52002PC0207

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI julkisen sektorin asiakirjojen uudelleenkäytöstä ja kaupallisesta hyödyntämisestä

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN PERUSTELUT

Julkisen sektorin tiedon suomat mahdollisuudet [1]

[1] Tämän aloitteen taustalta löytyvät syyt ja taloudellinen merkitys esitetään tarkemmin komission tiedonannossa neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle eEurope 2002: EU:n laajuisten puitteiden luominen julkisen sektorin tiedon hyödyntämiselle, KOM(2001) 607, 23.10.2001. Tässä luvussa luodaan lyhyt katsaus tiedonannossa esitettyihin näkökohtiin.

Digitaalinen tietotalous on voimakas kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden edistäjä ja se parantaa samalla kansalaisten elämänlaatua. Tämä on keskeinen viesti eEurope 2002 -toimintasuunnitelmassa Tietoyhteiskunta kaikille (KOM(2000) 330 lopullinen). Nyt käsillä oleva julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöä koskeva ehdotus on osa toimintasuunnitelmaa ja tukee sen tavoitteita varsinkin sähköisen hallinnon ja digitaalisisällön aloilla.

Tehtäviään hoitaessaan julkinen sektori kerää, käsittelee ja jakelee valtavia tietomääriä. Useat ministeriöt ja julkisen sektorin organisaatiot keräävät taloutta ja liiketoimintaa koskevia tietoja. Oikeudelliset ja hallinnolliset tiedot ovat malliesimerkki julkisen sektorin tiedosta. Lisäksi julkisen sektorin elimet keräävät paikkatietoa, liikennetietoa ja matkailutietoa hallinnon eri tasoilla.

Sekä kansalaisille että yrityksille voi olla paljon hyötyä siitä, että Internetissä tarjotaan laajasti tällaista tietoa. Tämä helpottaa asiointia hallinnon kanssa ja voi lisätä osallistumista demokratian toimintaan. Julkisen sektorin tieto on hyvin tärkeää demokratian ja kansalaisten kannalta. Niin ikään julkisen sektorin tieto on keskeinen resurssi taloudellisessa toiminnassa ja sisämarkkinoiden asianmukaisessa toiminnassa. Kun julkisen sektorin tiedon käyttöä lisätään, voidaan odottaa, että yhä suurempi joukko kansalaisia ja yrityksiä käyttää entistä laadukkaampaa tietoa, jonka ansiosta ne voivat paremmin hyötyä oikeuksistaan sisämarkkinoilla.

Selvää on, että julkisen sektorin tiedolla on myös huomattavaa taloudellista potentiaalia. Tietoyhteiskunnan uuden teknologian ansiosta käytössä on ennen kokemattomia mahdollisuuksia yhdistää eri lähteistä saatavaa tietoa ja luoda lisäarvotuotteita ja -palveluja. Julkisen sektorin tieto on monien digitaalisten tietotuotteiden olennainen perusta, ja siitä voi tulla uusien palvelujen ja erityisesti langattoman Internetin [2] tärkeä raaka-aine. Kyseessä on tärkeä hyödyke, josta voi tulla avaintekijä sisältöalan tulevassa kehityksessä. Sisältöalalla on jo nykyisellään 433 miljardin euron markkinat ja se työllistää noin 4 miljoonaa eurooppalaista. Sisällöntuotanto on luonut nopeasti työpaikkoja viime vuosina ja tämä voi jatkua. Paremmat mahdollisuudet julkisen sektorin tiedon hyödyntämiseen edistävät näin ollen taloudellista toimeliaisuutta ja työpaikkojen syntyä. Lisäksi julkisen sektorin tiedon parempi hyödyntäminen tuo kansalaisille muita hyötyjä erilaisina lisäarvotietotuotteina, joita julkinen sektori ei itse pysty tuottamaan.

[2] Komissio antoi 20. maaliskuuta 2001 tiedonannon Kolmannen sukupolven matkaviestinnän käyttöönotto Euroopan unionissa: Nykytilanne ja tulevat toimet, KOM(2001) 141.

Hajanaiset markkinat Euroopassa

Euroopan kansantalouksien jatkuvasti etenevä integraatio ja langattoman Internetin kehitys johtavat yleiseurooppalaisten tietotuotteiden ja -palvelujen (kuten matkailun langattomien palvelujen, yrityksille suunnattujen eurooppalaisten tietopalvelujen jne.) kysynnän kasvuun. Tämäntyyppisten julkisen sektoriin tietoon perustuvien tuotteiden luominen on kuitenkin haastava tehtävä. Tiedon uudelleenkäyttöön liittyvät säännöt ja käytännöt vaihtelevat maittain tai saattavat yksinkertaisesti olla epäselviä. Jo yhdessä tai kahdessa maassa kohdatut vaikeudet voivat estää sisällön koostajaa luomasta käyttökelpoista EU:n laajuista tuotetta. Tällä on selkeä vaikutus Euroopan markkinoihin, koska epävarmuus tiedon käytön edellytyksistä estää yrityksiä hyödyntämästä julkisen sektorin tietoa yli rajojen. Tämä voi lannistaa erityisesti pk-yrityksiä, joiden toiminnalle suurella virheinvestoinnilla voi olla kohtalokkaita seurauksia. Tietyillä yhteisillä säännöillä voidaan vakauttaa toimintaympäristöä ja helpottaa Euroopan unionin laajuisten tuotteiden kehittämistä. Lisäksi ne voisivat helpottaa julkisen sektorin elinten omia tehtäviä. Näillä elimillä on nykyisin usein rasitteena se, että niiden on kehitettävä tilapäisiä toimintaperiaatteita, kun niille esitetään tiedon uudelleenkäyttöä koskevia pyyntöjä.

Rajat ylittävien palvelujen luomiseen liittyvistä vaikeuksista on haittaa palvelujen tuottajien lisäksi myös käyttäjille. Esimerkiksi hallinnollisia menettelyjä, liikennetilannetta, investointiedellytyksiä tai ympäristön tilaa koskevien tietojen saatavuus on tärkeä tekijä sisämarkkinoilla toimiville yrityksille, mutta sillä on suuri merkitys myös kansalaisille. Julkisen sektorin tietojen hyödyntämistä haittaavilla vaikeuksilla voi näin ollen olla kielteisiä vaikutuksia koko sisämarkkinoihin.

Oikean sääntelyvälineen valinta

Tällä direktiivillä varmistetaan, että julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöä koskevat perusehdot ovat samat kaikille Euroopan tietomarkkinoilla toimiville, että uudelleenkäyttöehdot ovat nykyistä selkeämpiä ja paremmin tiedossa, ja että perusteettomat markkinavääristymät saadaan poistettua. On olemassa monia syitä sille, miksi komissio ehdottaa julkisen sektorin tiedon hyödyntämistä koskevaa direktiiviä tarkoituksenmukaisimpana tapana päästä tuloksiin tässä asiassa ja miksi jäsenvaltioiden välinen koordinointi tai niille annettava suositus olisi riittämätön tapa puuttua tilanteeseen, kun otetaan huomioon myös vaakakupissa painavat merkittävät taloudelliset tekijät. Nyt ehdotetulla direktiivillä taataan markkinatoimijoille tietty vähimmäisoikeusvarmuus ja asetetaan muutoksille määräajat, mutta jätetään samalla jäsenvaltioille vapaat kädet valita yksittäiset tavat, joilla säännöksiä sovellettaisiin paikallisissa olosuhteissa. Direktiivi on selkeä vastaus tietotarpeiden kansainvälistymiseen ja kuvastaa useiden tietotuotteiden ja -palvelujen yleiseurooppalaista luonnetta. Samalla vältetään hajanaisuus, joka vallitsisi jäsenvaltioiden edetessä asiassa eri tahtiin.

