52001AE1491

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle Turvattuja ja kestäviä eläkkeitä koskevien kansallisten strategioiden tukeminen kokonaisvaltaisella lähestymistavalla"

(2002/C 48/23)

Komissio päätti 5. heinäkuuta 2001 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut "työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus" -jaosto antoi lausuntonsa 7. marraskuuta 2001. Esittelijä oli Giacomina Cassina.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28. ja 29. marraskuuta 2001 pitämässään 386. täysistunnossa (marraskuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 92 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Tukholmassa(1) ja Göteborgissa(2) kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen antaman toimeksiannon perusteella komissio julkaisi 3. heinäkuuta 2001 tiedonannon(3) neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle aiheesta "Turvattuja ja kestäviä eläkkeitä koskevien kansallisten strategioiden tukeminen kokonaisvaltaisella lähestymistavalla".

1.2. Kyseisen tiedonannon pohjalta käytävät keskustelut ja arvioinnit vaikuttavat osaltaan (joulukuussa 2001 pidettävää) Laekenin huippukokousta varten laadittavan selvityksen valmisteluun. Jäsenvaltioiden tulisi päästä kokouksessa yhteisymmärrykseen tavoitteista ja työskentelymenetelmistä EU:n eläkejärjestelmien turvallisuuden ja kestävyyden takaamiseksi vapaaehtoisen yhteistyön, koordinoinnin ja hyvien käytänteiden sekä mittausten ja tietojen vertailun avulla komission vuonna 1999 antamassa, sosiaalista suojelua yleisesti käsittelevässä tiedonannossa esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti(4).

1.3. Talous- ja sosiaalikomitea oli ennen kohdassa 1.1 mainittua tiedonantoa koskevan lausuntopyynnön saamista päättänyt perustaa alakomitean oma-aloitteisen lausunnon laatimiseksi aiheesta "Talouskasvu, verotus ja kestävät eläkejärjestelmät". Alakomitean lausunnossa käsitellään ennen kaikkea niitä tiedonannon osia, jotka koskevat erityisesti talouskasvun, verotuksen ja kestävien eläkejärjestelmien keskinäistä nivoutumista, kun taas käsillä olevassa lausunnossa keskitytään etenkin asianomaisten politiikanalojen yhtenäisyyttä sekä yhteistyön kehittämisen menetelmäongelmia koskeviin näkökohtiin. Kyseiset kaksi lausuntoa täydentävät näin ollen toisiaan ja muodostavat yhdessä komitean kokonaispanoksen käynnissä olevaan keskusteluun.

2. Komission tiedonannon pääpiirteet

2.1. Komissio ryhmittelee yhteiset tavoitteet kolmeen suureen ryhmään:

- eläkkeiden riittävyys

- julkisten ja yksityisten eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyys

- eläkejärjestelmien uudistaminen(5).

2.2. Komissio ehdottaa myös sellaisten indikaattorien kehittämistä, jotka tukevat jäsenvaltioiden välistä avointa koordinointimenetelmää. Näin luotaisiin kattava ja integroitu lähestymistapa tavoitteita (sosiaalinen ja rahoituksellinen kestävyys) ja politiikan aloja (työllisyys-, sosiaali- ja talouspolitiikka) varten. Samalla koordinoitaisiin kaikkien asianomaisten prosessiin osallistujien toiminta.

2.3. Laekenin huippukokoukselle esitetään selvitys (ks. kohta 1.2), jossa linjataan asiaa koskevat tavoitteet ja työskentelytavat. Tämän jälkeen jokainen jäsenvaltio muotoilee oman strategiansa heinäkuuhun 2002 mennessä, ja komissio arvioi ne ottaen huomioon hyvät käytänteet ja innovatiiviset lähestymistavat, jotka sisällytetään komission ja neuvoston yhteiseen kertomukseen kevään 2003 huippukokousta varten. Jäsenvaltioiden strategiset kertomukset päivitetään vuosittain, ja kysymystä tarkistetaan kokonaisuudessaan vuonna 2005.

