millä tavoin ja kuinka paljon tällaiset toimet todellisuudessa vaikuttaisivat. ETSK katsoo kuitenkin, että edellä mainituilla seikoilla ei niiden painoarvosta huolimatta voida perustella sitä, että unionin toimielimet jatkaisivat verraten välttelevää suhtautumistaan.

3.2.3.3

Komitea toivoo, että toimielimet laatisivat kyseisiä seikkoja koskevan todellisen strategian, jossa otetaan huomioon kysymyksen eri puolet, ja että ne kannustaisivat jäsenvaltioita harjoittamaan perhepolitiikkaa, jonka tavoitteena on tasapainottaa unionin jäsenvaltioiden väestön ikärakenne pitkällä aikavälillä.

3.2.3.4

ETSK on täysin valmis tekemään yhteistyötä resurssiensa asettamissa rajoissa ja osallistumaan aktiivisesti tällaisen lähestymistavan edellyttämään työhön, mikäli sitä päätetään soveltaa.

4.1

Euroopan eri yhteiskunnat ja yhteinen eurooppalainen yhteiskunta, jota ne joukolla rakentavat, joutuvat tulevaisuudessakin usein kohtaamaan yhteiskunnalliseen, poliittiseen, etniseen ja kulttuuriseen hajaantumiseen liittyviä uhkia. On tehtävä kaikki voitava, jotta uhkana eivät lisäksi olisi sukupolvien väliset repeämät.

4.2

Sukupolvien välisiin suhteisiin liittyvien ongelmien ajallinen kehys ja horisontti ovat luonnostaan avarat, joten myös ongelmien ratkaisuja tulee etsiä pitkäjänteisesti.

4.3

Koska huomioon otettavia osatekijöitä on lukuisia ja ne ovat monimutkaisia, on laadittava ennakoiva, kokonaisvaltainen ja järjestelmällinen lähestymistapa. Sukupolvien välisissä suhteissa, kuten muissakin asioissa, realiteetit eivät ole irrallisia eivätkä toisistaan erotettavissa. On myös korostettava, että sukupolvien välisiin suhteisiin liittyvien ongelmien hoitaminen asianmukaisesti luo hyvin myönteisiä taloudellisia vaikutuksia.

4.4

Vaikka asioita ei pitäisi kiirehtiä ja vaikka toissijaisuusperiaatteen mukaisia sääntöjä on tietysti noudatettava, Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden ei tulisi kuitenkaan jättäytyä odottavalle kannalle tai omaksua minimalistista katsantokantaa.

4.5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää kyseisiä pohdinnan aiheita erittäin tärkeinä. Niihin kiinnitetään ilmiselvästi yhä enemmän huomiota, mutta ne eivät vielä ole saaneet ansaitsemaansa paikkaa jäsenvaltioiden ja unionin poliittisella asialistalla.

4.6

Käsillä oleva lausunto on vastaus seuraavaan haasteeseen: tulee toimia sen puolesta, että tulevaisuudessa päästäisiin yhä paremmin yhteisymmärrykseen kyseisestä ratkaisevan tärkeästä aiheesta, joka edellyttää erilaisilta toimijoilta koordinoituja ja pitkäkestoisia toimia, jonka yhteydessä ei saa ajaa vain lyhyen aikavälin etuja ja joka edellyttää rakentavaa ja jatkuvaa suunnitelmallisuutta. Kaikkialla Euroopan unionissa on luotava asteittain uusi sukupolvien välinen sopimus  (6).

4.7

Käsillä oleva lausunto ei ole missään nimessä lopullinen. Siinä ei yritetäkään esittää valmiita ratkaisuja. Tavoitteena on käynnistää kauaskantoinen työ, jota tehtäneen vielä pitkään.

4.8

Tässä vaiheessa komitea ehdottaa, että — kun se on realistisesti mahdollista — kyseisen laajan aiheen pohtimiseksi järjestettäisiin avoin konferenssi, johon osallistuisi mm. poliittisia päättäjiä, yhteisön toimielinten edustajia, kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja asiantuntijoita. Komitea tarjoutuu toimimaan asiassa aloitteellisesti ja järjestämään tapahtuman.

4.9

Tällaisissa laajoissa kysymyksissä komitea voi ja sen tulee toimia jatkuvasti tiiviissä yhteistyössä unionin toimielinten kanssa.