Toimettomuus tai riittämätön toiminta tällä alalla voisi lisäksi johtaa muutaman vuoden kuluttua siihen ikävään havaintoon, että merkittävät esteet haittaavat edelleen julkisen sektorin tiedon EU:n laajuista hyödyntämistä ja että Yhdysvaltojen etumatka on vain kasvanut. Komission yksiköiden vuonna 1989 antamista julkisen sektorin tiedon hyödyntämistä koskevista suuntaviivoista [3] saatu kokemus viittaa siihen, että muu kuin lainsäädäntöön perustuva menettelytapa ei johda tarvittaviin tuloksiin tällä alalla. Näillä suuntaviivoilla on käytännössä ollut vain vähän vaikutusta.

[3] Guidelines for improving the synergy between the public and private sectors in the information market, Luxemburg 1989.

Myöskään pelkät perustamissopimuksen sääntöjen (kilpailu, syrjimättömyys, palvelujen vapaa liikkuvuus) rikkomisesta johtuvien tapausten oikeuskäsittelyt eivät yksin riitä takaamaan koko alalle riittävää oikeusvarmuutta, jotta se voisi investoida uusiin tuotteisiin ja palveluihin. Perustamissopimuksen säännöt tarjoavat varsin vähän keinoja, ja on monia tilanteita, joihin ne eivät sovellu. Lisäksi nykyisen lainsäädännön rajojen kokeilu monin kansallisin tuomioistuinkäsittelyin kestäisi kauan ja aiheuttaisi kyseisille yrityksille suuria kustannuksia. Tuomioistuinten päätökset eivät myöskään ratkaisisi perustavanlaatuista ongelmaa, joka johtuu jäsenvaltioiden erilaisista säännöistä ja käytännöistä.

Direktiiviehdotus ei rajoita kansalaisten mahdollisuuksia tutustua asiakirjoihin niiden alkulähteellä. Se ei myöskään muuta asiakirjojen saatavuutta koskevia nykyisiä sääntöjä jäsenvaltioissa, ja henkilötietojen suoja säilyy entisellään voimassa olevien tietosuojasääntöjen mukaisesti.

2. OIKEUSPERUSTAN VALINTA JA PERUSTELUT

Kuten edellä korostetaan, erilaiset tai epäselvät kansalliset säännökset ja/tai viranomaiskäytännöt haittaavat tuotteiden ja palvelujen sisämarkkinoiden sujuvaa toimintaa. Euroopasta puuttuu oikeusvarmuuden ja avoimuuden tarjoava julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytön vähimmäissäännöstö, mikä haittaa merkittävästi julkisen sektorin tietoon perustuvien, rajat ylittävien tuotteiden luomista ja tätä kautta Euroopan tietomarkkinoiden kehittymistä.

Tässä tilanteessa tällä ehdotuksella pyritään edistämään yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklassa määrättyjä sisämarkkinatavoitteita, jotka koskevat sisämarkkinoiden sujuvaan syntyyn ja toimintaan tähtäävien säännösten yhdenmukaistamista. Tätä tarkoitusta varten voidaan toteuttaa toimenpiteitä (eli antaa asetuksia, päätöksiä, direktiivejä, suosituksia tai tehdä päätöksiä) yhteispäätösmenettelyä (251 artikla) noudattaen.

3. TOISSIJAISUUS- JA SUHTEELLISUUSPERIAATTEET

Ehdotetun direktiivin tavoitteina on helpottaa julkisen sektorin tietoon perustuvien eurooppalaisten tietopalvelujen luomista, edesauttaa rajat ylittävää julkisen sektorin tiedon käyttöä yritysten lisäarvotietotuotteissa ja -palveluissa, vähentää kilpailun vääristymiä Euroopan markkinoilla ja välttää tilanne, jossa jäsenvaltioiden erilainen etenemistahti julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöön liittyvissä kysymyksissä entisestään hajaannuttaisi markkinoita. Yksittäiset jäsenvaltiot eivät yksin voi saavuttaa näitä tavoitteita tavoitteiden lähtökohtaisesti yleiseurooppalaisen laajuuden ja vaikutusalan vuoksi, joten tavoitteisiin päästään parhaiten yhteisön tasolla.

Direktiivillä yhdenmukaistetaan toimintaa vain siinä määrin kuin näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen. Edellä on esitetty syyt sille, miksi direktiivi on paras keino näiden asioiden ratkaisemiseksi. Direktiivillä annetaan jäsenvaltioille huomattavasti liikkumavaraa, mutta asetetaan samalla joukko perusperiaatteita, jotka auttavat helpottamaan tai poistamaan alan yritysten kohtaamia esteitä.

Näin ollen ehdotus on täysin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen.

4. EHDOTUKSEN TOTEUTTAMISEN VAIKUTUKSET

Myönteinen vaikutus tietomarkkinoihin

Paremmat mahdollisuudet käyttää uudelleen julkisen sektorin tietoa yhdenmukaistetuissa oikeudellisissa puitteissa edistävät investointeja ja innovaatioita tietomarkkinoilla lisäämällä toimintaympäristön ennustettavuutta ja avoimuutta. Tämän taas voidaan odottaa johtavan digitaalisisältöalan kasvuun ja parempaan kilpailukykyyn sekä tuottavan hyötyä kuluttajille.

Jo julkisen sektorin tiedon suuri taloudellinen arvo kuvaa sinällään alan mahdollisuuksia: viimeaikaisten arvioiden mukaan [4] arvo on noin 68 miljardia euroa. Tämä vastaa suuruudeltaan esimerkiksi lakiasiainpalveluja ja painotoimintaa. Julkisen sektorin tiedon taloudellisen potentiaalin parempi hyödyntäminen lisää toimeliaisuutta ja työpaikkoja digitaalisisältöön liittyvillä aloilla. Monet työpaikoista syntyvät pk-yrityksiin.

[4] Commercial exploitation of Europe's public sector information, Pira International, syyskuu 2000.

Matkaviestinnän sisältömarkkinoiden odotetaan tulevaisuudessa kasvavan huomattaviksi. Tuoreessa tutkimuksessa [5] arvioidaan matkaviestinnän sisällön markkinoiden suuruudeksi Euroopassa 19 miljardia euroa vuonna 2006. Tutkimuksen mukaan kiinnostavat julkisen sektorin tiedon sovellukset ja julkisen sektorin tietoon perustuvat lisäarvopalvelut voivat olla keskeinen tekijä näiden uusien palvelumarkkinoiden kehityksessä.

[5] Digital Content for Global Mobile Services, Andersen, 2002.

Ehdotetuilla toimenpiteillä luodaan siten Euroopan sisältöalalle parempia mahdollisuuksia käyttää julkisen sektorin tietoa lisäarvotietotuotteissa. Alan eurooppalaisten yritysten haasteena on hyödyntää tätä mahdollisuutta täysimääräisesti.