2.4. Sosiaalisen suojelun komitea, työllisyyskomitea ja talouspoliittinen komitea arvioivat kukin monenvälisen seurannan puitteissa jäsenvaltioiden strategioita ja niiden yhdenmukaisuutta tavoitteiden kanssa, unionin työllisyysstrategian edistymistä sekä väestön ikääntymisen vaikutusta julkisiin budjetteihin.

3. Yleistä

3.1. Yleinen viitekehys

3.1.1. Komitea on sitä mieltä, että tässä lausunnossa käsiteltävän tiedonannon täysimittaiseksi arvostamiseksi on otettava huomioon Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymä strateginen tavoite uutta vuosikymmentä varten: - - "siitä on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta" - -.

3.1.2. Tästä aiheutuu Euroopan unionille ja jäsenvaltioille velvoitteita edistää politiikan eri aloja ja vastata niistä. Politiikan eri alat tulee suunnata Lissabonissa määritellyn tavoitteen laajuisen strategisen tavoitteen mukaisesti. Sen avulla varmistetaan myös sen toteuttamista varten luotujen erilaisten strategioiden yhdenmukaisuus ja yhteensopivuus. Toisin sanoen Lissabonin skenaario on poliittinen päätös ja integraation strateginen vaihe, jonka avulla EU ja jäsenvaltiot peilaavat uskottavuuttaan Euroopan kansalaisten keskuudessa, kuten tehtiin sisämarkkinoiden ja yhtenäisvaluutan suhteen.

3.1.3. Lissabonin päätöksen puitteissa työllisyysasteen nostaminen on ensisijainen tavoite, jotta taloudellista, sosiaalista ja erityisesti eläkkeitä koskevaa strategiaa kehitettäisiin oikeaan suuntaan.

3.1.4. Komitea on hämmästynyt siitä, ettei komissio viittaa ehdokasmaihin, ja muistuttaa, että ennen toteutettavaksi suunnitellun dynamiikan tarkistusta (vuonna 2005) tietyt hakijavaltiot ovat jo EU:n jäseniä. Ehdokasmaat on välttämättä kutsuttava heti mukaan eläkeasioita koskevaan yhteistyöhön.

3.2. Läheisyysperiaate

3.2.1. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio kunnioittaa tiedonannossaan läheisyysperiaatetta eläkeasioiden kaltaisen monimutkaisen ja arkaluonteisen kysymyksen yhteydessä. Komitea toistaa kuitenkin jo aiemmissa lausunnoissaan esittämänsä kannan, jonka mukaan läheisyysperiaate ei ole vain EU:n ja jäsenvaltioiden toimivaltuuksia säätelevä periaate, vaan myös ja ennen kaikkea dynaaminen periaate, jonka avulla verkotetaan eri tasojen toimijoiden toimivaltuudet ja velvoitteet Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden monimutkaisessa institutionaalisessa ja sosiaalisessa rakennelmassa. Komitea haluaa kuitenkin korostaa, että avoimella koordinointimenetelmällä toteutettavan sosiaaliturvajärjestelmien lähentämisen on perustuttava jäsenvaltioiden itsenäisiin poliittisiin päätöksiin läheisyysperiaatetta tiukasti noudattaen. Pohjimmiltaan vastuu eläkeasioita koskevista päätöksistä on nimittäin edelleen jäsenvaltioiden lainsäätäjillä, mutta koska kyseessä ovat päätökset, jotka vaikuttavat syvällisesti kaikkien kansalaisten elämään, alue- ja paikallisviranomaiset, työmarkkinaosapuolet sekä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot on kutsuttava järjestelmällisesti mukaan valmistelemaan päätöksiä. Niiden on myös voitava osallistua erilaisten strategioiden määrittelyyn ja toteutukseen eri jäsenvaltioissa noudatettavien sääntöjen ja/tai käytäntöjen mukaisesti. Tätä seikkaa tarkastellaan lähemmin kohdassa 3.4.