Eri veloitusmallien vaikutukset

Viime vuosina useissa tutkimuksissa on pyritty mallintamaan ja arvioimaan avoimempien tiedonluovuttamisperiaatteiden taloudellisia vaikutuksia. Keskustelussa on pääasiassa tarkasteltu hinnoittelua ja verrattu Yhdysvalloissa käytettyä alhaisen hinnan mallia - jossa liittovaltion hallinnon tiedon uudelleenkäyttömaksut kattavat pelkät kopioinnista ja jakelusta aiheutuvat lisäkulut - Euroopassa käytettyihin kustannustenkattamismalleihin. Monissa analyyseissä on taloudellisen mallintamisen ja/tai empiiristen alakohtaisten selvitysten pohjalta päädytty johtopäätökseen, jonka mukaan alhaisen hinnoittelun malleista on eniten hyötyä yhteiskunnalle kokonaisuutena. [6] Useita julkisen sektorin elinten käyttämiä tietokantoja koskenut tutkimus [7] osoitti, että maksujen rajaaminen pelkkiin kopiointi- ja jakelukustannuksiin johtaa ylivoimaisesti suurimpiin taloudellisiin hyötyihin ja "hyvinvointivaikutuksiin". Se hyödyttää erityisesti pk-yrityksiä ja aloittelevia yrityksiä. Lisähyötynä kaikkien kustannusten kattamiseen verrattuna on, että julkisen sektorin tieto tulee myös entistä paremmin kansalaisten ulottuville. Eräässä tutkimuksessa otetaan nimenomaisesti huomioon mahdolliset vaikutukset verotuloihin ja tähdennetään, että julkisen sektorin tiedon alhaisemmista käyttömaksuista johtuvat taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyminen hyödyttää valtiontaloutta kokonaisuudessaan. [8] Vuoden 2000 julkista kulutusta koskevaan raporttiin liittyneessä Yhdistyneen kuningaskunnan valtionvarainministeriön analyysissä [9] kehotetaan varovaisuuteen, mutta tunnustetaan samalla tarve luoda kannustava järjestelmä, jolla varmistetaan, että hallintoelimet ja erityisesti myyntitoimintaa harjoittavat yksiköt eivät päädy tuottamaan heikkoa tulosta suurin kustannuksin, jotka ne pystyvät edelleen siirtämään ostajilta perittäviin liian korkeisiin hintoihin. Silkka hallinnon pysähtyneisyys ja muutosvastaisuus voi olla pääasiallisin este julkisen sektorin tiedon hyödyntämiselle pelkät kustannukset kattaen. Julkista kulutusta koskevan raportin perusteella tiettyjä keskeisiä julkisen sektorin tietoja päätettiin alkaa tarjota uudelleenkäytettäviksi maksutta.

[6] Ks. esimerkiksi tutkimukset Welvaartseffecten van verschillende financieringsmethoden van elektronische gegevensbestanden, Berenschotin ja Nederlands Economisch Instituut -tutkimuslaitoksen raportti Alankomaiden sisäministeriölle, 2001, Commercial exploitation of Europe's public sector information, Pira Internationalin raportti Euroopan komissiolle, syyskuu 2000, sekä paikkatietojen käyttöön liittyvät tutkimukset, joihin viitataan esimerkiksi tutkimuksessa The dissemination of spatial data: a North-American-European comparative study on the impact of government information policy, X.R. Lopez, Ablex Publishing Corporation, 1998 ja tutkimuksessa Economische effecten van laagdrempelige beschikbaarstelling van overheidsinformatie, 2000, jonka teetti Ravi Bedrijvenplatform (Alankomaiden paikkatietokomiteaan kuuluvien yksityisen sektorin edustajien muodostama ryhmä).

[7] Welvaartseffecten van verschillende financieringsmethoden van elektronische gegevensbestanden, Berenschotin ja Nederlands Economisch Instituut -tutkimuslaitoksen raportti Alankomaiden sisäministeriölle, 2001.

[8] Tutkimuksen mukaan avoimempi tiedon käyttöoikeuksien myöntäminen loisi lisää verotuloja, joiden määrä ylittäisi reippaasti käyttöoikeusmaksujen vähenemisestä aiheutuvat menetykset. Tutkimus perustui hyvin varovaiseen arvioon markkinakehityksestä, joka seuraisi julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttömaksujen alentamisesta. Tosiasiallisesti ei siis ole kyse tulojen menetyksistä. Commercial exploitation of Europe's public sector information, Pira International, syyskuu 2000.

[9] Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeriön vuoden 2000 julkista kulutusta koskevan raportin liitteenä.

Tässä ehdotuksessa otetaan huomioon, että tietyt julkisen sektorin elimet ovat toimintansa rahoittamisessa riippuvaisia tietoresurssiensa myynnistä saamistaan tuloista. Hinnoittelu- periaatteisiin ei edellytetä radikaaleja muutoksia. Vaikka siinä patistellaankin jäsenvaltioita kannustamaan julkisen sektorin elimiä mahdollisuuksien mukaan perimään ainoastaan kopioinnista ja jakelusta aiheutuvat lisäkulut, jäsenvaltiot ja julkisen sektorin elimet voivat edelleenkin itse päättää hinnoitteluperiaatteistaan. Ehdotus antaa siis kyseisille julkisen sektorin elimille täydet mahdollisuudet kattaa asiakirjan tuotanto- ja liitännäiskustannukset, mukaan luettuna kohtuullinen tuotto investoinneille. Ainoa rajoitus on yläraja silloin, kun julkisen sektorin elin hankkii kohtuutonta voittoa tietoresursseillaan.

Tämän direktiivin uudelleentarkastelussa, joka on määrä tehdä kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta, tarkastellaan erityisesti direktiivin kokonaisvaikutuksia julkisen sektorin tiedon saatavuuteen uudelleenkäyttöä varten sekä direktiivin vaikutuksia valtioiden tuloihin.

Avoimuuden ja tasavertaisten markkinaolosuhteiden merkitys

Maksut ovat vain yksi tässä ehdotuksessa käsitellyistä tekijöistä. Avoimuuden lisäämisen ja tasavertaisten markkinaolosuhteiden voidaan olettaa vaikuttavan huomattavasti julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttömahdollisuuksiin. [10] Näillä toimilla edistetään Euroopan unionin laajuisia tietopalveluja ja julkisen sektorin tietoon perustuvaa taloudellista toimintaa vähentämättä asiaan liittyvien julkisen sektorin elinten tuloja. Vaikka avoimuuden vaikutuksia onkin vaikea määrällisesti arvioida, selkeyttä ja johdonmukaisuutta pidetään keskeisinä markkinakehityksen edellytyksinä [11]. Sama pätee monopolistisen käyttäytymisen rajoittamiseen: sekä talousteoriat että käytäntö osoittavat, että tällainen käyttäytyminen voi merkittävästi haitata tietomarkkinoiden kehittymistä.

[10] Ks. päätelmät ja suositukset tutkimuksessa Commercial exploitation of Europe's public sector information, Pira International, syyskuu 2000.

[11] Welvaartseffecten van verschillende financieringsmethoden van elektronische gegevensbestanden, Berenschotin ja Nederlands Economisch Instituut -tutkimuslaitoksen raportti Alankomaiden sisäministeriölle, 2001.

Julkiselle sektorille aiheutuvat lisätehtävät

Direktiivi sisältää säännöksiä, jotka voivat aiheuttaa lisätyötä kyseisille julkisen sektorin elimille. Nämä säännökset eivät kuitenkaan ylitä sitä, mitä hyvältä hallintotavalta voidaan muutenkin odottaa.

Direktiiviehdotuksen yleisperiaatteena on aiheuttaa julkiselle sektorille mahdollisimman vähän lisätyötä. Asiakirjat voidaan asettaa saataville nykyisessä muodossaan, eikä direktiiviin sisälly velvoitetta luoda asiakirjoja tai muuntaa niitä toiseen muotoon. Ehdotetuilla toimenpiteillä olisi siis varsin vähäisiä vaikutuksia jäsenvaltioiden julkishallinnon käytännön resurssitarpeisiin.

5. ERI OSAPUOLTEN KUULEMISEN TULOKSET

Direktiiviehdotus pohjautuu muun muassa palautteeseen, jota komissio sai 20 päivänä tammikuuta 1999 julkistamastaan vihreästä kirjasta Julkisen sektorin tieto: Euroopan avainresurssi (KOM(1998) 585) [12] sekä vihreän kirjan julkistamista seuranneeseen julkiseen kuulemiseen.

[12] Vihreästä kirjasta saadut kommentit ja analyyttinen katsaus kommentteihin löytyvät Internetistä osoitteesta: http://www.cordis.lu/econtent/ .