3.3. Tavoitteet

3.3.1. Tässä lausunnossa käsiteltävässä komission tiedonannossa ehdotettuja kymmentä kohtaa on suurelta osin analysoitu ja arvioitu alakomitean (ks. kohta 1.3) lausunnossa. Seuraavassa rajoitutaan kommentoimaan vain tiettyjä tavoitteita tai niiden osia.

3.3.1.1. Ensimmäinen tavoite(6) on yleisluonteinen, sillä siinä vahvistetaan solidaarisuus eurooppalaiseen yhteiskuntamalliin erottamattomasti kuuluvana arvona. Komitea korostaa, että eläkejärjestelmiä ajanmukaistettaessa ja mukautettaessa on myös tärkeä ylläpitää ja vahvistaa (sukupolvien, työllisten ja työttömien sekä varakkaiden ja varattomien välisen) solidaarisuuden vahvoja välineitä. Niiden on mukauttamisistaan huolimatta edelleen oltava yhteiskuntaamme yhdistävä kudos. Ensimmäistä tavoitetta on pidettävä kaikkien iäkkäiden henkilöiden (mukaan lukien henkilöt, jotka eivät ole voineet maksaa eläkemaksuja, fyysisesti tai henkisesti rajoitteiset henkilöt, vammaiset jne.) mahdollisuutena nauttia asianmukaisesta elintasosta, jonka ansiosta he voivat tuntea itsensä yhteiskunnan ja talousjärjestelmän aktiivisiksi toimijoiksi. Kyseessä on erittäin tärkeä tavoite, jonka avulla pyritään toteuttamaan sosiaalinen koheesio ja asettamaan kansalaiset yhdenvertaiseen asemaan yhteiskunnassa sekä ehkäisemään ikääntyneiden syrjäytymistä.

3.3.1.2. Toinen tavoite(7) koskee mahdollisuutta osallistua soveltuviin eläkejärjestelmiin. "Soveltuvuudella" tarkoitetaan ennen kaikkea järjestelmien kykyä vastata eläkeasioita koskeviin kansalaisten odotuksiin ja mahdollistaa täysipainoisten ja tyydyttävien elinolojen luominen vastuuntuntoisesti. Talous- ja sosiaalikomitea muistuttaa, että eliniän odote on pidentynyt hyvin paljon, mikä tarkoittaa miltei aina myös eläkeajan pidentymistä. Näin ollen on hyvin tärkeää tietää ja kyetä arvioimaan itsenäisen elinajan odote (työssäkäynnin lopettamisen jälkeen) sekä ajankohta, josta alkaen tarvitaan ulkopuolista apua. Komitea muistuttaa, että ulkopuolista apua tarvitsevien vanhusten määrä lisääntyy kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, ja heitä uhkaa hoitomaksuihin liittyvän ongelman lisäksi asteittainen syrjäytyminen, jota on ehkäistävä.

3.3.1.3. Kolmatta(8), neljättä(9) ja viidettä(10) tavoitetta analysoidaan ja arvioidaan laajalti kohdassa 1.3 mainitun alakomitean lausunnossa.

3.3.1.4. Kuudes(11) ja seitsemäs(12) tavoite on analysoitu alakomitean lausunnossa. Komitea mainitsee ainoastaan arvostavansa viittausta siihen, että toisen ja kolmannen osa-alueen järjestelmiä varten tulisi luoda jäsenvaltio- ja unionitason sääntelypuitteet, jotta varmistettaisiin järjestelmien asiallinen ja tehokas hallinto. Näin voitaisiin tarjota eläke-etuudet, joihin järjestelmien piiriin kuuluvat henkilöt ovat oikeutettuja (seitsemäs tavoite). Komitea pitää hyödyllisenä ja tarpeellisena panosta, jonka toisen ja kolmannen osa-alueen järjestelmät voivat antaa työssäkäyvän väestön ja eläkeläisten välisen tasapainon ylläpitämiseksi sekä sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensimmäisen osa-alueen järjestelmien yleistakuun tavoite on säilytettävä. Komitea ei voisi hyväksyä ensimmäisen osa-alueen järjestelmien heikentämistä eikä eläke-etuuksien yleistä siirtämistä yksityisten järjestelmien piiriin (komissiokaan ei ehdota tällaista eläke-etuuksien siirtämistä). Eri järjestelmien välinen tasapaino on kuitenkin arkaluonteinen kysymys, jota on selvitettävä jäsenvaltiotasolla.

3.3.1.5. Komitea katsoo, että kahdeksannen tavoitteen(13) ilmaisulla viitataan muihin kuin kokopäiväisiin ja jatkuvasti voimassa oleviin työsopimuksiin eli osa-aikaisiin ja määräaikaisiin työsopimuksiin sekä alihankintasopimuksiin, jotka ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Tasapuolisessa ja tasapainoisessa eläkejärjestelmässä ei periaatteessa tulisi rangaista uudenlaisella työsopimuksella työskenteleviä, maan sisä- tai ulkopuolella työpaikkaa vaihtavia työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia. Valitettavasti tietyissä tapauksissa näin kuitenkin vielä on, sillä nykyiset eläkejärjestelmät ja työmarkkinat ovat tietyiltä osin jäykkiä. Myös työn tarjonnan ja kysynnän kohtaamisessa on vielä nykyäänkin usein laadullisia ja määrällisiä puutteita. Ensimmäisenä askeleena kohti kaikkien työnteon muotojen samanarvoisuutta on oltava eläkeoikeuksien menettämisriskin minimoiminen sekä työn uusien muotojen tarkoituksenmukaista hyödyntämistä (selkeässä lainsäädäntökehyksessä) estävien tekijöiden poistaminen. Komitean mielestä ratkaiseva ongelma on se, miten mahdollistetaan työelämän hallinta myös epätyypillisillä työsopimuksilla työskenteleville, liikkuville työntekijöille sekä itsenäisille ammatinharjoittajille sekä taataan samalla tietty turvallisuus. Toteutettavan vertailuanalyysin yhteydessä tulisi ottaa huomioon asianomaiset parhaat käytänteet, joita voivat olla määräaikaisten riskien vakuuttaminen, työttömyyden vuoksi suorittamatta jääneiden maksujen kattaminen, verohyvitykset koulutuksen tai henkilöstön uudelleenorganisoinnin aikana tai jaksoina, joina työntekijät eivät saa palkkaa työhalukkuudestaan huolimatta jne.

3.3.1.6. Yhdeksättä tavoitetta(14) on käsitelty alakomitean lausunnossa, joten tässä lausunnossa halutaan korostaa kymmenennen tavoitteen(15) merkitystä. Vielä vähän yli kymmenen vuotta sitten eläkkeelläolo oli miltei automaattisesti taattu elämänvaihe työssäkäynnin päätyttyä. Nykyään tiedostetaan, että tarkkaa elämänsuunnitelmaa on alettava laatia ensimmäisenä työpäivänä tai jopa jo koulussa, ja tässä yhteydessä on otettava huomioon tietyt riskit. Alkuperäiseen elämänsuunnitelmaan ei kuitenkaan pidä pakottaa tekemään nopeasti muutoksia, ja näin ollen on tarjottava laaja-alaista ja järjestelmällistä tietoa suurista kehityskuluista (väestökehitys, sosiaaliset ja taloudelliset olot jne.). Tällä tavoin jokainen voi valmistautua ajoissa järjestelmien muutoksiin. Eläkejärjestelmien muutoksiin on nivottava toimia, joiden avulla työntekijöille tarjotaan mahdollisuus kompensoida muutosten, toimenpiteiden ja olosuhteiden mahdollisia kielteisiä vaikutuksia ja joita työntekijät voivat hyödyntää vastuuntuntoisesti kyetäkseen noudattamaan pitkälti alkuperäistä elämänsuunnitelmaansa.