Lisäksi Internetin välityksellä kerättiin kiinnostuneilta näkemyksiä ja mielipiteitä säädöksen sisällöstä. Kuulemisvaihe päättyi 21 päivänä helmikuuta 2002. Lausuntoja saatiin 77 organisaatiolta. Tiedon uudelleenkäyttäjät (yritykset) suhtautuivat hyvin myönteisesti ja antoivat aiempien lausuntojen mukaisesti tukensa direktiiville kaikkein sopivimpana tapana puuttua kyseisiin ongelmiin. Tiedonhaltijat esittivät tiettyjä epäilyjä ehdotuksen suhteen varsinkin veloituksiin liittyvissä kysymyksissä, joskin nekin yleensä olivat samaa mieltä tarpeesta parantaa uudelleenkäytön edellytyksiä kaikkialla Euroopassa.

6. EHDOTUKSEN TARKEMPI KUVAUS

Direktiiviehdotus vastaa soveltamisalansa, johtoajatuksensa, hyvän kauppatavan ja eräiden käytännön seikkojen puolesta suuntaviivoja, jotka komissio esitti 23 päivänä lokakuuta 2001 tiedonannossaan KOM(2001) 607.

Kohde ja soveltamisala (1 artikla)

Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin sellaisiin yleisesti saatavilla oleviin asiakirjoihin, jotka eivät kuulu jonkin tässä ehdotuksessa esitetyn poikkeuksen piiriin.

Julkisen tehtävän ulkopuolinen toiminta

Julkisen sektorin elimet saattavat käyttää samoja asiakirjoja julkiseen tehtäväänsä liittyvään toimintaan ja julkisen tehtävän ulkopuoliseen kaupalliseen toimintaan. Jälkimmäiseen kuuluu lisäarvon tuottaminen tietyille asiakkaille kerätystä tiedosta tai laajoille kuluttajamarkkinoille kehitetyt lisäarvotuotteet, jotka perustuvat julkisen tehtävän hoidossa kerättyyn tietoon. Esimerkkejä tällaisesta kaupallisesta toiminnasta ovat tilastotietoon perustuvat markkinatutkimukset ja säätietoihin perustuvat räätälöidyt sääennusteet. Julkisin varoin julkisen tehtävän yhteydessä kerättyjen tietojen olisi oltava yleisesti uudelleenkäytettävissä, toisin kuin näistä tiedoista tuotettujen kaupallisten tietotuotteiden ja -palvelujen. On kuitenkin vahvistettava tiettyjä toimintaperiaatteita, jotta toimintaolosuhteet olisivat tasavertaiset silloin, kun julkisen sektorin elimet ja kolmannet tarjoavat samaan tietoon perustuvia tietotuotteita ja -palveluja. Erityisen tärkeää on, että julkisen sektorin elimen olisi annettava julkisen sektorin tietoja pyynnöstä kolmansien käyttöön samoin maksuin ja ehdoin kuin omaan kaupalliseen toimintaansa (ks.7 artikla). Julkisen sektorin elimen julkinen tehtävä määritellään jäsenvaltioissa usein laissa tai muissa sitovissa säännöissä. Tällaisten sääntöjen puuttuessa julkinen tehtävä olisi määriteltävä kyseisen jäsenvaltion yleisen hallintokäytännön mukaisesti. Tällä direktiivillä ei pyritä yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden asettamia julkisia tehtäviä.

Tekijänoikeudet [13]

[13] Selvyyden vuoksi todetaan, että tässä yhteydessä tekijänoikeuksilla tarkoitetaan ainoastaan tekijänoikeuksia ja niiden lähioikeuksia (kuten sui generis -suojamuotoja), eikä siis teollisoikeuksia.

Ehdotetut toimenpiteet eivät vaikuta julkisen sektorin elinten hallussa oleviin tietoihin kohdistuviin mahdollisiin kolmansien tekijänoikeuksiin. Monissa tapauksissa julkinen sektori on voinut kehittää tietotuotteita ja -palveluja yhdessä yksityisen sektorin kanssa tai tekijänoikeudet ovat julkisen sektorin elimen työntekijällä. Ehdotuksella ei puututa tällaisten kolmansien oikeuksiin.

Ehdotus kuitenkin vaikuttaa tapaan, jolla julkisen sektorin elimet voivat käyttää omia tekijänoikeuksiaan. Sen lisäksi, että tekijänoikeuksien ja niiden hallinnon yleiset oikeudelliset puitteet asetetaan Euroopan tasolla tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetussa direktiivissä 2001/29/EY [14] ja tietokantojen oikeudellisesta suojasta annetussa direktiivissä 96/9/EY [15], ehdotuksessa asetetaan kohtuulliset rajat julkisen sektorin elinten tekijänoikeuksien käytölle. Ehdotus ei vaikuta julkisen sektorin elinten tekijänoikeuksien olemassaoloon tai omistajuuteen. Se ei heikennä nykyisten tekijänoikeuksien suojaa, kuten juridista suojaa luvatonta käyttöä vastaan, eikä se poista mahdollisuutta asettaa uudelleenkäytölle ehtoja ja siten kieltää käyttöoikeuksissa ei-toivotun tyyppinen uudelleenkäyttö.

[14] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10-19).

[15] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/9/EY, annettu 11 maaliskuuta 1996, tietokantojen oikeudellisesta suojasta (EYVL L 77, 27.3.1996, s. 20-28).

Tämän direktiivin velvoitteita sovelletaan ainoastaan siinä laajuudessa kuin asetetut velvoitteet ovat kansainvälisten tekijänoikeussuojasopimusten määräysten mukaisia; näistä sopimuksista mainittakoon erityisesti Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus.

Tietosuoja

Direktiiviehdotus ei millään tavalla vaikuta voimassa olevien tietosuojasääntöjen noudattamiseen. Jos tietty tieto ei tietosuojasyistä ole yleisesti saatavilla, se ei myöskään ole hyödynnettävissä. Tähän sisältyy myös tilanne, jossa julkisen sektorin hallussa olevien tietojen saatavuudelle asetetaan erityisehtoja (esim. hakijan on tietosuojan vuoksi osoitettava jokin perusteltu syy saada tiedot tai tiedon saatavuutta on jollakin tavoin rajoitettu.

Julkisen palvelun yleisradioyhtiöt sekä kulttuuri- ja koulutuslaitokset

Jotta olisi täysin selvää, että julkisen palvelun velvoitteen alaiset yleisradioyhtiöt eivät ole direktiivin määritelmän mukaisia julkisen sektorin elimiä, ne on nimenomaisesti jätetty sen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä poissulkeminen kuvastaa niiden erityisasemaa, joka on tunnustettu Amsterdamin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa.

Yleisesti ottaen tietyt kulttuuri- ja koulutusalan julkisen sektorin elimet edellyttävät erityiskohtelua eri tekijöiden vuoksi. Niille direktiivin soveltaminen voisi aiheuttaa saavutettaviin etuihin nähden suhteettoman suuren hallinnollisen taakan. Suuri osa niiden käsittelemästä tiedosta jäisi kuitenkin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle kolmansien tekijänoikeuksien vuoksi. Lisäksi niillä on erityisasema yhteiskunnassa kulttuurin ja tietämyksen välittäjinä.

Määritelmät (2 artikla)

Julkisen sektorin elimen määritelmän pohjana on käytetty julkisiin hankintoihin liittyvien direktiivien käyttämää määritelmää. Se kattaa julkisin varoin rahoitetut tai julkisen vallan määräysvallan alaiset laitokset valtionyhtiöitä lukuun ottamatta.

Direktiiviehdotuksessa käytetty asiakirjan määritelmä - joka kattaa kaiken sisällön tallennusvälineestä riippumatta (paperituloste, sähköinen tallenne, ääni-, kuva- tai audiovisuaalitallenne) - on laaja ja kuvastaa tietoyhteiskunnan tarpeita. Se kattaa siis kaikentyyppisen sisällön audiovisuaalimateriaalista tietokantoihin riippumatta siitä, onko sisältö digitaalisessa muodossa vai ei. Internet-aikakautena olisi outoa tehdä ero esimerkiksi hallitusten välisen konferenssin pöytäkirjojen ja samasta tilaisuudesta tehdyn verkkolähetyksen välillä. Vastaavaa määritelmää käytetään myös vuonna 2001 annetussa asetuksessa yhteisön toimielinten asiakirjojen saatavuudesta [16].

[16] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi, EYVL L 145, 31.5.2001.

Yleisesti saatavilla olevat asiakirjat. Julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöä kaikkialla Euroopan unionissa helpottavat toimet perustuvat jäsenvaltioiden nykyisiin asiakirjojen saatavuuteen sovellettaviin sääntöihin. Näihin sääntöihin ei ehdoteta muutoksia. Koska direktiiviehdotus perustuu nykyisiin asiakirjojen saatavuutta koskeviin järjestelmiin, sitä ei sovelleta yleistä turvallisuutta, puolustusta ja valtion turvallisuutta koskeviin asiakirjoihin eikä valtion tuomioistuinmenettelyihin niiltä osin kuin ne eivät kuulu erityisjärjestelyjen piiriin. Ehdotus ei koske myöskään liikesalaisuuden piiriin kuuluvia asiakirjoja tai niiden osia niiltä osin kuin ne kuuluvat asiakirjojen saatavuutta koskevien kansallisten järjestelmien soveltamisalaan.

Jos julkisen sektorin elimet käyttävät asiakirjoja omien tietotuotteidensa tai -palvelujensa perustana, niiden katsotaan olevan yleisesti saatavilla. Jo se tosiseikka, että julkisen sektorin elin käyttää tietojaan kaupalliseen tarjontaan merkitsee, että kyseiset tiedot kuuluvat tämän ehdotuksen soveltamisalaan.

Pääperiaate (3 artikla)

Ehdotuksen 3 artiklan mukaan julkisen sektorin elinten salliessa asiakirjojen uudelleenkäytön sovelletaan II ja III luvussa säädettyjä ehtoja. Siinä ei velvoiteta julkisen sektorin elimiä sallimaan tiettyjen asiakirjojen uudelleenkäyttöä, vaan pyydetään jäsenvaltioita kannustamaan julkisen sektorin elimiä asettamaan asiakirjoja saataville uudelleenkäyttöä varten.

Saatavuus (4 artikla)

Artiklan tarkoituksena on antaa mahdollisuus pyytää asiakirjoja missä tahansa saatavilla olevassa muodossa (esim. erilaisissa sähköisissä tallennusmuodoissa, ja millä tahansa saatavilla olevalla kielellä, mistä voi olla huomattavasti apua asiakirjojen jatkokäsittelyssä. Sähköiset toimitustavat ovat etusijalla, mutta koska monet asiakirjat ovat edelleen olemassa vain paperimuodossa eikä kaikilla ole mahdollisuutta tai kykyä käyttää tietoyhteiskunnan apuvälineitä, paperiasiakirjojen toimittamista ei suljeta pois. Jotta julkisen sektorin elimille ei aiheutuisi kohtuuttomasti lisätyötä, artiklassa säädetään, että julkisen sektorin elimellä ei ole velvollisuutta luoda asiakirjoja, muuntaa niitä toiseen muotoon tai kääntää niitä eri kielille. Asiakirjan muokkaustarve voi tulla kysymykseen vain silloin, jos osa siitä ei ole yleisesti saatavilla (eli osa on erotettava asiakirjasta, jotta asiakirjan muu, yleisesti saatavilla oleva osa voidaan toimittaa uudelleenkäytettäväksi).

Aikarajat ja vaatimukset pyynnön epäämistapauksissa (5 artikla)

Tämä artikla koskee tapauksia, joissa asiakirjojen uudelleenkäyttö edellyttää ennakkolupaa. Usein tällaista lupaa ei tarvita, joten tiedot voidaan yksinkertaisesti vain ottaa verkosta uudelleenkäytettäviksi.

Jotta erot kansallisissa asiakirjojen saatavuutta koskevissa järjestelmissä voitaisiin ottaa huomioon, ehdotetaan järjestelmää, jossa uudelleenkäyttöpyyntöön vastataan samassa ajassa kuin tiedonsaantipyyntöönkin.

Maksujen määräytymisperiaatteet (6 artikla)

Julkisen sektorin elimellä voi olla markkinavoimaa, jos sillä on valta määrätä tietyn alan tiedon käytöstä. Koska määräävässä asemassa olevat yrityksetkään eivät saa käyttää markkinavoimaansa väärin, julkisen sektorin elintenkään ei pitäisi määritellä hintojaan mielivaltaisesti eikä periä kohtuutonta hintaa tiedosta, joka on tuotettu julkisin varoin osana julkista tehtävää. Julkisen sektorin elimet voivat kuitenkin periä maksuja, jotka kattavat tiedon tuottamiseen tehdyt investoinnit. Tästä syystä direktiiviluonnoksessa ehdotetaan maksuille kustannuslähtöisyyden periaatetta. Jos maksuja peritään, asiakirjojen tarjonnasta tai uudelleenkäyttöoikeuksien myynnistä saatavat kokonaistulot eivät saisi ylittää niiden tuotannosta ja jakelusta aiheutuvia kustannuksia ja kohtuullista voittoa. Riitatilanteissa maksujen kustannuslähtöisyyttä koskeva todistustaakka on julkisen sektorin elimellä, ellei käytössä ole avointa kustannuslaskentajärjestelmää, jonka avulla mahdollinen uudelleenkäyttäjä voi tarkastaa periaatteen noudattamisen.

Tämä ei tietenkään estä julkisen sektorin elintä perimästä asiakirjan uudelleenkäytöstä alhaisempaa maksua tai tarjoamasta tällaista oikeutta täysin ilmaiseksi.

Syrjimättömyys (7 artikla)

Tasavertaisten toimintaedellytysten luomiseksi maksujen ja muiden kaupallisen uudelleenkäytön ehtojen olisi oltava syrjimättömiä. Vastaavasti ehtojen olisi oltava syrjimättömiä sellaisten toisiinsa verrattavissa olevien organisaatioiden kesken, jotka käyttävät tietoa ei-kaupallisiin tarkoituksiin.

Jotkin julkisen sektorin elimet harjoittavat julkisen tehtävänsä ohella myös kaupallista toimintaa. Julkisen sektorin elimen olisi annettava julkisen sektorin tietoja pyynnöstä kolmansien käyttöön samoin maksuin ja ehdoin kuin omaan kaupalliseen toimintaansa. Muutoin julkisen sektorin elin voisi käyttää etulyöntiasemaansa väärin kilpailuedun saamiseksi muihin markkinoilla toimijoihin nähden.

Avoimuus (8 artikla)

Tässä artiklassa edellytetään avointa tiedottamista uudelleenkäytön ehdoista (maksuista ja muista ehdoista). Voidaan olettaa, että kyseinen elin julkaisee uudelleenkäytön ehdot Internetissä, varsinkin jos kyseiset asiakirjatkin julkaistaan Internetissä. Tällaisella avoimuudella voidaan varmistaa, että sovellettavat säännöt on määritelty ennalta ja ne ovat puolueettomia, eivätkä ole ristiriidassa kilpailuoikeuden periaatteiden kanssa. Näin luodaan ennakoitavampi ympäristö tiedon uudelleenkäyttäjien investointipäätöksille ja suunnittelulle.