3.4. Menetelmä

3.4.1. Tiedonannossa oikeutetusti korostettu tärkeä menetelmällinen tavoite on sosiaali-, työllisyys- ja talouspolitiikan vahvan yhdenmukaisuuden ja yhteisvaikutuksen saavuttaminen. Lainsäätäjien ja jäsenvaltioiden viranomaisten toimivalta ja velvoitteet säilyvät ennallaan, mutta yhdenmukaisuuden tavoite voidaan saavuttaa parhaiten kutsumalla työmarkkinaosapuolet, jotka ovat kaikkien yhteiskunnallisten kehitysprosessien keskeisiä toimijoita, järjestelmällisesti kaikilla tasoilla mukaan toimintaan. Mikäli tätä menetelmällistä edellytystä ei noudateta, eläkestrategiat on tuomittu epäonnistumaan. Komitea toteaa, ettei komissio ole riittävästi ottanut huomioon tätä näkökohtaa, sillä se mainitaan tiedonannossa vain kahdesti. Komitea muistuttaa, että Tukholmassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä korostettiin työmarkkinaosapuolten roolia muutosten hallinnassa.

3.4.2. Työmarkkinaosapuolten kutsumista mukaan toimintaan on edistettävä ja/tai tehostettava myös työllisyys- ja etenkin talouspolitiikan aloilla. Komissio suosittaa esimerkiksi ottamaan huomioon mahdollisuuden perustaa varaeläkerahastoja. Tämä tulisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan toteuttaa sellaisten neuvottelujen ja/tai säännösten puitteissa, joissa säädetään tarkasti rahastojen kokoonpanosta, rahoituksesta, toimintatavasta ja käytöstä.

3.4.3. Yhteiskunnallisen konsensuksen saavuttamiseksi ei riitä, että kansalaisille tiedotetaan asioista totuudenmukaisesti ja laaja-alaisesti, vaan on myös taattava paitsi työmarkkinaosapuolten myös kaikkien asianomaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tietoinen ja aktiivinen osallistuminen. Työmarkkinaosapuolet ovat organisaatioita, jotka perustavat edustavuutensa jäsenten kanssa käytyyn jatkuvaan syvälliseen vuoropuheluun sisäisen osallistumismenettelyn mukaisesti. Näin ollen kyseisille organisaatioille annetulla etujen edustusoikeudella on merkittävä arvo.

3.4.4. Avoimen koordinointimenetelmän onnistumista ei tule perustaa vain jäsenvaltioiden viranomaisten ja asiantuntijoiden sekä komission väliseen tietojen ja hyvien käytänteiden vaihtoon eikä eri komiteoiden (sosiaalisen suojelun komitea, työllisyyskomitea ja talouspoliittinen komitea) varmastikin tehokkaasta ja monipuolisesta toiminnasta saatuihin kokemuksiin. Talous- ja sosiaalikomitea on korostanut aiemmissa lausunnoissaan(16), että kaikista seikoista, jotka koskevat sosiaali- ja sosiaaliturvapolitiikkojen kehittämistä, on neuvoteltava työmarkkinaosapuolten sekä asianosaisten etuja edustavien organisaatioiden kanssa. Jokaisella jäsenvaltiolla on oma osallistumisjärjestelmänsä ja -fooruminsa, eikä tässä lausunnossa ehdoteta rakenteiden ja menettelyjen yhdenmukaistamista. Tiedonannossa olisi kuitenkin pitänyt mainita selkeästi kaikkien yhteiskunnallisten toimijoiden periaatteellinen osallistuminen toimintaan.

3.4.5. Komission tulisi kehottaa edellä mainittujen komiteoiden kansallisia jäseniä järjestämään tiedotus-, neuvottelu- ja osallistumistilaisuuksia työmarkkinaosapuolille ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon myös ongelmien alueelliset ja paikalliset näkökulmat. Esimerkiksi eläkeläisten elämänlaatu vaihtelee sen mukaan, voivatko he hyödyntää laadullisesti ja määrällisesti hyviä sosiaali- ja terveydenhoitopalveluja sekä yleistä infrastruktuuria. Myönteisten edellytysten luominen eläkejärjestelmien sosiaalisen kestävyyden takaamiseksi riippuu jäsenvaltioiden eläkejärjestelmissä noudatettujen parametrien ohella myös järjestelmien mukauttamisesta ja soveltuvuudesta paikallisiin oloihin.