Uudelleenkäytön helpottaminen (9 artikla)

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että verkossa on saatavilla vakiomuotoisia käyttöoikeussopimuksia julkisen sektorin tiedon kaupallista hyödyntämistä varten ja että sopimukset voidaan tehdä verkon välityksellä. Tämä ei merkitse, että tällaisille vakiomuotoisille käyttöoikeussopimuksille laadittaisiin kaikkialla yhteisössä sovellettava malli. Jäsenvaltiot päättävät itse siitä, millä hallinnon tasolla vakiosopimukset olisi paras laatia. Käytännössä jokaisella tietoa käyttöön antavalla julkisen sektorin elimellä voisi olla oma käyttöoikeussopimuksensa verkossa, joskin tietyn asteinen yhdenmukaistaminen tekisi tiedon uudelleenkäytön helpommaksi käyttäjille, joiden on asioitava useiden julkisen sektorin elinten kanssa.

Hyvä kauppatapa (10 artikla)

Direktiivin 10 artiklassa rajoitetaan julkisen sektorin elinten mahdollisuutta yksinoikeuksiin julkisen sektorin tiedon hyödyntämisessä silloin kun tällainen yksinoikeus perusteettomasti rajoittaisi kilpailua tai tiedon kaupallista uudelleenkäyttöä. Siinä määrin kuin yksinoikeus johtaisi siitä hyötyvän yrityksen määräävän aseman väärinkäyttöön ja siten yhteisön perustamissopimuksen kilpailusääntöjen (82 artikla 86 artiklan yhteydessä tulkittuna) rikkomiseen, direktiivi kuvastaa perustamissopimuksessa määrättyä velvoitetta poistaa kaikki perusteettomat yksinoikeusjärjestelyt.

Joissain erityistapauksissa yksinoikeussopimukset voivat kuitenkin olla perusteltuja (10 artiklan 2 kohta). Yksinoikeuden perusteltavuus eli se, rajoittaako se perusteettomasti kilpailua, päätettäisiin viime kädessä tapauskohtaisesti soveltamalla perustamissopimuksen 86 artiklaa.

EY:n toimielimet

Vaikka direktiivi onkin osoitettu jäsenvaltioille, myös yhteisön toimielimet noudattavat tietoresurssien uudelleenkäyttösääntöjä. Viime vuosina toimielinten tärkeimmät tiedonhaltijat, kuten Virallisten julkaisujen toimisto ja Eurostat, ovat voimakkaasti pyrkineet avoimiin ja syrjimättömiin käytäntöihin tietovarantojen uudelleenkäytössä ja tulevat toiminnassaan noudattamaan tässä esitettyjä sääntöjä.

2002/0123 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI julkisen sektorin asiakirjojen uudelleenkäytöstä ja kaupallisesta hyödyntämisestä

EUROOPAN PARLAMENTTI ja EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [17],

[17] EYVL C

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [18],

[18] EYVL C

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [19],

[19] EYVL C

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [20],

[20] EYVL C

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa määrätään sisämarkkinoiden luomisesta ja järjestelmän luomisesta kilpailun vääristymisen estämiseksi sisämarkkinoilla. Julkisen sektorin tiedon hyödyntämistä koskevien sääntöjen ja käytäntöjen yhdenmukaistaminen jäsenvaltioissa myötävaikuttaa näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

(2) Tieto- ja osaamisyhteiskunnan kehittymisen pitäisi vaikuttaa kaikkien yhteisön kansalaisten elämään, sillä se uudistaa muun muassa tapoja päästä tiedon lähteille ja hankkia tietoa.

(3) Digitaalinen sisältö on tässä kehityksessä keskeisellä sijalla. Sisällöntuotanto on viime vuosina luonut ja luo edelleen nopeassa tahdissa työpaikkoja. Useimmat uudet työpaikat syntyvät pienissä, aloittelevissa yrityksissä.

(4) Julkinen sektori kerää, kokoaa ja jakelee monia aloja koskevaa tietoa, kuten paikkatietoa, matkailutietoa, yritystietoa, patenttitietoa ja koulutukseen liittyvää tietoa.

(5) Yksi sisämarkkinoiden luomisen tärkeimmistä tavoitteista on luoda edellytykset, joilla edistetään yhteisön laajuisten palvelujen kehittämistä. Julkisen sektorin tieto on tärkeä raaka-aine digitaalisissa sisältötuotteissa ja -palveluissa, ja siitä tulee yhä merkittävämpi sisällönlähde langattomien sisältöpalvelujen kehittyessä. Myös laaja rajat ylittävä maantieteellinen kattavuus on olennainen tekijä tässä yhteydessä.

(6) Julkisen sektorin tietoresurssien hyödyntämistä koskevat säännöt ja käytännöt vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä, mikä luo esteitä näiden keskeisten tietoresurssien taloudellisen potentiaalin hyödyntämiselle. Julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöä ja kaupallista hyödyntämistä koskevia kansallisia sääntöjä ja käytäntöjä olisi riittävästi yhdenmukaistettava silloin, kun erot kansallisissa säännöksissä ja käytännöissä tai niiden epäselvyys haittaavat sisämarkkinoiden toimintaa ja tietoyhteiskunnan kehitystä yhteisössä.

(7) Lisäksi ilman yhteisön tasoista riittävää yhdenmukaistamista joissain jäsenvaltioissa tekniikan haasteisiin vastaamiseksi jo käynnistetyt kansalliset lainsäädäntötoimet voisivat johtaa vielä huomattavampiin eroihin. Tällaisten lainsäädännöllisten erojen ja epävarmuustekijöiden vaikutus kasvaa entisestään tietoyhteiskuntakehityksessä, joka on jo nyt suuresti lisännyt tiedon käyttöä rajojen yli.

(8) Julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytön edellytyksille tarvitaan yleiset puitteet, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaiset, oikeasuhteiset ja syrjimättömät edellytykset tällaisen tiedon uudelleenkäytölle.

(9) Tätä direktiiviä olisi sovellettava julkisen sektorin hallussa ja yleisesti saatavilla oleviin asiakirjoihin. Julkisen sektorin elinten salliessa tällaisten asiakirjojen uudelleenkäytön asiakirjojen olisi oltava uudelleenkäytettävissä kaupallisiin ja muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin tietyin edellytyksin. Julkisen sektorin elimiä olisi rohkaistava asettamaan kaikki hallussaan ja yleisesti saatavilla olevat asiakirjat uudelleenkäytettäviksi.

(10) Julkisen sektorin elinten käyttämät erilaiset tiedon tallennusmuodot voivat aiheuttaa huomattavia ongelmia yksityisen sektorin organisaatioille, jotka haluavat käyttää uudelleen useista eri lähteistä tulevaa tietoa. Tarvetta digitalisoida paperiasiakirjoja tai muokata digitaalisia tiedostoja keskenään yhteensopiviksi voitaisiin vähentää vaatimalla julkisen sektorin elimiä asettamaan asiakirjat saataville kaikissa niissä muodoissa, joissa ne on jo luotu.

(11) Tiedon uudelleenkäyttöoikeutta koskeviin pyyntöihin olisi vastattava kohtuullisessa ajassa ja noudatettava vastaavanlaisia vastausaikoja kuin tiedonsaantipyynnöissä, jotta uusien koostettujen tietotuotteiden ja -palvelujen luominen ei estyisi. Kohtuuttomat viiveet asiakirjojen uudelleenkäyttöoikeutta koskevan pyynnön esittämisen ja pyyntöä koskevan päätöksen välillä voivat haitata koko yhteisön kattavien tietokokoelmien luomista, koska hitain jäsenvaltio määrää tahdin.

(12) Jos maksuja peritään, asiakirjojen tai uudelleenkäyttöoikeuksien tarjonnasta saatavat kokonaistulot eivät saisi ylittää niiden tuottamisesta ja jakelusta aiheutuvia kokonaiskustannuksia ja kohtuullista voittoa. Tuottaminen kattaa keräämisen ja kokoamisen, ja jakelu voi kattaa myös käyttäjätuen. Aiheutuneet kustannukset ja kohtuullinen tuotto muodostavat ylärajan tällaisille maksuille, koska kohtuuttomia maksuja ei pitäisi periä. Julkisen sektorin elinten olisi sallittava periä alhaisempia maksuja tai olla kokonaan perimättä maksua ja jäsenvaltioiden olisi rohkaistava julkisen sektorin elimiä asettamaan asiakirjoja saataville hintaan, joka ei ylitä asiakirjojen jäljentämisestä ja jakelusta aiheutuvia lisäkuluja.

(13) Maksujen ja muiden julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytön edellytysten olisi oltava syrjimättömiä. Tämä koskee myös julkisen sektorin elinten julkisen tehtävän ulkopuolista kaupallista toimintaa. Tämä merkitsee, että tietoja olisi tarjottava julkisen sektorin elimen kaupalliseen toimintaan samoin edellytyksin kuin muillekin markkinoilla toimijoille. Erityisen tärkeää on, että julkisen sektorin elimen olisi annettava julkisen sektorin tietoja pyynnöstä kolmansien käyttöön samoin maksuin ja edellytyksin kuin omaan kaupalliseen toimintaansa.

(14) Julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytön edellytysten selkeys ja yleinen saatavuus on ehdoton edellytys yhteisön laajuisten tietomarkkinoiden kehitykselle. Näin ollen kaikki tiedon uudelleenkäyttöön sovellettavat edellytykset olisi saatettava mahdollisten uudelleenkäyttäjien tietoon.

(15) Myös verkossa saatavilla olevat vakiomuotoiset käyttöoikeussopimukset voivat olla tässä mielessä erittäin hyödyllisiä. Julkisen sektorin elinten hyödyntäessä tekijänoikeuksiaan ja/tai periessä maksua asiakirjojen uudelleenkäytöstä, niiden on asetettava saataville vakiomuotoisia käyttöoikeussopimuksia sopimuksenteon helpottamiseksi ja sen avoimuuden lisäämiseksi.

(16) Julkisen sektorin elinten ei pitäisi toimia tavalla, joka voisi olla ristiriidassa kilpailuoikeuden perusperiaatteiden kanssa tai merkitä määräävän aseman väärinkäyttöä. Asiakirjojen hyödyntämistä koskevat yksinoikeusjärjestelyt julkisen sektorin elinten ja yksityisen sektorin toimijoiden välillä voivat johtaa huomattaviin vääristymiin markkinoilla. Monissa tapauksissa tällaiset järjestelyt tehdään kansallisista lähtökohdista, jolloin muilla yhteisön toimijoilla ei ole mahdollisuutta tulla markkinoille ja käyttää uudelleen samaa tietoa. Yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tarjoamiseksi voi kuitenkin joskus olla tarpeen myöntää yksinoikeuksia julkisen sektorin tietojen käyttöön. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun yksikään kaupallinen yritys ei suostu julkaisemaan kyseisiä tietoja ilman yksinoikeutta.

(17) Julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytössä olisi kaikilta osin otettava huomioon henkilötietojen käsittelyä koskevat viranomaisten erityiset velvoitteet, joista säädetään yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY [21]. Erityisesti on huomattava, että julkisen sektorin elinten keräämiä tietoja ei saisi käyttää tarkoituksiin, jotka eivät liity niiden alkuperäiseen, ilmoitettuun ja lailliseen keruutarkoitukseen. Henkilötietojen tai henkilötietoja sisältävien asiakirjojen uudelleenkäyttö kaupallisiin tarkoituksiin ei yleisesti ottaen välttämättä vastaakaan tällaisia alkuperäisiä tarkoituksia, varsinkin jos tietojen toimittaminen viranomaiselle on ollut pakollista ja tiedon kohteella ei ole ollut mahdollisuutta kieltää henkilötietojensa käsittelyä.

[21] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(18) Tämä direktiivi ei vaikuta kolmansien tekijänoikeuksiin. Direktiivi ei vaikuta julkisen sektorin elinten tekijänoikeuksien olemassaoloon tai omistajuuteen, eikä se millään tavoin rajoita näiden oikeuksien käyttöä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolella. Tämän direktiivin velvoitteita olisi sovellettava ainoastaan siinä laajuudessa kuin asetetut velvoitteet ovat kansainvälisten tekijänoikeussuojasopimusten määräysten mukaisia; näistä sopimuksista mainittakoon erityisesti Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus [22]. Julkisen sektorin elinten olisi kuitenkin käytettävä tekijänoikeuksiaan uudelleenkäyttöä helpottavalla tavalla.

[22] EYVL L 336, 23.12.1994, s. 214.

(19) Ehdotuksen tavoitteita ovat yhteisön laajuisten, julkisen sektorin tietoon perustuvien tietotuotteiden ja -palvelujen luomisen helpottaminen, julkisen sektorin tiedon käytön edistäminen rajojen yli yritysten lisäarvotietotuotteissa ja -palveluissa, kilpailun vääristymien vähentäminen yhteisön markkinoilla ja välttyminen suuremmilta eroavaisuuksilta, joita aiheutuisi jäsenvaltioiden edetessä eri tahtiin julkisen sektorin tiedon uudelleenkäyttöön liittyvissä kysymyksissä. Näitä tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voi toiminnan luontaisen yhteisön laajuuden ja vaikutusten takia toteuttaa paremmin yhteisö perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti. Tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku Yleiset säännökset

1 artikla Kohde ja soveltamisala

1. Tällä direktiivillä vahvistetaan vähimmäissäännöt jäsenvaltioiden julkisen sektorin elinten hallussa ja yleisesti saatavilla olevien asiakirjojen kaupalliselle ja muulle kuin kaupalliselle hyödyntämiselle unionin kansalaisten ja sellaisten luonnollisten ja oikeushenkilöiden toimesta, joiden asuinpaikka tai rekisteröity toimipaikka on jäsenvaltiossa.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta:

a) asiakirjoihin, joiden toimittaminen ei kuulu kyseisen julkisen sektorin elimen julkiseen tehtävään, joka määritellään laissa, muilla sitovilla säännöillä jäsenvaltiossa tai tällaisten sääntöjen puuttuessa kyseisen jäsenvaltion yleisen hallintokäytännön mukaisesti;

b) asiakirjoihin tai niiden osiin, joihin kohdistuu kolmansien tekijänoikeuksia;

c) henkilötietoja sisältäviin asiakirjoihin, ellei tällaisten henkilötietojen uudelleenkäyttö ole sallittu yhteisön lainsäädännön säännösten tai henkilötietojen käsittelyyn ja yksityisyyden suojaan liittyvien kansallisten säännösten nojalla;

d) asiakirjoihin, joita julkisen palvelun yleisradioyhtiöt, niiden tytäryhtiöt ja muut elimet ja näiden tytäryhtiöt tarvitsevat julkisen palvelun lähetystehtävänsä suorittamiseen;

e) koulutus- ja tutkimuslaitosten, kuten koulujen, korkeakoulujen, tutkimuskeskusten, arkistojen ja kirjastojen asiakirjoihin;

f) kulttuurilaitosten, kuten museoiden, kirjastojen, arkistojen, orkestereiden, oopperoiden, balettien ja teattereiden asiakirjoihin.

3. Tämän direktiivin säännöksiä on sovellettava ainoastaan siinä laajuudessa kuin asetetut velvoitteet ovat kansainvälisten tekijänoikeussuojasopimusten määräysten mukaisia, erityisesti kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn Bernin yleissopimuksen.