3.4.6. Uudistuksista puhuttaessa on ensimmäiseksi arvioitava niiden perustelut sekä muutosten tarpeellisuus. Jos muutokset katsotaan tarpeellisiksi, tulee myös arvioida niiden laajuus. Asianomaisten toimijoiden on osallistuttava myös tällaisen arvioinnin laatimiseen. Mikäli kyseessä ovat verrattain laajat uudistukset, jotka saattavat muuttaa oleellisesti eläkemaksujärjestelmää, eläkeoikeuksien saamisen ehtoja ja eläketurvan muotoja, on neuvotteluprosessille - maissa, joissa noudatetaan tällaisia käytänteitä, sääntöjä tai perinteitä - varattava riittävästi aikaa, jotta voidaan päästä yhteisymmärrykseen toteutettavista toimista. Jollei yhteisymmärrykseen kuitenkaan päästä tai jos neuvottelut pidentyvät ennalta määritellystä kohtuullisesta ajasta, lainsäätäjän on otettava asiasta vastuu.

3.4.7. On myös välttämätöntä, että asianosaisille esitetyt ennusteet ovat selkeitä, perusteltuja ja eriteltyjä. Lisäksi uudistuksia määriteltäessä tulee myös jäsenvaltiotasolla säätää siitä, että uudistusten vaikutuksia arvioidaan jäsenvaltioissa(17) tietyn määräajan kuluttua. Työmarkkinaosapuolten on puolestaan tiedotettava asiasta jäsenilleen totuudenmukaisesti ja laaja-alaisesti sekä perustettava heitä varten palvelupisteitä, kuten monissa maissa jo on tehtykin. Niissä työntekijöitä autetaan laatimaan henkilökohtaisia tai kollektiivisia eläkemalleja ja näin suunnittelemaan eläkkeensä etukäteen.

3.4.8. Kestävien eläkejärjestelmien sekä talous- ja budjettipolitiikan välinen suhde on itsestään selvä, mutta sen lisäksi eläkepolitiikan ja muiden (käytännössä kaikkien) politiikan alojen välillä on lukuisia vuorovaikutussuhteita. Yleisesti ottaen on toivottavaa, ettei osittaisiakaan eläkejärjestelmien muutoksia sisällytetä budjettilakeihin, sillä muutoin yleiset kestävyyden tavoitteet olisivat väistämättä riippuvaisia taloudellisesta kestävyydestä. Lisäksi luonnostaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä suunnitellut politiikan alat saisivat sattumanvaraisen luonteen.

4. Indikaattorit

4.1. Tiedonannon mukaan on kehitettävä tarkoituksenmukaisia indikaattoreita, "joiden olisi annettava vertailukelpoista tietoa keskeisistä talouteen, rahoitukseen ja väestörakenteeseen liittyvistä suuntauksista, jotka vaikuttavat eläkkeiden pitkän aikavälin kestävyyteen, sekä eläkeuudistusten edistymisestä ja niiden todennäköisistä vaikutuksista. Indikaattoreissa olisi otettava huomioon kansallisten eläkejärjestelmien erilaisuus". Komitea toteaa, ettei tiedonannossa eritellä indikaattoreita tarkemmin, sillä sosiaalisen suojelun komitean alakomitea "Indikaattorit" käsittelee parhaillaan aihetta, ja talouspoliittinen komitea on jo käyttänyt marraskuussa 2000 antamassaan kertomuksessa(18) tiettyjä indikaattoreita. Komitea toivoo, että mainitut kolme komiteaa (sosiaalisen suojelun komitea, työllisyyskomitea ja talouspoliittinen komitea) työskentelevät tiiviissä yhteistyössä, jotta taattaisiin, että esitettävillä indikaattoreilla todella tuetaan avointa koordinointimenetelmää sellaisten vertailukelpoisten tulosten avulla, jotka antavat kokonaisvaltaisen kuvan olosuhteista ja käynnissä olevista prosesseista jäsenvaltioissa.