2 artikla Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1. 'julkisen sektorin elimellä' valtion viranomaisia, alueviranomaisia ja paikallisviranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia sekä yhden tai useamman tällaisen viranomaisen tai yhden tai useamman tällaisen julkisoikeudellisen laitoksen muodostamia yhteenliittymiä;

2. 'julkisoikeudellisella laitoksella' elintä

a) joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita ja joka ei harjoita teollista tai kaupallista toimintaa,

b) joka on oikeushenkilö ja

c) jonka toiminta on suurimmaksi osaksi valtion, alue- tai paikallisviranomaisten taikka muiden julkisoikeudellisten laitosten rahoittamaa, tai jonka johto on näiden laitosten valvonnan alainen, taikka jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä valtio, alue- tai paikallisviranomainen taikka muu julkisoikeudellinen laitos nimittää enemmän kuin puolet;

3. 'asiakirjalla'

a) kaikkea sisältöä tallennusvälineestä riippumatta (paperilla tai sähköisessä muodossa tallennettuna tai äänenä, visuaalisessa muodossa tai audiovisuaalisena tallenteena);

b) tällaisen sisällön osaa;

4. 'yleisesti saatavilla olevalla asiakirjalla' asiakirjoja, jotka ovat asiakirjojen saatavuutta koskevien jäsenvaltion sääntöjen mukaan saatavilla sekä asiakirjoja, joita julkisen sektorin elimet käyttävät tarjoamiensa kaupallisten tietotuotteiden tai -palvelujen perustana;

5. 'uudelleenkäytöllä' sitä, että luonnolliset tai oikeushenkilöt käyttävät julkisen sektorin elinten hallussa olevia asiakirjoja kaupallisiin tai muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin;

6. 'henkilötiedoilla' direktiivin 95/46/EY 2 artiklan a kohdan määritelmän mukaisia tietoja.

3 artikla Pääperiaate

Julkisen sektorin elinten salliessa yleisesti saatavilla olevien asiakirjojen uudelleenkäytön asiakirjojen on oltava uudelleenkäytettävissä kaupallisiin ja muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin II ja III luvussa säädetyin edellytyksin.

II luku Uudelleenkäytön edellytykset

4 artikla Saatavuus

1. Julkisen sektorin elinten on asetettava asiakirjansa saataville kaikissa jo luoduissa muodoissa ja kaikkina jo luotuina kielitoisintoina, mahdollisuuksien mukaan ja tarkoituksenmukaisissa tapauksissa sähköisessä muodossa. Julkisen sektorin elimillä ei ole velvollisuutta luoda asiakirjoja tai muuntaa niitä pyynnön täyttämiseksi.

2. Julkisen sektorin elimiä ei voida vaatia jatkamaan tietyn tyyppisten asiakirjojen tuottamista, jotta yksityisen sektorin organisaatio voisi käyttää niitä uudelleen.

5 artikla Aikarajat ja vaatimukset pyynnön epäämistapauksissa

1. Julkisen sektorin elinten on käsiteltävä uudelleenkäyttöä koskevat pyynnöt ja asetettava asiakirjat pyynnön esittäjän saataville kohtuullisessa ajassa ja enintään samassa ajassa, jossa tiedonsaantipyynnöt käsitellään, mahdollisuuksien mukaan ja tarkoituksenmukaisissa tapauksissa sähköisessä muodossa.

2. Jos aikarajoja ei ole määritelty, julkisen sektorin elinten on käsiteltävä pyynnöt ja toimitettava asiakirjat pyynnön esittäjälle enintään kolmen viikon kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3. Evätessään pyynnön julkisen sektorin elinten on ilmoitettava pyynnön esittäjälle epäämisen syyt, jotka perustuvat kyseisen jäsenvaltion asiakirjojen saatavuutta koskevan järjestelmän soveltuviin säännöksiin, johonkin 1 artiklan 2 kohdan poikkeukseen tai 3 artiklaan. Jos pyynnön epääminen perustuu 1 artiklan 2 kohdan b alakohtaan, julkisen sektorin elimen on ilmoitettava tekijänoikeudet omistava luonnollinen tai oikeushenkilö tai vaihtoehtoisesti käyttöluvan antaja, jolta julkisen sektorin elin on saanut kyseisen aineiston. Kyseinen julkisen sektorin elin ei voi joutua vastuuseen tällaisten tietojen virheellisyydestä.

4. Kaikissa kielteisissä päätöksissä on oltava viittaus menettelyihin, joiden avulla pyynnön esittäjä voi hakea muutosta päätökseen.

6 artikla Maksujen määräytymisperiaatteet

Jos maksuja peritään, asiakirjojen tarjonnasta tai uudelleenkäyttöoikeuksien luovuttamisesta saatavat kokonaistulot eivät saa ylittää niiden tuottamisesta ja jakelusta aiheutuvia kustannuksia ja kohtuullista voittoa. Maksujen kustannuslähtöisyyttä koskeva todistustaakka on asiakirjan uudelleenkäyttöoikeudesta maksua perivällä julkisen sektorin elimellä.

7 artikla Syrjimättömyys

1. Asiakirjojen kaupallisen uudelleenkäytön tai hyödyntämisen kaikkien edellytysten on oltava syrjimättömiä.

2. Asiakirjojen muun kuin kaupallisen uudelleenkäytön kaikkien edellytysten on oltava syrjimättömiä toisiinsa verrattavissa olevien käyttäjäryhmien suhteen.

3. Jos julkisen sektorin elin käyttää asiakirjoja julkisen tehtävänsä ulkopuolisessa kaupallisessa toiminnassa, on sovellettava samoja edellytyksiä ja maksuja kuin muihinkin käyttäjiin, jos uudelleenkäyttö on sallittu.

8 artikla Avoimuus

1. Kaikki julkisen sektorin elinten hallussa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat maksut on määriteltävä etukäteen ja julkistettava, mahdollisuuksien mukaan ja tarkoituksenmukaisissa tapauksissa sähköisessä muodossa.

2. Kaikki asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevat muut edellytykset on ilmaistava selkeästi ja julkistettava, mahdollisuuksien mukaan ja tarkoituksenmukaisissa tapauksissa sähköisessä muodossa.

9 artikla Uudelleenkäytön helpottaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisessä muodossa on saatavilla vakiomuotoisia käyttöoikeussopimuksia julkisen sektorin tiedon kaupallista hyödyntämistä varten ja että sopimukset voidaan tehdä sähköisesti.

III luku Hyvä kauppatapa

10 artikla Yksinoikeusjärjestelyjen kieltäminen

1. Asiakirjojen on oltava kaikkien mahdollisten markkinoilla toimijoiden uudelleenkäytettävissä, vaikka yksi tai useampi markkinoilla toimija jo tarjoaisi näihin asiakirjoihin perustuvia lisäarvotuotteita. Asiakirjoja hallussaan pitävien julkisen sektorin elinten ja kolmansien sopimukset tai muut järjestelyt eivät saa sisältää yksinoikeuksia, jotka perusteettomasti rajoittavat kilpailua tai tiedon uudelleenkäyttöä.

2. Jos yksinoikeus katsotaan välttämättömäksi esimerkiksi yleistä etua koskevan palvelun tarjoamiseksi, tällaisen yksinoikeuden myöntämisperustetta on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti ja joka tapauksessa kolmen vuoden välein. Tämän direktiivin voimaantulon jälkeen luotujen yksinoikeusjärjestelyjen on oltava julkisia.

IV luku Loppusäännökset

11 artikla Täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [31 päivänä joulukuuta 2004]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Kyseisissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä tällainen viittaus. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

12 artikla Uudelleentarkastelu

Tätä direktiiviä tarkastellaan uudelleen kolmen vuoden kuluessa sen voimaantulosta.

Uudelleentarkastelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, minkälaisiin julkisen sektorin elimiin sitä sovelletaan. Lisäksi on tarkasteltava direktiivin kokonaisvaikutuksia julkisen sektorin tiedon saatavuuteen uudelleenkäyttöä varten sekä direktiivin vaikutuksia valtioiden tuloihin.

13 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

14 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta Puhemies Puheenjohtaja