4.2. Komitean mielestä on erityisen välttämätöntä kehittää riittävän eriteltyjä indikaattoreita, jotka todella mahdollistavat puiteanalyysien ja ennusteiden kaikkien vaikutusten arvioinnin. Komitea viittaa lausunnossaan aiheesta "Sosiaali- ja työllisyyspolitiikan laadun parantaminen"(19) esittämiinsä huomioihin hyvistä ja vertailukelpoisista indikaattoreista sekä luotettavista tilastoista.

4.3. Komitea ehdottaa käsillä olevassa lausunnossa ja toisen tavoitteen yhteydessä, että eliniän odotteen indikaattoriin sisällytetään alaindikaattori "itsenäisen eliniän odote"(20). Lisäksi eläkeläisten elämänlaadun mittaaminen(21), kuten myös iäkkäiden tai vammaisten työntekijöiden työn sisältö ja elämänlaatu ovat tärkeitä tekijöitä, jotka riippuvat erilaisista tekijöistä, joita ei ole lähestulkoon milloinkaan mitattu tilastollisesti. Tällaisia tekijöitä ovat yhteys- ja liikkumismahdollisuudet, sosiaalisen integraation aste asuinympäristössä, asuminen omistus- tai vuokra-asunnossa, asuinympäristön turvallisuus, palvelujen ja vapaa-ajantoiminnan hyödyntämismahdollisuudet jne. Nämä tekijät tulisi sisällyttää jäsenvaltioiden järjestelmien analyysiin, sillä niiden avulla voidaan arvioida eläkejärjestelmien sekä toteutettujen tai toteutettavien uudistusten sosiaalista kestävyyttä. Lisäksi niillä on huomattava vaikutus järjestelmien rahoituksen kestävyyteen. Komitea varaa mahdollisuuden laatia erillinen lausunto heti kun indikaattoreita koskeva asiakirja (jota sosiaalisen suojelun komitean alakomitea "Indikaattorit" parhaillaan laatii) on julkaistu.

Bryssel 29. marraskuuta 2001.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) "Kaikkia avoimen koordinointimenetelmän mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä soveltuvissa tapauksissa, erityisesti eläkeasioissa, toissijaisuusperiaate huomioon ottaen."

(2) - - "laadittava (- -) Laekenin Eurooppa-neuvostoa vasten tilanneselvitys, joka perustuu komission tiedonantoon tavoitteista ja työskentelymenetelmistä eläkkeiden alalla" - -.

(3) KOM(2001) 362 lopullinen.

(4) KOM(1999) 347 lopullinen "Yhteinen strategia sosiaalisen suojelun uudistamiseksi".

(5) Yksityiskohtainen luettelo kymmenestä tavoitteesta on alakomitean lausunnon liitteenä. Kuhunkin tavoitteeseen viitataan kohdass 3.3.

(6) "Varmistaa, että vanhuksilla on asianmukainen elintaso ja että he pääsevät osallisiksi maansa taloudellisesta hyvinvoinnista sekä pystyvät osallistumaan aktiivisesti yhteiskunta- ja kulttuurielämään."

(7) "Tarjota yksilöille mahdollisuudet sopiviin eläkejärjestelyihin, joita he tarvitsevat oman elintasonsa säilyttämiseksi saavuttaessaan eläkeiän tai joutuessaan pysyvästi ansiokyvyttömäksi tai huollettaviensa elintason säilyttämiseksi kuolemantapauksessa."

(8) "Saavuttaa osana työllisyysstrategiaa korkea työllisyysaste, jotta aktiiviväestön ja eläkeläisten suhde pysyy mahdollisimman suotuisana."

(9) "Varmistaa, että eläkejärjestelmät, erityisesti varhaiseläke- ja työkyvyttömyysjärjestelmät, ja niiden vuorovaikutus vero- ja etuusjärjestelmien kanssa kannustavat ikääntyneitä työntekijöitä työntekoon; varmistaa, että työntekijöitä ei kannusteta siirtymään varhaiseläkkeelle eikä heitä rangaista työnteon jatkamisesta normaalin eläkeiän jälkeen; varmistaa, että eläkejärjestelmät helpottavat vähittäistä eläkkeelle siirtymistä."

(10) "Varmistaa osana julkisten menojen kestävää kehitystä sekä tarvetta hallita ikääntyvän väestön julkisiin menoihin aiheuttamaa vaikutusta, että eläkkeisiin käytettyjen julkisten menojen prosenttiosuus BKT:stä on sopusoinnussa vakaus- ja kasvusopimuksen kanssa. Toimiin voi sisältyä erityisten vararahastojen perustaminen, jos viranomaiset pitävät sitä tarkoituksenmukaisena."

(11) "Varmistaa erityisesti asianmukaisilla kansallisilla ja yhteisön sääntelypuitteilla sekä järkevällä eläkejärjestelmien hoidolla, että yksityiset rahastopohjaiset eläkejärjestelmät kykenevät jatkossakin tarjoamaan - tehokkaammin ja edullisemmin - eläkkeet, joihin järjestelmään kuuluvat henkilöt ovat oikeutettuja."

(12) "Päästä oikeudenmukaiseen aktiiviväestön ja eläkeläisten väliseen tasapainoon tekemällä aiheellisia muutoksia maksujen ja verojen sekä eläkkeiden tasoon."

(13) "Varmistaa, että eläkejärjestelmät sopivat yhteen työmarkkinoiden joustavuuden ja työpaikkojen turvattuuden vaatimusten kanssa; varmistaa, ettei jäsenvaltioiden sisäinen tai jäsenvaltiosta toiseen tapahtuva liikkuminen työmarkkinoilla eivätkä epätyypilliset työnteon muodot johda perusteettomiin eläkeoikeuksien menetyksiin; varmistaa, etteivät eläkejärjestelmät syrji itsenäistä ammatinharjoittamista."

(14) "Arvioida eläkejärjestelmiä uudelleen, jotta voidaan poistaa sukupuoleen perustuva syrjintä ja puuttua sukupuolten eriarvoisten eläkeoikeuksien syihin (esim. perhesyistä aiheutuneisiin urakatkoksiin ja laskentateknisiin tekijöihin)."

(15) "Tehdä eläkejärjestelmistä avoimempia, ennakoitavampia ja muuttuviin olosuhteisiin mukautuvia. Tarjota luotettavaa ja helppotajuista tietoa eläkejärjestelmien pitkän aikavälin näkymistä, joihin sisältyvät arviot väestörakenteen, yhteiskunnan ja talouden muutosten sekä kaavailtujen toimenpiteiden vaikutuksista eläkejärjestelmien toimintaan, etenkin etuuksien ja maksujen suuruuteen."

(16) TSK:n lausunto aiheesta "Komission tiedonanto - Yhteinen strategia sosiaalisen suojelun uudistamiseksi", EYVL C 117, 26.4.2000.

(17) Muistutettakoon, että tiedonannossa mainitaan ehdotetun järjestelmän yleisestä tarkistuksesta vuonna 2005.

(18) "Progress Report to the Ecofin Council on the Impact of Ageing Population on Public Pension Systems" (EPC/ECFIN/581/00-rev. 1, marraskuu 2000).

(19) EYVL C 311, 7.11.2001.

(20) Eurostat käyttää jo kyseistä indikaattoria ja asettaa jäsenvaltioiden käyttöön tietoja itsenäisen eliniän odotteesta (disability-free life expectancy).

(21) Esimerkkinä mainittakoon Merrill Lynchin tutkimus ("Progress Report European Pension Reform", 17. tammikuuta 2001), jossa eläkeläisten elämänlaadun indikaattorille annetaan suuri merkitys.